KOTITEOLLISUUS STUDIOSSA - OSA 6

TÖTTÖRÖÖ! – UNOHDETAAN LEVY, KEIKOILLE TAAS!

HYNYNEN – KOSKENKORVAMERKITTY MIES

Päiväkirjan kuudennessa osassa asiat tapahtuvat mielivaltaisessa järjestyksessä, mutta ne perustuvat silti traagisiin tositapahtumiin.

Minä laulan Helsingissä, teemme Karmilan kanssa samalla kitarakiertoja, synabassoja ja koskettimia. Kirjoitan myös kirjaa raivokkaasti valmiiksi. Samaan aikaan, lähes reaaliajassa, Aaltonen leipoo kitaroita ja taustalauluja biiseihin Karjalan viidakoissa ja laittaa niitä minulle ja Karmilalle ihmeteltäviksi. Minä viilaan aamuisin levyn sanoituksia kasaan, jotka pistämme iltaisin Karmilan kanssa nippuun niitä laulaessani.

Levy etenee siis, mutta hitaasti. Kun tähän lisää vielä sen, että keikat alkavat rullaamaan taas, on kaaos valmis, mutta jollain tavoin ehkä hallittavissa. Vai onko?

Se selviää lähiaikoina. Toisin kuin tarinamme miehet.

MAANANTAI 26.2.2018
Karmilan ohjeita – tee sanoitukset valmiiksi ja treenaa ne – on noudatettu tiukasti. Olen siis ryypännyt viikon. Siinä oli kaikenlaista harmia: Kusipää-singlen julkaisu ja siihen liittyneet kaksi haastattelupäivää, teatteririentoja (ne ovat aina kosteita jostain syystä), mielensäpahoittaja Antti Litjan 80-vuotissynttärit ja Leevi and the Leavings -treenit. Välillä on myös tehty pitkiä lumikenkäkävelyjä sekä pelattu hieman sulkapalloa. Mutta sanoituksia en ole juurikaan jaksanut vielä tutkia. Ajattelen, että teen ne lennossa valmiiksi, kuten tein edellistäkin levyä tehdessämme. Se oli hyvä metodi, mutta toki se vaatii aina sen, että idea ja suurin osa sanoituksesta on jo tehtynä. Näin onkin, uskon ainakin niin.

Koska Karmilalla on rästihommia odottamassa, olemme päättäneet, että äänittelemme lauluosuuksia näin aluksi vain muutaman tunnin päivässä. Mutta se on hyvä, sillä en minä viittä tuntia pitempään jaksaisi laulaa muutenkaan. Olen vanha ja väsynyt mies.

Laulan ”Sädekehän”. Siihen menee taukoineen vähän yli kolme tuntia. Aika perus alkuvauhti meikäläiselle.

Ilmassa on hitin ainekset. Helvetin jylhä biisi ”Varjoihmiset” -hengessä.

TIISTAI 27.2.2018
Laulan ”Kyy povessa”, joka on lähinnä miesmörinää ja -huutoa. Samaan aikaan säädän läänintaiteilija Hukkasen kanssa, jos hän voisi suunnitella meille levyn kannet. Ohjeistan häntä Finnvoxin kahviosta käsin sähköpostin välityksellä. Mies lupaa toimittaa. Menee pari tuntia ja ensimmäinen versio etukannesta tulee. Mies on suunnitellut sen Oululaisen KULuMAN baaritiskillä. Hahmotelma on täydellinen, ostan idean heti.

Piirtäminen ja maalaaminen ovat näköjään helppoja hommia kun ne osaa. Ja hämmentävää, että näinkin olemattomalla ohjeistuksella, kertomalla levyn löyhän teeman, ukko ottaa homman haltuun.

KESKIVIIKKO 28.2.2018
Kansiväännöt Hukkasen kanssa jatkuvat. Laulan ”Järjen äänen” ja ”Taakan”. Laulu alkaa hissukseen toimia. Sen huomaa siitä, että työ nopeutuu, eikä laulukopissa enää jännitä niin perkeleesti. Toki pieni tissuttelu auttaa asiaa myös.

TORSTAI 1.3.-SUNNUNTAI 4.3.2018
Ajan Lappeenrantaan laulamaan Leevi and the Leavingsin keikalle. Keikka on Lappeenrantasalissa, jossa olen viimeiksi esiintynyt aika tasan kolmekymmentä vuotta sitten lukioikäisenä. Silloin soitin vielä bassoa, ja salissa oli ehkä seitsemän ihmistä. Nyt Lappeenrantasali on myyty loppuun. Homma kulkee mahtavasti, vaikka kotikeikka pirusti jännittääkin.

Leevi-keikat jatkuvat kahdella loppuunmyydyllä keikalla Joensuun Kerubissa. Molemmat vedot ovat ihan saatanan kovia jopa minun osaltani. Senkin suhteen kone alkaa siis toimia.

Jos homma jatkuu tätä menoa, kohta toimii myös munuaiskone.

SUNNUNTAI 4.3.2018
Hyppään aamulla junaan Joensuussa ja suuntaan Imatralle KT:n treeneihin. Samalla Jyty Syrjäläinen ottaa lisää promokuvia meistä.

Iiro Rantala soittaa minulle ja pyytää vieraaksi johonkin hänen radio-ohjelmaansa toukokuussa. Lupaan mennä, koska olen vahvasti pyörryksissä.

Treenaamme useamman tunnin ja uusia biisejäkin ajetaan jo sisään. ”Kusipää” ja ”Kyy povessa” ovat pyörityksessä. Vaikka ”Kyy povessa” onkin jo äänitetty, sovitamme sen alun vauhdissa uusiksi. Tajuamme, että näinhän se biisi oikeasti menee ja päätämme, että uusi sovitus täytyy saada myös levylle.

Olemme siis kusessa. Mut eiks sais olla, sätäna?

MAANANTAI 5.3.2018
Ajan Helsinkiin ja laulan Finnvoxilla ”Pimeyden ytimeen” ja ”Kaikki on kaupan” -kappaleet. Vedän aika tukevat kännit samalla. ”Kaikki on kaupan” tuoksahtaa vahvasti hitille, sillä tunnen sitä laulaessani viehkeän pimpin tuoksun.

Se on varma merkki hitistä. Aina.

TIISTAI 6.3.2018
Saan aamulla soiton Dallapé-orkesterin edustajalta. Minua pyydetään laulamaan heidän tulevalle levylleen. Olen krapulassa ja suostun.

Illalla laulan ”Heikoilla jäillä” ja ”Valtatie 666” -kappaleet. Radiopuhelimien J.A.Mäki on toki jälkimmäisen jo huutanut, mutta teen varmuusottoja, jotta voimme miksauksissa päättää, kumman ääntä käytetään missäkin kohdassa.

Vedän tanakat kännit.

KESKIVIIKKO 7.3.2018
Laulan ”Maailma nukahtaa” -kappaleen. Peruslaulut levyn biiseihin on siis tehty. Alan tehdä lauluosuuksien päälle kuiskauksia ja huutoja.

TORSTAI 8.3.2018
Teen lisää kuiskauksia. Samalla aloitan helvetillisen savotan: kitarakiertojen teon. Saan tehtyä niitä neljään biisiin. Tämä on sitä hommaa, jossa sekä minun että Karmilan hermot alkavat kiristyä.

Sen kunniaksi vedän kunnon kostopleksit ja homma vaikeutuu sen takia entisestään.

Olen siis nero!

PERJANTAI 9.3.2018
Hyppään aamulla Pasilassa junaan, tapaan siellä paitamyyjämme paska-Halisen. Loikkaamme Mikkelissä pois junasta, käymme Alkossa ja siirrymme pienen odottelun jälkeen keikkabussiin, joka saapuu Lappeenrannasta. Jälleen näkemisen riemu on totta, ja vedämme sen kunniaksi tanakat päiväkännit.

Kotiteollisuus aloittaa kevään rundinsa Laukaalta tänään. Jännittää ihan vitusti, mutta siihen nähden keikka menee oikein hyvin. Pientä unohtelua on ilmassa, mutta se kuuluu tässä vaiheessa asiaan.

Laukaanhovi on omituinen paikka. Järjestäjä on yleisön lukumäärään huomattavan tyytyväinen, mutta järjestäjän fokus tuntuu olevan siinä, että kyseinen mesta tulee olemaan parin viikon päästä Sukulan ”Kuppilat kuntoon” -ohjelmassa ja ihan vanhan liiton televisiossa.

Onko se hyvä asia, en tiedä. Mutta meille paikka on erittäin jees.

LAUANTAI 10.3.2018
Tänään on vaimoni syntymäpäivä. Hän täyttää kahdeksantoista.

Herään Tavastian edessä, olemme matkanneet sinne muutaman tunnin verran kuulemma. Kavereita rantautuu takahuoneeseen, tuntuu, että homma alkaa karkailla käsistä. Onneksi äänenpaineen tarkastus on sen verran pitkä, että sen aikana nuppi kerkeää selvitä.

Jengiä on vitusti. Paikka ei ole täynnä, mutta paljon sitä on. Ja keikka on timanttia jo kiertueen tässä vaiheessa. Hyvältä näyttää kevään kannalta.

SUNNUNTAI 11.3. ja MAANANTAI 12.3.
Kitarakiertojen teko jatkuu Finnvoxilla. Samalla ohjelmoin synabassoja jokaiseen levyn kappaleeseen ja teemme myös muutaman kosketinsoitinpätkän pariin biisiin.

Valun kotiin joskus kolmen aikaan maanantai-tiistai yönä.

TIISTAI 13.3.2018
Stand up -koomikko Zaani saapuu Haagaan yhdeksän aikaan aamulla, jolloin olen jo hörppimässä aamukahvia ja polttamassa tupakkaa. Zaani on eilen lupautunut ajamaan meidät Lappeenrantaan, jossa on tarkoitus tehdä levyn taustaköörit.

Näin tapahtuukin. Menemme Miitrille ja paikalle alkaa valua väkeä. Lopulta kööriporukka koostuu Sinkkosesta, Hongistosta, Hämpystä, Zaanista, Madred -yhtyeen Aaposta, mestari Bromanista sekä Hyyrysen Antista, joka kuitenkin sammuu kesken session.

KUKA ON SATUHAHMO JAPETEUS HONKISTOINEN?

ILLI BROMAN – VANHA KULLINARISTI, JA AINOA NATSIRIKOLLINEN, JOKA LIIKKUU VIELÄ VAPAANA. KUKAAN EI TAJUA ETSIÄ MIESTÄ SUOMESTA

KOTITEOLLISUUS – EPÄREHELLISTÄ ROKKIA KARJALASTA

KESKIVIIKKO 14.3.2018
Herään himasta, se on ihme. Kävelen makuuhuoneesta olohuoneeseen, ja se tuntuu noin 500 metrin taipaleelta (kyseessä on oikeasti oven avauksen vaiva ja kynnyksen leveyden mitta). Pääsen viimein perille ja löydän sohvilta Zaanin ja Hyyrysen kuorsaamasta.

Ei auta muu kuin avata siideri. Käymme saunassa ja suuntaamme Zaanin järjestämällä kyydillä keskustaan. Muut käyvät syömässä (minun jääkaappini on tyhjä, sillä en ole käynyt Lappeenrannan himassani miesmuistiin) ja minä teen jonkun paikallislehden haastattelun Lampussa. Hörpin samalla valkoviiniä ja kossua. Diesel jyrähtää käyntiin.

Hyyrynen on sen verran nöyrää poikaa eilisen sammumisen jäljiltä, että hän ilmottaa haluavansa tehdä omat taustalaulunsa tänään. Suuntaamme siis Miitrille.

Miitri löytyy KiBarsista, hänen lähibaaristaan. Otamme hieman suuntaa antavaa juomaa ja päätämme tehdä taustalaulut pois kuleksimasta. Hyyrynen laulaa lopulta kolmeen kappaleeseen omat stemmansa.

Aaltosen isä hakee minut ja Miitrin ja vie meidät Viipurinportin ABC:lle. Kotiteollisuuden matka kohti Kajaania alkaa. Huomenna on keikka Rukalla, ja matka sinne täytyy aloittaa jo nyt.

Matka on riemukas. Vedämme aika suveneerit kännit. Matkalla käymme Varkauden (vai onko se Juvaa, en tiedä) Joronjäljessä drinkeillä. Tämä paikka on ollut Sukulan ohjelmassa kuulemma myös. Onko yllämme joku kirous?

Olemme perillä Kajaanissa lopulta yhdeltä yöllä. Käymme Aaltosen kanssa vielä vetämässä baarissa karaokea.

Neroutta meissä ja ajassamme.

TORSTAI 15.3.2018
Matka Rukalle jatkuu joskus aamusella. Olemme perillä joskus iltapäivällä, käymme taloksi, syömme ja teemme äänenpaineen tarkastuksen. Toteamme, että kaikki on kunnossa ja siirrymme saunomaan. Saunan jälkeen minä otan unet ja minut herätetään puoli tuntia ennen keikkaa.

Henkilökunta on pelotellut meitä ennen vetoa, että ei ole mitään takuita tuleeko tänään porukkaa, koska meneillään on ns. väliviikot ennen pääsiäissesonkia. Pelko on turha. Jengi tanssii pöydillä ja meininki on ihan sä-tä-nan kova. Kevään paras keikka tähän asti.

Se on hieno homma! Sitä on syytä juhlia aamu kuuteen saakka.

PERJANTAI 16.3.2018
Kymmenen aikaan aamulla kimppakämppämme on täynnä hiljaisia miehiä. Hiivimme hätäisen aamiaisen jälkeen bussiin hartiat kyyryssä. Nukahdan ja herään vähän ennen kuin saavumme Kajaaniin.

Vaihdan kitaraani kielet. Otamme ”Iankaikkisen” treenauksen alle. Se taittuu yllättävän helposti.

Tilanne on outo. Keikkapaikkana on jonkinlainen hallitila, jossa on joku nyrkkeilytapahtuma ennen meidän vetoamme. Käymme VIP-tiloissa syömässä. Mesta on täynnä lippisjätkiä ja paska musiikki soi taustalla tauotta. Paitamyyjämme Aapo käy pyytämässä, että sitä voisi kenties vähän hiljentää edes ruokailun ajaksi. Näin käykin, mutta silti alkaa ahdistaa ja suuntaamme hotellille, jossa elvymme hieman.

Ennen kymmentä olemme takaisin keikkapaikalla, teemme drinkit ja alamme valmistautua illan haasteisiin, jotka ovat erittäin paljon samantyyppisiä kuin kaikkien muidenkin keikkailtojen haasteet. Täsmennän, että ne liittyvät alkoholijuomiin, jos joku ei tätä tajunnut.

Jengiä on yllättävän paljon näinkin isoon halliin. Vedämme heti setin alkuun ”Iankaikkisen”, Hongisto pistäytyy sen aikana avaruudessa, mutta on pian ruodussa taas. Neljännen biisin kohdilla minullakin alkaa kulkea, yleisössä olevat somettajat eivät enää häiritse ja loppu onkin länsimaisen musiikin kiistatonta historiaa.

Nyt ei jaksa kuitenkaan juhlia. Minä suuntaan suoraan hotellille, jossa alan tutkia Kaurismäen Toivon tällä puolen -elokuvaa, johon olen saanut linkin Jussi Gaalan kautta. Siitä myöhemmin.

Nuoriso-osastomme, eli Sinkkonen ja Aapo pitävät kuitenkin lippua korkealla suunnaten baariin.

LAUANTAI 17.3.2018
Tupakit on loppu, samoin juomat. Suuntaan siis Hongiston kanssa aamupalan jälkeen Kajaanin keskustaan tupakka- ja viinakaupoille. Käymme Pitkässä Tanelissa drinkeillä. Pari kossua mieheen, lasit valkoviiniä ja tilanne on täysin hallinnassa.

Ainakin omasta mielestämme. Kävelemme Alkon kautta bussille.

Joudun ottamaan taas pienet päiväunet. Herään hotelli Puijonsarven edessä, otan huoneen ja kävelen vaimoani vastaan Kuopion eläväiselle torille (joka on tyhjä), jonne hän saapuu Varkaudesta anoppiani moikkaamasta.

Aurinko möllöttää, on hyvä fiilis.

Tänään äänitetään ”Kyy huulessa” (työnimi ”Kyy povessa” -kappaleelle) alun rummut, koska biisi on sovitettu vauhdissa uudelleen. Jari soittaa alun ykkösellä sisään.

Tapaan vanhan monitorimiksaajamme ja kuskimme Jari Saastamoisen, joka toimii Puikkarin tuuraavana talonmiehenä. Teemme nopeita laskutoimituksia ja tajuamme, että olemme nähneet edellisen kerran yli viisitoista vuotta sitten, jolloin hän äänitti meille demon Kuolleen kukan nimen biiseistä. Vittu, miten vanhoja me olemmekaan!

Kaikenlaista harmia. Pitää hieman rakastella (tarkennan, ettei Saastamoisen kanssa) ja elpyä. Sitten valumme keikkapaikalle.

Keikasta tulee erittäin kova.

SUNNUNTAI 18.3.2018
Ajamme keikan jälkeen kotiin, bileet on rajut. Minä sammun heti alkumatkasta. Perillä Lappeenrannassa olemme joskus yhdeksän aikaan aamulla.

Illalla myöhään ajan Helsinkiin. Karmila on Finnvoxissa miksaamassa, mutta minä en jaksa mennä paikalle. Nukahdan sohvalle.

MAANANTAI 19.3.2018
Tiukka aamu. Alan kirjoittaa aamulla seiskan jälkeen perjantain Jussi Gaalaan tulevia inserttejä. Olen edellisen viikon ja keikkaviikonlopun aikana katsonyt kuusi elokuvaa, joita ruodin enemmän ja vähemmän asialinjoilla.

Inserttejä aletaan kuvata yhden aikaan iltapäivällä. Homma on ohi joskus neljän aikaan. Käyn syömässä ja suuntaan Finnvoxille.

Karmilakin on voipuneessa tilassa. Otamme rennosti. Otamme viiniä ja ohjelmoimme syntikoita, minä teen loput syntikkabassot ja soitan vielä hieman kitaraa ”Sädekehä” -kappaleen loppuun, johon saan stemmakitaraidean Finnvoxin tupakkakopissa.

Sitten kotiin nukkumaan.

TIISTAI 20.3. ja KESKIVIIKKO 21.3.
Järjestän itseni Tampereelle puolilta päivin ja suuntaan Tampereen messukeskukseen sound checkiin Leevi and the Leavingsin kanssa. Alkaa tuntua jo työltä tämä musisointi.

Keikasta tulee kaaos. Kyseessä on parin firman järjestämä yksityistilaisuus, monitorointi on vähän sinne päin ja minä ainakin olen kusessa osuuksieni kanssa.

Yöllä ajamme Lahteen yöksi. Nautin Martikaisen Jarkon kanssa autossa vajaan pullon valkoviiniä.

Tunnelma aamulla on hiljainen, se vaatii tupakkia, kahvia ja tukevan aamiaisen. Sitten alkaa matka Mikkeliin.

Mikkelin konserttisalissa on tuttuja hahmoja, sillä monitoreista ja valoista vastaavat meidän Pete sekä Kisälli. Keikasta tulee timanttia.

Yöllä ajamme takaisin Helsinkiin, jossa olemme joskus yhden jälkeen yöllä.

TORSTAI 22.3.2018
Kyllä, kyllä. Biisit alkavat valmistua. ”Sädekehä” on jo lähes miksattu, samoin ”Kyy povessa”. Teemme ”Kyyn” loppuun vielä pianot, sitten homma alkaa olla siinä. Suuntaamme Karmilan kanssa Majavaan, jossa vedän tukevat vanhan liiton lärvätsalot.

PERJANTAI 23.3.2018
Suuntaan alkuillasta Tikkurilan Pulisuudelmaan, jossa on tänään KT-keikka. Normaali meininki, treenailemme hetken ja syömme. Sen jälkeen suuntaan hotellihuoneeseen panemaan.

Keikka on pirun kova. Jengiä on niin saatanasti ja soitto kulkee.

Se vaatii kevyet lärvit.

LAUANTAI 24.3.2018
Matka kohti Kankaanpäätä alkaa joskus puolilta päivin. Sitä ennen on pakko vetää vähän aamiaista ja paikkailla oloa hieman.

Otan päiväunet ja herään perillä. Sitä ennen on kuunneltu paljon musiikkia. Uusin bussihittimme on Mertsin ”Kaaleet” -sikermä. Käykääpä etsimässä, silkkaa timanttia.

Puhelin alkaa piristä. Jonkun iltapäivälehden toimittaja kyselee Jussi Gaalan inserteissä (ohjelma on tullut ulos eilen) käyttämästääni maastotakista. Siinä on kuulemma sopimattomia merkkejä. Totean, että ei paljon kiinnosta, eikä sen pitäisi kiinnostaa ketään muutakaan. Jätän asian siihen.

Kankaanpäässä treenaamme hetken, muun muassa ”Kuningas Mammona” otetaan settiin. Sitten on aika huilata. Suomeksi se tarkoittaa kiivasta rakastelua hotellissa.

En muista muiden tunnelmia, mutta minun osaltani keikka on tämän kevään paras. Kuuluvuus on täydellinen ja homma toimii muutenkin. Yleisöä olisi saanut olla vähän enemmän, mutta hyvä näinkin.

SUNNUNTAI 25.3.2018
Olen jotenkin päässyt Helsinkiin, jossa herään neljän jälkeen iltapäivällä.

Vapaapäivä. Tarkoittaa lievää paikkailua ja syntisen ruuan valmistamista.

JAPETEUS HONKISTOISEN, SARI-MARKUS ZINKKOISEN, JOINITIUS HYNYISEN JA MIITRI AALTOSEN SEIKKAILUT EPÄTOIVON MERELLÄ JATKUVAT

MONI SAATTAA KYSYÄ, MIKSI

MUTTA KUKA ON PULIUS CEASAR?

TORSTAI 29.03.2018
Olen järjestänyt itseni Lappeenrantaan tiistaina. Yritän viettää aikaa tyttäreni kanssa pitkästä aikaa. Sehän onnistuu, ja miksi ei onnistuisi. Kuulen, että hän on sitten edellisen kerran nähdessämme hurahtanut David Bowien tuotantoon. Ei haittaa minua yhtään, sillä olinhan itsekin kolmetoista, kun näin tapahtui.

Torstaina on kuitenkin jo helvetti irti. Hämppy raahaa koko remmiä kohti Imatraa, jonne tekniikka on järjestänyt itsensä ja kamamme jo hetkeä aikaisemmin. Saavumme mestoille ja huomaan, että paikalle tilattu kantoapu on vahvassa kännissä. Tavara liikkuu silti, mutta pääosin oman porukkamme ansiosta.

No, tärkeintä lienee, että tavara liikkuu. Mutta ei näin, sätäna.

Vaihdamme Miitrin kanssa kielet, treenailemme koko porukan kanssa hetken, syömme ja suuntaan lepäämään. Näin kai muutkin tekevät, en tiedä.

Takahuoneessa on helvetti irti, kun saavun paikalle. Paljon tuttuja, mutta se on tietenkin ihan vitun jees.

Keikka osoittautuu hienoksi, vaikka kuuluvuuden kanssa olikin sound checkissä ongelmia. Ja jengiä on perkeleesti.

Hyvä Imatra! Kaupunki, joka jaksaa joskus myös yllättää.

PERJANTAI 30.03.2018
Aloitan aamun tietenkin aamiaisella, jonka jälkeen siirrymme Vahtiin (entinen Vuoksenvahti) Hongiston kanssa. Otamme aamudrinkit, ja kun näemme, että bussi on lastattu siirrymme sinne.

Matka Raumalle on sen verran pitkä, että minun täytyy nukkua muutama tunti. Herään perillä. Tässä ei liene kenellekään mitään uutta. Käymme syömässä (tekniikalle otamme ruuat mukaan, sillä nyt on taas sen verran kiire, etteivät jätkät kerkeä käydä edes syömässä) ja tarkkailemme soundeja. Lievät sävelarpajaiset on käynnissä, mutta sovimme pyhästi, että keikkaan mennessä homma on nipussa.

Näin onkin. Jengiä saisi olla enemmän, mutta bändi toimittaa hienosti. Niin hienosti, että hermopaineen takia Hongisto sammuu välittömästi keikan jälkeen takahuoneeseen.

LAUANTAI 31.03.2018
Tarkkailen aamutupakan aikana kun kuskimme Hese tonkii hotellin takana sijaitsevaa jätelavaa. Hän löytää sieltä kolme MoccaMasteria, jotka lähtevät matkaan. Kahvinkeittimiä tarvitsee aina.

On pakko hieman loivennella, mutta sitten siirryn unille, jotka kestävät Tampereelle saakka. Totean, että koko kylä on totaalisessa remontissa. Totean myös, että Hongisto puhuu jo tässä vaiheessa kieliä, joita en tunne.

Vien miehen syömään, käymme testaamassa Pakkahuoneen lavan ja siirrymme lepäilemään. Minä suuntaan keikkapaikalle joskus ysin jälkeen, soitan Hongistolle kympiltä ja hän lupaa tulla välittömästi paikalle. Näin käykin, ja ammattimies on selvittänyt alkupäivän kieliongelmansa. Laastari kielestä on poistunut.

Keikka on timanttia, samoin runsas yleisö. Ihan vitun hauska ja hieno veto. Pakko vetää sen kunniaksi kaksi encorea pitkästä aikaa. Sitten loppuu voimat ja siirryn hotellille, kun muut puolestaan lähtevät ajelemaan kohti Lappeenrantaa.

TIISTAI 3. - TORSTAI 5.4.2018
Olen selvittänyt itseni Tampereelta Helsinkiin sunnuntain aikana. Maanantain kirjoitan ja tarkistelen tulevaa kirjaani.

Mutta liike jatkuu. Saavun taas Tampereelle tiistaiaamuna vaimoni seurassa, linnottaudun hotellihuoneeseen ja päätän, että nyt viimeistelen kirjan valmiiksi. Torstaihin mennessä näin tapahtuukin. Hyppään junaan ja suuntaan Lappeenrantaan.
Samalla kirjoitan junassa tätä ja tajuan, että ehkä on syytä jatkaa näitä ylöskirjaamisia vasta sitten kun studiohommat jatkuvat. Niistä ei ole vieläkään tietoa, odotan Karmilan ilmoitusta tästä. Mies on nyt kiinni Bodomin äänityshommissa, ja ne vievät sen aikaa kuin vievät. Ja täytyy myöntää, että on tässä itselläkin vähän kiirettä. Leevi-keikkojen takia edessäni on parin viikon pätkä, jolloin minulla on yhteensä yhdeksän keikkaa. Alan olla loman tarpeessa.

Palataan joskus. Mutta yksi asia lienee varma: levy ei ilmesty tänä keväänä. Minä viimeistelen keikkojen lomassa kirjani (pientä säätöä on edessä vielä), tehdään uusi single ehkä kevääksi ja kesän aikana pari videota. Levy ilmestynee elo-syyskuussa.

Kesällä tehdään normaali rundi, siihen palataan myöhemmin.

Sitten tärkeimpiin asioihin: jonkun iltapäivälehden tarjoama lööppi TULVAKAAOKSESTA kääntyy meidän puheissamme tietenkin VULVAKAAOKSEKSI.

Että ei muuta kuin töttöröötä pöytään vaan. Palataan kai joskus.

Niin, ja Pulius Ceasar on tietysti Zinkkoisen Sari-Markus. Mutta tätä on hieman hankalaa selittää tässä.

- Joinitius Hynyinen, junassa Tampere-Lappeenranta 5.4.2018