IMATRA - TUO SUOMALAISEN KAUPUNKISUUNNITTELUN HELMI
PAHUUDEN POIKAKUORO LAULAA
KOLMAS SESSIO 23.6.-25.6.2003

PAIKKA:
Music Bros -studio, tuo älyn kehto

HENKILÖT:
Jouni "en oo nukkunu kuukauteen" Hynynen
Janne "Jack B. Sexual" Hynynen
Miitri "vittu, ku on vähän nuhaa ollu, ei nyt oikein biisit lähe", Danny Aaltonen

MAANANTAI 23.6.
Hynysen pahamaineiset veljekset saapuvat Imatralle hieman myöhässä (taiteilijat ovat sellaisia) joskus kymmenen jälkeen. Aaltonen availee hiljakseen tiedostoja ja tutustumme materiaaliin. Toteamme, että se on samanlaista paskaa kuin aina ennenkin, ongelmia ei varmaankaan tule. Itse asiassa pojat tulevat varmaan pääsemään hieman helpommalla kuin aikaisemmin, sillä mukana ei ole mitään esim. Ruumiinlaulajan kaltaista spektaakkelia.

Jätkät alkavat takoa. Helvetistä itään, Raudanlujat, Kukko laulaa ja Minä olen tehdään klo 18 mennessä. Aaltonen poistuu järkimiehenä perheensä pariin kun veljekset jäävät tuhoamaan 3 litran viinilaatikkoa. Ja isoa Jaloviinapulloa.

Illalla baariin, tottakai, vaikkakin Imatra on maanantaina varsin hiljainen paikka (se on aina). Istumme terassilla ja tapaamme tuttuja, Ina pyörähtää tontilla, Hongistokin käy juomassa oluen matkalla Tohmajärvelle. Käymme syömässä hyvän illallisen ja menemme moikkaamaan paitamyyjäämme Riialia baariin, jossa hän työskentelee. Illasta muodostuu kostea. Aika yllättävää.

Pöytäämme saapuu pariskunta, jonka keskimääräistä tukevampi miesedustaja juo nuoremman Hynysen kaljat ja polttaa vanhemman Hynysen sikarit. Pariskunnan viisikymppinen nainen puolesta iskee kiinni vanhemman Hynysen reiteen ja lupaa opettaa tälle lemmen salat. Veljekset juoksevat kirkuen ulos baarista.

TIISTAI 24.6.
Aaltosen saapuminen herättää Hynysen studion sohvalta. Alamme herätellä nuorempaa Hynystä. Miehellä on sivaritausta, joten herääminen ei tapahdu räväkästi. "Haista vittu", kuuluu vain sohvan pohjalta kun isoveli rämpyttää kitaralla Kuurankukkaa korvan juuressa.

Kahvia ja äänen availua. Jack B. Sexualin (se on nuoremman Hynysen uusin lempinimi) ääni ei krapulasta johtuen meinaa avautua, ja Aaltonen vetää suurimman osan päivän stemmoista. Iltapäivällä B. Sexualkin piristyy ja Yö päivää keinuttaa, Kuningas Mammona, Tuonen joutsen ja Tämän taivaan alla (tai suurin osa siitä) vedetään tämän päivän puitteissa. Vanhemman Hynysen leuka alkaa taas väpättää Yö päivää keinuttaan kohdalla, lopputulos on sen verran kaunista jälkeä. Mies poistuukin vaivihkaa studion nurkalle lueskelemaan sieltä löytyvää kaunokirjallisuutta. Ja Tuonen joutseneen jätkät vetävät aivan helvetin hienot kuoro-osuudet. Saatiinhan se taustakuorospektaakkeli kuitenkin tällekin levylle.

Työpäivän päätteeksi päätämme mennä Aaltoselle saunomaan. Vaimonsa Maria pyöräyttää herkulliset ruuat, isäntä lämmittää saunan ja Jaloviinapullo alkaa tyhjentyä uhkaavasti. Pian Hynysen huliviliveljekset tilaavat taksin ja poistuvat Imatran yöhön.

Vanhempi Hynynen pudottaa humalapäissään kännykkänsä baarin vessanpönttöön, noukkii sen sieltä nopeasti oman kusensa seasta, mutta se on liian myöhäistä. Puhelin ei enää suostu toimimaan.

Loppuillasta ei ole mitään havaintoja. Epämääräisiä muistikuvia siitä, että studiolla olisin yöllä jutellut jonkun vartiointiliikkeen äijän kanssa. Ollaan vissiin laitettu hälyt päälle, tai jotain.

KESKIVIIKKO 25.6.
"Kuka vittu mie oon ja miksi?", on vanhemman Hynysen ensin mieleen tullut kysymys aamulla kun hän herää juuri ennen Aaltosen saapumista. Vastaus ensimmäiseen kysymykseen palautuu mieleen pikku hiljaa, jälkimmäinen jää arvoitukseksi varmaan ikiajoiksi. Krapula on helvetinmoinen.

Pojat tekevät Tämän taivaan alla loppuun. Rakkaus ja minä 6-0 saa tämän jälkeen nopeasti perusstemmat, samoin Veri valuu maahan. Viimeisenä tehdään b-puolet, Viimeinen lause ja Kaksonen, joka viekin hieman odottettua pidemmän ajan. Aaltonen kehittää sen kertosäkeeseen helvetin hienon stemman. Siitä tulee lopulta niin hieno, että Hynynen alkaa olla jo sitä mieltä, että se pitää saada levylle. Katsotaan mitä Karmila sanoo asiaan.

Sinkkonenkin pyörähtää tontilla ja lähtee Hynyselle seuraksi, kun tämä käy ostamassa uuden puhelimen sen pönttöön pudonneen tilalle. Onneksi Teostot ovat juuri tulleet, muuten se ei olisikaan näillä tuloilla mahdollista. Siitä kai johtuu sekin, että viime aikoina Hynynen on ajellut poikkeuksellisen paljon taksilla. Junttitouhua.

Homma on paketissa illalla klo 18 hujakoilla.

Arvatkaapa miltä se tuntuu! Se tuntuu hyvältä. Jos vaikka pääsis kotiin lempimään ja nukkumaan univelat pois.

VIITTÄ VAILLE VAINAA
NELJÄS SESSIO 2.7.2003

PAIKKA:
Studio Finnvox B Helsingissä

HENKILÖT:
Jouni "ylipirteä paskiainen" Hynynen
Janne "karvainen taikina" Hongisto
Jari "eiks tää saatanan levy valmistu koskaan?" Sinkkonen
Mikko "mikä on ku ei oo pullo jo hanskassa?" Karmila

Hynynen on käyttänyt kesän ainoan vapaan viikonloppunsa tehokkaasti tekemällä biisin. Kone ei meinaa käynnistyä millään, kitaraa pitää hakata tuntikausia, ennen kun alkaa lähteä. Nopea demo biisistä tietokoneelle ja se on siinä. Ei muuta kuin tarjoamaan jätkille. Biisin nimeksi muotoutuu Viittä vaille vainaa. Johtuisikohan se siitä, että Hynysellä on juuri sellainen olo tällä hetkellä? Alkaa nimittäin musiikkikiintiö olla aivan finaalissa.

Pakkaamme auton tiistai-iltana ja lähdemme ajelemaan kohti Helsinkiä. Matka kuluu juopotellessa, naarasgorilla Hongisto ajaa. Kasaamme kamat Finnvoxin B-studioon ja alamme valmistautua illan rientoihin. Ilta meneekin mielikuvitusrikkaissa meiningeissä Ilveksessä ja Cornerissa.

TIISTAI 2.7.
Aamulla Finnvoxille. Sinkkonen käy Nosturin kautta, mies on nimittäin unohtanut humalapäissään rumpupeltinsä Lappeenrantaan. Onneksi lainapellit löytyvät Sub Urban Triben Alecilta.

Puolen päivän jälkeen alamme treenaamaan biisiä. Emme kuuntele biisistä tehtyä demoa, vaan opettelemme sen suoraan. Näin vältymme mahdollisilta rajoitteilta muodon ja tempon suhteen. Soitamme biisinraakileen noin kuusi kertaa, kehittelemme sitä Karmilan kanssa yhteistyössä hieman paremmaksi, ja alamme soittaa biisiä koneelle. Se vaatii kolme ottoa, sitten rummut on siellä.

Palautamme pellit ja käymme Alkossa.

Hynynen soittaa kitarat, Hongisto bassot, ja sitten on parin rentouttavan lonkeron aika. Karmila tarkistaa Hynysen sanat, hyväksyy ne, ja sitten alkaa laulu. Biisi menee yllättävän kivuttomasti, ongelmia ei ole. Muistuttaa suuresti +-0:n tekemistä, biisi on vain parempi. Kunnon rähinää.

Biisi on valmis joskus kahdeksan aikaan illalla. Pakkaamme auton ja alamme rentoutua. Vedämme viinaa, kun emme muutakaan rentoutumiskeinoa keksi. Paikalle saapuvat kansitaiteilija Scharin ja valokuvaaja Vuoto. Ihailemme uusia promokuvia. Helvetisti kuvia ja helvetin hyviä. Tulee ongelmia valintojen kanssa.

Olemme taas täynnä mielikuvitusta, marssimme Ilvekseen ja sen jälkeen Tavastialle vilkaisemaan 51 Koodia, jotka ovat jossain helvetin bändikilpailussa. Hyvin Joensuun miehet vetää, ei voi kuin ihmetellä, vaikka musa onkin enimmäkseen suunnattu tytöille. Hynynen näkee Subbareitten Joutsenniemeä, joka ihmettelee Hynysen tietämättömyyttä Weezeristä (Koodin pojat ja Happoradiokin vetää muutaman niiden biisin). Karmila ihmettelee samaa. Hynynen on ihmeissään, että mikä vitun Weezer, onko ne jotain pakoputkiosaston ukkoja? Joutsenniemi saa siitä kimmokkeen ja suuntaa Lostariin. Hynynen, Hongisto, Sinkkonen ja Vuoto eivät jaksa kävellä, menevät mieluummin Corneriin. Karmila ja Scharin poistuvat Tavastialta nukkumaan.

Aamulla koskee, mutta mieli on hyvä. Helvetistä itään on äänitysten puolesta nyt valmis. Ei muuta kuin muutamat keikat, lisää paskaa housuun ja sitten miksauksiin.

Että silleen...

hynynen elokuussa 2003