KIERTUEEN LOPPU HÄÄMÖTTÄÄ, MUTTA TOIVOTTOMAN KAUKANA

TURKU, KLUBI perjantai 20.11.2009
Se on känninen ja kostea aamu.

Hynynen, Hongisto ja Sinkkonen ovat hengailleet Helsingissä, tuossa synnin saastaisessa pesäkkeessä, jo torstaista lähtien. Syynä on palaveri Karmilan kanssa. Aiheena Killing Joke -tribuutti. Runsaan alkoholinkäytön lisäksi päätöksiäkin on tehty. Äänitykset alkaisivat 17.12. ja jatkuisivat joulun jälkeen. Biisi on Pandemonium. Pandemonium on suomeksi pillu perseessä poikittain.

Hynynen on juhlinut kuin viimeistä päivää. Siihen on hyvän seuran lisäksi toinenkin syy. Hän on saanut keskiviikon ja torstain välisenä yönä oman osuutensa Absoluuttisen Nollapisteen Tommi Liimatan kanssa tehtävästä yhteiskirjasta valmiiksi. Tai sen kirjoitusosan. Vielä pitäisi piirtää muutamia kuvia ja yksi sarjakuvakin. Mutta suurin työ on nyt siis tehty.

Miehet heräävät Seurahuoneelta. Aamu alkaa tyhjentämällä huoneen minibaari. Paikalla on myös vieraileva tähti, Anal Thunderin Janne Ruokonen. Hän osallistuu alkoholitalkoisiin kuin mies.

Tämän jälkeen Hynynen, Hongisto ja Sinkkonen suuntaavat levy-yhtiöpalaveriin, jonka aiheena on Kotiteollisuus-nimisen bändin tulevaisuus. Se todetaan kosteaksi. Samalla päätetään myös, että ensi vuonna ei tehdä kuin muutama keikka ja seuraavan levyn äänitykset alkaisivat aikaisintaan ensi syksynä. Äänityspaikkana toimii mahdollisesti, jälleen kerran, hyväksi havaittu Holopaisen Tuomaksen residenssi. Asiaa on jo Tuomakselta kysytty. Tai sitä ei edes ehditty kysyä, sillä mies on tarjonnut paikkaa meidän käyttöömme heti Nightwishin rumpusessioiden jälkeiseksi ajaksi. Saa nähdä kerkeämmekö saamaan uudet biisit kasaan siihen mennessä. Aikaa kuitenkin on, nyt ei vaan saisi ruveta laiskottelemaan. Olemme päättäneet, että seuraavaa levyä treenataan kunnolla, pitkään ja hartaasti.

Levy-yhtiöpalaveri on kosteahko. Se vietetään taiteilijaravintola Kosmoksessa. Sieltä loikkaamme taksiin ja suuntaamme jonnekin Kehä Ykkösen varteen, jossa bussimme meitä jo odottaa. Anal Thunderin Janne päättää lähteä mukaan, ja mikäs siinä. Kyllähän meille hyväksi havaittu ryyppyseura aina kelpaa.

Olemme Turussa joskus viiden jälkeen. Hynyselle oli sovittu nimmarikeikka Levykauppa Äx:ään viideksi. Kymmentä vaille viisi Hynynen soittaa liikkeeseen ja kertoo myöhästyvänsä viisitoista minuuttia. Taksin ovi paukahtaa kiinni tasan 17.15. ja mies astuu liikkeeseen. Hänelle tarjotaan viiniä, vaikka sitä ei varsinaisesti enää olisi tarvis juodakaan. Mies on nimittäin aivan tillin tallin.

Nimmarikeikan jälkeen Hynynen kävelee hotelliin, ottaa huoneen ja nukahtaa.

Hän herää joskus kahdeksan jälkeen. Miehelle on tullut kahdeksan puhelua ja pari viestiä, joissa häntä kaivataan äänenpaineentarkastukseen. Ei muuta kuin kuteet niskaan ja Klubille. Äänenpaineentarkastuksessa ei ole ongelmia, vaikkakin Hynysen osalta se on hieman tokkurainen. Sen jälkeen suuntaamme nukkumaan.

Herätys on tuntia ennen keikkaa. Muilla paitsi Hongistolla, joka ei suostu heräämään. Mies ei vastaa puhelimeen. Soitamme respasta huoneen puhelimeen, mutta siihenkään ei kuulu vastausta. Viimein pyydämme respasta huoneen avaimen ja Hynynen ja Tammi käyvät retuuttamassa miehen ylös. Menee kymmenen minuuttia ennen kuin Hongisto tajuaa, mistä hän herää. Toiset kymmenen minuuttia menee siihen, että hän viimein tajuaa olevansa Janne Hongisto. Siitä kymmenen minuutin kuluttua hän tajuaa, että hänen tehtävänsä tässä organisaatiossa on soittaa bassoa puolen tunnin kuluttua lavalla ihmisten edessä.

Keikka ei ole soiton ja laulun suhteen mikään paras, mikä ei varsinaisena yllätyksenä parin päivän sekoilun jälkeen tule, mutta erittäin hauska se on. Syksyn hauskimpia. Yleisö on ymmärtäväistä ja hyvin messissä. Vedämme pari encoresettiä ihan soittamisen riemusta ja jatkamme sekoilua takahuoneessa.

Se sekoilu jatkuukin lopulta aamuun saakka.

UUSIKAUPUNKI, AQUARIUS lauantai 21.11.2009
Aamu alkaa Hongiston huoneen minibaarin tyhjennyksellä. Tämän jälkeen siirrymme hotellin vastapäätä olevaan baariin. Tyhjennämme senkin.

Lyhyt siirtymä, nyt edes Hynynen ei nuku. Perillä hengailemme huoneissamme ja odotamme äänenpaineentarkastuksen alkua. Viimein se tehdään, eikä ongelmia ilmene. Kai. Tätä pitäisi oikeastaan kysyä tekniikan pojilta, Hynynen ei siitä juuri mitään muista.

Siirrymme porukalla saunaan. Siellä on allasosasto ja poreallas ja lopulta saunareissu venähtää parin tunnin mittaiseksi. Ja mikäs siinä, sillä paikalle eksyy myös naisseuraa. Kyttäilemme perseitä ja istumme alasti porealtaassa. Pitkän tuijottelun jälkeen kukaan meistä ei ilkeä altaasta poistuakaan pitkään aikaan.

Takahuone on akvaario. Huoneessa on isot ikkunat suoraan baarin tupakkapaikalle. Se ei meitä haittaa. Hengailemme puolipukeissa ja vaihdamme keikkavaatteita ylle. Vilauttelemme ihmisille perseitä. Tai lähinnä Huotari ja Hynynen vilauttelevat. Huotari yrittää, säädyllinen mies kun on, peittää ikkuinoita jollain rätillä, mutta tehtävä on epätoivoinen.

Keikka on taas pirun hauska. Ei tarkka, mutta hauska. Sen täytyy nyt riittää yleisölle ja meille, sillä muuhun emme pysty. Naurattaa koko ajan niin helvetisti, vaikkakin Hynyselle tulee täydellinen blackout Käärmeiden historian aikana, eikä mies muista biisistä soinnun sointua muuten kuin kertosäkeestä. Nyt keulii mopo ja rajusti.

Takahuoneeseen kertyy outoa porukkaa. Emme välitä heistä. Juomme viinat pois kuleksimasta, hyppäämme bussiin ja pakenemme Karjalaan.

Nyt täytyy rauhoittua vähän. Muuten keuliva mopo löytyy pian rotkosta ja miehet sen mukana.

JOENSUU, KELLARI perjantai 27.11.2009
Matka Joensuuhun on rauhallinen. Hynynen hengailee bussin takaosassa ja tekee Miitrin sinne jättämällä kitaralla uuden biisin. Ja nukkuu tietysti välillä. On syytäkin levätä, sillä edellinen yö on mennyt uuteen DAD-boksiin perehtyen. Ihan juhlaa. Parasta koskaan.

Perillä alkaa närästää. Hurja määrä lääkeitä huuleen ja se menee ohi. Muita ongelmia äänenpaineentarkastuksen aikana ei olekaan. Siirrymme huoneisiimme makailemaan, Hongisto puolestaan suuntaa kaupungille bailaamaan ankarasti naisten kanssa.

Hynynen ja Sinkkonen saapuvat keikkapaikalle tuntia ennen keikkaa. Bryssel Kaupallinen lämmittelee. Hynynen katselee bändiä muutaman biisin ajan, mutta siinä vaiheessa kun joku vitun urpo tulee kitisemään, että miksi se Hynynen ei juo viinaa, niin siinä vaiheessa on aika poistua takahuoneeseen. Harmi, olisi ollut mukava katsoa keikka loppuun, sillä meininki on hyvä.

Kellari on täynnä. Mahtava meininki. Keikka on perkeleen hyvä, vaikkakin välispiikkejä ei tällä kertaa tule juurikaan viljeltyä. Myös Hongisto on oudon hiljainen, mutta se johtuu siitä, että hänen vaimonsa on yleisössä minihameessa ja korsetissa. Hongisto seuraa lavalta jokaista hänen liikettään ja ärähtää välittömästi mikkiin jos joku miespuolinen lähestyy häntä.

Takahuoneessa on leppoisa tunnelma. Ryypiskelemme ystäviemme sekä Bryssel Kaupallisen (tämä ei tarkoita sitä, ettemme pitäisi heitä ystävinämme) porukoiden kanssa siellä niin kauan, kuin se on mahdollista. Eli pitkään. Tämän jälkeen siirrymme Kimmelin yökerhoon jatkamaan. Hynysen osalta ne jatkot jäävät lyhyeksi. Mies siirtyy pian huoneeseensa nukkumaan.

Jossain vaiheessa yötä hän havahtuu helvetilliseen meteliin. Hynysen huone on täynnä porukkaa ja jengi tyhjentää hänen baarikaappiaan apinan raivolla. ”Mikä ettei”, toteaa mies, pieraisee ja nukahtaa uudestaan.

JOENSUU, KELLARI lauantai 28.11.2009
Tuplakeikat yhdessä kaupungissa ovat juhlaa. On mukava tietää, ettei aamulla tarvitse siirtyä mihinkään. Paitsi Hynysen täytyy. Nimittäin kirjakauppakeikka odottaa miestä klo 12.30.

Hynynen lompsii paikalle armottomassa krapulassa ja hoitaa homman. Porukkaa on niin helvetisti. Armoton ahdistus on totta, mutta asia hoidetaan tunnissa ja tämän jälkeen Hynynen siirtyy Kerubiin kuuntelemaan Uuden musiikin iltapäivää. Ihmeissään hän seuraa, kuinka pöytäseurue tekee vajaassa tunnissa kolme kappaletta sävelineen sanoineen. Näin toimivat ammattilaiset. Sitten joku moppitukka tulee humalapäissään selvittämään Hynyselle jotain ja miehen täytyy poistua. Nyt ei jaksa kuunnella selvitystä tyyliin ”sinäkö se kirjoitat teidän biisien sanat, ootsä koskaan kirjoittanut mitään muuta, tunsit sä Jouni Mömmön, minäpä tunsin”.

Hynynen tapaa herrat Höltän, Salon, Huotarin ja Sinkkosen Amarillossa, jossa iltapäivä jatkuu valtavalla määrällä ruokaa. Ravinto huuhdotaan alas oluilla, mansikka-margaritoilla sekä viinakahveilla. Homma alkaa toimia.

Siirrymme tekemään äänenpaineentarkastusta. Tai lähinnä testaamaan, että eilen lavalle jääneet kamat ovat toimintakunnossa. Hynynen yrittää houkutella Hongistoakin paikalle, mutta mies tepastelee mieluummin vahvassa glögikännissä omalla pihallaan Tikkalassa. Pestaamme Huotarin soittamaan bassoa soundcheckin ajaksi. Mies vetää kuin Tuukka Temonen. Vähän sinne päin, mutta sympaattisesti. Tämän jälkeen siirrymme hotellille nukkumaan.

Tapaamme tuntia ennen keikkaa. Toteamme olevamme soittokunnossa, vaikka Hongisto muuta väittääkin. Mies väittää olevansa todella kovassa jodissa. Mutta ei hän sen kovemmassa ole kuin Hynynenkään. Ja Hynynen ei ole ollenkaan. Mutta pian on, sillä kossu avautuu narahtaen kuin aitan ovi.

Keikasta tulee syksyn parhaimpia. Saatanan hauska ja hyvä fiilis koko keikan läpi. Voimakkaaseen otamme Huotarin basson varteen, mutta koko biisiä Hongisto ei jaksa sitä tapailua kuunnella, vaan riistää soittimen kesken biisin häneltä ja jatkaa sen loppuun. Yksi encoresetti ja takahuoneeseen ryyppäämään.

Nyt viina maistuukin. Onko tämä yllätys kenellekään? Meille on. Juomme sitä nuoruuden innolla, hyppäämme pakattuun bussiin joskus yöllä ja suuntaamme kohti Tikkalaa. Hongisto jää kavereittensa kanssa sinne, me muut jatkamme Lappeenrantaan. Tässä vaiheessa Hynynen on jo sammunut.

Sunnuntaina mies huomaa, että hänen puhelimensa ja pääkallosormuksensa on kadonnut. Kirottua! No, puhelin löytyy kuitenkin bussista ja viikolla Bryssel Kaupallisen Helttuselta tulee viesti, jossa hän ihmettelee, että miksi hänellä on Hynysen sormus.

Kaikki hyvin siis. Maanantaina Hynynen ja Sinkkonen käyvät Helsingissä kuuntelemassa Kotiteollisuuden olevan Emma-ehdokkaana ja vetävät lärvit Samuli Putron kanssa lärvit ruttuun.

Viikon päästä kokoonpano muuttuu, mutta alkoholiseikkailut jatkuvat. Pysykää siis kuulolla.