IMATRA, MESSUKESKUS 10.11.2001
Imatra, tuo Suomen Puola! Imatra on omituinen paikka. Se on täynnä alkuasukkaita, joilla on aivan oma tapansa toimia. Missään ei ole mitään järkeä. Miehillä on viikset ja salihousut. Ja tennissukat ja nilkkabootsit. Ja nahkatakki, jossa on resorit sekä hihoissa että liepeissä. Ja aina ne ovat osoittamassa miehisyyttään nakkikioski- ja taksijonoissa. Ja jos riitelijöitä ei Imatran keskustasta satu löytymään, niin he suuntaavat sen ralli-Escortinsa keulan kohti Lappeenrannan keskustaa. Sillä riittää hippejä hakattavaksi. No, tästä meiningistä ei kuitenkaan ole tietoakaan kun Kotiteollisuus saapuu paikalle. Luojalle kiitos siitä! Soundit katsotaan hyvissä ajoin iltapäivällä. Paikalla on myös Mokoma, M.T. Waver ja Tähtitarha. Bileet tiedossa siis. Ja toivottavasti yleisöäkin. Jännittää hieman. Edellinen keikka oli syyskuun alussa.

Kulutamme aikaa Music Bros- studiolla. Pelaamme biljardia ja pöytälätkää Mokoman ja M.T. Waverin miesten kanssa ja nautimme muutaman saunaoluen. Sinkkonen koittaa epätoivon vimmalla saada CD- soitinta toimimaan. Turhaan. King´s Warriors jää tällä kertaa kuulematta. Hynynen kiittää siitäkin jotain ylempää voimaa. Luultavasti sitä tulee kuitenkin kuunneltua sitten joulukuussa kun tulevan levyn taustalauluja äänitellään tässä samaisessa paikassa.

Saavumme keikkapaikalle. Yleisöä on mukavasti. Eikä riidanhaastajia ole paikalla. Mitä ihmettä, ovatko imatralaiset oppineet tapoja? Hienoa, jos näin on. Kotiteollisuus kuulutetaan lavalle. Yleisö taputtaa, mutta päätämme olla menemättä vielä. Odotamme muutaman minuutin. Diivailua, saatana. Saamme hyvän vastaanoton kun viimein suvaitsemme saapua. Jännitys tiivistyy. Hynynen ottaa kitaransa ja räväyttää kieliä miehekkäästi. Pihaustakaan ei kuulu. Alkaa paniikinomainen piuhojen ja vahvistinsäätöjen tarkistus. Aikaa kuluu toista minuuttia, ja Hynynen kerkeää jo vittuilla Timpallekin (miksaaja, muistattehan), että miksei kamat toimi vaikka pitäisi, kunnes tajuaa tarkastaa kitaransa volumepotikan. Nollasahan se on , tietenkin. Saatana, kun hävettää! Niin siinä käy. Ei pitäisi pullistella. Muutenhan homma toimii kuin tauti. Hynysen ääni tosin pettää loppuvaiheessa, mutta sehän ei ole yllätys. Se alkaa kestää vasta viikon kuluttua, se on tiedossa. Muutama uusi biisikin vedetään ja varsinkin Rakastaa/ ei rakasta saa varsin hyvän vastaanoton. Muita uusia biisejä jengi katsoo ja kuuntelee hieman monttu levällään. Lavalle ilmestyy Richard Geren pahvifiguuri. Se hymyilee. Se tykkää keikasta. Niin mekin tykkäämme. Ja yleisö myös, ainakin Hynynen luulee niin. Gere lähtee mukaan keikka-autoon. Se kulkee mukana tämän kiertueen ajan jos vain kasassa kestää. Sitähän ei etukäteen voi tietää. Ei edes sitä, että kestääkö bändin miehet. Hynynen yllättää kuitenkin itsensä ja on menemättä baariin saavuttuaan Lappeenrantaan. Avovaimo kainalossaan hän suuntaa nukkumaan. Sinkkonenkin suuntaa majapaikkaansa. Vain Hongisto puolustaa bändimme mainetta Lappeenrannan yössä! Mutta hän tekee sen hyvin. Siitä voimme olla varmoja. Hynynen nukahtaa senkin takia hyvillä mielin.

JOENSUU, KERUBI 16.11.2001
Joensuu, tuo Suomen vittuilukeskus! Joensuulaiset ihmiset ovat hauskoja. Jotkut heistä ovat äärimmäisen kovia vittuilemaan. Tai oikeastaan kaikki. Se on Hynysen mieleen. Kerubissa on aina mukavaa. Ainakin viime ajat on ollut näin. Hynynen muistaa tosin aikaa joskus Pronssisen Pokaalin matkassa, jolloin meininki baarin henkilökunnan osalta oli aika legendaarista. Keikkaliksa oli pari tonnia ja kuusihenkinen orkesteri sai syötäväkseen kokonaiset kolme tähteeksi jäänyttä kalapuikkoa. Niitä sitten jaettiin takahuoneessa, joka silloin oli postimerkin kokoinen. Mutta nyt on siis toisin. Tosin paikalla on kuulemma nykyisin aika vittumainen toimitusjohtaja, Hongisto nimeltään. Mukana matkassa ovat Kontkasen Panu (Oscar H.o.t. Quartet), joka kuvaa videokameralla dokumenttia ja Simo Jäkälä (Kuopion hurja poika), joka hengailee muuten vain. Simohan on alkuperäinen Hullu Ukko ja Kotiteollisuuden laulaja. Mukava nähdä miestä pitkästä aikaa.

Soundeja katsotaan pitkään ja hartaasti. Kokeilemme korvanappimonitoreja (Ultra Bran vanhat muuten), muttemme saa hommaa toimimaan. Meteliä ei tule korviin tarpeeksi. Lahkeiden lepatus puuttuu. On orpo olo ja viimein Hynynen toteaa, että "nyt, vittu, loppuu tää pelleily". Ja se loppuu. Taustanauhaakin kokeillaan Kädessäni- biisiin, mutta huomaamme, ettei homma toimi. Sinkkosen kuulokkeisiin tulevaa klikkiä ei saada tarpeeksi kovalle, jotta sen mukaan voisi soittaa. Sinkkonen ehdottaakin, että klikki ohjattaisiin suoraan sähköimpulsseina hänen hampaisiinsa. Niin ei kuitenkaan tehdä. Emme osaa. Virittäydymme tunnelmaan Hongiston kotona, jonka kissat ovat kuulemma kuseksineet lähes liekkeihin. Ja nyt puhun ihan oikeista kissoista. Niistä eläimistä siis. Niistä, joista voi talvella tehdä lämpimiä rukkasia. Videotreffit, Far out (tai Faaraot, kuten Sinkkonen muotoilee) ja punaviini ajaa meidät oikeaan tunnelmaan.

Koposen Miksa tekee Kerubin valot ja hakee meidät autolla kun aika on. Menemme tontille ja huomaamme, että jengiä on mukavasti. Vitusti. Yli kolmesataa. Lämmittää mieltä. Kävelemme yleisömeren läpi lavalle, jonka keskellä, heti mikrofonin takana, seisoo Richard Geren pahvifiguuri. Keikka alkaa räjähtävästi. Olemme hieman muotoilleet viikon takaista settiä parempaan kuosiin. Nyt biisijärjestys maistuu paremmalta. Tosin se Hynysen ääni pettää taas. Siitä ei kuitenkaan kukaan bändin jäsenistä jaksa välittää. Hynynen itse kaikkein vähiten. Uudet biisit tipahtaa hyvin. Tuomitun Hynynen kuitenkin vetää niin päin helvettiä, että hävettää. Mies ei vaan saa oikeasta sävelestä kiinni. No, se vedetään silti pokerina läpi. Richard Geren pahvifiguuri tarkkailee tilannetta PA- kaapin vierestä. Hynynen antaa sen yleisölle ja se revitään kappaleiksi. Siltä revitään pää irti. Hyvä meno! Encoren aikana savukone jumittuu ja sylkee savua lavalle jatkuvalla syötöllä ikuisuudelta tuntuvan ajan. Ensin se tuntuu aivan helvetin hyvälle jutulle, mutta sitten kun savu salpaa kurkun ja estää näkemisen kitaran kaulalle saakka alkaa tilanne tuntua hieman ongelmalliselta. Onneksi kyseessä on toiseksi viimeinen biisi. Keikan jälkeen ei voi olla kuin tyytyväinen. Tyytyväinen on myös miksaaja Virtanen, joka väittää, että soundit olivat nyt aivan loistavat. Ja meno muutenkin. Ja siltähän se maistuikin. Menee pitkälle aamuun. Nukkumaan käydään joskus lähempänä seitsemää.

HELSINKI, NOSTURI 17.11.2001
Helsinki, tuo Suomen Torremolinos! Aamu. Aikainen aamu. Aamiainen syödään huoltamolla, koska Hongistolla ei ole ruokaa. Paitsi kissoille. Niille, joista voi tehdä niitä rukkasia. Matka Helsinkiin tuntuu ikuisuudelta. Olotila on huima. Krapulaa pukkaa. Alkumatka menee torkkuessa, mutta jossain Lahden kohdalla alkaa tapahtua. Alkaa armoton visiointi. Suunnittelemme TV- sarjaa nimeltään Jari Sinkkonen pohtii. Siinä Jari Sinkkonen pohtii tupakkatakki yllään, imukkeellinen sikari huulillaan ja brandilasi vierellään antiikkituolilla istuen elämän peruskysymyksiä. Yksityiskirjastossa, takkatulen räiskyessä taustalla. Takan vieressä istuu Hongisto hämmennellen lämmintä kaakaota. Hämmentely pysähtyy aina Sinkkosen tehdessä jonkun järisyttävän havainnon maailmasta ja sen luonteesta tyyliin: - Ihmiset. Nuo raunioituvat luonnon edustajat noissa nelipyöräisissä, liikkuvissa laatikoissaan. Nerokasta. Visioimme myös siitä, kuinka parisuhde oman käden kanssa voisi toimia. Sehän toimisi varmasti loistavasti. Ainakin se olisi huomattavasti helpompaa kuin naisen kanssa. Käsi ei petä!

Saavumme visioinneista huolimatta perille Helsinkiin kello viiden hujakoilla. Käymme heti työhön kasailemaan kamoja. Välillä vertailemme Markkasen Jounin (Nosturin pomo) kanssa krapulatilojamme. Kova se on hänelläkin. Krapula nimittäin. Naureskelemme myös valomiehellemme Mika Huotarille (back in business), joka oli edellisen viikonlopun aikana vetänyt niin miehekkäät kännit, että oli sammunut ja laskenut alleen. Patja ja vuodevaatteet menivät siis vaihtoon. Miehekästä menoa! Oman soundcheckinsä jälkeen Hynynen osallistuu vielä Viikatteenkin checkiin. Kokeilun alla on Suojelusenkeli. Huomataan, että Hynysen pitää opetella sanat ja Virtasen Kallen pitää opetella kitarasoolo. Heikolla pohjalla ollaan siis, mutta tunnelma on silti rento. Ei paineita. Pikkutyttöjen tekemän radiohaastattelun jälkeen kirjoittaudutaan hotelliin, jonka muuttumisesta maanpäälliseksi helvetiksi ensi yön aikana ei kellään voi vielä olla aavistustakaan. Hynynen pyrkii ottamaan nokoset, mutta ei onnistu. Hän katsoo parhaimmaksi mennä Sinkkosen ja Hongiston huoneeseen jauhamaan paskaa. Panukin saapuu paikalle kameroineen ja tekee pienimuotoisen haastattelun siinä suihkuttelun ja kaljottelun ohessa.

Virtanen, tuo miksaajien Johnny Weissmüller, hakee meidät. Nosturissa alkaa olla jo vipinää. Mokoma aloittaa. Heidän kannaltaan ehkä hieman liian aikaisin, sillä yleisöä valuu sisään koko ajan. Viikatteen keikan aikana sitä alkaa olla jo todella paljon ja Kotiteollisuuden pojat katselevat verhojen takaa toimintaa ihmeissään. Alkaa Tunturi karata lapasesta. Hynynen vetää sen Suojelusenkelin ja jännittää aivan helvetisti. Suoritus on kuitenkin tyydyttävä. Ehkä parin viikon päästä Tampereella Hynynen osaa jo ne sanatkin. Nyt ne piti luntata lattialta. Ihan kuin Hector. Onpa perkeleen mukava mennä lavalle kun tajuaa, että siellä on porukkaa, joka odottaa. Paikalla on noin 800 ihmistä. Keikka menee perkeleen hyvin. Ei mitään valittamista. No, se ääni, tuo kenties jo legendaariseksi muodostunut riippakivi, pettää jälleen. Mutta ei ehkä niin pahasti kuin eilen.

Keikan jälkeen on helvetti irti. Markkanen kantaa viinaa takahuoneeseen, paikalla on myös keikkamyyjämme Korhonen ja tuottaja Karmila. Jälleennäkemisen riemu on suuri. Alkoholi lainehtii lattialla. Paitamyyjä Riiali rätkähtää paikalle ja kertoo, että paitoja on mennyt aivan vitusti. Näyttää Hynyselle summaakin, eikä tämä ole uskoa silmiään. Mitä vittua tämä tarkoittaa? Baariin ei lopulta enää keretä joten päädymme nerokkaaseen ratkaisuun. Mennään hotelliin ja vedetään minibaarit tyhjiksi! Loistava idea, toimii aina. Iltapäivällä idea ei enää tunnukaan niin loistavalta. Nukkumaan oli menty aamulla yhdeksän hujakoilla. Markkanen on heitellyt käytäväpalmulla keihästä ja koko huoneen lattia on hiekan peitossa. Molempien huoneiden minibaarit ovat tyhjiä. Hongistolla taitaa olla morkkis, koska hän käy hakemassa kerrossiivoojalta imurin ja vetää koko huoneen lattian puhtaaksi kaikista hiekoista. Luultavasti se teko pienentää siivouslaskua muutamalla satasella. Taloudellinen mies tuo Hongisto. Respan täti toteaa, ettei kyseistä orkesteria enää kaivata tässä hotellissa. Koskaan. Hynynen toteaa tädille olevansa täysin samaa mieltä. Täti laantuu hieman ja koittaa sovitella, mutta Hynystä ei enää kiinnosta. Kotiin Karjalaan täältä ja vähän vitun äkkiä. Sitä ennen kuitenkin taksilla Nosturiin hakemaan soittokamat ja auto. Taksimatkalla Jari Sinkkonen pohtii: - Sen minkä taakseen jättää on menneisyyttä. Naurattaa aivan vitusti. Kaikesta huolimatta.