KOTITEOLLISUUS STUDIOSSA - OSA 4

MIEHET, JOTKA EIVÄT TOTTELE MUUTA KUIN VANHENEMISTA JA VALOMERKKIÄ

TIISTAI 9.1.2018
Hei, hyvää tätä vuotta, kansalaiset!

Nyt on tosi kyseessä. Saavun Suomeen iltapäivällä. Laukussa on 12 kappaleen sanoitukset ja kirjan toinen versio. Loma on siis mennyt tehokkaasti.

Nukahdan sohvalle.

TORSTAI 11.1.
Keskiviikko on mennyt selvitellessä, mitä tapahtuu seuraavaksi levyn teon tiimoilta. Suunnitelma on hahmottunut aukottomaksi. Ajan siis Helsingistä Lappeenrantaan, haen kitarakamani Imatralta ja paistan tyttärelleni lettuja. Pistän taikinan sekaan hyppysellisen kardemummaa. Toimii kuin tauti.

PERJANTAI 12.1.
Ajan Haagaan, käyn rakastelemassa (omasta mielestäni se on sitä, vaimoni mukaan kyse on poliisiasiasta) ja haen Karmilan Kalliosta. Ajamme Finnvoxiin. Laulan illan aikana Kusipään valmiiksi, ja osan Vääräleuasta. Nämä ovat kaksi ensimmäistä singlevaihtoehtoa. Suunnitelma on se, että teemme nämä kaksi biisiä ensin täysin valmiiksi, jotta saisimme ensimmäisen singlen (kumpi se sitten ikinä onkaan) julkaistua helmikuussa. Loput biiseistä tehdään valmiiksi sitten kun Karmilalla on siihen aikaa.

Eli ei kai koskaan.

Valmista on puoli yhdeksän aikaan illalla. Joudumme jättämään session kesken, sillä ääneni katoaa Kusipään jälkeen. Huudot hoituvat kyllä, mutta puhtaisiin lauluihin ei ole enää mitään mahdollisuutta johtuen siitä, etten ole käyttänyt kurkkuani kuukauteen muuhun kuin olemalla saunasolmussa. Päätämme jatkaa siis huomenna.

Vedän puvun päälleni ja käyn Venla-gaalan jatkoilla. Kivaa on, mutta sanotaanko näin, että en ollut ihan himassa. Mutta tärkeintä on, että hyviä perseitä on riittävästi. Se tarkoittaa: paljon.

LAUANTAI 13.1.
Muutaman päivän elämä ilman alkoholia johtaa siihen, että ensimmäistä kertaa vuosikausiin minulla on krapula. Mutta onneksi lääkkeet ovat lähellä ja helposti saatavissa. Kävelen Haagan keittiökaapille, käyn parveketupakalla ja homma on täysin hallussa.

Kävelen Finnvoxiin, vaihdan verkkarit ylleni ja alan vetää viinaa. Hipsteriporukat Finnvoxin kahviossa seuraavat toimintaani hämmentyneinä. Tulee fiilis, että olen reliikki mennestä. Se pitäneekin paikkansa.

Karmila saapuu, toiminta alkaa.

Laulan Vääräleuan puhtaat lauluosuudet ja teen molempiin biiseihin kitarakiertoja muutaman raidan verran. Minä olen osuuteni hoitanut, huomenna on köörien vuoro Lappeenrannassa.

Myöhemmin kuulen, että olen muka sammunut yöllä Kampin Wanhaan Kettuun. En usko, lienee huhupuhetta.

SUNNUNTAI 14.1.
Kyllä, kyllä. Aamu on mennyt valkoviinillä paikkaillessa, nyt hyppään junaan Pasilassa. Hämppy, Hongisto ja Sinkkonen hakevat minut Lappeenrannan asemalta joskus kolmen jälkeen. Sen jälkeen alkaa raaka toiminta: ankara tenutus ja tinttaus. Ihanaa nähdä jätkiä kuukauden tauon jälkeen.

Kaikki tämä tarkoittaa sitä, että millään ei ole mitään väliä, säätäna. Teemme illan aikana Kusipään ja Vääräleuan köörit porukalla Hongisto, Sinkkonen, Hämppy sekä Illi Broman, Mestari, joka myös Kimpisen vulvamiehenä tunnetaan. Tämän jälkeen suuntaamme Miitrin lähibaariin Uus-Lavolan Kbarsiin, jossa minä leikkaan partani.

No, sori siitä.

Tämän jälkeen suuntaamme keskustaan. Seuraa baari-ilta, josta minä en muista enää tätä kirjoittaessani yhtään mitään.

MAANANTAI 15.1.
Aamulla on ankara krapula. Ei auta muu kuin keittää kahvit ja polttaa pari tupakkia.

Suunnitelma on aukoton: hyppään taksiin ja ajelen Miitrille. Soitamme kitaroita Taakan introon, ja samalla hoidamme Maailma nukahtaa -kappaleen kertosäkeet ja lopukkeen, joihin minulla on selkeät ideat. Itse en niitä osaa toteuttaa, joten pistän Aaltosen hommiin. Hän toimittaa. Tai ehkä minäkin ne pystyisin hoitamaan, olenhan minä aikoinani ne jo demoihin soittanutkin, mutta minua kiinnostaa enemmän alkoholituotteet. Soitan kuitenkin lopulta pari perusteemaa Taakka-biisiin, mutta periaate on, että miksi tehdä keskinkertaisia kitaroita, kun rakennuksessa on todellinen osaajakin.

Se tästä päivästä. Hyppään junaan ja sammun.

TIISTAI 16.1.
Karmila on työstänyt Kusipäätä eilisen päivän. Minä en paikalle kerennyt, sillä piti käydä himassa panohommissa. Takkatulen loimeessa. Karhuntaljalla.

Mutta tänään tapahtuu. Käyn hoitamassa asioita, ostamassa tapetointivälineitä lähinnä, vien Karmilan studiolle, ajan auton kotiin ja menen itse perässä. Teen Kusipäähän syntikkabassot ja juon alkoholituotteita.

Kusipää on suht valmis myöhään illalla. Se kuulostaa jollekin industrial-metallin ja ZZ Topin sekoitukselle. Olemme tyytyväisiä, suuntaamme Majavaan.

KESKIVIIKKO 17.1.
Tajuan aamulla, että perjantaina Lappeenrannassa on Hynynen Roast, jossa vaimoni, Zaani, Sinkkonen, Panu ja Kaisu Kärri sekä Aatu Raitala kiusaavat minua omilla seteillään. Tapahtuma on myyty loppuun, eikä minulla ole riviäkään vielä kirjoitettuna roastaajista. Tulee siis ”vähän” kiire. Alan hommiin heti aamiaisen jälkeen. Eli otan lasin viiniä ja alan kirjoittaa.

On muuten pieni krapula, mutta onneksi lääkkeet ovat taas lähellä.

Iltapäivällä suuntaan Finnvoxiin ja teen Vääräleukaan synabassot. Kun ne on ajettu muun biisin sekaan, jään odottelemaan kahvion ja tupakkahuoneen puolelle kappaleen valmistumista. Samalla katson Yle Areenasta Poliisin poika -elokuvan. Olenkohan tyhmä, mutta mikä vitsi elokuvan lopussa on. Kun Oiva Lohtander menee katsomaan juuri syntynyttä vauvaa sairaalaan, toukalla vilahtaa pimppi. Silti hän ristii sen poliisin pojaksi.

Ehkä olen jo niin kännissä puolilta öin etten vaan tajua. Tai sitten en enää erota pimppiä pippelistä.

Kuuntelen hyvässä vauhdissa olevan Vääräleuan läpi ja suuntaan kotiin Haagaan Karmilan kyydissä. Tai siis taksin.

TORSTAI 18.1.
Jatkan roastin kirjoitusta. Se on suht valmis iltapäivästä.

Hyppään bussiin, suuntaan Pajamäkeen ja sieltä Finnvoxille. Odottelen biisin valmistumista ja katson Mick Ronson -dokumentin. Kuulen Mika Jussilalta, että hän masteroi biisit valmiiksi huomenna.

Minulla on aamupäivästä tiedossa autoilua, joten pidän tissuttelua kurissa. Tajuan kuitenkin myöhään illalla, Vääräleuan valmistuttua, että alan olla aikamoisessa simassa. Kuuntelen molemmat valmiit biisit läpi, spekuloin niitä puhelimessa Aaltosen kanssa ja hän heittää Vääräleukaan pari korjausehdotusta. Mikko jää tekemään niitä, kun minä suuntaan kävellen himaan.

50 minuutin kävelyn jälkeen olo on täysin selvä. Ihmeitä tapahtuu.

PERJANTAI 19.1.
Viimeistelen roastin aamulla, ja puolilta päivin haen vaimoni Kummeli-uggojen uuden sarjan kuvauksista. Ajan Lappeenrantaan.

Perillä huomaan saaneeni meiliä Jussilalta. Molemmat rokit on masteroitu, aivan kuin hän lupasi. Kuuntelen ne työhuoneella läpi ja totean molemmat helvetin hyviksi. Pidän Kusipäätä parempana singlevaihtoehtona, vaikka ei Vääräleukakaan huono ole. Jätän asian muhimaan.

Suuntaamme vaimoni kanssa radiohaastatteluun ja sieltä suoraan Kehruuhuoneen takahuoneeseen. Avaan viinin ja votkapullon, alan valmistautua.

Illan roast on yhtä juhlaa, vittuilun ilotulitusta. Minunkin settini menee ihan ok, vaikka en ammattilaisten tasolle tietysti pääsekään. Mutta hävetä ei tarvitse.

Illan loppu on vähän tuskaisampi. Soitamme Sinkkosen kanssa tunnin verran levyjä. Sen seurauksena sali tyhjenee. M.A. Nummisen Noitani vapauteen toimii ehkä käännekohtana koko setissä, ja sen soitan jo heti alussa.

Hyppäämme Hämpyn kyytiin ja suuntaamme Apinaan.

Väsy tulee aikaisin. Pakko suunnata nukkumaan, vaikka liemi vielä maistuisikin. Ja maistuuhan se vielä kotonakin. Yö menee Kolmatta Naista kuunnellessa.

Lauluhommat jatkuvat helmikuun puolivälissä. Sitä ennen pitää vielä äänittää loput bassot Lappeenrannassa ja tehdä Miitrin kanssa pari Duo Kummitusjuna -keikkaa Oulussa ja Rovaniemellä. Ja taitaa siihen väliin tulla myös yksi Leevi and the Leavings -keikka Seinäjoella treeneineen.

Eli hommaa on, mutta levyn suhteen mennään hissukseen eteenpäin.

Jatketaan tästä. Olkoon elämämme vulvan viemää.

JATKUU...