PULIUKKOJEN PALUU!

YMPÄRILEIKATAAN YHTEEN TULLAAN –KIERTUE 2009

SURULLISIA TARINOITA TÄMÄN PÄIVÄN LAMA-SUOMESTA

HAHMOT:
Jouni “Runopoika” Hynynen: kitara, huuto, närästys

Janne “Tikkalan mammutti” Hongisto: basso, kiiluvat, sameat silmät

Jari-Markus Juhani “tänä syksynä aloitan kuntosalilla käynnin” Sinkkonen: rummut

Miitri “miten mie voin soittaa kotiin tässä kunnossa” Aaltonen: kitara, taustalaulut

Timo “Tetris” Virtanen: talon rakennus, miksaus

Petri “Jooo o, jooo o” Salo: monitorit

Mika “Bailando””Kossumies” Huotari: valot

Jani “Jani” Tammi: autoilu, backline, kitarahuolto

Jari “isukki” Saastamoinen: miksaus

Tero “Hötlä” Hölttä: miksaus

Kimmo “Kimeeeee” Hirvonen: möötzendize

Naiset ympäri Suomen: pelkkiä objekteja

KITEE, KITEENHOVI perjantai 18.9.2009
Kotiteollisuuden loma keskeytyy traagisesti. Teemme pari keikkaa keskellä ei mitään, vaikka kesän painolasti tuntuu maksassa ja vatsassa vieläkin. Hynyseltä ei ole tullut kiinteää paskaa kuukausiin. Mutta keikkamyyjämme Führer Korhonen on päättänyt näin ja meidän on pakko alistua. Muuten meistä tehdään tuhkaa, saippuaa ja lampunvarjostimia.

On muitakin syitä. Tuntumaa on pidettävä yllä. Parempi tehdä se näin kuin treenikämpillä hillumalla. Se olisi vielä vaikeampaa. Joten ei muuta kuin keltaiset silmänvalkuaiset välkkymään syksyisessä yössä.

Hongisto on hankkinut itselleen pronssisen rusketuksen jossain etelässä, Sinkkonen on hommannut zombiemaisen kalpeuden himassaan ja Hynynen, no, hän on oma mulkun näköinen itsensä. Puoliveltto ihmiskyrpä ja aina kaukana kotoa. Vaikka olisi kotonakin.


Hynysen päivä alkaa aikaisin aamulla. Hän suuntaa Helsinkiin kyttäämään, kun Jussilan Mika masteroi myöhemmin syksyllä ilmestyvää Kuollut kävelee –ep:tä. Sisältö saadaan kasaan, vaikka biisijärjestystä arvotaankin vielä. Päätämme miettiä sitä vielä viikonlopun yli. Joka tapauksessa ep tulee sisältämään 8 kappaletta ja pituutta sillä on 44,44 minuuttia. Ep:n musapuoli (sille tulee dvd –puoli erikseen) on siis pitempikestoinen kuin Sotakoira pitkäsoitto. Mystistä.

Jätkät ovat menneet Kiteelle jo etukäteen. Hynynen tulee junalla perässä. Kesken junamatkan hän saa viestin Virtaselta, jossa kysellään, että missä helvetissä miehen vahvistimet ovat. Tässä vaiheessa Hynynen vasta muistaa, että ne ovat huollossa. Ammattimaista toimintaa. Huomaa, että mies on vielä lomatunnelmissa.

Hongisto on Hynystä vastassa Kiteen asemalla hautakiviurakoitsija Hyppäsen kanssa. Hyppänen on kännissä ja puhuu kuolemasta, ammatistaan. Voiko ihanammin ilta enää alkaa? Luultavasti ei. Se paranee hieman kun Hongisto kertoo, että Hynyselle on saatu vahvistin lainaan Silentrain –bändin leiristä. Sillä mennään tämä viikonloppu. Iso kiitos tästä Kiteen pojille.

Paketti on sekaisin. Salo on jossain etelässä, joten monitoreita tekee tänä viikonloppuna Höltän Tero. Aaltosen Miitri on vetämässä toista kitaraa ja taustalauluja. Kuskimme Tammi on jenkeissä, joten kuljemme Hongiston pakettiautolla sekä Sinkkosen henkilöautolla.

Äänenpaineentarkastusta tehdään parin biisin verran ja sitten olemme valmiita saunomaan ja nauttimaan parit kaljat. Tunnelmat ovat hieman väsyneet. Tuntuu, ettei loma ole ollut riittävän pitkä. Ja tottahan se onkin. Lauteilla istuu hiljaisia miehiä.

Hynynen ja Aaltonen menevät Hynysen huoneeseen treenaamaan biisit läpi. Hyppänen tulee mukaan. Biisien väleissä hän puhuu kuolemasta.

Kiteenhovissa on hyvin porukkaa. Takahuonerider on vajaa, mutta emme nosta siitä meteliä tällä kertaa. Emme jaksa. Naureskellen toteamme, että ehkä me sitten heitämme vastaavasti hieman vajaan keikan.

No, ei se sitä ole, mutta ei nyt ihan nappisuorituskaan. Vähän väsynyt meininki, vaikka yleisö on kyllä hyvä. Mutta jotenkin se normaali soittamisen riemu on hieman kateissa.

Keikan jälkeen ei jaksa ryypätäkään. Hynynen ja Hölttä käyvät baarin puolella juomassa pari drinkkiä. Aaltonen ajaa takaisin Lappeenrantaan, miehellä on huomenna Monsteriserin keikka jossain. Sinkkonen kärsii migreenistä ja poistuu nukkumaan. Pian me muutkin seuraamme esimerkkiä.

Ihan kuin olisi töissä. Pitääkö tässä siirtyä huumeisiin, jotta saa ilon irti?

NILSIÄ, TAHKO PIAZA ROCK lauantai 19.9.2009
Hynynen herää aikaisin. Mies hakee aamiaisen vastapäisestä huoltamosta ja palaa huoneeseensa sitä nauttimaan ja purkamaan sähköpostejaan. Olemme sopineet, että roudaus alkaa vasta kahdelta.

Aamu kymmenestä iltapäivän kahteen on pitkä aika. Äkkiä laskettuna se on pyöreästi noin neljä tuntia, vai mitä. Hynynen kerkeää pitkästyä. Iltapäivällä tapahtuukin ihme: mies osallistuu roudaukseen! Täytämme Hongiston pakettiauton nopeasti ja siirrymme Kiteen Nesteelle hakemaan pitsaa.

Viisi Monster-pitsaa löytävät paremman kodin vatsoistamme. Hengaamme hetken aikaa Hongiston luona Tikkalassa ja alamme sitten siirtyä hiljakseen kohti Nilsiää. Matkalla kuuntelemme Viikatteen uutta levyä. Toimii perkeleen hyvin. Vielä kun saisi pillua, niin kaikki olisi hyvin.

Tänään ei tehdä äänenpaineentarkastusta. Paikalla on kaksi muuta bändiä. Joku ulkomaan ihme sekä Peer Gynt. Syömme ja siirrymme huoneisiimme lepäilemään, kun ensimmäinen bändi aloittaa.

Gynt on juuri lopettanut, kun tulemme takahuoneeseen. Paikka tuntuu olevan tukossa. Meininki vaikuttaa hyvälle, paitsi kunnon alkoholia ei näy taaskaan missään. Kuka nyt keskikaljaa jaksaisi lipittää? Joudumme turvautumaan pimeän viinan kauppiaisiin. Onneksi tunnemme heitä ympäri Suomen. Pari puhelua välittäjille riittää ja Hynynen saa tarvitsemansa annoksen viinaa ja huumeita. Vittuakin olisi tarjolla, mutta sitä ei uskalla näin lähellä keikkaa ottaa vastaan, sillä nussimisen jälkeen miehestä häviää voima ja terä. Sinkkonen ja Hongisto ovat tänään ilman. Viinaa siis. Heihin on mennyt Jeesus Kristus, Nasaretin mies, puusepän poika ja keskinkertainen kansanparantaja.

DJ luukuttaa ennen keikkaa Rammsteinin uutta biisiä, joka kuulostaa Hynysen korvaan aivan saatanan paskalle. Käsittämättömän huono sävellys. Mutta videon hyvät puolet taitavat olla jo kaikkien tiedossa.

Kylmiltään lavalle ja hyvältä tuntuu. Monitorointi toimii paremmin kuin eilen ja muutenkin on jotenkin rennompi meininki. Keikasta tulee lopulta pirun hyvä.

Järjestämme lisää juotavaa takahuoneeseen. Hongisto ja Sinkkonen menevät saunaan, mutta Hynynen jää suustaan kiinni Gyntin Nikin ja hänen vaimonsa kanssa. Se ei tarkoita suutelemista, vaikka sekin käy mielessä. Sitten onkin aika lähteä kohti Karjalaa.

Hynysen viimeinen muistikuva on se, kun hän kaataa sammuessaan Suomi-viinaa Sinkkosen takapenkin nahkaverhoiluun sekä omille housuillensa.

Alkoholin väärinkäyttöä. Nero vauhdissa.

HELSINKI, VIRGIN OIL, perjantai 2.10.2009 ja lauantai 3.10.2009
Hynynen on tullut Helsinkiin jo torstaina, sillä hänen pitää olla Maikkarin Huomenta Suoli –lähetyksessä aamulla jo heti kahdeksan jälkeen. Taksiin loikkaa hotelli Havenin edestä krapulainen ja väsynyt mies. Samalla reissulla mies tekee Radio Novan sekä Radio Aallon haastattelut! Kaikkeen se runokirjan kirjoittaminen miestä juoksuttaa.

Nova-kokemus on juuri sellainen, kuin sopii odottaakin. Hynystä on vastassa kaksi miestä, jotka ovat pukeutuneet suoriin housuihin ja slipovereihin. Neuleet hohtavat syksyn kirkkaissa väreissä. Studiossa on myös kaksi naista. Käsilaukut ja leninkien helmat heiluvat kuin Maija Poppasella. Leningit ja heiluvat helmat antavat kuitenkin ymmärtää, että niiden alla olisi muodokasta herkkua tarjolla. Naiset juovat cappuccinoa ja tarjoavat sitä Hynysellekin. Hän ei ota. Mies kysyy, onko kaljaa. Ei ole. Siideriä löytyisi kyllä yksi pullo, mutta siihenhän Hynynen ei koske. Taustalla soi Suurlähettiläät. Seuraavaksi soitettaisiin J.Karjalaisen Doris. Kylmä hiki valuu Hynysen otsalla. Onko tämä Helvetti? On, huutaa toinen naisista ja hänen silmänsä hehkuvat punaisina. Hän repii leninkinsä, paljastaa amatsoonimaiset syöjättären muotonsa, irvistää raateluhampaillaan ja hyökkää Hynysen kimppuun. Toinen miesjuontajista sulkee studion oven. Hynynen saa riuhdottua itsensä vapaaksi ja pakenee studion nurkkaan. Juontajat lähestyvät. Heidän raateluhampaansa ja pitkät kyntensä välkkyvät aamun hauraassa valossa. Joku avaa studion kaapin oven. Sieltä tulee Tero Vaara, Pimeyden ruhtinas! Hän nauraa sairasta nauruaan. Hynynen syöksyy kohti kolmannen kerroksen ikkunaa. Täältä on vain yksi tie ulos! Kuolema.

Klops. Hynynen herää taksissa. Kaikki oli vain pahaa unta. Oikeasti haastattelu oli ollut yllättävän leppoisa.

Huomenta Suomessa Hynynen istui muuten pääministeri Vanhasen lämmittämällä penkillä. Se oli lämmin penkki. Hiillostettu suorastaan. Taas miestä kiusattiin lautapinoista ja ties mistä. Koop Arponen huikkasi Vanhaselle “hyvin meni, hyvä meininki”, kun tämä tuli studiosta ulos. Hynynen ei sanonut sanaakaan. Kummallekaan. Vaikka Vanhaselle kyllä pitäisi. Mutta jos mies ei katso silmiin, niin se kertoo siitä, ettei hän halua. Pitäköön lautapinonsa.

Loppupäivä meneekin sitten nukkuessa ja minibaaria maksaessa. Hotelli Havenissa pieni pullo samppanjaa maksaa 54 euroa ja risat. Tiedoksi vaan, jos joskus humalapäissänne alatte baaria tyhjentämään. Maksun jälkeen on aika rientää johonkin lehtihaastatteluun ja fotosessioon. Se tehdään Tavastialla. Tai Ilveksessä ja Semifinalin edessä oikeastaan. Tavastian henkilökunta nauraa vieressä.

Hynynen tapaa muut pojat viiden jälkeen Virgin Oilissa. Sielläkin mies tekee yhden tv-haastattelun ennen kuin pääsemme äänenpaineentarkastukseen käsiksi. Tsekki menee hyvin ja meillä on pirun kivaa. Tuntuu siltä, että nyt homma toimii taas. Väsymys on kadonnut, puhumme viinasta ja vitusta entiseen tapaan. Tammi ja Salo ovat palanneet remmiin, on mukava nähdä miehiä. Lomat ovat menneet nappiin. Salo ei ole tehnyt etelänmatkallaan mitään ja Tammi on Jenkeissä ollessaan hengaillut Metallican bäkkärillä Lamb of Godin poikien kanssa.

Sinkkonen lähtee jäähallille katsomaan jotain NHL-porukoiden pelejä, Hongisto menee jonnekin ja Hynynen siirtyy hotellille, jonne hän sammuu välittömästi. Miehellä on kova flunssa ja takana on kaksi raskasta päivää, sillä torstaikin on mennyt pasteeratessa eri paikoissa. Tällä kertaa Lahdessa.

Tapaamme tuntia ennen keikkaa takahuoneessa. Sinne alkaa valua muutakin väkeä, muun muassa Karmila sekä Yrjänä vaimoineen, jotka tuovat meille uunituoreen CMX -kysymys ja vastauspalstasta toimitetun kirjan bussilukemiseksi. Olemme liekeissä.


Helvetti on irti. Takahuone täytyy nopeasti. Hynysen ääni on aivan riekaleina. Osa porukasta lähtee jossain vaiheessa Looseen istumaan, mutta Hynynen ei voi. Hänellä on lähtö Turun kirjamessuille heti aamusta....

LAUANTAI 3.10.2009
Tyly herätys. Yrjänän vaimo Kikke soittaa hotellihuoneen puhelimeen hieman ennen kymmentä ja kertoo, että auto odottaa jo hotellin edessä. Se on kylmää faktaa miehelle, joka potee aamuerektiota. Ei muuta kuin kylmään suihkuun, vaatteet niskaan ja autoon.

Liken kustannustoimittaja Stella ajaa. Yrjänän pariskunta istuu takapenkillä ja aloittaa välittömästi brandytarjoilun päästessämme Turun tielle. Hyvin lähtee tämä(kin) päivä käyntiin.

Koko päivä on samanlaista juoksemista. Hynystä talutetaan haastattelusta ja nimmarisessiosta toiseen. Välillä mies karkaa kirjamessujen baariin juomaan jaloviinaa hunajateellä, sillä kurkku tuntuu todella pahalle. Ääni kulkee kyllä, mutta voimaa siinä ei ole. Pelkkää kähinää.


Illalla Hynynen tuodaan takaisin Helsinkiin. Mies siirtyy välittömästi hotellille nukkumaan. Parin tunnin unet kerkeää vielä ennen kuin pitää siirtyä keikkapaikalle. Sinkkonen on taas NHL-pelissä, Hongistolta on puolestaan tullut hälyttäviä tekstiviestejä pitkin päivää. Yhdessä kysyttiin, että milloin keisari Nero hallitsi. Mistä vitusta tuollaisia voi tietää? Hynysen arvio oli n. 60 jKr (lähelle meni, 37-68 jKr, kirj. huom). Muitakin tekstiviestejä Hynynen saa. Huotari välittää Virgin Oilin henkilökunnan pyynnön, että tänään pitäisi pitää vieraslista maltillisena, tupa on myyty loppuun jo ennakkoon. Hynysen pikkuveli puolestaan ilmoittaa, että hän on herännyt tänä aamuna Tampereen poliisilaitoksen putkasta. Jälleen saa isoveli olla pikkuveljestään ylpeä.

Tapaamme taas tuntia ennen keikkaa takahuoneessa. Tunnelma on hyvä ja Hongistokin tuntuu olevan soittokunnossa. Sinkkonen kiusaa meitä laittamalla setin alkuun Raskas kantaa –kappaleen, jota ei ole soitettu sitten viime kevään. Pete hakee Hynysen kitaran, jotta voimme katsoa biisin soinnut ja riffin läpi. Homma saadaan haltuun.

Paitsi, että ei saada. Keikka lähtee vakuuttavasti, Raskas kantaan yksikään riffi ei taida osua kohdalleen. Mutta sen jälkeen lähtee ja loppu on yhtä juhlaa. Tosin Hynysen ääni pettää jo toisen biisin jälkeen ja siitä eteenpäin loppukeikka on kurkulle tuskallista. Sattuu, mutta antaa sattua. On niin saatanan kivaa, ettei mitään järkeä. Jengi on liekeissä. Soitamme kaksi encoresettiä ja pakenemme. Viimeisen biisin, Pissaa ja paskaa, aikana Hynysen kitarankieli katkeaa sopivasti. Muuten olisimme soittaneet ehkä enemmänkin. Tai ehkä kuitenkaan emme, sillä Hynysen kurkusta kuuluu keikan jälkeen pelkkää pihinää.

Takahuone muuttuu Sodomaksi ja Gomorraksi. Helvetilliset orgiat käynnissä. Naisia silmänkantamattomiin, rumimpia pitää hätistellä ulos. Juuri kun Hynynen on laittamassa penistään jonkun huolimattoman naisen suuhun, tämä ihana leikki loppuu. Saamme käskyn lähteä. On aika poistua Karjalaan. Taaksemme jää takahuone, joka on kuin kaatopaikka, Helvetin esikartano. Anteeksi, Virginin väki.

Kotimatkaa tehdään kahdella autolla: Hongiston pakulla (Virginiin on turha tulla bussilla, sillä roudaus menee turhan hankalaksi) sekä Hynysen Hummerilla. Pakun tunnelmista en tiedä, mutta Hummerissa kuunnellaan Jaakko Teppo –tribuuttia ja nautitaan Tammen Janin kuorsauksesta.

Nyt tuntuu siltä, että syksyn rundi on lähtenyt oikeasti käyntiin. Tästä ei hyvää seuraa...

JYVÄSKYLÄ, LUTAKKO torstai 8.10.2009
Lähtö on kello 13. Matka on normaali. Hynynen nukkuu, käymme syömässä ja Hynynen nukkuu taas.

Perillä Tammi kertoo, että kerrankin bussin soitin- ja laitetila on pakattu väljäksi. Se johtuu siitä, ettei “Tetris” Virtanen ollut tällä kertaa sijoittelemassa palikoita kohdalleen. Toteamme, että kaipaamme häntä silti.

Kohtaamme tämän viikonlopun miksaajamme, herra Saastamoisen. Jari on tehnyt meitä aikaisemminkin ja nauhoittanutkin meitä joskus. Kuolleen kukan nimen demo tehtiin Jarin kanssa aikoinaan. Nyttemin mies on keskittynyt Paula Koivuniemen monitoreihin sekä opetustehtäviin. Muun muassa.

Hynynen vaihtaa kielet kitaraansa, tekee yhden haastattelun, käy fanitapaamisessa (ja saa lahjaksi hienon puukon) ja sitten onkin aika käydä äänenpaineentarkastuksen kimppuun. Se menee hyvin, monitorointi on heti kohdallaan. Harvinainen juttu Lutakossa. Olemme niin innoissamme, että soitamme useamman biisin treenimielessä.



Syömme ja siirrymme hotellille saunomaan. Klo 22 olemme takaisin takahuoneessa. Pohjolaisen Seppo perheineen käy meitä tapaamassa. Puhumme Sepon ja hänen poikansa kanssa pillusta, niiden erilaisuuksista. Vaimo kuuntelee sujuvasti vieressä. Pyydämme häntä näyttämään omaansa. Hän ei suostu. Omituinen pihtari!

Keikasta tulee helvetin hyvä, vaikka loppuunmyyty sali onkin aluksi oudon hiljainen. Torstai-ilta ja lapsien paljous vaikuttavat asiaan. Pikku hiljaa jengi alkaa kuitenkin lämmetä ja homma alkaa toimia. Loppu on jo yhtä orgiaa. Hynynen käy yleisön puolella Kuningas Mammonan aikana ja joku nainen heittäytyy hänen syliinsä. Soittaminen keskeytyy hetkeksi, kunnes Hynynen pääsee rinnakkaasta naisesta irti. Kaksi encoresettiä ja takahuoneeseen.

Viina alkaa maistua. Emme malta edes saunoa. Porukkaa alkaa valua paikalle. Ystävämme Kaitsu vaimoineen tuo meille valkoviiniä. Niin paljon juotavaa, niin vähän aikaa. Elämämme tragedia.

Pirssi alle ja baariin laulamaan karaokea. Hynysellä ei ole baarin nimestä mitään muistikuvaa, mutta kivaa on. Huotari vetää pravuurinsa Peltirummun. Hynynen laulaa Leevi and the Leavingsin Mäyrän. Muutkin laulavat, mutta eivät mitään tunnistettavaa sävelmää.

Ja sitten naps, joku leikkaa filmin poikki.

RAUMA, BAR HOVI perjantai 9.10.2009
Eilisen illan mukavuus tuntuu aamulla kipuna. Ei muuta kuin bussiin nukkumaan.

Hynynen herätetään jossain Tampereen kohdilla. Menemme Verkkokauppa.comiin ostamaan uudet tietokoneet sekä Hynyselle uuden puhelimen. Teemme ostoksia yli neljällä tonnilla. Krapulaa voi lieventää näinkin. Jostain syystä myyjä on yhtä hymyä, kun poistumme kaupasta. Luultavasti hän tulee saamaan Vuoden myyjä –palkinnon pomoltaan.

Perillä Raumalla Hynynen, Hongisto, Sinkkonen ja Hirvonen suuntaavat kaljoille keskustaan. Löydämme jonkun biljardibaarin ja pelaamme muutaman pelin. Ja nautimme parit kaljat tietysti. Hongisto särpii lonkeroa ja selittää jotain niin innoissaan, että viimeinen miehen tuopeista lentää lattialle.

Eksymme paluumatkalla. Voiko Raumaankin eksyä? Näköjään voi, ainakin pimeän aikaan. Paluumatka kestää lähes tunnin. Eikä missään näy ketään jolta kysyä neuvoa. Ja vaikka näkyisikin, niin emme kysyisi.


Teemme äänenpaineentarkastuksen. Kokeilemme Tuonen joutsenta, mutta se ei oikein kulje. Monitorointi on vaikea. Lava on niin pieni, että kitara ja rummut peittävät kaiken alleen. Olemme kusessa, mutta päätämme olla välittämättä. Teemme ristinmerkin ilmaan ja siirrymme saunaan.

Viereisessä saunassa on joku opiskelijaporukka viettämässä iltaa. Kun kuulemme naisten kikattelua, Hongisto päättää käydä kysymässä heiltä pullonkorkinavaajaa. Hän tekee sen alasti. Avaaja löytyy yllättävän nopeasti.

Tuntia ennen keikkaa tapaamme takahuoneessa. Tunnelma on hyvä. Lavalle kävellessämme meille kerrotaan, ettei tämmöstä väenpaljoutta ole aikaisemmin tässä paikassa nähty. Kävelemme yleisön läpi lavalle ja alamme louhia.

Hyvä keikka, vaikka ääni pettää vieläkin ja monitoreiden kanssa saa olla tarkkana. Mutta kuuluvuus on paljon parempi kuin soundcheckissä. Yleisö on perkeleen hyvä. Ehdottomasti paras Rauman keikka meiltä. Hikinen tunnelma. Ja onnellinen.

Kahden encoresetin jälkeen juoksemme yleisön läpi takahuoneeseen juomaan ja sammumaan. Baarin puolelle ei uskalla nyt mennä.

SEINÄJOKI, RYTMIKORJAAMO lauantai 10.10.2009
Aleksis Kiven päivä. Sitä täytyy juhlia. Hynynen aloittaa aamun minibaarista löytyvällä Smirnoffilla. Nam.

Siihen se sitten jääkin. Bussissa mies siirtyy nukkumaan. Matkalla käydään syömässä jossain ja sitten unet jatkuvat, kunnes ollaan taas jossain. Ja jossain vaiheessa ollaan perillä jossain. Paikaksi paljastuu Seinäjoki.

Perehdymme uusiin tietokoneisiin. Hynynen opettelee Garage Band –ohjelmaa. Jos seuraavat työhuonedemot tulisikin tehtyä sillä. Alkaa vaikuttaa vahvasti siltä, sillä ohjelma vaikuttaa todella helppokäyttöiseltä.

Äänenpaineentarkastus menee muuten hyvin, mutta sen loppuvaiheessa pari kihertävää lyyliä tulee humalapäissään pyytämään Hongistoa saunomaan osaksi polttariohjelmaansa. Samalla alkaa se iänikuinen marina “Tuula (nimi muutettu) menee naimisiin, voisitteko laulaa sille jonkun onnittelulaulun, vaikka Satu peikoista”. Hynystä alkaa oksettaa. Hän kääntää selkänsä, pieraisee ja poistuu takahuoneeseen. Valkoviinipullo avautuu.

Hynynen ja Hongisto tilaavat taksin ja siirtyvät keskustaan. He löytävät itsensä remontoidusta Duunista. Muutaman päivän myöhässä tosin, sillä torstaina paikassa olisi ollut Sutelan Heli stand-up –keikalla. Saamme kuitenkin arkielämän stand-up:ia, kun joku nainen tulee marisemaan Hynyselle, että “ei Lauri Tähkä oo perseestä”. Menee tovi selitellessä, ettei Hynynen niin ole väittänytkään. Nainen ei ymmärrä. Hän toistaa “ei Lauri Tähkä oo perseestä”. Selitä näille sitten. Hongisto vetää valttikortin pöytään ja kysyy naiselta, että eikö hänen mielestään ole perseestä se, että Elonkerjuu on kolme tai neljä iltaa Tavastialla putkeen ja lippujen hinnat ovat 28 euroa. Siitä on rokki aika kaukana. Sitä kutsutaan kusetukseksi. Nainen toteaa: “Mulla on jo liput perjantain ja lauantain keikoille”. Tosiaan, selitä näille nyt sitten. Hynynen toteaa, että keskustelu on päättynyt, kääntää selkänsä ja pieraisee.

Keikkamyyjämme Korhonen saapuu paikalle. Hän kertoo YUP:n telakoitumisen todellisen syyn. Bändi soitti liian vähän keikkoja ja Führer Korhonen teki koko porukasta saippuaa ja lompakoita. Miehellä on myös hienot Mannosen nahasta tehdyt bootsit jaloissaan. Molemmat jalat naputtavat jatkuvasti 120 iskun tempolla lattiaan. Lätkytämme hetken muutakin paskaa ja siirrymme keikkapaikalle. Matkalla kuuntelemme Kolmannen Naisen uusinta. Se kuulostaa Kolmannen Naisen uusimmalle.

Huotarilla on bailando-vaihde päällä. Mies puhuu kieliä, bailandoa. Tapaamme myös FM2000 –porukan, jolla on majoitus aivan takahuoneemme vieressä. Heillä on keikka tänään jossain keskustassa. Vaihdamme muutaman sanan siitä, miksi ajatus Kolmannesta valtakunnasta on nykyisin niin aliarvostettu. FM2000 on vahvasti sitä mieltä, että Aadolf oli oikeassa.

Mahtava keikka. Ääni alkaa kestää ja Hynynen kuulee laulunsa. Soitto kulkee. Yleisöä on ehkä eniten mitä meillä on Rytmikorjaamolla ollut. Jossain vaiheessa Huotari ilmestyy lavalle virittelemään jotain etuspottia. Miehellä on pyyhkeestä tehty viitta sekä pahvilaatikosta tehty maski yllään. Kossumies on saapunut! Mikä ettei.


Selviämme yhdellä encoresetillä tällä kertaa (muistaakseni, kirj.huom.). Poistumme takahuoneeseen juomaan loput juomat. Ja sieltä siirrymme baarin puolelle, jossa kerkeämme olla hetken ennen kuin on aika lähteä.

Matka menee maistellessa. Maistelemme jaloviinaa. Hyvin uppoaa. Jopa Isukki Saastamoinen ottaa muutamat drinkit. Hynynen sammuu ennen Jyväskylää.

Alkaa olla siis normaali meininki. Helpottavaa huomata, että bändi toimii taas kuten pitääkin kaaottisen loppukesän jälkeen. Mutta miten käy jatkossa? Se selviää seuraavassa jaksossa, jonka nimi on TIKKALAN TSUNAMIN KOSTO!