PULISEMINAARI 2015 - ENEMMÄN VIIHDETTÄ, VÄHEMMÄN MATKUSTAMISTA -kiertue jatkuu

HALUAMME VULVANIAAN MAAHANMUUTTAJIKSI

SAAMMEKO ESITELLÄ: HYNYNEN 2.0.


TURKU, VENUS NIGHTLIFE pe 16.10.2015
Kansalaiset, unohdin kertoa edellisessä keikkapäiväkirjassa kaksi tärkeää asiaa. Näin Häiriötekijä-elokuvan, joka on parasta suomalaista elokuvaa koskaan. Tämän lisäksi Sinkkonen keksi, että minusta on ilmestynyt päivitetty versio, joka on minuun jo asennettukin, Hynynen 2.0. Uusi versio ei juokse enää naisissa ja pakenee baareistakin ennen muita, kun ennen olisi mennyt kaikkine jatkoineen aamuun, vähintään.

Toivotaan, ettei tule bugeja.



Asiaan. Elän syysloman taikaa. Olen juuri vienyt pari 11-vuotiasta tyttölasta rautatieasemalle, kun Hese astuu sisään Haagan asuntoon. Pian sinne astuu myös herrat Aaltonen sekä Broman, joka on otettu kanto- ja säätöavuksi Kisällin ollessa yhä toipilas. Otamme Aaltosen kanssa votkapaukut. Bussi seisoo talon edessä kuin Hynysen järki, pakkaamme kamamme ja lähdemme kohti Turkua. Turku sijaitsee Turussa.
Käyn naiseni kanssa syömässä ja suuntaan äänenpaineen tarkastukseen. Siellä syntyy uusi riffi, joka vaikuttaa hyvältä. Muutenkin kaikki tuntuu menevän putkeen, meininki on kohdillaan. Sitten suuntaamme hotellille hetkeksi elpymään, sillä en ole ottanut perinteisiä bussiunia tällä kertaa ollenkaan. Ihmeitä siis tapahtuu. Toisaalta sille on luonnollinen selitys. Aaltonen ja tämänkertainen paitamyyjämme Suvi kailottavat koko matkan Vilkkumaan uutta biisiä ”Kissavideoita” ja se vie minulta järjen, negatiivisessa mielessä. Ja minä sentään olen diggaillut Vilkkumaata alusta saakka. Tämä biisi kuulostaa siltä, että kun Aaltonen tarjoutuu soittamaan sen minulle internetin taikamaailmasta, minun täytyy kieltäytyä. Kuuntelemme sen sijaan J. Karjalaisen uuden biisin. Kuulostaa leppoisalta, mutta ei vielä vakuuta.

Mikäs siinä, lepäilyn jälkeen hiivin keikkapaikalle tuntia ennen vetoa. Paitsi että keikan alku venyy ravintolan pyynnöstä hieman. Meitä se ei haittaa. No, eiks sais olla haittaamatta?

Keikka on timanttia! Jengiä on vitusti, rähinä on totta. Kaksi encoresettiä ja känni päälle. Helvetin hauska ilta taas, ja jälleen Turussa. Alan ymmärtää tätä kaupunkia ja sen ihmisiä.


SEINÄJOKI, RYTMIKORJAAMO la 17.10.2015
Aamulla kaikki on muuttunut, en ymmärrä enää mitään säätäna. No, eiks sais olla ymmärtämättä?

Jätkät ovat kasailemassa kamoja kun hipsimme bussille. Sattuu, mutta onneksi vain pään sisälle.

Nyt maistuu unetkin. Herään siihen kun bussi kaartaa Rytmikorjaamon pihaan. Jätkät työntävät tavaraa sisään - tämä ei ole metafora - ja jäävät kasaamaan kamoja, kun osa taiteilijoista suuntaa syömään keskustaan. Otamme myös huoneet, sillä pitkän kotimatkan takia meidän täytyy olla poikkeuksellisesti lauantain ja sunnuntain välinen yö keikkakaupungissa. Se on ihan hyvä, sillä Aaltonen nukahtaa jo ruokaa odotellessamme ravintolan pöytään.

Herätän sen kossupaukulla siten, että juon kossun itse. Herää se. Ääniä tarkkaillaan, ihmettelemme toisen vahvistimeni hurinaa. Mysteeri ei ratkea, muuten ei ongelmia ole. Hyvä meininki, mutta se loppuu, kun joudun Aaltosen kanssa tekemään jonkun videohaastattelun. No joo, ihan hyvin se menee. No, eiks sais mennä?

Sitten odottelua. Onneksi keikka on jo kympin jälkeen. Lompsimme lavalle kovassa metelissä. Ihan vitun hyvä meininki.

Keikka on timanttia, mutta siitä huolimatta tyydymme yhteen encoresettiin, sillä yleisö ei metelöikään enää tarpeeksi. Näin on muistaakseni käynyt Seinäjoella ennenkin. Kovia jurottajia.

Näemme keikkamyyjäämme, juttelemme aikatauluasioista, ja jälleen kerran, kuten monesti ennenkin Seinäjoen keikan yhteydessä, elämämme on yhtäkkiä määritelty taas yli vuodeksi eteenpäin, kun levynteko- ja kiertueaikataulut yhdistetään. Harmittelemme tämän syksyn Sleeppari-keikkojen peruuntumista, mutta toisaalta tilanne ei harmittelemalla muutu. Sleepparit ovat päätöksensä tehneet.

Ei muuta kuin baariin. Mukava ilta, aikainen aamupala ja sen jälkeen kohti Karjalaa.

Kännäämiseksihän se taas menee. Parantelemme himassa krapulaa alkuillasta, kun Sinkkonen perheineen astuu sisään.

Pian on helvetti on irti. Tehokasta krapulan siirtoa.


ÄHTÄRI, CLUB B52 pe 23.10.2015
Viikosta on toivuttu, jotenkin. Urheilua ja työtä. Alkuviikosta viimeistelen demoja ja kirjoitan romaania kuin mielipuoli. Asioita tapahtuu, mutta onko asiat vielä tarpeeksi hyviä, en tiedä. Keskiviikkona matkustan Jyväskylään puhumaan nuorille, ja muutamalle aikuisellekin, työni ihanuudesta. Valehtelen heille siis päin naamaa. Yöllä siirryn bussilla Helsinkiin, matkalla juon pullon votkaa. Torstaina käyn katsomassa ehkä maailman kovinta bändiä, DAD:tä, Circuksessa. Perjantaiaamuna matkustan takaisin Jyväskylään, josta bussi nappaa minut kyytiin kolmen aikaan iltapäivällä. Sen jälkeen nukahdan ja herään vasta perillä.

Kieltenvaihtotalkoot on totta, toimitamme asian Aaltosen kanssa. Jari kasailee samalla valokalustoa ja rumpujaan, hän on tehnyt tätä koko kiertueen ajan. Toisesta vahvistimestani menee taas sulake, siinä täytyy olla joku vitun hämminki. Päätämme viedä sen ensi viikolla huoltoon, tai Jari vie, koska en itse kerkeä, ja vedämme tämän viikon yhdellä nupilla ja kahdella kaapilla.



Käymme Mesikämmenessä syömässä, tai oikeastaan vain drinkeillä. Osa tosin syö, mutta me taiteilijanrentut otamme eväät mukaan majapaikkamökillemme. Keikkaan on niin vähän aikaa, että syöminen tässä vaiheessa saisi laatan lentämään. Mesikämmenessä on suonikohjuravit, vanhusten virtsa haisee ja joku tanssibändi veivaa. No, eiks sais veivata? Ihan hyvä meininki. Kyllä vanhuksetkin saavat iloita, vaikka sitten väkisin.

Näemme takahuoneen kameroista, kun jengiä valuu hissukseen sisään. Ei sitä paljon tunnu olevan, mutta kun keskitymme takahuoneessa paskan jauhamiseen saamme tunnelman kohdilleen.

Sitten keikalle. Jengiä on kuitenkin kivasti, ei hätää. Alamme leipoa, pullaa syntyy. Loppuvaiheessa keikkaa demppikäsi alkaa vähän hyytyä, se hieman vituttaa, mutta muuten kaikki menee hyvin. Hyvä meininki meneillään, jälleen kerran. Vedämme yhden vähän pitemmän encoresetin.

Käynti baarin puolella on kohtalokas. Alkaa nukuttaa. Jotenkin minut saadaan mökille nukkumaan.

Varmaan taikuudella, viekkaudella ja vääryydellä. Olenhan Jouni 2.0.


LAUKAA, PEURUNKA AREENA la 24.10.2015
Siirtymä on lyhyt, kiirettä ei ole. Käymme matkalla syömässä, ööö, jossain ja jotain. En enää muista missä ja mitä.

Nukun loppumatkan, ja perille päästyämme menen huoneeseen nukkumaan lisää. Tsekkailemme nopeasti soundit ja siirrymme takahuoneeseen katsomaan kuinka naiseni pärjää Putouksessa. Hyvin se vetää, ja osa jutuista on aika tutun kuuloisia. Erään bändin bussissa on istuttu. No, eiks sais istua?



Kavereita saapuu takahuoneeseen kourallinen. Minä käyn Aaltosen kanssa saunassa. Puhumme pillusta, ja sen puutteen ajankohtaisuutta ei kumpikaan meistä voi kiistää.

Sitten keikalle. Siitä tulee silkkaa ylivoimaa. Vaikea arvioida paljonko porukkaa on paikalla, mutta kivasti sitä näinkin isossa paikassa on. Kiva vetää kun soitto kulkee ja yleisö on hyvin messissä. Vedämme pitkät encoret ja pakenemme vuorille.

Eihän siinä muu auta kuin tuhota kossut pois jaloista. Tai käsistä oikeastaan. Yöllä lähdemme kohti Karjalaa ja minä sammun. Tuttu kuvio.

Aamulla kympin jälkeen olen jo junassa matkalla Lappeenrannasta Helsinkiin Kirjamessuille.

Jätkää viedään.


JOENSUU, AMARILLO pe 30.10.2015
Kiireinen viikko. Jätän toivottavasti ensi syksynä ilmestyvän romaanini ensimmäisen version kustannustoimittajalle ja Likelle maanantain ja tiistain välisenä yönä. Keskiviikko, torstai ja perjantaiaamu menee uusia biisejä nauhoitellessa ja miksatessa kotona. Miitri hakee minut perjantaina yhden aikaan ja käymme kysymässä, onko vahvistimeni jo huollettu. Se ei ole, eli tämä viikonloppu vedetään sitten yhdellä vahvistimella ja kahdella kaapilla.

Suuntaamme kohti Viipurin portin ABC:tä. Edellisenä yönä olen nukkunut vain pari tuntia, joten nukahdan taas heti bussiin ja herään Joensuussa. Otan huoneen ja yritän jatkaa unia, mutta se ei enää onnistu. Suuntaan Alkoon ja sen jälkeen syömään.

Teemme äänenpaineen tarkastuksen ja toteamme, että kuuluvuus on todella paska. En kuule lauluani ollenkaan. Se vituttaa, mutta pitää vain toivoa, että kuuluvuus muuttuu jos ja kun yleisöä tulee paikalle. Siitä ei tosin ole takuita, sillä kuulemme, että kaupungissa on tänään 7 muutakin bändiä esiintymässä. Joukossa sellaiset nimet kuin Tuomari Nurmio ja Diablo.

Takahuoneessa on keskittynyt meininki. Sinkkonen tekee biisilistoja, minä punnertelen niin kuin aina ennen keikkaa. Kossu aukeaa, sitä tuhotaan varovasti. Sitten lavalle.

Jengiä on oikein hyvin, tupa on lähes täynnä. Kuuluvuus on yhä perseestä, eikä sille ole oikein mitään tehtävissä, vaikka Pete sitä yrittääkin. Se häiritsee ensin, mutta sitten pääsen sen yli ja loppupuoli setistä on jo ok. Jossain setin loppupuolella yleisöön ilmestyy tuttuja hahmoja. Janne Joutsenniemi sekä Stam1nan Hyyrynen ja Peksi. Miehet ovat Lehmossa äänittämässä uutta Stam1nan levyä. Me olemme menossa samaan paikkaan heidän jälkeensä joulukuussa.

Normaali meininki, takahuone täyttyy ystävistä. Juomme viinat pois, jätkät pakkaavat auton ja joskus aamuyöstä lähdemme ajamaan kohti Helsinkiä. Turha nukkua paria tuntia hotellissa, kun matkaan pitää joka tapauksessa lähteä aikaisin.


HELSINKI, NOSTURI la 31.10.2015
Olemme Nosturin pihassa joskus ennen yhtä päivällä. Olen taas nukkunut lähes koko matkan. Yritämme mennä Salveen syömään ja juomaan, mutta se on täynnä. Menemme sen naapuriin, paikkaan, jonka nimeä en muista.

Väsyttää helvetisti, mutta tunnelma on hyvä. Päivä menee odotellessa ja torkkuessa. Tarkkailemme soundeja, ongelmia ei ole. Jammailemme uuden riffin kasaan. Tämän jälkeen Hongisto sammuu takahuoneeseen, minä lähden Hämpyn ja Tumpin kanssa katsomaan naiseni edesottamuksia Putouksen suoraan lähetykseen.



Paha Kaksonen vetää jo, kun tulemme takaisin. Meilläkin on veto aikaisin, jo kympin jälkeen.

Lompimme lavalle. Alkunauha soi, esirippu aukeaa ja huomaamme, että jengiä on saatanasti. Yläparvi on suljettu, mutta alakerta on täynnä. Alamme vatkata ja huomaan, että tästä tulee vaikea veto. En meinaa päästä homman päälle missään vaiheessa. Keikan puolivälin jälkeen tapahtuu jotain, en tiedä mitä, mutta homma alkaa maistua ja piristyn. Setin loppu encoreineen on juhlaa.

Takahuone täyttyy jälleen ystävistä, juomme viinat pois. Jätkät siirtyvät yöllä Karjalaan, minä jään Helsinkiin.

No, eiks sais jäädä, säätäna?