KT STUDIOSSA JA KEIKOILLA - OSA 2

TALKOOT JATKUVAT TEEMALLA: OLKOON VAUHTI VERKKAISTA, MUTTA HIDASTA

PERJANTAI 6.10.
Mikon sairastelun jälkeen pääsemme viimein vauhtiin. Suuntaan Finnvoxille joskus iltapäivällä. Aloitamme demppaamalla kitarakaappihuoneen (C-studio) ovet kaikilla löytämillämme tyynyillä ja sohvapatjoilla, ja etsimme hetken sitä täydellistä kitarasoundia. Se löytyy, mutta ongelmaksi muodostuu se, että demppauksista huolimatta valtava, dinosauruksen veriseen ripulipieruun verrattavissa oleva soundini vuotaa B-studion puolelle ja kahvioon. Onneksi kummassakaan ei ketään enää illalla ole, mutta studion pomo Risto Hemmi käy huomauttamassa vuodon olevan ongelma huomenna, kun B-studion puolella äänitetään jotain kuoroa. Päätämme tehdä siis huomenna ilta/yövuoron.

Kaikesta säädöstä huolimatta kerkeän soittamaan peruskitarat Heikoilla jäillä-, Kovaa valuuttaa-, Kusipää-, Järjen ääni- sekä Työn sankari -kappaleisiin. Peruskitarat tarkoittavat kahta raitaa per kappale.

Samalla tulee hörpittyä isolla kädellä myös valkoviiniä ja votkaa. Pakenemme studiolta joskus puoli kahden aikaan yöllä.


LAUANTAI 7.10.
Käyn kaupungilta ostamassa pari uutta kitarapiuhaa Mikon vanhojen piuhojen tilalle. Itse olen ammattilaisena ottanut matkaani Helsinkiin vain yhden piuhan. Samalla tulee hörpittyä vähän valkoviiniä ja votkaa Coloradon terassilla ja Haagassa Mr. Laussa.


Pääsen Finnvoxiin vasta viiden aikaan iltapäivällä, sillä sammun kotisohvalleni. Se ei haittaa, sillä kuoro on vieläkin B-studiossa. Lopulta joudumme odottamaan sen poistumista yli kymmeneen asti. Vedän vihapäissäni Maailma nukahtaa-, ”Vääräleuka”- sekä Valtatie 666 -nimiset veisut. Peruskauraa, niissä ei kauan nokka tuhise. Poistun studiolta joskus puolenyön aikoihin. Mikko lähtee baariin.


MAANANTAI 9.10.
Olemme pyhittäneet lepopäivän. Jatkamme talkoita tänään joskus iltapäivästä. Soitan loput kappaleet, eli Pimeyden ytimeen, Kyy povessa, Kaikki on kaupan, Sädekehän sekä Taakan. Sädekehän riffi muuttuu hieman vauhdissa. Näiden jälkeen suuntaamme Majavaan, jossa vedän perseet. Kitarat menivät hyvin, mutta niin meni myös juominen. Olen onnellinen.


KESKIVIIKKO 11.10.
Olen tullut takaisin Lappeenrantaan tiistai-iltana. Tänään suuntaan Miitrille, jossa talkoot jatkuvat Miitrin peruskitaroitten merkeissä. Miitrin missiona on soittaa täysin samat kitarat kuin minä, mutta omalla soundillaan kahteen raitaan per biisi. Tänään vuorossa ovat Heikoilla jäillä, Kovaa valuuttaa, Järjen ääni, Kusipää sekä Maailma nukahtaa. Tämän kiihkeän suorituksen jälkeen suuntaamme Apina-baariin, sieltä Toteemiin ja lopulta ihanan pehmoisaan pumpuliin, jonne alkoholijuomat meidät ystävällisesti johdattavat.


TORSTAI 12.10.
Palaan Helsinkiin ja suuntaan klo 16 Finnvoxille. Tänään on vuorossa niin sanotut supersärökitarat jokaisen biisin riffeihin ja kertosäkeisiin, jälleen kaksi raitaa per biisi. Alkuyöhön mennessä olen soittanut kaikki, ja alan olla niin kovissa löylyissä, että Mikko joutuu viemään minut taksilla kotiin. Viimeinen muistikuva taksista on keskustelu, joka menee pääpiirteissään näin:

Hynynen: Vittu, miten ne loppupään kitarat meni, tarviikohan niitä vetää uusiks?

Karmila: Ne meni ihan vitun hyvin! Ja jos ei, niin minä editoin ne kuntoon.



Tällä välin Miitri on soittanut kotonaan kaksi biisiä lisää omia osuuksiaan. Myöhemmin kuulen, että olen hoitanut hänen kanssaan alkuyöstä jonkun vanhan liiton äänipuhelunkin, jossa olemme vaihtaneet työkuulumiset, mutta tästä en muista mitään.

Huomenna alkaa syksyn keikat, kitaratalkoot Miitrin osalta jatkuvat ensi viikolla. Minä jatkan kyttääjänä, tekstintekijänä sekä demolauluilla sitten kun on niiden aika. Kitaroiden osalta minä olen kuitenkin hommani nyt tehnyt muutamaa mauste- ja melodiakitaraa lukuun ottamatta. Ja Hongisto pitäisi jossain vaiheessa päästää irti. Odotamme sitä kauhulla, sillä se on sama kuin päästäisi kiimaisen sonnin kevätlaitumelle. Laitumelle, jossa ei ole lehmiä, vaan pelkästään me muut bändin jätkät housut kintuissa.


MAANANTAI 16.10.
Syksyn ensimmäiset keikat on tehty. Lohjalla olin vielä niin studioasetuksilla, ettei soittamisesta meinannut tulla mitään. Kämmäilin perusbiisienkin kanssa soiton osalta, sanat kyllä muistin. Mutta jos jätkä ei meinaa muistaa Minä olen -kertosäkeen sointuja, niin vaatiihan se vähän asenteen muutosta. Lauantaina Salossa kaikki oli kuitenkin jo kunnossa.



Enivei, nyt on kova tärinä päällä, olemme ottaneet viikonloppuna niin sanotusti löysät pois ryyppäämisen suhteen. Päätän siis ottaa elämäni haltuun. Siivoan keittiön ja kävelen Miitrille hakemaan sinne torstaina jääneen autoni. Se tarkoittaa puolentoista tunnin kävelylenkkiä. Sen jälkeen kaikki on kunnossa, tärinä on hävinnyt. Tämän jälkeen ajamme Joutsenoon ja haemme Miitrin kitaran keikkabussista. Tänään ei kuitenkaan äänitetä mitään.


TIISTAI 17.10.
Miitri jatkaa kitarointia kotistudiossaan. Minä teen pitkän juoksulenkin ja kirjoitan joskus keväällä ilmestyvää kirjaani.


TORSTAI 19.10.
Otan taksin ja ajan Miitrille alkuillasta. Tänään tehdään Miitrin viimeiset peruskitarat. Saamme yllätysvieraan, kun Stam1nan Hyyrynen tulee paikalle ja leipoo Pimeyden ytimeen hienot harmoniat ja yhden melodian. Kuuntelemme biisit läpi, toteamme kitararaportit hyviksi ja minä suuntaan Hyyrysen kyydissä baariin. 

Huomenna taas keikoille.


MAANANTAI 23.10. ja siitä eteenpäin...
En muista tästä viikosta mitään. Ähtärin ja Nivalan keikat alkoivat jo kulkea. Otimme Lapsuus -nimisen kappaleen vuodelta -96 mukaan settiin. Se upposi kivuttomasti, ei yleisölle tosin, mutta meille, ja sehän on tärkeintä. Treenasimme Kuningas Mammonan ja Veri valuu maahan -biisit kuntoon. Minulta leikattiin Nivalassa hiukset, omasta tahdostani. Olin niin vitun kyllästynyt takaraivon takkuihin, joiden takia en pystynyt pitämään minkäälaista hattua päässäni. Miksei kukaan kampaa ikinä hiuksiani? No, nyt ei ole mitään kammattavaa, ongelma on eliminoitu.  

Olo oli vapauttava. Tämä viikko meni sohvakoomaillessa ja urheillessa, sillä Miitri on niin kiireinen, ettei kerkeä jatkaa kitarointiaan. 


MAANANTAI 30.10.
Takana on Lahden ja Loimaan keikat. Molemmat, varsinkin Loimaa, hipoivat täydellisyyttä. Minä aloitin Loimaan illan pitämällä joillekin bisnesporukalle luennon siitä kuinka brändi luodaan. Tähän suostuessani luulin, että kyse oli juomasta. No, tunti meni sitten paskaa puhuessa, mutta hyvää paskaa.



Yö päivää keinuttaa treenattiin Loimaan settiin mukaan. Tuli itku kesken vedon. Aaltonen soitti kyseisen biisin ensimmäistä kertaa alkuillan treeneissä. Ammattimies hoitaa.

Maanantai meni maatessa ja toimistohommia tehdessä. Paitsi illalla tein kahvakuulatreenin.


TIISTAI 31.10.
Miitri laittaa minulle raakamiksaukset kaikista tulevan levyn biiseistä, joissa on siis tällä hetkellä pelkät rummut ja peruskitarat. Aloitan tekemään niihin demolauluja, jotta Miitri pääsisi kuorruttamaan niiden perusteella kappaleisiin jotain koristeita. Samalla pyöritän sanoitukset toiselle kierrokselle, sellaiselle, jolloin viimein tajuan, mistä tulen sitten joskus tulevaisuudessa laulamaan. Välillä käyn kuntosalilla. Laulan illan aikana Järjen äänen, Kusipään sekä Valtatie 666 -kappaleiden ne osat, jotka ovat minulla tällä hetkellä tiedossa. Sen jälkeen keskityn lettujen tekoon.


KESKIVIIKKO 1.11.
Viimeistelen eilisten kappaleiden demolaulut ja laulan suurimman osan Pimeyden ytimestä. Sen jälkeen keskityn tekemään tyttärelleni pitsaa. Kaiken tämän välissä käyn juoksemassa 45 minuutin lenkin. Tuntuu kulkevan, vaikka koko juoksulenkin ajan tekeekin mieli tupakkaa ja naista.


TORSTAI 2.11.
Huomaan aamulla, että painoni on pudonnut 85 kilosta 83,5 kiloon. Mistä vitusta nyt on kysymys? Ehkä juuri siitä, sen puutteesta.

Viimeistelen Pimeyden ytimen ja kehitän tekstejä ja laulan kokonaisuudessaan demolaulut kappaleisiin Heikoilla jäillä ja Sädekehä. Avaan viinitönikän, kuuntelen kaikki nämä kuusi biisiä läpi, joissa nyt on siis demolaulut ja suuntaan Helsinkiin vonkaamaan vaimoltani pilsonaattia. 


MAANANTAI 6.11. ja siitä eteenpäin...
Takana on keikat Himoksella ja Hämeenlinnassa. Himoksella on yllättävän vähän porukkaa ja yleisön vaisuus tarttuu hieman meihinkin, mutta silti pätevä veto. Hämeenlinna puolestaan on yhtä juhlaa, ihan mahtava meininki meneillään. Yhtä kaikki: meininki keikkabussissa on helvetin hieno, koko porukka tuntuu olevan mukana täysin, turvonnein maitorauhasin.



Käyn maanantaina tekemässä jonkun Radio Helsingin haastattelun, jonka aikana juomme Laineen Kasperin kanssa puoli pulloa viskiä, vaikka en viskistä pidäkään. Käy hyvin kulmaan, suuntaan Levykauppa Äx:ään ja Keltaiseen Jäänsärkijään levyostoksille. Tiistaiaamuna siirryn Lappeenrantaan.

Tekstitän ja laulan demoiksi tämän viikon aikana neljä biisiä: Kyy povessa, Taakka, Kaikki on kaupan sekä Kovaa valuuttaa ovat käsittelyvuorossa. Kovaa valuuttaa aiheuttaa vähän ongelmia, kirjoitan sanat moneen kertaan uudestaan, mutta viimein se loksahtaa kohdilleen. Aina kun saan biisin laulettua, laitan lauluraidat Miitrille, jotta hän voi alkaa suunnitella biisin koristekitaroita.

Levy-yhtiöstä otetaan otetaan yhteyttä, haluavat tietää missä mennään levyn suhteen. Kerron, että kevääseen tähdätään, ja se tuntuu sopivan heille. Samalla puhutaan siitä, että levytyssopimusta pitäisi vähän tutkia. Kerron, että kassellaan sitä syssymmällä.

Torstai-iltana suuntaan Miitrille kuuntelemaan, mitä mies on saanut aikaan. No paljon, huomaan, sillä kitaroita on tehty helvetisti ja yön aikana niitä kehitellään yhdessä lisää. Erittän vahvaa raporttia. Poistun Aaltoselta kahden jälkeen yöllä täydessä pierussa.

Seikkailut jatkuvat tästä. Nyt edessä on keikat Jyväskylässä ja Kauhajoella.

Kun perjantaina herään krapulassa, tajuan odottavani niitä kauhulla.

Alkaako vanhan miehen kunto hyytyä?

...jatkuu