KOTITEOLLISUUS: JUMALATTOMAT

- Muistikuvia levyn teosta.

Olisikohan ollut alkuvuotta 2020 tai loppuvuotta 2019?

Olin Miitrin kanssa menossa jonnekin pohjoiseen duo-keikalle. Lennon lähtöä odoteltiin perinteiseen tapaan Helsinki-Vantaan Oak Barrelissa, ja tupakkakopilla käynnin yhteydessä Miitri soitti puhelimestaan minulle kaksi tekemäänsä biisipohjaa. Molemmat kuulostivat pirun hyvälle. Minkäänlaista laulumelodiaa niissä ei ollut, mutta sointupohjat kuulostivat siltä, että semmoiset niihin helposti saisi. Toisesta sanoin heti, että tuosta biisin alusta saisi hyvän kertosäkeen, siinä oli jotain kansanlaulutyyppistä tenhoa. Toinen puolestaan kuulosti etäisesti The Beatlesille.

Homma jäi siihen, sillä alkuvuodesta 2020 ilmestyi sooloprojektini Maanalaisen Armeijan levy, minä täytin 50 ja aloimme Kotiteollisuuden kanssa valmistautua kevään kiertueeseen. Ajattelin, ettei tässä uusia biisejä jaksa nyt kehitellä vielä aikoihin, antaa asian vielä lojua.

Sitten tuli korona, pakka meni sekaisin. Kerkesimme tekemään kevään kiertueesta vain pari keikkaa. Tuli siis yllättäen luppoaikaa. Lappeenrannan himassa oli jännä tunnelma, äänittelin vaimoni kanssa Villa Mayhem –podcasteja, samalla hän kirjoitteli Luokkakokous III -elokuvan käsikirjoitusta etänä Renny Harlinin kanssa ja minä lukkiuduin työhuoneelle tekemään biisejä. Hissukseen niitä alkoikin tipahdella. Ensin ihan vitsinä podcasteja varten, mutta välillä syntyi myös selkeästi KT-materiaalia. Myöhemmin selvisi – sattuman kautta – että ”Iskä ryyppää” –niminen vitsibiisi päätyisi Luokkakokous III –leffan päätösbiisiksi.

Puhelimeni oli täynnä kertosäkeitä, riffin pätkiä ja epämääräistä hyräilyä, jotka olivat syntyneet edellisen ja tämän vuoden aikana, keikkareissuilla, himassa tai ihan missä vaan. Purin niitä nippuun, tein niistä koneelle biisien runkoja. Ilmoitin Miitrille, että tehdas pulputtaa nyt täysillä, pistä ne kaksi tekemääsi biisirunkoa tulemaan, yritän väsätä niihin jotain laulettavaa. Miitri ilmoitti, että olisi täällä yksi kolmaskin. Sen työnimeksi tuli ”Miitrin joulu”, koska hän kertoi tehneensä sen jouluaattoiltana. Mitäs muutakaan tekemistä muusikolla jouluna olisi?

”Kansanlaulusta” tuli ”Saatanan työmaa”. ”Beatles-biisin” nimeksi tuli ”Mitä jos?” ”Miitrin joulu” kuulosti hyvälle sekin. Miitri oli hyräillyt siihen laulumelodiankin, joka säkeistöltään kuulosti The Whon ”Behind Blue Eyesilta”. Kelasin, että kertosäe saa jäädä, säkeistö pitää tehdä uusiksi, mutta samaan sointupohjaan kuitenkin. Mitään laulettavaa en siihen vielä keksinyt, koska olin niin kiireinen omien raakileitteni kanssa. En millään meinannut innostua niistä, heittelin osan kylmästi roskiin. Soitin Miitrille, että tulen käymään, kasataan muutama hahmotelma yhdessä kasaan. Näin tapahtui. Samalla Miitri soitti minulle vielä pari omaa hahmotelmaansa, joista toiseen en osannut tarttua, mutta toinen kuulosti ilman minkäänlaista laulumelodiaakin hyvälle. Pyysin Miitriä laittamaan sen minulle. Viikon miettimisen, ja muutaman ”leikkaa-liimaa” –operaation jälkeen siitä kehittyi ”Herttarouva”. Tässä vaiheessa minultakin alkoi tulla jo aika valmiin kuuloista matskua.

Alkukesästä kasassa oli vajaat parikymmentä biisiä. Koronarajoitukset hellittivät, ja kävin soittamassa demot Karmilalle. Sieltä tuli hyväksyntä tyyliin ”ihan valmiin kuulosta matskuahan tää on”. Samalla kävin Universalin konttorilla Merimiehenkadulla, jonne olin saanut kutsun ”Suurelta johtajalta” Kimmo Valtaselta. Kotiteollisuuden levytyssopimus oli katkolla ja oletin, että menen hakemaan firmasta ”kultaisen kädenpuristuksen” hyvästiksi. Tähän olimme jo valmistautuneet, kelasimme, että tekisimme levyn vaikka omilla rahoilla, jota ei kuitenkaan ollut.

Viesti olikin täysin päinvastainen. ”Pomo” antoi täyden hyväksyntänsä levyn teolle, meidän kaltaisiamme bändejä kuulemma tarvittaisiin yhä. Samalla näin järkyttäviä lukuja: selvisi, että meitä kuunnellaan suoratoistopalveluissa enemmän kuin Juice Leskistä. Olin hämmentynyt, helpottunutkin. ”Tehkää rauhassa hyvä levy, mutta pitäkää kulut kohtuullisena”, kuului käsky. A & R -henkilönämme toimisi kuulemma Martti Vuorinen, itse en tiedä vieläkään, mitä se A & R lopulta tarkoittaa.

Keväällä 2020 kävin Espoon E-Studiolla tekemässä muutaman uuden biisipohjan Maanalaiselle Armeijalle Riikosen Jyrin valvoessa toimitusta. Sen tyyppisiäkin biisejä oli siis kevään aikana syntynyt lisää. Paikalle pyydettiin myös Hynys-Mosse rumpuihin, Laasosen Roope bassoon, Hämäläisen Santtu kitaraan sekä Mira Luoti laulamaan. Syntyi kolme uutta biisiä: ”Kappale kauheinta Suomea”, ”Viimeinen kerta” sekä ”Öljymäellä”.

Kotiteollisuuden äänitykset päätettiin aloittaa elokuun alussa. Pyysin Universalin Martti Vuorisen Lappeenrannan kotiini kuuntelemaan demot läpi, jos hänellä olisi jotain ideoita toteutuksen puolesta. ”Tuu käymään, tuu ees viikoksi” kuului pyyntöni. Ajatuksena oli, että tutustuttaisiin samalla.

Näin kävikin. Tapasimme, kuuntelimme demot ja pari levyllistä Eppu Normaalia ja tajusimme miehen olevan oikea, saman henkinen meidän kanssamme. Muutamia ideoitakin syntyi, mutta konkreettisin tunne seuraavana päivänä oli krapula. Enivei: ”virallinen” hyväksyntä biiseille oli tosiasia.

Ennen äänityksiä piti treenata, joten heinäkuun lopussa perustimme leirin Tikkalaan, ”Pulilinnaan”. Söimme, joimme, treenasimme ja saunoimme vajaan viikon ennen kuin Karmila saapui paikalle. Hänen äänityskamansa olin hakenut Helsingistä jo aikaisemmin.

Kimppatreenien jälkeen aloitimme äänitykset perinteiseen tyyliin. No, oli siinä harmiakin, äänityskamoja kasattiin verkkaiseen tahtiin muutama päivä, ja ilman Miitriä ne olisivat jääneet kasaamatta, koska pienen jännityksen takia meitä kiinnosti enemmän saunominen ja siihen kuuluva oheistoiminta. Mutta viimein pääsimme aloittamaan: minä ja Miitri soitimme kitaroilla demoraidan koneelle (riippuen aina siitä, kumman biisipohja oli kyseessä) ja Jari alkoi paukutella rumpuosuuksiaan talteen kitarasaastetta seuraten. Meni kaksi kolme päivää ja Jari oli saanut osuutensa tehtyä. Jarin paukuttaessa minä hyräilin demoksi ”rai-ra-rai” –tyyliin laulujen melodiat muiden kuultavaksi, koska treenivaiheessa en ollut huutanut mikkiin muuta kuin ”nyt vaihtuu kertosäkeeksi” –tyylisiä ohjeistuksia. Sanat olivat vielä sen verran raakileita, etten niitä iljennyt vielä esitellä. Toki jonkinlaiset sanat ja melodiat olivat jo demoversioissa, mutta pahasti keskeneräisinä. Olin niistä sen verran epävarma, etten kehdannut niitä heittää Karmilan ja Aaltosen kritiikin kohteeksi vielä tässä vaiheessa.

Karmila aloitti raivokkaan rumpujen editoinnin. Sitä mukaa kun hän sai biisin nippuun, minä soitin kaksi raitaa omia peruskitaroitani jokaiseen biisiin. Tätä vaihetta en tarkkaan muista, mutta tässä välissä kävimme myös keikoilla. Joensuun Rock in the City, Joutsa, Rauma ja Porin Rock in the City oli ainakin jossain vaiheessa. Näillä keikoilla kokoonpanossa oli myös veteraani-teknikkomme Illi, joka soitti koskettimia lavalla.

Joutsassa tapasimme pitkästä aikaa bussikuskimme Hesen, joka oli loma-asetuksilla moottoripyörällä sattumalta lähistöllä. Kaksi päivää tästä, ja Hese kuoli, jäi prätkänsä kanssa auton yliajamaksi. Asia selvisi minulle vähitellen. Toni Lakkala, joka myös ajaa bussiamme, laittoi linkin Iltalehden sivuille, jossa kolarista uutisoitiin kuvan kanssa. ”Eiks toi ole Hesen prätkä” luki viestissä. Aika nopeasti selvisi, että olihan se.

Tunnelma ”vähän” kärsi. Tässä vaiheessa olimme Karmilan kanssa jo siirtyneet Helsinkiin Finnvoxiin jatkamaan äänityksiä. Samalla Miitri teki omia kitaroitaan Lappeenrannasta käsin sitä mukaa, kun minä sain osuuksiani viimeisteltyä. Tarkoitan omia kitaroitani ja lauluosuuksia, joita tein sitä mukaa kun sain sanoituksen nippuun. Välillä ajelin Lappeenrantaan kyttäämään Hongiston bassottelua ja Holopaisen Tuomaksen kosketinsoitinvelhoilua, jotka Miitri äänitti. Nekin sujuivat vaivattomasti. Tuomakselle olin etukäteen laittanut muutaman biisin demoversion, sellaisten, joihin koskettimia selkeästi kaivattiin. Koskettimien äänittämistä myös Karmila kävi Lappeenrannassa valvomassa.

Lauluosuuksia hinkattiin raivokkaasti. Ei sen takia, etten niistä olisi suoriutunut, vaan siksi, että sanat elivät jatkuvasti. ”Seuratkaa suurta johtajaa” –niminen kappale muuttui ”Jumalattomat”–nimiseksi monen mutkan kautta, mutta lopulta se muotoutui levyn nimibiisiksi. Miitrin ”Beatles-biisi” eli ”Mitä jos?” ei lähtenyt lentoon, se putosi pois kokonaan. Saman kohtalon koki ”Pirunviulu”, jonka olimme Miitrin kanssa tehneet jollain keikkareissulla. Myöhemmin tästä kehittyi tunnusbiisi ”Burgerimies” tv-sarjaan. ”Miitrin joulu” oli työläin. Kirjoitin siitä ainakin kolme versiota, kunnes eräänä aamuna tupakalla ollessani tajusin, miten biisin tulee mennä. Siitä tuli lopulta ”Verenmaku suussa”. ”Pois se meistä kaikista” ja ”Joutomaa” miksattiin valmiiksi, mutta ne putosivat pois levyltä. Ne julkaistaan joskus. Ehkä.

Karmilalle tuli muita, kiireellisempiä hommia. Meillähän ei ollut mitään suunniteltua deadlinea levyn kanssa, joten oli varaa pitää taukojakin. Minä en malttanut pysähtyä. Kävin tekemässä ”Iskä ryyppää” –Luokkakokous III
-biisin – valmiiksi tuottaja Tuomas Wäinölän johdolla. Kappaleen miksasi Mikko Herranen. Samalla pääsin testaamaan myös 50-vuotislahjaksi saamaani Jukka Orman vanhaa ”Uros-bokseri” –kitaraa. Hyvää rähinää, taitaa mennä suoraan keikkakäyttöön, sitten kun keikoille taas pääsee.

Oli ilmennyt, että Mira Luoti ei voi jatkaa Maanalaisen Armeijan kanssa (syitä en ala ruotimaan tässä), joten hänen lauluosuutensa piti korvata toisella henkilöllä. Olin miettinyt asiaa pitkään kesän aikana. Halusin tilalle jonkun, joka pystyisi sitoutumaan. Otin yhteyttä Susivainaan laulajaan Kaisu Kärriin, ajelin Lappeenrantaan, kokeilimme biisejä akustisen kitaran kanssa ja homma natsasi heti. Menimme E-Studiolle, jossa Kaisu lauloi tarvittavat laulut yhden päivän aikana. Toisena studiopäivänä olikin sitten jostain syystä krapula.

Jossain vaiheessa olimme päättäneet, että Kotiteollisuuden levy ilmestyisi toukokuussa 2021. Sitä ennen pitäisi valita ensimmäinen single.
Minä ja Karmila olimme varmoja, että se olisi ”Saatanan työmaa”, bändin jätkät olivat samaa mieltä. Piipahdin kuitenkin levy-yhtiössä kuulemassa heidän kantaansa. Minua voideltiin valkoviinillä, sillä he ehdottivat ensimmäiseksi singleksi ”Herttarouvaa” tai ”Menestys” –nimistä kappaletta, koska kärkeen pitäisi kuulemma saada joku nopeampi rytistys. Hyppäsin bussiin ja ajelin Finnvoxille runsaan viinalastin kanssa kertomaan uutisen Karmilalle. Miehen kommentti oli tyhjentävä: ”No, voi vittu saatana, anna sitä viinaa! ...mutta levyn eka biisiksi sitä ei laiteta.” Lupasin miettiä biisille sopivamman paikan levyltä.

Miksaukset ja lauluosuudet, joita tehtiin vielä miksauksen lomassakin, olivat valmiita viimein joskus tammikuun 2021 lopussa. Jussila masteroi levyn valmiiksi helmikuussa. Sitten alkoi helvetti: piti ottaa promokuvat, tehdä kannet, tehdä NoSori!–lehti, painattaa keikkajulisteet ja säätää muutenkin niin helvetisti.

Tajusin, että tässähän tulee kiire, säätäna! Tähän asti kiireestä ei ollut tietoakaan.

Terhi Ylimäinen otti promokuvat. Samoissa sessioissa Pete Welling kuvasi videon ”Tuoni Peiton Alla” –kappaleeseen ihan vaan varmuuden vuoksi, jos sellaiselle vaikka tulisi käyttöä. Tulee sille, se julkaistaan levyn julkaisun yhteydessä, ensin Radio Rockin sivuilla, myöhemmin muuallakin.

Jussi Hukkanen, poikkitaiteellinen lahja Suomen Oulusta, teki kannet. Minä väsäsin yhdessä Peltosen Jannen kanssa NoSori!n. Keväällä kuvasimme myös videon ”Saatanan Työmaahan”. Käsikirjoituksesta vastasivat kaksikko Hynynen-Perankoski, ohjauksesta kaksikko Perankoski-Valtteri Lahikainen, joka myös kuvasi ja leikkasi videon. Hänet pestasimme juuri ilmestyneen Stam1nan videon tyylikkyyden perusteella, miestä tuntematta. Asiaan vaikutti myös se, että budjettia videoon ei ollut, levy-yhtiön myöntämä rahasumma levyn tekoon oli tässä vaiheessa ylitetty jo moneen kertaan. Mutta hyvä tuli, säätäna.

Kotiteollisuuden Jumalattomat ilmestyy 14.5.2021.

Toinen single ”Saatanan Työmaa” videoineen ilmestyy touko-kesäkuun vaihteessa.

Maanalaisen Armeijan single ”Kappale kauheinta Suomea” ilmestyy 20.8.2021.

Keikoillekin pitäisi päästä, mutta katsellaan nyt miten käy. Kesä oli alustavasti myyty täyteen, mutta ainakin kesäkuu on osin jo menetetty. Maanalainen Armeija keikkailee koko syyskuun ja lokakuun alun. Toivottavasti.

Yli vuoden työt on nyt siis taputeltu. Nyt voisi nukkua viikon. Ja venailla, miten käy...

- Helsingissä 2.5.2021 Jouni-Kalervo, iskelmäruhtinas

MENESTYS
Meikäläisen syöte, ensimmäinen biisi, jonka tein himassa demoksi asti. Riffi, tai kitaramelodia oikeastaan, syntyi muistaakseni syksyllä 2019 Vantaan Tulisuudelman sound checkissä, säkeistö Iin keikan checkissä joskus kauan aikaa sitten. Kertosäkeeseen en lopulta ollut tyytyväinen, joten pyysin Miitrin apua. Menin Aaltoselle, hän tarjosi riffiä kertosäkeeksi, äänitimme koko biisin uusiksi ja demopohja oli siinä. Sanatkin tulivat pientä hiomista lukuun ottamatta yhdellä istumalla, mutta varsinainen kolahdus tapahtui vasta biisiä Finnvoxilla laulaessa ja miksatessa. Tajusin, että levyn täytyy lähteä juuri tällä biisillä.
Sanoituksesta saattaa löytyä ”ripaus” huumoria, mutta ei haittaa, vaikka et sitä löytäisikään. Kusipäisyys saattaa olla ihan yhtä tärkeä arvo kuin liika nöyryyskin. Tai sitten ei.
Pitäisköhän loikata mukaan politiikkaan, kysyy allekirjoittanut.

Kaikista ovista, ikkunoista
rahaa satelee, ei iloani poista
teidän kurjuus, vauhdin hurjuus
sokaisee minut, on minun koko maailma

Ehkä en ihmisyyttä loista
tai älyä, mut perässä toista:
pois köyhät alta, raha ja valta
määrää, kaikkialta saapuu voittajien armeija!

Menestys
on homma joka pelittää
Menestys
on köyhän turha selittää
Menestys
on minulle suotu
Toiset on voittajiksi tänne luotu

    Kerro ihmeessä, miten päiväs meni
    Se kiinnostaa kuin kilo paskaa
    Mikään ei kiinnosta, kun ei edes vituta
    istua kallista taksimatkaa helvettiin

Voittajat eivät tee mitään turhaan
äitini myyn, isäni murhaan
Hautajaisissani tuskin surraan
mut näillä kyvyillä on helppo hymyillä

Rouvakin on, ja on jalkavaimo
rannetta hiertää Rolexin paino
se tikittää kuin pommi, ei tämä jätkä lonni
pommin jätän teille ja tilaan taksin helvettiin

Menestys
En mistään enää piittaa
Menestys
Kannan valtikkaa ja viittaa
Menestys
se on minulle suotu
Toiset on voittajiksi tänne luotu
Menestys
Raha tulkoon rahan luokse
Menestys
Juokse, köyhä, juokse
Menestys
Orjat vajoo sorron yöhön
iskekää vaan pari lisäreikää vyöhön
    Kerro ihmeessä, miten päiväs meni
    Se kiinnostaa kuin kilo paskaa
    Mikään ei kiinnosta, kun ei edes vituta
    istua kallista taksimatkaa helvettiin

        Menestys!
             Ohi meni.

KAIKKI ON PYHÄÄ
Meikäläisen biisi alusta loppuun. Eräänlainen lukuohje koko levylle tyyliin ”mistä laulaa, kun ei ole mitään sanottavaa”. Tästä muodostui lentävä lause koko levytysprosessille, sillä tuskailin asian kanssa treeneistä lähtien. Tajusin, että tässähän tulee kiire kirjoittaa edes jotain laulettavaa. Miitri vetää hienot ”Robert Fripp –tyyppiset” kitarat biisin loppuun. Taidetta, säätäna!

Istuja pimeän illan oon
perkeleitteni ikimanaaja
unelmoija, kaihomieli
väsynyt velkavirren laulaja

Tunteita kaivan mahdista maan
sukellan syvistä vesistä
Niitä etsin minua vahvistamaan
vahvistamaan lujaveristä

      Mitä vittua nyt taas?
           Mitä mies selvittää?
                Tunteet on perseestä
                      Toista: tunteet on perseestä

Nää laulut kertoo ilosta tai surusta
tai mistä vaan
Sen voit itse päättää
Ei vanha jaksa kaikkee vastaan
käydä taistelemaan
En osaa suuntaa näyttää

     Kaikki on pyhää!

Tämä heimo roudan ja hallan on
se ampuu aina kovilla
Kaiho ottanut vallan on
rämmimme tuonelan ovilla

Vain lippu on pyhä, tunne on syvä
sen nimi on melankolia
Itke ja naura salaa, se on hyvä
tunteet tapa alkoholilla

      Miksei mies
           saa tunteissaan rämpiä
                  uskoa, että kaikki on pyhää?

SAATANAN TYÖMAA
Miitrin syöte. Kertosäkeen melodia oli selvä alusta lähtien, se menee Miitrin melodian mukaan, mutta säkeistöä minun piti hieman miettiä. Sanat tulivat yhdellä istumalla, kelasin jotain Eppujen ”Murheellisten laulujen maa” –tyyppistä vuodatusta. Ja semmoinenhan tästä tuli. ”Tää on liian surullinen ekaksi sinkuksi”, sanottiin levy-yhtiössä, mutta jos tästä ei tule hittiä, kyseessä on suuri vääryys! Toinen single, josta julkaistaan myös video. Illi Broman soittaa ”urkuharmoni-intron”, muuten koskettimet hoitaa Tuomas Holopainen.

Lippu oli silloin puolisalossa
kun minut ristittiin
Olin vahinko, mut juhlat oli talossa
ja isä ryyppäs niin
ett kusi housuun, mut uuteen nousuun se heräs
ja itketti äitiä
Ehkä sen tähden alla kointähden on kaikki
mennyt päin helvettiä

Täältä Saatanan työmaalta laulumme soi
kuu taivalta vain valaisee
ja kointähti taivaalta naureskelee
Tää on outo urakka, ei kymppiä näy
me työn sankarit raadetaan
miettien hikoillen kuinka meidän nyt käy

Asia, joka vähänkin mua koskettaa
se joka hipaisee
on tieto siitä, ett kohta on taas perjantai, saan
tarttuu pitkäripaiseen
Ja kusen housuun, mut uuteen nousuun herään
ja itketän perhettä
Minkä tähden alla kointähden toistan
isieni erhettä?

     Laulu soi,
          ja isät haudoissaan karkeloi...

HERTTAROUVA
Miitrin syöte, tein muuten valmiille demolle vain laululinjat ja lopun kitaravyörytyksen. Ja sanat tietysti, jotka asettuivat kohdilleen heti. Ensimmäinen single, vaikka Karmila harkitsi biisin pois jättämistä koko levyltä. Sanoituksen ”humoristisuus” ei hänelle uponnut, eikä mies tykännyt biisistä muutenkaan. Näinkin voi välillä käydä.

Mies määrää, tai niin se luulee
takki auki kusee vastatuuleen
Yksin on muka maailmaa vastaan
siihen kykene ei mies paraskaan

Hakee ilonsa ikävästä
tai tuopista, se on miehekästä
Mut kuka sarvikuonotkin kengittää
elvyttää, ett se elää ja hengittää?

Herttarouva on pöydässä valtti
sitä vastaan ei tapella voi
on mies kuin mies silloin sulaa laavaa
tyhmät vastaan kapinoi

Herttarouva kun isketään pöytään
enää päälle ei nokittaa voi
Sen minkä aamu miehelle toi
herttarouva sen amputoi

     Herttarouva!

Ja mies juo, kuolemaa odottaa
selkään koskee, iskias kolottaa
Ei kai elämä oo kuolemista
nöyrtymistä, perseiden nuolemista

Älä rämmi itsesäälissä
elä, tunne, leiju stratosfäärissä
Pidä elämästä kiinni loppuun asti
vaikka se välillä on vitun paha rasti

TUONI PEITON ALLA
Ehkä vähän turhankin ilmeinen ”Hynys-biisi” tyyliin ”pillusadetta odotellessa”. Sävellys ja sanoitus loksahtivat kerralla kohdilleen. Tästä julkaistaan video levyn ilmestymisen yhteydessä.

Kun musta yö taas saapuu
silloin poissa on uneni
sanat toisiinsa kiinni nivoutuu
ja lujaverinenkin mureni

Kyllä tänne ääntä mahtuu
sanoi joku mua viisaampi
Mut ei se niin mene, sanat jää elämään
varsinkin ne, jotka satutti

Tuoni peiton alla on
ja sielua repii ja paleltaa
reuna hornan kipukallion
on lähempänä kuin vois luullakaan

Tahdon lentää kauas jonnekin
jonne ei löydä toinen ihminen
Ihmiset ja maailma
on kovia, mutta minä en

Hiljaisuus on kultaa
mut joskus vaarallista seuraa
kun yksin oon ja etsin iloa
kuin heinäladosta neulaa

Irtonaisetkin lauseet
muuttuvat mustaksi hahmoksi
joka kasvaa ja kasvaa, ja tajuan
sen muuttuvan minuksi

ÄITI KUOLEMA
Meikäläisen biisi, paitsi kosketinsoitinmelodian teki Holopainen. Sanoitusta hieroin pitkään. Mietin, että tästä olisi hyvä tehdä muistobiisi levyn teon aikana menehtyneelle bussikuskillemme Heselle, mutta sellaista en osannut lopulta tehdä. Tuli sitten tällainen, niissä fiiliksissä tehty kuitenkin. Lopussa kuullaan Karmilan poikkitaiteellista äänittelyä Berliinistä. Mikä eläin mahtaa olla kyseessä? Minä tiedän, mutta arvaatteko te.

Kylmän pohjolan sydämessä
ollaan aina miettimässä murheita, suruja
Meillä on vain yksi elämä

Mitään et mukanasi täältä vie
olkoon kotisi linna, tönö tai maantie
et matkaasi voi mitään kerätä
meillä on vain yksi elämä

Meitä odottaa yksi
joka tulee lopulta vastaan
se suurin voima, joka
hellii ainokaistaan:
Äiti kuolema

Viimeistä matkaa pakataan
mut tarviiko kaiken olla niin haudanvakavaa
Voisi tajuta ja viimein herätä:
meillä on vain yksi elämä

Meitä odottaa yksi
joka tulee lopulta vastaan
se suurin voima, joka
hellii ainokaistaan:
Äiti kuolema

Tiedän, on vain yksi
joka tulee minua vastaan
hyväilee ja hellii kuten
ainokaista lastaan:
Äiti kuolema

VEREN MAKU SUUSSA
Miitrin biisi, josta muutin ainoastaan säkeistön laulumelodian. Sanoja hieroin pitkään, tein monta versiota ennen kuin kolahti. Oli jotenkin vaikea lähestyttävä, mutta osui lopulta maaliin tyyliin ”keikkabussissa istuminen voi välillä tuntua tältäkin”. Voisi olla jopa singleainesta.

Läpi huoneiden
kuljen muistamatta, näkemättä
kadotin eilisen
mut se tuskin keltään pois on

Tämä elämä
se on mennyttä, kuljen yöstä yöhön
maku väkevä
suussa merkkinä krapulan voiton

Kauas
veren maku suussa kuljetaan
Tää ei oo mikään pyhäkoulu
jossa armoa rukoillaan

Kauas
teitä kuin luita kalutaan
löydetään ja eksytään
kadutaan, jos kaduttaa

    ...veren maku suussa

Jotain kurkotan
vaikka en ole minkään ulottuvilla
sokaiseva tie
halaa kulkuni ikuista yötä

Pullopalkalla
huudan lauluja jonnekin pimeään ja
ei siellä kuunnella
silti jatkan turhaa työtä

     Ja kalmanväki säestää
          tätä laulua pimeydelle
              On liian vaikee hengittää;
                  antaa elämänsä, mutta mille

UMPIMIELET
Meikäläisen biisi. On taas Led Zeppeliniä ja Killing Jokea kuunneltu. Sinkkosen kommentti ”Jouni, oot tehnyt aika monta tän tyyppistä biisiä” pitää paikkaansa, mutta niin tulen tekemään jatkossakin. Masteroijamme Mika Jussila puolestaan kommentoi: ”Jäiköhän siulta yhtään säveltä käyttämättä tän säkeistön riffissä?” Taisi niitä pari jäädä. Sanoja piti kaivella hieman, mutta onneksi ystäväni Zaanin ”lestadiolaisviha” tarttui lopulta minuunkin. Pehmensin ja lavensin sitä vaan hieman.

Kuoleman enteenä korppi raakkuu pihassa
Rakastat kyllä, mutta teet sen vihassa

Mielipiteet äreät, keinot järeät
netissä raivoat, ihmiskuntaa häpeät
Uskossaan väkevät kaiken muka näkevät
lauseilla Raamatun elämässään pätevät

Uskokaa, suuri kirja sanoo näin:
     umpimielet pääsee taivaaseen
Vaikka sitä luetaan väärin päin:
     umpimielet pääsee taivaaseen

Varo kaiken jyrääviä sarvikuonoja;
tuovat mukanaan vain uutisia huonoja

Liekanaruu virittää, pipo kiristää
aina oikeessa, tieto siitä piristää
Syyttää jokaisesta tehdystä erheestä
Uskossaan ei erota kyynärpäätä perseestä

Uskokaa, suuri kirja sanoo näin:
     umpimielet pääsee taivaaseen
Vaikka sitä luetaan väärin päin:
     umpimielet pääsee taivaaseen

Joku heille portin rakensi
sitä turhaan kolkuttamaan meen
Lukon ja avaimet nielaisi;
     vain umpimielet pääsee taivaaseen!

JUMALATTOMAT
Tykkäsin tästä jo demoa tehdessä, rakentelin tarkoituksella levyn viimeistä biisiä. Alkuperäinen nimi ”Seuratkaa suurta johtajaa” ei kuitenkaan asettunut tekstiin millään, sillä en tarkkaan tiennyt, mistä yritän laulaa. Pienen miettimisen ja noin sadan Finnvoxissa poltetun tupakan jälkeen sanoitus asettui viimein, vaikkakin tekstiä piti paikata vielä miksauksen yhteydessäkin. Lopun kosketinsoitinmelodian sävelsi ja soitti tietysti herra Holopainen.

Usko, toivo
ja rakkaus kuolleet on
turha sen takii on säälii meitä

Johtakoon
se ojaan tai allikkoon
jonottakaa te vaan ämpäreitä

Ei oo Jumalaa
ei oo joulupukkia
lasten unelmien eessä sorruin

Tiedämme
ei oo suurempaa kuin me
ei oo vahvempaa armeijaa kuin

    jumalattomat

Kuljemme kuin haamut
meitä elämänjano ja -nälkä johdattaa
Emme perille saavu
Meillä ei ole uskoa, ei ole johtajaa

Kaikki nämä aamut
niin harmaina ne meitä odottaa
Niiden ankeus saa mut
uskomaan: liha aina hengen voittaa

     Jumalattomat!

Kuljemme
kohti kohtaloamme
joukko, joka ei langeta varjoo
Voittajana
kulkee tämä armeija
viimeisen kierroksen kun tarjoo

    jumalattomat

    En kadu yhtäkään sanomaani sanaa
        en tekoa, tai jääneitä töitäni
            Pelastetut katukaa
                yhdessä kaatukaa

    En menneisyyttäni manaa
         pitääkö aina olla joku taivas tai helvetti
             jossa yhdessä kadutaan
                 velkoja maksetaan

”BONUKSET”, julkaistaan ehkä joskus:

JOUTOMAA
Ensimmäinen biisi, jonka Karmila miksasi valmiiksi asti. Meikäläisen kappale, joka ei millään asettunut kohdilleen, paikkaa levyltä ei löytynyt. Sanoituskin on jotenkin kesken, en tarkkaan tiedä, mitä ajan takaa. Päätin sitten jättää tämän pois kokonaan, mutta on tämä julkaisemisen arvoinen kuitenkin. Ehkä joskus, jossain yhteydessä. Holopainen on koskettimissa.

Piti nähdä päivä tämäkin
se valkeni nöyrille alamaisille
Nyt maistuis viinin jämäkin
on huono happi käydä hippasille

Maailma meni menojaan
jäimme rannalle ruikuttamaan
Ei kukaan laske menojaan
meni syteen, saveen tai maantien ojaan

Joutomaa
     kovan kautta meitä kasvattaa
         ei tarjoa turvaa
Joutomaa
     se hellien vyöllä kouluttaa
         lyö kansaansa turpaan

Koulii kädellä ankaralla
perseelle potkii kirveen hamaralla
Isänmaa ei vittuile, se vain neuvoo
näin heikoimmat se meistä hautaan seuloo

    On pohjantähden kansa kovilla
         se kulkee joutomaansa oudoilla ovilla

Metsiemme miehet, naiset
     metsänpeiton kansalaiset
         ei meitä kukaan kaipaa!


POIS SE MEISTÄ KAIKISTA
Tämä miksattiin toisena. Jälleen minun biisini, joka pudotettiin pois. Holopainen on koskettimissa, mutta melodia on minun. Nyt jälkeen päin kuunneltuna ”ihan hyvä” rähinäbiisi, mutta paikkaansa levylle tämä ei löytänyt. Osaksi siksi, että sanoitus on ehkä vähän kesken, en tiennyt miten krypto ratkaistaan. Kertosäekin on ehkä liian ”hynynen”: tartuntapintaa on, mutta ehkä liikaakin.

Kuljemme vääjäämättä rotkoa kohti
siellä kai odottelee jättipotti
Miksi elää, jos kukaan ei nauti elosta
kiksit saadaan kurjuudesta
ja kuolemanpelosta

    Rautaa syö ja kettinkiä ulosta
         (painu vittuun, jos et tee lisää tulosta)
             Treffit sovittuna Tuonelassa?
                 (No, en oo ihan vielä kuolemassa)

Kuka meitä kusettaa?
Kuka johdattaa?
Kuka meitä eksyneitä kohti rotkoa kuljettaa?

Pois se minusta
Tästä voimasta
kaikki lähtee, sydän huutaa:
Pois se meistä kaikista!

Jotkut haikailevat
kadonnutta nuoruuttaan
Jotkut ovat muuten vaan
päättäneet luovuttaa

Paskat on jo housuissa
turha on siis valittaa
Mikään ei oo helpompaa kuin
rima alittaa

    Mikä vittu tätä ihmiskuntaa vaivaa?
         (Ihmisyys harteita painaa)
             Ratkaisu on laaki ja vainaa
                 (Ei epätoivo anna pikalainaa)

    Pois se meistä kaikista
         pois se meistä kaikista
             Perkeleet pois meistä kaikista!

             Perkele tätä miestä taas halas
                 ei auta muu kuin ampua se alas...

 

 

 

KOTITEOLLISUUS: KUULOHAVAINTOJA -ep

KÄÄRMEIDEN HISTORIAA
Jaaha, mitähän tällä on yritetty sanoa? En tiedä, ehkä tämä oli naisia pelkäävän, katkeroituneen miehen tilitys, senkin takia tuntuu nykyisin oudolta vetää tätä biisiä. Tästähän tehtiin hieman erilainen versio myöhemmin Yksinpuhelu -ep:lle, biisi päättyy siinä helvetin hienoon räjähdykseen. Sovitusta ja sanojakin muutettiin hieman. Mutta luulen, ettei ne sanat siitä ainakaan merkittävästi parantuneet. Mutta verratkaapa Yksinpuhelun version ja tämän version laulusuoritusta keskenään. Voi huomata, että Hynysen laulu on jopa kehittynyt.

Sinä tanssit kuun valossa
ilman vaatteita
tanssit metsästäjän tanssin ja
minä olen saalista

Olen valmis luopumaan
sinä pakotat mut katsomaan
kun sydämeni sykkii käsissäsi
merkkinä voitosta

Sinä syöt minun lihaani
sinä juot minun vertani
sinä tanssit edessäni, kirjoitat
sivun käärmeiden historiaa

Käärmeiden historiaa!
Valehtelijat valehtelevat
luovat uuden sivun käärmeiden historiaa!

Sinun kuolemantanssisi tuo
minulle elämän
sinä olet ollut täällä aina ja minä
olen vain käymässä

Sinä annat vähän vain
minä tahdon enemmän
minä elän ikuisessa puutteessa
elän käärmeiden historiaa

TUULTEN PYYHKIMÄ
Huh huh. Tätä ei pystynyt punastelematta lukemaan. Aika järkyt riimit. Aggressiivinen ote tässä biisissä kyllä on, paitsi väliosa on kyllä aivan käsittämätön.

Minut ajatte
väsyksiin, vielä tapatte
suuni on auki
sinne paskannatte
suomuni kiiltää
iholla lipevä tuoksu
haavoja viiltää
elämän kiireinen juoksu

Oon tuulten pyyhkimä mies!

Tuulet mua riuhtoo
raajani tuulessa viuhtoo
tietäni muuntaa
itse en ymmärrä suuntaa
vuodatan verta,
omaani puolesta muiden
vuodatan verta
vieressä janoisten suiden

Minä, minä tuulten pyyhkimä mies!

Kumpa voisin olla
huoleton matkamies
ilman ystäviä
ilman määränpäätä

Nolla
yrittää mieliksi olla
pelaa ja sählää;
aina tappiolla
vuodattaa verta
omaansa puolesta muiden
vuodattaa verta
vieressä janoisten suiden

SUURELLE TUNTEMATTOMALLE
Miksi annoit laulut, joita kukaan koskaan ei voi ymmärtää? Niinpä. Taisin tietää jo silloin, että kirjoittelen ihan hölynpölyä ja paskaa. No, onneksi tätä ep:tä ei kukaan ostanut, eikä sitä enää nykyisin mistään saa. Tuli nimittäin levy-yhtiölle helvetisti takkiin tästäkin äänitteestä. Jotain hyvääkin tässä biisissä kyllä on, on nimittäin miehekkään raskaat säkeistöt.

Miehet kiertävät
kehää kärsien
taakka harteillaan
verta hikoillen

Viha voi hyvin!

Puut ovat mustanaan
kuoleman lintuja
tahtovat nokkimaan
silmät päistämme

Viha voi hyvin!

Talviunta, talviunta
Miksi annoit laulut, joita kukaan koskaan ei voi ymmärtää?
Mitataanko kypsyyttä näin? Ei! Ei!
Kypsyyttä ei mitata näin

Kaivat silmäni
ulos kuopistaan
ojennat minulle
katson kauas maisemaan

KOTITEOLLISUUS: AAMEN

ROUTA EI LOPU
Routa oli varmaan ensimmäinen biisi, jonka teimme täysin kolmestaan. Saatanan helppo homma, otettiin semmoinen White Zombie -meininki ja homma oli siinä. Kertsi syntyi samassa hujauksessa, aivan välittömästi A-osan jälkeen biisiä soittaessa. Eli "sävellystyöhön" käytettiin aikaa noin viisi minuuttia. Annalan Marko (Mokoma) oli myöhemmin mukana sovittamassa biisiä, se keksi sen dempin ja lattiatomikompin aina niissä kertosäkeiden lopuissa.

Hän syntyi suklaamunasta
hän varttui, kasvoi karkkikaupassa
hän on hymyilevä pullapitkomies
täynnä rusinoita, otsassa voisilmä

Hän kuuntelee tätäkin
vatsa täynnä, poltellen sikaria
hän etsii jotain katseellaan;
seinä
seinä
seinä
seinä

Kaiva poika, kaiva vaan
routa ei lopu milloinkaan!

Hän on uloskannettu elämä,
hän itkee yksin korpikuusen alla
hän on unohdettu lapsi
leikkii legoilla lattialla

Kerää palasia, jotka isä levitti,
jotka äiti imuroi
hän tahtoo ulos huoneestaan;
seinä
seinä
seinä
seinä

Sairaalan käytävän viiltävät valot
sinun puolestasi vuodatettu
Kostean mullan hiljaisuus
sinun edestäsi annettu

KIVIPÄÄ
Kivipää on keikkasuosikki vailla vertaa. Kakkosriffi ja samalla säkeistön soinnutus oli alunperin Siveniuksen Tomin jammailua Pronssisen pokaalin treeneissä. Hynynen hieman muokkasi riffiä ja sanoi ottavansa sen Kotiteollisuuden käyttöön "se kun ei tälle vitun poppibändille sovi". Sivenius antoi riffin mieluusti, piti sitä huonona. Saattoi olla oikeassa. Vittu, että tehtiin tämän biisin kertosäettä kauan, se oli niin omituinen rytmitys meille silloin. Nykyisinhän me vedetään vaikka Säkkijärven polkka, saatana, ollaan niin ammattilaisia. Sanoista pitäisi välittyä vahva huumorilataus, ainakin Hynystä itseään nauratti kovasti sitä tehdessä. Oli krapula.

Hikinen mies valuu kohti aamua
hengitys on kuin Saatanan puhaltama
aamu on tehdas, joka
valmistaa ääntä, viiltävää meteliä

Ulkona on hieman viileää
mittari näyttää miinus sata
kädet toteuttavat vallankumousta
variksenpelätin tanssii pakkasessa

Kivipää! (Minä olen, minä olen)

Tervetuloa seuraani
minä olen jumala, ikuinen kiusasi
sulje ovi, sulje mielesi
älä ketään päästä lähellesi

Seinä on hiljainen
se ei puhu, ei kuule, ei näe, ei valehtele
sille voit avautua
itke, huuda, näytä kipusi

JÄLJET PELOTTAVAT
Tässä on Virtasen Akin tekemä säkeistö, muu on meidän käsialaamme. Hyvä kertosäe, tätä voisi joskus herätellä keikoilla henkiin. Tosin kitaravireemme oli näihin aikoihin eri, pitäisi hikoilla ja opetella koko biisi uudestaan. Vanhat eivät taida jaksaa. Tästä meinasi tulla toinen sinkku, jostain syystä se jäi kuitenkin julkaisematta. Sanoista Hynysellä ei ole muistikuvaa, eikä edes aavistusta, että mistä ne kertovat. Autourheilusta kai. Nimi tuli kuitenkin jostain vanhasta kansansadusta, jossa joku eläin, olisikohan se ollut kettu, ei viisaana otuksena mene leijonan luolaan, vaikka herra Jellona kovasti houkutteleekin. Se nimittäin näkee jäljistä, että muitakin eläimiä sinne on mennyt, mutta yhdetkään jäljet eivät tule takaisin.

Vihaiset koirat
käärmeet kohdussasi
odottavat pääsyään
ulos sinusta syöjätär

Synnytät valheen
synnytät paniikin
synnyttät murheen
synnytät kyyneleet

Minä en alistu vietäväksesi
minä en alistu johdatukseesi
sinä olet heikko käsissäni
minä olen mies, sinun isäntäsi

Jäljet pelottavat, ne osoittavat
mikä minä olen
Jäljet pelottavat, ne osoittavat
minne olen menossa ja
minä olen syönyt sanoja ja syön
sanoja ja juon
kuravettä päälle
Jäljet pelottavat, pelottavat

Syödään, juodaan,
naidaan, juhlitaan
Olet syöjätär
ruokit naurulla

Ihosi liukas
ihosi limainen
otan sen
minkä ansaitsen

Minä alistun vietäväksesi
minä alistun johdatukseesi
minä olen heikko käsissäsi
minä olen mies, sinun orjasi

VELHONAISEN ÄLÄ SALLI ELÄÄ
Vanhat tyttöystävät tulevat välillä kummittelemaan uniin. Se on epämiellyttävää. Ainakin tässä tapauksessa se oli ja on. Nimihän on tietenkin napattu Raamatusta, mutta senhän kaikki varmaan tiesivätkin. Virtasen Akin tekemä soinnutus "kertosäkeessä".

Suuri nauru
päässäni
kaikuu, se ei poistu
se on sinusta

Unta? Himoa?
Kumpaa koitan tulkita,
kumpaa tahdon tulkita?

Velhonaisen älä salli elää ikinä!

Kun minä olin sinä
sinä olit minä

Älä tule enää takaisin, minä en
tahdo tietää sinusta mitään
en tahdo tietää mikä olet,
kuka olet, missä olet

Huoneeni on täynnä unta
huoneeni on täynnä aikaa,
joka kauan aikaa sitten
pysähtyi, eikä lähde pois

Unta? Himoa?
Kumpaa koitan ymmärtää,
kumpaa tahdon ymmärtää?

NEGATIIVINEN
Karmilan tekemä kertosäe, alkuperäinen oli liian imelä. Muuta muistikuvaa Hynysellä ei ole. Laulusuoritus on erittäin nuhaisena tehty.

Kasvoni veistettiin lihakimpaleesta
puukolla vedeltiin pitkiä siivuja
pää iskettiin pöytään ihmettelemään
miksi olen täällä, mitä teen täällä

Minä olen mies, joka ei miellytä ketään
Negatiivinen!

Liikaa iloa, liikaa hymyä
liikaa värejä, liian avointa
tämä kaikki on puhuttu miljoonaan kertaan
yhdentekevää, samantekevää

LAULAVA LUU
Jonkinlainen levyn avainbiisi Hynysen mielestä. Ai, että mikä se Laulava luu oikein on? Sitä ette koskaan saa tietää. Hynynen ei nimittäin muista, mutta periaatteessahan se voi olla mikä vain. Vaikka Norja. Virtasen Akin A-osa.

Kansan vihollinen
saavut vailla minkäänlaista huolta
saavut hymyillen
olitko tekemässä pahojasi

Muista ryhdikkyys
muista palvella kansaasi
muista pyyteettömyys;
muiden etu ennen omaasi

Kolme raivotarta;
Työ, Turva, Taantumuksellisuus,
eivät minua jätä, saatana,
onpa hilpeä seurue

Me keskustelemme
rahasta ja nautimme viiniä
kenties rakastumme
elämänuran tuomaan hilpeyteen

En voi koskaan
elää kuten te elätte
te kutsutte
saavutuksia elämäksi

Olen kuten ne,
jotka ärsyttävät teidän herkkää
hipiäänne
miettikää sitä, rakkaat sisaret

"Alla rankkasateen,
päällä tuhkaksi palaneen maan
sinun polkusi kulkee", sanoivat
nuo kolme naistani

Minä olin hiljaa
purin hammasta ja juoksin pois
sateeseen, jonne vain hulluimmat
mennä tahtovat
(Laulava luu, se kutsuu
laulava luu ja sen maailma)
Näin on ollut ja näin on aina oleva,
en tahdo turvaa!

VOIMAKAS
Tästäpä ei erikoisempaa kerrottavaa tule mieleen. Ei ainakaan mitään muuta, mitä historiikissa jo mainitaan.

Voitettujen ystävien haju
kuolleiden vihollisten löyhkä
sieraimistas valuu, hengityksessäsi
suustasi valuu puhuessasi

Sinä käytät sanaa, sinä käytät voimaa!

Sisältäsi peto tahtoo ulos
sisälläsi se kiemurtelee
sisältäsi peto tahtoo ulos
sisälläsi se kiemurtelee

AAMEN
Hynysen ensimmäinen rakkauslaulusanoitus. Muutenhan meininki on parrulla perseeseen -osastoa. Pääosin Hynysen ja Sinkkosen ideoima biisi, Hongisto pyöritteli päätään kovasti kun kertosäkeen riffi keksittiin jammaillessa. "Ei, vittu, tällaista, eihän tätä pysty soittamaan."

Napanuora roikkuu, tahdon saada otteen
voimaa, turvaa tahdon saada
hellyyttä, läheisyyttä
rakkautta

Omenapuu kukkii huoneessamme
valuu mahlaa makeaa
loistaa yössä tähden lailla,
loistaa

Aamen! Enää en unelmoi!

Pakasteessa ruumiisi on tallessa
nautin palan kerrallaan
talvi-iltojen ratoksi
jos tahdot

PÄÄLLEKIRJOITUS
Tätä laulaessa oli aivan helvetillinen nuha ja kurkkukipu, session viimeinen biisi. Huuto oli yhtä tuskaa. Virtasen Akin A-osa ja muistaakseni kertosäekin, riffi, eli biisin paras anti on meidän heiniä.
Sukella, älä pelkää saat
mitä toivot ja mitä tahdot vaan
Kärsi, riudu, itke, vuoda
saat lisää voimaa, lisää voimaa

Jättiläinen!

Viisaat ja kärsimys kulkevat käsikkäin
ymmärrä se niin ei tarvitse
kumartaa kellekään, ei jälkeäkään
sinusta tänne jää jos et valvo öitäsi

Kukaan ei tallo varpaita, jotka ovat tulisilla hiilillä,
sinä voitat

RUKOUS
Vitun vanhat sanat, Kotiteollisuuden ekoilta demoilta lähtöisin. Muuta muistikuvaa ei ole.

Kuljen pitkiä matkoja
sinä katselet minua
koitan riisua selästäni reppua
syntieni painoa,
turhaan

Ole armoton, riisu minut
minä pyydän sinua
tahdon katseesi alla hengittää,
tuntea

Tieni!
Olen kulkenut harhaan, tahdon löytää tieni

Meidät on muovailtu
samasta pölystä
me olemme molemmat
viileitä,
kylmiä

Kuu ei katso, kuu ei
puhu sanaakaan
se on liian kauan joutunut katsomaan
meitä

MINÄ JA MINUUS
Hynysen suosikki tältä levyltä. Sanat toimivat vieläkin, eka rivi on mukaillen varastettu muistaakseni Leevi and the Leavingsiltä, riffin innoittajana on puolestaan toiminut Soundgarden. Atte Blom nauroi sanoille studion lattialla kieriskellen. Hyvä kertsi. Tämä oli myös niitä kovassa nuhassa vedettyjä biisejä. "Voima valuu pois" piti alunperin laulaa aivan eri tavalla, mutta fysiikka rajoitti suorituksen tällaiseksi.

Pimeä taival, riemukasta matkaa
me kaksi kuljetaan
puut hengittävät hiljaa, taivaan
betonisilmä tuijottaa

Voima valuu pois!

Varikset kulkevat rintani päällä
noukkivat matoja iholtani
on ruumiini jäätynyt jäiseen maahan
nivusissa kasvaa jäkälää

Voima valuu pois!

Kaksi tulta palaa nuollen hiljaa toisiaan
minä ja minuus syövät toisiaan
kaksi tulta palaa nuollen hiljaa toisiaan
minä ja minuus

Vimmainen pappi huutaa korvaan
saarnaa heikolle karjalleen:
"Jollette tee parannusta,
vain minä pääsen taivaaseen!"

PIENI
Viimeisenä "sävelletty" biisi, puhdas kämppäjamien tulos. Sanoissa on jotakin tuttua, tällä osastolla tulee pyörittyä vieläkin. Ajaton "teos" siis.

Palaa sieluni maisema
kaunis metsä roihuaa
karu kivikko, kuollut maa
huokaa viime voimillaan

Taivas?

Olenko olemassa?
Osaanko olla ihminen? En.
Osaanko kanssasi katsoa
taaksepäin tai tulevaisuuteen?

Taivas?

Luuletko, että opin jotain?
Luuletko, että nyt kaikki muuttuu?

KOTITEOLLISUUS: EEVAN PERINTÖ

RAKASTAN (elokuu 1998)
Hävettää tunnustaa, mutta idea on varastettu. Paavo Haavikon Rauta-aika oli tätä tekstiä tehdessä kova sana. Ja on vieläkin. Ja Raamattu tietysti.

Sinun on valtakunta, voima ja kunnia
Iänkaikkisesti sinulla on valta

Rakastan!

Turha on takoa naista mieleistänsä
Unta ja hopeaa takoa eläväksi

Rakastan!

EEVAN PERINTÖ (8.10.1998)
Helvetin tärkeä ja henkilökohtainen teksti (Ja hyvä! kirj.huom.). Tilannekatsaus. Puhdistautuminen. Omaan oloonsa voi vaikuttaa. Vai voiko? Karmila soitti kertosäkeeseen aivan helvetin matalalle viritetyn kitaran. Hynynenkin yritti, mutta ei osannut. Löysät kielet eivät oikein sovi halonhakkuutyylin taitajalle. Ei pysy vire.

Surulliset päivät
seisovat rivissä
odottavat aikaansa
tuoda terveisensä
oudoilta seuduilta,
karuilta mailta

Valonkantajan luota,
ikikylän perukoilta
saapuu ikävän henkäys,
kaihon kosketus
muistan taas osani;

Onnellinen, en saa olla
Onnellinen, en voi olla

Mitä täältä etsin?
Mitä täältä saan?
Vain omassa päässään voi
tätä paikkaa
paremmaksi rakentaa

IKUISESTI (joulukuu 1998)
Biisin runko syntyi päivää ennen studioon lähtöä, sanat vasta studiossa pakon edessä. Siihen nähden ihan kohtuullinen teksti. Aika uskonnollinen. Viimeinen säkeistö on homman idea. Että, mitä helvettiä se ihminen täällä oikein poukkoilee? Onko missään mitään järkeä? Onko tässä tekstissä mitään järkeä? (Ei. kirj.huom)

Jumalani on tullut tänne
meitä katsomaan,
heiluttelee puiden latvoja,
ravistelee minua

Hän repii tätä maisemaa
isännän otteella
tulee orpo olo, tulee
ikävä kotia

En saa kuolevien rauhaa maistaa,
en löydä kotiin milloinkaan
saan ikuisesti täällä vaeltaa

Tahtoisitko lähteä jumalani kanssa katsomaan
kultaista vasikkaa, jota täällä palvotaan
voi tulla äitiä ikävä, isän ohjeet mieleen
"Täällä saat, poika, etsiä itseäsi ikuisesti!"

SULJE SILMÄNI (heinäkuu-joulukuu 1998)
Minulla ei ole aavistustakaan mistä tämä biisi kertoo. Muistaakseni teksti lähti käyntiin jostain Leonard Cohenin runosta, en ole varma.

Pahuuden enkelit
puutarhan puiden katveessa
kantavat väsyneinä
miekkojaan kuluneita,
jotka ovat kylläisiä maailman mausta

Pahuuden enkelit
ostoskeskuksissa
sukeltavat mainosvaloihin,
värikkäisiin mainoksiin,
joissa Saatana valvoo meitä

Piirijoen jumala
pyydän sinua
sulje jo minun silmäni!

Minulla suden ikenet,
karhun pää kainalossa
kenelle antaisin
kaiken tämän raivon
se ei vaikuta mihinkään!

SOIN (heinäkuu 1998)
Tämä on taas näitä kriisilauluja. Tehokasta tarinaa suoraan auttavaan puhelimeen! Ensimmäinen teksti, joka valmistui tälle levylle. Näitä lauluja lapset... taitaa olla napattu jostain vanhasta kansanrunosta. Tai sitten se on Eino Leinoa. Mutta nehän ovat sama asia melkein. Kertosäe syntyi Hynysen ollessa tienaamassa kitararahoja rakennustyömaalla. Vitutti. (Aika hyvä teksti. kirj.huom.)

Sinä puhallat minuun voimaa,
puhallat inhoa itseeni
hyvää oloa en muille kailota
pahaa oloani huudan ja

soin!

Näitä lauluja lapset eivät laula,
näitä lauluja tytöt eivät kuuntele
nämä laulut tulevat sieltä,
missä miehet hikisinä kiertävät kehää

Katso kuinka täällä itken,
katso kuinka minä kärsin ja soin!

Mistä tulee ihmisen kaiho?
Mistä tulee pohjaton suru?
Mistä tulee toivo siitä, että joskus näkisi Jumalan,
jota ei ole?

KUOLEVA (elokuu 1998)
Pieniä ongelmia omatunnon kanssa. On ikävä muistaa kesken kaiken hölmöilyn, että sitä kuoleekin joskus. Killing Joke toimi innoittajana riffiin.

En näe enää unia.

Riutunut
ruhoni
matkalla
mummolaan
kantaa
säkillisen
valheita
mukanaan

Muistan, että olen kuoleva!
En näe enää unia.

Kestäkää
keuhkoni,
kestäkää
huutoni
ikuista,
jatkuvaa
sairasta
toimintaa

JUOKSU (elokuu 1998)
Kertosäe syntyi Hynysen testatessa uutta kitaraa peilin edessä. Oman itsensä ilmaisun vaikeutta ei siis tällä kertaa ollut vaikka teksti siitä kertookin. Vahva humoristinen lataus.

En osaa puhua,
en osaa sitä kieltä,
jolla rakkaudesta puhutaan

En saa sanoja,
sanoja,
sanoja,
sanoja,
sanoja ulos

Ja juoksu jatkuu kohti sanoja
Juoksuni jatkuu kohti sanoja
En osaa kauneudesta puhua
Juoksuni jatkuu ilman sanoja

Räty, Viren, Kekkonen
elävät ikuisesti täällä
ei suomalaista hiljaisuutta voita mikään

En saa sanoja&

VAKIOT (13.1.1999)
Huumoria. Ja aitoa, turhaa vihaa epämiellyttäviä asioita ja latteuksia kohtaan. Asioita, joihin itsekin sortuu usein. Itseinhoakin siis. (Tämähän sopisi Helvetistä itään -levylle. kirj.huom.)

Työ.
Raha.
Etelänmatkat.
Rusketus.
Viikset.
Takatukka.
Nilkkabootsit.
Imatra.
Ruotsinristeilyt.
Tv- visailut.
Työnhakuvalmennuskurssit.
Nimipäivät.
Hector, Kirka, Pave, Pepe.
Suomi-soul.
Poliisi- tv.
Puhelin.
Autokauppiaat.
Makuuhuonekitaristit.
Kaavakkeet.
Vaaleanpunainen huulipuna.
Nakkikioskijonot.
Automarketit.

Ylihuominen on huomenna,
tuskin maltan odottaa
Ylihuominen on huomenna,
ikuista krapulaa

Teekkarihaalarit.
Fysioterapiaverkkarit.
"Melkein pyrin teatterikouluun."
"Nuorempana urheilin."
"Lopetan juomisen, hankin kuntosalikortin."
Kasvirasvajäätelö.
Sunnuntaikävelyt.
Laiha kahvi.

MANIA (21.10.1998)
Huumoria taas (Vittu, kun sitä ollaankin oltu rehvakkaalla tuulella tätä levyä tehdessä! Tämäkin sopisi Helvetistä itään -levylle. kirj.huom.). Ja melkein tarina.

Öitä,
päiviä,
hiljaisia hetkiä
ei ole
on vain taakka,
jonka paino
alkaa olla liikaa

Kalmamäen alta kaivan
aurinkoa, kuuta, hiljaisuutta
elämän kehässä
selittämätöntä kiihkoa,
toivoa, halua

Maniamaniamaniamaniamaniamania
maniamaniamaniamaniamaniamania
maniamaniamaniamaniamaniamania
mania

Polkuja,
joita voisin kulkea
on liikaa,
en muista
mistä olen tulossa,
minne menossa

Ja joskus pääni sisällä
naksahtaa jotain, ja minä muistan
rivitaloasunnon,
vaimon, koiran ja lauantai-illat

EI PUHUTA (heinäkuu-21.9.1998)
Hautausmaalla on mukava rauhoittua. Välillä tuntuu, että siellä viihtyisi pitempäänkin...

Taasko heräsin
tänne katsomaan
tyhjiä kasvoja,
kuulemaan lupauksia

Pirun kusen maku
pyörii suussani
se syö haluni,
himoni

Kierrän rautasaappaissani
hornan vuorta
talvipoika minussa
ei tahdo kuolla

Etsin paikkaa, jossa
on hiljaista,
rauhallista&

Hengitän hiljaa,
hiljainen on maisema
Hiljaa,
sanaakaan ei puhuta
Ei puhuta!

Sielut lepäävät
kivien alla
hiljaisuudessa,
rauhassa

Linnun laulu seuranaan
ja luonnon vehreys
tänne voisin jäädä&

SAATTOVÄKI (29.10.-11.12.1998)
Ihminen on ihmiselle ihminen. Ja se on suttakin pahempi.

Niityillämme
kukkivat
yön
kukkaset

Pakkanen
heiluttelee
hentoja
varsia

Saattoväki kulkee hiljaa
itkemättä, hymyilemättä
Saattoväen jylhyys toivottaa
hyvää matkaa

Eevan
rakastajat
viruvat
kuolleina

Hetki sitten
nauroivat,
nauttivat
näistä juhlista

Miksen tunne mitään?

KOTITEOLLISUUS: TOMUSTA JA TUHKASTA

JOS SANON (kesäkuu - 18.8.1999)
Tämä se kai sitten oli meidän läpimurtobiisi. Toki Routa ei lopukin oli saanut jo huomiota, mutta tällä räjähti. Ei tämäkään tosin listoille noussut, mutta biisi sai paljon huomiota varsinkin kriitikkopiireissä. Nykyisin sellaisesta voi vain haaveilla. Positiivisin biisimme mitä oltiin ikinä tehty. Kertosäe syntyi yöllisellä juoksulenkillä, kun olin juoksemassa treenikämpiltä kotiin. Näin matkalla pari rusakkoa pomppimassa keskellä Lappeenrannan Valtakatua. Tuli hyvä fiilis.

Tällä puolella katua eivät tutut tule vastaan
ei teeskentelyä, ei pitkiä puheita
minun virkani täällä on ainoastaan
mitata tämän raskaan tien pituutta

Puen päälleni surupuvun, liityn ruoskijakulkueeseen,
jossa lepytetään jumalia, joita saamme kärsien rakastaa
Unohdan, miltä tuntuu nähdä vesi vapaana pitkän talven jälkeen,
kun se pääsee virtaamaan uomassaan

Jos sanon, ett taivas on musta
se on niin musta kun tahdon sen olevan ja
jos sanon, ett maailma ei pyöri
se ei silloin pyöri, jumalauta
suustani syljen tätä totuutta
saan sen maistumaan puulta ja suultani
luetaan taas ihmisten historia

Jotkut eivät tiedä miksi ovat täällä,
jotkut elävät elämäänsä elämällä

Linnut laulavat joillekin muille, harput helisevät pelastetuille
mutta jotkut eivät kuule, eivätkä tahdokaan

Kuolemalla on luja ote
sen kynnet pitävät minusta kiinni jo

VIRRET SOI (elokuu- 13.10.1999)
Silkkaa Kalevalaa, kertosäkeen kaksi ensimmäistä riviä on napattu suoraan Väiskin Tuonelan reissua kuvaavasta luvusta. Helvetin mukava keikkabiisi. Tosin Sinkkonen vetää tämän joskus niin rivakalla tempolla, että meillä kielisoitinten soittajilla on pieniä vaikeuksia pysyä perässä. Ensimmäisissä säkeistöissä on mukailtu vanhan ajan kehtolauluja. Joskus ennen lapsille osattiin sentään laulaa jostain muustakin kuin Ti-Ti -nallesta.

Tule surma sarvinesi,
tuudittele lastasi Tuonelaan
tuonne kirkon mullan alle
luutarhaan maatumaan

Tule surma suon poikki,
tule halki metsämaan
kulje kotipihojen poikki
lastasi halaamaan

Tuo venettä Tuonen tyttö,
lauttaa Manalan lapsi
Mitä täältä saada voi?
Täällä aina virret soi

Täällä laulaa surun lapsi,
valittaa murhettaan mustaa,
maallista vaellustaan,
ikuista kaipaustaan

Eikä minulta paljon puutu
vain kyky ymmärtää elämää,
halu palella Tuonen joen laiturilla

KÄDESSÄNI (20.12.1999-12.1.2000)
Miten katkeroitumista ja itsemurhaa käsittelevä biisi voi olla näin melodinen ja hyvä? Ihmettelenpä vain. Ensimmäinen sellainen kertosäe meiltä, joka laittoi miettimään, että milloin meistä on näin helvetin hyviä tullut! Ja on muuten Hynysen itsensä laulamat stemmat, mies oli silloin vireessä. Nykyisin ei jaksaisi enää vaivautua, kun oikeitakin laulajia on saatavilla.

Linnut lepäävät olkapäilläni,
seisahtuvat harteilleni ja
katseeni uppoaa ihmisten virtaan

Väkevän ihmisvirran partaalla
on niin helppoa valita
piiat ja rengit Perkeleelle

Saan kädessäni pitää tätä maailmaa
kädelläni minä saan kaiken valon siitä puristaa
kaunista sadetta, maa ja taivas ovat täynnä lehtiä
kaunis loppu, kaunis lähtö ihmisen ehtiä

Turhaan odotat puihin lehtiä,
turhaan odotat laulun syntyä,
turhaan etsit hääpukua itsellesi

Pakkaseen minä valan sielusi,
syväjäädytän sydämesi,
sinut laulan kylmän kiven sisään

Tätä hetkeä odotin kauan,
itkin katkerista kyynelistä
jokia, järviä, valtameriä
vihdoin saan omani periä

GRANIITTI (26.12.1999)
Karmilan mielestä kertosäe on silkkaa Juicea, tai jotain. Emme tajunneet sitä silloin, nyt tajuamme. Tätä on veivattu keikoilla niin kauan, että biisi saa nyt huilata pitkään, ehkä ikuisesti. Ja kai tästä tekstistä välittyy huumori, välittyyhän? Tuntuu siltä, että naiset ymmärtävät vitsin miehiä paremmin. Sääli, pitäisi olla juuri toisinpäin.

Maailma syö miehen, uroksen upottaa
en anna periksi, turha on opettaa
muuta kuin, minkä jo osaan
kylmän kiven osan

Tuonen tytön, mustatukan
otan vaimokseni
ei häissä iloita, nosteta maljoja
tuijotellaan vain toistemme kalpeita kasvoja

Graniitti
Graniitti ei murru milloinkaan
Graniitti (tätä poikaa tarvitse hävetä)
Graniitti ei itke milloinkaan

Ei tätä poikaa tarvitse hävetä
teen kyllä osuuteni
en puhu, pukahda, itke, valita
sappi suunpielistä valukoon kuolana

Verenperintö edessäni virtaa
Hornan mustana jokena
aikani sitä tuijottelin, ja näin
se virtasi taaksepäin

ITKUSSA (3.11.1999-24.2.2000)
Nyt tätä lukiessani tulee mieleen, että tämähän pitää palauttaa keikkasettiin. Ei kummaset sanat, mutta jotenkin hyvä meininki. Ja kertsissä saa huutaa.

Lähdinpä vain katsomaan
lujaa luontoani,
sakeaa vertani,
kauas yötaivaan taa
meriin rannattomiin

Aamua täällä odotan
kuun tomua satelee
taivaalta harteilleni
Kuka sitä päälleni kylvää;
pahoja ajatuksia?

Nauraa, nauraa Perkele itkussa!
Laulaa, sen pilkkakirveet itkussa!

Seinästä seinään
kuljen kauan,
ihmiselon verran
välissä ikkuna, josta
katselen ihmisten
iloista elämää

ENKELI (30.8.-16.9.1999)
Kyllähän kunnon rokkibändin pitää ainakin yksi biisi Perkeleelle omistaa. Alussa on Killing Jokelta napattu syntikka ja riffi taitaa rytmitykseltään kumartaa Alice in Chainsin suuntaan. Yllättävän Kotiteollisuudelta kuulostava lopputulos kuitenkin. Ja sanatkin on ihan siedettävät. Vähän niinkuin levyn nimibiisi tavallaan.

Minä synnyin hyväksi,
hyvyyttä palvelemaan
minä ryhdyin uniasi,
haaveitasi pinoamaan
nyt en saa olla ihminen,
en saa olla jumalakaan
olen täällä vieras mies, vieraalla maalla,
kaukana kotoa

Yöllesi laulele,
yötäsi syleile
sieltä löytyy leposija
syyllisyydelle, valheelle
ei siellä katsota silmiin,
eikä kysellä nimiä
rautaisella sauvallani
siellä paimennan teitä

En kumarra
tuhkaa, en tomua
oppinut en nöyrtymään,
anteeksi pyytämään
En kumarra
tuhkaa, en tomua
oppinut en itkemään,
armoa pyytämään

Kaiken saat minulta jos polvistut eteeni ja kumarrat minua!

Olen tulesta otettu tuli,
ensimmäinen enkeli
en nöyrry edessä ihmisen,
nöyrryn edessä kateuteni
joskus kaipaan syliä,
jossa voisin levähtää
valonpilkahdusta valtakuntani hämärään

KIRJOITTAMATON (kesäkuu 1999-12.1.2000)
Rakkauslaulu Hynysen tyyliin. On se nainen niin ihmeellinen otus, ei siitä ota selvää. Tässäkin on vähän sellaista Kalevala -henkeä.

Nainen, sinä olet metsä, olet
vihreä, hyvä
minä olin pieni poika, joka
eksyi sinuun
nyt en ole pieni enää, en
ole pieni enää
silti en tiedä mitä tehdä, en
tiedä mitä teen

Sylissäsi kuu ja sylissäsi
aurinko, tähdet
verhonasi kevään silmut ja
syksyn lehdet
sanasi niin lämpimät tai
sanasi jäiset
niihin voisin hirttäytyä,
niihin sanoihin

Kirjoittamaton (kevätjäät, sinun silmäsi ovat)
Kirjoittamaton (syysjäät, ajatuksesi ovat)

Kyllä tuolle varrelle,
noille muodoille
kosijoita löytyisi, kyllä
ottajia olisi
miksi otit siis minut, otit
mitättömän, huonon
joka ei sanaansa pidä, ei
ole kunnon mies

VIHATTU (kesäkuu 1999- 25.3.2000)
Hyvä kertosäe, muuten tämä biisi olisi kyllä saanut jäädä tekemättä jos minulta kysytään. Mutta minultahan ei kysytä.

Ilo katosi ilmaan,
laulut menivät tuulten mukana
syntymättä, elämättä
parempi olisi olla

Varmana kulkee ankeus täällä,
se ottaa omansa
ja rukous valuu
raavaankin miehen huulilta

Vihattu!
Uskon Jumalan vihaan
vitsauksillaan heittelee meitä,
vihaa meitä perkeleitä

Miekkani ennen maistoi verta,
nyt se ruostuu vierelläni
eikä mikään, ei mikään
meitä tästä unesta herätä

RAUTAPORTTI (20.10.1999- 26.1.2000)
Tästä muistan olleeni erittäin innoissani. Ja olen vieläkin. Tämä pitäisi saada takaisin keikkasettiin. Yritimmekin sitä syksyllä 2003 treeneissä, mutta kukaan ei enää muistanut kuinka riffi menee. Pitäisi joskus uskaltaa kuunnella levyltä. Sanoihin olen oikein tyytyväinen, saivat alkunsa kun kävelin Lappeenrannan kirkon kirkkotietä matkalla kotiin. Kahlasin keltaisissa vaahteranlehdissä. Oli vähän orpo fiilis, varmaankin krapula.

Puiden rankojen katveessa kulkee
helvetin pitkä, kapea tie
suora tie, joka on
keltaisten lehtien peitossa

Sen varrella katselen lintuja,
jotka vievät osan minua
taivaalle noustessaan, lentäessään sinne minne
en pääse milloinkaan

Olen työn raskaan raataja,
olen yksinpuhuva
kannan kirkkomaan multaa taskuissani,
pimeyttä harteillani

Ei pääse vaivainen sieluni
ikuisen kylmän kynsistä,
ei pääse vaivainen sieluni
ikuisen jään kourista

Yön sylissä,
talvikylissä
taivas puhaltaa kylmää, maa menee routaan,
jähmettyy
pimeän pidoissa yö pitkittyy

Kaukana siintää portti
jylhänä, yksinäisenä
myrskyjen piiskaama,
ruosteinen, yön kylmän takoma

Portin takana puiden latvat
kylpevät auringossa,
jäät ajautuvat rantaan,
joki virtaa vapaana

RUUMIINLAULAJA (kesäkuu- 12.8.1999)
Kertosäe on laulettu päin helvettiä, mutta loppu on taivaallinen. Krapulabiisi. Lemminkäisen hommia.

Muutaman metrin syvyydessä on aikaa miettiä
mitä tuli sanottua, mitä tuli tehtyä
kun ukosta puskee koiranputkea, kukkasia
se lienee kauneinta, mitä jää jäljelle minusta

Olet aina tulossa - ruumiinlaulaja
olet ainoa
olet ainoa...

Juhlat on juhlittu, laulut laulettu
maljoja kilistelty, päälle naurettu
ja nyt kun koitan löytää kurimuksesta ihmistä,
löytyykö sitä
kysyn: löytyykö sitä?

Laula minulle laulu, laula minusta ihminen!

SELKÄ TAITTUU ("piilobiisi") (3.11.1999-24.2.2000)
Karmilan taidonnäyte. Meillä oli vain epämääräinen määrä säkeistöjä ja riffi, Mikko kasasi paketin kasaan miksausvaiheessa. Piti meidät pois studiosta sen aikaa. Muistan kuunnelleeni lopputulosta iho kananlihalla, helvetin pelottavan tunnelman vallitessa. Mahtava meininki. Ja helvetin hyvät sanat. Ajatelkaa keski-ikäistä miestä, joka havahtuu elämässään, etsii juuriaan, ja yrittää löytää edes sieltä jotain riemun aihetta. Ei löydä. Laulun henkilöstä en tiedä, mutta se henkilö, josta tarina sai alkunsa ajoi auton talliin, jätti sen käyntiin, sulki tallin oven, veivasi auton ikkunat auki, jäi istumaan kuskin penkille ja nukahti.

Olen niin väsynyt
täällä kuuntelen yötä,
täällä kuuntelen itseäni
vain öisin kuulen ne henget, jotka
vievät minua,
raahaavat minut pois

Unessa näen talon, näen pihan,
joka kasvaa nyt
pitkää heinää
harja nojaa ulko-oveen
eikä ikkunoista
kukaan katso ulos

Kuun kajo on jäätynyt joen pintaan

Jostain pihalta, heinikosta löytyy
vanha kaivo
jos vain jaksaisi etsiä
kävelen rantaan, saunalle
kivijalka
on koivikon peitossa

Kuun kajo on jäätynyt joen pintaan
joutsenet uivat joessa myötävirtaan
niitä lapsena katselin saunan luota
tahdoin matkata
niiden mukana

Kuun kajo on jäätynyt seinän pintaan

Lapsuuden maisemista luulisi
löytävänsä
onnen hetkiä
täältä niitä joutuisi hakemaan
enkä uskalla penkoa,
uskalla muistaa

Kun herään on hiljaista
kuun kajo on jäätynyt seinän pintaan
on tyytyminen vähään
jääkaappiin,
kaukosäätimeen

Nyt sieluni tuijottaa minua
TV:n lumisateesta
ja kun katson sitä vatsani yli
tiedän etten
ole yhtään mitään

Kuun kajo on jäätynyt seinän pintaan

KOTITEOLLISUUS: YKSINPUHELU

YKSINPUHELU
Tämä on ihan vitun hyvä, muuta ei voi sanoa. En ole ikinä laulanut näin hyvin, stemmatkin tulee että pölähtää! Hongisto soittaa toisen säkeistön kosketinkuvion. Ja ep:n takakannessa Sinkkonen on puolta isompi kuin nykyisin, se oli vankilassa ollessaan nostellut helvetisti punttia.

Seisot seinänä edessäni
sinä laulat minulle laulun kuihtuneen
paleltuneen, jäätyneen
omaan suruunsa nuutuneen
Tuonelasta haetun laulun laulat
manan mailta haetun laulun

Manaan pahan oloni taivaalle kuun
sirppiin surussaan kiikkumaan
laulan tekoni suohon, sinne laulan muun
minussa pahan maatumaan
ei ole kulkeneet jalkani kaitoja teitä
osanneet kotiin kuljettaa
pääni täynnä ajatuksia niin eksyneitä

Tahdon päästää päivän, päivän kalliosta!
Päivän, tahdon päästää päivän!

Jossain pääni sisällä,
aivojeni sopukoissa sinua taotaan
raudasta, teräksestä
hirviötä kasataan
olen vertaisesi, en
väisty milloinkaan
en luovuta enää koskaan!

KOTITEOLLISUUS: KUOLLEEN KUKAN NIMI

1. VALTAKUNTA
Kämppäjamien tulos. Pohja syntyi erittäin helposti, mutta muuttui hieman Karmilan puuttuessa peliin. Sanat alkoivat syntyä Miltonin Paradise Lost -teoksen innoittamina, ja eräällä juoksulenkillä ne saivat ensimmäisen muotonsa. Sanat tuli sitten kirjoitettua vielä pariin kertaan uudestaan. Hyvä niin. Korneimmat riimit hävisivät pois (hävisikö? Kyllä niitä sinne aika tukku jäi! kirj.huom.). Helvetin hyvä keikkabiisi. Ja tulipa nyt todistettua sekin, että hyvään biisiin ei välttämättä tarvita kahta sointua enempää. (Ja on muuten helvetin rouhea kitarasoundi! kirj.huom.)

Tuo valo, joka näkyy tuolla
onko se vain unta
se Jumalan valtakunta
Siellä kai joskus
olla voidaan
taivaan iloissa
piehtaroidaan
harput helisevät,
hartaat laulut raikuu
ylistykset isännälle kaikuu

Mutta jossain alhaalla
Hornan holvistoissa
kulkee Perkele
ja noissa
pimeissä, synkissä
Hornan sopukoissa
laulu raikaa:
"Juokaa, naikaa!"
komentaa Perkele
ja mitä saikaan
käskyllään hän aikaan

Ihminen tietää sen, että
maailma ilman Perkelettä
on kuin viini ilman humalaa
ja valtakunta, jossa
hyvyys kylpee valossa
ei sellaista ole olemassakaan!

Eikö sinne taivaaseen
enää ketään tuukkaan?
portilla Helvetin
on ruuhkaa

Jonon kärki tässä on
mut missään ei näy häntää
täällä miehelle
riittää emäntää
sanasta Saatanaa,
sarvesta härkää
ollaan kurjia
mut eipä nähdä nälkää

2. VUONNA YKSI JA KAKSI (maaliskuu - 25.9.2001)
Biisin nimi oli mielessä kauan ennen koko biisin syntymistä. Tuli mietittyä harvinaisen pitkään sitä, että mistä tuon niminen biisi voisi kertoa. Dinosauruksistako? Niistä en valitettavasti tiedä vittuakaan, joten tekstistä tuli sitten tuollainen. Säkeistön riffin rytmitys oli alun perin varastettu/saanut inspiraationsa suoraan Faith No Moren Collision- biisistä, mutta siitä tehtiikin sitten perusrokki. Ja mullikööri Hongisto ja Sinkkonen ovat ensimmäistä kertaa oikein kunnolla laulamassa taustoja. Tai huutamassa oikeastaan. Myöhemmin kuulin, että Tapio Liinojalla on saman niminen biisi. Järkytyin. (suurin syy biisin syntyyn taisi olla eurojen tulo, se pelotti kovasti. Enää ei pelota ja vituta yhtään, nyt pelottaa lähinnä niiden puute kirj.huom.)

Miehen perse kyntää maata
ja nenä viistää taivasta
omistaa maailman,
vaikka nimen sai vasta

Tukka on takana, sikari palaa
salkku on pullollaan euroopan rahaa,
katselee kotitalon nurkaan pimeään,
muistelee unohtunutta nimeään

Esitelkää itseni minulle!

Vuonna yksi ja kaksi luulin paremmaksi
tätä paikkaa, nyt kaikki mättää
täällä kärsitään kaikki niin saatanasti,
ahneus petoa elättää

Mies ajaa pois autollaan ja pirun pää
konepellillä lepää johtotähtenään

Kuolon lintu väsyneenä matkasta
kylää katselee näreen latvasta
varovasti se ääntään availee
kun pakkanen jo kylää halailee

Isät helvetistä huutavat maan alta:
"miksi tavoittelette kuuta taivaalta?"

3. MEREN MUTAA (kevät 1999- 2.4.2001)
Soittelin himassa kitaraa ja sävelsin vahingossa Crashin Sugared- biisin (onko se sen niminen, en tiedä?). Ajattelin, että siinä on niin hieno meininki kertosäkeessä, että teen siitä meille biisin. Näin sitten kävi. Karmila vaati tosin myöhemmin muuttamaan kertosäkeen laululinjaa vielä paremmaksi. Riffi ja säkeistö tuli kämppäjameissa. Sanoituksen osa "Papit minut jne.." oli ollut valmiina jo kolme vuotta. Nyt vasta löytyi oikea biisi sanoille. (Mielestäni yhä parhaita biisejä, mitä ollaan saatu aikaan, sanat on, vittu, parhaat! kirj.huom.)

Kohmeisia taloja
jäisiä, pimeitä ikkunoita
uurteisia kasvoja
ihmiset kuin rumia patsaita

Vaihdan asentoa
kylkesi on kylmä kuin maailma
enää ei naureta
olemme totisia ihmisen lapsia

Olen kadottanut
sieluni jonnekin, josta ei kukaan
sitä löytää voi,
se haudattuna on meren mutaan
Papit minut puhuvat pyörryksiin
Virkamiehet painavat paperiin
Pankkiirit sulkevat holveihin
Kauppiaat käärivät minut pakettiin

Sinä sanot: "Kun jaksaa nauraa
kaikki muuttuu paremmaksi
saduissa kaikki elävät
onnellisina elämänsä loppuun asti."

Tämä ei ole satua
ei tule päivää onnellista
silmänkantamattomiin meren mutaa
samanlaista

4. RAKASTAA/EI RAKASTA (20.5.-30.8.2001)
Kertosäe oli vanha, ehkä syksyltä 2000. Pääriffi taas napattiin eräästä toisesta samaan aikaan treenikierrätyksessä olleesta biisistä. Palapeli siis, mutta toimiva. Sanoitusidea lähti siitä kun näin oikeasti kärpäsen kuolevan luonnollisen kuoleman. Onko moni nähnyt sellaista? Lopullinen niitti tuli eräänä sunnuntaiaamuna kun heräsin krapulassa kirkonkellojen soidessa. Itse asiassa niin tapahtuu aika useinkin, asun nimittäin Lappeenrannan kirkon välittömässä läheisyydessä. Asuinpaikkani paljastaminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisitte tervetulleita kahville!

Taas kaivan hautaa iloilleni,
vedän hirteen suruni
ei mitään tunteita,
ei mitään heikkouksia

Aikani katson kuinka
kärpänen tekee luonnollista kuolemaa
jaksa en odottaa
tahdon sen musertaa

Mietin miksi päässäni joka aamunkoi
kuolinkellot soi, kuolinkellot soi
Mietin mikä vaivaa kun en päättää voi:
rakastaa vai ei rakasta

Vaan vielä miehen sydän lyö
hakkaa se koditon vaikka on
lyöty tainnoksiin
se onneton

Mietin kuinka ottamatta olla
voisin lääkettä, jota tyrkytän
itselleni,
pääni sillä myrkytän

On kaunis kukka kuollut, se on
haudattu kallioiden alle,
Hornan syöverin pohjan alle!

5. KIELLETYN PUUN HEDELMÄ (20.5.-25.9.2001)
Hieman korni nimi biisillä. Ei anneta sen kuitenkaan häiritä. Tämän biisin syntyä en muista tarkkaan, pääriffi syntyi kuitenkin kämppäjamien tuloksena. Taisi olla ensimmäisiä riffejä, joka saatiin tämän levyn biiseistä kasaan. Perusmeininkiä. Sanoja tein pitkään ja hartaasti. Riimeillä leikittelyä, vanhan liiton suomirock- meininkiä siis. Riimeistä olen tykännyt aina, tämä on ensimmäisiä biisejä, joissa olen itsekin uskaltanut niitä käyttää. Ja runsaasti. (Kumikamelin Topon sanoin: Pitää olla loppusoinnut, että juntitkin ymmärtää! kirj.huom.)

Mies rakastui, lankesi naiseen,
rakastui Jumalan kaltaiseen
ja mieheen moiseen, vaivalloiseen
rakastui nainen, poloiseen

Eikä tästä karusta elämästä
mitään saanut, Taivaan Isästä
apua anoi, vaan minkä mahtoi
Jumala sanoi mitä tahtoi:

"Lohtua saat sitten vasta
kun selviydyt ensin Saatanasta!"

Ota tästä, maista
kielletyn puun jumalaista
hedelmää, se vie sut vaan onnelaan
jos maistat hedelmää tämän puun,
niin et tahdo enää maistaa hedelmiä muista
Paratiisin puista

Nukkuvan naisensa luomien alle
mies tahtoi, mutta taivasalle
joutui, siellä Piru lymyää,
heikolle hymyää, valittavalle

se tarjoaa käärmeisen vuoteen,
käteen lykkää tuiman tuopin
Tuonelan vettä, matoista mettä, sen
tarjoaa Piru ja toteaa että:

"Selkäranka uroossa maatuu,
kaadut kuten mies kaatuu!"

6. TUOMITTU (7.4. -23.4.2001)
Tähän on napattu osia jo pitkään olemassa olleesta tekstistä, jonka sitten muokkasin valmiiksi tähän biisiin. Karmila auttoi myös (pakotti siis muuttamaan tekstiä hieman). Tykkään kertosäkeestä jostain syystä aivan vitusti. Itkeä tihrutin eräänä yönä kun sain tekstin ja kertosäkeen melodian valmiiksi. Enkä ollut edes kännissä. Istuttiin Karmilan kanssa Keravan sykkivässä yössä kaljottelemassa kun tajusin, että mistä helvetistä sen tämänkin biisin pääriffi on oikein kehittynyt. Taustalla soi Led Zeppelinin No Quarter.

Kuun ympärillä on kehä
tähän hallayöhön loppuu kesä
kietoudun tiukasti vaatteiden sisään
kun kylmä tuuli puhaltaa

Mustan veden äärettömyys
vaiko omantunnon äänettömyys
minua houkuttelee tänne
kivikkoiseen rantaan?

Ja jos jonkun sainkin kainaloon
tiesin, silti yksin oon
sen kauniin kukan kadotin
enkä koskaan saanut takaisin
Puolestani anna ruumiisi
edestäni vuodata veresi
loputtomia ehtoja sanelin
yksin kuoliaaksi palelin

Tuomittu!

Kuljemme yksin täällä
kyynelten kastelemia teitä
synkkyyden vankina etsimme
muita eksyneitä

Katselemme kuinka aallot
piiskaavat rannan kiviä,
limaisen roskan sekaan
enkelten siipien höyheniä

7. KUOLEMANVAKAVAA (kevät 2000- 22.3.2001)
Tämän biisin b-osa oli tyrkyllä jo edellisen levyn aikoihin. Silloin siitä piti tehdä kertosäe. Jostain syystä hylkäsimme sen silloin, mutta melodia jäi häiritsemään minua niin perkeleesti. Tyrkytin pojille sitä tämän biisin yhteydessä aivan pokkana ja läpi meni. Vaikka Sinkkosen mielestä siinä onkin ehkä liikaa "Zen Café- meininkiä". Nyttemmin on väitetty, että se onkin Aknestik- meininkiä. Miten vain. Kertosäe ja säkeistökin oli parin vuoden takaa, mutta jostain syystä en uskaltanut niitä aikaisemmin tarjota. Ajattelin varmaan, että pojat lynkkaavat minut näin herkän biisin takia. Sanat hieman kuittaavat biisin rauhallisuutta, niissä kun puhutaan kuolemasta. Tietysti. Eikä Hongisto ja Sinkkonen minua lynkanneet peloistani huolimatta. Naureskelivat vain hieman. Ja lupasivat käydä kaupasta ostamassa sontikat, arvelivat, että tämän biisin jälkeen taivaalta sataa pillua naamaan niin perkeleesti. Eipä satanut.

Ei ole miestä, ei naista
tänne eksynyttä,
joka osaisi
muuttua sinuksi

Ei ole laulua kauniinpaa,
tai virttä karumpaa
tämän taivaan alla

Mitä painavat yhden miehen työt?
Mitä saa maailmalta
kun kivenkovalla nyrkilläsi lyöt
pieneltä pojalta jalat alta?

Elämän äärellä kypsää viljaa,
veisaan hiljaa
virttä kuolemanvakavaa

Kuka jaksaa
näitä päiviä laskea?
Niitä on kuitenkin
liian monta

Liian monta lapsen leikkiä
hiekkalaatikollaan
erotellen hiekkaa jäästä

8. KÄÄRMEEN PÄÄ (22.4- 21.8.2001)
Syntyi soundcheckissä Äänekosken keikkaan valmistautuessa talvella 2001. Nauratti aivan helvetisti, biisissähän on helvetin nopea tempo ja meille hieman hankala riffi. Biisi sai oitis työnimen "Suoritushevi". Tätä soitetaan kieli keskellä suuta. Mullikööri Hongisto ja Sinkkonen huutaa taustoja yhdessä Hynysen kanssa. (Tää pitää kyllä treenata settiin joskus! kirj.huom.)

Elämän ruoska piiskaa
murheellista miestä,
märkänä hiestä
kuljen matkaa, jolta ei takaisin tulla

Maailma, saatana, ei
anna rauhaa,
korvissani pauhaa
kuolinkellot, jotka kutsuvat minua

Maa on kova kuin teräs, taivaan
viha harteillani
painaa ruumistani
näännyn näihin tuskiin,
itkuun iänkaikkiseen

Tämä ruumis jäätyy pystyyn, kuolema
silmäni sulkee,
edessäni kulkee
ilkkuen, nauraen,
pilkaten minua

Tänään on pimeää!
Huomenna on pimeämpää!

Hikoile verta, kiroile, muserra käärmeen pää!
Eikö löydy sinusta miestä pahaa itsestäsi piestä?

Käärme kiertyy sydämeni ympärille,
otteesta sen
irti pääse en,
silti tahdon vielä sen viimeisen sanan

Parempi on siis
istua alas, yksin itkeä,
paha kitkeä
päästä ja tappaa sen sitkeä käärme

9. JOKIN IHMISESSÄ (3.6.- 7.10.2001)
Sanoja en saanut tähän biisiin koskaan valmiiksi, ne tuntuvat vieläkin keskeneräisiltä. Silti jollain käsitämättömällä tasolla biisi toimii. Lantion tasolla ehkä. Kämppäjamien tulos, vaikea saada rullaamaan. Tempo tuntui treeneissä aina liian hitaalta tai nopealta. Onnistui kuitenkin demolla niin hyvin, että biisi oli suorastaan pakko ottaa mukaan levysessioihinkin. Biisin nimen varastin eräänä sunnuntaina jostain vanhasta kotimaisesta elokuvasta, jonka käsis oli Mika Waltarin noveliin perustuva. Käsittämättömän synkkä pätkä, suosittelen lämpimästi. Sunnuntai sai sen jälkeen aivan uudet mittasuhteet.

Siipeni niin väsyneet ovat,
silmäni ovat unettomat,
katselevat tuollepuolen,
harhailevat, levottomat

Matka on kyllä kaunis,
jäänee vain lyhyeksi
tänne en jää ainaiseksi,
riutumaan vaivaiseksi

Ja nyt odotan parempaa,
jokin ihmisessä saa
kaipaamaan kuolemaa!

Vieraalla maalla oon maan päällä!
Ihmisen poika eksyy täällä!

Ei ole paikkaa, johon voisin
raskaan pääni kallistaa,
taivaasta olen tiputettu,
sinne tänne riepoteltu

mistä saisin manattua sanat
ajamaan pois kammottavat
irvikuvat, räyhähenget,
kuolon kuvat pelottavat?

10. TALVI SYDÄMESSÄ (24.5.- 13.8.2001)
Kämppäjamien tulos, perus Kotiteollisuus-biisi. Syntyi noin kymmenessä minuutissa. Sanoihin meni aikaa sentään puolisen tuntia. Olin juuri lähdössä katsomaan YUP:n Lappeenrannan keikkaa ja ajattelin, että pohjia juodessani teen tämän biisin valmiiksi. Lupasin itselleni, että ennen en baariin lähde. Sanat tulivatkin sitten yllättävän nopeasti kun kaljakin pääsi loppumaan. No, niitä piti tosin sitten jälkeenpäin hieman muunnella. Oikeastaan aika paljonkin. Ja ihan selvin päin.

Joskus itselleni
siivet kuvittelin
pirut ne repivät pois
ja voimakkainkin
elämänilo valui pois
hiljaa hiipien,
elämänhalu jäi sinne sekaan
revittyjen siipien

Suruni käärii puut
harsonsa alle
vene lipuu sumusta,
sen soutajalle
olen valmis antamaan
tämän sydämen
soutaja tietää määränpäänsä,
minä tiedä en

Talvi sydämessä!
Kylmä on kulkea yksin Helvetissä!

Joen varsi kukkii
kalman kukkia
tuuli tuo mukanaan
tuoksuja outoja
Tuonen rakin räksytyksen
kuulen tuulessa
soudamme kuun siltaa pitkin
ikuisuudessa

11. SATU PEIKOISTA (26.3.- 11.9.2001)
Sanat saivat alkunsa jostain Aila Meriluodon runosta, jota lukiessa tuli taas itkeskeltyä (runo oli Paha satu, kiitoksia Lea ja muut runon löytäneet). Ja kirjoitin tekstin lähes saman tien. Ja itkeskelin taas. Herkkää meininkiä. (silloin en ollut vielä kyyninen paska! kirj.huom). Sovitus syntyi muistaakseni aika helposti, tosin säkeistöjä rakentelimme pitkään. Karmila soittaa biisin lopussa kitarasoolon. Nyt oli siis meidänkin biisiin saatu sellainen. Huolestuttavaa. Ja minä itkin (vittu, taas!) krapulaisena vieressä kun Mikko veti sitä. (Keikoilla tätä pyydetään aina, ja ollaanhan me se pariin otteeseen vedettykin. Mutta kun se vaatisi oikeat taustalaulajat, ei mitään Hongiston mylvintää. Ja rauhallisen tempon. Mutta ehkä joskus vielä... kirj.huom.)

Toisiinsa kietoutuneina
he kulkevat metsän halki
heille tuntemattoman,
pienille loputtoman

Rukka-Peikko Takkutukka
ja Heikko-Peikko Pelokas
molemmat niin urheina ovat
toistensa tukena

Mitä puiden takana heitä odottikaan?
Niin kaunis kukka, jota ei osaa sanoin kuvailla
sen tahdoi itselleen Rukka, pikku takkutukka

Lyijynraskaita
jalkojaan ei tunne kumpikaan
Ei maailmaa, ympärillä pelkkää harhaa

Halki jäätyneen maan
he kulkevat käsikkäin,
katsomatta toisiaan,
sanomatta sanaakaan

Jään pinnasta peilasivat
uurtuneita kasvojaan,
silmät niin vettyneet ovat
isäntiinsä pettyneet

Se kukka kuoli ja Takkutukan kyyneliin
hukkui Heikko-Peikko
Niin se vain menee, ei aina käykään niin,
kuten toivoi Rukka, pikku takkutukka

Sormet vieraat soittavat
tätä soitinta
kuoleman sormet,
kylmät ja kankeat

Astun sisään portista,
vieras maailma
avautuu sen takaa,
maisemat ankeat

Nyt sanat on sanottu,
laulut on laulettu,
aamun koittaessa
ilta jo hämärtää

Kun hukun itkuuni
toivon, että jää
edes kauniin kukan nimi
tänne elämään

12. ALUSSA OLI ("piilobiisi") (18.3.-5.9.2001)
Ville Pirinen, tuo sarjakuvapiirtäjien kuningas ja nero, lähestyi minua sähköpostiviestillä kesällä 2001. Siellä oli sanoitus, muistaakseni nimeltään Häpeä syö. Mies ei tohtinut suoraan sitä minulle tarjota vaikka olemme melkein sukulaisia. Pyörittelin sanoja aikani ja käytin niitä sitten loppujen lopuksi vain yhden säkeistön verran. Se eka säkeistö on Villen. Jälleen se Miltonin piru oli suurimpana inspiraationa. Riffit syntyivät "lomareissulla" anoppilassa. Taisi sillä kertaa anoppilassa olla aika tyly meininki. (Ja onhan tuossa tekstissä näköjään Paavo Haavikkoakin messissä! kirj.huom.). Lopussa voi kuulla kun Babylon Whoresin laulaja ja kitaristi juttelevat Finnvoxin kahviossa, ja kahvion puhelimen pirinän, molemmat tosin monin kerroin hidastettuna.

Kuka oli hyvä mies?
Ketä autuaana pidettiin?
Se en ollut minä, en,
pukeuduin vain sen vaatteisiin

Meitä oli kuin tähtiä taivaan,
meitä Taivaan lapsia,
jotka Jumala vihassaan
pudotti poveen maan - ja alemmas

Siellä elimme hammasta purren
ilman valoa
kunnes sanansaattaja
toi viestin maan kamaralta

Hän kertoi: "Nyt on Jumala luonnut
maan päälle olennon
kaikkein kauneimman,
viattomimman."

Vielä Taivaan väkeä suunnaton häpeä syö!

Nyt lienee aika siis nähdä
mistä tehty on tuo olento
Paratiisin iloihin
se lienee kyllästynyt jo

Katsotaan, miten hyvä on mies tuo,
miten nainen on viaton,
pian olento alaston
häpeää itseään vaatteittensa sisällä

Pian ihminen ei tiedä mikä on oikein,
mikä on väärin ja mikä vain on!

KOTITEOLLISUUS: +-0

+-0
Tästä ei ole mitään sanottaa. Se on kaikki tuossa. Ei sävellyksenä kovinkaan kummanen, mutta terapiamielessä erittäin tärkeä biisi. Ja meillä oli aivan helvetin hauskaa äänittäessämme tätä. Yhden päivän ihme, aivan kuten Viittä vaille vainaakin pari vuotta myöhemmin.

Taon yksin sieluni mustaa varjoa
muotokuvaa mustemmaksi muuttuvaa
ei keskeneräinen kuva lämmitä
ei se tuo varjon valtaan lohtua

Hyvin osasin kyllä alkaa
kunpa osaisin joskus lopettaa
miksi jatkaa matkaa, joka johtaa
rumaan muotokuvaan
ihmisen irvikuvaan
kapisen rakin elämään
jämään, josta käteen jää
plusmiinus nolla

Katson yksin luomustani yössä hohtavaa
se ojentelee kynsiään, kutsuu renkiään
leikkimään "seuratkaa johtajaa"
kulkemaan Helvettiin johtavaa tietä

KOTITEOLLISUUS: HELVETISTÄ ITÄÄN

HELVETISTÄ ITÄÄN (23.3.-5.4.2003)
Viimeisin biisi, joka tehtiin. Riffi ja säkeistö syntyivät treenijameissa. Illalla istuttiin kolmestaan baarissa (joka on oikeasti helvetin harvinaista Lappeenrannassa) ja vedettiin naamat. Hynynen teki kertosäkeen sanoineen kaikkineen seuraavan aamun krapulassa, ja saman päivän treeneissä biisi olikin valmis. Myöhemmin tajusimme, että riffi menee aika läheltä KISSin God of Thunderia. Hongisto totesi, että KISSiltä saa aina varastaa, kunhan ei varasta Paul Stanleyn laulamista biiseistä. KISSiltähän me olemme varastaneet vahingossa aikaisemminkin, Yksinpuhelun riffihän mukailee kuulemma War Machinea.

On autot ja asuntolainat
on koira ja kakarat
on Ikea-kalusteet ja vaimolla
salilla treenatut pakarat

Keräämme bonuksia
se kannattaa kyllä
lauantai-iltana käymme alueella
lapsilta kielletyllä

Älä vanno mitään
helvetistä itään kuljetaan
älä vanno mitään
on matka pitkä, voi käydä mitä vaan
tämä on kuin vieras paikka
voi olla, että eksyn elämään
tai voi olla, että tähän jään

Puhut vaatteiden hinnoista
haaveilet uusista rinnoista
kurkkunaamioisi alta en
kasvojasi tunnista

TV on auki
katson läpi illan tarjonnan
katson Ostos-TV:nkin
tekstaria chatiin tarjoan

VERI VALUU MAAHAN (16.10.2002-9.4.2003)
Työläin biisi. Sinkkonen ei meinannut millään tajuta, että tämän voi soittaa Hurriganes -tyylillä aivan suoraan, mies kun kuuntelee välillä liiankin orjallisesti kitara-aksentointia. Lähtökohtana oli Entombed. Biisi saatiin kunnolla kasaan vasta juuri ennen demon tekoa. Martikainen auttoi hieman sanoissa, mutta ehkä hieman liian vähän, luulen.

Kaatopaikat, hautuumaat
ovat täynnä ja tukossa hullujenhuoneet
nyrkkiin puristuvat kädet ovat
vallanhimoisen ihmisen luoneet

Olemme kyykyttäneet köyhiä
ja vielä päälle konjakit juoneet
rahat salkkuun, sotilaat arkkuun
näin täällä käy, kun ei Jumalaa näy

Meidät tähän kirjoitan
jumaluutta ikuistan
kun Jumalan veri valuu maahan
en tunne kasvojamme
en vastaa teoistamme
Jumalan veri valuu maahan

Maa on köytetty valjaisiin
kaikuu Pirun ääni kaiken yllä
se kohoaa ylös taivaisiin
se siellä kuullaan kyllä

Ei Jumala jaksa, se on ennenkin nähnyt
kun on pärjätty selittelyllä
vain sinä saat minut uskomaan
me pidämme elämää yllä

KUNINGAS MAMMONA (15.10.2002-5.4.2003)
Hynynen yritti jammailla Iron Maidenin Waisted Yearsia ja riffi alkoi muotoutua siitä. Lopulta riffistä tulikin (luojan kiitos) aivan erilainen. Loksahti treeneissä kohdalleen heti ensimmäisestä soittokerrasta lähtien. Hynysen ideana oli tehdä mahdollisimman yksitoikkoinen huutobiisi. Karmila yritti äänitysvaiheessa kehitellä säkeistöihin jotain melodiaa, mutta eihän siitä mitään tullut. Miksauksen jälkeen mies oli kuitenkin helvetin tyytyväinen biisiin. Nightwishin Tuomas soitti loppuun hienot syntikkakuviot tehden finaalista aivan helvetin pelottavan. Martikainen auttoi sanoissa. Kotiteollisuuden Master of Puppets, ei sävellyksellisesti vaan tunnelmaltaan.

Korkean hopeatornin
ylimmässä huoneessa
ilakoi kuningas Mammona
kultaisten naistensa kanssa
kun huulet hamuavat toisiaan
kuuluu kilinä kolikoiden
kuninkaan kädet roikkuvat alhaalla
painosta sormusten

Eläköön kuningas Mammona!

Henkäys, joka vuosisadat tuo tullessaan
käy kultahampaiden takaa
raha petaa ja kuningas makaa

Alhaalla puutarhassa
ihmisorjat raatavat
iloitaan jos jotain itää
yleensä ei kasva mikään
kumarretaan kuninkaan kuvaa
ja kiitetään antimista
mausta leivänkannikoiden
vedestä kuralammikoiden

MINÄ OLEN (28.8.2002-6.4.2003)
Ensimmäinen valmis biisi näistä uusista. Hyvin skitso. Välillä tuntuu helvetin hyvältä, välillä taas hirveältä suomirock -rallilta ollen luultavasti molempia. Mutta sanat ovat erittäin onnistuneet, ja siitä kiitos myös Martikaiselle. Positiivisin biisi meiltä ikinä, myös sanojensa puolesta. Tämä on luultavasti niitä biisejä, jota meiltä vaaditaan Helvetin porteillakin. Ja varsinkin siellä.

Joku vaihtaa öisin lähikauppojemme nimiä
äidit synnyttävät lapsia, joiden puhetta emme ymmärrä
kuka hiippailee pois Suomi-neidon aitan liepeiltä
neidon, jonka kupeet huokuvat nyt ikuista kylmyyttä

Ja sen mies, Jussi, seisoo yksin suon laidalla
on kuokka pudonnut, räkä valuu hikisellä poskella
eikä mies tiedä mitä tehdä, mihin mennä nyt
on sillä kylmä, kylmä kuten sisälläni on

Mutta minä olen ja elän ja hengitän
yhtä suurta jumalaa, Elämänhalua
sen temppeleinä toimivat kapakat, ilotalot
markkinat, marketit, kaupunkien värivalot

Katson ulos ikkunasta, en näe iloa täällä
levinneitä hiekkalaatikoita, räkäisiä lähikapakoita
joista yksinhuoltajat raahaavat yhden yön Toivoja
jotka poistuvat aamulla ennen kuin lapset heräävät

Anna minulle kätesi, anna lupaus huomisesta
lupaa, etten yksin jää tähän kylmään elämään
tähän päivään, jossa kaikuvat patsaiden jylhät äänet
jossa syntynyt kulkee kuolleena etsien hautapaikkaansa

Niin kaunis on kuunsirppi
Niin raikas on syksyn sateen jälkeinen tuoksu!

Kuka täällä komentaa, ketä täällä totellaan
kahta suurta jumalaa, Ahneutta ja Rahaa
joiden temppeleinä toimivat pörssit ja ilotalot
markkinat, marketit, kaupunkien värivalot

Mutta minä olen ja elän ja hengitän
yhtä suurta jumalaa, Elämänhalua
sen temppeleinä toimivat kapakat, ilotalot
markkinat, marketit, kaupunkien värivalot

TÄMÄN TAIVAAN ALLA (kevät 2002- 17.3.2003)
Kulki nimellä "Tyttöjen biisi" heti ensi treeneistä lähtien. "Tällä biisillä saadaan pillua", totesi Sinkkonen. Sanoista tuli kuitenkin aivan helvetin toivottomat, ei siis huonot, vaan synkät. Ensimmäinen kertosäe, joka näistä uusista valmistui, säkeistöjä piti hioa vähän pitempään. Lopun kitaramelodia on tuttu jostain, mutta kukaan ei saanut mieleensä mistä. Se päätettiin siis jättää. Tuomas veti loppuun hienot viulusyntikat. Hynynen itki Hongiston alakerrassa kun mies soitti niitä. Tämä osoittaa, että Hynyselläkin on siis tunteet.

Kuun ja auringon
välissä olento on
käärmeen kasvot ja
rippeet enkelin

Sekö minusta
jäljellä enää on
missä olin ja
missä lentelin

Tuuli yltynyt hakkaa naruja lipputankojen
tuuli yltynyt käy yli puiden rankojen

Tämän taivaan alla tuuli puhaltaa
se hakee vertaistaan
ja pieni ihminen ristii kätensä
rukoillakseen
Mutta rukous on vain mutinaa tuulessa
ei sitä kukaan kuule ja
jos jostain joskus löytyy jumala
ei se lapsekseen, kuvakseen
minua tunnista

Unohduksen
sylistä nousee
raudanharmaalle
taivaalle

lintujen parvet
kun tuuli levittää
tomua
yllemme

Pelkään kuolemaa, ei kukaan kulje täällä vetten päällä
pelkään kuolemaa, ja pelkään elää täällä

VIITTÄ VAILLE VAINAA (29.6.2003)
Tehtiin erillisenä sessiona kaksi viikkoa varsinaisten äänitysten jälkeen. Karmila vaati lisää vauhtia levylle. Mehän tehtiin. Äänitettiin yhdessä päivässä Finnvoxilla joskus heinäkuun alussa. Sanoituksen idea tuli kun Hynynen kävi katsomassa isäänsä sairaalassa levyn äänitysten aikaan. Ensimmäinen asia, joka tuli mieleen oli "tuo ukkohan on viittä vaille vainaa". Tuli mietittyä isä-poika -suhteita sen jälkeen aika tarkkaan. Ja sitä, että miten vanhan liiton ukot elämään suhtautuu, että "töitä pitää tehdä vaikka henki lähtis". Ja ennen kaikkea: miksi vitussa näin on? No, siihen ei löydy vastausta tästä biisitä, ja tuskin mistään muualtakaan.

Maailma on
taipumaton
ei se huomaa miehen työtä

Väsyneet
miltei nukahtaneet
silmät tuijottavat yötä

On meitä monta
periksiantamatonta
onnetonta valittajaa

Esi-isien
hautakivien
itkuista tuijottajaa

Viittä vaille vainaa!

Perkeleet
isässä pihisee
ei poika osaa tehdä vastaa

Kun taskussa
kännykkä pirisee
ei isä osaa, poika vastaa

On kiire niin
omiin hautajaisiin
ei jaksa panna vastaan

Vanha on
mykkä ja voimaton
kun pappi uutta kansaa kastaa

Viittä vaille vainaa!

TUONEN JOUTSEN (18.3.-5.4.2003)
Hynysen mielestä hienointa, mitä olemme tehneet koskaan, treenikämppäjamien tulos. Martikainen auttoi hieman sanoissa, ja lopulta niistä tulikin aivan helvetin hyvät. Loppu on jammailtu kasaan juuri ennen demon tekoa. Vielä demolla se kuulosti helvetisti CMX:ltä. Karmila auttoi muuttamaan sitä hieman varsinaisissa äänityssessioissa, ja kun Tuomas soitti sinne vielä hienot syntikat ja Pahuuden poikakuoro veti mahtipontiset kuorot, kuulostaa lopputulos aivan joltain vitun oopperalta.

Asuu lattialla
tuhkaa, luita, halla
valokuvia menneestä
pieleen menneestä

Parta taas ajamatta
hiukset on kampaamatta
ja kun hämärtyy
musta varjo lähestyy

Tuonen joutsen!

Vaimo soittaa, älä vastaa
vaimo soittaa ainoastaan
jakaakseen tavaroitamme
omiakseen kakaroitamme

alusvaatemainoksista
naista etsin vaimoksi ja
vedän verhoja, lukitsen ovia
aseeseeni etsin kovia

Tuonen joutsen!

KAKSONEN (15.3.2003)
Mietittiin pitkään tästä jonkun singlen kakkosbiisiä. Karmila miksasi kuitenkin biisin niin hyvin, että pakkohan se oli levylle laittaa. Hongisto ja Sinkkonen hoilaavat mukana kertosäkeessä, se oli varsin sympaattisen kuulosta toimintaa. Lopulta se alkoi toimia niin hyvin, että käytimme poikien "futiskuoroa" muutamassa muussakin biisissä. Sanat ovat jatkoa Päivänsäde ja Menninkäiselle, näinhän siinäkin tarinassa lopulta täytyi käydä. Lopun teksti puolestaan kumartaa kovin erään Kainuun suunnalla asuvan "vanhan liiton" kirjailijan suuntaan. Biisi itse syntyi treenijamien tuloksena, vain kertosäe oli Hynysellä valmiina.

Sarvipäällä karvainen häntä
roikkuu koipien välissä
vuoren mustan sisässä
se kulkee
riiviö rinnan sisässä

Ja sillä on sisarensa
Päivänsäde vankinaan
se pitää sitä omanaan vaan
sitä uskalla ei kuin
matkan takaa tuijottaa

Ja yötä yksin kulkee kaksonen
maailman loppuun asti miettien
mikä on outo tunne rinnassaan
ei raukka rakkautta tunnista

Kevät ei riisu hamettaan,
odottaa valoa saapumaan
piilostaan
sillä halla korpikuusen alla
vain tiukentaa otettaan

Päivä riutuu vuoren sisässä
nuolee haavojaan,
kuolee pois
kun ei kaksonen tahdo
käsistään päästää tätä kauneutta

Ja yötä yksin kulkee kaksonen
maailman loppuun asti miettien
mikä on outo tunne rinnassaan
ei raukka rakkautta tunnista

Kun toinen riutuu pois, heikkenee
niin toinen miettii miksi pahenee
tuo outo tunne polon rinnassa
ei raukka rakkautta tunnista

Ei silmiä näy pimeästä
eikä kulkijasta tästä
varjoa lankea

Ei hengityksen huurua näy
ei jälkeä jää kun se käy
valkoista hankea

Päivänsäteen ottaa syliin
matka Tuonen kylmiin kyliin
alkaa ankea

On pimeä tie ja kyyti jäinen
vastassa joukko tuhatpäinen
kuolonkankea

RAUDANLUJAT (12.3.-31.5.2003)
Hynynen harsoi sanat kasaan hädissään juuri ennen laulusuoritusta. Idea oli toki ollut olemassa pitkään, mutta viimeistely tapahtui vasta pakon edessä onnistuen lopulta erittäin hyvin. Kertosäe on aika poppi, mutta riffi on rautaa. Perusbiisi, perustuu ehkä hieman liikaakin yhteen riffiin. Kertosäe pelastaa helvetisti.

Maailman sydän on kuin kovaa kiveä
se sykkii tahtiin mainosvalojen
yksinäiset hapuilevat toisiaan
loukoissa kerrostalojen

Unet on katsottu moneen kertaan
kaikki kulkee samaa rataa
ihminen etsii ihmisen lämpöä
jostain tekstiviestien takaa

Kuljen yksin yksinäisyyteen
kuljen yksin yksinäisyyteen
Mutta naisen sydän rakkaudesta palava raudanluja on
Mutta miehen sydän terästä valava raudanluja on

Kylmä kuu valaisee rantaa, jonka
puut ovat pystyyn jäätyneet
kylmä kuu valaisee jäätä, jonka alle
unelmamme ovat päätyneet

Maailman kylmää tuulta emme
pakoon pääse mihinkään
vahva heikompaa syö kun nuija pöytään lyö
ja me vain täristään

YÖ PÄIVÄÄ KEINUTTAA (14.10.2002-15.6.2003)
Henkilökohtaisin näistä uusista. Tämän ääressä Hynynen on tirauttanut muutamat itkut. Finaalin lauluosuus syntyi Hongiston saunassa Hynysen mököttäessä siellä yksinään edellisenä iltana ennen biisin laulusuoritusta. Siinä oli taas Karmilalla ihmettelemistä. Ensin biisin kertosäe osoittautui helvetin vaikeaksi laulettavaksi ja sitten loppuun tuli vielä finaali, joka oli vähintäänkin yhtä vaikea. "Miksi vitussa sun pitää tehdä sellaisia melodioita, joita sä et pysty kunnolla laulamaan?" Aaltonen ja nuorempi Hynynen paikkaavat hienosti taustalauluilla. Ja Tuomas soitti taas hienot syntikat pohjalle.

Kokonainen valtameri
mahtuu pehmeälle ihollesi
sen rantoja kaluan
kuljen tahallani itseni eksyksiin
on niin lämmintä olla täällä
sädekehäsi hehkussa
pehmeiden siipiesi suojassa
aamuauringon lantiolla

Tunnen siipiesi pehmeän hipaisun
aamun kirkkaassa valossa
kun sinut viereeni saan
et pääse pois ollenkaan
et lennä enää milloinkaan
valon rajalla, rajalla taivaan ja maan
on kylmää, vesi jäätyy uomaansa
siellä kadonnutta sydäntäsi etsit
löydät yön joka päivää keinuttaa

Yö keinuttaa!

Silmäsi syvissä kuopissaan
makaavat kivisiksi muuttuneina
sydän eloton rinnassasi
lepää kovaksi luutuneena
imettäjän rintasi
roikkuvat kuivuneina
siipiesi riekaleet
likaisilla lakanoilla

Elämä lupasi liikaa kai, sait
syliisi vain arjen
etkä mitään muuta saa
yö päivää keinuttaa

Ja minä lupasin liikaa kai, sait
sydämeesi arven
etkä mitään muuta saa
yö päivää keinuttaa

KOTITEOLLISUUS: KULTALUSIKKA

KULTALUSIKKA (kevät 2004)

- Syntyi samoihin aikoihin Vieraan sanomaa -biisin kanssa joskus keväällä 2004, kun Hynynen aloitteli 7:n biisien tekoa. Valittiin singleksi räväkkyytensä takia, oli vähän sellaista henkeä ilmassa, että jotain nopeampaa piti taas saada aikaiseksi. No, eihän se mikään formula ole, mutta meidän mittakaavassa aika nopea kuitenkin. Ja huutoa alusta loppuun, joka vaihteeksi tuntui taas mukavalta tavalta ilmaista itseään. Kertosäe muistutti melodialtaan alunperin aika tavalla Anssi Kelan Millaa, josta Sinkkonen kovaäänisesti huomauttelikin. Hynynen muutti melodian, kun ei jaksanut vittuilua aiheesta enää kuunnella. Äänitettiin yhdessä päivässä Finnvoxilla samaan tyyliin kuin +-0 ja Viittä vaille vainaa. Kävi singlelistallakin, olisikohan ollut parhaimmillaan kakkosena tai kolmosena.

Hienoissa puvuissaan
penskat työmiesten
istuvat ravintoloissa
suutaan piesten

ja kauan ennen kuin päättyy ilta
illallinen löytyy rinnuksilta

Tätä elämää
sitä on niin helppo kantaa
vaatia siltä vain
enemmän mitä se antaa

rikkaana elää ja rikkaampana
kuolla pois, tai jumalana

Ja nähdä ihmistä yksinäistä
silmänkantamattomiin
olla ihminen yksi näistä
ja vajota tavoittamattomiin
kun meistä jokainen elää yksin
omissa koloissaan
kuolee omissa oloissaan täällä
kultalusikka kielen päällä

Sataa
keltaista lunta
vanhainkodeissa nukutaan
ja nähdään haaveunta

ajoista jolloin ei ollut täällä
kultalusikkaa jokaisen kielen päällä

Katsoo peiliin
eikä silloinkaan
mies kohtaa itseään
ei kai milloinkaan

mieti alla minkä tähden
syntyä sai ja minkä tähden

KOTITEOLLISUUS: 7

10 biisiä, 46 minuuttia. Tästä tuli nyt tämmönen. Ihan helvetin surullinen levy. Prosessina vaikein levy mitä olemme tehneet. Tämä johtuu siitä, että Helvetistä itään -levyn jälkeen elämä oli yhtä juoksemista paikasta toiseen, yhtä helvettiä suorastaan, ja treenaaminen jäi aika vähälle. Jossain välissä saimme kuitenkin levyllisen biisejä kasaan ja vähän ylikin. Nämä 10 valittiin levylle siksi koska ne muodostivat parhaan kokonaisuuden, kävivät toistensa kanssa yhteen. Erimielisyyksiä biisivalinnoissa oli paljonkin, mutta lopulta minun piti ottaa Hitlerin rooli ja sanoa miten homma hoidetaan. Ja hommahan hoitui, parhaalla mahdollisella tavalla vielä.

Outoa tässä kaikessa on se, että minulla ei ole mitään muistikuvaa missä välissä nämä biisit ovat syntyneet. Sen muistan kun keväällä 2004 aloittelin hommaa ja sain Kultalusikan ja Vieraan sanomaa vietyä kämpille jätkien syynättäväksi. Sen jälkeen muistikuvat ovat hyvin hataria. Jossain vaiheessa lätkimme Sinkkosen kanssa kahdestaan biisejä nippuun, Hongisto tuli kehiin muistaakseni joskus elokuun loppupuolella, juuri ennen demon äänityksiä. Tekstit on tehty semmoisen sumun vallitessa, että siitä ei ole jäänyt mieleen yhtään mitään. Nyt kun asiaa miettii muutaman viikon levon jälkeen tuntuu aivan siltä, kuin olisin ollut jossain vitun transsissa. Se ei ole kuitenkaan mahdollista, koska transsissa olo on homojen hommia. Ehkä joku muu on tehnyt ne, minä olen vain kirjoittanut ne ylös.

No, näin tästä muodostui kuitenkin todella ehjä paketti. Joku voisi tietysti sanoa, että puuduttavakin, mutta minä näen yhtenäisyyden enemmänkin voimana. Väitän, että näin yhtenäistä kokonaisuutta kuulee nykypäivänä aika harvoin. Ja levynhän pitää olla yhtenäinen kokonaisuus, ei mikään räiskintä, jossa on muutama hitti ja loput paskaa.

Tai ehkä tällä levyllä on sitten pelkästään sitä paskaa. Päättäkää te. Minä en enää tiedä.

Hynynen helmikuussa 2005

HULLUUTTA JA HUMALAA (kevät 2004 - 12.11.2004)
Vanhat miehet kaasuttelee. Oli helvetin hauska tehdä tätä biisiä, saa nähdä miten se alkaa taipumaan keikoilla. Luultavasti hyvin. Teksti oli alunperin Amerikka-kritiikkiä, mutta Rammstein kerkesi ensin. Piti muuttaa. Aika selkeä johdattelu tämän levyn maailmaan.

Tule sisään Helvettiin, astu rohkeasti peremmälle
on pöydät täynnä mutta isäntä järjestää tilaa lisää
edesmenneet mahtimiehet skoolaavat elämälle
ja pian paikalle saapuvaksi odotellaan Taivaan isää

Härkä pyörii vartaassa, esiliinassaan
isäntä marinoi, pitää yllä hyvää hiillosta
ja kaikki näyttävät nauttivan piinastaan
otetaan ilo irti kaikilla mausteilla

Ihmisten silmistä paistaa hulluus ja humala!

On kauppakeskuksia silmänkantamattomiin
ja TV -sarjatkin on valmiiksi naurettu
ei tarvitse ajatella, ja niin on paraskin
että kaikki on valmiiksi käännetty ja kaulittu

VIERAAN SANOMAA (huhtikuu - 14.6.2004)
Levyn ensimmäinen single. Syntyi Kultalusikan kylkiäisenä jo keväällä 2004, ensimmäinen tälle levylle valmistunut biisi siis. Kaunein kertosäe meiltä ikinä, pojat olivat aika hiljaisia kuultuaan valmiin miksauksen ensimmäistä kertaa, taisipa Hynynen pyyhkiä poskeltaan kyyneleenkin. Karmila soittaa hienon stemmakitaran kertosäkeeseen. Helvetin hyvä teksti ainakin tekijänsä mielestä, sopii hyvin melodian tunnelmaan. Aika lohduton syrjäytyneisyyden kuvaus. Tästä biisistä napataan teippaus keikkabussin kylkeen: Epätoivo matkustaa bussissa.

Isoja ovat lapsuuteni puut
alastomia runkoja
tuulettomia, linnuttomia
mustia rankoja

Ei lapsena ikinä eksynyt metsään
vaikka tahtoikin
nyt eksyy kyllä vaikkei tahdo
tai vaikka tahtookin

Katsomme pimeyttä silmiin
unta joka ei jää
elämään kuin hetken vain
katsomme pimeyttä silmiin
unta jota ei nää
kuin pienen hetken vain
Se mitä sanot on kuin vieraan sanomaa
mut sano vaan
se tuhanteen kertaan
Se mitä sanon on kuin vieraan sanomaa
mut sanon vaan
ja vielä sen kertaan

Epätoivo matkustaa busseissa,
metroissa, junissa
tuijottaa väsyneitä kasvojaan
pimeyttä vasten ikkunoista

Nähden ruosteisen maailmapyörän
joka natisee tuulessa
kuin maailma yksin tyhjässä
avaruudessa

KAIHOLA (7.9.- 21.9.2004)
Vaikea pala sovituksen puolesta, tätä käännettiin ja väännettiin niin pirusti. Siitä kertoo sekin, että kertosäe on ollut olemassa jo vuosia. Kaikkien vaikeuksien jälkeen tästä muodostui levyn avainbiisi, nyrkki. Hynynen tarjosi tästä biisistä akustista versiota eri säkeistömelodialla Karmilalle jo edellisen levyn yhteydessä, mutta Mikko väitti sen kuulostavan aivan Yölle. Riffi syntyi vasta miksauksen yhteydessä, alkuperäinen oli jotain vitun jazzia. Aika vahva ehdokas toiseksi singleksi. Sanoissa on vähän sellaista riparihenkeä, mutta aika onnistuneet kuitenkin. Ainakin tekijänsä mielestä.

Rakastamme aivan kuin
tarinaa olisi vielä jäljellä
onnellista loppua
odotamme siellä

missä Jumala nauraa kirkoille,
papeille, rituaaleille,
kauniille alttaritauluille
koko maailmalle

En voi tarjota lohtua
sillä olen vain ihminen
en voi tarjota lämpöä
sillä itsekin palelen

Kaikki meistä hamuaa
edes pientä palaa taivaasta
kuolon kainalossa
täällä Kaiholassa

maailmassa, jossa
käsi muuttuu luiseksi nyrkiksi
pilvilinnat tomuksi
haavekuvaksi

En voi tarjota lohtua
sillä olen vain ihminen
en voi tarjota lämpöä
sillä itsekin palelen
ja maata astelee
varjo mustuvan taivaan
yllään yön kylmä laulu

PERKELEEN TYÖTÄ (2002 - 9.9.2004)
Nimi oli olemassa jo Helvetistä itään -sessioissa, silloin sävel ja sanat olivat vain täysin erilaiset. Karmila hyllytti sen, mutta tämän se hullu kelpuutti mukaan. Hyvä niin. Autoilubiisi. Meillä rupeaa olemaan näitä kruisailubiisejä kasassa jo aika nippu, pitäisiköhän niistä tehdä oma kokoelmansa joskus. Aika onnistunut teksti ainakin tekijänsä mielestä. Hokemaan haettiin sellaista AC/DC:n Dirty Deeds Done Dirt Cheap -meininkiä, kertosäkeen teksti puolestaan taitaa olla aika suora lainaus Saarikoskelta. Tai sitten se oli joku toinen runopoika.

Äidin murheenkryyni
isän ylpeydenaihe
pystyssä ruoto, vaikka mennyt on maine

on pienuuttaan
karussa täällä
vesien rannalla, heikolla jäällä

tahtoo taivaan tähdeksi
tai vaikka miksi
kunhan velat muuttuu saataviksi

kuin seppä rautaa
kallioita Luoja
muokkaa maailmaa tuo valontuoja
ja on...

Kaunis kuin viime henkäystään
ottava aurinko
aurinko, joka mailleen painuu jo
kaunis kuin viime henkäystään ottava aurinko
Perkeleen työtä se on
loputonta yötä, työtä neron

Yö pakenee päivää
ja päivä yötä
molemmat kumartavat Perkeleen työtä

joka etenee täällä
koneen lailla
torneja taivaisiin rakentamalla

katso sitä silmiin
ilotonta
kaunista kroppaa, jumalatonta

mieltä, joka on paljon
saanut aikaiseksi
katso sitä, mitä ihmiseksi
kutsutaan...

MURHEEN MAILLA (7.9.2004)
Hynysen lemppareita, kertosäkeen sanat syntyivät niinkin kornissa paikassa kuin synnytysosastolla. Niitä piti tosin muuttaa, ettei homma olisi mennyt ihan tissin läpyttelyksi. Nyt siitä tuli traaginen, lohdun etsinnän kuvaus. Sama teema kuin melkein joka biisissä tällä levyllä. Hongisto nauroi kertosäkeen sanoille demosessioissa, vittuili tyyliin "kylläpä on herkkää". Tekijänsä mielestä ne ovat aika lohduttomat, kuten koko biisi.

Valtatiet ovat liian leveitä
ja vauhti tyhjää päätä huimaa

kylmästä Pohjantähdestä
yritetään repiä lämpöä, voimaa

ja asumukset täällä päin
ainakin niin kerrotaan

ovat täynnä varjoja
joilla on vain kaksi nimeä:
Uni ja Kuolema

Joskus murheen maille sade lankeaa
huuhtoen pahan meistä pois
silloin sinua pitelen, saan
kuvan miltä tuntua vois
sinä minussa
minä sinussa
mutta vain hetken lainassa
minä sinussa
sinä minussa
vain pienen hetken lainassa

Aamu-uutiset ovat aina
synkempiä kuin itse aamut

ja kotipihassa riehuvat aina
esi-isien haamut

ja maailman sokea tahto
on aina meitä vahvempi

liian nuorta viiniä
sen päälle lohduksi, ja
unta tai kuolema

SYLI (22.9.2004)
Demovaiheessa Aaltosen Miitri - joka äänittää kaikki demomme ja on ollut tekemässä taustalaulujamme jo monen vuoden ajan - ehdotti kertosäepohjaamme uutta laulumelodiaa. Ostimme idean heti, mutta sillä ehdolla, että hän myös laulaisi sen levylle. Hullu suostui ja helvetin hienohan siitä tuli, jostain syystä nokkaan haisee sellainen 80-luvun suomi-rock -klassikkomeininki. Sanoissa on vähän sellaista Kuolleen kukan nimi -aikaista KT -tilitystä. Jossain kaukana häilyi tekovaiheessa ajatus Soundgardenista, mutta aika kauas siitä livettiin. Ei riittänyt lihakset.

Jumala on ollut hiljaa
kaksituhatta vuotta
kiikkustuolissa kiikkuu, itsekseen puhuu
kuluttaa vanhuuttaan

tekohampaat lonksuvat suussa
joku vaihtaa vaipat
ei muista viikonpäiviä, ei
suurta luomustaan

Poika kyttää perinnöksi
taivaan valtakuntaa
tajuton maailma on
Perkeleen syli

eikä sitä voi ohjata enää
mihinkään suuntaan
on peli pelattu, pallo
menetetty on

Syvissä vesissä unelmat kuolevat
ja maailma on kuin Perkeleen syli
murheen kielet mielet, haavat nuolevat
ja maailma on kuin Perkeleen syli
Kylmä syli!

Kuka uskoo kirjoituksiin
jaksaa asuttaa maata
unelmat kuolevat
jo kohtuihin

tai jos sattuvat syntymään
on murhe kumminaan
kuolema päätä silittää, sylkee
tulta lohtuihin

POHJANMAAN KAUTTA (toukokuu 2004- 15.6.2004)
Kulki työnimellä "Juntti". Tätä arvottiin pitkään b-puoleksi, mutta lopulta biisi onnistui niin hyvin, että pakkohan se oli levylle saada. Perus KT -biisi, toimii varmasti keikoilla. Levyn ainoa biisi, jossa on edes vähän huumoria. Mutta kuulostaako säkeistön riffi Halloween -elokuvan tunnarille? Emme kommentoi, emme välitä.

Ei pojasta polvi parane
kuljen kömpelöin liikkein täällä
pohjoisen maan päällä

jossa sukupuu seisoo vahvana
sen kuulen havisevan, varisevan
ja tuulipukujen kahisevan

Pilkkeenä isän silmäkulmassa
olisi parempi olla
kuin melankolian vainiolla

jolla seisoo mykkä kansa
auringonlaskua tuijottaen
hiljaa valtioksi muuttuen

Isän, pojan ja pontikan
nimeen täällä kaikki vannotaan
kautta pohjanmaan
yksi kerrallaan
joutuu luopumaan haaveistaan
Sateenkaaren juurelta
tyhjää kirstua kotiin kannetaan
hangesta hautaan
kieltä rautaan
uudestaan ja uudestaan

Ikkunoista katsovat silmät
joilla ei ole kotia
toisia kodittomia

etsien aurinkoa joka
jossain lähiön takana
makaa kai jo kuolleena

RASKAS KANTAA (toukokuu 2004 - 13.11.2004)
Hynysen lemppareita, riffi on mukavan raskas. Siitä tuli nimi koko biisille. Kertosäe syntyi ihan viime tingassa juuri ennen studioon lähtöä. Metallicasta Alice in Chainsin kautta kimmokkeella Killing Jokeen, ja lopputulos kuulostaa ihan Kotiteollisuudelle. Sanojen puolesta voisi olla jatko-osa Helvetistä itään -biisille. Tässäkään ei päästä mihinkään, ollaan juututtu vain aloilleen.

Yön valossa
taotaan aurinkoa
toivosta uudesta

nähdään unta
mahdottomasta
tulevaisuudesta

että yön maisema
ja tunnelma, joka
on kuin Golgatalla

päiväksi muuttuisi
hätä riemuksi
muuttuisi juhlimalla

Vieraita tähtiä
taivas musta niin täynnä on, sydän
on täynnä tyhjää
silti se raskas on
se on raskas kantaa
raskas kantaa
raskas kantaa
raskas kantaa!

Turhuus makaa
päiviemme yllä
nauttii viihteestä

minä makaan
sohvalla, nautin
TV-liitteestä

eikä kukaan
kerro mikä saisi
minut näkemään

etten enää
tunne ketään
en itseänikään

Mitä halusin?
Mitä hain?
Mitä sain?

Mitä halusin?
Mitä janosin?
Mitä sain?

HYVÄÄ TULEVAISUUTTA (28.11.2004)
Syntyi kesken studiosessioiden paineesta saada vielä yksi biisi varmuuden vuoksi mukaan lisäämään valinnan mahdollisuuksia. Onnistui helvetin hyvin, niin melodialtaan kuin sanoiltaankin. Ainakin tekijänsä mielestä. Lopun kitaramelodiaa rakennettiin Karmilan kanssa hitaasti ja hartaasti. Säkeistöjen laulut on tehty hirveässä krapulassa. No, niin oikeastaan kaikki tämän levyn lauluosuudet, mutta tässä vanhan viinan haju suorastaan tulvahtaa kaiuttimista.

Kulkee henki kaiken yllä
mutta sen laulu kesken jää
kun romuluinen ihminen kulkee
ei mihinkään

ja ihmisten keskellä kulkee
kylmyys itsevarmana
on jäiset huulet suudelmina
jokaisen otsalla

oli kädessään miekka tai aura
aina kaiken tuhoaa
vuosisadasta toiseen
mies uhoaa

viinivirran rannoilta
haudoista, kehdoista
laulu raikaa elämän
aamuista, ehtoista:

Jumala ja Saatana paetkoot luomuksiaan kun ei mitään uutta
täällä opita, häpeänsä takaa meille toivottakoot hyvää tulevaisuutta

Sylissä pidetään kauneutta
välillä paiataan rumuutta
haistattelujen väliin
kukkia, runoutta

ja elämä on kuin juhlaa
se ikuisesti jatkukoon
viinin, tanssin ja naisten seasta
raikukoon:

SIEMEN ALLA ROUTAISEN MAAN (kevät 2004-16.9.2004)
Tämän kanssa tuli tirauteltua miksauksissa itkut muutamaan kertaan. Pieni toivon häivähdys levyn loppuun. Nauroimme biisin nimelle jo demovaiheessa tyyliin "nyt on Hynynen ruvennut runoilijaksi". Titteli kuitenkin jäi. Lopun sointukierto, jossa on äärettömän kaunis kitaramelodia, ainakin tekijänsä mielestä, on saanut alkunsa Robbie Williamsin Angels -biisistä, jota Hynynen kerran kotonaan krapulapäissään tavoitteli. Kaihola vilahtaa tässäkin tekstissä. Jossain vaiheessa Hynynen ajatteli siitä levyn nimeä, mutta kun CMX:llä on jo Vainajala, Maj Karmalla Sodankylä, Egotripillä Helsinki-Hollola, Anssi Kelalla Nummela ja mitä muita niitä nyt onkaan, niin idea sai jäädä. Sitä paitsi Kotiteollisuudelle sopisi parhaiten levyn nimeksi Vammala, yhtään vammalalaisia tai vammaisia halveeraamatta. Tai ehkä Aivovammala olisi paras.

Hämärä, aamuinen kaupunki
makaa kuin hirviö hengetön
sen yllä musta taivas
raskas, ääretön

lähiöt eivät ole aikoihin
auringossa kylpeneet
aamun usvassa marssivat
tuhannesti kuolleet

Ei elämä sammu milloinkaan
alla routaisenkin maan
siemen kytee, nukkuu maas
kunnes aurinko nousee taas

Painan pääni syliisi
anna minun olla tässä
Kaiholassa ikuisesti
lohtua etsimässä

 

BONUKSET:

SUOMI NYT. (7.7.-1.9.2004)
Vieraan sanomaan "b-puoli". Bussikuskimme ja paitamyyjämme Tammen Jani on mukana kööreissä. Vähän rallatus, vaikka säkeistöissä on kyllä hyvä meininki.

Olen
isäni poika enkä muuta osaa olla

Murhe
hukkuu oluttuopin myrskyyn tai kossulla

Kyyti
meni Eurooppaan, minä jäin asemalle

Humppaa
tahdon kuuluttaa ja paskat maailmalle

Kun pientä Suomea uitetaan
höyhenissä ja tervassa
kesyä leijonaa
raahataan talutushihnassa
sen paskat kiltisti pussiin
kerätään puistikossa
seitsemän veljestä
palelevat pusikossa

Mannerheim
housut kintuissa ratsastaa auringonlaskuun

Suomen
osakkeet kääntyvät yöllä jyrkkään laskuun

Paniikki
iskee pörssissä
ja Suomen osakkeet menevät halpaan hintaan

Hiki-
karpalot syöpyvät jokaisen
merkkihenkilön patsaan pintaan

Kun pientä Suomea uitetaan
höyhenissä ja tervassa
kesyä leijonaa
raahataan talutushihnassa
sen paskat kiltisti pussiin
kerätään puistikossa
seitsemän veljestä
palelevat pusikossa

Kun pientä Suomea uitetaan
höyhenissä ja tervassa
kesyä leijonaa
raahataan talutushihnassa
sen paskat kiltisti pussiin kerätään puistikossa
suo, kuokka ja Jussi
mätänevät museossa

EI- KENENKÄÄN MAA (huhtikuu-11.11.2004)
Vituttaa, kun jokaisen kaupan nimi ja jokainen ammattinimike pitää nykyisin olla englanniksi. Amerikkalaistuminen alkaa olla kyllä aika loppuunkaluttu aihe, mutta tässä homma on kiteytetty kyllä aika tuoreella tavalla. Ainakin tekijänsä mielestä. Yritimme saada riffiin vähän sellaista Queens of the Stone Age -meininkiä, kun Hynysen alkuperäisellä demolla biisi oli lähinnä Faith No More -pastissi. Lopputulos on punkkia, kunnon roiskintaa. Kotiteollisuutta. Oli pitkään tulossa myös levylle mukaan, mutta kertosäkeen iloisuus ei olisi lopulta sopinut levyn linjaan. Sanat ovat kyllä erittäin onnistuneet.

Rapakon takaa joku kantaa
huuhaa-todellisuuden
lapset uivat kokiksessa
saavat joka päivä lelun uuden

tavoiteltava todellisuus
takana näyteikkunoiden
palkkapäivä on joka päivä
sitä juhlitaan torvet soiden

Hämärtääkö vai onko vasta aamu
onko kevät vaiko syys
kauppa käy ja sitä pitää käynnissä
ihmisen yksinäisyys

Tervetuloa Ei-kenenkään maahan
kaikkea saa juoda ja syödä täällä, saahan
emme käytä suomea, ja jos mietit miksi
metsurikin kuulostaa hyvältä englanniksi
Ei- kenenkään maa!

Lottokuponkien täyttö on
kansantauti meillä
elämän arvoa mitataan
osakkeilla, seteleillä

ihmisen veri sykkii niin
että näköä haittaa
siemenet ovat reisillä
ennen kuin keretään edes naittaa

Aamuisen baarin kirkkaassa auringonvalossa
kylpee kansa
joka potee kohta krapulaa
vaikkei tiedä edes juhlivansa

Tervetuloa Ei-kenenkään maahan
kaikkea saa juoda ja syödä täällä, saahan
emme käytä suomea, ja jos mietit miksi
metsurikin kuulostaa hyvältä englanniksi
Ei- kenenkään maa!

Tervetuloa Ei-kenenkään maahan
kaikkea saa juoda ja syödä täällä, saahan
Jussin kuokka vaihtunut on näyttöpäätteeksi
mannaa sataa taivaalta vatsan täytteeksi
Ei- kenenkään maa!

HELVETINPYÖRÄ (1.9.-8.9.2004)
Tämäkin oli pitkään kahinoissa mukana, lopulta Sinkkosen ja Karmilan sana vaikutti siihen, että biisi putosi pois levyltä. Hevipunkkia, ja lopussa on hienot kuorot. Nyt katsottuna sanoitus on kyllä vähän levällään.

Kankkulan kaivon kautta
pullon pohjalta
ponnistaa pienikin
että siltä pohjalta

olen tyytyväinen jos saan
edes seuraa taksirengin
seuraava asiakas
vie kai pian senkin

Hukumme mainosroskaan
ja joskus mietin
jos en palaisi koskaan
vaikka vain roskia vienkin

mutta saan niin hyvää palkkaa
että teen mitä käsketään
sovussa elän
ja sovussa lähdetään

Helvetinpyörä
(pyörä pyörii aina)

Toisten epätoivo
on meille viihdettä
nälkääkin nähdään
ainakin TV:stä

ja koneet käyvät
kutoen labyrinttiään
eikä ulos löydä
meistä yksikään

kylmässä yössä
ei liiku oksakaan
kuu on kalpea kuin kuolema
alakuloista lauluaan

aulaa outo lintu
kun perheen yöpuulle
laitan, ja itseni
levolle kaivatulle

AAMUSTA AAMUUN (27.6.-9.11.2004)
Mä vihaan tätä biisiä, totesi Karmila taustalaulusessioissa. Kertosäkeessä on vahvaa Leevi and the Leavings -henkeä, siinä varmaan syy. Hieman tasapaksu, ja pahuksen pitkäkin vielä. Hynynen kyllä pitää kertosäkeestä, mutta muuten biisi on liian ilmeinen KT -biisi.

Korkeita tornitaloja
kirkkoja, palatseja
monumentteja
unesta rakennettuja

Niiden keskellä yö
puhaltaa ankeuttaan
ja jossain siellä ihminen
etsii sitä mitä kaiken takana on

Olen niin kaukana
kasvojeni takana
olet niin kaukana

On taivas liian ylhäällä tavoittaa
maasta niin autiosta
yö jatkuu, eikä se välitä
tästä maailmastamme josta
etsimme jotain lämpöä
tonkien paratiisin raunioita
aamusta aamuun kuljemme
kylmän niittämiä vainioita

Kuin vanhus nousee aurinko
elämäänsä väsyneenä
se katsoo kaupunkia
jolla on tuhansia nimiä

ja nälkää jolla ei ole
mitään rajoja
joka kurkottaa taivaalle
saaden jatkuvasti uusia muotoja

Mikään ei riitä
mikään riitä ei
mikään riitä

KOTITEOLLISUUS: ARKUNNAULA

ARKUNNAULA (joulukuu 2005 - 11.7.2006)
Täsmäbiisi, jota ei oikein voinut sovittaa millään muulla tavalla. Ei edes
yritetty, sillä tämä napsahti treeneissä kohdalleen heti ensi yrittämällä.
Hynysen demolla biisi oli huomattavasti hitaampi, mutta mopopojat
laittoivat siihen vähän ryhtiä. Hyvä niin. Lopun kitara haiskahtaa hieman
Duran Duranille, mutta päätimme (Hynynen päätti) jättää sen silti. Onhan
Ordinary World sentään aika hieno biisi. Emme ole suinkaan ainoita, jotka
siitä biisistä ovat pöllineet. Kuunnelkaapa vaikka Don Huonojen
Riidankylväjän soolo. Enkä muuten aio paljastaa teille, että teksti on
ironinen. Teidän täytyy tajuta se itse.

Maailma on kuoleman odotushuone
ja nimeäni
odotan sen penkillä kylmällä

Takaa verhojen katselen kuinka te
sotkette maailmaani
ja sille sotkulle vain nauretaan ylhäällä

Tämä maa on tyhjyyttä täynnä
täynnä kuolon ääniä
ankara tuuli taivaalta raivaa
esiin kylmiä tähtiä
viimeistä arkunnaulaa
juuri äsken naulattiin
ja lapsikuoro haudalla laulaa:
"Olkoon sitten niin"

Te olette niin pirun nuoria
teitä vain naurattaa
viihdytte, vaikka maailma on pielessä

Minä käyn neljättäkymmentä ja
arkku on jo ostettuna
ja hautapaikka aivan kirkon vieressä

Ja minä luovutan
luovutan
luovutan ja jään
viimein lepäämään
lepäämään
arkkuun viileään

HELVETINPYÖRÄ (1.9.-8.9.2004)
Vanha biisi, ylijäämää 7 -levyn sessioista. Miksatessa emme osanneet vielä
päättää, että mikä uusista biiseistä olisi niin "heikko", että sen
kohtaloksi olisi jäädä vain Arkunnaula -singlen kakkosbiisiksi. Laitoimme
mukaan siis tämän vanhan, jota oli alun perin säästelty joskus
tulevaisuudessa ilmestyvälle kokoelmalle. Nyt jälkeenpäin on muuten ihan
vitun vaikea käsittää, että miksi tämä jäi pois "Seiskalta". Ajoin tätä
kovasti Pohjanmaan kautta -biisin tilalle, mutta Sinkkonen ja Karmila
harasivat vastaan. Hongisto oli tapansa mukaan ilman mielipidettä. Vittu,
päätin muuten juuri, että en enää koskaan kuuntele mitä mieltä nuo muut
urpot ovat. Ryhdyn natsityranniksi levybiisien suhteen. No, onhan tuossa
tekstissä yksi ihan käsittämätön kohta. "Hukumme mainosroskaan" on täysin
irti koko muusta tekstistä.
Sori, en mie siihen muutakaan keksinyt...

Kankkulan kaivon kautta
pullon pohjalta
ponnistaa pienikin
että siltä pohjalta
olen tyytyväinen jos saan
edes seuraa taksirengin
seuraava asiakas
vie kai pian senkin

Hukumme mainosroskaan
ja joskus mietin
jos en palaisi koskaan
vaikka vain roskia vienkin
mutta saan niin hyvää palkkaa
että teen mitä käsketään
sovussa elän
ja sovussa lähdetään

Helvetinpyörä
(pyörä pyörii aina)

Toisten epätoivo
on meille viihdettä
nälkääkin nähdään
ainakin TV:stä
ja koneet käyvät
kutoen labyrinttiään
eikä ulos löydä
meistä yksikään

Kylmässä yössä
ei liiku oksakaan
kuu on kalpea kuin kuolema
alakuloista lauluaan
aulaa outo lintu
kun perheen yöpuulle
laitan, ja itseni
levolle kaivatulle

KOTITEOLLISUUS: IANKAIKKINEN

KIVIREKI (10.5.2006)
- Tämä syntyi jammailemalla, kun Hynynen ja Sinkkonen odottelivat Hongistoa treeneihin. Yritimme etsiä kadonnutta katu-uskottavuuttamme ja maustaa sitä hieman punkilla. Kertosäe muuttui matkan varrella palatakseen lopulta alkuperäiseen Sinkkosen painostuksesta. Mies oli oikeassa, se toinen kertsi muistutti liikaa Midnight Oilia. Teksti kertoo miehestä, jollaisia tämä maa on täynnä. Eivät raukat osaa päästää naista menemään, eivätkä osaa katsoa peiliin.

Nimeni
on kadonnut taulusta porraskäytävämme
nimesi
siellä vielä on ja jonkun toisen, on elämämme
asunnossa, jota enää en tunne

Valoa
ikkunastasi hohtaa ja kaksi varjoa
kohtaa
pian valo sammuu ja yön kylmyys saapuu ja
repivä yksinäisyyden tunne

Liikun kuin olisin uni tai yö
tämä jäätävä talvi ikuisesti häntäänsä syö

Raahaan
elämääni kuin kivirekeä perässäni
kannan
uniani, haaveitani, toiveitani selässäni
ja olen niiden ulkopuolella

Pian herään talviunestani
kaikki on kuin ennenkin!

Pian herään unestani
ennemmin tai myöhemmin!

Herään talviunestani
kaikki on kuin ennenkin!

Kaikki on kuin ennenkin!

Kaikki on kuin ennenkin!

ARKUNNAULA (joulukuu 2005 - 11.7.2006)
- Vittu, kun mie lauloin tätä pitkään ja hartaasti. Kertosäe jäi hieman vajaaksi vieläkin, mutta se paikattiin helvetillisillä kööreillä Duo Alibin jätkien kanssa. Karmilan ajatus oli, että miun pitäisi laulaa kuin Ismo Alanko, mutta Kauko Röyhkän asenteella. Laula siinä sitten, kun eteen pistetään tuollaiset tavoitteet. Täsmäbiisi, jota ei oikein voinut sovittaa millään muulla tavalla. Ei edes yritetty, sillä tämä napsahti treeneissä kohdalleen heti ensi yrittämällä. Miun demolla biisi oli huomattavasti hitaampi, mutta mopopojat laittoivat siihen vähän ryhtiä. Hyvä niin. Lopun kitara haiskahtaa hieman Duran Duranille, mutta päätimme (Hynynen päätti) jättää sen silti. Onhan Ordinary World sentään aika hieno biisi. Enkä muuten aio paljastaa teille, että teksti on ironinen. Se teidän täytyy tajuta itse.

Maailma on kuoleman odotushuone
ja nimeäni
odotan sen penkillä kylmällä

Takaa verhojen katselen kuinka te
sotkette maailmaani
sille sotkulle vain nauretaan ylhäällä

Tämä maa on tyhjyyttä täynnä
täynnä kuolon ääniä
ankara tuuli taivaalta raivaa
esiin kylmiä tähtiä
viimeistä arkunnaulaa
juuri äsken naulattiin
ja lapsikuoro haudalla laulaa:
"Olkoon sitten niin"

Te olette niin pirun nuoria
teitä vain naurattaa
viihdytte, vaikka maailma on pielessä

Minä käyn neljättäkymmentä ja
arkku on jo ostettuna
ja hautapaikka aivan kirkon vieressä

Ja minä luovutan
luovutan
luovutan ja jään
viimein lepäämään
lepäämään
arkkuun viileään

IANKAIKKINEN (huhtikuu - 17.7.2006)
- Miun lemppari. Riffi on täyttä rautaa. Kokeilimme tätä ensimmäistä kertaa äänentarkastuksessa ennen Kouvolan Rivieran keikkaa joskus vuosi sitten. Yritin tolkuttaa, että tämä on sitten hidas biisi. Nopeasti soitettuna riffi kuulostaa ihan Mikki Hiiri -osastolta. Karmila miksasi hienosti basson ja osan kitaroista alkamaan vasta alun riffin puolivälistä. Vittu kun potkii! Kertosäkeessä on muuten sama sointukierto kuin Yön Rakkaus on lumivalkoisessa. Mutta älkää kertoko sitä Hongistolle ja Sinkkoselle, ne suuttuu ja alkaa vittuilla. En ollut tyytyväinen iankaikkinen -sanaan missään vaiheessa, yritin loppun asti keksiä tilalle jotain parempaa. En keksinyt, joten laitettiin Iankaikkinen sitten nimeksi koko levylle. Loogista. Nyt se tuntuu ainoalle oikealle vaihtoehdolle. Rikalan Samille kiitos siitä. Joo, ja mie tiedän, että "rakkaus ja raivo" oli mukana jo yhdessä Pronssisen pokaalin biisissä, joten en aio nyhrätä yhtäkään baarikeskustelua aiheen parissa.

Yö kestää vuorokauden
eikä lopu sittenkään
kellon viisarit liikkuvat, mutta aika ei
liiku mihinkään

Silloin ikävä kävelee sisälle
vaikkei kukaan pyytänyt sitä peremmälle
se istuu alas, se istuu vielä
syliänikin syvemmälle
...ja syvemmälle

Iankaikkinen
kulkee isäntänä pelloillaan
ihmisen sielu taskussaan
ihmisen sydän rinnassaan

Kuoleman jälkeen on elämää
olen todisteena siitä
olen kuollut kerran ja toisenkin
eikä sekään riitä

Enkä minä tätä kirjoittanut
tämän kirjoitti ikävä tai kaiho
ja pisarana sateessa on
yhden ihmisen rakkaus tai raivo

KADONNEET (maaliskuu 2006 -26.6.2006)
- Perus KT:ta. Riffi oli vielä tutumman kuuloinen, mutta Karmila lisäsi siihen jonkun vitun tritonuksen. Treeneissä loksahti kohdalleen heti ensi yrittämällä, kertosäettä mie tosin parantelin vielä myöhemmin Karmilan painostuksesta. Hyvä siitä sitten lopulta tulikin. Taitaa olla toinen single. Tekstiltään levyn avainbiisejä. Kertoo Bermudan kolmiosta, jonka muodostavat koti-leikkipuisto-Prisma. Sinne on nimittäin aika moni tuttava kadonnut. Onko se sitten yhtään sen pahempi kuin "Hynysen neliö", jonka muodostavat koti-Kotiteollisuus-urheilu-baarit? En tiedä.

Tyhjään pihaan
katselet ikkunasta
päivääsi vihaat
vaikka on aamu vasta
aamusta iltaan
on liian pitkä matka
tahtoisit luovuttaa
pää käskee: jatka

Mietin kuka olet
mitä teet työksesi
oletko kotiäiti
ja onko miehesi
juurtunut, mädäntynyt
sohvaan kii
samalla kun sinä
katoat haaveisiin

Kadonneet kiertävät kuuta karkuun
ja huomista, sen tuomista
suruista tai iloista eivät saa mitään
Aurinko palaa, se valaa
kaunista maatamme, ja saatamme
huomata kuinka sen mullasta itää
ei mitään!

Tuon tuulipuvun alla
on kauneus piilossa
sitä ulkoilutat
leikkipuistossa
kerran viikossa
tila-autolla kaupunkiin
tahtoisit eksyä
kauppakeskuksiin

Samalla raivolla
läpi vuorien
samoilla lauseilla
läpi vuosien
näin elämä yrittää
meitä lannistaa
jos mikään muutu ei, me
tänne katoamme

UKKO PERKELE (29.4.-12.7.2006)
- Tämä oli pitkään miun mielessä levyn nimibiisinä. Jollain tavoin aika keskeinen. On muuten ainoa biisimme, jonka rakenteen olen kasannut keikkabussissa. Siellä lojui joku ränsistynyt akustinen, jota piti heti ruveta räpläämään kun pilluakaan ei lähellä ollut. Miun mielestä oikein onnistunut, vähän rankempi veto. Ja Mannosen Janne vetää hienot Alice in Chains -stemmat säkeistöihin. Yleensä ne on tehnyt Hynysen Janne, mutta nyt se ei kerennyt. Se oli vessassa rakastelemassa kättään.

Hän raivaa uuden tien
yli isiemme luiden
kerta kerran jälkeen korjaa
veripelloilta sadon uuden

Tuonen ukko, koukkusormi,
takkuturpa, sarvipää, yön mustan kutoja,
mustahammas, karvahäntä,
Tuonen joen vaskiverkon
ikuinen punoja

Kukaan ei huomaa yötä
pimeän keskellä
kukaan ei huomaa yötä
kukaan ei välitä

Ruttoa rumempi, kavalampi kauppiasta
kylmässä sylissään tuudittelee ihmislasta
Ukko Perkele voiton vie maailmasta
kylmässä sylissään nukuttelee ihmislasta

Sen sylissä nukkuvat lapset
ja nukkuu koko kansa
se lupaa maailmamme
ikuisesti kantavansa

Avunhuuto pisara on meressä
rukous veripisarana veressä
juokse karkuun, ja se minkä taakse jätät
onkin pian vastassa edessä

Kukaan ei huomaa...

TUONELAN KOIVUT (maaliskuu 2006-27.6.2006)
- Ensimmäinen biisi, joka saatiin treeneissä valmiiksi. Riffi on Sinkkosen ja Hynysen yhteistyön hedelmä. Duo Alibi teki kertosäkeeseen niin hyvät stemmat, että piti merkitä heidät kappaleen osasovittajiksi. Teksti taisi myös olla näistä uusista ensimmäisenä valmiina, tai ainakin jonkinlaisena raakaversiona, joten kai voi sanoa karkeasti, että tästä kaikki lähti liikkeelle. Miun lemppareita ehdottomasti. Elämää suurempi biisi. Olisikohan tässä sitten jotain aika henkilökohtaista, kuten Iankaikkisessakin?

Hukun tämän tien tyhjyyteen
keskelle korkeiden talojen
jotka kohoavat taivaisiin
koteina Jumalan kuvien

jotka joivat nuoruuden lähteestä
jotka rakensivat onnelan
mut eivät löytäneet ihmistä sieltä
löysivät pitkän, piinallisen kuoleman

Vierii kyynel, vierii toinen, vierii
silmistä vesi veden jälkeen
rinnoilta helmoille, helmoilta
joeksi ja joesta järveen
järvi syvä kuin synkin suru on
musta kuin yötaivas pimeä
Tuonelan koivut, lehdettömät
kuiskivat meidän kahden nimeä

Tuntematonta maisemaa kuljen
teen matkaa toivoen
väsyneenä jään lepäämään
katveeseen Tuonelan koivujen

Sanoisit jotain, tekisit jotain
jotta herätä saisin
jotta Tuonen teiltä, sen vainioilta
saisin elämäni takaisin

KAKSIN KÄSIN (maaliskuu 2006-19.8.2006)
- Mietimme treenatessa pitkään, että kuulostaako tämä liikaa Klamydialta. Pidettiin se mukana kuitenkin, ja lopulta siitä tuli hyvä. Eikä mielestäni kuulosta enää ollenkaan Klamydialta. Tämä kuulostaa pikemminkin siltä, että mm. tämän seurauksena me saatamme saada klamydian jos emme ole varovaisia. Levyn popein veto ehdottomasti.

Pirun viulu soi
sen tahdissa laulamme, tanssimme joka ilta

Piru nauraa meille,
se reppumme täyttää turhilla unelmilla - saavuttamattomilla

Täytyy elää vaan
meitä Piru vie ja se tie
on kuin kauhoisi paskaa kaksin käsin
Paetaan kuolemaa
ikuisesti elää se, joka kerää
kaikkea kaksin käsin

Ota kiinni mistä saat
kauho kaikkea, hekumoi ikuisesta elämästä

Sitä himoa taas tyydytät
vaikka tulet sitä tyydyttämästä - revipä iloa tästä

Minä nukun kuin koira, ja lopulta
pahaan uneen herään
siinä esi-isämme eivät enää
jaksa itkeä lastensa perään

KUMMITUSJUNA (2.6.-12.7.2006)
- Oletteko nähneet Kaurismäen Zombie ja Kummitusjuna -elokuvan? Ihan vitun kova. Ja väitän, että me tiedämme tasan tarkkaan mistä siinä on kysymys. Työnimi oli "riffihelvetti", ja sitähän tämä on. Oli vaikeuksia saada tästä yhtenäinen biisi, me kun ei mikään Stam1na olla. Mutta lopulta, pienen sovittelun jälkeen, se saatiin toimimaan. Lopun riffittely haisee hieman CMX:lle, Led Zeppelinille, Don Huonoille ja äsken mainitulle Stam1nalle. Alkulähde on tietenkin Zeppelin, joten ei tarvitse pelätä saavansa turpiinsa ensi kesän festareilla muilta edellä mainituilta. Ei kyllä tarvitse pelätä muutenkaan, sillä mehän olemme isoimpia ja vahvimpia. Ja kauniimpia, ainakin Sinkkonen. Paitsi, että sekin on nykyisin läski.

Pari vuotta
vanhensi minua
ainakin kymmenellä
nyt en voi kuin ihmetellä
kuinka nopeasti
ohi kiitävät
tutut ja vieraat maisemat
uudet ja vanhat asemat

Uni laskee peiton
elämäni ylle
ja taas kaikki sekoittuu
kunnes viimein erottuu
mies, joka kantaa
itkemätöntä itkuaan
läpi kylmän maan
uudestaan ja uudestaan

Kummitusjuna!
sinne kirottuna
istun noiduttuna

Katselen aamuyötä
junan ikkunasta
aamukasteisia,
usvaisia peltoja
Näen itseni
usvan keskellä
yksin seisomassa
uudella asemalla

PULLON HENKI (tammikuu 2006-12.7.2006)
- Pitihän se yksi biisi viinastakin tehdä, se kun on aika oleellisena osana meidän elämässä viime vuosina mukana ollut. Viina - mukana elämän iloissa ja suruissa! B-osa muuttui Karmilan vaatimuksesta, ja nythän se on aika vitun kova. Niin kova, että Hynynen päätti juuri ennen Sinkkosen rummutteluja käyttää samaa riffiä myös biisin lopussa. Karmila puolestaan päätti soittaa sen päälle vielä David Gilmour -vaikutteisen soolon, ja sitähän mies tekikin sitten kokonaisen illan. Mie olin siinä vaiheessa jo baarissa. Pitäähän sitä miehen tietää mistä laulaa. Lisää kokemuksia aiheesta oli saatava. Baarissa olin muuten myös silloin, kun Mannosen Janne kävi vetämässä stemmat kertosäkeeseen. Aika reilua. No, tarjosin sitten myöhemmin miehelle vähän viiniä ja kossua. Persettäkin olisin antanut, mutta kun se on niin saatanan hetero ja tylsä jätkä niin eihän se suostunut.

Himo on sokea
janoinen koira helvetistä
se on viinapiru, pahan tuoja
murheen ikuisen luoja

Ja mikään ei muutu
vaikka toivot niin
vaikka kannat minua
niihin unelmiin

joita vieläkin elätät
joihin uskottiin
ennen kuin eksyin tähän
Saatanan labyrinttiin

Luoja varjele vakainen
Jumala ikuinen kaitse
todista, että mul on henki
Torju Perkele pahainen
Piru katala piekse
tukehduta pullon henki

Kuljen Helvetissä
sen karussa maisemassa
kuivia huuliani hioo
tuoppien tuoma toivo

AAMU (28.6.2006)
- Tämän riffin ympärillä oli puhdas kansanlaulubiisi, joka kuulemma meni duurissa. Karmila ehdotteli, että siitä voisi tehdä vähän synkemmän. Kasasin koko biisin uudestaan yhden aamun aikana mökillä ollessani ja jätin vain alkuperäisen riffin. Johan alkoi toimia. Samana iltana treeneissä biisi loksahti kohdilleen heti ensi yrittämällä. Teksti tuli vajaassa puolessa tunnissa, ja olen siihen jopa aika tyytyväinen. Soitin muuten tämän biisin alkuperäisen demon jollekin porukalle Mäntsälässä, jolle olimme Putron Samulin kanssa puhumassa biisien tekemisen "vaikeudesta". Putro veti samassa tilaisuudessa Stop:in livenä.

Kuten kansa on
hukassa ilman johtajaansa
on maailma
eksynyt ilman Jumalaansa

Jaettiin viisi leipää
jaettiin kaksi kalaa
se saakin riittää, sillä
ihmeidentekijä ei palaa

Aamu on
kuin pesä jonkin oudon linnun
hauraana korkealla
se keikkuu
latvassa lahon puun ja kylmän tuulen
riepoteltavana

En nukuta
lastani enää saduilla
kuuntelemme, kuinka
valloittajat marssivat kaduilla

Aatteen, uskonnon, rahan
nimissä kaiken pahan
saamme niellä, nielemme hevosen
ja sen nahan

Aamu on
kuin pesä jonkin oudon linnun
hauraana korkealla
se keikkuu
latvassa lahon puun ja kylmän tuulen
riepoteltavana
tai soitin
yön pimeydestä rakennettu
kielinään roudan hiukset
seiteistä aamukasteisista kasattu
soiden kuin kuoleman kielet

Tuonelan soitin soi
romuluinen kantele helisee
yö sakenee, ja pakenee
viimeiset valon säteet
kun kuolon kädet meitä hyväilee

UNILAULU (elokuu 2005-27.4.2006)
- Tätä ei varmaan tarvitse hirveästi selitellä. Tuutulaulu, joka on syntynyt lasta nukuttaessa teksteineen kaikkineen. Isi oli juuri palannut vuoden mittaiselta reissultaan. Lapselle on hyvä kertoa faktat maailmasta jo aikaisessa vaiheessa. Hyvin maistui uni. Hymiö. Tätä ei treenattu kämpillä lainkaan, vaan kasasimme biisin kokonaan studiossa. On miun soittama basso muuten. Hongisto sattui olemaan silloin paskalla, ja emmehän me Karmilan kanssa jaksaneet tuntikausia odotella. Se nimittäin käveli vessaan vino pino Jalluja mukanaan.

Yö tuudittelee lasta
joka ei tiedä maailmasta
ei tajua taakkaa näillä
isän isoilla olkapäillä

Kuolema tyynynäsi
pehmeänä pääsi alla
ympärillä pahuus juhlii
sua odottelee kaikkialla

Yötaivaan kirkkaat tähdet
kylmyydellään meille nauraa
kun joskus kotoa lähdet
pihapuiden linnut laulaa:

Kuolema tyynynäsi
pehmeänä pääsi alla
ympärillä pahuus juhlii
sua odottelee kaikkialla

Ja Kuolema tyynynäsi
pehmeänä pääsi alla
ympärillä pimeys juhlii
voittoansa kaikkialla

KOTITEOLLISUUS: MAHTISANAT

MAHTISANAT
On itkuvirret nilkkoihinsa kahleiksi sidottu
ja ruisleipänsä sisään on kivi leivottu
reppunsa on murheista, painajaisista ommeltu
kasvoilla hymy hyytynyt

Iskelmien kaiho on vaalentanut hapsensa
ja samalla myrkyllä hän saastuttaa lapsensa
kirosi ja meihin loi vihaavan katseensa
eikä siihen tyytynyt

Ja hän lausui sanoja, joista nyt saa
nauttia koko kansa ja pohjoinen maa:
“Jos iloitset, älä sitä muille jaa
ole yksin oman surusi kantaja
himoitse sitä mikä on toisen omaa
vaihda vaimosi naapurin rouvaan.
punainen tupa, perunamaa, ranta ja
tila-auto olkoon onnesi antaja!”

Se Jumalasta, Kekkosesta seuraavana on
elämänsä on suoritus kuin tammikuu tipaton
lippu puolitangossa pihallansa aina on
uskoo samaan lottoriviin

Se osaa juhlia vain vappuna tai juhannuksena
laulunsa soi kaihona ja kaipauksena
se itsepäinen luupää makaa haudattuna
palvottuun mausoleumiin

Ja hän lausui....

Kuka lausui....?

HYNYNEN KOMMENTOI:
Tämä oli ensimmäinen biisi, jonka sain valmiiksi. Sanojen suhteen ainakin.
Tämä on kaikessa yksinkertaisuudessaan juuri sellainen teksti, jonka olen
aina halunnut kirjoittaa. Nyt ollaan hyvin lähellä jotain Kotiteollisuuden
ydintä.

Karmilan kanssa muutimme hieman säkeistön kuviota sekä riffiä. Loppu
puolestaan oli Sinkkosen idea. Alunperin se piti tehdä “mies ja kitara”
–tyylillä, vähän Zen Cafemaisesti. Tässä vaiheessa kuitenkin Holopainen
iski jousi-ideallaan. Sehän napsahti sitten kohdilleen.

Olin varma jo demovaiheessa, että tästä tehdään ensimmäinen single. Enpä
sitten vaivautunut asiaa kysymään muilta missään vaiheessa. Katson
peiliin, olen pahoillani. Tästä tehdään video myös, se kuvataan tammikuun
lopussa. Stam1nan Hyyrynen ohjaa ja vastaa yhdessä meidän kanssamme
käsikirjoituksesta.

Minä soitan muuten bassoa viimeisissä kertosäkeissä. Ehdotin Jannelle
jotain kuviota sinne. Mies ojensi basson käteeni, otti omaan käteensä
drinkin ja totesi: “Soita ite, saatanan natsi.”

Näin Kotiteollisuudessa hoidetaan syvälliset analyysit, kriittiset
keskustelut sekä porautumiset musiikin ytimeen.

PÄÄ KYLMÄNÄ
Ei riitä viisi leipää meille
eikä riitä kaksi kalaa
ja tuskin Jumalamme tänne
niitä jakamaan meille palaa

Ja kun korttia pöydässä lyödään
kuka meille kortit jakaa
ja kun panoksia korotetaan
kuka lainat meille takaa

Onneksi meitä on kaksi
me täällä kaksin kuljetaan
maailmaa, jonka halki kuin
pikataivalta kaahataan
kai kaikki muuttuu paremmaksi
jos silmät suljetaan
kuljetaan pää kylmänä
ja pää kylmänä kuollaan
kuljetaan pää kylmänä ja
pää kylmänä kuollaan

Tämä pimeys on ikuinen, se
itsensä siittää ja sitä riittää
se nälkäänsä syö ihmisen
eikä muista edes kiittää

Olemme viljapelto, sen
satoa viikatemies niittää
kaiken keskellä ihminen
voi vain rukoukseen kädet liittää

On edessämme kirkas taivas
tähtinen taivas
ja pitkä ja mutkainen tie

HYNYNEN KOMMENTOI:
Markku Pölönen otti yhteyttä Holopaisen Tuomakseen joskus vuosia sitten ja
kyseli, että jos hän voisi tehdä joskus elokuvamusiikkia johonkin hänen
elokuvaansa. Tuomas kai sitten tekikin johonkin jotain ja siitä poiki idea
ottaa meidät seuraavaan elokuvaan mukaan. Tuomas soitti minulle ja minä
suostuin. Myöhemmin soitti Pölönen ja kertoi mistä on kysymys.
Alkuperäinen ajautus oli se, että minä - tai koko KT - ja Tuomas
säveltäisimme muutaman kappaleen yhdessä. Pian tajusimme, että Tuomas ei
kerkeäisikään mukaan NW –kiireiden takia, joten homma jäi meidän
“riesaksi”. Äänitimme tämän biisin Sotakoira –coverlevyn sessioissa.
Pölönen tilasi rallibiisiä, mutta ei se ihan sitä saanut. Mutta
mainitaanhan tässä sentään pikataival. Tunnelma on jotenkin liian rempseä
ja toiveikas, eikä kappale siksi päätynyt levylle. Silti tästä on tehty
video. Ja sen ohjasi, kukapas muu, kuin Markku Pölönen. Oli aika rento
sessio ja sen kuvauksiin sisältyi yksi Hynysen “uran” huippuhetkistä. Mies
istui samassa autossa näyttelijätär Laura Birnin kanssa! Jumalauta, kun
ujostutti.

KOTITEOLLISUUS: UKONHAUTA

Kotiteollisuuden Sotakoira cover-levyn julkaisusta on kulunut niinkin kauan kuin puoli vuotta. Nyt bändi iskee omalla materiaalilla, jota on valmisteltu jo syksystä 2007. Pitkästä työstöajasta huolimatta Karjalan miehet toteavat ylpeinä: itärintamalta ei mitään uutta!

Ukonhaudasta huutaa suomalainen mies. Ja nyt ei ole kyse mistään äijäilystä. Tämä tiedoksi tyhmemmille, jotka jo virittelevät kysymystä “tuleeko Äijille jatkoa” tai haluavat asettaa Kotiteollisuuden termin “äijärock” alle.

Ukonhaudan teemoja: nykyaika ja pelko siitä, että mieheltä on viety sen myötä munat. Perinteinen suomalainen melankolia ja kateus. Suomalainen mies ja nainen. Suomalainen mies ja viina. Saavuttamaton rakkaus. Katoava rakkaus. Kuollut rakkaus. Pettymys rakkauteen. Pettymys maailmaan ja Jumalaan...

Kuulostaa suomalaiselta iskelmälevyltä. Kuulostaa Kotiteollisuudelta. Joillekin näiden yhteen sovittaminen saattaa olla ongelma. Meille ei. Ainahan me olemme iskelmän kanssa flirttailleet. Näin saamme hörpätä useammin karvaisesta kupista, levyt myyvät joten kuten ja saamme tehdä perkeleesti keikkoja.

Jälleen kerran suomalainen junttius ja suoruus on viety niin jalostuneeseen muotoon kuin vain mahdollista. Ja kun vanhat miehet yrittävät säilyttää rentouden ja aitouden levyä tehdessään, se tarkoittaa sitä, että sitä perkeleen levyä nauhoitetaan kaksi kuukautta metsässä, ilman mitään kiirettä. Toinen vaihtoehto olisi toimia kuten Sotakoira cover-levyä tehdessä: käyttää äänityksiin kymmenen päivää ja olla koko ajan kännissä. Tulipahan muutaman kuukauden sisällä kokeiltua molempia toimintatapoja. Huomasimme, että alkoholi ei poistanut eteen tulevia ongelmia. Mutta toisaalta: ei niitä poistanut kevytmaitokaan. Joka tapauksessa molemmissa toimintatavoissa on puolensa. Hauskaa oli, ja sehän on yksi Kotiteollisuuden toiminnan peruspilareita. Ehkä jopa kaiken toiminnan ainoa ohjenuora.

Ukonhauta nauhoitettiin viimeisten Kotiteollisuus-levyjen tapaan Karjalan laulumailla, kaukana kaikesta. Tällä kertaa saimme käyttöömme Tuomas Holopaisen uuden kotitalon Kiteen kupeessa. Minulla oli levyn nimi mielessäni jo kauan ennen sinne menoa, mutta en ollut varma asiasta. Paikan päällä selvisi, että lähistöllä on Pajarin hauta –niminen muistomerkki. Holopainen kertoi paikallisen legendan, jonka mukaan Kiteen kollit olivat joskus muinoin tappaneet siihen paikkaan seudun vittumaisen verovoudin. Teloitus oli tehty kivittämällä ja paikalla on nyt iso kiviröyhkiö, varsinainen ukonhauta. Tämä ei voinut olla pelkkää sattumaa. Levyn nimi sai sinettinsä.

Levyn julkaisua seuraa kiireinen vuosi. Levystä lohkaistaan muutama fyysinen single, sillä vanhat miehet eivät mistään latauslistoista ymmärrä. Videoita tehdään myös ja tavoitteena olisi säilyttää niissä se taso, jota meiltä odotetaan. Keikat alkavat 6.3.2009 ja niitä tehdään loppuvuoteen asti. Ainoat lomat taitavat olla toukokuussa pari viikkoa sekä syyskuussa viikko tai kaksi riippuen siitä innostummeko lähtemään Baltiaan keikoille. Vuosi 2010 on tarkoitus levätä. Tosin niinhän meidän piti levätä vuosi 2008:kin. Äänitimme kaksi levyä, julkaisimme niistä toisen ja teimme 65 keikkaa, olimme mukana perustamassa baaria Tikkalaan, ostimme bussin ja remontoimme sen, äänitimme yhden biisin Pölösen Ralliraita-elokuvaan, teimme salakeikkoja Sotakoira –nimellä... teimme mitä vain, jottei tarvitsisi kotona olla.

Kuunnelkaa tämä levy. Käyttäkää siihen aikaa, se ei ehkä aivan ensimmäisellä kuuntelulla avaudu. Ja lopettakaa se marina muuttumisesta. Me emme muutu. Avaudumme ehkä hieman lisää, kuten tällä levyllä on käynyt, mutta muuttumaan emme suostu.

Miksi muuttuisimme? Miksi bändi ei saisi olla oma itsensä?

- Lappeenrannassa tammikuussa 2009, Jouni Kalervo Hynynen

UKONHAUTA
AC/DC on paras, senhän tietävät kaikki! Sinkkonen on paras rumpujensa kanssa myös. Ja se johtuu juuri siitä, että hän tietää AC/DC:n ylivertaisuuden.

Kappale syntyi pitkälti auton ratissa, kun olin matkalla K-rautaan (ihan totta, en siis olllut matkalla manikyyriin tai sählytreeneihin!). Aloin paukutella rytmiä rattiin ja siitä se lähti. Tein tästä työhuonedemon, joka oli aivan erilainen kuin tämä. Se oli jotain zulu-beat –osastoa. Sinkkonen sanoi kuitenkin bändi-demoa tehdessämme, kun yritin tyrkyttää omaa versiotani, että “vitun natsi, annahan ku mie näytän miten tämä tehdään”. Mies alkoi paukuttaa ja tajusimme saman tien Hongiston kanssa, että näinhän tämä menee. Samalla hetkellä tajusimme, että toivoa erittäin hyvän levyn tekemiselle tälläkin kertaa on. Haparointi loppui siihen.

Sanat ovat saaneet alkunsa jostain Hannu Salaman runosta. “Jatkuu huomenna” oli muistaakseni sen runokirjan nimi, josta innostuin.

Mainittakoon vielä, että uusi bussimme on ristitty Ukonhaudaksi. Mutta biisi tuli siis ensin.

Isot miehet räpläävät
kännyköitään, läppäreitään
kuin pippeleitään
katukahviloissa, ravintoloissa

Heilutaan kuin heinämiehet
vaikkei peltoa näy missään
ja iso mies on hädissään
kun kaunis nainen pyytää tulta tupakkaan

Ukonhauta!

Sähkösaunan hämärässä
hinkkaa ihoaan pilalle
itsensä vereslihalle
kun yrittää häpeäänsä pestä pois

Rakastaa muttei sitä sano
ei pyydä anteeksi, ei ano
elää kuin elävä kuollut
herää mies ota TV:si ja käy!

Ukonhauta!
Mies on lohduton näky kuin hauta tai
akaton, saunaton, pulloton lauantai

Onnen hetkiä vain
unessa tai humalassa
naisen päällä rimpuillessa
suu on kiinni mutta ukko huutaa

On niin saatanan hauskaa
että viimein kuollaan naruun
loputon ukkojen jono
käärmeen lailla kiemurtelee Tuonen lehtoon

Ukonhauta!
Mies on lohduton näky kuin hauta, tai
akaton, saunaton, pulloton lauantai

kuin umpeen kasvanut polku tai tie
joka lapsuuden raunioille vie

Oli sitten naisen kainalo tai maantie
osoitteeseen samaan meitä molemmat vie

Ukonhauta!
Miksei koskaan käsiänsä voi ulottaa
edes katajaan, kun kuuseen kurottaa?

Ukonhauta!

MAHTISANAT
Tämä oli ensimmäinen biisi, jonka sain valmiiksi. Sanojen suhteen ainakin. Tämän tekstin alkusysäys tuli Kari Hotakaiselta, jostain hänen runostaan. Tämä on kaikessa yksinkertaisuudessaan juuri sellainen teksti, jonka olen aina halunnut kirjoittaa. Nyt ollaan hyvin lähellä jotain Kotiteollisuuden ydintä. Karmilan mielestä kappaleen otsikko on paska, minä puolestani pidän siitä kovasti.

Karmilan kanssa muutimme hieman säkeistön kuviota sekä riffiä. Loppu puolestaan oli Sinkkosen idea. Alunperin se piti tehdä “mies ja kitara” –tyylillä, vähän Zen Cafemaisesti. Tässä vaiheessa kuitenkin Holopainen iski jousi-ideallaan. Sehän napsahti sitten kohdilleen.

Olin varma jo demovaiheessa, että tästä tehdään ensimmäinen single. Enpä sitten vaivautunut asiaa kysymään muilta missään vaiheessa. Miksi olisinkaan kysynyt, olisivat kuitenkin olleet väärässä? Eikä niitä edes kiinnosta. Sinkkonen paukuttaa jotain vitun shamaanirumpua ja Hongisto himoitsee vain viinaa. Minä olen meistä ainoa, joka kelaa myös pillua ja sen saantia.

Minä soitan muuten bassoa viimeisissä kertosäkeissä. Ehdotin Jannelle jotain kuviota sinne. Mies ojensi basson käteeni, otti omaan käteensä drinkin ja totesi: “Soita ite, saatanan natsi.”

Näin Kotiteollisuudessa hoidetaan syvälliset analyysit, kriittiset keskustelut sekä porautumiset musiikin ytimeen.

On itkuvirret nilkkoihina kahleiksi sidottu
ja ruisleipänsä sisään on kivi leivottu
reppunsa on murheista, painajaisista ommeltu
kasvoilla hymy hyytynyt

Iskelmien kaiho on vaalentanut hapsensa
ja samalla myrkyllä hän saastuttaa lapsensa
kirosi ja meihin loi vihaavan katseensa
eikä siihen tyytynyt

Ja hän lausui sanoja, joista nyt saa
nauttia koko kansa ja pohjoinen maa:
“Jos iloitset, älä sitä muille jaa
ole yksin oman surusi kantaja
himoitse sitä mikä on toisen omaa
vaihda vaimosi naapurin rouvaan
punainen tupa, perunamaa, ranta ja
tila-auto olkoon onnesi antaja!”

Se Jumalasta, Kekkosesta seuraavana on
elämänsä on suoritus kuin tammikuu tipaton
lippu puolitangossa pihallansa aina on
uskoo samaan lottoriviin

Se osaa juhlia vain vappuna tai juhannuksena
laulunsa soi kaihona ja kaipauksena
se itsepäinen luupää makaa haudattuna
palvottuun mausoleumiin

Ja hän lausui....

Kuka lausui....?

LEMMINKÄISEN LAULU
Ehkä jotain uutta meiltä, ainakin riffinsä puolesta. Kertosäkeestä olen aika ylpeä. Melodia on hyvä ja tekstin kiteytys kohdillaan. Karmila vähän auttoi siinä. Tekstin idea lähti Lauri Tähkältä. Sillä on biisi nimeltä Kimpale kultaa, tai joku vastaava, ja siinä ei tapahtu mitään. Pari löytää toisensa, menee naimisiin ja elää elämänsä loppuun asti onnellisina. Yli neljäkymppiset toimihenkilönaiset varmaan tykkäävät sellaisista teksteistä, ne tuovat heille jotain vitun lohtua tai muuta, mutta ei elämä oikeasti niin mene. Se menee näin tai sitten jollain muulla tavalla päin helvettiä. Tekstissä lainataan vähän Leinoa. Ja idea lainaamisesta on napattu Hannu Salamalta (taas!).

Mosse eli Hynysen Janne, joka laulaa biisien taustoja yhdessä Aaltosen Miitrin kanssa, on impotentti, homo ja saatanan ruma jätkä. Eiku, se kehitti loppuun hienon, spektaakkelimaisen kuoro-osuuden.

Vielä selvennykseksi: meillä ei ole mitään Lauri Tähkää vastaan. Mutta hänen yleisöään on.

Rakastivat toisiaan eilen
ja lupasivat rakastaa huomenna
ymmärtävät toisiansa
vaikka kumpikaan ei eleitään suomenna

Eivät välitä kun maailma katsoo
pahalla silmällä aidan seipäältä
kun oravaiset makeasti
makaavat sammalvuoteen päällä

Kaunis neito puvussaan
sulhanen mustissaan
aarrettaan taluttaa alttarille
Pappi lausuu tuuleen sanoja
niitä aivan samoja
joita lausuttu jo on miljoonille

Ja sitten lähtee sulhanen sotiin
baarien pöytiin, kusiputkiin
ja pian oravainen makaa
makeasti mustan mullan alla

PIRU IRTI
Viimeisenä valmistunut kappale. Kirjoitin kertosäkeen tekstin (oikeasti hinkkasin sitä niin, että muistaisin sen, koska muistiinpanovälineet olivat sisällä, eikä miulla ollut avaimia) Holopaisen Tuomaksen pihanuotiolla, kun odottelin Karmilaa Helsingistä. Aidan takana, kauempana metsässä korahteli villisika ja kaupunkilaispoika naureskeli, että nytpä on kaksi sikaa syksyisessä yössä. Normaalia, vähän räväkämpää Kotiteollisuutta. Kertosäkeestä tulee varmaan mieleen CMX, mutta eivät he kai ole ainoita, jotka saavat käyttää vitosia. Lauletaanhan Kalevalakin läpi tällä rytmiikalla. Seli seli.

Meitä viedään, mutta kukaan ei tunnu tietävän minne. Meiltä ei kysytä. Siitä kai tässä on kysymys.

Älkää huolestuko, en ole pyrkimässä politiikkaan. Marisen vain itsekseni, kuten suomalaiset miehet tekevät.

Nyt huomaan, että kertosäkeen “sama” olisi pitänyt korvata “tuttu” –sanalla. Runopoika on mokannut. Kyllä nyt harmittaa.

Pukumiehet mustissa autoissaan
istuvat konjakit rinnuksilla
puhuvat sellaista suomea jota ei
ymmärretä selkosilla

Metsässä kirotaan: herra on herra
ja työmies on työmies aina
herrat puhuvat paskaa ja työmies
juo kossun lauantaina

Herran pelko on viisauden alku
näin meille opetettiin
pureskelematta se nieltiin ja samalla
ajattelu lopetettiin

Päät kolisevat tähtiin
jalat ovat maasta irti
sama pintaliito silti
tuntuu kuin ois Piru irti

Täällä pieni ihmisparka
ottaa turpaan maailmalta
aina uudestaan ja silti
juhlii kuin ois Piru irti

Miehet lihovat, naiset laihtuvat
siitä näkee että nousussa
elää kansamme ja pian
rimpuilee paska housussa

Pidämme turpamme kiinni
vaikka tiedämme tämän ja silti
itseksemme kiroamme:
kuka päästi pirun irti?

LOVEEN LANGENNUT
“Tytöt selälleen” –kappale. Tuoksahtaa kauppahallille, mutta hittiä tästä ei saa. Biisi on aivan liian pitkä ja teksti on liian raaka. Tekstin idea on varastettu Eppujen Rakastavaiset –kappaleesta. Ehkä tässä on jotain sävyjä meidän Tämän taivaan alla –biisistä myös. Siinä taas on sävyjä Leevi and the Leavingsin Toteemipaalusta, joka puolestaan on kopio...

Karmilan mielestä tämä olisi pitänyt jättää levyltä pois. Näin sain varmuuden siitä, että tämä on hyvä. Mies olisi aikoinaan pudottanut levyiltä myös Tuonelan koivut sekä Yö päivää keinuttaa –kappaleet. Ainakin.

Päivät ovat kuin horteisten,
kylmien öiden valoa
tai musta, pitkä tunneli
jonka päässä näkyy vain janoa, sanoa
en osaa sitä paremmin
itkisin nyt vaikka selvinpäin
katsoin taakseni ja suolapatsaaksi
näille kulmille jäin

Saat vastustamaan Jumalaa
saat vastustamaan koko maailmaa
loveen langennut olen
en tiedä onko ilta vai aamu

Olen elänyt kanssa elävien
nyt kuolen pois kanssa kuolleiden
loveen langennut, olen
ja kuljen kalpeana kuin haamu

Loveen langennut

Kuljen kuin pikkupoika
tuijotan kenkiäni tai katua
ei ollut prinssiä ei prinsessaa
ei ollut kaunista satua, vaan katua
en osaa ja vaikka pullostani
ei riitä ehkä kuin huikkaan
silti sille laulan ylistystä, sen suojaan
povariin tuikkaan

Näen näillä sameilla silmilläin kun se saapuu
kuolema kulkee mustissaan ja kaatuu
vihdoin maailmani enkä osaa pelätä
enää kovaan maailmaan ei tarvitse herätä

TAIVAS TIPPUU
Tämä kai on jotain uutta Kotiteollisuutta sitten. Samaa sointukiertoa läpi biisin, joten olemme onnistuneet lähes mahdottomassa: yksinkertaistimme kappaleitamme entisestään. Näköjään se on mahdollista. Tämähän avaa aivan uusia mahdollisuuksia tulevaisuudessa! Lienee turha mainita, että niitä mahdollisuuksia ei käytetä.

Idea sanoihin tuli Tabe Slioorin elämästä. Jonkinlainen raakaversio niistä oli olemassa jo Iankaikkista tehdessä, mutta silloin sanoihin ei ollut sävellystä. Tai oli, mutta se oli paskaa. Tämän lopullisen sävellyksen kimmokkeena toimi niinkin yllättävä bändi kuin Lords of the New Church ja heidän biisinsä I Never Believed. Se on hienon ja ruman rokkibändin hieno ja kaunis biisi. Kelasin, että on pakko yrittää tehdä jotain samantyyppistä.

Karmila vetää biisiin kitarasoolon, johon mies ei itse ole ollenkaan tyytyväinen. Mutta eihän se ole koskaan tyytyväinen yhtään mihinkään. Minusta se on hyvä. Samoin naapurin Penasta. Ja Hongiston äidistä.

Ei kukaan kelloa vedä
vanhus kuolee tuoliinsa
yksinäisyyteen, ikävään
ja perintöhuoliinsa
elämä oli satua
se kaikki on takana nyt
ei kukaan muista kuningatarta
hovi on lähtenyt

Taivas tippuu
Kuunsäde sammuu ja uudet loistavat voimissaan

Kuunsäteen matka
taivaalta vuokrakaksioon
seurapiireistä
yksinäisyyden kainaloon
se on helvetin pitkä matka
ei kukaan ole kuolematon
lippu salkoon vai puolitankoon
siinä kaikki lopulta on

AATE
“Oot sitten haastanut itsesi vanhalla iällä teknisen osaamisesi äärirajoille”, totesi Aaltonen, kun äänitimme tämän biisin demokitaroita. Se pitää paikkaansa.

Karmilan kanssa muutimme hieman kertosäkeen sointukiertoa, mutta muuten levyversio toteuttaa pitkälti alkuperäistä ideaa. Teksti lähti purkautumaan, kun luin Antony Beevorin Stalingrad –teoksen kesällä 2008. 90-luvun lopussa lukemani Edward Radzinskin Stalin –elämänkerta vaikutti myös. Teksti on kytenyt sieltä asti, mutta en koskaan saanut sitä tehtyä. Nyt kai sitten sain. Olin jättämässä tätä pois levyltä, mutta Karmila, Hongisto, Sinkkonen ja Aarnion Pekka levy-yhtiöstämme vihjasivat, että saattaa ruveta läski tummumaan jos tämä ei ole mukana. Annoin periksi. Nyt huomaan, että miehet olivat oikeassa. Tähän väliinhän se kuuluu. Sellaista kommenttiakin olen kuullut, että tämä olisi paras biisimme koskaan, joten taisin todellakin olla väärässä.

Joo, tiedän, että “marssii” pitäisi olla “marssivat”, mutta joskus rytmin takia on tehtävä uhrauksia. Tämä älypäille tiedoksi.

Uskolliset joukkoni
marssii saappaat veressä
vannovat nimeeni
sirppi ja ase kädessä
pirut ja jumalat
edessäni kumartakoot
kaikki epäuskoiset
lahdataan maan rakoon

Tuon mukanani onnen
sykin verta uutta
ja kun teihin kyllästyn
tarjoan vain surkeutta
nimissäni käännetään
jokien virtaussuuntaa
vanhat patsaat revitään
ja uusia jumaloidaan

Minä olen Jumala joka hylkää enkelinsä
pahan siemen ikuinen joka itää mullan alla
minun sydämeni sykkii ikuisesti kaikkialla
olen uusi aate joka muhii jossain vanhan alla
lisää maata tarvitsen sitä armeijani valtaa
miten paljon armeijani vallattua sitä saakaan
päänsä päälle kuusi jalkaa
ja uusi aate maata valtaa

Nimeeni vannotte
vaikka takiani näette nälkää
poteroon palellutte
pelkuruutta pelätkää
kuunnelkaa, kuinka mahtavina
Stalinin urut pauhaa
kansa itkee, kärsii ja
johtajat nauraa

TAIVAANKAUNIS
Äskeinen ei voi olla paras biisimme koskaan, koska se on tämä! Taitaa olla ainoa positiivinen tekstini Jos sanon- ja Minä olen –biisien ohella. Kai tässä sitten ollaan kuitenkin vahvasti elämän syrjässä kiinni. Reunalla tosin.

Kertosäkeen tein äänitysten yhteydessä Holopaisella ja väitän onnistuneeni hyvin. Ainakin se on perkeleen paljon parempi kuin alkuperäinen. Tein sen aivan helvetin kovassa krapulassa, mutta se ei liene kenellekään mikään yllätys. Säkeistön laulumelodiaa puolestaan teimme Karmilan kanssa sitä laulettaessa. Lopputulos lienee kaunis sekamelska suomalaista kansanlaulua, poppia ja Killing Jokea, joka oli alkuperäinen maalini.

“Pilvenhalkoja” –sana tuli tekstiin valomiehemme Huotarin Mikan kimmokkeesta. Tai oikeastaan sitä kautta koko kertosäkeen ja biisin idea lähti aukeamaan. Kiitos siitä, vaikka Mika tuskin asiaa muistaa. Se oli kännissä. Ja niin olin minäkin. Samassa yhteydessä tuli myös levyn työnimi: Parranhalkoja.

Ja vielä: “paljon tyhjän laulajia” on kuitti ja muistutus itselleni. Tämän biisin demosanat olivat nimittäin niin puuta heinää, että oli pakko laulaa sinne sekaan tuo muistuttamaan perusasioista. Päätin sitten jättää sen lopulliseenkin versioon. Se on vähän niinku vitsi, hei.

Emme etsi itseämme
haluamme sen eksyttää
tällä pimeällä tiellä
joka elämäämme esittää

sille haemme merkitystä
viinapullon pohjalta
lääkepullon kyljestä
Tuonettaren sylistä

Maailma on taivaankaunis
jossain syvällä pääni sisällä
olen pilvenhalkoja ja nautin
kirkkaasta taivaan sinestä
ja vaikka rumuutta sataa niskaan
sen pilvistä en välitä
elämän harmautta kukaan ei
puolestani väritä

Tappajia, murhaajia
varkaita ja huoraajia
juoppoja ja narkkareita
hulluja ja pelureita

kyllä tänne ääntä mahtuu
ja paljon tyhjän naurajia
paljon tyhjän laulajia
kauneutta kaipaavia

VARJONKUKKA
Kyllä mieskin voidaan unohtaa ja jättää, vaikka tämä yrittäisi olla kovakin “rokkitähti” ja reppumies. Se on tekstin viitekehys. Periaatteessa meidän näkökulma J.Karjalaisen Dorikseen. No, älkää nyt järkyttykö!

Titteli lojui todella pitkään, mutta nyt sain kimmokkeen kirjoittaa tämän biisin vihdoin valmiiksi. Eräänlainen iskelmä-pastissi kai. Tämän lähemmäksi Radio Novaa emme pääse, eikä ole tarviskaan. Aaltonen ideoi säkeistöön “Pantse-kitaran”, jonka Karmila sitten toteutti hieman räkäisemmin. Minulla ei riittänyt taidot. Olette varmaan yllättyneitä.

Minä kuljen siellä missä
maailma on pimeä ja lohduton
takapihoilla joissa kukaan
ei ole leikkinyt aikoihin

Surkeutta kannan selässäni
sydämessäni muistoa sinusta
ja se muisto vetää
syvemmälle varjoihin

Jos ei niin pimeä yö täällä ois
en kai koskaan vois
muistaa ihanuuttasi Varjonkukka
ja jos päivät olis liian pitkät ja leveät
ei niiden välissä
voisi kokea unen kauneutta

Maailma tappaa kaiken kauniin
mutta sinua en sille anna
pidän salassa, sinut
Varjonkukaksi kastoin

Sotamies voi rakastaa
kuningatartaan ikuisesti, vaan
koskaan ei kai käy
päinvastoin

ISÄ MEIDÄN
Jos ollaan rankkoja, niin se pitää tehdä näin! Aika paha vedettävä. Tehdessä vilahti runsaiden kirosanojen ja “eiku” –huutojen seassa bändi nimeltä Radiopuhelimet.

Tästä voi nousta pieni rähinä, tämä nimittäin päättyy Isä meidän –rukoukseen. Kyse ei ole kuitenkaan rienauksesta, päinvastoin. Mutta sitähän kukaan ei kuitenkaan ymmärrä, joten turha selittää. Selitellään sitten oikeudessa tai jossain vitun keskusteluohjelmassa. Pistetään vaikka Hongisto ääneen, niin loppuu se kitinä, saatana!

Kertosäkeen riffi on sävelletty Holopaisella äänitysten yhteydessä, muuten mennään bändi-demon viitoittamalla tiellä. Aaltonen ideoi demosessioissa säkeistön rauhallisen rumpumeiningin, joka korostaa biisin raskautta. Eli dänks, kiitos suomeks.

Biisi syntyi, kun paitamyyjämme Hirvosen Kimmo ilmoitti haluavansa meidän uudet verokorttimme royaltien maksua varten. Olin juuri tullut Mokoman viimeisimmän levyn sessioista (soitin Marras –biisin kertosäkeisiin kitaroita), olin kuulut muutamia heidän biisiensä raakaversioita ja fiilis oli sen mukainen.

Työhuone-demolla sanat menivät jotenkin näin: “Kimmo tahtoo, Kimmo tahtoo/ verokortin Kimmo tahtoo! Mätä, tämä yhteiskunta on läpimätä! Kytät aina hippiä pamputtaa/ Kytät pakottaa muuttamaan Kalkutaan!”

Jostain syystä tuli mieleen, että pitää yrittää kirjoittaa tähän vähän paremmat sanat. Ilmeisesti jonkinlaista kunnianhimoa on vielä jäljellä.

Nyt, tätä kirjoittaessani, sain Kimmolta viestin, että pitäisi taas laittaa uudet verokortit menemään hänelle. Taidan laittaa kopion tuosta demosta myös.

Ei armoa vain ankaruutta
vihaa ilman rakkautta
halla vie hyvän sadon
penni on alku perikadon
rakkautesi hihassamme
roikkuu piikkinä lihassamme
on kai Piru merrassa
jossain yläkerrassa

Jumalamme alasti ratsastaa katujamme
etsii patsastaan turhaan!

Isä meidän!

Kuljet pimeässä
kuin häpeilevä kuningas
kansasi hylkäämä
lastesi jättämä
ja kaukana jossakin
maailmasi roihuaa
maailmanpalo sytytetään
uudestaan ja uudestaan

Ei kiveä jää kiven päälle, ja nimeä
Jumalan taas huudetaan turhaan

Isä meidän!

Isä meidän, joka olet taivaissa
pyhitetty olkoon sinun nimesi
tulkoon sinun valtakuntasi
tapahtukoon tahtosi
myös maan päällä niin kuin taivaassa

Anna meille tänä päivänä
meidän jokapäiväinen leipämme
ja anna meille meidän syntimme anteeksi
niin kuin mekin annamme anteeksi niille
jotka ovat meitä vastaan rikkoneet

äläkä saata meitä kiusaukseen
vaan päästä meidät pahasta
sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia
iankaikkisesti

Aamen.

LAULU ON KUOLLUT
Leikimme Slayeria. Paitsi kertsissä, joka on silkkaa Kotiteollisuutta eli poppia. Rakensin pääriffiä Karmilan kanssa biisiä äänitettäessä, lopun sointukierto taas syntyi Holopaisella vaihtaessani kieliä kitaraan. Kun Tuomas pari kuukautta myöhemmin soitti omia osuuksiaan levylle, hän jatkoi sointukiertoa vitsinä, vaikka biisi oli jo loppunut. Minähän olin tietysti heti sitä mieltä, että levy loppuu juuri noin. Porasin, saatana. Porasin kuin tyttö.

Sanoista en oikein tiedä. Mistä lienee kysymys? Oli tarkoitus liittää kaikkien tämän levyn biisien sanat yhteen ja paljastaa kaikki, mutta en ole vielä varma onnistuiko se. Ehkä ei.

Sitä, kuten montaa muutakin asiaa tältä levyltä, pitää kassella syssymmällä.

Olemme siis mysteerien äärellä.

Etsin kaikuja maailmasta
jonka kuvittelen olevan totta
huudan sille lujempaa
ja sen sielua etsin valotta

Kuljen saattueessa jossa
en ole ainoa joka on kuollut
kannan arkkua painavaa
jota ihmisen pahuus on nuollut

Kaunis laulu on kuollut, lintuni
et enää löydä luokseni
se hävisi taivaan tuuliin ja saa
meidät kaikki kaipaamaan

Miten jouduin sinne minne
et tahtonut minua päästää
miten pääsen takaisin
miten voisin laulumme säästää

Laulun jonka puolesta
voisin kuolla ja sen vanavedessä
menen vaikka Helvettiin
nöyrtymään sen edessä

Kaunis laulu on kuollut, lintuni
en enää löydä luoksesi
se nukkuu ikiunta ja saa
meidät kaikki kaipaamaan

Kaunis laulu on kuollut, lintuni
et enää löydä luokseni
se hävisi taivaan tuuliin ja saa
meidät kaikki kaipaamaan

KOTITEOLLISUUS: KUOLLUT KÄVELEE -ep

POISSAOLEVALLE YSTÄVÄLLE
Demosessioissa Aaltosen Miitri ideoi tähän vitun hienon intron Bowien Heroesin tai The Man Who Sold the Worldin hengessä. Karmila kuuli biisin ja ehdotti, että muuttaisin kertosäettä, ja introa käytettäisiin myös välisoittona. Muutin siis kertosäettä, mutta miksauksissa en ollut enää varma paraniko se. Pidin varmempana jättää koko biisin levyltä pois. Ja jotenkin tuntui, että jos tämä laitettaisiin levylle, niin kokonaisuudesta tulisi aivan liian ahdistava. Tarpeeksi ahdistava se on ilman tätäkin. Soitin kappaleessa muuten kitaraa ebow:illa. Ensimmäistä kertaa elämässäni.

Jumala armahti taloilla, autoilla
Jumala armahti kauniilla vaimoilla
jotka ilman koruja ja turkkeja
ja ilman punaa huulissa
palelevat maailman tuulissa

Kaihoisa laulu kulkee vierelläni
hengittää ilmaani, syö lautaseltani
työ, raha ja elämä
olen niiden vietävänä
maailman nieltävänä

Huomaatko, kuinka aika vapisee
kuinka vuodet kalpenee
poissaolevalle ystävälle
ei aika mitään tee
kun kylmä maailma mielin määrin
meitä kuljettaa
poissaolevalle ystävälle
malja nostetaan

Ja minne me päädymme lopulta
hautakiven alle vainajina
tai ehkä päädymme
lauluun poissaolevalle
ystävälle

JÄÄLINTU
Eeppistä heviä meidän tyyliin. Eli simppeli riffi ja vitunmoista rakentelua, vähän progeiluakin. Mutta ei liian monimutkaisesti, tietenkään.

Olisi kai rakkautta
päästää sinut menemään
mutta rakkaus on sokea, en
päästä sinua mihinkään
tiedän, että Jumala on
olet siitä todiste
ja tahdon siitä osani

Sinä tyynnytät mieleni
viilennät vereni
avaat kauniimman maailman
minun eteeni
laulamme samaa laulua
ei millään –kielellä
ja kaikilla kielillä

Sinut hukutan syvälle lumeen
johonkin harhauneen

Jäälintu!

Ei ole valoa talossa
ei lippua salossa
ei rakastavaisia
hauraassa aamun valossa
tuuli vinkuu nurkissa
ja syksyn kukat pihassa
nuokkuvat kuolleina

En kuule lauluasi enää
et unestasi herää
iät ja ajat haudattuna lumeen
kuin johonkin harhauneen

Jäälintu!

KOTITEOLLISUUS: KOTITEOLLISUUS

HORNANKATTILA (10.5.-5.12.2010)
- Ns. ”Hynysen soolobiisi”. Tätä ei treenattu kimpassa ollenkaan, sillä en osannut selittää jätkille miten tämä menee. Päätimme Karmilan kanssa kasata biisin studiossa ja opettaa sen jätkille siellä. Karmilan mukaan tämä on sellaista progea, jota minä teen vahingossa, osaamatta laskea tahtien iskuja, niiden määrästä puhumattakaan.

- Riffi syntyi kävellessäni tytön kanssa leikkipuistosta kotiin keväällä 2010. Hyräilin sen välittömästi puhelimeen ja himassa katsoin sointupohjan sille. Kertosäe syntyi samoilla lämpimillä ja samana yönä aloin äänittää biisistä demoa. Jatkoin seuraavana yönä, ja katso, alkoi tapahtui kummia. Bassoraita katosi mystisesti, samoin toinen lauluraita. Riffi alkoi karmia minua siinä määrin, että piti jatkuvasti kurkkia olan yli pimeään eteiseen, tuntui, että joku vahtii toimiani siellä. Ongelmat eivät jääneet tähän. Kun Karmila miksasi biisiä, joku studiolaite levisi kesken homman. Samoin studion ilmastointi. Riffin kuviohan perustuu tritonukseen, diabolus in musicaan, joten ei ihme.

- Teksti on suomalaista inhorealismia. Tällaista syntyy, kun lukee iltapäivälehtiä.

- Mattilan Riku ajoi tämän puoliväkisin levyn avausbiisiksi. Aika radikaali veto.

Ei ollut kompassia, karttaa, ei tutkaa
reilusti vedettiin suoraksi mutkaa
velat muuttuivat saataviksi
hirviöt kaunottariksi

Firma, rahat ja maine, koko hoito meni (Piru kutsuu)
tuskin koskaan palaudun tästä ennalleni (Piru kutsuu)
muistan kuinka putosin pedon nieluun (Piru kutsuu)
kuinka katsoin sen pikimustaan sieluun (Piru kutsuu)

Sydämeni viimeinen lyönti
hornankattilassa tunnen sen
Sydämeni viimeinen lyönti
kun nyt kuolen, yksin kuole en

Nyt sataa menneen talven lunta
elämä on kuin painajaisunta
todellisuus on niin epäselvää
olen valvonut kai yötä päivää

Nuku, lapsi, nuku, minä valvon vaan (Piru kutsuu)
kuolo kehtoa kaunista keinuttaa (Piru kutsuu)
nuku vaimo rakas, minä valvon taas (Piru kutsuu)
minä, Piru ja ase yössä valvotaan (Piru kutsuu)

Sydämeni viimein lyönti
hornankattilassa tunnen sen
Sydämeni viimeinen lyönti
kun nyt kuolen, yksin kuole en

Sydämeni viimeinen lyönti
onko unta, onko valvetta
Sydämeni viimeinen lyönti
onko totta, onko valhetta

SOITELLEN SOTAAN (4.6.-1.7.2010)
- Olin jo hylkäämässä alkuperäistä riffiä, mutta Holopainen kielsi. Hänellä oli siihen kehityskelpoinen idea, jonka toteutimme ensimmäisissä kunnon treeneissä Kiteellä alkukesästä 2010. Biisi alkoi kulkea heti, vain kertosäe aiheutti ongelmia. Sain sen viimein kasaan joskus kesän aikana ja tajusin heti, että käsissä taitaa olla ensimmäinen single. Herrat Hyyrynen ja Hynynen (nuorempi) ideoivat väliosan ”joululaulutunnelman” taustalaulusessioissa. Sehän oli sitten siinä.

- Annoimme Riku Mattilalle, levy-yhtiömme jonkinlaiselle taiteelliselle johtajalle oikeuden valita ensimmäinen single. Ajatus oli testata, että valitseeko hän oikein, onko hän oikea mies meille. Oli se.

- Kaikkihan varmaan tajuavat, että kertosäkeen alku on törkeä varkaus. Mutta minun mielestäni Topelius ja Sibelius ovat sen verran päteviä jätkiä, että heiltä voi vähän varastaakin.

- Eräänlaisen elämänasenteen kuvaus.

Tahdon vain
elää kädestä suuhun
ja sielunrauhan ripustan
korkeimpaan hirsipuuhun

Sillä rauha on
minulle kuolemaa pahempaa
sieluni sotaa haluaa
rauhattomuutta janoaa

Se tahtoo nähdä pimeän tiet

En kaipaa valtaa, loistoa
en kaipaa kultaakaan
soitellen sotaan vaan
marssin ja laulan
Kuljen kohti voittoa
ja viimein multaan maan
syteen tai saveen saan
sankarihaudan

Kuljen
tien loppuun asti
enkä lopulta välitä
kuinka voittoisasti

Kun vanhana
olen viimein perillä
ylpeänä voin todeta
että sydän verillä

sain nähdä pimeän tiet

RASKAAT VEET (18.5.-19.5.2010)
- Ja väliin hieman politiikkaa. Jälleen on lehtiä seurattu, vaikutteita on napattu niin Vanhasesta, Soinista kuin muista veijareistakin. Ja meistä tavan urpoista, jotka humalapäissämme nielemme kaiken. Teksti syntyi mökillä yhdessä yössä kun uni ei tullut. Loppuun hieman pop-pop-pop-pop-pop-popmusiikkia ja biisihän oli kasassa. Tästä tekstistä olen ylpeä, samoin laulusuorituksesta, joka on todella raikas. Olin jättämässä tätä pois levyltä, koska olin jotenkin kyllästynyt tähän miksausten loppupuolella, mutta Sinkkonen, Riku Mattila ja Atte Blom harasivat vastaan. Olivat oikeassa.

- Ensimmäinen videobiisi.

Manun illallinen
tuodaan eteesi
päälle lasillinen
kyytipojaksi ja
olet valmis vaikka heikolle jäälle

Työmiehen haalari
roikkuu naulakossa ja
taivaanrannan maalari
kulkee kraka vinossa
heinäkenkä vai herra, sitä ei näe päälle

Kun laiva uppoaa
olet ensimmäisenä
pelastusveneessä

Sinä kiipeät hattaravuorta
ja koitat päästä huipulle ennen iltaa
sinun sanasi pitää kuin lukin seitti
kuljet haurasta kuun siltaa

Suuria sanoja
vähän tekoja
tilillepanoja ja
linjanvetoja
joista lähibaareissa nöyrä kansa kiittää

Maailmanloppua
odotamme kai
mutta ei hoppua
vielä parit kaljat hain
eikä mitään hätää
kun sitä vielä riittää

Kun laiva uppoaa
olen ensimmäisenä
pelastusveneessä

Sinä kiipeät hattaravuorta
ja koitat päästä huipulle ennen iltaa
sinun sanasi pitää kuin lukin seitti
kuljet haurasta kuun siltaa
Ylität raskaat veet
niin raskaat veet
raskaat veet
niin raskaat veet

SARVET ITÄÄ (7.6.-1.7.2010)
- Kämppäjamien tulos alkukesältä 2010. Kertosäkeen riffi on Hongiston, silti hän ei meinannut millään klaarata sen soittoa äänitystilanteessa. Miten voi unohtaa oman riffinsä? Pakollinen asennebiisi noiden poppisten välissä. Tätä äänitettäessämme Mokoma julkaisi Sarvet esiin -nimisen biisinsä. Puhdas sattuma, huomaa että olemme kaikki Karjalasta. Mielessä pyörii vain piru ja pillu.

- Tekstin puolesta pari edelliselle biisille.

Paskassa samassa
haalarit ja puvut herrojen
nousussa ja lamassa
käy aika Rolex-kellojen
lippu nostetaan
laita käsi sydämelle
uskoa vannotaan
Antikristukselle

Mikä on oikein, mikä väärin
ja mikä voi vain olla?

Ei lasketa haavoja
ei lasketa kuolleitakaan
vanhoja kaavoja
ikuisesti toistetaan
läski vyöryy eteenpäin
pysähdy ei milloinkaan
päätä seinää päin
ikuisesti taotaan

Mikä on oikein, mikä väärin
ja mikä voi vain olla?
olen ihminen, siis mitään en tee
Jumalan puhelinnumerolla

Sarvet itää!

Saarnatuolista luetaan
muka madon lukua
kadut mustanaan
saman madon sukua
armotonta sähläystä
soudetaan ja huovataan
todella syvältä
pohjamutia ruopataan

KYLMÄ TERÄS (1994-3.12.2010)
- Tätä biisiä soittelimme jo vuonna 1994, mutta emme ikinä saaneet sitä kunnolla toimimaan. Siitä saakka se on häirinnyt minua ja olen odottanut, että aika olisi kypsä tehdä tämä pois kuleksimasta. Sinkkonen tapasi Yari Knuutisen Ilosaarirockissa 2010 ja kyseli häneltä jos hän olisi valmis tekemään jotain jousisovituksia levyllemme. Yari otti minuun yhteyttä ja laitoin hänelle tämän biisin demon. Mies teki sovitukset, laittoi demon takaisin ja sehän oli siinä. Yarihan on nuotittanut biisejämme aikaisemminkin nuottivihkoamme varten, joten jotain pohjaa paskoista biiseistä oli.

- Muistan että alun perin tehdessäni biisiä joskus 90-luvulla tavoittelin tällä jotain Hassiseen koneen Harsoisen teräksen tai Sielun Veljien Ihmisen tunnelmaa. Nyt lopputulos kuulostaa Kotiteollisuuden ja CMX:n sekoitukselta. Ja teksti joltain Timo Koivusalolta. Tai en minä tiedä.

- Singleainesta.

Kuljen raakaa maisemaa
kuin talvihorroksessa harhailen
jonkun unta katsellen

Hiuksia ja hampaita
elämä repii ja laittaa kulkemaan
yksin elämään ja kuolemaan

Voiko maailmaa rakastaa
kuka meidät tänne loi
ja kuka väittää voi
ettei näe pelkoaan
kun laulu yössä soi

Ja sen sydämessä asuu kylmä teräs

Enemmän kuin kuolemaa
pelkään mitä sitä ennen tapahtuu
kuinka helposti unohtuu

Kaikki se mitä rakastaa
ja kuinka vasta sitten havahtuu
kun kaikki tuhoutuu

Kun panen täällä parasta
karkeloin ja kompuroin
ja jossain hiljaa soi
sävel raastava
joka loppua ennakoi

Ja sen sydämessä asuu kylmä teräs

Usko ja rakkaus ovat kai kuolleita
mutta aina on toivoa

ROSEBUD (talvi 2010- 5.5.2010)
- Citizen Kane on maailman paras elokuva heti Visa Mäkisen tuotannon jälkeen, senhän tietävät kaikki. Oli pakko tehdä biisi nimeltä Rosebud ihan sen takia. Ja tottakai siitä tuli tällainen ”muistelo” -tyyppinen, vähän kliseinenkin paketti. Kertosäe on ensimmäisiä, joka syntyi näitä uusia biisejä tehdessä. Perus KT:tä kai, mutta hyvää sellaista.

- Tekstissä irvaillaan myös hieman bändimme suuntaan. Välillä kun tuntuu, että keikkabussissa ei puhuta muusta kuin rahasta. Lienee turha sanoa, että minua tämä aihe ei kiinnosta paskan vertaa. Mieluummin viina ja vittu, kiitos.

- Singleainesta.

Elämän valttikortti
oli taskussa ja ensirakkaus
ekat kännit ja kortsupakkaus
povarissa poltti

Nuoruus rämäpäinen
jonnekin kauas kai pakoon loikki
koulujen, työpaikkojen poikki
ja eka kerta hätäinen
on vain muisto etäinen

Ei elo maailman julmassa sylissä
ole hyvä, ei lämmin, ei hellä
täällä ikuisen talven kylissä
elämme kohtalon kämmenellä
Ja kun kunnian kukko kiekaisee
sen laulun, joka on iäisin
katson peiliin ja katson menneeseen
kiroan: miksi tänne jäisin

Nyt on kuviot uudet
nyt on rahaa vaikka muille jakaa
ja jaetaankin, kun firma takaa
on kasvumahdollisuudet

Vauhdilla eteenpäin menen
toisilta kaikki tunteet turtuu
joiltain itsetunto murtuu
ja minä tiedä en kenen
elämässä irvistelen

Ei elo maailman julmassa sylissä
ole hyvä, ei lämmin, ei hellä
täällä ikuisen talven kylissä
elämme kohtalon kämmenellä
Ja taas kunnian kukko kiekaisee
epävireisen ja ruman äänen
rukousta tuhannet kuiskailee
kysellen, miksi yksin jäänen?

EI KUKAAN (marraskuu 2009-17.5.2010)
- Ensimmäinen biisi, jonka tein näistä uusista. Olin saanut juuri uuden Macin ja opettelin Garage Bandin käyttöä. Tein tämän biisin demopohjan soittamatta ainuttakaan soitinta itse, kaivoin kaikki samplet koneelta. Kelasin tästä aluksi jotain Putron ”Elämä on juhla” -tyyppistä eeposta. Tuomas ehdotti loppuun nostoa ja sitä yhtä ylimääräistä sointua sointukiertoon, joka tekee biisistä Juicea. Pianosta tulee puolestaan mieleen Elton John ja sitä kautta Guns´n´Roses! Henkilökohtainen suosikkini näistä, vaikka jossain vaiheessa olimme Karmilan kanssa jättämässä tätä pois levyltä. Teksti tuntui vähän liian avautumiselta. Mutta kun Atte Blom ja Riku Mattila kuulivat biisin, he survoivat sen väkisin mukaan ja oikeassa olivat.

- Osa tekstistä on Ukonhauta -levyn sessioiden ylijäämää, siitä se lähti. ”Ei kukaan” on tietysti Edgar Allan Poen Korpin ”ei milloinkaan” -jutuista pöllitty idea. Ja myöhemmin,  Dumari-kirjaa lukiessani, tajusin, että myös Tuomari Nurmiolla on tämän niminen biisi Kuu -levyllä. Kaikki hyvä on jo tehty.

Enkeleitä putoaa taas
taivahalta alas
joku siivet revittyinä
takas palas
toinen myy itseään
ja kolmas on kai varas
kun kysellään nimiään
he vastaavat: Ei kukaan

Ei helppoo ole muillakaan
tai ei kai ole kellään
vahvatkin on heikkoja
ja heikot ottaa selkään
joku hellan ja nyrkin
välissä täällä pelkää
ja kun kysellään nimiään
he vastaavat: Ei kukaan

Miehet lyövät naisiaan
kun eivät sanotuksi
saa heille vastaankaan
eivätkä huomatuiksi
tule sohvan pohjalta
eivätkä kaivatuiksi
tunne itseään, kun nimiään kysellään
se on: Ei kukaan

Toiset laitetaan alulle
rakastettuina
toiset roiskitaan kännissä
ja vahinkoina
ja kun lapsuus, nuoruus jotenkin
saadaan lusittua
työelämään, pimeään tönitään
Ei kukaan

Mietitäänkö mikä täällä
olis vielä pyhää
kun toiset eivät erota
pahasta hyvää
toiset riemuun hukkuvat
ja toiset potee syvää
surua ja kun kysytään nimiään
se on: Ei kukaan

Jotkut uskoo hyvyyteen
ja sen rakentamaan
maailmaan ja rakkauden
voimaan parantavaan
kai helpomminkin itteensä
vois alkaa kusettamaan
ja kun kysytään nimiään
he vastaavat: Ei kukaan

Jotkut puhuu paskaa ja
jotkut pelkkää pahaa
jotkut mistä tahansa
takovat lisää rahaa
yhtä kaikki jokainen
oksaa altansa sahaa
ja kun kysytään nimiään
he vastaavat: Ei kukaan

Joku uskoo raittiuteen
jollain viheltää maksa
joku palvoo Saatanaa
joku paasaa Jumalasta
kai kaikista pitäis välittää
mut vanha ei vaan jaksa
ja kun kysytään nimeä
niin vastaan vaan: Ei kukaan

Mikä minä olen laulamaan
näistä, no, en kai mikään
kun järkeekään ei siunaantunut
ole tähän ikään
ja jos olis, niin en kai tätä
paskaa kestäisikään
ja kun kysytään nimeä
niin vastaan vaan: Ei kukaan

Ja kun viimein koittaa aika
toivotella keppeet mullat
jää lapsi vain kaipaamaan
no, ehkä parit kullat
muistotilaisuudessa hätäiset
kahvit sekä pullat
hautakivi seisoo sateessa
ja siinä lukee: Ei kukaan

ISÄN KÄDESTÄ (syksy 2009-1.8.2010)
- ”Ootsie tosissas ton synamelodian kanssa” kysyi Tuomas kun kuuli demon biisistä. Väitin olevani, kaivoin aseen esiin ja pakotin hänet soittamaan kuvion myös varsinaiselle bändidemolle. Käytin biisistä työnimeä ”Minä olen 2” treenien aikana. Kertosäe tuotti kovasti ongelmia, en millään saanut siihen hyvää melodiaa. Eräänä päivänä kaivoin kotonani lojuvan Aaltosen Miitrin akustisen kitaran esiin ja päätin tekeväni sen nyt. Melodia tuli muutamassa minuutissa, sanat siihen perään.

- Säkeistöjen tekstit ovat ensimmäisiä valmiita pätkiä, jotka tälle levylle kirjoitin. Kirjoittaessani en tiennyt yhtään mistä on kysymys. Nyt
tiedän. Kysymys on tietenkin pillusta.

- Singleainesta.

Jonkun toisen suulla
kolmas puhuu ja neljäs huutaa vaan
joku voisi kai luulla
että aukomalla suutaan saa
äänensä kuuluville, mut se kaikuu vaan
kuuroille korville

Sillä uudet laulut
soivat, niissä nauretaan parroille
joiden lakitaulut
joutavat museoihin, rovioille
nyt köyhätkin nauraa kolikoille
ja lahjattomatkin laulaa

Valmis maailma
mitä muka sille antaisin
verta verestä
isän kädestä
Minä olen luomakunnan kruunu
ei kukaan minua estää voi
verta verestä
isän kädestä

Kuinka voisin olla
se mikä minusta vaaditaan
se työkalu jolla
paremmaksi maailmaa taotaan
kun en ole kukaan, enkä milloinkaan
muuta halunnutkaan

Valmis maailma
mitä muka sille antaisin
verta verestä
isän kädestä
Minä olen luomakunnan kruunu
ei kukaan minua estää voi
verta verestä
isän kädestä

Pyöri maailma
leiju kuin tuhka tuulessa
suunnitelmassa
liian suuressa
Minä olen luomakunnan kruunu
ei kukaan minua estää voi
verta verestä
isän kädestä

Se kestä!
Verestä
täyttyy malja, kun saat
isän kädestä!

PAHANILMANLINNUT (huhtikuu 2010-1.7.2010)
- Ensimmäinen biisi, jonka saimme bändinä kasaan treeneissä keväällä 2010 muutaman tunnin päämäärättömän jammailun jälkeen. Riffi on alunperin Aaltosen kyhäelmä. Hän tarjosi sitä minulle ennen Lahden keikkaa joskus syksyllä 2009. Se oli paljon monimutkaisempi, mutta tapojemme mukaan suoristimme sitä reilusti.

- Sanat pitäisi olla aika selkeät, nyt vittuillaan.

Tuhat kiukkuista noitaa
samaa pataa sekoittaa
pääni yllä kiertää
pahaa pelkkää tietää

Taivas on
täynnä pahan ilman lintuja, ne on
tulleet tuomaan murheen, ahdingon
varmaan ikuisesti kuulen laulun sen
pahanilmanlintujen

Neitsyys ja haureus
kauheus ja kauneus
kerskuu siivillään
nokkii leikillään

ITKEN SEINÄÄN PÄIN (10.5.2010)
- Holopaisen sovitus. Minun demossani tämä oli yhden soinnun ihme, Tuomas soinnutti tämän täysin uusiksi. Nyt olemme jonkinlaisen kansanlaulun äärellä. Nauroimme demovaiheessa, että tätä pitäisi tarjota Loirille laulettavaksi ja levy-yhtiö taisi tarjotakin. Ei mennyt läpi. Ajatus iti kuitenkin sen verran, että oli pakko ujuttaa pätkä Lapualaisoopperaa yhteen säkeistöön.

- Biisin nimi tuli Anna -lehden haastattelun yhteydessä (joskus 2009) Jaana Rinteeltä, joka käytti termiä kuvaamaan minua ja suomalaista miestä. Sanoin heti, että tulen käyttämään tuon. Rinne suostui.

- Singleainesta.

Täällä pellot työmiehen hiellä kastellaan
pellot, jotka on kiviä täynnä
täällä järvestä tyhjät verkot nostellaan
puhutaan vain kun pää on täynnä

Itken seinään päin
jos itken ja näin
kannan perintönä saatua taakkaa
itken seinään päin
jos itken ja näin
sitä kannan kai loppuun saakka

Eikä kustakaan naapurin suuntaan
ei sanota edes päivää
sukunimillä tuttuja puhutellaan
jos ne nimet nyt ees mieleen jää

Itken seinään päin...

Täällä vanhukset sairauksista puhuvat
haaveilevat jo kuolemasta
jotkut hourailevat pelastuksesta
Taivaan porteilla saapuvasta

Itken seinään päin...

Täällä ei, jumalauta, pilkata Jumalaa
eikä ristiinnaulittua
samaa virttä veisataan ja luetaan
niinkuin Piru Raamattua

Itken seinään päin
jos itken ja näin
kannan perintönä saatua taakkaa
itken seinään päin
jos itken ja näin
sitä kannan kai loppuun saakka

Pystyyn kuolleena
luovuttaneena
kulkee täällä tää synkkä kansa
pystyyn kuolleena
luovuttaneena
kaikki kohtaavat jumalansa

AINOA (5.5.2010)
- Syntyi eräänä yönä, kun yritin työhuoneessa saada kitaran kanssa jotain aikaan kahta sointua pyörittämällä. Sointuja alkoi lopulta tulla enemmän, ja biisin melodia valmistui noin kymmenessä minuutissa. Soitin demoon liukuvan, laulumelodiaa mukailevan kitaran ja kun Sinkkonen kuuli sen, hän ehdotti sen tilalle selloa Alangon Ismon soittamana. Mielleyhtymä on karmivia, sillä itse kelasin biisin sisältävän vähän Sielun Veljien Rauhallista -biisin tunnelmaa. Tavallaan ajattelimme siis samaa jo demovaiheessa, vaikka Sinkkonen ei olekaan mikään fanaattinen Siekkarit-fani. Karmila näki miestä sitten jossain Palefacen keikalla ja kysyi häntä mukaan. Ukko suostui!

- Sanat on pöllitty, tai ainakin inspiraatio on saatu, Eeva-Liisa Mannerin runosta. Vai oliko se Aila Meriluoto, ei voi muistaa? Tämä on taas niitä ”Hynysen vahingossa tekemiä proge-biisejä” (määritelmä Mikko Karmilan). Jonkinlainen kansanlaulu tämäkin, sukua Iankaikkisen Unilaululle ehkä.

Tuuditan sydäntäni
tuuditan mieltäni
keinutan niitä uneen
rauhoitan päätäni

Tuuditan mielen lasta
hellin omaani
voimaa haen taivahasta
rukouksellani
rukouksellani

Yksin täytän yön tyhjyyttä
yksin maistan sen kylmyyttä
juoksee elämä hiekkana
tuuleen sormien välistä

Liikutan lauluani
herkkää mieltä sen
soitan kauniin soinnun
ja maailmaa kuule en

Kauniiksi kasvakoon ja
täyttäköön mieleni
soittakoon pahan pois
kirkkahat kieleni
kirkkahat kieleni

Yksin täytän yön tyhjyyttä
yksin maistan sen kylmyyttä
juoksee elämä hiekkana
tuuleen sormien välistä

Ilman vihaa ja vainoa
kanssain kulkee se ainoa
tuo rakkautta, tuo lohtua
tunnetta niin lumottua

TAIVAS ON AUKI (7.5.2010)
- Riffi syntyi Lahden Sibelius -klubin takahuoneessa ennen keikkaa, samaan aikaan kun jammailin Aaltosen kanssa Pahanilmanlintuja. Tuoksahtaa hieman Alice in Chainsilta, mutta kuten aikaisemminkin olen sanonut hyviltä voi varastaa. Kertosäkeen linja ”ei kirkkoon vaan kapakkaan” on puolestaan pöllitty Mariskan heitosta jonkun meidän keikan jälkitunnelmissa. Sanoin heti, että tulen käyttämään tuon jossakin. Myöhemmin kuulin, että nainen on käyttänyt saman linjan jossain omassa biisissäänkin. Yari laitettiin asialle sovittamaan lopun jouset.

- Singleainesta.

Voin olla
ilman vakaumusta
ilman kaipausta
mihinkään suurempaan

Voin olla
ilman rikkautta
vähän rakkautta
täällä vain tarvitaan

Kai täällä saa elää, kai täällä voi uskoa
siihen mihin haluaa?
Kai täällä saa elää, kai täällä voi uskoa
tai olla uskomatta, uskomatta?

Ei kirkkoon vaan kapakkaan
tätä synkkää tietä kuljetaan
siellä vesi muuttuu viiniksi, viini toivoksi
ja sitä sielu hamuaa
Ei kirkkoon vaan kapakkaan
tätä synkkää tietä kuljetaan
siellä taivas on auki kaikille
jotka sinne vain haluaa

Toisen onni
on toisen surma
vain hetken hurma
yhdelle sallitaan

Patsaiden palvontaa
ruumiinvalvontaa
ilta
saa ja kaikki unohdetaan

Ja kun onni meitä koskettaa, toivomme jo jotakin
paljon parempaa
Ja kun olemme saaneet kaiken, kumarramme
jotain uutta jumalaa, jumalaa

 

BONUKSET:

HÖLMÖJEN TAIVAS (2.6.-17.9.2010)
- Tämä on vielä miksaamatta. Oli pakko jättää tämä ja Unentakoja vauhdissa pois, koska aikataulu kaatui niskaan. Tykkään sanoista pirusti ja harmittaa, kun tämä täytyi tiputtaa. Mutta jotain epävarmaakin tässä vielä on, täytyy editoida tämä leikepöydällä valmiiksi jossain vaiheessa kevättä. Jotain riffejä roskiin ja meno suoremmaksi. Valmiin tuotoksen kuulette joskus.

- En ihmettele vaikka tästä tulisi single.

Perintöä en saanut
vaikka oli taannut
isä kaiken minulle
ei ollut mitä jakaa
vain suunta minne mennä

Vauhti on hurja
rakentaa tää kurja
maailma yksin minulle
pankit kyllä takaa
lennä, poika, lennä

Vaelsimme kaupunkeihin
eikä jäänyt meihin
pientä merkkiäkään
siitä mistä tuli tämä
mykkä kansa

Joka hulluna raataa
iltaisin kaataa
tuskin aamuksi selviää
miehekkäästi räplää
iLelujansa

Maan isäni raivas
hölmöjen taivas
se on ja kysyin jo sen hintaakin
nyt kun uudestaan sen raivaan
On kukkoa, kanaa
on opettajaa
ja on reittä ja rintaakin
rahalla saa vaikka koko taivaan

Sanaa levitämme
kirkkain tehtävämme
saarnata on ilosanomaa
hanki status
ja tienaa pirusti rahaa

Osakepeiton alla
tunnu ei halla
siellä täytetään tämä maa
iloitaan ja surraan
mutta muilta salaa

UNENTAKOJA (8.6.-18.9.2010)
- Toinen vielä miksaamaton kappale. Työnimenä oli ”bowie-biisi”. Sitä eivät muut ehkä ymmärtäneet, mutta minulla se oli mielessä koko treenijakson ajan. Kun demosimme Astia studiolla tätä, niin Aaltonen totesi ensikuulemalta, että nyt on pojat hienon bowie-biisin äärellä. Eli jotain sellaista tässä sitten kai on. Pyysin Karmilaa vielä soittamaan jotain Robert Fripp-kuvioita sekaan niin vaikutelma vahvistuu.

- Singlemateriaalia.

Sielussani
ei säveltä
ei sanoja
ei säettä
joka soisi
kuin lyyrat enkelten

Pilvet niin
alhaalla
valosta
ei tietoa
kai Jumala
on vain unta ihmisten

Tuoni täydessä tuvassa
näkee minut vain kun hakee uhriaan
olen kuun kuvastin järven pinnassa
joka airon vetoihin hajoaa
Unentakoja

Syntyjä
syviä
pahoja
hyviä
jyviä
tiedon täällä keräilen

Elo niin
onneton
uni on
loputon
kaunis ja
siitä tuskin heräilen

Täysillä päin hampaat irvessä
jotain kohti, joka on kuin satua
jonkun suuremman nimissä
joka on vain oman itsen hakua
Unentakoja

KALEVAN MIEKKA (29.5.-17.9.2010)
- Pidin tätä jossain vaiheessa levyn nimibiisinä, teksti on sen verran vahva. Kun se sitten pituutensa takia putosi jatkosta luovuin ajatuksesta. Nyt miekka on vain kannessa. Helvetin raskas ja hieno biisi, jonka pää- ja säkeistöriffi syntyivät ajellessani autolla Kolille vaeltamaan. Piti taas hyräillä vähän matskua puhelimeen ja kanssamatkustajat pitivät minua hulluna. Lopun riffiin on puolestaan laitettu hyvin paljon Bowieta ja Beatlesia. Ei kai se silloin voi huono olla? Tämä on jo miksattukin valmiiksi.

Minussa asuu kansan rivit syvät
ja lopulta ne minut hyväksyvät
vaikka ovat minut unohtaneet

Olen sentään kansan peilikuva
ja nyt elän täällä vainottuna
olkaa kirotut te uskonne kadottaneet

Rivit minusta kirjoitetut
oodit minusta lauletut
eivät meille tee tarpeeksi kunniaa

Hautaani täytetään kirouksilla
vihalla ja manauksilla
sorretaan ryhtiä valmiiksi kumaraa

Minä olen Kalevan miekan kantaja
olen pohjoisen surun ja murheen antaja
minä köyhän kansan viljaa niitän ja
sen runsasmuotoiset naiset siitän ja
orgiat vain jatkuvat ja te hyväkkäät
ette tiedä onko hautajaiset vai häät
sillä olen Kalevan miekan kantaja
olen pohjoisen surun ja murheen antaja

Mielipiteeni ryvettyneet
ovat museossa pölyyntyneet
vanhaa virttä veisaan korvessa

Suot väkisin pelloiksi teen
perheen ajan pakkaseen
ties monennessako polvessa

Minä olen isienne kuva
totinen, helposti haavoittuva
vielä täältä nousen ja sitten näät

Tanssiessa astun varpaillenne
silti kuulumme toisillemme
kanssani vietät ikimuistoiset haulikkohäät

PAPPI PUHUU (10.-13.5.2010)
- Koko levy lähti käyntiin tämän levyn teksti-ideasta. Kävi jo mielessä tehdä aiheesta jonkinlainen teemalevy, mutta luovuin laiskuuttani ajatuksesta. Hahmottelin tekstin alkua kaljapäissäni Kanarialla maatessani uima-altaalla noin viisi viikkoa helmi- ja maaliskuussa 2010. En päässyt alkua pitemmälle. Lopputuloksesta tuli joka tapauksessa silkkaa timanttia, pidän tästä aivan pirusti. Tipahti jatkosta siitä syystä, koska levyllä oli jo muitakin levyn tunnelmaa paremmin kuvaavia kansanlaulutyyppisiä biisejä.

- Rautiaisen Timo soitti tähän biisiin mandolaa sekä mandoliinia. Sovitus on Holopaisen Tuomaksen.

- Singlemateriaalia, köyhän miehen Hectoria.

Sinä saattelit poikasi
täyteen junaan
jäit laiturille sydän
syrjällään
saattelit poikasi
et arvannutkaan
sen olevan matkansa
määränpään

Kuljit kuin sumussa
vuoden ja kaksi
odotit kirjeitä
aivan turhaan
ja olosi muuttui
vain pahemmaksi
kun näit kuinka
naapurissa surraan

Taivas on hiljaa
pappi puhuu, vaikka nähden
sen hiljaisuuden tähden
moni täällä itkeä saa
taivas on hiljaa
ei se tarjoo lohdusta
helpota kaipausta
ei lämpöä se jaa
ja pappi puhuu vaan

Pihaasi astelee
se hahmo musta
jonka jo arvasitkin
saapuvan
poikasi kaatui
ilman katumusta
ja lunasti näin
taivaspaikan

Taivas on hiljaa...

Nöyrää
kansa on ja kiittelee
köyhää
satoa kun se niitelee
jauhaa
leipää puun kaarnasta
saarnaa
kuulee olemattomasta

Oi, isänmaa
pappi puhuu, vaikka nähden
sen vaatimusten tähden
moni äiti surra taas saa
Isänmaa
vaadit rakkautta
ei Rokkaa eikä Sutta
voi luodit haavoittaa
näin pappi puhuu vaan

 

- junassa, matkalla Helsinkiin 17.2.2011 Jouni Kalervo Hynynen

KOTITEOLLISUUS:
KOTITEOLLISUUS (KALEVAN MIEKKA -PAINOS)

CD1 KOTITEOLLISUUS: katso Kotiteollisuus-sanoitukset

HÖLMÖJEN TAIVAS (2.6.-17.9.2010)
- Niin sanottu editoitu versio. Alkuperäinen biisi oli hieman pitempi ja siinä oli riffi, joka jätettiin editoidessa pois. Oli pakko jättää tämä ja Unentakoja levyltä, koska aikataulu kaatui niskaan. Molemmat biisit miksattiin valmiiksi vasta kesällä 2011. Nyt kuunneltuna täytyy todeta: olisi mahtunut levyllekin aivan hyvin. Pirun hyvä biisi.

Perintöä en saanut
vaikka oli taannut
isä kaiken minulle
ei ollut mitä jakaa
vain suunta minne mennä

Vauhti on hurja
rakentaa tää kurja
maailma yksin minulle
pankit kyllä takaa
lennä, poika, lennä

Vaelsimme kaupunkeihin
eikä jäänyt meihin
pientä merkkiäkään
siitä mistä tuli tämä
mykkä kansa

Joka hulluna raataa
iltaisin kaataa
tuskin aamuksi selviää
miehekkäästi räplää
iLelujansa

Maan isäni raivas
hölmöjen taivas
se on ja kysyin jo sen hintaakin
nyt kun uudestaan sen raivaan
On kukkoa, kanaa
on opettajaa
ja on reittä ja rintaakin
rahalla saa vaikka koko taivaan

Sanaa levitämme
kirkkain tehtävämme
saarnata on ilosanomaa
hanki status
ja tienaa pirusti rahaa

Osakepeiton alla
tunnu ei halla
siellä täytetään tämä maa
iloitaan ja surraan
mutta muilta salaa

PAPPI PUHUU (10.-13.5.2010)
- Koko levy lähti käyntiin tämän levyn teksti-ideasta. Kävi jo mielessä tehdä aiheesta jonkinlainen teemalevy, mutta luovuin laiskuuttani ajatuksesta. Hahmottelin tekstin alkua kaljapäissäni Kanarialla maatessani uima-altaalla noin viisi viikkoa helmi- ja maaliskuussa 2010. En päässyt alkua pitemmälle.

- Pappi puhuu on vähän erilainen KT-biisi. Jo aika mones sellainen. Täytyy huolestuneena kysyä, että ollaanko me laajentamassa kykyämme jättää poltettu maa taaksemme jo kansanmusiikinkin suuntaan. Melodia on vähän sinne päin kallellaan, eikä biisissä kuulla muuta sähköistä soitinta kuin bassoa ja syntikoita. Minä soitin muuten basson biisin c-osaan. Jannea ei kiinnostanut. Janne ryyppäsi.

- Ja jälleen kerran kiitokset ystäville: Timo Rautiainen vastasi biisin mandolasta ja mandoliinista, Holopaisen Tuomas puolestaan sovitti biisiä isolla kädellä.

- Kappaleesta tehdään video, joka kuvataan Konnunsuon vankilassa.

Sinä saattelit poikasi
täyteen junaan
jäit laiturille sydän
syrjällään
saattelit poikasi
et arvannutkaan
sen olevan matkansa
määränpään

Kuljit kuin sumussa
vuoden ja kaksi
odotit kirjeitä
aivan turhaan
ja olosi muuttui
vain pahemmaksi
kun näit kuinka
naapurissa surraan

Taivas on hiljaa
pappi puhuu, vaikka nähden
sen hiljaisuuden tähden
moni täällä itkeä saa
taivas on hiljaa
ei se tarjoo lohdusta
helpota kaipausta
ei lämpöä se jaa
ja pappi puhuu vaan

Pihaasi astelee
se hahmo musta
jonka jo arvasitkin
saapuvan
poikasi kaatui
ilman katumusta
ja lunasti näin
taivaspaikan

Taivas on hiljaa...

Nöyrää
kansa on ja kiittelee
köyhää
satoa kun se niitelee
jauhaa
leipää puun kaarnasta
saarnaa
kuulee olemattomasta

Oi, isänmaa
pappi puhuu, vaikka nähden
sen vaatimusten tähden
moni äiti surra taas saa
Isänmaa
vaadit rakkautta
ei Rokkaa eikä Sutta
voi luodit haavoittaa
näin pappi puhuu vaan

UNENTAKOJA (8.6.-18.9.2010)
- Työnimenä oli ”bowie-biisi”. Sitä eivät muut ehkä ymmärtäneet, mutta minulla se oli mielessä koko treenijakson ajan, koska oma demoni oli jo alun perin hyvinkin sinne suuntaan kallellaan. Kun demosimme Astia studiolla tätä, niin Aaltonen totesi ensikuulemalta, että nyt on pojat hienon bowie-biisin äärellä. Eli jotain sellaista tässä sitten kai on. Pyysin Karmilaa vielä soittamaan jotain Robert Fripp-kuvioita sekaan niin vaikutelma vahvistuisi. Sanoja en saanut valmiiksi missään vaiheessa, mutta mennään nyt noilla.

Sielussani
ei säveltä
ei sanoja
ei säettä
joka soisi
kuin lyyrat enkelten

Pilvet niin
alhaalla
valosta
ei tietoa
kai Jumala
on vain unta ihmisten

Tuoni täydessä tuvassa
näkee minut vain kun hakee uhriaan
olen kuun kuvastin järven pinnassa
joka airon vetoihin hajoaa
Unentakoja

Syntyjä
syviä
pahoja
hyviä
jyviä
tiedon täällä keräilen

Elo niin
onneton
uni on
loputon
kaunis ja
siitä tuskin heräilen

Täysillä päin hampaat irvessä
jotain kohti, joka on kuin satua
jonkun suuremman nimissä
joka on vain oman itsen hakua
Unentakoja

KALEVAN MIEKKA (29.5.-17.9.2010)
- Pidin tätä jossain vaiheessa levyn nimibiisinä, teksti on sen verran vahva. Kun kappale sitten pituutensa takia putosi jatkosta, luovuin ajatuksesta. Nyt miekka on vain kannessa. Helvetin raskas ja hieno biisi, jonka pää- ja säkeistöriffi syntyivät ajellessani autolla Kolille vaeltamaan. Piti taas hyräillä vähän matskua puhelimeen ja kanssamatkustajat pitivät minua hulluna. Lopun riffiin on puolestaan laitettu hyvin paljon Bowieta (taas!) ja Beatlesia. Ei kai se silloin voi huono olla? Lopun kööristä vastaavat herrat Holopainen, Sinkkonen sekä Hyyrynen.

Minussa asuu kansan rivit syvät
ja lopulta ne minut hyväksyvät
vaikka ovat minut unohtaneet

Olen sentään kansan peilikuva
ja nyt elän täällä vainottuna
olkaa kirotut te uskonne kadottaneet

Rivit minusta kirjoitetut
oodit minusta lauletut
eivät meille tee tarpeeksi kunniaa

Hautaani täytetään kirouksilla
vihalla ja manauksilla
sorretaan ryhtiä valmiiksi kumaraa

Minä olen Kalevan miekan kantaja
olen pohjoisen surun ja murheen antaja
minä köyhän kansan viljaa niitän ja
sen runsasmuotoiset naiset siitän ja
orgiat vain jatkuvat ja te hyväkkäät
ette tiedä onko hautajaiset vai häät
sillä olen Kalevan miekan kantaja
olen pohjoisen surun ja murheen antaja

Mielipiteeni ryvettyneet
ovat museossa pölyyntyneet
vanhaa virttä veisaan korvessa

Suot väkisin pelloiksi teen
perheen ajan pakkaseen
ties monennessako polvessa

Minä olen isienne kuva
totinen, helposti haavoittuva
vielä täältä nousen ja sitten näät

Tanssiessa astun varpaillenne
silti kuulumme toisillemme
kanssani vietät ikimuistoiset haulikkohäät

KIVIREKI (LIVE)
Nimeni
on kadonnut taulusta porraskäytävämme
nimesi
siellä vielä on ja jonkun toisen, on elämämme
asunnossa, jota enää en tunne

Valoa
ikkunastasi hohtaa ja kaksi varjoa
kohtaa
pian valo sammuu ja yön kylmyys saapuu ja
repivä yksinäisyyden tunne

Liikun kuin olisin uni tai yö
tämä jäätävä talvi ikuisesti häntäänsä syö

Raahaan
elämääni kuin kivirekeä perässäni
kannan
uniani, haaveitani, toiveitani selässäni
ja olen niiden ulkopuolella

Pian herään talviunestani
kaikki on kuin ennenkin!

Pian herään unestani
ennemmin tai myöhemmin!

Herään talviunestani
kaikki on kuin ennenkin!

Kaikki on kuin ennenkin!

Kaikki on kuin ennenkin!

ARKUNNAULA (LIVE)
Maailma on kuoleman odotushuone
ja nimeäni
odotan sen penkillä kylmällä

Takaa verhojen katselen kuinka te
sotkette maailmaani
sille sotkulle vain nauretaan ylhäällä

Tämä maa on tyhjyyttä täynnä
täynnä kuolon ääniä
ankara tuuli taivaalta raivaa
esiin kylmiä tähtiä
viimeistä arkunnaulaa
juuri äsken naulattiin
ja lapsikuoro haudalla laulaa:
"Olkoon sitten niin"

Te olette niin pirun nuoria
teitä vain naurattaa
viihdytte, vaikka maailma on pielessä

Minä käyn neljättäkymmentä ja
arkku on jo ostettuna
ja hautapaikka aivan kirkon vieressä

Ja minä luovutan
luovutan
luovutan ja jään
viimein lepäämään
lepäämään
arkkuun viileään

SOITELLEN SOTAAN (LIVE)
Tahdon vain
elää kädestä suuhun
ja sielunrauhan ripustan
korkeimpaan hirsipuuhun

Sillä rauha on
minulle kuolemaa pahempaa
sieluni sotaa haluaa
rauhattomuutta janoaa

Se tahtoo nähdä pimeän tiet

En kaipaa valtaa, loistoa
en kaipaa kultaakaan
soitellen sotaan vaan
marssin ja laulan
Kuljen kohti voittoa
ja viimein multaan maan
syteen tai saveen saan
sankarihaudan

Kuljen
tien loppuun asti
enkä lopulta välitä
kuinka voittoisasti

Kun vanhana
olen viimein perillä
ylpeänä voin todeta
että sydän verillä

sain nähdä pimeän tiet

RASKAAT VEET (LIVE)
Manun illallinen
tuodaan eteesi
päälle lasillinen
kyytipojaksi ja
olet valmis vaikka heikolle jäälle

Työmiehen haalari
roikkuu naulakossa ja
taivaanrannan maalari
kulkee kraka vinossa
heinäkenkä vai herra, sitä ei näe päälle

Kun laiva uppoaa
olet ensimmäisenä
pelastusveneessä

Sinä kiipeät hattaravuorta
ja koitat päästä huipulle ennen iltaa
sinun sanasi pitää kuin lukin seitti
kuljet haurasta kuun siltaa

Suuria sanoja
vähän tekoja
tilillepanoja ja
linjanvetoja
joista lähibaareissa nöyrä kansa kiittää

Maailmanloppua
odotamme kai
mutta ei hoppua
vielä parit kaljat hain
eikä mitään hätää
kun sitä vielä riittää

Kun laiva uppoaa
olen ensimmäisenä
pelastusveneessä

Sinä kiipeät hattaravuorta
ja koitat päästä huipulle ennen iltaa
sinun sanasi pitää kuin lukin seitti
kuljet haurasta kuun siltaa
Ylität raskaat veet
niin raskaat veet
raskaat veet
niin raskaat veet

TAIVAS ON AUKI (LIVE)
Voin olla
ilman vakaumusta
ilman kaipausta
mihinkään suurempaan

Voin olla
ilman rikkautta
vähän rakkautta
täällä vain tarvitaan

Kai täällä saa elää, kai täällä voi uskoa
siihen mihin haluaa?
Kai täällä saa elää, kai täällä voi uskoa
tai olla uskomatta, uskomatta?

Ei kirkkoon vaan kapakkaan
tätä synkkää tietä kuljetaan
siellä vesi muuttuu viiniksi, viini toivoksi
ja sitä sielu hamuaa
Ei kirkkoon vaan kapakkaan
tätä synkkää tietä kuljetaan
siellä taivas on auki kaikille
jotka sinne vain haluaa

Toisen onni
on toisen surma
vain hetken hurma
yhdelle sallitaan

Patsaiden palvontaa
ruumiinvalvontaa
ilta
saa ja kaikki unohdetaan

Ja kun onni meitä koskettaa, toivomme jo jotakin
paljon parempaa
Ja kun olemme saaneet kaiken, kumarramme
jotain uutta jumalaa, jumalaa

KOTITEOLLISUUS: SOTAKOIRA II

NOUSU, DELIRIUM, MANALA
Johdanto Sotakoira II -maailmaan
Istuin Karmilan kanssa Tavastialla Sub Urban Triben jäähyväiskeikalla joskus kesällä 2011 ja päätimme, että Sotakoiralle täytyy tehdä jatkoa. Studioon oli hinku, mutta uusia KT-biisejä ei ollut kasassa vasta kuin muutama raakile. Eikä muutenkaan ollut ajankohtaista vielä ruveta askartelemaan täysin uuden materiaalin kanssa, se kun on vähän liian työlästä hommaa. Mietimme kuumeisesti coveroitavia kappaleita, mutta kumpikaan ei kännipäissään saanut mitään mieleen. Päätimme jättää asian hautumaan ja minä hauduin lopulta Subbareitten riesana Tavastian takahuoneessa.

Kasasimme tahoillamme listan biiseistä, joita haluaisimme KT-versioina kuulla. Nyt elettiin jo alkuvuotta 2012. Tapasin Karmilan asian tiimoilta joskus kevättalvella 2012. Menimme Mikolle ryyppäämään ja kuuntelemaan punkkia. Minulle selvisi, että Karmilan ensimmäinen esiintyminen levyllä oli legendaarisella Pultti-ep:llä. Suuri kunnioitus oli tosiasia.

Siinä sivussa lista alkoi hahmottua. Tässä vaiheessa varmoja oli jo iDoli, Koottava lasinen muurahaispesä, Virsi, Ei raha oo mun valuuttaa, Kytät on natsisikoja, Pitäis päästä telkkariin, Vittu, Yksinäinen, Manala sekä Ne ei myyneet mulle viinaa.

Sinkkoselta ja Hongistolta alkoi tippua ideoita. Hongiston ideat olivat lähinnä humalaisia sähköpostipurkauksia aamuyön tunteina, mutta jotain sieltäkin jäi. Päätimme vuokrata mökin ja mennä sinne "miettimään". Se on uusin termi ryyppäämiselle. Otimme mukaan Karmilan, viinaa, tietokoneen ja helvetillisen kasan levyjä, kuuntelimme musaa ja saunoimme. Lista täydentyi.

Ensimmäinen studiosessio oli huhtikuussa kevätkiertueen lomassa. Mitään ei treenattu ennakkoon, kaikki biisit kasattiin studiossa minun ja Karmilan tekemien sovitusten pohjalta. Sovituksia teimme lähinnä puhelimitse, useimmista biiseistä ei tarvinnut edes puhua. "Vedetään suoraan vaan" -kortti oli käytössä.

Studiosessio kesken kiertueen osoittautui perkeleen rankaksi. Minä ja Karmila emme käyneet kotona viikkokausiin. Mutta niin vain levy alkoi valmistua. Siirryimme miksaamaan Sonic Pumpiin Helsinkiin.

Tässä vaiheessa alkoi ahdistaa. Jotain vielä tarvittiin. Ilmeni, että Kollaa Kestään Kännissä aamulla oli vähän tylsä versio. Samoin Maho Neitsyen Ne ei myyneet mulle viinaa sekä Fredin Joskus vielä oikein opin elämään. Piti tehdä muutama biisi lisää.

Vielä yksi soittosessio Helsingissä ja Karmila jatkoi muiden töidensä ohessa miksauksia pienessä kopissa Sonicilla. Minä olin mukana parhaani mukaan. Lähinnä juomassa votkaa ja valittamassa närästys- ja lemmenkipuja.

Niitähän riitti. Ja riittää. Mutta nyt se on valmis. Teemalevy, eräänlainen Amok-juoksu.

1. iDoli (alkuperäinen esittäjä Juice-yhtye)
Tunnetaan myös nimellä Popidoli. Alkuperäinen löytyy joltain Soundin mukana tulleelta pleksi-levyltä. Ja nyt puhutaan siis 70-luvusta. Välikausitakin cd-versiolta tämä löytyy myös ja Juice-boksista tietty. Mutta pieni harvinaisuus kuitenkin.

Karmilalla on joku perverssi halu kuulla meidät veivaamassa perusrokkia. Tämä on nyt sitä. Sekaan pistettiin hieman Led Zeppeliniä ja paketti oli valmis.

iDoli on levyn kärjessä lähinnä tekstin takia. Jätimme alkuperäisestä jonkun säkeistön pois, muuten biisistä olisi tullut liian pitkä aloitusbiisiksi. Mukana taustahälinöissä on vosukaksikko Vähähyyppä-Rahikainen/Mariska. Tämä tieto jäi kansista pois. Taitaa olla ensimmäinen kerta, kun levyllämme on naisia mukana. Mutta hyvin alas ne on miksattu, joten älkää nyt panikoiko siellä. Asiasta ei tarvitse laittaa minulle vihaista sähköpostia, sitä tulee kyllä muutenkin.

Helppo laulettava. Taisi mennä ykkösellä sisään. Karmila vetää kitaramelodiat ja muutamat bassokuviotkin.

Jimmy Pagen yhteydenottoa odotellessa.

2. Ei raha oo mun valuuttaa (alkuperäinen esittäjä Appendix)
Mietimme muitakin vaihtoehtoja Appendixilta, mutta lopulta tämä oli paras, lähinnä tekstin takia. Kai tyhmempikin tajuaa, että meidän versio saattaa kuulostaa jopa irvokkaalta. Oli mukavaa juoda samppanjaa levyn masteroinnissa ja kuunnella tätä. Referenssinä käytimme biisin ensimmäistä versiota, jonka Olli Lindholm laulaa ja jossa on hieman rauhallisempi tempo.

Yllättävän äkäinen versio tästä tuli. Lopputulosta kuunnellessa olin meistä aika pirun ylpeä. Ensimmäinen radiotyrkky näistä, mutta eihän se missään soinut. Se ei ollut tosin yllätys, tarkoitus oli herätellä. Että osataan me tehdä vielä muutakin kuin radiopoppia.

Minulla on muuten Appendixin nykyisen kitaristin entinen Tube Screamer -efekti. Karmila soitti sillä jotain kitaraosuuksiakin tälle levylle.

3. Aikaa ei ole (alkuperäinen esittäjä Psychoplasma)
Sinkkonen ehdotti tätä mukaan ja hyvä ehdotus olikin. Hongisto soitti saman tien Otralle ja kysyi lupaa tehdä suomalaiset sanat. Otra kehoitti kääntymään Litmasen puoleen ja minä laitoin viestiä hänelle. Molemmat suostuivat. En kääntänyt tekstiä, vaan tein oman, jossa olisi hieman sama fiilis ajan pyörimisestä, sen hahmottamisesta, jonkinlaisesta déjà vu -hässäkästä. Lopulta kirjoitin vaan ja vasta myöhemmin tajusin, että tämähän kertoo minun ja erään naisen suhteesta. Vitun pelottavaa, joku kirjoitti puolestani.

Toinen radiotyrkky. Aaltosen Miitri vetää taustalauluja ja soittaa kitaroita yhdessä Karmilan kanssa. Minä tietysti vedän peruskitarat.

4. Kadun lait (alkuperäinen esittäjä Jarno Sarjanen)
Hongisto tyrkytti tätä mukaan. En ensin tajunnut koko biisiä, mutta lopulta tästä tuli pirun hyvä. Karmila kehitteli alun ja väliosan kitaramelodian. Mietimme myös Sarjasen Maanantaiaamua, mutta se olisi ollut ehkä liian huumoria. Tässä mennään aika syvälle. Mielestäni ensimmäinen lause "sulle elämäsi tahdottiin kai kostaa, jouduit raatamaan, jäi hellät hyväilyt" on kovimpia biisinalkuja koskaan. Kortit isketään heti pöytään. Ja ne ei ole hyvät.

Aaltonen vetää taustalauluja. Ja Karmila vetää kuulaita kantrisäveliä Viikatteen Kallen lainaamalla kitaralla. Tästä on suunnitteilla video, mutta katsotaan nyt...

5. Jossain (alkuperäinen esittäjä Merja Rantamäki)
Karmilan ehdotus ja ostin idean heti. Tätä sovittaessani tajusin miten yksinkertaisia hyvät biisit voivatkaan olla. Pyöritellään muutamaa sointua ja se on siinä. Lopussa Sinkkonen saatiin vetämään jopa hieman blast beatia ja minä huudan kuin ennen vanhaan. Meihin meni Saatana, sillä ankaraa kaatajaa Saatana rakastaa.

6. Kytät on natsisikoja (alkuperäinen esittäjä Kaaos)
Ollaan aika ärjyjä taas. Tätä oli samanlainen ilo vetää kuin Appendixiakin. Olemme jossain bändimme alkulähteillä. Tiedän, että alun huudossa mennään vähän huumorin rajoilla, mutta pakko se oli sinne laittaa. Sillä kaikkihan tietävät, että kytät on poliiseja.

7. Jeesukset (alkuperäinen esittäjä Lama)
Tämä tehtiin levyn viimeisissä sessioissa Jossain ja Haltin häiden kanssa. Kenellekään ei ollut tullut mieleen, että pitäisi versioida Lamaa. No, minulle onneksi lopulta tuli ja hyvin upposi. Paitsi Hongistolta, joka oli liian kännissä soittamaan tätä. Minä soitin siis bassot. Meillä se ei ole niin tarkkaa. Se soittaa, joka pystyy ja jaksaa. Tärkeintä on lopputulos. Ja kyllä Janne tämän kiertueen alkuun mennessä saa haltuun. Toivon.

Verratkaapa alkuperäisen ja tämän version laulurytmitystä. Minulla on helvetin paljon huonompi. Mutta oli jotenkin täysin mahdoton tajuta sitä alkuperäistä, jossa suomen kieltä oiotaan aika surutta 80-luvun punk-tyyliin. En ole koskaan oppinut sellaista tyyliä, vedän liian särmästi. Mutta kaikki tavallaan.

8. Virsi (alkuperäinen esittäjä Juice Leskinen Etc)
Juicen tuotoksia jostain 90-luvun alusta. Tämä on minun ehdoton lempparini tältä levyltä ja Juicenkin tuotannosta. Ajoin tätä raivon vimmalla mukaan jo Sotakoira ykköselle, mutta lopulta tajusimme ettei taidot riitä. Nyt riitti. Jotain kehitystä on tapahtunut. Tai sitten itsekritiikki on vähentynyt ja itsevarmuus kasvanut rocktähti-mittoihin.

Juicen muuhun tuotantoon nähden aivan nerokas soinnutus, tulee mieleen joku vanha kansanlaulu. Siksi pitikin pyytää Jukka Puurulaa vetämään alkuun viululla pieni pätkä Peltoniemen Hintriikan surumarssia, jota Karmilalla on tapana soitella studiossa luppohetkinään kitaralla. Hilpeä jätkä.

Aaltonen vetää vähän taustalauluja lopussa ja Karmila on soittanut melodiakitarat. Minä soitin bassot lopulta, sillä Jannella oli jo kiire kotiin ja hänen versionsa oli "vähän" hätäinen. Soitin muuten Lauri Porran bassolla. Sillä ei voinut soittaa huonosti, vaikka parhaani yritin.

Olimme Himoksella keikalla ja istuin saunan lauteilla, kun Karmila soitti minulle studiosta ja kertoi: "Nyt on muuten, Jouni, sellasta kitaratoimitusta, että saatat jopa tykätä." Uskoin, ja itkin jo valmiiksi, ennen kuin olin kuullut nuottiakaan.

9. Pitäis päästä telkkariin + Vittu (alkuperäinen esittäjä Välikausitakki)
Mielestäni Välikausitakki oli asenteeltaan Suomen ensimmäisiä punk-bändejä Suomen Talvisodan ohella. Se oli siis yhden levyn projekti, jossa biiseistä vastasivat Juice, Mikko Alatalo, Harri Rinne sekä Veltto Virtanen. Levy on vittuilua kaikille alusta loppuun. Yritimme saavuttaa samaa asennetta tähänkin versioon ja siksi pistimme Karmilan kanssa Hongiston ja Sinkkosen vetämään pienet lauluosuudet. Ja Nikulan Jone on äänessä myös. Ja Viikatteen Kalle taustalaulukuorossa.

Alun sitarin soittaa Amorphiksen Koivusaari ja banjoa vetää Euge Valovirta. Jätimme alkuperäisestä muutaman säkeistön pois, sillä aika oli tehnyt tehtävänsä. Ajankohtaisuus oli hävinnyt historian hämärään. Muutenkin biisistä olisi tullut liian pitkä.

Biisiin ujutettu Ramones-riffi oli Karmilan idea. Samoin lopun kantri-osuus. Mikko on sairas ihminen. Hänet pitää saada hoitoon.

10. Kone (alkuperäinen esittäjä Motelli Skronkle)
Tästä tehdään levyn ensimmäinen video.

Levyn käännekohta. Nyt ei enää vitsailla, nyt alkaa alho, delirium. Viimeiseksi valmistunut biisi näistä. Soitimme talteen monta erilaista ottoa ja Karmila kasasi lopputuloksen eri versioita liimailemalla niitä yhteen vasta miksausvaiheessa, kunhan oli ensin hakenut baareista inspiraatiota muutaman viikon ajan. Lopputulos on perkeleen kova, Karmilan taidonnäyte, joka on ainakin yhtä pelottava kuin alkuperäinen. Tällä luultavasti aloitamme syksyn keikat.

11. Haltin häät (alkuperäinen esittäjä Taiska)
Eikös Taiska ole Imatran tyttöjä? Siinä on jo riittävä syy versioida Haltin häät. Idea oli minun ja ajoin tätä jopa toiseksi radiotyrkyksi. Sinkkonen ei tykännyt biisistä, mutta valmiin miksauksen kuultuaan tajusi pointin lopulta. Alun syntikka on suora sämpläys meidän Enkeli-biisistä. Ja sehän pöllittiin alunperin Killing Jokelta. Tämä on sitä kierrätystä.

On tämä ainakin vitun paljon mystisempi kuin alkuperäinen, jos muuta kehuttavaa ei löydy. Minusta löytyy. Tästäkin olisi kiva tehdä video. Kasselleissön.

12. Yksinäinen (alkuperäinen esittäjä Reijo Kallio)
Tämän biisin teolle oli vain yksi motiivi. Haluan nähdä isäni ilmeen, kun hän kuulee tämän. Minua pakkosyötettiin tällä biisillä 80-luvulla niin paljon, että kosto on vähintä mitä voin tehdä.

Väliosa, ns. Black Sabbath -osio, on Karmilan tekemä. Piti saada väliin "vähän" tunnelmaa, jota korostimme vielä kirkonkelloilla ja ukkosella. Perinteiset konstit käytössä siis. Musiikillista huumoria, jonka liian moni tulee ottamaan liian tosissaan. Hevarit eivät ymmärrä huumoria. Se on valitettavaa.

Tästäkin jätimme yhden säkeistön pois. Alkuperäisessä oli jotenkin löysää tekstiä, joten keskityimme oleelliseen. "Hautas löysin ja kukkaset nauraneet ei" on suomalaisen iskelmähistorian kovin linja.

13. Koottava lasinen muurahaispesä (alkuperäinen esittäjä Kari Peitsamo)
Jotain Peitsamoa oli pakko saada mukaan, sillä haluamme kuulla taas kuinka hän haukkuu meidän versiomme. Niin kävi Karhujen talonkin kanssa Sotakoira ykkösellä. Tämäkin on Karmilan taidonnäyte. Mies soittaa kaikki kitarat ja bassot, sillä hän oli ainoa jolla oli visio siitä miten tämä pitää tehdä. Itse biisi oli minun ja Karmilan valinta.

Toimii eräänlaisena takautuma-introna viimeiselle biisille. Tajuutteks te, niiku?

14. Manala (alkuperäinen esittäjä Haikara)
Minun pakkosyöttöni tulos. Jätkät eivät olleet koskaan edes kuulleet biisiä. En olisi minäkään, mutta taiteilija Ville Pirinen suositteli Haikaran levyä minulle, kun olimme Tampereen Swampissa levyostoksilla. Ostin levyn ja ihastuin. Ja ajattelin heti, että Manalasta saisi aika hevin.

Oioin rankasti sovitusta tehdessäni. Sävellajeista ei ole mitään hajua, ei myöskään riffeistä. Kasasin biisin niin, että se kuulostaisi meiltä mahdollisimman paljon.

Sinkkosesta tuli rumpuosuuksia tehdessä totaalinen proge-fani. "Tällasta meillekin", oli kommentti biisin sisäistämisen jälkeen. Samalla päätimme, että seuraavalla levyllä pitäisi olla myös muutama punkbiisi.

Hongisto ei kerennyt opetella biisiä, joten minä soitan bassot.

Väitän, että lauluosuus on aika vakuuttava. Ja onhan se, mukana on tunnetta. Tässä mennään nyt. Ja taas ei ole kuin yksi suunta: ylöspäin.

Ja se perimmäinen kysymys kuuluu: miten perkeleen monta kertaa ihmisen pitää Manalassa käydä elämänsä aikana?

Siinä vähän mietittävää.

- hynynen, syyskuussa 2012

KOTITEOLLISUUS: MAAILMANLOPPU


MAAILMANLOPPU (7.6.2012-21.1.2013)
Isketään heti faktat pöytään ennen kuin kukaan muu kerkeää. Riffin melodia on pöllitty Madonnan Material Girl -biisistä, tosin vahingossa. Mitäs siihen sanotte, hevarit?

Tämän levyn referenssinä, ei niinkään soundillisesti, mutta meiningin puolesta, toimi DAD:n Riskin´it All -levy, The Cult sekä AC/DC. Niiden pitäisi kuulua kappaleiden yksinkertaisuudessa ja suoruudessa.

Itse biisin syntymisestä en muista oikein mitään. Tein hurjan määrän kappaleita lyhyessä ajassa ja tämä nousi sieltä muiden seasta vasta myöhemmin esiin. Ajatus oli heti, että nyt ollaan rokin ytimessä, jotain tällaista haluaisin juuri tehdä. Ja olinkin tehnyt, selkäytimellä. Yllätys oli, että jätkät olivat täysin samaa mieltä. Jarin ja Jannen rokkijalka vipatti myös.

Tiedätte varmaan ihmistyypin, joka odottaa koko ajan vain pahinta mahdollista. Näitä riittää varsinkin naisissa. Voin kertoa, että jos jatkuvasti odottaa vain pahinta, se toteutuu.

Vasta hetken oot elänyt
nyt jo putoo hampaat suusta
leuka rinnassa kuljet nyt
vaikka äsken kävit kuussa

    Silmissäsi on öisen järven synkkyys
        syksyä kevääsikin on

Odotat maailmanloppua kai
se tulee kyllä, ei voi estää
se voi kestää ja minun puolestain
    (saat odottaa maailmanloppua)
Odotat maailmanloppua vain
kurjuutta kuuluu, se kuuluu kestää
en voi estää, kun kaikki joukoittain
    (odottaa maailmanloppua vain)

Suret kun muut juhlivat
elämäsi on suurta draamaa
pettymykset toisiaan seuraavat
kunnes viimein olet vainaa

    Tuomion pasuunat vain soivat
        Helvetin lieskat leikkiä lyö


MUSTA KUU (24.7.2012-30.1.2013)
Tämän levyn se pakollinen Slayer-biisi.

Olin sitä mieltä, että alkuperäinen kertosäe kuulosti liikaa Pronssiselta Pokaalilta, joltain Siveniuksen sävellykseltä. Aaltonen ehdottikin demosessioissa uutta laulumelodiaa vanhaan sointupohjaan. Nyt se on parempi.

Tämä jatkaa Tuhat kuolemaa -kappaleen teemaa vähän pitemmälle. Ajatus oli haukkua kaikki, mutta en päässyt ihan niin pitkälle biisin lyhyyden takia. Ihmisten laumasieluisuus ja tyhmyys, se ettei tajuta suurempia kokonaisuuksia, eroteta metsää puilta, oli tekstin lähtökohta.

Olen aina halunnut sisällyttää tekstiin sanat ”vittu” ja ”pieru”. Viimein uskalsin sen tehdä. Siihen minua kannusti CMX:n tuorein levy, jossa käytetään termiä ”tuunata”.

Junassa kirjoitettu teksti.

Sokea kansa vaeltaa
kohti jotain outoa onnelaa
kohti jotain sellaista maailmaa
jota ei ole olemassakaan

Siellä ei pidetä vieraista
vittu, siellä ei saa edes pieraista
siellä kaikki sileiksi kaulitaan
pohjaan palaneet ristiinnaulitaan

    Kenellä on valta vaatia
        päitämme vadilla?

Musta kuu loistaa
kaikki samaa lauluu toistaa
musta kuu loistaa
    (Musta, musta kuu loistaa!)
Musta kuu loistaa
ja se kaiken hyvän poistaa
musta kuu loistaa
    (Mustaa mustempi on!)

Paratiisi, muuriton vankila
siellä vartioi moraalinvartija
ei kerkee pitää ees lomiaan
muiden asiat edellä on omiaan

Usko, toivo, rakkaus
niiden kurssit on laskussa
ja ehtoollisleivät mätänee
jonkun perkeleen taskussa

    Kenellä on valta, voima
        olla veljen vartija?

        Kenellä on valta, voima
            olla veljen vartija
                kenellä on valtaa vaatia
                    päivämme vadilla

        Se selaa vanhat uutiset
            kolaa menneen talven lumia
                se ottaa vallan itselleen
                    kai katsoo kauniita unia


SILMÄ SILMÄSTÄ, HAMMAS HAMPAASTA (kesä 2012-22.1.2013)
Ja tähän väliin taas hieman Sinkkosen lempiaihetta, eli politiikkaa. Tätä tekstiä piti hioa pitkään, sillä en oikein tiennyt mitä hain takaa. Nimi vei miestä. Työhuonedemo oli kuitenkin sen verran vakuuttava, että tajusin tämän olevan tärkeä biisi. Hinkkasin ja runkkasin ja lopulta tajusin idean: kaikki pysyy paikallaan, mikään ei muutu. Tämä pätee varsinkin politiikkaan.

DAD-köörejä taas. Karmila soitatti biisin riffiä minulla kohtuuttoman pitkään, jopa muutti sitä matkalla. Se meni muka väärin. No, hyvä siitä lopulta tuli, mutta se maksoi riekalaisten sormenpäitten verran. En ole tottunut vetämään ohuilla 0.11 -kielillä. Tai ollaan rehellisiä. En ole tottunut vetämään yhtään millään kielillä. Minä en harjoittele.

Johtajat marssivat
kansat kannoillaan
kuin aaveet jotka ei
löydä koskaan maataan, kotiaan

Ne juosten kusee
eikä kai milloinkaan
vallanhaluaan,
verenhimoaan saa loppumaan

    Jumala on kuollut, ei se mitään
        täällä pärjätään ilman sitäkin
            optio-onnelaan käyn sisään
                niin kai tekis taivaan isäkin

On taivas rajana, nyt otetaan
    (silmä silmästä, hammas hampaasta)
kiire on olla paikallaan
    (silmä silmästä, hammas hampaasta)
isien synnit toistetaan
    (silmä silmästä, hammas hampaasta)
näin maailma pysyy radallaan
    (silmä silmästä ja hammas hampaasta)

Kiristää puku,
kello painaa ranteessa
kun täällä rimpuilen
tanssikengät lehmän paskassa

Navetan haju
leijailee ilmassa
taksin ovi käy
ja olen jo toisessa paikassa

    Kapina on loppu, kun saan valtaa
        minut jauhetaan koneen osiksi
            kohti onnea käymme yhtä jalkaa
                kunnes muutumme vaivattomiksi


YÖTÄ VASTEN (14.9.2011-26.11.2012)
Tämä oli ensimmäinen biisi, jonka tein tätä levyä varten. Tietenkään en vielä tiennyt, että siitä tulisi myös ensimmäinen single. Kertosäkeen teksti oli suunnilleen olemassa jo ensimmäisellä demolla, mutta muuten homma oli täysin hakusessa. Kirjoitin säkeistöt lopulta eräänä aamuna krapulaolutta juodessani Pub Ikkunassa Kampin kauppakeskuksen kupeessa juuri ennen laulusuoritusta. Ne eivät kerro mistään. Kertosäe puolestaan kertoo. Se kertoo minusta ja eräästä naisesta. Biisin demon ja bändiversion välisenä aikana biisin nainen oli kylläkin jo vaihtunut.

Silloin meni kovaa. Liian kovaa. Elin tuhon enteitä.

            Pistän silmät kii!

Uusi päivä, kova työ
tehdä kaikki niin kuin ennenkin
tai paremmin

Uusi päivä, uusi työ
mennä sieltä missä aita on
matalin


Ei paina järki päässä, kun mennään
yötä vasten pimeään
en pelkää yön selkää
johon minut heitetään
Enkä epäile tai mieti
kyydistäsi en pois jää
en enää pysty, en jaksa
mitään esittää

            Pistän silmät kii!

Lainaan vähän huomista
eilisestä parhaat palat vaan
mukaan saan

Alamäki, vauhdin tae
sen vauhti minut viedä saa
mukanaan


HYVIEN PUOLELLA (heinäkuu 2012-22.1.2013)
Nyt se on sitten tehty. Ensimmäinen puhdas ja vilpitön rakkauslaulu meiltä. Ehkä suosikkini tältä levyltä, sillä pitkästä aikaa tuntuu siltä, että maailma on sittenkin ehkä hyvä paikka. Karmila muutti kertosäkeen soinnutusta hieman rikkaammaksi, sillä alkuperäinen oli liiankin suora. Ei se kovin monimutkainen ole vieläkään, mutta parempi.

Hongisto soitti levyn muut bassot todella nopeasti, mutta tämä ja Kultainen vasikka -biisit olivat session loppupuolella, eikä hommasta tullut enää yhtään mitään, koska mies piti ennen näitä kahta biisiä parin tunnin punaviinitauon jututtaessaan Holopaisen Tuomaksen vanhempia. Minä paukutin basson lopulta sisään.

Tie joka vie
maailman loppuun asti
kuljettu on
juhlittu ankarasti
saarnoista opittu
pelkästään hyvät palat
huhuilta siivet,
ontuvat runonjalat

    Virität minut soimaan taas
        virität minut soimaan taas!

Kaikkialla missä kuljet
siellä paistaa aurinko
ja kun silmäsi sä suljet
se kai painuu mailleen jo
enkä jaksa enää täyttää
päätäni vain huolilla
koko maailma taas näyttää
olevan hyvien puolella

Heikkoja vedetään
aina kölin alta
köyhiä kyykkyyn
käskyttää hirmuvalta
apinan tuntee kaikki
mutta se ei tiedä
ketään, ei mitään
mut onneksi sinä vielä

    Virität minut soimaan taas
        virität minut soimaan taas!


TUHAT KUOLEMAA (kesä 2012-24.1.2013)
Sanomiseni ja ”esiintymiseni” eri medioissa on viimeisen parin vuoden aikana saaneet niin paljon ylimääräistä ja kohtuutonta huomiota, että pitihän siitäkin yksi teksti tehdä. Sanotaan suoraan: minua vituttaa aina ja kaikki! Meitä suomalaisia pidetään idiootteina ja olen sitä mieltä, että sen saa sanoa ääneen. Jos asiat on päin persettä, se ei hiljaisuuden ja näennäisen konsensuksen vallitessa parane. Koskaan. Meille syötetään paskaa, ja me nielemme ja hymyilemme vielä päälle. Sairasta.

Tiedän, että tämä ”yhden miehen sota kaikkia vastaan” päättyy minun tappiokseni. Mutta sota on silti käytävä.

Aaltonen sovitti Sinkkosen kanssa biisin tynnyripaukkeen demosessioissa minun vielä nukkuessa. Oikein hyvä. Tuli Karjalan Sepulturaa.

Järki jäässä
ajelehdimme tai naula päässä
soutuveneellä
yhdellä airolla, myrskyn edellä
    Sielusta ei kaiveta nyt kultaa
    ei kuiskita silloin kun on aika huutaa
        lisää verta ja päälle uusi sota
        lisää verta ja lisää provokaatiota

Kuka tahtoo ja joutuu ja saa elää
kun sataa kirkkomaan multaa
miksi on niin vaikea ymmärtää
ettei hiljaisuus ole kultaa

Ooppera köyhien
sinne saavumme nöyrästi ryömien
herrat laulavat
nauravat naisiamme köyrien
    Rahaa ja pahaa koitan täällä selättää
    mut huomaan aina: tyhmempää ne vedättää
        lisää paskaa housuun, uusi sota
        paskaa ja lisää provokaatiota

Kuka tahtoo ja joutuu ja saa elää
kun sataa kirkkomaan multaa
miksi on niin vaikea ymmärtää
ettei hiljaisuus ole kultaa

Todenpuhuja puhuu ja välitä ei
vaikka sata on surmaa miehen
tuhat kuolemaa taakseni jätän ja vien
tuhat kuolemaa puolitiehen


OUTOJA AIKOJA (10.11.2011-28.1.2013)
Tapporiffi, ehkä levyn kovin. Hongiston ”isi-basso” on silkkaa murhaa.

Teksti kertoo ”lääkkeet loppu” -tilanteesta. Tai sitten siitä, että lääkitys on jo liiankin hyvä. Tykkään biisin säkeistöistä kovasti, kertsi on ehkä liian simppeli. Mutta tuollainen siitä nyt vaan tuli.

Minulla oli väliosan kantrikitaran melodia jo valmiina, mutta Tuomas lisäsi ja sovitti sinne vielä hieman Ennio Morriconea lisää. Yrittäkääpä joku tulkita, mitä siellä huudetaan. Pullo jallua sille, joka löytää vastauksen.

Kaikki vetää samaa vanhaa köyttä raivoisasti
totisesti vain omaan suuntaansa
yksi soutaa, yksi huopaa jos vain juoruilulta joutaa
eikä osaa pitää kiinni suutansa

Puurot sekä vellit ovat palaneet jo pohjaan
eikä ohjaa kukaan laivaa satamaan
elämä on juhlaa, se paijaa sekä pussaa
vielä plussaa tarjoo ostoskassistaan

Jään katselemaan
vierestä vaan
outoja aikoja
Tunnen suussani sen
maun verisen
outoja aikoja

Vieras olen, vieraammaksi aika minut työntää
myöntää pakko on, se vie mukanaan
otan pillerin ja otan päälle toisenkin
nousenkin pois, oloon mukavaan

Ja kun kuljen kaupungilla, tunne en ketään
enkä mitään, enkä tahdo tunteekaan
kuljen kuin haamu, jonnekin kauas pois
enkä vois taakseni katsoakaan


MENNYTTÄ MIESTÄ (heinäkuu 2012-23.1.2013)
Mistäs vitusta nyt tuulee? No, sieltäpä juuri! Jo toinen rakkausbiisi meiltä.

Alunperin tekstin lähtökohtana oli Aaltosen Miitri, mutta jossain vaiheessa se vaihtuikin minuksi. Musiikillisesti tavoittelimme jotain luolamiesmeininkiä. Hevi-garagea tai jotain. Riffin kimmoke tuli sellaiselta artistilta kuin Terence Trent d´arby. Vituttaako?

Sama tuuli joka vyöryy maailmalla
on pyörinyt myös mekkosi alla
ja taivaalla sama vanha kuu
minun kanssani sinuun rakastuu
    mennyttä miestä
        oon mennyttä miestä

En voi jäädä tuleen makaamaan
kun allani on poltettu maa
enkä hetkeä olla voi paikallaan
en voi syödä, en voi nukahtaa

    Yö vai aamu?
        Mies kuin haamu on!

Katso kuinka huudan omaani
katso miestä mennyttä
kuljen allikkoni, ojani
olen miestä mennyttä

Voin kai haukkua, nauraa vaikka mille
mutta parasta naisen käsivarsille
on kuolla, tai jäädä ees lepäämään
kuolla pois tai alkaa elämään
    mennyttä miestä
        oon mennyttä miestä

    Yö vai aamu?
        Mies kuin haamu on!

Katso kuinka huudan omaani
katso miestä mennyttä
kuljen allikkoni, ojani
kurjan pojan koti on
siellä minne se käy makaamaan
koti on, mut koditon on
jos ei mitään opi antamaan

Katso miestä mennyttä
katso kuinka huudan omaani
katso miestä mennyttä
kuljen allikkoni, ojani
olen miestä mennyttä


KEPEITÄ MULTIA (11.6.2012-22.4.2013)
Vähän liian ilmeinen biisin nimi meille, myönnän. Tein biisin alkuperäisen version samana päivänä kun kuulin Pekka Jalavan kuolemasta. Se biisi ei päässyt lopulta jatkoon, mutta nimi jäi, vaikka aihe muuttuikin vauhdissa.

Tämä lopullinen teksti valmistui junassa. Edellisen levyn kirjoitin lähes kokonaisuudessaan junassa. Siellä on hyvä naputella ja samalla tulee oltua pois ravintolavaunusta, jossa lähes aina saan seuraa, jota en todellakaan kaipaa.

Suomalaista mielenmaisemaa, jälleen kerran. Olen kirjoittanut aiheesta niin monesti, että siksi oli pakko liittää mukaan ”saunan takana” sekä ”Ukko Perkele”.

Luulet, että kuolo vaanii saunan takana
murheet muka painaa harteita
luulet, että sinulle jaettiin pelin huonoin käsi
ja Ukko Perkele omistaa elämäsi

Kepeitä multia, kyyneleitä
on maailma täynnä pettyneitä
Kepeitä multia, kyyneleitä
sä saat ja ne jaat meidän kaikkien kanssa ja koko tää kansa manaa

    Kepeitä multia, kyyneleitä!

Piika-tytön aitan ovi on sinulta lukittu
ikkunat ja ovet tukittu
sanot, että vielä hyytyy hymy meidänkin
kun valtio vie leivästä reiänkin

Kepeitä multia, kyyneleitä
on maailma täynnä pettyneitä
Kepeitä multia, kyyneleitä
sä saat ja ne jaat meidän kaikkien kanssa ja koko tää kansa manaa

Kepeitä multia, kyyneleitä
on maailma täynnä eksyneitä
Kepeitä multia, kyyneleitä
sä saat ja ne jaat meidän kaikkien kanssa ja koko tää kansa manaa

    Kepeitä multia, kyyneleitä!


TUHON ENTEET  (16.2.2012-22.1.2013)
Tämä on varmaan aika selvä teksti. Näin, että perheeni kaatuu jo kauan ennen kuin niin kävi. Ehkä tämän levyn paras kertosäe. Ja tykkään väliriffistä kovasti.

Olen jossain pohjalla ja mietin
että jos täältä tieni viekin
kohti pahempaa

Jos ei painajainen pääty koskaan
jos hukun päänsisäiseen roskaan
joka oloa pahentaa

        Tuhon enteet!

Näen edessäni tuhon enteet
ja näen kohtaloni
löydän edestäni kaikki menneet

Ei kukaan itseltänsä säästy
ja jos joskus kevääseen
jostain lentää yksinäinen pääsky
ei se sinne kesää tee

Mietin mikä minut tähän johti
miksi nilkutan hautaani kohti
kuin naisen halaukseen

En säiky kuolemaan vaan pelkään
että elämä antaa selkään
uudelleen ja uudelleen

        Tuhon enteet!



BONUSBIISIT (julkaistaan kirjaversiossa):


SELKÄRANKA  (31.5.2012-23.1.2013)
Karmila oli feidaamassa tätä pois ensimmäisten demojen jälkeen, mutta me väänsimme jätkien kanssa vastaan. Treeneissä biisi tuntui nimittäin kulkevan sen verran hyvin. En ihan tarkkaan edes tiedä mistä biisi kertoo, mutta tämän kansan ikuista herravihaa tässä sivutaan. Kansalaissodasta on pian sata vuotta, mutta sota jatkuu yhä. Nyt sitä käydään tosin netissä. Junassa kirjoitettu teksti tämäkin.

Säkeistöt ja kertosäe pysyivät samoina prosessin alusta loppuun, mutta lopullinen riffi on kolmas versio. Yleensä on niin, että jos biisiä joutuu noinkin paljon säätämään, siinä on jotain pilalla. Tässä vääntö kuitenkin kääntyi voitoksi. Ainakin haluan uskoa niin.

Jossain kaukana tähtiä taottiin
kauniiseen lippuumme
pieni työläinen maasta nyt katselee
kuinka sieltä tippuu ne
herrojen pihdeissä, sorvin ääressä
on ikuinen kaipuu
nähdä kuinka johtajilta
selkärangat taipuu

Syöt kaiken, syöt sen minkä toisilta saat
sinisen taivaasi ja kynnetyt maat
turha miestä on silloin tulla ojentamaan
jos ei sillä oo ees selkärankaa
olen valmis kaatumaan ja kuolemaan kai
lipun alla, joka minut kehdossa nai
mutta minkä puolesta ja kuka taas sai
keriä oman elämäni lankaa

Keskustelupalstoilla lauotaan
mitä sylki tuo suuhun
siellä katkera kaipuu ihmisen
vie apinaksi puuhun
ja kun luolamies vihanpuuskassaan
ryömii ulos kolostaan
silloin järjen valo
nauttii poissaolostaan

    Järkeä ei aikoinaan kauhalla saatu
        puhetta piisaa kyllä, mut missä on sen laatu
            kaiken takana on kai ajatus pyhin:
                hyvinvointivaltio, jossa ei voida hyvin


KULTAINEN VASIKKA (syksy 2012-12.03.2013)
Pitihän se levyn päättävä progeteoskin mukaan taas saada. Tämä syntyi helposti. Tein tästäkin työhuonedemon ja Sinkkonen soitti sen pohjalta rumpuosuutensa. Tätä ei siis koskaan edes treenattu kämpillä. Minä soitin bassot ja kitarat päälle, lauloin ja huusin, ja se oli sitten siinä.

”Tämä on kuin jonkun skitsofreenikon päiväkirjasta”, kommentoi Sinkkonen, kun kuuli biisin äänitysten jälkeen. Tavallaan näin onkin. Kappaleessa on kolme eri henkilöä ja kaikilla on piinallisen painavaa asiaa.

Vanha Testamentti on yhä se paras ja painavin kirja.

Kaunis kultainen vasikka
    sinun tahtoosi taivun
        ja maahan vaivun
            vaurauden kaikkivoipa jumala

    Kaunis kultainen vasikka
        sinun tähtesi kannan
            kaiken ja annan
                henkeni, ainoa jumalani

Kuulkaa kun
puhuu Taivaan Herra
tulta ja tappuraa saat
on turha kiemurrella
    poltan koko maan

On turha saivarrella
yksi kerrallaan
saatte kumarrella
    ja antautua kokonaan

Kultainen vasikka
rukoilkoon armoa!
Kultainen vasikka
nyt teurastetaan!

Viimeiset ajat
on nyt koittaneet
saatte kyntää
    loputtomat, syvät veet

Nämä lopun ajat
ootte tilanneet
ahneudellanne
    kaiken ootte pilanneet

Et koskaan katso aurinkoon!
    Siellä kauneus ja voimani loistaa!
        Et koskaan katso aurinkoon!
            Sokeat!
                Hullut!

Sormesi on laskimella
    heti jälkeen syntymän
        peli loppui, mutta silti
            pelaat yhä enemmän

Hurraat ennen kuin tiedät
    kuka voittaa lopulta
        ja kun kuolet pois
            joku toinen alkaa alusta

Nostat vettä paskaista
    kankkulan kaivostasi
        se täyttyy aina uudestaan
            turhasta raivostasi

Ilmestyskirjan peto
    on sinulle vain satua
        et osaa edes katua!

Et voi enää pelastaa meitä
etkä rangaista
lyöt vihallasi liian myöhään

    Tappaa kai voisit kansat
    ja maailmat
    mutta mikä olet meitä lyömään

        Itse jätit meidät tänne
        leikkimään
        ja sotimaan keskenämme

            Istuimme jumalten pöytään
            etkö nää
            siellä riehumme keskellänne

KOTITEOLLISUUS: KRUUNA/KLAAVA

KRUUNA/KLAAVA:n SYNNYSTÄ
Eletään vuoden 2014 helmi- tai maaliskuuta ja olemme matkalla tilataksilla Kittilästä Leville keikalle. Hongisto itkee, oikeasti itkee, että bändillä on perse täysin auki. Minä taas valitan, että olen juuri hylännyt 20 biisin demot, enkä jaksa tehdä enää uusia. Ei kiinnostanut. Olin sitä mieltä, että kaikki saisivat lähteä ”oikeisiin töihin”, jos sellaisia enää mistään löytyy, ja unohdettaisiin soittohommat vähäksi aikaa, vaikka pariksi vuodeksi.

Ei siis mikään ideaali tilanne aloittaa levyn tekoa.
Tässä vaiheessa, kuten aina ennenkin ”kriiseissä”, tilanteeseen saapuu sivuluisulla Sinkkosen Jari. Hän soittaa minulle Levin keikan jälkeen, että otetaan Aaltonen bändiin ja aletaan tehdä töitä taas kimpassa. Minä kuuntelen aikani ja olen lopulta samaa mieltä.

Olemme menossa Helsingin Pressaan keikalle, kun ilmoitamme Aaltoselle, että hän on tervetullut bändiin, jos vain haluaa. Hän haluaa.

Sen jälkeen kaikki olikin yhtä riemusaattuetta. Keväällä aloitamme treenauksen, jatkamme niitä kesällä ja loppukesästä materiaalia on kasassa parikymmentä biisiä. Aloitamme äänitykset Perkkiön Kimmon studiolla Lehmossa.

Kruuna/klaava alkaa hahmottua.

 

LEIKI KUOLLUTTA
- Levyn ensimmäinen biisi on myös biisi, josta kaikki lähti. Kokoonnuimme keväällä 2014 Astia studiolle Lappeenrantaan tarkoituksena treenata ja tehdä jonkinlainen demo. Meillä ei ollut juuri mitään materiaalia takataskussa, sillä minä olin hylännyt oman demosessioni 20 biisistä lähes kaikki. Oli vain nippu riffejä ja pari kertosäettä. Miitrillä oli aihioita ja jotain valmiita biisejäkin. Tämä syntyi puhtaasti ”jammailemalla”. Aluksi arvelutti lievät, tai ei niin lievätkään, Don Huonot ja Sielun Veljet -vaikutteet riffissä, mutta lopulta emme jaksaneet välittää. Kaikki musahan on jo tehty, meidän tehtävämme on vain valita parhaat päältä. Säkeistöissä on puolestaan lievää Dead Kennedys -vaikutetta. Ei huono sekään.

Olin kiltti ja nöyrä poika
tein kuten käskettiin
tein kaikki temput mitä osasin
ja pidin turvan kii

Hankin työn ja paljon lainaa
lääkkeet, että unta saan
silti öisin ääneen heräsin:
”Etkö pysty parempaan?”

En!

Luulin, että maailmalle
elinkautinen riittäisi
luulin, että se olisi isäntä
joka joskus kiittäisi

Mut se jatkoi kyselemistä:
”Pysytkö tarpeeksi kovana
onko aivosi tarpeeksi pienet
jotta uskoisit minua?”

Leiki kuollutta, leiki kuollutta
paskiainen!
Älä saatana näytä hampaita
seuraa kiltisti muita lampaita

Pääni syvälle syliisi painan
siellä hetken rauhan saan
maailmalta, joka minua päähän
on tottunut potkimaan

siinä makaan hiljaa ja mietin
leikki muuttuu todeksi
kuolema muuttuu seuralaisesta
pako-oveksi

 

KIERTOTÄHTI
- Poppikappale. Tämä on Aaltosen biisi. Miehellä oli demo tästä ja totesimme, että tämähän on helvetin hyvä, tehdään pois kuleksimasta. Kertosäkeen sanat syntyi erään Haagassa sijaitsevan talon pihalla, kun odotin taksia. Oli vähän irtonainen olo. Olen aina haaveillut biisin aloittamisesta kertosäkeellä. Sen toimivuuden ovat todistaneet muun muassa The Beatles sekä Irwin.

Olen kiertotähti
    tulen lähellesi
       tulen sieltä, missä vanhat sillat roihuaa

Tiedän, toisen sydämeen
kotia rakentaa ei voi
tai jos tuun ja sen teen, sinä meet
ja taivaanranta kipunoi

Olet kiertotähti
kuljet ohitseni
tulet sieltä missä taivaanranta roihuaa

Olet kiertotähti
tulet takaisin ja
kurkotan ja kurkotan, mut en sua kiinni saa

Takki auki huomiseen
tämän pelin osaan minäkin
jos et tartu kiinni, minä meen
ja silloin opit sinäkin:

    Sillat kun palaa
       näet raunioita
          ja yksin kuljet
             Tuonen vainioita

Olen kiertotähti
tulen lähellesi
tulen sieltä missä vanhat sillat roihuaa

Olen kiertotähti
tulen lähellesi
ja jos minut tahdot, tarvitsee vain kurkottaa

Olet kiertotähti
kuljet ohitseni
tulet sieltä missä taivaanranta roihuaa

Olet kiertotähti
tulet takaisin ja
jos minut tahdot, tarvitsee vain kurkottaa

     Olen kiertotähti!

             Olet kiertotähti!

 

EMMAUKSEN TIELLÄ
- Astia-studion session jälkeen sulkeuduimme muutamaksi päiväksi Lehmoon SF Sound -studioon ”jammailemaan” (vihaan sanaa, mutta muutakaan en nyt keksi). Nyt puhun siis kesästä 2014. Astialla saimme keväällä kasaan seitsemän (oikeasti, tämä ei ole vitsi) biisiä ja Lehmossa oli tarkoitus tehdä lisää. Niitähän syntyi. Tämä kappale syntyi aamukahvilla (tai aamukossulla) studion terassilla. Minulla ja Miitrillä oli akustiset kitarat sylissä ja biisi vain tuli. Alkumelodian Miitri kehitti myöhemmin tupakalla ollessaan. Siinä on kuultavissa lieviä Def Leppard -vaikutteita. Teksti ja laulumelodia syntyivät työhuoneella, kun myöhemmin yritin keksiä tehtyjen soittopohjien päälle jotain laulettavaa. Aihe tuli vähän liiankin läheltä. Minulla oli naiseni kanssa menossa tulinen tekstiviestiriita, joka koski sitä, että minä muka vietän liian vähän aikaa hänen kanssaan. Siis minäkö!? Miehän oon niin vitun sosiaalinen että. Biisin työnimi oli Foo-adams.

Sinä katoat kauemmaksi jonnekin
hetki hetkeltä
syksyn lehdet pudotessaan satuttaa

Ja kun sataa vaakasuoraan märkiä
tiskirättejä
silloin itsepäisyys saattaa kaduttaa
tulee mieleen, jos voisit tulla vastaan koskaan

Onko täällä pakko aina
ylpeytensä niellä
onko pakko nöyrtyä
ja silmät ummistaa

Ja jos joskus näemme siellä
Emmauksen tiellä
enkö voisi olla itseni
ja sinä minut tunnistaa?

Onko väliä kumpi on oikeessa,
kumpi on lähtijä
tai kumpi enemmän saa kituuttaa?

Kun molemmat katsovat
yksin syystaivaan tähtiä
totuus on, että kumpaakin se vituttaa
tulee mieleen, jos voisin tulla vastaan koskaan

Onko täällä pakko aina
ylpeytensä niellä
onko pakko nöyrtyä
ja silmät ummistaa

Ja jos joskus kerran vielä
näemme siellä
Emmauksen tiellä
enkö voisi olla itseni
ja sinä minut tunnistaa

 

KUOLEMANKURVIIN
- Riffi ja kertosäe tuli minulta, Aaltonen teki säkeistön ja bridge vain tuli soitellessa. Tekstin synnystä en muista mitään. Astia-studion sessioiden saldoa. Työnimenä oli Cult-biisi.

Huomista ei ole, eilen
tein mitä tein
taivaalta väsyneen kuun
kotiini mä vein

Kuljin kai valtateitä
liian nopeaan
tyytymättä mirhaan,
kultaan, hopeaan

      Ja nyt yksin juttelen
          kuoleman kanssa
              sylityksin, kahdestaan

Kuolemankurviin, kuolemankurviin
askel eteen, taakse kaksi
matka muuttuu rattoisaksi

      Kuolemankurviin, kuolemankurviin
      Pirun nauraa railakkaasti
      kun kaatuu kurviin kallis lasti

Äidin rinnat tyhjiksi
imin saman tien
nyt pesästä kylmästä
tuhkatkin vien

Rahaa, valtaa, voimaa
ja päälle kunniaa
kaikista niistä löydän
monta jumalaa

      Ja kun kuolen
          muutu en tarinoiksi
              marinoiksi korkeintaan

 

HUOMISEN JOUKOT
- Tämä syntyi Lehmon jameissa joskus yöllä. Näihin(kin) aikoihin tuli kuunneltua paljon Exploitedin Troops of Tomorrow -levyä, joka on silkkaa neroutta. Lopun äänikollaasin ideoin työhuoneella ja se toteutettiin lähes sellaisenaan, mutta tietysti paremmin, Finnvoxilla Karmilan toimesta. Marssit teimme Astialla crocsit jalassa marssimalla. Vakuuttavaa.

Auringon laskiessa
he jostain saapuvat
onnettomat tanssivat
muiden pillin mukaan

Silmistä on elo pois
hartiat kumarat
kantavat taakkaa
jota näe ei kukaan

Valtakunnan tahto on
että liikkuu kulkue
kun joku kaatuu
sitä ei odotella

Ja jos joku karkuun pyrkii
silloin Puolue
käskee, että täällä
ei saa ajatella

Huomisen joukot marssivat vaiti
kohti huomista kuolemaa

Harmaat hahmot
maisemassa harmaassa
kuin ruostuneet autot
keskellä peltoa

Tämä kaikki tapahtuu
maassa niin tutussa
mutta missä,
sitä ei tiedetä kertoa

Huomisen joukot marssivat vaiti
kohti huomista kuolemaa

Tulkoon valkeus, tulkoon kuolema
       Tulkoon pimeys, tulkoon kuolema

       Tulkoon vapaus, tulkoon kuolema
          Tulkoon vankeus, tulkoon kuolema

                Tulkoon rakkaus, tulkoon kuolema
                   Tulkoon viha, tulkoon kuolema

                        Tulkoon viisaus, tulkoon kuolema
                           Tulkoon tyhmyys, tulkoon kuolema

Tulkoon rikkaus, tulkoon kuolema
       Tulkoon köyhyys, tulkoon kuolema

           Tulkoon nöyryys, tulkoon kuolema
              Tulkoon ahneus, tulkoon kuolema

                   Tulkoon rauha, tulkoon kuolema
                      Tulkoon sota, tulkoon kuolema

                           Tulkoon edistys, tulkoon kuolema
                              Tulkoon taantumus, tulkoon kuolema

Tulkoon armo, tulkoon kuolema
       Tulkoon ymmärrys, tulkoon kuolema

               Tulkoon toivo, tulkoon kuolema

Tulkoon toivo, tulkoon kuolema.

 

KRUUNA VAI KLAAVA
- Lehmon session tuotoksia tämäkin. Miitri alkoi soittaa AC/DC -tyyppistä riffiä ehkä vitsinä, mutta me tartuimme siihen välittömästi. Biisi syntyi saman tien ja miksei olisikaan syntynyt, sillä se perustuu samaan sointukiertoon alusta loppuun. Karmila kuuli demon ja oli sitä mieltä, että sointukiertoon pitäisi saada jotain eloa. Meillä ei ollut aikaa sitä tehdä, eikä lopulta haluakaan. Tein kertosäkeen laulumelodiasta ainakin kolme versiota ennen kuin se toimi niin kuin liitossa oli sovittu. Silti en ollut ihan tyytyväinen biisiin. Karmilan osuus oli ratkaiseva. Kun kuulin valmiin miksauksen, tajusin, että kyseessä on levyn nimibiisi. Teksti syntyi sitä laulaessa, ja Karmila auttoi siinäkin paljon. Hän heitti muun muassa linjan: ”En muista/onko ne/vieraat vai omat.” Totesin, että linja on nerokas ja mikset tee, Mikko, meidän tekstejä enemmänkin. Vastaus oli tyly: ”Oonhan mä tehnyt niitä jo 15 vuotta.” Liian totta. Taustaköörin lapset ovat tyttäreni Vilja ja Hongiston tytär Onerva.

Silmät luon ylös taivaaseen
vaikka mieli lepää helvetissä
toivoa on
paljon
mutta missä

Kalpean hevosen selässä
ratsastamme kohti onnen huumaa
helmiä ei
sioille
pelkkää tuhkaa kuumaa

Kauas tultu on ajoista kun
haimme sampoa Pohjolasta
sitä ei
löydetä
koskaan Euroopasta

Kättä pitempää tarjoaa länsi
ja idän karhu ei enää nuku
keskellä
saa varoa
ettei paskaan huku

Pakenemme elämää henkemme edestä
ja kaikesta heitämme arpaa
emme osaa, tai valita voi
kruunaa tai klaavaa

Selitykset selittämällä tänne tilattiin
helvetti ja se tullaan saamaan
puh pah pelistä pois
kruuna vai klaava

Katson peilin syvyyteen
siellä näen kasvot liian kovat
en muista
onko ne
vieraat vai omat

On tämä väärä aika arpajaisille
väärä paikka juhlimisille
nostetaan
malja
kaiken hautajaisille

 

PAKKO ON VAIN KUOLLA
- Tämä perustuu täysin minun työhuoneella tekemään demoon. Biisi syntyi akustisella kitaralla soitellessa sohvan laidalla Haagassa. Teksti syntyi samana iltana lenkillä. Tein demon työhuoneella ja soitin jätkille jollain keikkareissulla. Tykkäsivät. Tässä biisissä ei ole ollenkaan bassoa, on vain jotain matalia taajuuksia. Ja "rumpu"pohjat on tehty äänittämällä Sinkkosen kantapään napsumista lattiaan, teippirullan repimistä, muovimukiin naputtelua sekä Aaltosen avainketjua tiputtelemalla.

Jumaluutta kaikkialla nään
rakkautta sylit levällään
silti halla silittää peltoja
savu hyväilee raunioita

Kaipa sitä vois
jatkaa tätä yhteistä matkaa
mutta ulkona tuolla
on pakko vain kuolla
koira häntäänsä siellä jahtaa

Veristä viljaa sotatantereen
sinä niität ja silloin minä meen
kenen puolesta sitä niitetään
kenen ansiolistaan se liitetään

Kaipa sitä vois
jatkaa tätä yhteistä matkaa
mutta ulkona tuolla
on pakko vain kuolla
koira häntäänsä siellä jahtaa

Kaipa sitä vois
ikuisesti yhdessä jatkaa
mutta ulkona tuolla
on pakko vain kuolla
turha palella yhtä matkaa

Mut koska ulkona tuolla
on pakko vain kuolla
turha palella yhtä matkaa

 

PUOLITIESSÄ
- Astia-studion session ja aamukahvittelun tuotos. Minulla oli kertosäe, johon teimme Aaltosen kanssa riffin ja säkeistön juodessamme aamukahvia kotonani Voisalmessa. Työnimi oli ”Pahuus”.

Tekemättömyyttä pitkä lista
eikä missään ole tolkun häivää
aina tulee vähän sanomista
en koskaan näe valmista päivää

Joku meitä aina juoksuttaa
mut mikä, siitä ei oo tajua
kai siihen löytyy selvyys kun
ajokoiran lailla seuraan hajua

Minut haudattu on samaan vanhaan tiehen
jolla aina harhailen
joku tahtoo naisen, toinen miehen
kuka tahtois ihmisen
Meiltä vaaditaan hellyyttä ja voimaa
puolitiessä harhailen
kuka meitä syyttää taikka soimaa
jos olen ihminen

Ihmisen arvoa ei voi
mitata millään hinnalla
käsi silti on laskimella
ja pelko juoksee rinnalla

Otamme kaiken vastaan
se on kai ihmisen tehtävä
puolitiessä hukumme paskaan
mut sinne on vaan mentävä

        Samaa vanhaa laulua soi maa
           Kuka meitä syyttää taikka soimaa?

Minut haudattu on samaan vanhaan tiehen
jolla aina harhailen
joku tahtoo naisen, toinen miehen
kuka tahtois ihmisen

Meiltä vaaditaan hellyyttä ja voimaa
totuutta arvailen
kuka meitä syyttää taikka soimaa
olen vain ihminen

 

LAULU KUOLLEILLE
- Jossain syksyn sound checkissä syntynyt riffi, jota lähdimme kehittelemään Astia studiolla. Siitä se sitten lähti, yhtäkkiä oli biisi kasassa. Työnimenä oli ajelu-biisi. Minä soitan muuten biisin basson, joka ylpeänä tässä todettakoon.

Yksi hautaansa kaivaa
ja on kuin olis myynyt maansa
silti vielä luottaa
toivon joskus tulevan maailmaansa

Kai se toive on turha
kun on perse auki ja putki päällä
hidas itsemurha
on kai ainoa vaihtoehto täällä

Ojanpohjalta matkaa
on taivaaseen kilsoja liian monta
vaikea tätä on jatkaa
kaikki tuntuu olevan mahdotonta

Elämänhalua riittää
jos ei valikoi seuraa ja sylje lasiin
se seurakunta kiittää
läsnäolostasi ja rahoistasi

Siellä mistä portaat nousee taivaaseen
siellä rämmit kunnes löytyy sateenkaaren pää
ikuinen laulu hukkuu kaaokseen
tulevaisuus selvä on, mut huomista et nää

Liian kauan oot yksin
keskustellut kanssa vessan peilin
monin selityksin
yrität olla heittämättä veivin

Tie ulos tästä
on olla juoppo ja olla välittämättä
koko elämästä
elää, mutta olla elämättä

 

ITSEMURHALENTÄJÄ
- Aaltonen soitti minulle puhelin-demon tästä kappaleesta kauniina kesäpäivänä, kun kävelimme kauppaan ostamaan lisää olutta. Kotini oli täynnä vieraita ja lisää juotavaa oli saatava. Totesin, että biisi on valmis, ei muuta kun tehdään pois kuleksimasta. Viimeistely tapahtui Lehmossa. Biisin julkaisu sattui tietenkin pahaan saumaan, kun joku hullu teki itsemurhalentonsa juuri samoihin aikoihin, mutta minkäs teet. Teksti syntyi kuitenkin jo syksyllä 2014. Minä en soita tässä biisissä mitään, Aaltonen hoiti kitaroinnin. Olin nukkumassa krapulaani pois, kun heräsin Lehmon studiolla kitaran räimeeseen. Menin tarkkaamoon katsomaan ja totesin, ettei minua tässä taideta kaivata.

On kasvot minulle tutut
ne minun on,
mut kuuluu väärälle miehelle

Paikallaan junnaavat jutut
ja paikallaan odottaa
kuolemaa vierelle

Suu käy jatkuvasti
samaa paskaa sataa
molemmista päistä

Ja koko haiseva lasti
ei hautajaisia
erota häistä

Vauhti sattuu silmiin
peninkulmat ja elämä vilistää
jää siihen viimeiseen filmiin
mut tässä ja nyt ei mitään mieleen jää

Halki ilmojen kiitää
mies ja tehtävä, jota ei olekaan
elämän halki liitää

       itsemurhalentäjä kohti tuhoaan!

Valtatie vitutuksen
on edessä auki
ja silmissä palo

Se tie on kadotukseen
sen päässä hohtaa
se viimeinen valo

 

PIRU LUKEE RAAMATTUA
- Lehmon soittosession tuloksia. Miitrillä oli Opeth-henkinen riffi, jota lähdimme kimpassa kehittelemään. Miitrillä oli vetovastuu, soinnut olivat meille outoja ja tuntemattomia. Finaalin laulumelodia syntyi SF Soundin tarkkaamossa, kun kuuntelimme soittopohjia. Hyräilin sitä ja Miitri nauhoitti sen puhelimeensa. Laulumelodian viimeistely tapahtui työhuoneessani ja tuli itku, kun kuulin demoversion laulettuna. Tajusin, että tästä tulee kova.

Tämä on viimeinen
kaunis aamunkoitto
sota viimeinen tämä on
Perkeleen riemuvoitto

Viimeiset enkelit
palelevat maan päällä
kauhuissaan he katsovat
orgioitamme täällä

Helvetin portit on
meille nyt avoimet
jokainen tervetullut on
jokainen saa avaimet

Ei siellä ketään tuomita
ja fiksu on tyhmäkin
ja valuuttaa täynnä on
lompakot tyhjätkin

Taivas täynnä tulta ja tappuraa
ja Piru lukee Raamattua
juhlii voittoaan

Se suurempi kuin sanansa on
Piru lukee Raamattua
ja on voittamaton

Uskotko, ei kaikilla
enkeleillä ei siipiä olekaan
kyllä enkeleitä on
mutta onko Jumalaa

Epäilys ainainen
taas kaluaa meitä
siksi sota tämä hävitään
siksi ei näy enkeleitä

Kylmä on vaatteiden sisällä
      kylmä on peiton alla
          kuolleita kaikkialla
              kuolevia kaikkialla on

Kylmä on kuutamo
      vaikka kauneuttansa hohtaa
          ja kylmä on ihminen
              vaikka toisen ihmisen kohtaa

Kuin Piru Raamattua
      luemme läpi sanomaa sen
          emme usko sanaakaan
              emme löydä sanomaa sen

Juoksemme maailman hulluuteen
      tai sitten jäämme tähän
          kirjoitin mitä kirjoitin
              nyt allekirjoitan tämän.

 

VÄÄRÄ AIKA, VÄÄRÄ PAIKKA
- Tämä löytyy vain vinyyliversiolta. Miitri soitti kappaleen demon samalla kaljanhakureissulla, jolla hän soitti Itsemurhalentäjän demon. Biisi jäi ulos levyltä, koska kaksi biisiä piti karsia ajanpuutteen vuoksi. Karmilalla oli kusiset paikat miksausten ja aikataulujen kanssa. Viimeistelimme biisin valmiiksi varsinaisten levysessioiden jälkeen Finnvoxilla, enkä muistanut, että olinkin jo laulanut biisin. Lopulta tarvittiin siis vain Miitrin taustalaulut, miksaus ja masterointi ja biisi oli valmis. Mutta muistamattomuus kertoo sen, miten tokkurassa olen laulusuoritusta tehdessäni ollut ja miten kiire meillä oli. Se ei kuulu kuitenkaan lopputuloksesta, väitän. Luulen myös, että Aaltonen hoitaa tämän biisin kaikki kitarat, mutta en ole täysin varma. Biisin lopputulosta tähdättiin jonnekin Killing Joken ja White Zombien väliin.

Niin kauan kulkenut oot järki jäässä
kuinka kauan, et muista itsekään
itsekkäästi ja kusta päässä
pääsemättä yhtään mihinkään

Pipo syvällä ja askel laahaa
kylmä pullo syleilee huulia
kuolema sinua jonnekin raahaa
kaikesta syytät huonoa tuuria

Väärään aikaan ja väärään paikkaan
sinä synnyit ja kuolet varmaankin
kuolo katso ei paikkaa, aikaa
se lähestyy varmoin askelin

Kaadut elämään kuin vieraan sänkyyn
sen peitto koskaan lämpöä ei suo
päätä kun hakkaat Karjalan mäntyyn
se kai edes hetkeksi lohdun tuo

Apina selässä jo alkoi painaa
sen liian myöhään tajusit
kun ripottelit yllesi tuhkaa
aikakausien syliin katosit

KOTITEOLLISUUS: VIERAAN VALLAN AURINKO

LEVYN TEOSTA
Homma polkaistiin käyntiin Lehmossa elokuussa 2015. Paikkana oli jälleen kerran Perkkiön Kimmon SF Sound -studio, paikka, jossa olemme syntyneet uudelleen sen jälkeen, kun Aaltonen saatiin pakotettua mukaan bändiin.

Kruuna/klaavan sessioista oli jäänyt niin paljon hyvää materiaalia yli, että sitä oli helppo kehitellä kesän 2015 aikana eteenpäin keikkojen lomassa. Näin ollen meillä oli ennen elokuun Lehmon ”biisileiriä” periaatteessa kasassa jo neljä biisiä, jotka odottivat sovittamistaan. Neljän päivän aikana biisejä tuli vielä kuusi lisää. Näiden lisäksi minulla oli kotikoneella pari valmista biisiä odottamassa, samoin Aaltosella. Lehmon sessiossa keskityimme kuitenkin hetkeen, tekemään ja kehittelemään biisejä, joita sillä hetkellä syntyivät. 

Sessio oli hieno, tulosta syntyi. Niin ainakin luulin. Mutta himassa tajusin, että uusien biisiraakileiden seassa oli paljon paskaa, mutta koska kone oli polkaistu käyntiin, oli helppo jatkaa. Alkoi kehittely, joka jatkui koko syksyn. Se tarkoitti sitä, että minä ja Aaltonen vetäydyimme syksyn kiertueen välipäivinä työhuoneisiimme ja yritimme saada kasassa olevista raakileista jotain järkevää kasaan.

Huh, ne olivat talkoot.

Lopulta kaikki tuntui olevan kunnossa. Matsku tuntui niin valmiilta, että päätimme äänittää koko levyn rumpupohjat jo joulukuussa, ja jatkaa muiden äänitysten kanssa myöhemmin.

Tässä vaiheessa en tietenkään kertonut kenellekään, että biisipohjat ovat toki hienot, mutta minulla ei ole niihin mitään laulettavaa. Romaanin kirjoitus painoi päälle, samoin kesken ollut kiertue, ja jossain välissä piti yrittää levätäkin.

Tai ainakin naisystäväni näin väitti.

No, vitut. Rumpupohjat tehtiin. Niiden teon ohella äänitimme joulukuussa kahteen biisiin myös kitarat ja bassot. Kasaan saatiin lauluja ja kitarakiertoja vaille valmiit Varjoihmiset sekä Mariaanien hauta -nimiset biisit. Nimet olivat siis olemassa, tekstit eivät.

Päätin lähteä syksyn kiertueen jälkeen joulua pakoon ulkomaille, Panamaan ja New Yorkiin. Ajattelin kirjoittaa kaikkien biisien tekstit siellä.

En saanut kasaan riviäkään. Ei kiinnostanut.

Jotain oli kuitenkin pakko kehitellä. Levy-yhtiö sekä keikkamyyjä painoivat päälle: kevääksi olisi hyvä saada single kasaan, jotta kesäksi saataisiin myytyä keikkoja. Pakotin itseni kirjoittamaan joulukuussa äänitettyihin kahteen biisiin tekstit ja kävin laulamassa ne tammikuun loppupuolella Suomeen palattuani.

Yllättäen homma maistui, sanat tekivät itsensä valmiiksi vauhdissa ja laulu kulki. Tajuisin, että tästä voisi tullakin jotain.

Eihän mistään mitään tullut! Tarjosimme biisejä levy-yhtiölle. Siellä kuulemma tykättiinkin matskusta, mutta biisit olivat heidän mielestään liian pitkiä singleiksi. Neuvottelujen jälkeen olimme lopulta kaikki sitä mieltä, ettei mitään kiirettä ole. Päätimme tehdä levyn valmiiksi kaikessa rauhassa ja katsoa sitten mitä tapahtuu.  

Jatkoimme hommia maaliskuussa Tikkalassa Hongiston toisessa kodissa. Raahasimme soittokamat sinne, äänittelimme viikolla ja viikonloppuina kävimme keikoilla. Kuulostaa raskaalta, mutta sitä se ei ollut. Kaikki sujui kuin transsi. En ole ikinä kokenut yhtä helppoa levysessiota. Sessioiden rankin osuus oli ajella autolla väliä Helsinki-Lappeenranta-Tikkala joka maanantai tai tiistai.

Vähän yli kuukausi meni seuraavin rutiinein:
heräsin joskus klo 9-11 välillä, tein aamupuurot ja keittelin kahvia
kirjoitin pari tuntia romaania
kirjoitin yksi tai kaksi biisin tekstiä, joiden ideat olivat toki muhineet päässäni jonkin aikaa.
Tein muutaman haastattelun, koska paikallislehtiä tuntui toimintamme kiinnostavan
urheilin jos jaksoin, kävin saunassa ja viimeistelin aamulla kirjoitetut tekstit
Karmila heräsi joskus iltapäivästä ja oli äänitysvalmiudessa noin klo 16 aikoihin, joskus paljon myöhemmin, riippuen edellisestä yöstä
äänitimme illan ja alkuyön
joimme viinaa
sammuimme.

Yhtäkkiä olikin jo toukokuu. Teimme vielä taustaköörit Aaltosen himassa Lappeenrannassa ja niiden jälkeen siirryimme miksaamaan Helsinkiin Finnvoxille. Jossain välissä olimme myös kasanneet keikkojen lomassa yhden uuden kappaleen nimeltään Syöt, juot ja kuolet pois, jonka rumpupohjat äänitimme ennen Kuopion keikkaa Ilonassa, samassa paikassa, jossa illan keikka oli.

Vauhti oli niin kova, ettei tarkkoja muistikuvia ole.

Teimme Helsingissä myös viimeisiä äänityksiä miksausten lomassa. Aaltonen oli tehnyt omia kitaraäänityksiään Lappeenrannassa pitkin matkaa, maustekitaroita lähinnä, sekä taustalauluja veljeni ja Miitrin vaimon Heidin kanssa. Kitarakompit oli tehty jo aikaisemmin Tikkalassa myös Aaltosen osalta, sillä teimme vauhdissa kitarasovituksia biiseihin ennen niiden äänityksiä kokoonpanolla Aaltonen, Hynynen, Karmila.

Miksaukset kestivät pari viikkoa. Niiden loppuvaiheessa pakenin Berliiniin, olin aivan loppu, mutta tietenkin kuuntelin viimeiset valmiit miksaukset siellä. Hyvältä kuulosti, paketti alkoi olla kasassa. Matkan jälkeen kuuntelimme Finnvoxilla valmiit biisit, teimme viikon verran biisijärjestystä ja Jussilan Mika masteroi paketin kasaan samalla kun Karmila viilasi vielä miksauksia.

Valmis paketti oli käsissämme joskus toukokuun lopussa. Vai oliko se kesäkuun alkua, en muista enää? Sen jälkeen tämä on ollut yhtä helvetin odottelua.

Se odottelu on nyt lopussa.

KOTITEOLLISUUS: Vieraan vallan aurinko

1. Pahuus ja Viha        6.51
2. Ruumiinvalvojaiset    4.01
3. Varjoihmiset        5.15
4. Mariaanien hauta        4.43
5. Verta, luuta ja lihaa    4.25
6. Viinamäki        3.42
7. Vainoharha        4.06
8. Syöt, juot ja kuolet pois    5.20
9. Kaiken valtias        4.41
10. Maanalaiset        5.04
11. Vieraan vallan aurinko    6.22

Säv: Hynynen, Aaltonen, Sinkkonen, Hongisto
San: Hynynen
Sov: Hynynen, Aaltonen, Sinkkonen, Hongisto, Karmila

Tuotanto, äänitys, miksaus: Mikko Karmila

Masterointi: Mika Jussila, Finnvox

Kannet ja kuvat: Ville Juurikkala

Vieraan vallan aurinkoa taottiin SF Soundissa, Tikkalan asemalla, Matalapaine studiossa (Aaltonen äänitti), Kuopion Ilonassa (Syöt, juot ja kuolet pois rummut äänitti Aaltonen ja Salo), sekä Finnvoxissa aikavälillä joulukuu 2015-toukokuu 2016. Karmila miksasi levyn Finnvoxilla toukokuussa 2016.

Kotiteollisuus 2016:
Hynynen: laulu, huuto, kitarat, synabasso, koskettimet
Hongisto: basso, taustalaulu
Sinkkonen: rummut, taustalaulu
Aaltonen: kitarat, taustalaulu, koskettimet
Karmila: koskettimet

Janne Hynynen, Heidi Bergbacka, Antti Hyyrynen: taustalaulut
Taustakuoro South Karelian Pleibois: Hyyrynen, Hämppy, Koikkalainen

Katupartio Soldiers of Otin tai Nou: Salo, Isotalo, Kisälli, Hese, Illi

Rätit ja lumput: Virtanen, Paska-Halinen/ longplaymusic.net

Keikat: Hannu Korhonen/dexviihde.fi




1. PAHUUS JA VIHA
Kertosäkeen sointukierto syntyi bänditreeneissä Perkkiön studiolla Lehmossa elokuussa 2015, samoin kuin kaikki muutkin biisin osat. Muut osat biisistä olivat kuitenkin sen verran paskaa, että tein uuden riffin ja säkeistön työhuoneella, samoin kuin biisin finaalin. ”Intro” on jotain minun ja Miitrin humalaisia äänityksiä, en muista tarkkaan. Jossain vaiheessa - kaiken tämän sekoilun jälkeen - palikat asettuivat kohdilleen. Atte Blom oli mukana biisien loppukuuntelussa ja ehdotti, että levyn pitäisi alkaa tällä. Tajusin, että mies on oikeassa jälleen kerran: tekstin suhteen tämä on selkeästi levyn intro. Mutta jälleen kerran jonkun ”ulkopuolisen” piti se minulle kertoa.




Älä muistele
vanhoja aikoja
nyt on uudet pykälässä
hihassa ässä
ja kuviot uudet

Älä avaa
Pandoran rasiaa
tikusta asiaa
älä tee
nyt on uudet mahdollisuudet

Voit korjata
satoa vaikket koskaan mitään
edes kylvänyt
ja nyt
jo uusi sato itää

Voit tehdä mitä vaan
kaivaa toivon hatusta
ja rahaa sataa taivaalta
ja leipä tulee pöytään
tekemättä mitään

Mitään ei ole
kiveen kirjoitettu
Mitään ei ole
kirkossa kuulutettu
Mikään ei ole
varmempaa kuin epävarmuus
ikiaikainen
ihmisen vajavaisuus ja

        Pahuus ja Viha!


Maailma ryöstää
sen, joka nukahtaa
ja silmää valvovaa
et voi paeta koskaan
et edes paskalla

Aikamme
kirous lankeaa
on vitun ankeaa
se nähdä painettuna
lehtien kannessa

    On kauneutta kaikkialla
        mut on vaikeeta tunnustaa sitä ääneen
    Vaikka maailma onkin vinossa
        se on valmis ja, kumarrun sen ääreen
    Katson taivasta, sen rantaa ja
        katson yötä, näen kauniin aamuruskon
    Vaikka ihmiseen en luotakaan
        luotan kuitenkin siihen, että uskon
                    kauneuteen.


2. RUUMIINVALVOJAISET
Aaltosen sävellys, joka oli härnännyt minua jo monta vuotta. Kuulin tämän aikoinaan Monsteriserin demolta ja nyt uskalsin ehdottaa, että ehkä biisi pitäisi ottaa haltuun meille, koska Monsteriser ei sitä aikoinaan tehnyt. Tämmöinen siitä sitten tuli, ihan perkeleen kova. Olisi voinut olla ensimmäinen single. Vanhan liiton Irwin/The Beatles -sisääntulo, eli lähdetään kertosäkeellä. Karmila muokkasi säkeistön sointukiertoa, koska ”kertsi on liian jatsia/  ei miellytä sointunatsia”.




    Juhlitaan
    ihmisyyden hautajaiset
        kansa saa
        kunnon ruumiinvalvojaiset

Kahlaamme loputonta yötä
emme tunne toisiamme
ja lehdet täynnä ovat
pelkästään huonoa uutista

Pysähdytkö miettimään
sitä mihin tämä kaikki johtaa,
kuuletko kaikuja
jostain hornan tuutista?

Juhlitaan
ihmisyyden hautajaiset
kansa saa
kunnon ruumiinvalvojaiset
tanssitaan
haudalla ja ylensyödään
nauretaan
kun heikkoa ja köyhää lyödään

Käy kello omituista aikaa
mut se aika loppuu pian
ja kauhuissamme me peitämme
omat jälkemme

Kannetaan arkku hautaan ja
    päälle betonia lastataan
        Kaivataan jotain suurta
            mutta kukaan ei muista mitä
        Ihmisen neroutta täällä juhlitaan
    ja sitä, ettei mistään löydy enää
suurempaa, jota kumartaa


3. VARJOIHMISET
Minun biisini alusta loppuun. Kappale äänitettiin valmiiksi jo joulukuussa 2015 muiden biisien rumpupohjien teon yhteydessä ja miksattiin tammikuussa 2016. Tästä piti tulla ensimmäinen single jo alkuvuodesta 2016, mutta levy-yhtiön mielestä biisi oli liian pitkä. Kirotut nössöt, mitä väliä, ei meidän biisien pituuksia - tai biisejä yleensäkään - kukaan kuuntele! Levyn avainbiisi tekstin puoleen. Lopun riffiin Aaltonen ja Karmila toivat vahvat lisänsä Tikkalassa juuri ennen kuin sitä alettiin äänittämään. Minun versioni oli kuulemma liian yksinkertainen. Ja tekstistä: kertosäe syntyi juoksulenkillä, kuten monet meidän teksteistä syntyvät.

Karmila on näköjään viimein tajunnut, että kertosäkeisiin voi lisätä tamburiinin. Siitä olen ukolle vuosikaudet tilittänyt.




Puvuissaan herrat
naureskellen katsovat ulos
taas jälleen kerran
on saatu hieno vaalitulos
ulkona kansa
värjöttelee taas pakkasessa
ei parastansa
tajuu, ei järki kulje palellessa

Taas tuli palaa
palaessaan ei tuo mitään uutta
aivan kuin salaa
se lisää kansan katkeruutta
ja kun katseemme
toisen tyhjän katseen kohtaa
menemme sinne
missä uusi aurinko hohtaa

Pelkkiä varjoihmisiä
kaikki kadut mustanaan
on vain varjoihmisiä
jotka pelkäävät maailmaa
ei ole mitään yhteistä matkaa
ei ole rakkauttakaan
on vain pelkkiä varjoihmisiä
jotka pelkäävät toisiaan

Oikeutta etsii
ne jotka kaduillamme liikkuu
ne nerot keksii:
erilaiset kaulakiikkuun
ja lähimmäistä
vihaamme niin kuin itseämme
no, mitäs näistä
se on vain meidän elämämme

Tämä uusi aate
saa pian meidät kaikkee vastaan
ja periaate
vie meidät tuhoon ainoastaan
työkalut saimme
emme rakentaneet, teimme haudan
uutta jumalaamme
seuraamme vaikka taakse saunan


4. MARIAANIEN HAUTA
Aaltonen tarjosi tämän biisin pohjaa jo Kruuna/klaava -levylle, mutta emme osanneet tehdä sitä valmiiksi. Kertosäkeessä - ammattikielellä ”laakereissa” - oli jotain vitun hämminkiä. Ehdotin, että säästetään biisin runko, mutta minä teen paremman kertosäkeen. Näin tapahtui. Kappale äänitettiin joulukuussa 2015 Varjoihmisten kanssa ja miksattiin tammikuussa 2016. Ei kelvannut singleksi levy-yhtiölle tämäkään. Tästä tehtiin ehkä kolme tai neljä eri miksausta ennen kuin työryhmä Hynynen-Aaltonen-Karmila olivat tyytyväisiä. Ennätys meille, sillä yleensä minulle kelpaa kaikki mitä nämä jätkät tekevät.




Niin helppo on luovuttaa
pudottaa hanskat lattialle
silti kinuta hyvän miehen lisää

Olla vihainen itselleen
ja koko maailmalle
saamatta koskaan aikaan yhtään mitään

Mariaanien hauta
ei auta sinua pois kukaan
Syöksykierre sinua vie
Mariaanien hauta
ei auta sinua pois kukaan
sinua vie, auta ei kukaan

Miltä tuntuisi seistä hetki
omilla jaloillansa
piittaamatta muusta maailmasta

Katsoa kuinka monet
rimpuilevat paikoillansa
saamatta aikaan paskaa taikka lasta

    Mariaanien syvä hauta
        sieltä auta sinua pois ei kukaan


5. VERTA, LUUTA JA LIHAA
Kertosäe syntyi bänditreeneissä elokuussa 2015 vain joutuakseen Karmilan myllyn käsittelyyn. Suomeksi: koko kertosäkeen sointupohja meni uusiksi. Riffiä hinkattiin ensimmäistä kertaa jossain sound checkissä Lapissa ja tajusimme heti, että homma toimii. ”Tää on klassikko”, totesi Aaltonen. No, ei se ollut, joku mätti. Teimme demon ja tajusin, että biisi on liian veltto. Tein työhuoneella paremman demon ja biisi oli siinä. Metallica haisee vähän nokkaan. Alkuperäinen teksti on tehty toiseen biisiin Kampin Ikkuna Pubissa, samassa paikassa kuin Yötä vasten -kappale aikoinaan. Se on hyvä mesta, uskokaa jo!




Olkoon itäistä pituutta
tai olkoon pohjoista leveyttä
minun elämäni on jossain toisaalla

Olkoon tasapainoa tai
mielenrauhaa, eheyttä
pitäkää tunkkinne, sillä minä olen toisaalta

Verta, luuta ja lihaa
se on pirun kaunista
huipulla luomakunnan on taas vähän tuulista

Kusen vastatuuleen ja kuulee kaikki
kuka kovin on
sota loppuu itseni kanssa kun teen sovinnon

Kaikki on jäänyt kesken
ja minä olen luovuttanut jo
olen vastaan kaikkea, sillä maalissa saa valittaa

Baarissa murjotan
vaikka ulkona paistaakin aurinko
sönkötän jotain sekavaa ja silmät harittaa


6. VIINAMÄKI
Aaltosen biisi. Olin alusta saakka varma, että tästä pitää tehdä ensimmäinen single. Materiaalin kuultuaan levy-yhtiö oli samaa mieltä. Levyn käännekohta, nyt tarinan henkilöllä alkaa karata mopo lapasesta. ”Mä en kyllä haluais, että KT kuulostais Foo Fightersilta” oli Karmilan ensimmäinen kommentti demosta. Pidimme päämme, treenasimme biisin valmiiksi ja nyt se kuulostaa KT:lta, vaikka sovitus on yhä sama kuin Aaltosen demolla. Miitri soittaa kaikki riffikitarat. Levyn äänitysten aikaan tämä oli liian nopea meikäläiselle, levyllä soitan vain peruskompit. Nyt tämä kulkee jo keikoillakin. Teksti syntyi muutamassa minuutissa. Miettikää, mitä se kertoo minusta.

Oli ilo seurata Jannen basso-osuuksien vetoa. Puolen tunnin treenauksen jälkeen mies uskoi viimein neuvoni: ”Iske säkeistöön ääni tahtia kohti, se riittää!” Yksinkertaistaminen on taidetta.




On kuu ja aurinko
yhdessä taivaalla
ne sieltä ilkuu, huutaa nimeäni

On horisontti taas
helvetin vinossa
kaltevaa pintaa elämäni

Saatanan siivet
maailmaani varjostaa
niin suuret, ettei niille löydy mittaa

Sen suu suoltaa
jotain ihme tarinaa
totuuksia, joista ei voi valittaa

    Nousen viinamäkeä
        kun silmät auki saan
        ja viinapirut saattelevat
    minut nukkumaan!

Järki - se jossain hautoo muniaan
enkä elämästä enää kiinni saa
Ja tolkku - se jahtaa viinapiruja
kun tahdon pari lasii viinii krapulaan

En kaipaa ketään
kaapin paikkaa kertomaan
en kaipaa ketään, jota kouluttaa

Tahdon vain lasin viinii
tähän krapulaan
vanhan päälle uutta humalaa

   
    (Järki, hyvää yötä
        Tolkku, hyvää yötä
            Elämä, hyvää yötä)

    Viinapirut paetkoon takaisin Manalaan!
        Viinamäen huipulta voittaja tuulettaa!


7. VAINOHARHA
Biisin riffi syntyi bänditreeneissä Lehmossa elokuussa 2015. Minä kehittelin työhuoneessa jotain ”laulettavaa” ja Karmila ehdotti kertosäkeen menemään eri sävellajista. Killing Joke haisee nokkaan. Rumpupohjat tehtiin kokoonpanolla Aaltonen-Sinkkonen, pohjana käytettiin minun työhuonedemoa. Hongisto oli sammunut, minä kävin sillä välin Alkossa ja hakemassa Karmilan rautatieasemalta. Silti säkeistöjen bassottelu on jumaluutta!




Taivaanranta on verenpunainen
minä huudan kaipuuta ihmisen
teen sitä turhaan
ei ketään ole kotona
vain viinapirut kiusaa nurkissa

Vainoharha kaikkialla!

Kuka joi toisesta viinilasista
kenen tuoksu leijuu makuuhuoneessa
mies löytyykö kaapista
lymyileekö sängyn alla
se perkele on mielessä, kaikkialla

Vainoharha kaikkialla!
    (kaiken nyt mä nään)
Vainoharha kaikkialla!
    (se vaihtaa nimeään)
Vainoharha kaikkialla!
    (on liittomme ikuinen)
Vainoharha kaikkialla!
    (viimein opit sen)

    Voi hyvä Jumala mitä tein
        Anna anteeksi se mitä tein


8. SYÖT, JUOT JA KUOLET POIS
Miitrillä oli hieno biisin sointupohja, mutta emme tienneet mitä tehdä sille. Äänitimme rumpupohjat Kuopion Ilonassa, jossa meillä oli samana iltana keikka, ja minä kehitin laulumelodiat Tikkalan saunassa juuri ennen laulusuoritusta ja sanojen tekoa. Yöllä viimeistä osaa laulaessa tuli itku, mutta pidin pokerin, eikä Karmila huomannut mitään. Tai ehkä se huomasi, mutta ei puuttunut tilanteen vakavuuteen. Herrasmies. Tarjosin lopun kitaramelodiaa Aaltoselle tyyliin: ”Vedä jotain tämmöstä”. Miitri totesi: ”Joo, vedän. Mut silleen, että se kuulostaa hyvälle.” Sitten se teki sen.




Oli elämän valttikortit
hetken verran kourassain
nyt on lukittu Taivaan portit, elämä
on helvettiä vain

Kuolemaa silmästä silmään
saat sinäkin tuijottaa
ja kulkea syvälle metsään, eksyä
ja kadota kauas sen taa

Kauniilla rusketuksella
luulitko kuoleman voittavas
ei mikään täällä koskaan riitä, joku
pistää aina paremmaks

Syöt, juot ja kuolet pois!
On elo siinä, ja sen täytyy riittää
Syöt, juot ja kuolet pois!
On turha luulla, että joku kiittää
Syöt, juot ja kuolet pois!
Ei ole mitään taivasta korkeemmalla
Syöt, juot ja kuolet pois!
vain madot mullan alla

Rahavirrat äyräittensä
yli tulvineet jo on
niin sanottiin uutisissa, ja minä koitan
peittää vahingon ilon
   
    Se voi syödä vähän miestä
        kun se tajuu, ettei mitään olekaan
            kuoleman jälkeen

    Mut se jatkaa empimistä
        sillä toivohan ei kuole milloinkaan
            ja heti kärkeen
    Se kerää rahaa lisää
        ja näin oljenkorteen vihoviimeiseen
            hädässään tarttuu

    Ja kun tulee aika kuolla
        mies kaiken sen kasaa ympärilleen
            mukaan arkkuun


9. KAIKEN VALTIAS
Tämäkin on bänditreenien tulos elokuulta 2015. Kehitin tekstin ja laulumelodiat työhuoneella ja se oli siinä. Sanat tein juuri ennen laulamista, mutta ne ei Karmilalle kelvanneet. Hinkkasin hänen kanssaan kolmannen säkeistön kasaan, lauloin biisin ja valmista tuli. Helppoa kuin heinän veto. Yhtä kivaa myös. Vanhan liiton Kotiteollisuutta! Tekstissä levyn henkilö herää järkiinsä.




Rooman
viemäreiden löyhkä
leviää yli kaiken
ja yli mantereiden
vierivät sotakoneet
joita pitänyt ei olla
seitsemän pasuunan ääni
on kuin kaiken ääri
se on loputon

Hullut
hallitsijoina
diktaattoreina
valehtelijoina
jotka opastavat meitä
tielle, jota ei ole
tielle, jota ei tule
tielle, joka jo palaa
ikuisesti

Kenen sudennälkä tyydyty ei milloinkaan?
(Kaiken valtias)
Kuka nousee valtaan uudestaan ja uudestaan?
(Kaikein valtias)
Synkkä kointähti, joka kaiken yllä on!
(Kaiken valtias)
Voi pienellä eleellään sammuttaa auringon!
(Kaiken valtias)

Kahden
ihmisen liitto
suudelmien syvyydestä
takaisin en kaipaa
Niinpä tätä matkaa
sinä et voi estää
se loppuun asti kestää
nujertaen voimat
jotka sinulla on


10. MAANALAISET
Tämäkin biisi, kuten myös Mariaanien hauta, oli tyrkyllä jo Kruuna/klaava -levylle, mutta olin sitä mieltä, ettei kertosäe ollut vielä tarpeeksi hyvä. Tein siis paremman - jälleen kerran. Nokkaan tuoksahtaa Alice in Chains. Meikäläisen lemppari tämän levyn biiseistä. Tarinan loogisuuden kannalta biisin alun ”herää” -pyynnön olisi pitänyt lausua nainen, mutta emme lopulta jaksaneet pyytää ketään, ja rouva Hynysen pyytäminen olisi ollut liian ilmeistä. Kertosäkeen teksti on syntynyt - taas - lenkillä.

Ja Karmilalle kiitos, sain siltä paljon: tamburiini on hieno!




    (Herää!)

Kuljimme, nyt väsyttää
emme jaksa tämän pidempään
jotkut rattaat pyörivät kaikkialla
meillä ihana rauha maamme alla
kaipaa emme enempää (enää)

    Ei!
    Mikään ei voi sinua viedä pois minulta!
        Pois!
        En minkään anna koskaan viedä sinua pois!

Makaamme vaiti, kuulemme kuinka
jossain kaukana pyörii tahko
se pyörii, kuten maailma pyörii   
ja pyörii pyörittäjät sen

En jaksa enää välittää kestääkö
miehen luonto tai tahto
en mistään enää välitä kun
olen löytänyt ihmisen

Taivas ei ole rajana
katsomme mitä sen takana
niin rauhaisa on Tuonen lehto
ikuisuutta kuolon kehto
unohtuu paha maailma (taas)


11. VIERAAN VALLAN AURINKO
Meikäläisen biisi, paitsi alun melodia/biisin teema on Miitrin Ylivieskan sound checkissä tarjoama tyrkky. Tajusin heti, että tämä sopii minun demooni, joka lojui lopulta tietokoneella pari vuotta. Meinasin tarjota tätä jo Kruuna/klaava -levylle, mutta tajusin meillä olevan liikaa treenattavaa - varsinkin, kun bändi oli käymistilassa muutenkin - enkä kehdannut tätä enää tarjota lisäriesaksi. Takaraivossa kolkutti muutenkin ajatus, että tälle biisille olisi joku tärkeämpikin tehtävä. Niin olikin. Kun tein tekstiä Tikkalan saunassa ennen laulusuoritusta, upotin kertosäkeeseen kosinnan. Biisi oli sen jälkeen valmis. Säkeistön laululinja on sama kuin Varjoihmiset -biisissä, koska tarina jatkuu tässä, kyseessä on levyn tarinaa jatkava sama biisi. Se tyhmimmille tiedoksi, ettei tarvitse huudella perään, säätana.




Kaukaa jostain
humalainen nauru raikaa
herrat kai siellä
viettävät taas laatuaikaa
Konjakki läikkyy
on rinnuksilla kaviaarit
pihvit maistuu
kansan verestä marinadit

Pelko ja vaino
ja jatkuvaa terrorin uhkaa
aurinko paistaa
mut päällemme sataa tuhkaa
Teurastusta
nimeen uskontojen, rauhan
haaveillemme
saamme kaivaa joukkohaudan

Taivaanranta loistaa
paistaa jonkun vieraan vallan aurinko
Turhaan sitä paetaan, vastaa:
loppuun asti kanssain kuljetko?

Olet puolellamme
tai sitten olet meitä vastaan
niiden kanssa
saat marssia vaikka paskaan
Olet työsi tehnyt
nyt kajahtakoon niskalaukaus
hymyillen kuolet
viimeinkin koitti vapaus

Taivaanrantaa
kaksin täällä katselemme
periksi emme
anna ja me astelemme
rakkauteen, vihaan
säälivien katseittenne alla
niin suurta voimaa
ei ole edes Jumalalla