"SEX AND CROCS AND ROCK´N´ROLL"
- Ian Dury

MUTTA KUKA HELVETTI ON AIKUISKENKÄ-AALTONEN?

LAPPEENRANTA, OLD COCK pe 11.11.2016
Kotikeikka. Jihuu!

Eiku, oikeesti. Onhan se ”ihan kivaa”. Mutta kieltämättä on hieman outoa lähteä suoraan makaronilaatikon teosta keikkapaikalle vaihtamaan kitaraan kieliä ja tekemään äänenpaineen tarkastusta. Mutta toisaalta: nomikäettei, eiks sais vittu lähtee!

Kaikki menee Liiton ohjekirjan mukaisesti. Soitamme testimielessä muutaman biisin ja homma on paketissa. Menemme Hongiston kanssa meille saunomaan, uimaan ja ottamaan pohjia. Sitten takaisin keikkapaikalle.

Lähtee kuin tykin suusta! Ihan törkeän hyvä veto. Näyttäisi siltä, että baarin takaosassa olisi tyhjää, mutta miksauspöydälle saakka meno on hurjaa. Sekin riittää meille.

Soitamme innokkaalle porukalle kaksi encoresettiä, sitten takahuoneeseen hengailemaan. Bäkkäri täyttyy nopeasti jälleen kerran. Ja voi jeesus, kun jengi on päihteissä. Kaverini, ystäväni, sukulaiseni, kaikki.

Siispä minä päätän olla myös.

Viimeiksi Lappeenrannan keikan jälkeen heräsin hotellista, vaikka piti herätä himasta. Luonani kylässä ollut toimittaja nukkui pannuhuoneessani (tämä ei ole kielikuva), koska ovi oli lukossa ja avain minulla. Ja veljeni oli hukannut takkinsa. Katsotaan, miten tänään käy.

ANJALA, MARI´S COFFEE la 12.11.2016
Eipä tapahtunut ihmeempiä. Jos lukuun ei lasketa sitä, että Sinkkonen sai pillua. Kun kysyimme, mikä kohteen nimi on, vastaus oli tyhjentävä: ”Käsi.”

Hyppään entisen paitamyyjämme ja nykyisen urheiluhierojan Villen kyytiin joskus puolen päivän jälkeen. Suuntaamme kohti Kouvolaa ja Veturin Suomalaista Kirjakauppaa. Vanha tuttuni Kini haastattelee minua siellä klo 15 ja kirjaa liikkuu. Jopa minun omaani. Minne, sitä en tiedä. Ehkä Norjaan.

Tämän jälkeen menen naiseni kanssa syömään Kouvolan keskustaan. Paska-Halinen ja monitorilandian hahmo Spete Salo hakevat meidät sieltä ja suuntaamme kohti Anjalaa.

Samalla tulee mietittyä, miltähän Anjalan Mari´s Coffee näyttää oikeasti. Olemme joka kerta tulleet paikalle niin myöhään pimeänä syysiltana, etten ole nähnyt rakennusta koskaan ulkoa päin.

En näe sitä nytkään, pimeys on taas langennut kaiken ylle. Perillä tilaan viinin ja jäämme odottelemaan muuta jengiä paikalle.

He tulevat pian ja alkaa ankara roudaus. Äänenpaineen tarkastustilaisuus menee vaivattomasti ilman ongelmia.

Sitten odotellaan takahuoneessa. Tylsää, sillä Anjalassa ei nähtävyyksiä ole. Muistan kerran kokeilleeni kävellä kylillä, eikä paikalta löytynyt kuin yksi ruokakauppa. Se ei aiheuttanut erityisiä säväreitä.

Keikka lähtee hienosti, mutta minun otteeni alkaa hiljakseen hiipua. Pientä sanojen unohtelua ja soiton löysyyttä. En pidä tilanteesta. Mutta jengi ei taida sitä huomata, meno on kohdillaan. Ja porukkaa on helvetisti. Yhdet encoret riittää silti. Poistun takahuoneeseen vihaisena itselleni.

VARKAUS, Z-ONE pe 25.11.2016
Takana on vapaa viikonloppu, joka on mennyt Joensuussa Rokumentin merkeissä. Leirituomiolla-dokumenttia oli katsomassa muutama ihminen. Lievä pettymys siis, mutta hyvä, että paikalla olivat edes he. Ja jäihän reissusta käteen sentään Metallican uusi levy, joka muutaman kuuntelun jälkeen tuntuu toimivankin. Muutakin jäi: sovin Mira Luotin kanssa, että teemme jotain kimpassa. Siis jotain muutakin kuin lapsia.

Olen siis suorittanut verkostoitumista. Hämmentävää. Mistähän nyt tuulee? Yleensä en ole musatyyppien kanssa missään tekemisissä johtuen siitä, että heihin ei voi luottaa.

Mutta nyt siis siirryn Onnibussilla Varkauteen. On torstai, tarkoituksena on käydä sukulaisissa ennen perjantain keikkaa, mutta sitä ennen käyn Kokkisodan kuvauksissa jossain Espoossa. Ärsyttääkö tämä teitä?

Herään perjantaina jossain huoneistossa Varkauden ytimessä, jota ei oikeasti ole olemassakaan. Sukulointi jatkuu. Sitten siirryn keikkapaikalle, jonne jätkät ovat juuri saapuneet. Tarkastelemme ääniä, homma on hallussa. Z-Onessa on uusi ja hieno takahuone, jota jäämme ihmettelemään liikkumatta sieltä minnekään. Samalla ihmettelemme myös Aaltosen uusia aikuiskenkiä. Aikuiskengät - se on käsite, jota ei jaksa selittää. Ei varsinkaan sellainen jätkä, joka itse on liikenteessä ilmaiseksi saaduilla työkengillä, koska muihin ei ole enää varaa. Ja jätkä, jonka bändin basisti soittaa keikat nykyisin Pariisista ostetuilla tanssikengillä.

Mitä vittua meille on tapahtunut?

Jengiä on ihan vitun vähän, hieman yli sata karkeasti arvioiden. Se ei meihin vaikuta, heitämme timanttisen keikan. Saatanan hauskaa. Encoret, takahuonesekoilua ja sitten baariin.

Pilkkuun menee. Teen yöllä tuntemattomassa huoneistossa vielä juusto-makaroni -annoksen ja sammun.

OULU, NIGHTCLUB TÄHTI la 26.11.2016
Aamu näyttää karut kasvonsa. Herään siihen, että Hongisto houkuttelee minua aamuviinalle. Olen laittanut yöllä puhelimen herättämään, mutta jostain syystä se ei minua herätä. On siis kiire.

Mutta ikinä ei ole niin kiire, ettei kerkeäisi loiventaa. Viini, kossu ja sitten bussiin jatkamaan unia.

Nukun pitkään, herään perillä. Käymme syömässä, teemme sound checkin ja huomaamme, että Hongisto soittaa venäjää. Patistamme ukon nukkumaan.

Eihän se mitään nuku, säätäna! Ukko ilakoi vaimoni kanssa jossain hotellin hississä, kun soitan hänelle noin tuntia ennen keikkaa. He ovat kuulemma yhdynnässä. No, bändiporukoissa kaikki on yhteistä. Ja kukapa ei Pariisin tanssikenkäukkoa panisi aina kun tilaisuus koittaa.

Mutta voi herranen aika kun lähtee! Keikka on ehdottomasti syksyn paras. Johtuu varmaan siitä, että Hongisto on saanut vaimoltani pillua. Oikeasti en tiedä mikä on, mutta kaikki loksahtaa paikoilleen. Bändi soittaa ja laulaa kuin unelma, yleisö on taivaallisen täydellinen.

Kiitos Oulu! Kiitos Soumi ja talvisota 1939-44! Kiitos elämä!

LUGGAGE-AALTOSEN PALUU JA KOSTO

JOULUPIPARI 2 -KIERTUE 2016 - PIENI ASKEL IHMISELLE, VIELÄ PIENEMPI IHMISKUNNALLE

LAHTI, FINLANDIA-KLUBI ke 30.11.2016
Saatana, menee hermo. Istun Etelä-Haagassa, rämpyttelen kitaralla Pipari-biisejä läpi, tutkin sanoja ja odotan kyytiä Lahteen. Hämppy on luvannut toimia kuskina, mutta mies on jonkun tv-sarjan kuvauksissa, ja kuten tavallista, kuvaukset venyvät ja venyvät. Ilmenee pian, etten kerkeä sound checkiin. Soitan Miitrille ja pyydän häntä vaihtamaan kitaraani kielet. Mies lupaa hoitaa.

Pääsemme viimein perille. Varovaista nyökkäilyä toisillemme takahuoneessa, ihmettelyä ja sopeutumista siihen, että takahuone on aivan tukossa meidän ja Viikatteen porukoista. Ja tietysti myös stand up -jengistä Zaanin ja Niko Kivelän johdolla.

Se ei kuitenkaan haittaa, tunnelma on leppoisa. Mutta tunnelma on jännittynyt, se on pakko myöntää. Ei uskalla kunnolla edes ryypätä, vaikka huone on täynnä Oulun miesten tuomaa viinaa. Juuri ennen ovien avaamista käymme koko porukalla lavalla treenamassa yhteiset joulubiisit kuntoon. Samalla katsomme Mana Manan Maria Madgaleenan läpi, mutta siinä ei paljon katsomista ole. Tuttu biisi meille kaikille. Pitäisi olla tuttu koko maailmalle.

Kaikki tuntuu olevan siis kunnossa.

Zaani loikkaa lavalle. Jengi ihmettelee mykkänä toimintaa, sali on ehkä puolillaan, eli jengiä on varmaan vähän yli 300. Zaanin jälkeen Niko repii jengistä irti mitä saa. Ja sitten seuraa se arvonta.

Se kirottu soittojärjestyksen arvonta! Minä häviän, joka tarkoittaa sitä, että Kotiteollisuus soittaa toisena ja Viikate saa kunnian aloittaa. Luonnollisesti se tarkoittaa myös sitä, että Viikatteen jäbät pääsevät ensin ryyppäämään.

Homma tuntuu toimivan, ovathan pojat lähes kotikentällään. Zaani ja Niko jatkavat Viikatteen setin jälkeen vielä hetken, sitten on meidän vuoromme.

Ei paljon tekemättä jäänyt äänenpaineen tarkastus haittaa! Homma toimii saatanan hyvin. Vedämme timanttisen setin, joka huipentuu kolmeen yhteisbiisiin Viikatteen kanssa. Ihan saatanan hieno rundin startti!

Tunnelmat ovat siis hyvät, kun reissaamme joskus yöllä kohti Lahden keskustaa ja hotellia. Pakko käydä hotellin viereisessä baarissa vetämässä kunnon lärvit ja laulamassa vähän karaokea.

JYVÄSKYLÄ, LUTAKKO to 01.12.2016
Karaoke tuntuu aamulla kropassa, vaikka en itse jaksanutkaan sitä lopulta laulaa. Aamiainen, pienet jatkounet ja sitten bussiin torkkumaan.

Havahdun Lutakon pihassa. Suuntaan Hongiston kanssa hotellille, otamme huoneen ja vedämme aulabaarissa parit viinit. Sitten tarkkaillaan ääniä, syödään ja otan pienet ruokalevot takahuoneessa. Teemme sen Hongiston kanssa. Käsi kädessä kuljemme taloon uniseen. Sitä ennen kuulemme, että Aaltonen on ristitty vedettävän matkalaukkunsa takia Luggage-Aaltoseksi.

Mikäs siinä, sehän huutaa YouTube-videoita! Jos jossain vitun Japanissa innostutaan jostain vitun melonin panemisesta, niin kyllähän ne innostuvat myös matkalaukuista, niiden raahaamisesta ja niiden panemisesta. Mikä ettei, aukoton bisnessuunnitelma!

Sitten alkaakin rähinät. Minut herätetään puoli tuntia ennen stand upin alkua. Ei muuta kuin kuteet niskaan ja valmius päälle. Se haetaan parilla kossuhuikalla. Samalla ihmettelen hieman heikkoa oloani, epäilen kuumeen nousua.

Zaani kehuu meille yleisöä settinsä jälkeen, Niko käy vetämässä oman shownsa ja sitten on taas arvonta. Tällä kertaa arpa käy meille, eli me saamme pill..., ei vaan aloittaa. Jihuu!

Raakaa ajoa, toimii kuin tauti! Tupa on tukossa, meno on hikistä. Ihan helvetin hyvä setti ja homma toimii kuin 70-luvulla. Kiittelemme keikan jälkeen itseämme, puuskutamme hetken ja siirryn yleisön puolelle tutkimaan Viikatteen keikkaa. Toimii perkeleen hyvin sekin.

Vedämme Viikatteen keikan päätteeksi kimppabiisit, ja siirrymme takahuoneeseen maistelemaan tunnelmia. Suomeksi se tarkoittaa alkoholia. Minä maistelen sitä sellaisella terhakkuudella, että Paska-Halinen joutuu taluttamaan minut hotelliin nukkumaan kesken illan. Tai näin kuulen seuraavana aamuna. Itse en tietenkään muista mitään.

Mutta hyvä, että kävi näin. Onhan hotelli ihan vitun kaukana, kokonaisen parin sadan metrin päässä.

TAMPERE, PAKKAHUONE pe 02.12.2016
Aamulla on niin kova jyskytys päässä, ettei pysty edes tasoittelemaan. Seuraan siis hotellin aulassa sivusta, kun Hongisto toimittaa siideriä kitusiin, ampuu sitä suoraan systeemiin.

Havahdun Tampereella. Ääni on maassa. Tunnen kropassani, että kuume nousee. Menemme hotellille, ihmettelen oloani siellä hetken ja suuntaan apteekkiin hakemaan kaikkia mahdollisia flunssa- ja särkylääkkeitä. Matkalla kuulen kuinka Zaani kyselee respan naiselta, että minne täällä Tampereella olisi paras kätkeä ilotytön ruumis. Respa ei osaa vastata.

Haen lääkkeet, suuntaan Pakkahuoneelle.

Sitten se iskee, valtava kuumehorkka. Vedän lääkettä huuleen, mutta nyt on jo myöhäistä. Äänenpaineen tarkastus menee täristessä, kitara ei pysy kädessä. Vedän lisää lääkettä ja palaan hotellihuoneeseen hikoilemaan.

Saan viimein kuumeen laskemaan. Käyn Semaforissa yhdellä ja suuntaan keikkapaikalle. Olo tuntuu lähes siedettävälle. Otan lisää lääkettä, päälle vähän kossua ja huomaan, että hommahan alkaa toimia. Todistan siis ihmeitä meissä ja ajassamme.

Joku on marissut eilen, että soittojärjestyksen arvonta on pelkkää feikkiä, että kaikki on ennalta määrätty. Zaani päättää siis ottaa tällä kertaa arvonnan onnettaren yleisön joukosta. Kävelen Kaarlen kanssa lavalle ja huomaan, että siellähän seisoo tuttu tyttö, Liimataisen Eeva. Zaanilla on hyvä maku siis. Tai sitten kaikki on sovittu ennalta. En tiedä, en paljasta.

Arvonta on meille suosiollinen, saamme aloittaa. Tupa on lähes täynnä, vedämme helvetin hyvän keikan, eikä kuumeesta ole tietoakaan. Saatanan hyvä fiilis, vaikka ääni onkin hieman maassa. Se kestää kuitenkin koko keikan.

Viikatteen setin ja kimppabiisien jälkeen suuntaamme Majavaan. Sitten alkaa pyöriä, katkeaa muisti.

SEINÄJOKI, RYTMIKORJAAMO la 03.12.2016
Herään aamuyöstä omaan huutooni: ”Suurin osa ihmisistä on paskoja! On siellä muutama hyväkin! Onneks saa ite valita!”

Kuumehorkka on siis tosiasia. Vedän lääkettä huuleen, hikoilu alkaa välittömästi. Naiseni hakee respasta kuumemittarin, käytän sitä kainalossa ja se näyttää +39,6. Hieno meininki, jatkan unia.

Kuume laskee sen verran, että pääsen raahautumaan bussille kympin jälkeen. Suuntaan välittömästi nukkumaan. Havahdun siihen, kun Kivelä esittelee kotiseutuaan Jalasjärveä bussin mikrofoniin: ”Pyynnöistä huolimatta ajattelin esitellä kotiseutuani. Ajamme juuri nyt maailman suurimman kasvihuoneen sisällä. Bussin ikkunoiden oikealla ja vasemmalla puolilla avautuvat valtavat tomusokeriviljelmät.”

Uskon tähän, nukahdan jälleen ja herään vasta perillä. Kävelen respaan, ja kuulen kuinka Zaani kyselee täälläkin respan neidiltä parasta paikkaa kätkeä huoran ruumis.

Neidin posket punoittavat. Hän ei osaa vastata.

Hongisto soittaa lääkäri Jussi Hyyryselle (YUP, Wöyh), joka tekee diagnoosin ja määrää minulle antibioottikuurin. Hyyrynen soittaa reseptin Seinäjoen apteekkiin, josta Hongisto ja naiseni sen minulle valtakirjalla hakevat. Otan lääkkeen ja jatkan unia. Ennen sitä ilmoitan tekniikalle, että jätän sound checkin väliin.

Välillä herään paskalle. Hanurista tulee pelkkää ruskeaa vettä. Tarkistan värin, sillä pelkään sen olevan punainen.

Naiseni tuo minulle alakerran ravintolasta kanttarellikeiton. Vedän sen ahnaasti, päälle lääkkeitä. Makailen hetken ja tajuan, että nyt lähtee. Juoksen vessaan ja laatta lentää välittömästi. En kerkeä tähdätä, osa siitä lentää pöntöön, alkusatsi lentää suoraan seinille.

Siivoan jälkeni kiltisti ja nukahdan taas. Herään helvetilliseen kurkkukipuun, mutta kuume on viimein laskenut. Suuntaan Hongiston ja Hiltusen Kaitsun kanssa keikkapaikalle. Ei muuta kuin kossua huuleen ja odottelemaan sen vaikutuksia. Kuulen, että pari muutakin ryhmämme jäsentä oireilee jo. Hienoa.

Olo helpottaa. Arvonta on jälleen meille suosiollinen (tällä kertaa suoritamme Kaarlen kanssa hutunkeiton, emme kruuna/klaava -osastoa) ja saamme aloittaa. Keikka menee hienosti, jengi on äänelleni armollinen ja hyvällä sykkeellä messissä. Jokainen lause on tuskaa, repii kurkkua niin perkeleesti, mutta ääni kestää suht hyvin loppuun asti. Pari biisiä menee jopa loistokkaasti. Viimeiset kaksi biisiä pidän kannikoita yhdessä, sillä paska pyrkii housuun. Lasken viimeistä biisiä (Tämän taivaan alla) laulaessa itsekseni rivejä, että milloin tämä saatanan kipu loppuu: ”Enää kahdeksan riviä, enää seitsemän, kuusi...”.

Sitten se on ohi. Viimein.

Takahuoneessa tapaamme keikkamyyjämme, juttelen hänen kanssaan hetken, mutta sitten alkaa pyörryttää. Käyn selälleni ja nukahdan. Kuume nousee välittömästi ja tajuan, etten pystyisi tänään vetämään kimppabiiseissä mukana.

Hiltunen ajaa minut hotellille kesken Viikatteen vedon. Nukahdan.

TURKU, LOGOMO su 04.12.2016
Hikoilen koko yön. Päätämme, että minun ei ole järkeä hypätä muiden kanssa bussiin aamulla puoli kahdeksalta. Hiltunen tarjoutuu heittämään minut ja naiseni Turkuun muiden perässä myöhemmin päivällä. Hiltunen, taivaan lahja!

Lähdemme matkaan klo 12. Nukahdan takapenkille. Unihorteen läpi kuulen autoradiosta, että joku vitun sekopää on ampunut kolme naista keskellä Imatran keskustaa. Luulen ensin sen olevan kuumehouretta, mutta pian tajuan ettei se ole.

Olemme perillä joskus illalla. Laitan Illille tekstarin, jossa pyydän häntä vaihtamaan kitaraani kielet, jättäisin äänenpaineen tarkastuksen taas väliin. Pitää säästellä ääntä, vaikka olo onkin jo parempi ja kuume on laskenut. Olen elänyt pelkästään puurolla ja hedelmillä, muu ei maistu. Kanttarellikeitto-oksennus pyörii mielessä vieläkin. Illi vastaa, että hän on vaihtanut kielet jo pari tuntia sitten.

Takahuoneessa kuulen, että Niko Kivelä on kuumeessa, samoin Spete Salo. Tauti leviää siis ruton lailla. Itse otan kossua ja lääkettä, olo helpottaa.

Arpa käy meille jälleen, saamme aloittaa. Keikka on kelpo, mutta tämän rundin heikoin. Ääneni pettää aika ajoin, ja jopa Sinkkonen tekee muutaman mokan. Kuuluvuus on omituinen, välillä en kuule rumpuja ollenkaan. Olosuhteisiin nähden veto on kuitenkin voitto, joten syytä mökötykseen ei ole. Ainakaan yleisö ei mökötä, se on loistavasti messissä läpi keikan ja se näyttää hyvälle. Johtuen siitä, että siellä on messissä paljon naisia. Ihania naisia.

Hongisto vetää muuten ehkä parhaiten koskaan. Mies on terästä!

Yhteisvetojen jälkeen hyppäämme bussiin ja suuntaamme hotellille. Osa porukasta lähtee baariin, minä en pysty. Nukahdan huoneessa välittömästi.

HELSINKI, CIRCUS ma 05.12.2016
Lähtö on aamulla kympin jälkeen. Käyn aamiaisella, ja se tuntuu pysyvän sisälläkin. Alkaa olla voiton puolella siis.

Kuulen, että Sinkkonen ei ole päässyt yöllä baariin sisälle. Hongisto puolestaan ei ole päässyt sieltä ulos. Mies on talutettu taksiin ja tuotu hotellille. Kotiteollisuus edustaa näköjään ilman minuakin. Hyvä niin.

Nukahdan taas bussiin ja hikoilu jatkuu. Paita kastuu välittömästi.

Jään bussista kotini kohdalla Etelä-Haagassa, suuntaan sänkyyn ja nukun kolme tuntia. Näen todella sekavaa, mutta kaunista unta. Maailmassa on värit. Ainakin unimaailmassa.

Talo on täynnä tuttuja kun herään ja lisää tulee. Zaani tulee Hämpyn kyydillä paikalle, lainaa vaimoni autoa ja ajaa minut Circukseen tarkkailemaan soundeja. Soitamme yhden biisin ja se on siinä. Kaikki on kohdallaan, eikä laulaminenkaan enää satu niin paljon kuin aikaisempina päivinä.

Makailua ja paskan puhumista takahuoneessa. Tunnelma on väsynyt, mutta leppoisa. Kaikesta aistii, että viimeistä vetoa viedään. Otamme kimppakuvia, joka on aina yhtä omituista ja hieman vaivaannuttavaa.

Sitten onkin taas aika, arvomme lavalla soittojärjestyksen. Nyt arpa käy viimein Viikatteelle, he saavat kunnian aloittaa. Käyn yleisön joukossa katsomassa muutaman biisin ja homma tuntuu toimivan.

Sitten on meidän vuoromme. Saatana, kun lähtee! Ihan täydellistä toimitusta! Jengiä on perkeleesti, vaikka CMX on kuulemma Tavastialla samaan aikaan ja Egotrippi Virgin Oilissa. On ilo vetää, kun jengi on messissä ja kurkkuun ei enää satu. Varmuus on kohdillaan. Ja kimppabiisit keikkojen lopuksi menevät asiaan kuuluvalla hartaudella. Ihan vitun hyvä meininki on siis totta!

Se tarkoittaa päättäjäisiä. Tosin vain meille soittajille, sillä tekniikka raataa loppuun asti. Jätkät jäävät siis purkamaan, kun osa porukasta suuntaa bussilla Karjalaan ja osa Hynysille Etelä-Haagaan jatkoille.

Aamuun menee, eikä riitäkään. Bileet jatkuvat aamulla. Onhan itsenäisyyspäivä.

JATKOA SEURAA?
Mitä seuraavaksi. No, minä aloitan lomailemalla. Aaltosen kanssa tehdään tammikuun lopussa pari duo-keikkaa ja bändikeikat alkavat helmikuun puolivälin tietämillä, mutta niistä ilmoitamme myöhemmin. Niitä tehdään varmaan toukokuuhun asti. Emma-pystiä jännitetään Vuoden Rock-albumi -sarjan tiimoilta Emma gaalassa joskus helmikuun alkupuolella kuulemma. Leirituomiolla -elokuva tulee Yleltä joskus vuodenvaihteen tietämillä, siitäkin ilmoitetaan sitten kun enemmän tiedetään.

Muita suunnitelmia ei ole. Mutta kai tässä täytyy alkaa miettimään jo seuraavaa levyä, säätäna.

Kotiteollisuus kiittää fanejaan tästä vuodesta! Hengissä ollaan yhä, ja se jos mikä on lääketieteellinen ihme.

Hyppäsin koneesen, pakenin Suomesta ja viimeistelin tämän. Hyvät joulut kaikille.

Kaikesta huolimatta tykkään teistä kaikista.

- hynynen, Trinidad & Tobago 16.12.2016