PUNA-MUSTA KUPLA, EIKU KOPLA KUKA ON MUUMIHAHMO VILI-HONKKA? KT - AINOA BÄNDI SUOMESSA, JOSSA TEKNIIKKA ON KOVEMMASSA KÄNNISSÄ KUIN SOITTAJAT TURKU, DBTL pe 31.07.2015 Viikon ainoa keikka sattuu sitten Turkuun. Ei mikään arpajaisvoitto.
No, onhan se. Turussa on aina ollut kivaa. Mutta alku on hankala. Kerkeämme ajaa noin neljä kilometriä, kun autosta räjähtää rengas. Onneksi se on vasemmista takarenkaista sisempi, pääsemme ajamaan auton suoraan Lappeenrannan Vianoriin, jossa se pikaisesti vaihdetaan. Hauskinta tässä on se, että samainen rengas on juuri katsottu kuntoon Imatralla ja tänä samaisena aamuna.
Herään lähellä Turkua siihen kun automme pysähtyy Alkon eteen. Olemme saaneet Stam1nan pojilta viestin, jossa varoitellaan takahuonetarjoilujen keskittyvän lähinnä mietoihin juomiin. Sehän ei meille riitä.
Perillä kaivan kitarani esiin ja vaihdan siihen kielet. Käyn katsomassa Stam1nan keikan lopun. Tapaan CMX:n poikia ja pummaan järjestäjiltä pullon votkaa. Yllättäen sellainen järjestyy helposti ja kyljessä lukee teipattuna ”Hynyselle, muuten ei tule keikkaa”. Asiallista.
Vedämme helvetin hienon keikan. Soitto kulkee, teltta on täynnä ja yleisö on liekeissä. Toisin sanoen: peitto heiluu.
Keikan jälkeen tuhoan votkapullon lopun, katson CMX:n keikan ja nukahdan baariin. Herään siihen, kun Tipi vääntää minua nenästä.
Se sattuu, voitte uskoa. Mutta tekee tehtävänsä: pääsen hotellille omin jaloin.
HELSINKI, VIRGIN OIL CO pe 07.08.2015 Kolmen keikan viikonloppu on harvinaista herkkua. Tulee olemaan hauskaa ja raskasta yhtä aikaa. Nomikäettei.
Olen Helsingissä jo valmiiksi. Reissaan paikallisbussilla keskustaan ja ihmettelen väen paljoutta. Keskustassa on kai jonkinlainen katulätkäturnaus tai jotain, en minä tiedä. Hyppyritukkia on kuitenkin liikenteessä.
Hiippailen keikkapaikalle sovittamaan minulle valmistettavaa pukua. Siitä tuntuu tulevan sellainen kuin sovittu on. Teemme vielä viimeisiä säätöjä ja muutoksia, sitten suuntaan hörppimään viiniä terassille, jossa Miitri naisystävineen jo odotteleekin.
Tarkastelemme ääniä. Ne ovat miellyttäviä. Jotkut syövät, minä olen tehnyt sen jo aikaisemmin.
Keikasta tulee eeppinen. Ihan helvetin hyvä meininki. Yleisöä saisi olla enemmänkin, mutta paljon sitä on nytkin. Soitto kulkee jälleen loistavasti ja vedämme hyvälle yleisölle pari setillistä encoreita. Kai sitä voi palkinnoksi kutsua, en tiedä.
Keskustan hotellit ovat täynnä, joten meille on järjestetty majoitus Vantaan Flamingosta. Matkasta en muista mitään.
MIKKELI, JURASSIC ROCK la 08.08.2015 Hikoilen aamupalalla kasin jälkeen. Paikalle saapuu Pasi Vuorela, basisti Luojan käskystä. Mies tulee kyydissämme Lappeenrantaan, sillä huomenna on tarkoitus pitää yllätyssynttärit pikkuveljelleni white trash -teemalla.
Mietin samalla, että miten helvetin vanha minä olen, jos pikkuveljellä on jo pälvikalju ja se täyttää 40.
En anna ajatuksen häiritä. Hyppäämme bussiin ja suuntaamme Mikkeliin. Matkalla käydään nerokas keskustelu:
Aaltonen: Tietääks joku miten pitkä matka on vielä Mikkeliin?
Vuorela: 52 tai jotain...
Aaltonen: Ai, kilsaa vai?
Vuorela: Ei tietenkään, vaan senttiä, idiootti!
Matkaa on siis puolisen metriä jäljellä, kun heräilen bussin takaosastolla. Hörpimme kahvia bäkkärillä ja ihmettelemme. Jotkut syövätkin. Minä en, sillä aamiaistarjoilut olivat runsaat kuin piikatytön muodot.
Veto on jo neljältä. Olemme päivän ensimmäinen bändi ja meillä on aikaa vetää äänenpaineen tarkastuksessa ja ennen yleisön sisäänpääsyä kokonainen biisi treenimielessä. Vedämme Eevan perinnön ja sen aikana jengiä, tai sanotaan suoraan naisia, alkaa juosta lavan edustalle, kun portit aukeaa. Näyttää hyvälle.
Keikkaa ennen kerkeämme moikkaamaan Zaania ja hänen isäänsä. Juttelen Viikatteen Kaarlen kanssa ja suunnittelemme Miitrin tulevia polttareita. Käyn hakemassa Stam1nan bussista tyhjiä tuoppeja lavajuomaa varten, sillä bäkkäriltä ei tarpeeksi isoja löydy. Sitten on aika mennä lavalle.
Jengiä on vitusti ja keikka on silkkaa juhlaa. Helvetin hieno meininki, kaikki on kohdillaan. Jopa keli.
Tekniikka pakkaa auton. Kerkeämme sillä aikaa nähdä Viikatteen keikan alun. Sitten on pakko lähteä kohti Kausalaa.
IITTI (KAUSALA), VILLEN MESTA ROAD ROCK la 08.08.2015 Korkki kiinni ja maate bussin perälle. Se on matkan agenda.
Perillä käyn naisen kanssa syömässä paikallisessa. Asiallista pitsaa. Käsittääkseni kylässä ei muita ruokapaikkoja ole. Ei ainakaan netistä löytynyt.
Paikallinen PA on vitsi. Jätkät säätävät ja säätävät. Minä puolestani säädän kossua takahuoneeseen, kun vaikuttaa siltä, että meitä ennen esiintynyt Stig on juonut kaikki. Onneksi sitä löytyy vielä.
Pääsemme viimein aloittamaan keikan, ehkä noin 15 minuuttia myöhässä. Jengiä on mukavasti ja meininki on hyvä. Oiken mallikas keikka taas. Sen verran olen kuitenkin puhki keikan jälkeen, että vaikka saisimmekin kuulemma vielä soittaa muutaman encoren, vaikka aikataulu on jo ylitetty, en suostu. Ei jaksa, lähtee henki. Taiteilija kiukuttelee. Kuuluttaja/lavamanageri vatvoo kännipäissään liikaa, emmekä saa suoria ohjeita ja käskyjä. Se on kuitenkin lavamanagerin tehtävä, säätäna.
Kamat autoon ja himaan. Täytyy keskittyä, sillä sunnuntaipäivänä alkaa viikon kestävät juhlat.
SAARISELKÄ, JÄNKHÄLLÄ JYTISEE pe 14.08.2015 Nyt mennään kauas. Ihan vitun kauas.
Herään Haagassa kuin ihmeen kaupalla, vaikka olen kännipäissäni unohtanut laittaa kellon soimaan yöllä. On kiire, lento lähtee vajaan tunnin päästä. Sanon taksikuskille, että pitää kiirettä. Se pitää.
Minua odotetaan kentällä. Naisvirkailija ojentaa minulle lipun ja ohjaa turvatarkastukseen. Jätkät ovat jo Oak Barrelissa. Naurumerakka on melkoinen, kun saavun paikalle. Näytän kuulemma siltä miltä tuntuukin. Krapulaiselta.
Sattuuhan näitä, kerkesin kuitenkin koneeseen. Vedän aika tanakat lentokännit, laulu raikaa. Perillä hyppäämme johonkin autoon ja suuntaamme Alkoon. Laulu raikaa yhä. Tyhjennämme pullon gambinaa. Muun muassa.
Meillä on vain kitarat messissä, vedämme lainakamoilla. Marshallin vahvistin ja kaappi yllättää muusikon. Miitrin avulla saamme siitä esiin todella tanakan soundin ääniä tarkkaillessamme. Myös Eini saapuu paikalle, hän on illan toinen esiintyjä. Pyydämme, että hän tulisi kanssamme vetämään Haltin häät. Juttelemme sävellajeista ja hän lupaa harkita. Sitten siirrymme syömään ja minä menen sen jälkeen unille.
Nukun monta tuntia ja tällä kertaa olen muistanut laittaa kellonkin soimaan. Valumme takahuoneeseen. Eini vetää jo. Kuulostaa ja näyttää helvetin hyvälle. Ja jengiä on. Paljon.
Eini lupaa tulla lavalle parin rohkaisuviinin jälkeen. Minä otan rohkaisua myös. Sitten lavalle.
Se menee nappiin, meininki on suorastaan riehakas. Eturivit on täynnä naisia, jätkät seuraavat takaa. Helvetin kiihkeä meininki. Ensimmäisten encoreitten aikaan Eini käy vetämässä Haltin häät. Tai en tiedä mitä hän lauloi, koska kuulen monitorista vain oman ja Miitrin laulun, mutta jotain siellä tapahtui. Toisetkin encoret vedetään, sitten takahuoneviinojen ihanaan satumaahan.
Ja sieltä Einin kanssa baariin.
SAARISELKÄ, JÄNKHÄLLÄ JYTISEE la 15.08.2015 Päivä muuttuu, paikka ei. Herään helvetilliseen meteliin, ulkona huudatetaan jotain vitun moottoria, mittaillaan kai kierroksia. Raotan verhoa ja ensimmäinen näky on Hongisto, joka vetää röökiä ja juttelee jonkun motoristin kanssa. Vieressä on rinki miehiä, jotka ihmettelevät moottorin saloja, takana seisovat naiset. Ihmettelen meininkiä. Vaikka piha on täynnä vetreää naislihaa, joka odottaa paalutusta, miehet tutkivat jotain vitun moottoria. Käsittämätöntä. Jatkan unia.
Heräilen sen verran myöhään, etten kerkeä aamiaiselle. Menen siis lounaalle. Höystän sitä valkoviinillä ja kossulla. Sen jälkeen siirrymme seuraamaan Hongiston edesottamuksia. Hän on eilen kännipäissään luvannut mennä surmanajajien shown vetonaulaksi. Se hullu seisoo keskellä pallonmuotoista rautakehikkoa ja vetää röökiä, kun kaksi moottoripyöräilijää ajelee sen ympärillä ristiin rastiin. Hulluutta!
Menen maate, väsyttää. Olemme sopineet, että neljän aikoihin kuunnellaan ääninäytteitä. Hongistoa ei näy missään, mutta me kehittelemme uuden riffin ja rungon sen ympärille. Nauhoitamme sen ylös. Tai alas, miten vain. Biisiaihioita alkaa siis kertyä.
Turo´s Hevi Gee vetää tänään ennen meitä. He ovat jo lavalla kun hiivin sisään. Tarkkailen meininkiä hetken. Jengiä on taas vitusti. Hyvä niin.
Hengailua takahuoneessa ja drinkkien rakentelua. Hongisto hipsii sisään ja tuntuu olevan aikamoisessa soseessa. Mies puhuu sujuvaa norjaa, kieltä, jota kukaan ei ymmärrä.
Nyt ei sitten mene ihan putkeen. Aaltoselta hajoaa vahvistin, ja kun se jollain konstilla saadaan viimein korjattua Helvetistä itään -biisin aikana, jonka vedämme kolmestaan Miitrin vetäessä vain taustalauluja, seuraavan biisin alkukahinoissa mieheltä katkeaa kitarasta kieli. Kun Hongisto samaan aikaan uhmaa vieressä länsimaisen musiikin kaikkia sääntöjä, paketti on valmis. Aaltonen huutaa Hongistolle, että skarppaa vähän. Ja se ei ole pyyntö, se on käsky.
Kai se skarppaakin, minä en tiedä, kun en bassoa kuule. Kuulemma ei, sillä takahuoneessa on melkoinen huutomyrsky keikan jälkeen. Lopulta Hongisto poistuu sieltä ovet paukkuen ja raamit kaulassa.
Yöllä teemme sovinnon ja suuntaamme alakerran baariin ryyppäämään. Minä karkaan sieltä ennen valomerkkiä, vanhaa väsyttää. Ja aamulla on aikainen lähtö. Edessä on vapaapäivä, koska lento etelään lähtee vasta maanantaina. Huomenna suuntaamme limusiinillä Norjaan.
Oikeasti, näin kävi. Nerot viettivät vapaapäivänsä istumalla 11 tuntia autossa juoden viinaa.
Eikös me tehdä sitä työksemme?
MITÄ TAPAHTUU NYT? No, ei mitään säätäna.
On tässä jotain viritelmiä. Heti Saariselän reissun jälkeen teimme SaiPalle uuden kannatuslaulun. Tai laulu on vanha, mutta sovitus uusi. Mukana oli sekalainen, tai sekava, seurakunta, porukkaa oli Kotiteollisuudesta, Mokomasta, Stam1nasta, Anal Thunderista ja rap-osuuden veti Laineen Kasperi. Biisi julkaistaan 11.9. Lappeenrannan jäähallissa ensimmäisen SaiPa-pelin yhteydessä.
Sinkkonen on saanut uuden nimen. Hän on nykyisin King Kong Hercules.
Kotiteollisuus on aloittanut uusien biisien teon. Bändi oli Lehmossa säveltämässä ja demoamassa 28.-31.8. Biisejä, tai niiden runkoja, on kasassa toistakymmentä. Minä teen niihin laulumelodioita ja tekstejä syksyn aikana. Jos kaikki menee hyvin ja levy-yhtiö sallii, rumpupohjien äänitys alkaa joulukuussa. Kassellaan.
Kiertue alkaa lokakuun 2. päivä ja loppuu joulun alla. Ensimmäiset paikat ovat Kemi ja Oulu. Koko kiertue uutisoidaan sitten kun se uutisoidaan.
Kiitti kesästä. Nähdään syksyllä Maksa vinkuu ja peitto heiluu -kiertueella.
- Jouni Kalervo Hynynen, Haagassa 4.9.2015