HYNYSEN ESIKOISROMANI (...vitut täs mitään kirjotusmokaa on, sun päässäs ne mokat on...) - VULVAN VIEMÄÄ

VIERIVÄ KIVI SAMMALOITUU, ONHAN KYSEESSÄ HONGIN´ STONES

MUTTA KUKA VITTU ON ISKELMÄTÄHTI HARMI AAVIKKO?


TURKU, VENUS NIGHTLIFE pe 15.4.2016
Aamulla on hyvä krapula. Ja niin pitääkin, onhan Liitossa niin määrätty. Nimittäin Puliukkojen Liitossa.

En muista bussiin menosta mitään, mutta jotenkin sinne päästään. Ilmeisesti Bromanin kyydillä. Toivon niin, sillä taksireissuihin ei ole nyt varaa.

Jotain siinä sählätään matkan aikana. Sen muistan, että Karmila jää kyydistä Kehä Kolmosella, me jatkamme matkaa Turkuun. Naiseni hyppää kyytiin, tarjoamme porukoille skumppaa. Joku huutaa ”huraa”, joku ”vitun hullut”, joku taas ”no jo oli vittu aikakin”. Puhutaan siis kihloista.

Hongisto ei tajua koko tilannetta. Se ei halua.



Perillä etsimme hotellia hetken, se ei olekaan sama kuin yleensä. Viimein se löytyy. Syömme, juomme ja suuntaamme tarkkailemaan soundeja. Ne ovat kohdillaan. Ei muuta kun hotelliin pienille unille. Alan olla sen tarpeessa: kielessä on laastari, nilkassa kipsi, naamassa nahkanaamari.

- On mulla naama nahkainen/daa dirlan dirlan daa!

Herään, homma on nipussa. Ei muuta kuin keikkapaikalle odottelemaan. Keikka on myöhään, puoli yhdeltä, mutta aika takahuoneessa menee nopeasti, tunnelma on hyvä. Niin hyvä, että ennen keikkaa käymme paitamyyntitiskillä kiusaamassa faneja. Ihan kuin kauppakin kävisi.

Aloitamme Valtakunnalla. Tämän jälkeen toivotan kaikki tervetulleiksi. Paikka repeää, ihan saatanan hyvä keikka! Jengi huutaa kuin perkeleet, Hongisto käy jossain vaiheessa keikkaa tanssittamassa porukkaa tanssilattialla saakka. Pirun hyvä meno Turussa taas. Tämä paikka on meille hyvä, aina. Kunnioitus, kumarrus!

Pari encoresettiä ja takahuoneeseen sammumaan. Sitä ennen naurua mahat kippurassa.

Vittu, kun on hienoa porukkaa ympärillä. Olen turvassa.


KAUHAJOKI, ARONKEIDAS la 16.4.2016

”KÄSKE MIESTÄSI PUKEUTUMAAN ELEVAARAAN/ KUN TE KAADUTTE SÄNKYYN”

Aamulla täytyy korjailla, vedämme viiniä hotellin terassilla. Terassikausi avautuu siis Turussa. Mitä ettei, pahempiakin paikkoja voisi olla. Fiilis on hyvä.

Saatan naiseni junaan ja suuntaan bussiin. Lähdemme kohti Kauhajokea. Matka vaatii parit juomat ja pienet unet.

Herään perillä. Käyn kättelemässä paikan vetäjän Jouko Elevaaran, joka on legenda sekä kestävyysjuoksun että tapahtumajärjestäjien/bändien keskuudessa. Vaihdamme muutaman sanan ja siirryn takahuoneeseen vaihtamaan kieliä. Itselleni ja kitaraan.

Jouni Hirn - toimittaja Perkeleen käskystä - saapuu. Vaihdamme kuulumiset, teemme äänenpaineen tarkastuksen ja siirrymme saunaan. Siellä menee tunti jos toinenkin. Tämän jälkeen menemme paitatiskille jakamaan nimmareita ja kuvattaviksi. Kivaa on, taas. Jää fiilis, että fanimme ovat ihan kunnon ihmisiä. Kuitenkin.

Sitten onkin jo keikka. Noeikssaisvittuolla? Siitä tulee timanttia, jälleen kerran. Pientä demppilipsuntaa setin lopussa minulta, mutta se ei menoa haittaa. Ei meitä, eikä yleisöäkään. Vedämme taas pitkät encoret.

Yösiirtymä Karjalaan on pitkä, mutta hauska. Niin kauan kuin hereillä pysyn. Eli noin 30 kilsaa.


SUNNUNTAI 17.4.2016
Hyppään aamulla junaan. Olemme päässeet Lahteen saakka, ja sieltä suuntaan Helsinkiin. Edessä on keilaturnaus. Minä, Perankoski ja Tumppi jäämme finaalista viidellä pisteellä, olemme sijalla 11. Näemme kuitenkin Melrosen keikan, se korvaa katkeran tappion kovatasoisessa kisassa. Silti mieleen jää itämään ajatus: Vittu, katotaan syksyllä uudestaan! Minun kierrokseni olivat kuitenkin tasoa 186 ja 176. Se on puliukolta ihan oo ja koo.

Jotain huonoakin. Minä ja Mari kadotamme takkimme Lepakkomieheen turnauksen jatkoilla, Tumppi hävittää silmälasinsa. Ja meidän saamamme erityispalkinto, kolme coolia vinyylilevyä pöllitään myös. Epäilemme tyrmäystippoja, minä mietin, että ehkä viidellä viinipullolla on myös osuutta asiaan, mutta pääsemme jotenkin kotiin.



STUDIOPÄIVÄKIRJA - OSA SHEITSEMÄN


MAANANTAI 18.4.2016
Saavumme Karmilan kanssa junalla Helsingistä, eri vaunuissa totta kai. Mikon sanoin: ”Ei mul oo vittu mitään sanottavaa.”

Ajan Sprintterin Lappeenrannasta Tikkalaan. Lämmitämme talon ja alkuyöstä alkaa tapahtua. Karmila ajaa Hongiston soittamat bassoraidat Hongiston vahvistimen ja kaapin läpi ja äänittää bassot siis vielä kertaalleen. Näin saadaan entistä tukevampi bassosoundi.



Minä soitan yöllä vielä syntikkabassot kahden biisin kertosäkeisiin.

Homma on polkaistu käyntiin. Vedämme nakit ja muusit.


TIISTAI 19.4.2016
Aamulla koskee. Alan käydä kirjaa läpi taas kerran, mutta ei pysty. Pakko mennä takaisin nukkumaan.

Uusi yritys puoliltapäivin tuottaa jo tulostakin, kirjoitan paljon uutta. Sauna, olut ja valkoviini-vissy tekee minusta toimintakuntoisen. Teen haastattelun Karjalan Heili -lehteen. Mikko herää, käy suihkussa ja aloitamme. Soitan yhdeksän biisin synabassot kertosäkeisiin, ja kuuteen biisiin vedän supersäröt kertseihin.

Hyvä tulee, olemme iloisia. Vedämme lärvit.


KESKIVIIKKO 20.4.2016
Aamulla taas toimintaa kirjan parissa. Maistuu.

Iltapäivän, illan ja yön aikana soitan kolmeen biisiin supersäröt ja muutamaan biisiin pianot ja urut.

Minun osuuteni alkaa olla tässä. Meanwhile in the jungle Miitri äänittelee maustekitaroita kotonaan Lappeenrannan Uus-lavolassa (lausutaan nyy leivola), joka myös lemiläisten Miamina tunnetaan.

Hyvä fiilis. Vedämme naamat ruttuun.


TORSTAI 21.4.2016
Askartelua kirjan parissa. Karmila herää iltapäivällä ja aloitamme kitarakiertojen teon joskus neljän aikaan. Kasiin mennessä niitä on huudatettu 2-4 raitaa kaikkiin biiseihin.

Tikkala-sessiot ovat ohi. Pakkaamme auton ja ajamme Lappeenrantaan. Ensi viikolla Mikko tekee kotonaan laulueditoinnit, minä pidän muutaman päivän vapaata (lue: kirjoitan). Miitri jatkaa kitaroitaan ja torstaina tehdään köörihuudot Lappeenrannassa. Miksaus alkaa vapun jälkeen, jos alkaa.

”Jos” on pöydässä, koska suunnitelmissamme on aina aukkoja. Kuten hirviaidassa.


VANTAA, TULISUUDELMA pe 22.4.2016
Aikainen aamu. Vien tyttäreni kouluun, iltapäivällä haen hänet ja sitten matkaan. Ajan kaksi naistani Vantaalle ja Karmilan kamoineen Kallioon. Auto jää parkkiin Haagaan.

Teen drinkin joka sisältää seuraavia ainesosia: kossu.

Otan taksin Vantaalle. Kävelen taksista suoraan äänenpaineen tarkastukseen. Siinä ei ongelmia ilmene, kaikki ovat hyvällä fiiliksellä. Käymme syömässä ja otan pienet nokoset, sillä keikka on vasta kahdentoista jälkeen.

Tupa on täynnä. Vedämme taas perkeleen hyvän keikan parin encoresetin kanssa.

Tämähän alkaa tulla tavaksi säätäna. Mikä meitä riivaa?


TAMPERE, HOT ROD & ROCK SHOW la 23.4.2016
Tiukka meininki, tänään on kaksi keikkaa. Tampereen veto on jo iltapäivällä. Naiseni saattaa aamulla tyttäreni junaan, käymme aamiaisella ja hyppäämme bussiin. Hongisto on bailannut läpi yön, se nappaa porukkaa kyytiimme, minä suuntaan sen(kin) takia nukkumaan.

En minäkään mene kenenkään työpaikalle ördäämään kännissä, miksi jotkut tulevat siis meidän.

Se ei lopulta haittaa. Jumalauta, kun Tampereella on hieno tapahtuma! Mesta on täynnä toinen toistaan hienompia autoja. Ihailemme niitä ihmeissämme, kunnes saamme uutta ihailtavaa: bussilorttomme Rönkkö loikkaa tyylikkäällä telemarkilla tonteille. Pakenen, käyn kättelemässä Peer Gyntin jätkät ja suuntaan takahuoneeseen paskalle. Sitä tulee paljon ja syvältä.



Ei sound checkiä, hyppäämme kylmiltään lavalle. Jengiä on ihan vitusti, yli kaksi tuhatta. Alamme leipoa ja sämpylää syntyy! Kevään parhaita keikkoja, ja jengi ei suostu poistumaan, vaikka vittuilemme hartaasti. Ihan vitun hyvä yleisö siis. Soitamme meille määrätyn ajan ja suuntaamme takahuoneeseen hengittämään.

Kaikki ovat vitun tyytyväisiä. Käymme katsomassa suurimman osan Gyntin keikasta, joka alun säätämisen jälkeen toimii myös ihan vitun hyvin. Sitten meidät käskytetään bussiin ja jatkamme matkaa.


EURA, OSMANTUPA la 23.4.2016
Pientä ”pekulointia”, pientä tissuttelua ja sitten pienet unet. Perillä suuntaamme suoraan pitsalle, jotka täällä Osmantuvassa ovat legendaarisia. Kokeilkaaka tonnikala-pepperoni -pitsaa joskus. Meikäläisen herkkuva.

Pakka on levällään. Tsekkaamme soundit, ne on ok. Sen jälkeen jotkut saunovat, jotkut nukkuvat ja sitten päinvastoin. Hengailua. Pete tulee herättämään minut 15 minuuttia ennen keikkaa. Tulee vähän kiire.



Se ei haittaa. Kävelemme lavalle ja olemme heti himassa. Jengiäkin on enemmän kuin parin edellisen keikkamme aikana täällä, jolloin on pyöritty jossain sata ja risat -tietämillä. Nyt on enemmän, merkit ovat siis hyvät. Saman tyyppiset kuin koko kevään ajan: rokki on nousussa taas!

Soitto kulkee, jengi huutaa, vedämme siis encoret. Ja sen jälkeen lärvit.


TORSTAI 28.4.2016
Alkuviikko menee ryyp... ei vaan huilatessa Lappeenrannassa ja Helsingissä. Torstaina vien loput Karmilan kamat Finnvoxiin, haen miehen Kalliosta ja ajamme Lappeenrantaan. Tarkoitus on äänittää levyn ns. mullikuorot Aaltosella.

Jätän auton parkkiin kotipihalle ja teen drinkin. Se sisältää seuraavia ainesosia: kossu.

Sinkkonen tulee hakemaan meidät. Hän tuo mukanaan Koikkalaisen sekä Stam1nan Hyyrysen. Molemmat otetaan mukaan kuoroon. Ajamme Aaltoselle ja pian Hongisto ja Hämppy liittyvät seuraan. Alamme kailottaa.

Vedämme illan aikana köörit viiteen biisiin, Hyyrynen vetää vielä yläoktaavin kuudenteen, sillä tajuamme, että jos matkassa on oikea laulaja, miksi emme häntä käyttäisi. Sen jälkeen suuntaamme Toteemin karaokeen.

Tämä siksi, koska laulamisesta ei voi koskaan saada tarpeekseen.


KOUVOLA, HOUSE OF ROCK BAR pe 29.4.2016
Miehekäs krapula. En anna sen häiritä, kirjoitan aamupäivällä kirjaa. Kahden jälkeen vien Karmilan rautatieasemalle, ajan takaisin himaan ja teen drinkin.

Se sisältää seuraavia ainesosia: kossu.

Illi ja Miitri hakevat minut kolmen jälkeen. Haemme Sinkkosen, viemme Kipon Anssille jotain vitun mikrofonihommeleita ja suuntaamme Viipurin portin ABC:lle ja bussiin. Matkaamme Kouvolaan ja samalla teemme kyydissä istuvan toimittajan kanssa haastattelun. Aaltonen kokee sen niin mielenkiintoiseksi, että hän nukahtaa sen loppumetreillä. Lukekoot sitten lehdestä, mitä tuli sanottua.


Ruokailu, harmiton äänien tarkkailu ja sitten takahuoneeseen makailemaan. Ennen keikkaa käymme taas paitamyyntitiskillä irvistelemässä. Homma on hallinnassa.

House of Rock on muuttanut, vedämme täällä ensimmäistä kertaa ja mesta tuntuu olevan ok. Vedämme hyvin, kaikki on taas hallussa. Jopa Kouvolan yleisö tuntuu innostuvan. Saatana, kun toimii!

Muutamat encoret ja takahuoneeseen ihmettelemään. Mesta täyttyy tuttavista ja ystävistä. Inttikaverini Kellox tulee paikalle ja kertoo, että yhteinen inttikaverimme on kuollut. Vietämme hiljaisen hetken. Kellox viettää sen sammuen, minä juoden.

Yöllä ajamme Lappeenrantaan. Otan tekniikan pojat meille yöksi. Osa porukasta saunoo, osa sammuu ja minä väännän miksaajamme Mikan kanssa ikuisuusaiheesta hevi vs. punk.

Ratkaisua ei löydy. Eikä tarvitsekaan.


JOENSUU, KERUBI la 30.4.2016
Aamulla meininki on sarjassamme ”perus”. Käyn saunassa, uimassa ja teen drinkin.

Se sisältää seuraavia ainesosia: kossu.

Syömme Hesen kanssa aamupuurot mustikoineen ja sitten lähdemme matkaan. Hese kertoo, että naapurini on kerennyt valittaa hänelle bussin sijainnista kotikatuni varressa. Päätän olla välittämättä siitä(kään). Toisilla on vaan vähän isommat autot, yrittäköön muut elää sen kanssa säätäna.



Eräänlaista, monenlaista ja kaikenlaista. Saavumme Joensuuhun hyvissä fiiliksissä. Käyn Hongiston ja paitamyyntifirmamme Hirvosen kanssa palaverissa. Puhumme pillusta ja sen eri olomuodoista. Päädymme ratkaisuun, ettei niitä ole.

Ruokailua, soundien tarkkailua, perusmeininkiä. Sitten menen bussiin ottamaan unet. Herään noin tuntia ennen keikkaa. Täällä se on aikaisin, kello 22.

Ja mitä tapahtuu? Keikka on timanttia! Kevään paras, väittää tekniikka ja minäkin olen samaa mieltä. Miten se on mahdollista, koko kevät on kuitenkin ollut yhtä huurua keikkojen, biisien teon ja levyn äänitysten lomassa? Hämmentävää.

Toisaalta: jos kunto on kova, niin miks ei sais olla.

Kaksi encoresettiä. Shown päättää Satu peikoista. Sekin menee ihan vitun hyvin, vaikka sitä on soitettu kevään aikana harvoin.

Tänne on paras lopettaa, Joensuuhun. Takahuone täytyy ystävistä. Tyhjennämme viinakaappia ennennäkemättömällä hartaudella. Ja kotimatkalla bussissa pidämme lopettajaiset, jotka hakevat vertaistaan. Minä jatkan niitä vielä nytkin, pari viikkoa myöhemmin.

Ikuinen vappu on totta.


MITÄ TAPAHTUU NYT?

Mitä vittua se meille kuuluu? Teistä puhumattakaan.

Sinkkosen uggo vaati kuitenkin raporttia. Se siis annettakoon, mutta vain pikaisesti.

Me teemme levyn loppuun (tulee muuten ihan vitun kova), tapellaan levy-yhtiön kanssa rahasta, teen Miitrin kanssa toukokuussa viisi duo-keikkaa, käymme vetämässä Atte Blomin synttäreillä keikan, kirjoitan kirjan valmiiksi, kuvaamme KT-dokumenttia, teemme videota ensimmäiseen sinkkubiisiin (ei vielä valittu), kesän bändikeikat alkavat heinäkuussa.... groooh bhyyyyyy.

Palataan syssymmällä, setä lepää sitten haudassa. Olette ihania. Tavallaan.

-hästägjounifinnvoxissatoukokuussa2016ihanvitunkovassasimassahakekaamiutpoisvittu