LET´S HONGOLOID!

KOKOONPANO: sama kuin ennenkin
MUSIIKKI: samaa kuin ennenkin
KEIKKAPAIKAT: samat kuin ennenkin
YLEISÖ: sama kuin ennenkin
TOIMINTA: samanlaista kuin ennenkin
SEURAUKSET: samat kuin ennenkin

TAUSTAA
Kotiteollisuudella on takanaan kolmen kuukauden loma. Kukin on viettänyt sitä tavallaan. Hynynen on kirjoittanut yhden kirjan, kirjoittaa toista ja aloittelee kolmatta. Sinkkonen on ryypännyt ja matkustellut ja Hongisto on kolunnut läpi kaikki Tohmajärven navetat. Pian on syntyvä omituisen näköisiä vasikoita!

Ensimmäisen kerran tapasimme toisemme tammikuun lopussa Ukonhaudan promootiohommien merkeissä. Niillä liukkailla menikin sitten lopulta kolme viikkoa. Edustimme niin perkeleesti. Varsinkin Hynynen sai juosta Helsingissä yhtenään, mutta tällä kertaa muutkin osallistuivat haastatteluiden tekemiseen kiitettävästi. Ja se on hyvä. Sinkkonen lihoi tämän periodin aikana viisi kiloa.

Ukonhauta ilmestyi 18.2. ja sitä juhlittiin ns. perhepiirissä. Eli Kotiteollisuus vuokrasi Lappeenrannan kupeesta tilan, jonne kutsuttiin kaikki ne ihmiset, jotka olivat osallisina levyn valmistumiseen. Ja myös ne, jotka joutuivat kärsimään sen tähden. Tarkoitan tällä vaimojamme. Levy-yhtiömme edustaja jakoi samaisessa tilaisuudessa meille kultalevyt Sotakoirasta ja samalla kuulimme myös, että Ukonhauta oli myymässä jo saman verran. Joten tässä kohtaa voi kai todeta, että hyvin pyyhkii. Hongisto ilmoitti samoissa bileissä, että hän on lihonnut neljä kiloa.

Eli olemme kuuluisia, rikkaita, kauniita ja läskejä. Jotain oleellista kuitenkin puuttuu. Emme osaa soittaa uusia biisejämme. Hynynen on katsellut sointuja, rakenteita ja sanoja parina iltana kotonaan ennen kuin kokoonnumme ensimmäisiin treeneihin maanantaina 2.3. Soittelemme muutaman tunnin ja homma on täysin hakusessa. Ei lähde yhtään. Sama kuvio toistuu tiistaina. Keskiviikkona kulkee ensimmäistä kertaa, mutta ei niistäkään treeneistä kovin varmaa tuntumaa jää. Torstai jää väliin, koska Hynynen on pyydetty Muuvi-tuomaristoon arvioimaan vuoden 2008 suomalaisia musiikkivideoita. Hynynen kertoo muille raatilaisille, että hän on lihonnut alkuvuoden aikana kahdeksan kiloa.

Perjantaina Hynynen ajelee autollaan Helsingistä kohti Mikkeliä, kun hän saa Hongistolta viestin: “Perkele, myö on treenattu Ukonhautaa sävelaskeleen liian korkealta, tarkistin viime yönä, kun treenasin bassoa, lihoin ja ryyppäsin aamuun asti.”

Mikä ettei! Hyvällä pohjalla. Hyvä, että joku tarkisti asian. Hynysen matka Savoon meni muuten Putron soololevyä kuunnellessa. Saatanan kova levy. Selvä klassikko.

MIKKELI, VAAKUNA NIGHT perjantai 6.3.2009 (loppuunmyyty)
Ilmassa ei ole minkäänlaista jälleennäkemisen riemua. Kaikki murahtelevat vain lakonisesti toisilleen. Koko saatanan paletti on sekaisin. Jokainen saapuu tahoiltaan, eikä minkäänlaista yhteishenkeä ole. Bussi Ukonhauta lojuu Hongiston pihassa. Siellä kai se yhteishenkikin sitten on.

Treenaamme ja teemme äänenpaineentarkastusta pitkään. Kulkee yllättävän hyvin ja pelko alkaa hälvetä. Ehkä tästä tuleekin jotain. Hynynen sulkeutuu valkoviinipullon kanssa omaan huoneeseensa, avaa telkkarin ja alkaa toljottaa piirrettyjä. Sinkkonen katoaa jonnekin ja Hongisto suuntaa paikkakunnan toiseen hotelliin, jossa vietetään hänen äitinsä syntymäpäiviä. Hän täyttää 20.

Tapaamme takahuoneessa tuntia ennen keikkaa. Hynynen käy hermostuksissaan biisejä läpi kitaralla. Samoin tekee Hongisto, kun hän viimein 20 minuuttia ennen keikkaa suvaitsee saapua. Tsemppaamme toisiamme ja muistuttelemme, että kiirettä ei saa lavalla olla. Nyt otetaan rauhallisella asenteella. Yleensä rundin ensimmäiset keikat mokataan hermoilusta johtuvalla häseltämisellä.

Uusi alkunauha toimii kuin munuainen. Perään vedetään Ukonhauta (oikeasta sävellajista tällä kertaa), jonka jälkeen sormet ja ranteet ovat niin hapoilla, että Mahtisanoihin lähtö tuntuu hieman työläältä. Pikkuhiljaa homma alkaa kuitenkin nivoutua kasaan. Uudet biisit ovat hieman epävarmalla pohjalla, esimerkiksi Loveen langennut sekä Piru irti menevät vähän sinne päin, mutta vanhat kulkevat varmasti. Mutta jotain hyvääkin: laulu tuntuu kerrankin toimivan. Ja mallikkaasti. Kiitos monitoroinnin. Ja uusista Taivas tippuu toimii perkeleen hyvin. Kiitos miksaajamme Virtasen miksauspöydän takaa vetämän kitarasoolon.

Arvosana 7 1/2. Varaa on siis parantaa. Mutta oheistoiminnasta voi antaa täyden kympin. Hynysen viimeisiä muistikuvia on se, että mies konttaa aamuyöstä nukkumaan Huotarin maatessa hotellin käytävällä. Hongisto puolestaan hortoilee kalsareissaan aamukahdeksalta pitkin käytäviä etsien huonettaan, josta hän on juuri poistunut. Mies oli herännyt vessanpöntöltä, pyyhkinyt perseensä, kävellyt suuntavaistonsa menettäneenä huoneesta ulos ja eksynyt.

Tästä on huono jatkaa. Seuraavalla viikolla kuulemme, että vieraslistamme Mikkelissä oli niin pitkä, että menetimme sen takia selvää rahaa lähes 700 euroa. Tämä muistutukseksi niille, jotka kinuavat nimeä listoihin: me maksamme ne nimet omasta pussistamme.

Mutta ei se mitään. Meillä on varaa, saatana.

IMATRA, WOODOO lauantai 7.3.2009
Aamulla olo on vahva. Hynynen pääsee sängystä ylös vasta puoli kaksi.

Osa porukasta (fiksuimmat) ovat poistuneet Mikkelistä jo yöllä. Me muut onnettomat valumme Imatralle kukin tavallaan. Hynynen nappaa Hongiston kyytiinsä Lemiltä, ottaa Tammen kuskiksi Lappeenrannasta ja nukahtaa saman tien. Unet jatkuvat perillä hotellihuoneessa.

Teemme jälleen pitkän äänenpaineentarkastuksen. Nyt tuntuu kulkevan jo varmemmin. Jää hyvä maku. Syömme hieman ja suuntaamme tarkistamaan uuden Osmo´s Cosmos baarin. Hynyseltä jää tämän takia näkemättä valtava ilotulitus, joka on järjestetty Woodoon yläkerran avaamisen kunniaksi. Mitä vittua! Kuka väitti, että nyt on muka joku lama?!

Osmos´s Cosmos bar näyttää hyvältä, naisia on niin perkeleesti. Ja kaikilla on jotain asiaa. Mikäs siinä, setä Hynynen kuuntelee kiltisti. Vasta siinä vaiheessa kun aikuiset miehet käyvät halailemaan, mies ärähtää.

Valumme keikkapaikalle tuntia ennen vetoa ja alamme suunnitella keikan jälkeistä toimintaa. Olemme kaikki vahvasti lähdössä kotiin, mutta kun kuulemme, että paikalla on Viikatteen väkeä (äänittävät levyä Miitrin kanssa Music Brosilla) suunnitelmat valuvat sormien läpi kuin tiimalasin hiekka. Illan struktuuri alkaa hahmottua ainakin Hynysen ja Hongiston osalta: se olkoon alkoholi!

Pillua ja viinaa tekisi mieli, mutta soitetaan nyt ensin. Vedämme keikan, joka ainakin allekirjoittaneen mielestä on yksi parhaista KT:n historiassa. Soitto ja laulu kulkee perkeleen napakasti. Jengi on liekeissä, samoin bändi. Olo on helpottunut, uudet biisitkin kulkevat viimein. Paitsi Piru irti, jota emme tunnu saavan haltuun millään. Kahden encoresetin jälkeen poistumme lavalta tyytyväisinä takahuoneeseen.

Viikatteen Kalle ja Simeoni sekä Stam1nan Teppo kävelevät sisään. Hynynen pyytää saman tien Kallea kitaristiksi uuteen punk-bändiin, jonka nimi on Kuolleet Leskiset. Suunnitelmissa on vetää Juicen biisejä Dead Kennedys –tyyppisinä versioina. Kalle suostuu. Hänellä on tosin omakin punk-projektinsa, Koljosen tiekiista, jonka omakustanteen hän sanoo hoitavansa ensin pois jaloista Viikatteen nauhoitusten lomassa.

Viinapullot avautuvat. Loppu on historiaa, josta ei puhuta. Arkistot auetkoon vasta 25 vuoden kuluttua. Jos silloinkaan.

KUOPIO, PUIJONSARVI torstai 12.3.2009
“Tuu Viipurinportin ABC:lle klo 12.58.02, lähetään Kuopioon.” Siinä Janin tekstiviesti Hynyselle torstaiaamuna. Viesti, joka luo tämän viikonlopun toiminnan suuntaviivat.

Mikäs siinä, Hynynen liikkuu kun käsketään. Mies kävelee bussiin ja rientää suoraan maate. Hän herää vasta jossain Varkauden kohdilla.

Perillä Hynynen, Hongisto ja Sinkkonen kirjautuvat hotelliin, kun tekniikka puolestaan alkaa kasata kamoja. Käymme syömässä. Äänenpaineentarkastus on joskus seitsemän jälkeen. Vedämme kuusi biisiä ihan treenimielessä.

Saunan jälkeen hetki makailua hotellihuoneessa ja sitten takahuoneeseen. Keksimme kiertueen teeman. Se on: Let´s Hongoloid. Se tarkoittaa sitä, että joka ilta vedetään megalomaaniset kännit, joiden seurauksena kaikki meistä harhailevat hotellin käytävillä aamutuimaan eksyneinä pelkät kalsarit jaloissamme.

Jengiä on saatanasti. Aloitamme talkoot varmasti mutta pian huomaamme, että jotain on pielessä. Sinkkonen soutaa ja huopaa, soutaa ja huopaa. Tempot heittelevät ja Taivaankaunista pitää aloittaa kolmeen kertaan ennen kuin se lähtee. Tämän jälkeen mies ryhdistäytyy ja loppukeikka kulkee jo hyvin.

Kaksien encoreiden jälkeen pidämme palaverin ja nollaamme tilanteen. Sen nollaamisessa auttaa hotellin omistajan tarjoamat valkovenäläiset. Niiden antamin supervoimin päätämme survoa itsemme baarin puolelle.

Laulamme karaokea pilkkuun asti. Tai Hynynen poistuu ennen sitä. Hän häpeää, sillä hän on juuri raiskannut Dingon Levottoman tuhkimon, Hectorin Lumi teki enkelin eteiseen ja Niskalaukauksen Surupuvun, jonka laulamisesta hän ei seuraavana päivänä enää muista mitään.

JYVÄSKYLÄ, LUTAKKO perjantai 13.3.2009 (loppuunmyyty)
Hynysen matka menee perinteisesti nukkumalla. Mies herää vasta Lutakon pihalla ja kuulee, että bussi on paskana. Osa vaihteista ei suostu menemään päälle. Ukonhauta levisi myös viime syksynä, ja silloinkin Jyväskylässä, joten jotain taikaa tässä paikassa on. Ja se taika ei ole mitään hyvää. Tosin onhan nyt perjantai ja 13. päivä, joten kai jotain piti sattuakin.

Emme jaksa mennä hotellille, vaan hengaamme takahuoneessa. Hynynen tekee pari haastattelua. Niiden jälkeen teemme pitkän äänenpaineentarkastuksen ja valumme saunaan. Joku yrittää syödäkin, mutta Hynynen ei pysty. Mies vain makaa ja hikoilee saunan ja takahuoneen hämärässä.

Ei auta, töihin on ruvettava. Kitinät sikseen ja pullo auki. Tuntia ennen keikkaa avautuu virkistävä kossu. Olo nousee uusiin sfääreihin välittömästi.

Vedämme niin hyvän keikan, että itku meinaa tulla. Olemme aivan eri bändi kuin eilen. Saatanan tiukkaa tykitystä alusta loppuun. Kahden encoresetin jälkeen pakenemme lavalta.

Perusmeininkiä: saunaan, viinaa naamaan, pari kaveria käy moikkaamassa, hyppäämme jonkun Sinkkosen kaverin autoon (Hynynen ja Huotari sulloutuvat takakonttiin), menemme Infernoon, vedämme pään täyteen, osa porukasta käy grillillä ja sammumme viimein hotellihuoneisiimme. Kekseliästä.

JOENSUU, KELLARI lauantai 14.3.2009 (loppuunmyyty)
Hynynen herää Hongiston puhelimen ääneen. Miehen täytyy lähteä Peten kanssa hakemaan bussia Scan-autolta. Se kai sitten on korjattu. Bussi nimittäin.

Tapaamme Lutakossa. Vedämme kevyen aamiaisen kun jätkät roudaavat, hyppäämme bussiin ja matka Joensuuhun alkaa. Haemme matkalla pitsat. On perinteinen krapulanälkä. Hynynen syö vain pari palaa ja loput saa jäädä.

Kimmo on ottamassa meidät vastaan. Mies esittelee uusia fanituotteita, joita tulee myyntiin pian. Näette sitten. Niiden kunniaksi päätämme käydä Palaverissa kaljalla.

Pitkä äänenpaineentarkastus jälleen kerran. Homma tuntuu kulkevan. Valumme syömään ja palaamme sen jälkeen Palaveriin kuuntelemaan, kun ihmiset laulavat karaokea. Suurin osa laulaa huomattavasti paremmin kuin Hynynen pari iltaa sitten. Mutta sehän ei ole mikään meriitti, kuten alatte varmaan jo oppia.

Tapaamme tuntia ennen keikkaa takahuoneessa. Kossu ja Jekku avautuvat, ympyrä sulkeutuu. Joku ystävällinen sielu on kantanut meille tuliaisiksi valkosipuli-liha -kukkoja. Siistiä.

Nyt lähtee pirun hyvin. Ja jatkuu myös. Ote alkaa olla varma ja setti kulkee saatanan hyvin loppuun asti. Ei mokailuja, ei horjumista. Ja eturivin tytöt käyvät lämpöisinä. Ja ovat kauniitakin. Niin oli muuten eilen Lutakossakin. Hyvä niin.

Yhteenveto: viisi keikkaa takana. Niistä kolme on hyviä, kaksi ihan ok. Eli varsin asiallinen aloitus rundille. Viinaakin kuluu jopa tavallista enemmän, joten kunto on kohdillaan.

Mitä tässä voi tehdä muuta kuin ryypätä? Ei mitään. Ajamme yöllä kotiin. Tikkalaan saakka Hynysellä on muistikuvia, mutta sen jälkeen ei mitään muuta kuin pimeä tie. Ja hiljainen taksimatka Imatralta Lappeenrantaan.

Sunnuntai-iltapäivällä Hynynen herää ja huomaa, että hänellä ei ole enää puhelinta. Mistähän sitä pitäisi lähteä etsimään?

Ehkä Norjasta.