...eiku

MAKSA VINKUU, PEITTO HEILUU, ENKÄ PIDÄ JEESUKSESTA -kiertue 2015

...eiku

AIKA VELLIKULLEJA -kiertue 2015

KEMI, CORNER-INN pe 2.10.2015
Tässä on taas ollut kaikenlaista.

KT on aloittanut uusien biisien teon. Kävimme elokuun lopussa Lehmossa viisi päivää ryyppäämässä. Samalla saimme kasaan rungot noin kymmeneen biisiin. Kaikki eivät ole hyviä, mutta ehdottomasti kehittämisen arvoisia. Sitä kehittelyä tehdään parhaillaan.

Mutta nyt siis ollaan aloittamassa syksyn kiertuetta, jolla taas tapamme mukaan on monta nimeä. Edellinen yö on mennyt treenatessa. Kävimme Imatralla pistämässä biisejä nippuun, setti vaati uudistuksia. Otimme haltuun Kiertotähden, Kadonneet sekä Routa ei lopu -kappaleet. Pienen alkukankeuden jälkeen ne sujuvatkin mainosti, ainakin kaksi viimeiksi mainittua. Samalla minä tuon Sinkkoselle ensimmäiset ”lauletut” versiot seitsemästä (tietenkin) uudesta demobiisistä. Vanhan liiton tyyliin tuon ne cd-levyllä. Toisin vinyylinä, mutta himassa ei ole vinyylipainoa säätäna.

Yö on pitkä, aamulla väsyttää. Matkasta muistan ainoastaan sen, että käymme jossain lounaalla. Muun ajan käytän nukkumiseen. Niin, ja Mika, rakas miksaajamme, hyppää kuulemma Oulussa kyytiin.

Matkaa on tehty noin 11 tuntia, kun viimein alamme olla perillä ja minä kömmin pois sargofagistani. Cornerissa on hieno takahuone, saunat ja kaikki pelit ja rensselit. Ihailemme sitä, tai niitä, nautimme parit juomat, teemme äänenpaineen tarkastuksen ja menemme syömään. Osa jää takahuoneeseen saunomaan.

Normaali meininki, tuntia ennen keikkaa takahuoneeseen ihmettelemään. Baarissa on kiva kuhina, jengiä tuntuu olevan hyvin liikenteessä. Sinkkonen on tehnyt hyvän setin. Ihmettelemme sitä, mietimme, että onko riskejä. On niitä, paljonkin. Sen verran, että minä joudun käyttämään kansainvälistä internet -tietoverkkoa hyväkseni ja opetella muutaman biisin sanat vielä varmuudeksi.

Ihan hyvä, että opettelin. Setti on haastava, mutta se menee putkeen. Paras kiertueen aloituskeikka, jonka minä muistan. Kiertotähteäkin vedämme ihan pokkana, vaikka minä en osaa sitä hyvin laulaa, eikä Hongisto soittaa. Mutta kohta se kulkee, merkit on ilmassa.

Kahden encoresetin jälkeen viinaa kitusiin ja karaoke-baariin vetämään Leavingsien Mäyrää. Kerkeän laulaa sen juuri ennen kuin baari menee kiinni. Sitten katkeaa filmi.

OULU, NIGHTCLUB TÄHTI la 3.10.2015
Aamu alkaa hotellin aamusaunalla, Amebixin Sonic Massilla, Aerosmithin Pumpilla sekä alkoholilla. Nam.

Suuntaamme musiikkiliikkeeseen, sillä eilen huomasimme soittolehdyköiden, eli plektrojen, olevan lopussa. Pitäisi varmaan tehdä vanhanaikaiset ja tehdä pleku kirjastokortista. Tai luottokortista, koska ei sillä nykyisin muutakaan käyttöä ole säätäna.

No, soittolehdyköitähän löytyy 80 kappaletta. Lisäksi löydämme niin hienon basson, että Hongistolla valuu kuola suunpielistä. Pienen edestakas sahaamisen jälkeen hän viimein päättää ostaa sen.

Loppumatka meneekin sitä ihaillessa ja sen alkuperää selvitellessä. Sarjanumero paljastaa sen olevan ilmeisesti 60-luvulta. Nyt on kova.

Nukahdan ja herään Oulussa. Muut soittajanrentut ovat menneet jo hotellille, tekniikka kasailee kamoja. Otan laukkuni ja käyn, ja yllätän jätkät hotellin aulasta ryyppäämästä. Jari ja Miitri suuntaavat keikkapaikalle, minä ja Janne menemme huoneeseen. Yritän saada unta, mutta se ei jostain syystä nyt onnistu. Hongisto kuorsaa jo täyttä häkää, kun päätän suunnata kaupungille ennen äänenpaineen tarkastusta.

     

Huomio on kohtuutonta. Kävelen jonkun pankin neuvotteluhuoneen ohi. Se on täynnä aikuisia naisia, jotka alkavat kirkua. Perääni huudellaan, minua houkutellaan ”bileisiin”. Juoksen pakoon. Menen ravintolaan ja tilaan valkoviiniä. Yli viisikymppinen rouva tulee luokseni ja kertoo, että me vanhemmat naiset pidämme sinua, Jouni, seksisymbolina. Tyhjennän juomani ja pakenen vuoristoon. Löydän pian itseni keikkapaikan vastapäätä olevasta baarista Miitrin kanssa. Katsomme lätkää. HIFK nöyryyttää Kärppiä jatkoajalla. Baarin väkeä tämä ei luonnollisestikaan viehätä. On hiljaista.

Teemme tsekin, ei ongelmia. Jammailemme Tom Pettyä. Hese testaa Jannen uutta bassoa. Toteamme, että siinä on paska soundi, pitää vaihtaa mikit. Jos Janne tekee sen yhtä nopeasti kuin vaihtaa kieliä, siinä menee noin kymmenen vuotta.

Takaisin hotellille. Avaan telkkarin. Sieltä alkaa Tartu mikkiin -ohjelma. Päätämme Hongiston kanssa kokeilla kummalla kestää hermo. Laitan kaukosäätimen yöpöydälle ja totean, että katsotaan kumpi vaihtaa ensin kanavaa.

Kumpikaan ei vaihda, katsomme koko ohjelman. Ja keikka menee päin helvettiä ensimmäisistä soinnuista lähtien.

HELSINKI, CASINO ma 5.10.2015
Aamulla vituttaa niin paljon, että järki lähtee. Suuntaamme Jannen kanssa alakertaan juomaan viinaa. Sitä juodaan sen verran, että minä nukahdan lähes heti kun pääsemme bussiin ja nukun Helsinkiin saakka. Saavumme sinne puoliltaöin.

Käymme Riffissä. Minä suuntaan sieltä Haagaan nukkumaan, jätkät bailaavat läpi yön. Aamulla herään sen verran myöhään, että täytyy juosta bussiin, että pääsen ajoissa Casinolle. Olemme sopineet, että näemme siellä kello 13 aikoihin. Tulen myöhässä, mutta homma on jätkilläkin vielä kesken. Miitrillä on paniikkikrapula, se tärisee ja pelkää kaikkia ja kaikkea. Päätämme käydä baarin puolella vetäisemässä tasoittavat.

Äänenpaineen tarkastus on ongelmaton, ja se menee jälleen kerran Tom Pettyn merkeissä. Sen jälkeen siirrymme saunomaan vanhaan 10th Flooriin. Sen nykyistä nimeä en muista. Syömme myös, minä ensimmäistä kertaa tänään. Olo paranee välittömästi.

Keikka on jo seitsemältä (tietysti). Tämä on siis Radio Rockin järjestämä yksityistilaisuus, jonne on arvottu liput. Kun astelemme lavalle tajuan, että porukka koostuu lähes täysin meidän vakiojengistä. Ihan hyvä niin, tunnelma on heti kohdillaan.

Keikka menee ihan vitun hyvin. Tunnelma on parhautta, niin meillä kuin yleisölläkin. Tunnin soittoaika menee kuin siivillä. Ei auta muu kuin ottaa pitkää kaariryyppyä pullosta, tehdä eväsjuoma ja siirtyä alakertaan jakamaan nimmareita.

Niitä saadaankin jakaa varmaan toista tuntia. Jengiä on ihan vitusti, niin kuin sitä oli ollut keikallakin. Helvetin hyvä meininki.

Tästä on parasta jatkaa. Jätkät jatkavat Karjalaan, minä Haagaan.

FORSSA, BAR 54 pe 09.10.2015
Pitää pientä krapulaa, säätäna. Edellinen ilta ja yö on mennyt musiikin ihmeellisessä maailmassa, uusia biisejä äänitellessä. Kaikki tämä tarkoittaa sitä, että koko matka menee nukkuessa.

Herään siis perillä. Valomiehemme Kisälli on ollut olkapääleikkauksessa, joten roudausapua tarvitaan. Me artistit yritämme sitä antaa. Tulos on kehno, mutta kamat saadaan kasaan ja Aaltosen kanssa vaihdamme kitaroihin kieletkin. Äänenpaineen tarkastuksessa ilmenee ongelmia. Valosysteemit aiheuttavat sen, että toisen vahvistimeni sulake kärähtää pari kolme kertaa, vaikka rojut eivät olekaan samassa pistorasiassa. Forssan sähkö on omituista. Päätämme vetää keikan vain yhdellä vahvistimella. Aaltosen kamat toimivat kuitenkin täydellisesti.

Forssa on symppis paikka. Meille tarjotaan makaronilaatikkoa. Se maistuu ihan helvetin hyvälle, aina ei tarvitse pihveillä paijata.

Hiippailen hotellilta keikkapaikalle tuntia ennen keikkaa. Jengiä on muutama kymmenen. Alkaa pelottaa, että tuleeko tänne ketään. On aika valmistaa keikkadrinkki ja pelot unohtuvat. Lompsimme lavalle ja porukkaa onkin kivasti.

Vedämme keikan joka hakee vertaistaan länsimaisen musiikin historiassa. Ja kaksi encoresettiä.

HEINOLA, TUKKIJÄTKÄ la 10.10.2015
Olen puhunut itselleni Forssan takahuoneesta puusukset, sillä olen vanha homosisustaja. Elämme aikoja, jolloin puusukset, heinäseipäät ja sisustuksen saa kivuttomasti samaan lauseeseen. Kantelen suksia muun roudauksen yhteydessä bussiin. Välillä karkaan viereiseen baariin drinkille. Sitten onkin lähtö. Kysyn minne. Saan vastauksen että Norjaan.

Perille Heinolassa käyn naiseni kanssa syömässä ja ihmettelemässä keskustan menoa, jota ei ole. Sen jälkeen teemme äänenpaineen tarkastuksen. Toinen vahvistin toimii jälleen, josta kiitos kuskillemme Heselle, joka omilla yhteyksillään järjestää uusia sulakkeita suoraan paikan päälle. Kaikki tuntuu hyvälle.

Hyvyys jatkuu keikallakin, ihan paras meininki! Eturivi on täynnä naiskauneutta. Ihan vitun hyvä keikka kahdella encoresetillä säätäna.

Takahuone täyttyy, yllätys yllätys, lappeenrantalaisista. Velipoikani ilmestyy Pronssisen pokaalin Siveniuksen kanssa paikalle. Ja onhan siinä muitakin.

Kaikkia olettamuksia vastaan puhumme koko alkuyön ruotsia. Sitten sammun.