KOTITEOLLISUUS STUDIOSSA, JA VÄHÄN KAIKKIALLA - OSA 7

”VIELÄ YKSIKIN TÖTTÖRÖÖ JA TURPAAN TULEE!”

- Reaktio tähän on tietenkin: TÖTTÖRÖÖ JA TILULII!

KESKIVIIKKO 6.6.2018
Pakka on täysin sekaisin. Mutta toisaalta: eiks sais olla, sätäna?

Saavun lomareissulta akselilta New York - New Orleans - Cancun joskus aamulla. Tilanne vaatii parit tekniset siiderit, jotka käynkin lentoaseman ihan vitun kalliista kaupasta hakemassa. Taksi alle, saunaan ja panemaan.

Näiden perustoimintojen jälkeen olenkin jo Liken konttorilla signeeraamassa Levykauppa Äx:lle tulleita kirjani ennakkotilauksia. Kirjoja on riittävästi, ellei jopa paljon. Tilanne vaatii pullollisen valkoviiniä.

Olemme sopineet, että Karmila jatkaa levyn miksauksia tänään. Soitan hänelle illalla, sillä ilta on rakkauden aikaa. Ehdotan, että ehkä tänään voisi tehdä myös ne muutamat huutoraidat uusiksi, jotka olemme aikaisemmin todenneet olevan vähän sinne päin.

- Sun ässä suhahtelee nyt siihen malliin, että eiköhän palata asiaan myöhemmin. Yritä nukkua, hoida keikat ja tehdään paikkaukset sunnuntaina, on Karmilan tuomio.

Siihen on tyytyminen.

TORSTAI 7.6.
Kyllä, kyllä. Suussa maistuu tuomio rikoksista, joita en ole tehnyt. Tilanne vaatii toimintaa. Pakkaan matkalaukun – sen joka lähtee Haagasta Lappeenrantaan – hyppään taksiin ja suuntaan ravintola Eliteen, jossa teen jonkun naistenlehden haastiksen. Tämän jälkeen hyppään junaan ja matkustan Etelä-Karjalaan. Jätkät hakevat minut Lappeenrannan aseman kupeessa sijaitsevasta Pikku Pete -ravintolasta klo yhdeksäntoista (tietenkin) aikaan. Suuntaamme treenaamaan Imatralle.

Ne treenit kestävätkin pienen hetken. Jälkeen päin kuulen, että noin yhdeksän tuntia.

PERJANTAI 8.6.2018, KERUBI, JOENSUU
Nyt on tosi kyseessä, sätäna! En muista aamusta mitään, mutta jossain vaiheessa päivää herään siihen, että olemme jo Joensuun kupeessa. Samaan aikaan tajuan, että nyt on kiire. Minulle on sovittu kirjakauppakeikka Joensuun Suomalaiseen kirjakauppaan kello seitsemäntoista, sillä tänään on Muistikuvia -kirjani virallinen ilmestymispäivä. Kirja-alalla se ei tosin tarkoita mitään, sillä kirjat valuvat kauppoihin omia aikojaan. Tätäkin kirjaa on saanut joistain kirjakaupoista jo muutaman päivän.

Haastishan hoituu. Sen jälkeen vedän pari lasia valkoviiniä ja suuntaan äänenpaineen tarkastukseen. Se menee ilman huolia ja ongelmia. Kitarasoundia joudun säätämään hieman – oma vahvistimeni on Helsingissä Finnvox-studiolla ja käytän nyt Hongiston vastaavaa – mutta asiat tuntuvat asettuvan viimein. Sen jälkeen onkin nälkä.

Nälkä = kandee syödä. Eikö olekin näin? No on, ja aivan yllättäen ruoka menee jopa alas! Ensimmäistä kertaa pariin päivään.

Keikkatauon jälkeinen kesän ensimmäinen keikka on ihan helvetin kova, salikin on lähes täynnä. Parit encoresetitkin alkuasukkaat huutavat, ja sehän meille käy.

LAUANTAI 9.6.2018
Tänään on vuorossa Hyvinkään Rockfest. Se menee vielä kovemmin kuin eilinen. Jengiä on ihan saatanasti. Hieno rypistys. Mukana setissä on ”Kusipään” lisäksi myös uusi ”Kyy povessa” -niminen biisi. Näin oli eilenkin ja molempina iltoina biisit kulkevat. Tosin ”Kyy huulessa” (työnimi) aikana jengillä tuntuu lonksahtelevan leuka alas. Runttaus on ilmeisesti ”vähän” rajumpaa, johon on viime aikoina totuttu. Ja tahdin ykkösen löytäminen kertosäkeessä saattaa monille olla haaste.

Jätkät suuntaavat keikan jälkeen kotiin. Bussi pakataan täyteen porukkaa, muun muassa Stam1nan ja Madredin edustajia on matkassa. Minä hyppään Hyvinkään rautatieasemalla ulos Ukonhaudasta ja suuntaan Helsinkiin ja Majavaan, sillä huomenna on studiopäivä Finnvoxilla.

Se ei estä minua humaltumasta. Itse asiassa se kannustaa vahvasti sen suuntaiseen toimintaan.

SUNNUNTAI 10.6.2018
Nuppi on totaalisen turvoksissa. Teen tarvittavat korjaustoimenpiteet ja suuntaan iltapäivällä studiolle.

Aloitamme Karmilan kanssa hommat kuuntelemalla kaikki biisit läpi. Mietimme samalla, mitä niistä vielä puuttuu. Jotain pientä säätämistä löytyy. Teen kiivaasti muistiinpanoja.

Alamme hommiin. Huudan ”Vääräleuan” säkeistöt kokonaan uusiksi, sillä olen vetänyt ne puoli sävelaskelta liian alhaalta. Karmilan teoria dilemmasta on ”ehkä sä vaan päätit, että niiden kuuluu mennä noin, en jaksanut puuttua”. No, nyt huudot tehdään niin kuin niiden kuuluukin mennä.

Huudan myös ”Valtatie 666:n” kertosäkeet, jotka ovat jostain syystä jääneet tekemättä. Saman käsittelyn kokee myös ”Pimeyden ytimeen” -kappale. Tämän jälkeen teen vielä paremmat kitarakierrot ”Vääräleukaan” ja totta tosiaan; paremmat niistä myös tulee.

Soitan tyttärelleni, jonka olen viimeiksi nähnyt muutama viikko sitten New Yorkissa, kun saattelin hänet lentokoneeseen ja jatkoin itse matkaa New Orleansiin. Kysyn, onko hän huomenna tiistaina tulossa Helsinkiin, kuten on sovittu. Vastaus on lakoninen:

- Iskä, rauhotu. Tänään on sunnuntai.

Pientä aikaeroa pukkaa siis vieläkin. Ja pientä känniä myös.

MAANANTAI 11.6.2018
Pakko suorittaa pientä itserankaisua. Käyn aamulenkillä ja teen kevyen kuntopiirin.

Poljen Jopolla alkuillasta studiolle. Karmila miksaa illan ja alkuyön aikana ”Vääräleuan” ja ”Järjen äänen” valmiiksi. Potkii ihan vitun kovaa molemmat! Kunnon rokkia, sätäna! Alkaa tuoksua siltä, että ”Järjen ääni” saattaa nousta levyn toiseksi singleksi, vaikka ”Vääräleuasta” sellaista aiottiinkin.

TIISTAI 12.6.2018
Olo on lähes normaali. Saan tehtyä ruokaa, ja pystyn syömäänkin sen. Kyllä tää tästä.

Karmila miksaa ”Heikoilla jäillä” -kappaletta, mutta yöhön mennessä se ei valmistu. Minä teen muutaman biisin puuttuvat syntikkabassot ja ne ajetaan sekaan miksauksiin. Nautin samalla pienen pullon votkaa ja vähän valkoviiniä.

KESKIVIIKKO 13.6.2018
Suuntaan kahdeksi kustannusyhtiö Likelle, jossa teen Iltalehden haastattelun. Samalla nautin pullon valkoviiniä.

Kiirettä ei ole. Suuntaan siis Coronan terassille, jossa törmään sattumalta Neljään Ruusuun, jotka kaikki käyvät tervehtimässä minua. Jätkillä on ollut heistä kertovan dokumentin ensi-ilta samaisen ravintolan alakerrassa ja osa porukasta on kivassa vauhdissa.

Kyllä kyllä, niin olen minäkin. Hyppään bussiin ja suuntaan studiolle alkuillasta.

”Heikoilla jäillä” -miksaus valmistuu. Minä pakkaan samalla kitarakamani Finnvoxin pihalla jo pari päivää seisoneeseen autooni. Karmila aloittaa ”Maailma nukahtaa” -kappaletta.

Pääsen joskus yöllä hänen kyydissään taksilla Haagaan, jossa nukahdan sohvalle.

TORSTAI 14.6.2018
Juoksen iltapäivästä Finnvoxille ja haen autoni. Käyn Alkossa, teen tarvittavat viinatäydennykset ja vien ne studion taukotilan jääkaappiin. Ajan auton kotiin, otan pari huikkaa, hyppään Jopon selkään ja poljen takaisin studiolle, jonne Karmila saapuu joskus viiden hujakoilla.

Yöhön mennessä ”Maailma nukahtaa” on lähes valmis. Päätämme, että viimeistelemme sen ja kolme vielä miksaamatta olevaa biisiä valmiiksi sitten, kun Karmila palaa lomilta. Tämä tarkoittaa heinäkuun puolivälin hujakoita.

Hyppään Jopon selkään joskus kahden aikaan yöllä. Havahdun siihen, että makaan selälläni metsässä pyörän renkaan hangatessa poskeani vasten. Viimeinen muistikuvani ennen tätä oli se, että tajuan törmääväni puuhun.

Jotain hyvääkin: selällään makaillessa kesäisen selkeä tähtitaivas näyttää kyllä aika pirun kauniilta.

HÄMÄRIÄ MUISTIINPANOJA TAPAHTUMIEN KULUSTA

KOTITEOLLISUUS KEIKOILLA JA STUDIOSSA – OSA 8

TÖTTÖRÖÖ, TILULII JA TERSKA!

MAANANTAI 30.7.2018
No, tässä on ollut taas kaikenlaista. On lomailtu, tehty mökillä remppahommaa ja ennen kuin kerkeätte huolestua on syytä täsmentää, että on tehty myös muutamat keikat ja ryypätty. Mutta koska päivämäärät ovat jo sekaisin – en ole jaksanut aktiivisesti päiväkirjaa pitää – niin en tee mitään täsmäraporttia. Kerron summittaisesti tapahtumien kulusta.

Kirjoitan junassa, koska se on hyvä syy olla olematta tekemisissä ihmisten kanssa. Sivusilmällä näen, että monilla olisi paljonkin asiaa, mutta ihmiset, tuo aikamme vitsaus, eivät uskalla minua häiritä, koska teen samalla muka ”röitä”.

Mitä vitun röitä nämä ovat, leppoisaa paukuttelua tietokoneen äärellä. Mutta nyt asiaan, eli menneeseen. Ja sitä kautta tähän päivään ja tulevaan:

- Saan jollain keikkareissulla Mike Oldfieldin Tubular Bellsiä jätkien kanssa kuunnellessani vahvan vision siitä, että tiedän viimein kuinka levyn täytyy loppua. Teen siitä heti keikkareissun jälkeisenä sunnuntaina ja maanantaina himassa demon jo aikaisemmin tekemäni pianomelodian ympärille. Teen myös toisen variaation lopusta, mutta Miitrin kanssa päätämme, että ensimmäinen on parempi. Asia etenee tästä välittömästi. Äänitämme idean ympärille Miitrin kanssa kitarat ja bassot (niitäkin tulee pari raitaa), ja Jari vetää rummut Kipon Anssin Astia-studiossa noin tunnissa. Levy on siis naulattu kiinni. Viimein.

- Vietän muutaman päivän Finnvoxilla Karmilan kanssa ennen kuin hän poistuu taas ulkomaille. Karmila miksaa ”Taakka”-nimisen biisin sekä äsken tekemämme levyn ”outron” lähes valmiiksi. Mies soittaa samalla siihen hieman Pink Floydilta kuulostavan kitarasoolon.

- Harjoitamme samalla ankaraa kertaryyppäystä. Tai siis minä harjoitan. Sönkkään Mikon korvaan rakkauden sanoja samalla kun hän miksaa. Teemme myös singleversion ”Järjen ääni” -kappaleesta. Tai Mikko tekee, minä ideoin tyyliin ”alku pois, suoraan asiaan ja raakaa ajelua suoraan hanuriin”. Näin tapahtuukin.

- Viimeistelemme levyn ”outron” Mikon kanssa tiistaina 31.7. Finnvoxilla. Mika Jussila on käynyt masteroimassa ”Järjen ääni” -kappaleen seuraavaksi singleksi maanantain ja tiistain välisenä yönä. Itse en päässyt paikalle, koska suoritin ”lasitöitä” Helsingissä. Olin siis paikkakunnalla, mutta en läsnä. Tämä johtui siitä, että luotin asian hoituvan ilman minuakin. Niin kuin se hoituikin.

- Keskiviikkona 8.8. käyn Aaltosen kanssa duo-keikalla Jyväskylässä. Kun siitä kertyneet alkoholihuurut ovat seuraavana päivänä kadonneet, ajan suoraan Helsinkiin ja Finnvoxiin levyn masterointiin. Ensimmäinen versio paketista valmistuu. Kutsun sitä nimellä ”Järkäle”. Ja semmoinenhan se, pärkkele, on! Jussilan ruuvatessa levyä kasaan Karmila tajuaa, että ”Sädekehän” virvelisoundia täytyy parantaa. Aaltonen puolestaan kertoo puhelimitse, että samasta biisistä puuttuu vielä yksi melodiakitara. Se on soitettu sinne kyllä, mutta se ei kuulu. Karmila lupaa tehdä tarvittavat säädöt heti, kun C-studion remontti valmistuu. Viinapäissäni päätän, että levyn työnimi Valtatie 666 saa jäädä levyn oikeaksi nimeksi. Tai tajuan, että sen täytyy jäädä.

- Takana on KT:n Ylisfestari-keikka (jolta palatessa bussin jousitus leviää) sekä KT:n promokuvasessio. Näiden jäljiltä puuskutan kiivaasti, kun suuntaan keskiviikkona 15.8. levy-yhtiöön kertomaan faktoja tilanteesta. Päätämme, että seuraava single ”Järjen ääni” julkaistaan 5.9. Levy tulee ulos 21.9. Palaverin jälkeen suuntaan Leevi and the Leavings -treeneihin Pukinmäkeen. Illalla olemme jo Helsingin ytimessä kuvaamassa videota ”Sädekehään”.

- 16.8. meinaa ahdistaa, nuppi punottaa. Siihen auttaa kossu. Saan version levyn kansista Jussi Hukkaselta sähköpostiini. Pientä korjattavaa löytyy. Myöhemmin päivällä Jussila laittaa minulle viimeisimmän version levyn masterista. Illalla jatkuvat videon kuvaukset. Itse en pääse paikalle, koska olen Leevi-keikalla Espoossa. Olen vapaa joskus kymmenen aikaan illalla, hyppään länsimetroon ja riennän innoissani kohti Vaasankatua ja videon tämän iltaista kuvauspaikkaa. Matkalla kuulen, että homma on jo purkissa, näyttelijät ovat asian jo hoitaneet. Se ei estä minua menemästä Kustaa Vaasaan vetämään kunnon töttörööt.



- Aamulla 17.8. klo 8.19 hyppään junaan Helsingistä ja suuntaan Mikkeliin, jossa on tarkoitus hypätä keikkabussin kyytiin. KT tekee kesän viimeiset keikkansa tänä viikonloppuna Raahessa ja Muhoksella. Samalla kirjoitan tätä valmiiksi.

- Molemmat keikat menevät kesän kärkeen. Bändi on iskussa! Nyt on 21.08., kun viimeistelen tätä. Olen juuri käynyt pitkällä juoksulenkillä, nyt hörpin votkaa. Samalla säädän levyn kansitekstejä kuntoon ja odotan viimeisimpiä promokuvia, jotta saadaan viimein kaikki kansimatsku toimitettua eteenpäin levy-yhtiöön.

Että tämmöistä minulle ja meille kuuluu. Mitäs teille?

- hynynen 21.08.2018