MUTTA KUKA ON TAUSKI - VANHA NAISTEN ISKIJÄ?

HELSINKI, TAVASTIA KLUBI la 18.04.2015
On keilattu ja harrastettu muutakin urheilua. On myös ryypätty. Siksi onkin hieman hutera olo, kun matkaan reittibussilla Haagasta kohti Kampia ja Levykauppa Äx:ää, jossa minua haastatellaan Record Store Dayn tiimoilta. Aaltonen saapuu paikalle myös, sillä soitamme muutaman biisin akustisesti. Ja lopulta saapuvat Hongisto ja Sinkkonenkin. Kirjoittelemme nimmareita ja yritämme jutella faneille mukavia. Epäonnistumme katkerasti.

Käymme Aaltosen kanssa parilla oluella Corona-baarissa ja sitten onkin aika siirtyä tsekkailemaan soundeja. Soitamme muutaman biisin ja homma on hyvin nipussa. Miksaajamme Isotalo on ”Avaruus ja avantouinti” -messuilla, joten meillä on tuuraava miksaaja. Eli Janne Röning, joka aikoinaan miksasi muun muassa PMMP:tä. Nykyisin mies miksaa lähinnä drinkkejä.

Vuorossa on epämääräistä häröilyä, kuten Helsingin keikkoihin aina kuuluu. Kaikki tapailevat tuttujaan, joita täällä riittää. Minulla lähinnä naispuolisia.

Keikka yllättää muusikon jälleen kerran. Veto onkin jo ysin jälkeen, joten tulee kiire valmistautua. Hetken aikaa kalvaa pelko, ettei katsomon puolella ole ketään vielä siihen aikaan, mutta se pelkotila osoittautuu vääräksi. Jengiä on erittäin mukavasti ja rykäisemme ehkä tämän kevään kovimman keikan jälleen kerran juuri oikeaan aikaan ja paikkaan. Saatanan hauska ja jämäkkä ote on totta. Ja jälleen kerran eturivi on täynnä naiskauneutta, niin kuin täällä on ollut aina vuoden 2003 jälkeen.

Positiivista energiaa tihkunut keikka päättyy kahden encoresetin jälkeen. Takahuone täyttyy, viinakaappi tyhjenee.

Eli Helsingistä ei mitään uutta. Kaikki on kuin ennenkin.

KOTKA, AMARILLO pe 24.04.2015
Lähtö Lappeenrannasta on joskus iltapäivällä. Illi Broman, oman elämänsä legenda, kuskaa meidät kohtauspaikalle, joka on jälleen kerran Viipurinportin ABC. Sitä ennen minä olen kerennyt saunoa, uida ja ottaa parit saunakaljat. Elämä hymyilee hipille, vaikka perse onkin auki.

Perillä siirrymme heti syömään ravintolan puolelle. Vedämme pitkään ja hartaasti ja vatsa on aivan tukossa kun pääsemme tarkkailemaan soundeja. Soitamme pari biisiä ja homma on hallussa. Treenaamme jälleen Kiertotähteä kuntoon, mutta päätämme, että sen aika ei ole vielä tänään.

Tapaamme takahuoneessa tuntia ennen keikkaa, kaikki ovat olleet taas omilla teillään. Minä olen ollut pariutumassa, muista en tiedä. Mutta tunnelma tuntuu olevan kaikilla hyvä.

No, sehän lähtee taas kuin tykin suusta. Uusi alkunauha tuntuu toimivan ja Kruuna vai klaava kulkee sen jälkeen mainiosti. Kuten kaikki muutkin sen jälkeen. Kaksi encoresettiä on jälleen tosiasia ja jengi voi poistua tyytyväisinä paikalta.

Jatkotkin olisi, perinteiset hotelli sellaiset, mutta minä en jaksa. Nukahdan heti vedon jälkeen omaan huoneeseeni.


JYVÄSKYLÄ, LUTAKKO la 25.04.2015
Aamusta ei juurikaan muistikuvia ole. Väsyttää vieläkin. Jatkan unia bussissa, enkä tiedä mitä matkalla tapahtuu. Tuskin mitään sellaista mikä ketään kiinnostaisi.

Perillä laitamme saunan tulille ja syömme. Äänenpaineen tarkastus on normaali. Se tarkoittaa sitä, että Kiertotähti ei kulje vieläkään, mutta muuten kaikki on mainiosti. Osa porukasta käy tämän jälkeen viereisessä hotellissa ottamassa pari drinkkiä, osa hengailee takahuoneessa. Rakennuksesta on turha poistua, sillä keikka on jo puoli kymmeneltä. 

Hongisto puhuu kieliä, joten pelottaa hieman miten keikka menee. Ongelmia ei kuitenkaan ole. Vedämme lähes täydelle tuvalle jälleen ihan helvetin mahtavan keikan, joka huipentuu siihen, että eräs tuttavamme, jolla nyt sattuu olemaan vähän enemmän massia kuin muilla, ostaa koko merchandise-kioskin tyhjäksi merkittävällä hinnalla. Viesti tulee meillekin lavalle ja olemme ihmeissämme. Jatkamme keikkaa ja pian Viikatteen Kaarle tuo meille lavajuotavaa. Nyt on tarjoilu ja meininki kohdillaan. Ja eturivin tissit saavat meidät soittamaan ja laulamaan kuin olisimme järjettömiä. Todella asiallinen veto kahdella encoresetillä jälleen kerran.

Tämähän toimii. Sen kunniaksi vedämme kunnon naamiot takahuoneessa ja jatkamme pitkälle yöhön bussissa. Minä itse asiassa jatkan vielä sunnuntainakin.


HYVINKÄÄ, HOPEALYHTY pe 01.05.2015
Keikka vappupäivänä. Nomikäettei säätäna! Matkustan paikalle junalla Helsingistä, jossa olen viettänyt vappuaattoa hyvin perinteisin menoin. Eli juomalla viinaa ja kuuntelemalla kuinka entiset, ja miksei nykyisetkin, taistolaiset lauloivat työväenlauluja ravintolassa kenenkään pyytämättä. Mutta olipa hienoa kuulla kuinka Sinikka Sokka lauloi. Jumalainen lauluääni. Olen ehkä hieman rakastunut.

Junamatkaeväät kuluvat nopeasti, samoin matka. Jätkät ovat juuri saapuneet mestoille ja roudaavat kamoja sisään. Minä siirryn ruokailemaan, sillä nälkä on vahva. Tämän jälkeen käyn häpäisemässä hotellihuoneeni saniteettitilat.

Äänenpaineen tarkastus yllättää muusikon. Kiertotähti tuntuu kulkevan ja tuumimme, että tänään sen voisi jopa vetääkin.

Pieni hotellihuone toimii takahuoneena, joten ahdasta on. Mutta se ei meitä haittaa, sillä tulemme hyvin toimeen. Läppä lentää. Ja leija.

Ei muuta kuin lavalle. Paikka on aivan tukossa, on hienoa lompsia paikalle ja aloittaa setti. Vahvat vappupohjat tekevät sen, että olen juttutuulella, mutta silti soitto ja laulu kulkee moitteettomasti. Jopa se paljon pelätty Kiertotähti. Ja vaikka paikka onkin aivan tajuttoman kuuma ja keikan jälkeen meinaa laatta lentää, niin vedämme ne perinteiset pari encoresettiä. Mikäs on vetäessä, kun yleisö tykkää ja biisit kulkevat.

Takahuoneeseen lompsii neljä hikistä miestä. Niin hikistä, ettei paita meinaa irrota päältä, kun raivopäisesti sitä yritän repiä.

Onnistunut ilta vie meidät ihanan alkoholin syleilyyn. Kunnes taas ensimmäisenä sammun kesken bileitten.

TOIJALA, KRUUNA & KLAAVA la 02.05.2015
Hiivin raivoissani aamupalalle hieman myöhässä. Puhelu respaan kuitenkin varmistaa, että aamiaista vielä saa jos on nopea. En kuulu nopean toiminnan joukkoihin aamuisin, mutta nyt on pakko liikkua. Liikun kuin olisin uni tai yö.

Lähtö on kahdelta. Olen hieman paikkaillut oloa valkoviinillä. Nyt hörpin kahvia ja yritän pitää homman stabiilina. Se onnistuu, sillä olen ammattilainen.

Toijala on meille uusi valloitus. Tosin teimme ensimmäiset demomme 90-luvun alussa täällä, mutta sen jälkeen ei kokemuksia paikasta ole ollut. Nopea keikkapaikan tsekkaus paljastaa, että mesta on oikein asiallinen.

Minua mittaillaan, tällä kertaa muutenkin kuin halveksivin katsein. Paikalla on muotisuunnittelija, joka on luvannut tehdä minulle puvun. Näin 45-vuotiaana viimein ymmärrän tarvitsevani sellaisen. Joka paikka mitataan tarkkaan, paitsi penis, ja sehän jää tietysti hieman harmittamaan.

Ääniä tarkkaillaan kahden biisin verran, ei ongelmia. Etsin naiseni ja Hongiston kanssa keskustasta ravintolan, jossa syömme keskinkertaista kuhaa ja maksaa. Kossu sen sijaan on erinomaista. Tämän jälkeen siirrymme takahuonetiloihin tappamaan aikaa. Mistään ei voi lukea, että tämä on kevään kiertueen viimeinen veto, ellei toukokuun lopun Lappeenrantaa oteta lukuun. Ja sitähän ei oteta, sillä minä lasken sen jo kesän ensimmäiseksi.

Toistan itseäni, mutta jengiä on paljon ja soitto kulkee mallikkaasti. Mitään erikoista raportoitavaa ei ole, ellei lukuun ota sitä, että setti encoreineen on ihan perkeleen pitkä. Mutta silloin pitää soittaa, kun se maistuu. Ja nyt on maistunut, koko kevään ajan.

Sitten alkaa juhlat. Pummaamme järjestäjältä kotimatkapullot ja siirrymme yön hämärässä bussiin. Alkaa bussibileet ja jopa minä jaksan olla hereillä. Matka menee musaa kuunnellessa ja viinaa juodessa. Loppumatkasta tipahdan hetkeksi, mutta perillä rähinä jatkuu. Siirrymme minun luokseni jatkamaan. Nyt nimittäin rentoudutaan! Kuuntelemme punkkia ja juomme kaikki viinat mitä bussista ja talosta löytyy.

Luovutan joskus kolmen jälkeen sunnuntain ja maanantain jälkeisenä yönä. Mutta en täysin. Tätä kirjoittaessani on keskiviikko ja vauhti on jatkunut tänne asti.

Duo Kummitusjuna keikkailee toukokuussa, muuten on vapaata. Mutta kesällä on täysi rähinä päällä taas. Palataan silloin, säätäna.