Jari Isometsä tulisi teilata ja tappaa
Torstai 22.2.2001. Aamu. Hynynen ponkaisee pirteänä ylös sängystä ja lähtee kevyelle aamulenkille. Lenkin jälkeen kuntosalille ja sitten takaisin kotiin kunnon aamiaisen pariin. Hynynen selailee Hesaria myhäillen. Isometsä on pari päivää sitten jäänyt nalkkiin kielletyistä aineista. Kaikki skandaalit ja niiden loputon vatvominen ovat aina kaikessa surkuhupaisuudessaan kivaa luettavaa. Kylmyydestä ja huonoista uutisista huolimatta on mukava aamu. Aamut ovat aina mukavia paitsi jos pitää lähteä töihin tai on kohmelo. Nyt ei ole kumpaakaan riesaa hartioilla.

Hynynen on onnellisen tietämätön tulevan viikonlopun koettelemuksista.

Hynynen tapaa hyvät ystävänsä Sinkkosen, Hongiston ja Riialin päiväkahvin merkeissä. Kahvin jälkeen lähdetään treenikämpälle pakkaamaan autoa. Auton keula suunnataan kohti Lahtea. Kyytiin hyppäävät vielä Hynysen veli ja hänen tyttöystävänsä. He asuvat Lahdessa. Vain Luoja tietää miksi. Iloinen tunnelma vallitsee. Pääosin.

Kasaamme kamat Torvi-ravintolan nurkkaan. On ahdasta mutta sen kestää. Torvi on legendaarinen paikka. Hynynen muistaa kuulleensa, että Valtava Kääpiö oli aikoinaan hoitanut Torven keikkansa siten, että rumpali oli soittanut takahuoneesta käsin. Kotiteollisuus mahtuu sentään kokonaisuudessaan lavalle. Trion etuja.

Triosta toiseen. Niskalaukauksen Rautiainen ja Petosalmi käyvät moikkaamassa. Vaihdamme muutaman sanan. Herra Rautiainen kertoo lapsistaan. Olivat kuulemma pyytäneet isäänsä olemaan kuuntelematta omia levyjään joulun aikoihin. Lasten mielestä joulutunnelma olisi kärsinyt. Lapset ovat omituisia. Joku haastattelee meitä illalla johonkin lehteen. Hynynen huomaa taas puhuvansa jonkun toisen ihmisen äänellä jonkun toisen ihmisen juttuja. Hynynen on lipsahtamassa taas rokin maailmaan. Hynystä alkaa ahdistaa.

Jari Malja myy Torvessa lippuja. Malja oli keikkamyyjämme joskus aikojen alussa. Lupasi järjestää meille 80 keikkaa vuodessa. Järjesti yhden. Tiemme erosivat. Keikan teema on yllättäen Jari Isometsä. Yleisön ja Hynysen vuorovaikutus toimii. "Karpaasi" haukutaan yhteistuumin hevon vittuun.

Keikan jälkeen Hongisto haluaa vaihtaa pitkät kalsarit jalkaansa keskellä paikallista kebab-ravintolaa. Porttikielto ja näkemiin. Taksijonossa Hongisto meinaa saada köniinsä. Päästyään perille nuoremman Hynysen asuntoon Hongisto suorittaa naulakon kanssa taidokkaan tangon. Molemmat päätyvät kovaäänisesti lattialle. Taustalla soi 80-luvun hevi. Se soi aamuun asti.

Auto seisoo yksin pakkasessa ja punoo juoniaan.

Helvetti alkaa
Iltapäivällä Hynynen suuntaa kaupungille hoitamaan rakkaan äitinsä hänelle osoittamia tehtäviä. Hankkimaan jotain vitun pulvereita. Ja ostamaan YUP:n uuden singlen (se ei ole äidille vaan Hynyselle itselleen). Tarkoitus on tavata klo 17.00 Torvessa, jossa soittokamat vielä ovat. Klo 17.00 Hynynen on paikalla mutta muita ei näy. Ei näkyisi vielä pitkään aikaan.

Auto on hajonnut.

Se saatanan paska ei lähde käyntiin. Pojat yrittävät kaikkensa. Tuntikausia työskentelyä kaapeleiden ja hinausautojen maailmassa. Auto ei reagoi. Hongisto, Sinkkonen ja Riiali purevat hammasta yhteen. Toisaalla Hynynen juo hermostuksissaan yhden kaljan ja on puhelinyhteydessä muihin. Sekin huvi loppuu pian, sillä Hynysen akku hyytyy. Nyt alkaa sikarikin maistumaan. Laiha lohtu on se, että Torveen raahautuvalla Mutantsillakin tuntuu olleen ongelmia. He kertovat hajoittaneensa kolme autoa matkalla Kouvolasta Lahteen. Ja meidän pitäisi päästä tänään Lahdesta Kouvolaan. Kovia kokenut kolmikko hankkii auton lähimmältä Nesteeltä. Hynynen ja kamat haetaan Torvesta. Tämän jälkeen oma keikka-auto hinataan väkisin käyntiin. Kamat siirretään autosta toiseen ja matka Kouvolaan voi viimein alkaa.

Siitä matkasta tulee helvetti.

Lämmitys ei toimi. On kylmä, oikeesti. Valot himmenevät. On jo niin myöhä, ettei seurue uskalla jatkaa pimeällä autolla. Hynynen avaa viinipullon. Nastolan kohdalla sijaitsee joku valtava huoltoasemakompleksi, jota ei erota ruotsinlaivasta muu kuin se, että se seistä jököttää kuivalla maalla. Seurue ajaa pihaan ostaakseen uuden akun autoonsa. Se jää haaveeksi. Huoltoasema, jossa voi korjata ja huoltaa autoansa alkaa olla harvinaisuus. Onneksi siellä sentään osataan ohjata seurue seuraavalle asemalle. Jos sieltä vaikka saisi perinteistä huoltamopalvelua.

Kyllä! Hongisto, Sinkkonen ja joku paikallinen toppapuku-ukko vaihtavat pakkasessa akkua, Hynynen seistä jököttää vieressä ja ottaa viinihuikkaa ja Riiali hölmöilee muuten vain. Auto saadaan toimimaan juuri ja juuri mutta lämmitystä ei. Kello lähestyy kymmentä. Ollaan myöhässä. Paljon. Varpaista häviää tunto ennen Kouvolaa. Seurue nauraa hysteerisesti. Hynynen ja Riiali tyhjentävät viinin. Se auttaa hieman.

Kamat pystyyn Sipparin nurkkaan. Legendaarinen paikka tämäkin. Täällä tuli juopoteltua armeija-aikana useaan otteeseen. Laulukamat eivät toimi. Yllättävää. Yleisö saa seurata rokkiporukan arkea. Tuhansia musiikkijohtoja, liittimiä, säätöjä ja kokeiluja. Kiroilua ja vittuilua. Onneksi paikallinen kuningas, Igor, hankkii meille oikeat johdot ja viimein, kellon lähestyessä puolta kahtatoista kaikki näyttäisi olevan kunnossa. Soundcheckiä ei ymmärrettävistä syistä tehdä.

Keikka menee helvetin hyvin. Jotain hämminkiä kuitenkin. Hongiston kallis basso pettää. Basso alkaa pätkiä ja viimeiset biisit mennään omituisissa, munattomissa olosuhteissa. Mennään kuitenkin. Tärkeintä on liike. Riiali käy tanssimassa munasillaan lavalla. Myös osa yleisöstä tanssii lavalla. Tai seisoo muuten vaan hölmönä (terveisiä Parikkalaan!). Tunnelma on liian ahdas mutta ei kuitenkaan painostava. Oikeastaan aika hauska. Omituinen.

Keikan jälkeen ei ahdista enää. Hynyselläkin on hyvä olo. Hän jopa keskustelee ihmisten kanssa. Hotellin yökerhossa joku neitokainen pyrkii väkisin pöytään. Paino on pyöreästi arvioiden 130 kg ja veressä olevan alkoholin määrä ehkä noin 3,5 promillea. Olemme ystävällisiä ja toivotamme hänelle hyvää matkaa helvettiin. Nainen ei poistu. Portsari haetaan paikalle. Rivakoin liikkein nainen siirtyy pakkaseen. Portsari käy kättelemässä Hynysen, muistaa tämän kuulemma armeija-ajoilta. Jää epäselväksi, että ovatko muistot positiivisia. Luultavasti eivät. Naisen kännykkä jää pöydälle. Olemme vittumaisia ja lähetämme pari tekstiviestiä. "Olet paska. Vihaan sinua!" lähtee viidelle henkilölle.

Näin ei saisi toimia. Näin kuitenkin toimitaan.

Aamulla seuraamme Hongiston kanssa huvittuneina kun 10-henkinen perhe nauttii aamiaista. Mies lukee lehteä, nainen yrittää syöttää seitsemää lasta samanaikaisesti ja yksi lapsi istuu huoneen nurkassa ja tuijottaa seinää. Toteamme, että siitä pojasta tulee varmasti taiteilija. Tai hullu. Tai molempia.

Mystiikkaa ja epätoivoa Länsi-Suomessa
Ystävämme Pekka tuo meille Lappeenrannasta uuden auton. Pääsemme jatkamaan matkaa ahtaissa olosuhteissa. Riialilla on polvet suussa. Omansa ja meidän. Mutta tärkeintä on lämmityslaitteen toimivuus. Se tekee matkan Mynämäelle, tuonne epätoivoisen matkamme seuraavalle etapille siedettäväksi. Pysähdymme Riihimäellä. Syömme pizzat ja käymme Alkossa. Teemme uusia löytöjä. Danzig on kova sana! Jotain vitun viinaa, jossa leijuu lehtikultaa. Siistin näköinen pullo.

Kuuntelemme nuoremman Hynysen tekemää hevikokoelmaa. Toimii. Biisit ovat toinen toistaan huonompia. Mutta muutama helmikin on eksynyt joukkoon: Kissiä, Waspia ja Iron Maidenia. Seventh son of the seventh son kuulostaa vuosien jälkeen aivan helvetin hyvälle. Vitun mystinen meininki. Mynämäki, tuo paikka, jonka koordinaatteja kukaan ei tunne löytyy viimein. Astumme sisään ja kättelemme illan isännän. Tajuamme, että nyt mennään metsään ja kovaa. Ukolla on farkkujen vyötärö kainaloissa, henkselit, lippis ja viikset. Luultavasti miehellä ei ole mitään käsitystä siitä, mitä on tullut tilattua.

Laitamme kamat kasaan ja jätämme soundcheckin tekemättä. Ihmisiä on valunut jo sen verran paikalle, ettei kehtaa heitä etukäteen järkyttää. Hynynen kokeilee kuitenkin bassorumpua ja virveliä ja Hongisto laulua. Silloin lavalle astelee kevyessä nousussa oleva, jo ehkä parhaimman kukoistuskautensa ohittanut rouva joka kysyy Hynyseltä:
- Ajattelimme tanssia mieheni kanssa. Kumman mukaan meidän kannattaa tanssia, rumpalin vai tuon laulajan?

Alkaa ahistaa.

Takahuoneessa ei saa hetken rauhaa. Omistaja eläytyy iltaan täysin ja vaahtoaa:
- Meillä on järjestetty näitä suomirokkiviikkoja jo vuodesta 1996.
- Toimin itse tämän illan deejiinä.
- Ai, teillä on tällaisia Laatua, perkele- huppareita. Minähän voisin kuuluttaa niistä yleisölle niin menee sitten paremmin kaupaksi.
-Ensi viikolla täällä on Nipa ja Pepe Dingosta (sanotaan ylpeilevällä äänellä).
- Kun laitan soimaan Tuomari Nurmion "Hän on täällä tänään" niin se on merkkinä sekä bändille että yleisölle, että soitto alkaa. Eiks niin?
- No, nyt minä laitan sen Tuomari Nurmion biisin soimaan!

Bändi asettuu rinkiin, asettaa kädet toistensa hartioille ja alkaa keskittymään suoritusta varten. Kaikki sulkevat silmänsä ja hengittävät rauhallisesti. Kipunoiva jännitys leviää ruumiiseen. Vahva yhteenkuuluvaisuuden tunne ollaan juuri saavuttamassa kun:
- Niin, unohdin sanoa, että tämä on aika lyhyt biisi. Teidän pitäisi olla lavalla jo!

Repeämme nauruun.

Henkilökunnan leuat puolestaan repeävät levälleen kun bändi aloittaa soiton. Myyvät kaljaa pitäen toista kättä korvissaan. Kärsivät, raukat. Yleisö istuu paikallaan ja katsoo tyrmistyneenä. Muutama nuori pojankoltianen tulee tanssimaan keikan puolivälissä ja humalainen törmäily jatkuu keikan loppuun asti. Keikka on suoritus. Ei tunneta mukana. Hongistolla pätkii basso ja sitten leviää uusi bassokaappikin. Menee vahvasti huumorin puolelle. Kaiken tämän lisäksi Hongisto järjestää vielä sävelarpajaiset Käärmeiden historian aikana. Ei meinaa oikeat nuotit löytyä millään. Eikä löydykään. Myös Hynynen arpoo laulunsa kanssa. Kuten tavallisestikin.

Keikan jälkeen nopeasti kamat nippuun, taksiin ja Turkuun. Pakenemme Mynämäeltä kuin varkaat. Liekehtivä kylänpahanen jää taaksemme taksin kiitäessä yössä.

Lemmen tiheikköni kaipaa villin vesurisi heiluntaa
Aamulla ei naurata. Ahdistaa. Joudumme menemään taksilla takaisin Mynämäelle pakkaamaan autoa. Radiossa kerrotaan, että lisää doping-käryjä on luvassa. Valoa ja energiaa tähänkin sunnuntaiaamuun! Hynynen lupaa hirttäytyä, jos Myllylä löytyy käryävien joukosta.

Myöhemmin Hynynen joutui pettämään lupauksensa.

Hongisto hyppää junaan, jotta autossa mahtuisi edes jotenkin matkustamaan. Junamatka on kuitenkin yksinäinen, sillä Hynynen saa viestin: "Lemmen tiheikköni kaipaa villin vesurisi heiluntaa!" Tähän on hyvä päättää. Ilta ei kuitenkaan päättynyt. Hynynen ja Riiali jatkoivat sitä Lappeenrannan kukoistavissa baari-keitaissa. Mutta se ei ole painokelpoista kerrottavaa. Siitä ei paljon käteen jäänyt. Vain uskomaton krapula ja WHC-baarista vahingossa varastettu Cultin kokoelmalevy.

Ei myö tahallaan.

hynynen 19.3.2001