TAHKO PYÖRII, NIIN MEKIN -KIERTUE 2017

MIEHET OVAT LENTOKONETILASSA. TURHA SOITELLA.

PASKAHÄDÄSSÄ YSTÄVÄ TUNNETAAN

LEVI, HULLUPOROROCK la 11.02.2017
Kirottua, taas mennään. Joulukuun loppu meni lomaillessa ja Joulupipari 2 -kiertueesta toipuessa, samoin osa tammikuustakin. Duo Kummitusjuna teki tammikuun lopussa yhden pistokeikan Rovaniemelle, ja se reissu hakee vertaistaan. Sen jälkeen Kotiteollisuuden kiertuekin tuntuu lasten leikiltä, tekee tien päälle lähtemisen helpoksi. Kävimme Miitrin ja Heidin kanssa duoina myös Raumalla ja Tuusulassa, ja homma toimi. Mukavia keikkoja. Duo Kummitusjuna aktivoituu seuraavaksi vapun tietämillä, mutta siitä sitten myöhemmin.

Duo-reissut poikivat myös jotain merkittävää. Käykääpä kuuntelemassa iskelmätaivaan kiihkeintä tähteä, Eugenie Niveaa: https://www.youtube.com/watch?v=IlHa7ioZb3M

Treenaamme torstai-iltana Imatralla ilman laulu- ja bassokamoja. Hongisto mielikuvaharjoittelee, kun vedämme muutaman biisin läpi. Tilanne tuntuu olevan hallussa, soitto kulkee. Laulusta ei osaa vielä sanoa.

Saavun Helsinki-Vantaan lentokentälle reteesti taksilla. Janne maksaa, sillä artistilla on perse harvinaisen auki. Viemme soittokamat tiskille - osa niistä on mennyt Leville jo etukäteen - ja suuntaamme turvatarkastukseen ja Oak Barreliin juomille. Vaihdamme kuulumisia, kaikilla tuntuu olevan elämä kohdillaan. Kuskimme Hese, paitamyyjämme Suvi ja yleisteknikko Mestari Illi Broman eivät ole mukana tällä reissulla, joten Miitri välittää Mestarin terveiset meille puhelimen välityksellä. Myös minä saan kannustavan viestin tyyliin ”hoitakaa homma”. Otamme yhteiskuvan tuoppien äärellä ja laitamme sen Illille. Välitämme näin tiedon, että tilanne on harvinaisen hyvin hakusessa.

Taiteilija Hynynen polttaa röökin, joka aiheuttaa ihmetystä, mutta nyt on hermot siinä kunnossa, että se on ainoa vaihtoehto kohdata todellisuus. Pian fiilis on hyvä ja rentoutunut. Niinkin rentoutunut, että otan lentokoneessa pienet unet. Olen tuttujen hemmojen joukossa, himassa. Miksi en siis nukkuisi säätäna?

Perillä alkaa perussäätö. Käyn Hongiston kanssa Alkosta hakemassa evästä. Tarkkailemme ääniä, ne ovat hyviä. Käymme syömässä ja suuntaamme huoneisiin lepäilemään. Osa porukasta saunoo. Sitten onkin aika mennä takahuoneeseen. Lämppäribändi vetää, kun valumme paikalle.

KT-sorvi hurahtaa hienosti käyntiin. Porukkaa on mukavasti, bändi toimii. Availen ääntä muutamien ensimmäisien biisien aikana, mutta ensimmäisen huutobiisin jälkeen se toimii moitteettomasti. Hieno setti yksillä encoreilla, sitten takahuoneeseen tuhoamaan tarjontaa. Mietimme, että lähtipä rundi hienosti käyntiin näinkin olemattomalla treenauksella.

Takahuonetarjontaa tuhotaan jälleen kerran tehokkaasti, joten senkin suhteen kunto tuntuu olevan kohdillaan. Ja miksi ei olisi, olemmehan alkoholin ammattilaisia.


PORI, BAR KINO pe 17.02.2017
Viikko on mennyt uusia biisejä askarrellessa. Miitrillä ja minulla on kasassa demoja jo yli kymmeneen uuteen biisiin, joten tilanne uuden levyn suhteen on hyvällä alulla. Nyt täytyisi vaan selvittää, että kuka sen julkaisee ja miksi. Kannattaako kokopitkiä levyjä enää edes tehdä? Kauhea vaiva muutaman tuhannen myynnin takia.

Herään perillä. Odottelen keikkapaikalla valokuvaajaa, jonka kanssa olin aikaisemmin sopinut kuvaussession. Naista ei näy. Minä totean, että mitä vittua ja suuntaan Hongiston kanssa syömään.

Kuulemme, että samana iltana kaupungissa vetävät myös Yö ja Eppu Normaali. Kuvitelkaa, säätäna, Yö ja Eput! Kun tämän lisäksi tiedämme, että illalla on Ässien peli, odotukset yleisön määrästä eivät ole kovinkaan korkealla.

Matkalla ravintolaan vastaan kävelee Jussi Hakulinen. Mietin hetken, että pitäisi pysäyttää mies ja kätellä häntä, mutta en uskalla. Promilleja ei ole tarpeeksi. Tai tässä vaiheessa niitä ei ole ollenkaan.

Hiihtelemme keikkapaikalle, ulkona on pientä jonoa. Näyttää siis hyvälle kuitenkin. Spekuloimme alkunauha-asioita, päätämme mennä vanhan liiton ”Valtakunta-nauhalla”. Ja sen jälkeen neljä viisi biisiä putkeen sen ihmeemmin keneltäkään kyselemättä.

Säätäna, setti lähtee kuin palmun alta! Jengiä on enemmän kuin Porissa aikoihin, ja porukka suorastaan huutaa biisejä läpi. Ihan perkeleen kuuma meininki, mekin olemme hyvässä vireessä.

Se tarkoittaa sitä, että kahden encoresetin jälkeen on suunnattava baarin puolelle naurattamaan naisia. Kerkeän tehdä sitä ison kossulasin kanssa hetken, sitten Suvi tulee nykimään minua hihasta ja käskee poistumaan hotelliin.

Nainen on oikeassa. Matka hotelliin on kaksi kertaa niin pitkä kuin se oikeasti on. Ei meinaa kadun reunat riittää runopojalle.

LEPPÄVIRTA, VESILEPPIS la 18.02.2017
Herään aamuyöstä siihen, kun Hongisto könyää huoneemme sänkyyn ja pieraisee. Kiva olla himassa. Nukahdan tuttuihin hajuihin.

Herään kasin jälkeen aamupalalle. Mestari Broman on jo paikalla. Myös Hongisto herää ja päätämme suunnata viereiseen baariin aamujuomille. Joku tarjoaa Jannelle jaloviinan ja jätkä singahtaa saman tien suoraan avaruuteen.

Menemme yhdentoista aikaan bussille ja matka kohti Leppävirtaa voi alkaa. Minä nukahdan ja herään vasta Vaajakoskella, Jyväskylän kupeessa. Alan paikkailla huteraa oloa siiderillä, sillä olen homo. Umpihomo. Hongisto ei ole nukkunut silmällistäkään, se saatana puhuu jo kieliä, joita kukaan ei ymmärrä.

Vaimoni on saapunut sukunsa kanssa Varkaudesta paikalle. Pussailen anopin kanssa hetken ja syömme. Kuuntelemme, kun lämppäribändi virittelee kamojaan. Tuntuu olevan ärjy meininki. Me käymme kokeilemassa yhden biisin, Kaiholan, joka meni eilen Porissa vähän sinne päin. Nyt biisi on täysin hallussa.

Takahuoneen ja kossupaukun jälkeen keikalle. Jumalauta, jengiä on perkeleesti ja ne pitää hyvin meteliä! Tunnelma on kohdillaan ja Jannekin vetää hyvin, mies on laskeutunut avaruudesta jaloilleen. Mariaanien hauta tosin menee vähän sinne päin, mutta emme tee siitä numeroa. Miksi tekisimme, tämähän on vain rokkenrollia.

Paria encoresettiä se huutaa. Hoidamme ne kunnialla ja suuntaamme tyytyväisinä takahuoneeseen.

Kamat kasaan ja Karjalaan. Sunnuntaina on Eläköön Elämän levynjulkkarit Apinassa. Minuakin on pyydetty ensimmäiseen biisiin mukaan. Hyppään suoraan taksista lavalle, vedän viisisekunttiseni ja jään katselemaan, kun mestarit vetää.

Totaalista hulluutta! Paikalle laskeutuu Bude Anna, Valtakadun Enkeli. Koko mesta on maanisen sekaisin. Jengiä on tullut kuulemma Saksasta asti katsomaan keikkaa.

Vittu, hienoa, että Karjalassakin joskus tapahtuu.

RAUMA, VARASTOKLUBI pe 24.02.2017
Hyppään bussiin Lahdesta. Vedämme Suvin kanssa asemalla kevyet päivänousut, sillä bussi on tunnin myöhässä. Minä olen saapunut paikalle suoraan Teoston mökiltä Vierumäeltä. Takana on siis pari päivää keilailua, sulkapalloa ja armotonta röpöttelyä ja pumppausta. Matkalla Lahteen käyn myös matkahuollosta hakemassa kuskimme Hesen 50-vuotislahjan, joka on tietenkin banjo.

Hyppäämme bussiin ja jatkamme reissua. Nyt on niin hyvin nukutut yöt takana (vaikka Vierumäen naapurimökissä majoittuikin Norjan hyväperseiset nymfomaaninaishiihtäjät, ja keilahallin vieressä jonkun maan mäkihyppääjät), ja en tarvitse unta. Alan virittäytyä tunnelmaan. Yllättäen Sinkkosen Jari on tällä kertaa se joka nukkuu.

Saavumme Raumalle kuin spermasade rakkauden puutarhaan. Jätkät kasaavat kamoja, ja sen jälkeen pidämme syntymäpäiväjuhlallisuudet Heselle. Luovutamme banjon ja Suvin hoitamat kakut. Hese ottaa soittimen haltuun välittömästi, sen jälkeen se perkele tuhoaa kakut. Me muut ruokailemme.

Aaltonen sammuu äänten tarkastelun jälkeen takahuoneeseen. Me muut jauhamme paskaa. Parikymmentä minuuttia ennen keikkaa saamme Aaltosen hereille. Mies on tokkurassa, mutta se ei ole mitään verrattuna Suvin tilaan, joka tuntuu olevan lähes katatonisessa tilassa. Mutta sehän vaikuttaa paitamyyntiin vain positiivisesti, sillä jokainen paidan ostaja saa bonuksena myös tissien vilautuksen ja perseen pyörityksen.

Sitten keikalle. Alkuilta on näyttänyt huolestuttavalle, ketään ei näy paikalla. Mutta juuri ennen keikkaa jengiä alkaa valua paikalle. Mika saa jostain puhelimensa uumenista kaivettua ”Rälläkkä-alkunauhan”, eli lähdemme Vainoharhalla liikenteeseen. Sen jälkeen mennään jälleen viisi biisiä putkeen, ennen kuin avaan sanaisen arkkuni. Pää on selvä, tarinaa tulee silti. Heitämme ihan perkeleen hyvän keikan yleisölle, jota on mukavasti ja meno on muutenkin kohdillaan. Ihan saatanan hauskaa.

Hauskuus jatkuu myös keikan jälkeen. Takahuoneeseen valuu naisia, joita yritämme Aaltosen kanssa naurattaa improvisaatiolauluilla. Epäonnistumme karkeasti.

Ei muuta kuin baarin puolelle tanssimaan, tupakoimaan ja sitten meidät ajetaankin pihalle.
Sammun hotellihuoneeseen. Onneksi omaani.

TAMPERE, HERVANNAN VAPAA-AIKAKESKUS la 25.02.2017
Aamulla ei juurikaan hymyilytä. Herään ritisevään erektioon, saan sen taltutettua ja käyn aamiaisella. Hongisto lähestyy tekstiviestillä, että nyt pitäisi saada viinaa. Lähdemme etsimään sitä Rauman keskustasta.

Mikään baari ei ole vielä auki, mutta lopulta löydämme jonkun vitun hienostokahvilan, josta saamme ostettua apua pulmiimme. Juomien jälkeen suuntaamme bussiin, joka lähtee kohti Tamperetta klo 11.30.

Ei juurikaan nukuta. Keskitymme siis alkoholiin ja Eläköön Elämä -bändin uuden levyn kuunteluun. Keskitymme myös ”tylytys-improvisaatioon”, joka perustuu siihen, että kiellät kaiken mitä kaveri sanoo.
- Vittu, ku on hyvä meno.
- Ei muuten oo yhtään hyvä meno.
- Pitäiskö polttaa yks tupakki?
- Ei pidä polttaa. Polta mieluummin kirkko.
- Pakko käydä kusella.
- Ei oo mikään pakko käydä yhtään missään. Kusella kävin viimeiks joskus vuonna -76.

Pari tuntia tällaista ajaa ihmisen hulluuteen. Varsinkin jos pyrit asiakeskusteluun, jota Aaltonen yrittää jonkun asiakkaansa kanssa keikkapaikan edessä käydä, ja jota me parhaamme mukaan jatkuvasti sabotoimme.

Kamat kasataan vauhdilla. Vaihdan Miitrin kanssa kielet kitaroihin, ja teemme soundcheckin. Soitamme pari biisiä ja homma on siinä. Suuntaan Hongiston kanssa syömään Vanha Tappi -ravintolaan, joka vetää meitä nimensä voimalla vahvasti puoleensa.

Takahuoneessa on hyvä meininki, kaikki ovat hyvällä sykkeellä. Ja tuntuu, että keikkapaikan ympärillä on hyvä vipinä, porukkaa pyörii mestoilla kivasti. Kun alkunauhan rälläkkä pärähtää käyntiin ja kävelemme lavalle, tämä kuhina osoittautuu todeksi. Sali on tukossa. Vedämme taas neljä biisiä putkeen, sen jälkeen alkaa rönsyillä stand upin puolelle. Mutta välispiikeistä huolimatta keikka on timanttia, ja eturivi on täynnä naiskauneutta. Ihana vetää!

Ihan saatanan hyvä keikka siis jälleen kerran. Kuvittelemme vetävämme noin tunnin, kello kertoo, että olemme vetäneet puolitoista. Ei osaa jarrutella, kun meininki on kohdillaan.

Minä hyppään Suvin järjestämään kyytiin Helsinkiin. Facebookista näen sunnuntaina, että jätkillä on mennyt vähän pitempään.

Tai ainakin Hongistolla.

JATKUU, JOS HUMALA SUO...