RIKOS IHMISYYTTÄ VASTAAN –kiertue jatkuu

“NYT PALAA HIHAD, MINÄ JULISTAA JIHAD” – Ramon Karvakäsi

TAMPERE, K.L.U.B.I perjantai 16.10.2009
Uskovaisten miesten seurue lähtee Lappeenrannasta kohti Tamperetta klo 12. Mukana on hyvää mieltä sekä Raamattu. Mukana on myös Aaltosen Miitri pitkästä aikaa. Sekä krapulaiset Sinkkonen sekä Hongisto, jotka molemmat ovat viettäneet eilen laatuaikaa kotonaan kalsarikännäyksen merkeissä. Hynysen närästys puolestaan on ollut niin kova, että mies on laihtunut kaksi kiloa. Ihmekkös tuo, raukka kun ei ole pystynyt puoleentoista vuorokauteen syömään mitään.

Nyt ei kuitenkaan närästä ja Hynynen hyppää Jeesus-rinkiin eli kaljaporukoihin. Ja kaljan jälkeen nukkumaan. Mies herää lähellä Tamperetta ja sitten onkin aika juosta jonnekin kirjakauppaan jakelemaan nimmareita.

Matkalla sinne mies tapaa vanhan ystävänsä Olsan, joka aikoinaan opetti Hynyselle musiikin alkeita. Tämä oli joskus 80-luvun lopussa. Miehet kättelevät, mutta Hynysen on pakko jatkaa heti matkaa. “Tuutko illalla keikalle”, kysyy Hynynen. “Voin mä tullakin”, vastaa Olsa. “Laitan nimen listaan. Tuutko yksin vai laitanko kavereita nimen perään?” “Ei mulla mitään kavereita ole”, vastaa Olsa. Keskustelu on päättynyt.

Kirjakauppakeikan jälkeen Hynynen juoksee takaisin Klubille. Päätämme kirjautua hotelliin. Hynysen Janne tulee moikkaamaan meitä ja kertoo samalla ottaneensa sydämeensä Jeesuksen Kristuksen. Mikä ettei, toteamme me ja houkuttelemme miestä kaljoille. Mies tulee, mutta juo vain kahvia. Vittu, mikä Juudas!

Alkaa tsekkailu. Nyt vedetään pitkän kaavan kautta, treenaamme nipun biisejä haltuun. Raskas kantaa katsotaan läpi kaksi tai kolme kertaa. Lopulta se alkaa kulkea. Muiden kanssa ei ongelmia olekaan.

Hajaannumme, kuka rientää mihinkin. Hynynen siirtyy syömään jonnekin intialaiseen. Hän saa sinne kyydin Petteri Palkoaholta, jonka hän yllättäen kohtaa taksin ratista. Palkoahohan on mies, joka aikoinaan Blomin Aten kanssa löysi Kotiteollisuuden ja otti bändin Megamanialle. Mies kertoo tympääntyneensä musabisnekseen ja siirtyneensä taksin rattiin. Hynynen ei ihmettele ratkaisua yhtään. Eihän tämä aikuisen ihmisen hommaa ole. Eikä täyspäisen.

Tapaamme takahuoneessa tuntia ennen keikkaa. Viehättävä naishenkilö tuo meille Pate Mustajärven soololevyt. Kiitämme ja lupaamme toimittaa ne Viipuriin, sillä levyn julkaisu on vasta viikon kuluttua.

Hynynen ja Aaltonen vetäytyvät treenaamaan Sinkkosen tekemää settiä läpi. Ongelmia ei ilmene. Hynynen päättää tehdä kunnon drinkin. Takahuoneeseen alkaa ilmestyä vanhoja tuttuja. Kehoitamme heitä kääntymään kylmäkaapin puoleen, sillä meistä ei näin lähellä keikkaa juurikaan juttuseuraa ole. Jos nyt yleensä koskaan.

Keikasta tulee paras Tampereen veto pitkästä aikaa. Klubin pienuus sopii meille. Yleisöä on kai loppuunmyydyn baarin verran ja se tuntuu nauttivan toiminnastamme. Paitsi joku urpo heittää Hynystä tuopilla päähän, mutta se on pientä. Hynynen kehottaa yleisöä heittelemään lisää esineitä lavalle ja hoitamaan tuopin heittäjän ulos rakennuksesta. Näin tapahtuu. Aika kovakouraisesti, kuulemme myöhemmin.

Palkitsemme tuoppeja ja esineitä heittelevän yleisön kahdella encoresetillä. Jälkimmäiseen kuuluu sellaiset biisit kuin Helvetistä itään ja Satu peikoista. Ihan helvetin hauska ja hyvä veto. Pakenemme tyytyväisinä takahuoneeseen ja saunaan.

Saunan jälkeen tyhjennämme takahuoneen viinakaapin tyhjäksi ja sitten yläkertaan baariin, jossa Klubin vetäjä herra Viikari tarjoaa meille avokätisesti muutamat drinkit. Taikajuoma tekee tehtävänsä. Hynyseltä katoaa muisti sekä suuntavaisto.

KAUSTINEN, KONSTA lauantai 17.10,2009
Hynynen kuulee aamulla viereisestä huoneesta helvetillistä meteliä. Herrat Aaltonen ja Hirvonen ovat luomassa GarageBandillä musiikkia. Hynynen vaihtaa huonetta ja tervetuliaisiksi hänen käteensä isketään vajaa pullo punaviiniä. Se tyhjenee nopeasti samalla kun tutustumme miesten tekemään “Kun mä tulin tähän Stadiin” –nimiseen kappaleeseen.

Puhelu Hongistolle kertoo karua kertomaa arjesta. Mies on telakalla juomassa aamulonkeroita Kaaoksen rumpalin kanssa. Jumalauta, tämä on kostettava! Hynynen ja Aaltonen siirtyvät viereiseen Passioniin. On muuten harvinaisen tyhmä baarin nimi.

Baari alkaa täyttyä. Hongisto tulee punkkariystävänsä kanssa sisään. Yllättäen paikalle kävelee myös Webmestarimme perheineen. Mitä vittua, perhehän asuu Hollannissa? Ei kuulemma enää, uusi asuinpaikka on Tampere. Humalaiset herrat naurattavat Webmestarin vaimoa ja tytärtä, mutta jostain syystä itse Webmestari ei naura. Hän ottaa perheen syleilyynsä ja vie sen turvaan.

Me siirrymme tiskille. Kerkeämme vetää ennen bussin lähtöä viisi kierrosta tiukkaa viinaa. Alkumatka Tampereelta Kaustisille menee siis hilpeissä merkeissä. Sitten on aika mennä maate.

Kaustinen on kuuluisa siitä, että siellä on paskimmat bändiruuat koskaan. Heti perille päästyämme Hynynen ajattelee välttää tämän ja käy viereisellä Teboililla. Vain saadakseen paskimman pitsan koskaan. Helpon äänenpaineentarkastuksen, johon sisältyi huomattavan pitkä aika jammailua, jälkeen jätkät käyvät hakemassa bändisafkat lähigrilliltä ja tällä kertaa ne osoittautuvat varsin siedettäviksi. Hynysen tuuria.

Majoitusta ei ole, sillä tarkoitus on taas ajella yöllä Karjalaan. Vietämme siis aikaa takahuoneessa. Jauhamme paskaa ja räpläämme vehkeitämme.

Keikka alkaa kahdeltatoista. Porukkaa tuntuu olevan eniten mitä tässä paikassa on meitä katsomassa koskaan ollut. Ja jostain syystä jengi vaikuttaa jopa innostuneelle. Harvinainen ilmiö Kaustisella, ainakin meidän tapauksessamme. Keikasta tulee oikein hyvä ja rento. Jää hyvä fiilis. Niin hyvä, että Hynynen, Hongisto ja Aaltonen päättävät käydä baarin puolella. Miehet kerkeävät vetää useamman drinkin ennen kuin on aika lähteä Karjalaan. Ja naisia nauratetaan myös. Sen minkä kollien kanssa valokuvissa poseeraamisen ohella kerkeämme.

Perussettiä. Hynynen tipahtaa jo heti kotimatkan alkuvaiheessa. Jää öinen Pohjanmaa kokematta. Jos pimeässä maisemassa ja tasamaassa nyt mitään kokemista on.

KAARINA, OLD TEXAS perjantai 23.10.2009
Päivä alkaa ärhäkästi. Hynynen maksaa hotelli Havenissa yli 200 euron minibaarilaskun. Mies on kaatuillut edellisen päivän Helsingin kirjamessuilla ja kaiken siellä kokemansa hulinan jälkeen hän on sulkeutunut hotellihuoneeseensa ryyppäämään totaaliseen rauhaan ja hiljaisuuteen. Se onkin tarpeen sillä Yrjänän, Ile Vainion, Andy McCoyn, Paula Koivuniemen, Vappu Pimiän (hyvät kanisterit muuten), Esa Pulliaisen, Tapio Liinojan ja Kauko Röyhkän kohtaaminen samana päivänä on miehelle hieman liikaa.

Hynynen tapaa herrat Sinkkosen, Hongiston, Höltän ja Huotarin Helsingin rautatieasemalla, tarkemmin sanottuna Bullmanissa. Sinkkonen, Hongisto sekä Hölttä ovat olleet eilen katsomassa Musea. Hynynen ei sitä vinkumista kestä, mutta kysyy silti kohteliaana miehenä, että oliko keikka hyvä. Kuulemma oli. Tilaamme sen kunniaksi parit kaljat.

Hyppäämme taksiin ja kohtaamme muun porukan jossain Vantaalla. Matka Kaarinaan alkaa. Myös Miitri on mukana. Mies valittelee kurkkukipua ja kuumetta. Otamme senkin kunniaksi parit kaljat ja sitten Hynynen vetäytyy maate heräten vasta perillä. Odottelemme, kun jätkät kasaavat rojut, teemme äänenpaineentarkastuksen ja siirrymme syömään. Tämän jälkeen Hynynen ja Hongisto ottavat taksin ja siirtyvät Turun keskustaan ja siellä Apteekki-nimiseen juottolaan, jossa he kohtaavat toimittaja Säynekosken. Puhumme pillusta. Eli asiaa.

Tuntia ennen keikkaa tapaamme takahuoneessa. Normaalia odottelua, drinkkien kasailua sekä Sinkkosen tekemään settiin tutustumista.

Saatanan hyvä veto ja hyvä yleisö. Kova meteli, hyvä meininki. Soitamme kaksi encoresettiä ja menemme takahuoneeseen tuhoamaan loput viinat. Istumme siellä niin kauan, että lopulta meidät ajetaan pois, kun muu baari on jo tyhjentynyt. Houkuttelemme tarjoilijatyttöä messiin, mutta hän on järjissään eikä lähde. Hyppäämme bussiin ja siirrymme Turun keskustaan ja hotelliin juomaan lisää.

Mitä saadaan, kun yhdistetään turkulainen älykkyys ja 7 päivää –lehden faktajournalismi? Saadaan lehteen “uutinen”, jonka mukaan Hynynen olisi muka Kaarinan keikan jälkeen ollut naisseurassa jossain paikallisessa Hesburgerissa jakamassa nimmareita. Jumalauta, kuka vittu on niin urpo, että jakelee Hynysen nimissä nimmareita? Ja ketkä ovat niin urpoja, että luulevat jotain pitkätukkaa Hynyseksi? Tiedoksi vaan: jos olette saaneet jossain Hesburgerissa “Hynysen nimmarin”, niin se ei ole aito. “Uutisessa” oli siis muutama faktavirhe: Hynynen ei ollut Hesburgerissa, Hynynen ei edes syö mitään hampurilaispaskaa, Hynynen ei jakanut nimmareita eikä Hynynen ollut naisen kanssa.

Niitä naisia oli kolme. Mutta se tarina ei liity Hesburgeriin millään tavoin. Joten Turun urpoille ja 7 päivää –lehdelle terveisiä: haistakaa vittu!

ALAVUS, PUUSTELLI lauantai 24.10.2009
Huomenna on Hongiston synttärit. Sen kunniaksi hän saa maksaa hotellin kaksi täysin tyhjennettyä minibaaria. Viimeistely tämän tyhjennyksen osalta tehdään aamulla. Hynysen aamu alkaa viskillä.

Maistelu jatkuu autossa. Jossain Urjalassa pysähdymme Alkoon. Hongisto hakee Kimmon kanssa 12 pulloa Sorbusta sekä muita myrkkyjä vielä päälle. Tämä lienee se kuuluisa Urjalan taikayö. Tässä vaiheessa kuskimme Jani puuttuu peliin ja kieltää viinojen tuomisen bussiin sisälle. Rukoilun jälkeen Hongisto saa tuotua yhden Sorbuksen perille asti, muut viinat jäävät lastiruumaan. Matka jatkuu hilpeissä merkeissä. Miitri esittelee meille taivaallisen kitarariffin. Teemme siihen saman tien porukalla säkeistön riffin ja kas näin; meillä on biisin runko kasassa. Ilman kertosäettä tosin. Äänitämme raakileen ylös Kimmon tietokoneelle.

Vielä hetken touhua katseltuaan Jani käskee koko porukan maate. Hynynen tottelee heti, muut jäävät vielä elämöimään. Hynynen herää perillä.

Äänenpaineentarkastuksen odottelua. Hynynen vaihtaa kitaraan kielet. Suunnittelemme SLAIKKARI 1.0 –peliä, jonka idea ja kulku selitettäköön näin pikaisesti muutamalla pääpointilla:

- Idea on saada Sly –niminen valomies kotoa keikkapaikalle sekä sieltä takaisin arkeen. Myös elämä arjessa kuuluu peliin.

- Sly liikkuu rotsia pyörittäen. Sen pyörimisnopeudesta näkee miehen energiat.

- Peli alkaa tehtävän annolla. Sly soittaa Hongistolle, jolta saa tehtävän tyyliin “tehtäväsi on siirtyä Tampereelta Alavudelle. Aikaa neljä tuntia. Siellä hoidat Kotiteollisuuden valot sammumatta.” Tässä vaiheessa Sly alkaa kerätä rahaa ja etsiä kulkuneuvoa perille. Alkoholiannoksista ja huumeista mies saa lisää virtaa. Samoin pillusta.

- Liian känniin ei saa tulla, silloin tehtävä epäonnistuu. Totaalinen blackout tarkoittaa sitä, että ruutu pimenee ja mies saattaa herätä jostain aivan muualta kuin pitäisi. Esimerkiksi ruotsinlaivan kannelta. Tai jonkun ruttohuoran vierestä. Tai Kossumies –univormussa jostain hevon vitusta. Vaihtoehtoja on satoja.

- Vaikka itse tehtävä menisikin hyvin, niin periaate on se, ettei peliä voi päästä läpi. Aina tulee uusia esteitä ja uusia ansoja. Näistä pahimpia on vaimon näkeminen kesken hyvän kännin. Tai poliisin. Täytyy osata valehdella, piileskellä ja samalla pitää alkoholin avulla energiatasot ylhäällä sekä itsensä edes jossain rahoissa, jotta pääsee liikkumaan paikasta toiseen. Myös puhelin täytyy muistaa ladata. Kalsareiden vaihdolla ja peseytymisellä ei ole niin väliä.

- Arki on oma kenttä sinänsä. Vuokrarahojen kasaan saanti ja lasten vieminen kännissä tai krapulassa kouluun tuo pelihahmon elämään omat haasteensa.

Äänenpaineentarkastuksessa soitamme pari biisiä ja jammailemme hieman tekemäämme uutta biisiaihiota. Hyvin tuntuisi lähtevän. Siirrymme syömään ja saunomaan. Sinkkonen puolestaan on innostunut tekemään GarageBandilla banjobiisejä sekä omituisia diskojumputuksia. Hän keskittyy huoneessaan niihin.

Odottelemme keikan alkua takahuoneessa saunan jälkeen. Hyvä fiilis. SLAIKKARI 1.0:n suunnittelu jatkuu. Kelaamme, että pelin rahoitus järjestyisi varmaan aika helposti eri rokkibaarien sekä kaljamerkkien sponsoroinnin avulla. Asia jää hautumaan.

Vedämme hyvissä tunnelmissa helvetin hyvän keikan, vaikka Aaltosen ääni onkin aivan muroina ja vaikka valomiehemme Huotari nollaakin pöytänsä heti keikan alkukahinoissa, eikä pysty tekemään suunnittelemiaan valoja koko vedon aikana. Jotain räpsyttelyä siellä silti tapahtuu. Olemme yllättyneitä, kun tapaamme miehen monitoritiskin takaa heti keikan jälkeen. Miehen työpiste kun on etupäässä Höltän vieressä. Selviää, että mies on ollut naurattamassa paikan naispuolista DJ:tä.

Vedämme yhden encoresetin (vissiin, vai oliko niitä kaksi? Kirj.huom). Siirrymme takahuoneeseen. Osa käy saunassa, mutta Hynynen keskittyy nyt vain kossuun. Hynynen ja Aaltonen päättävät käydä vielä baarin puolellakin naisia naurattamassa. Hynynen jakelee nimmareita ja Aaltonen katselee ihmeissään vieressä. Kunnes on aika hypätä bussiin ja ajella helvettiin.

KERAVA, WANHA KINO perjantai
Hynysellä on hieno viikko takana. Mies on aloittanut uusien biisien tekemisen ja demoamisen. Koneella odottaa jo neljä uutta raakiletta ilman laulusuorituksia. Lisäksi mies on urheillut aivan hulluna. Käsittämätöntä energiaa.

Energia loppuu kuitenkin heti, kun Hynynen hyppää bussiin. Ei muuta kuin nukkumaan. Jani on tänä viikonloppuna Ruotsissa jossain moottoripyörätapahtumassa joten kuskinamme toimii – ta daa! – Janne Hongisto, tuo Tikkalan ihmisterska. Jossain vaiheessa Hynynen herää, ottaa kitaran käteensä ja välittömästi syntyy uusi riffi sekä kertosäe. Mies siirtyy bussin takaosaan ja nauhoittaa ne talteen puhelimeensa.

Perillä Hynynen joutuu valokuvaussessioon sekä haastatteluun. Sen jälkeen mies tulee Wanhaan Kinoon ja kohtaa muun porukan, joka nyt on täydentynyt Aaltosella, joka on alkupäivän käyttänyt istumalla Mokoman studiosessioissa Hämeenlinnassa. Teemme äänenpaineentarkastuksen. Ei ongelmia. Lämmitämme takahuoneen saunan ja jäämme odottamaan keikkaa. Keravan motelli on sen verran kuppanen, ettei sinne kehtaa mennä aikaa viettämään.

Yllättäviä kohtaamisia: Mikko Karmilan sisko tulee miehensä kanssa meitä tervehtimään. Helpottuneena huomaamme, että sisko ei ole tullut veljeensä. Hänhän on kaunis!

Itse keikka on yhtä juhlaa. Se alkaa uudella alkunauhalla: Syvä joki –elokuvan banjokohtauksella. Olemme hyvässä vedossa ja yleisöä on niin perkeleesti. Palkitsemme itsemme ja yleisön kaksilla encoreilla ja Satu peikoista raikuu taas maisemassa. Tällä kertaa perkeleen asiallisessa tempossakin. Ja suht hyvässä lauluvireessä.

On aika siirtyä siihen toimintaan jonka osaamme: vedämme lärvit ruttuun. Takahuone täyttyy ihmisistä, naisista lähinnä. Myös Timpan varastetun GMC:n löytäjä ilmoittautuu. Otamme hänet takahuoneeseen ja syötämme hänelle viinirypäleitä.

Sitten katkeaa filmi. Naps. Tai snaps oikeastaan.

JÄMSÄ, HIMOS AREENA lauantai
Aamupalaksi lonkeroa. Lonkeroporukassa ovat herrat Hynynen ja Aaltonen. Sinkkonen ja Hongisto siirtyvät syömään hampurilaisia. Tekniikka on roudaamassa.

Hongisto ajaa jälleen. Hulluutta. Hynynen siirtyy maate bussin takaosaan ja herää perillä.

Soittajapojat siirtyvät syömään, kun tekniikka roudaa. Hynynen ja Aaltonen soittavat kummipojalleen, Hynysen pikkuveljen lapselle siis, syntymäpäiväpuhelun. Hynynen kysyy, että onko poika käynyt naisissa. Ei kuulemma ole.

Äänenpaineentarkastuksessa Aaltonen esittelee meille jälleen uuden Cult-henkisen riffin. Hynynen tallettaa sen puhelimeensa. Nyt näitä alkaa tulla. Siirrymme mökille saunomaan, jauhamaan paskaa ja näkeepä Hynynen ensimmäistä kertaa elämässään myös jakson Big Brotherista. Ei tule toistumaan.

Keikka-aika siirtyy puolella tunnilla eteenpäin. Se ei meitä haittaa. Lompsimme lavalle klo 00.00 ja alamme louhia. Vedämme keikan, joka on ehdottomasti tämän syksyn parhaita. Aivan saatanan hauskaa ja hyvää toimitusta. Ja Himoksella tuntuu olevan porukkaa eniten mitä meillä on siellä ollut. Ja siitä lähtee meteliä, joka on myös täällä poikkeuksellista. Eturivin toisiaan suutelevat tytöt huvittavat meitä suuresti. Pakkohan näillekin on pari encoresettiä vetäistä. Ja se Satu peikoista.

Hynynen ja Aaltonen innostuvat jälleen käymään baarin puolella. Pian Hongistokin ilmestyy sinne. Vedämme muutamat terävät, jututamme ihmisiä ja sitten meidät käsketäänkin bussiin.

Ja sitten onkin veto pois. Hynynen sammuu kuin, ööö, no niinku se nyt aina sammuu...