KT JA PULINARISMIN UUDET TUULET

NAINEN SAATTAA TULLA KT:n BUSSIIN IMPENÄ, MUTTA LESKENÄ SE POISTUU

JANNE HONGISTO - BASISMIN JUHANI PALMU. TAI JUKKAPALMU. NOEIKSSAISVITTUOLLA!?


ROVANIEMI, COPPER MILL NIGHTCLUB pe 04.12.2015
Olemme taas kusessa. Liian kusessa.

Toisaalta: noeikssaisvittuolla?

Eipä siinä. Edellinen viikonloppu on mennyt Aaltosen kanssa duo-keikoilla. Kohteena olivat Lahti ja Savonlinna. Näistä Lahti oli oikein hyvä, Savonlinna meni vähän sinne päin. Elatusmaksujen takia jouduimme alentumaan duoilemaan, sillä Sleepparikeikkojen peruuntumisien aiheuttamat rahalliset tappiot olivat liian suuret. Ei auttanut muu kuin tiputtaa housut alas ja pyllistää.

Vieläkin sattuu hanuriin. Ja ihan vitusti.



Mutta nyt matka käy kohti Rovaniemeä. Sitä ennen ajamme toisen automme, Sprintterin, Lehmoon, sillä tarkoitus on keikkojen jälkeen jättää osa soittokamoista sinne ja aloittaa SF-Soundilla uuden levyn äänitykset, vaikka ihan tarkkaan ei vielä olekaan selvillä, mitä tuleva levy sisältää. Riffejä on paljon, muutama kokonainen biisikin. Torstain ja perjantain välisenä yönä on tarkoitus treenata uudet biisit kuntoon, mutta lopulta emme jaksa, koska Aaltonen on niin vitun vanha. Liian vanha. Mutta jotain saamme silti aikaan. Levy-yhtiömme edustaja Euge Valovirta näkee niinkin paljon vaivaa, että matkustaa Kööpenhaminasta Lappeenrantaan hakemaan allekirjoituksemme uuteen levytyssopimukseen. Eli kai levyjä sitten vielä tehdään. Tai ainakin me teemme. Vaikka tyhmäähän se on.

Mutta asiaan: matkasta Rovaniemelle en kauheasti muista, jos juuri mitään. Univelkaa on niin paljon, että kuittaan sitä bussissa. Kummassakaan himassa en nykyisin saa enää unta, sillä suu on huudellut lupauksia, joita kroppa ei pysty lunastamaan. Pää on täynnä liian paljon asiaa. On kirjaa, levyä ja muuta harmia.

Perillä ihmettelemme meininkiä. Vaihdan Aaltosen kanssa kitaroihin kielet, tarkkailemme soundeja ja suuntaamme syömään. Ruokapaikka näyttää olevan asiakkaitaan ja ruokiaan myöten trendikkäämpi mitä Helsingistä löytyy ikinä. Olemme transsissa. Mestassa on niin monta metriä muodokasta säärtä, ettei sellaista määrää löydy edes Norjasta. Säätäna.

Keikka on yhtä hurmosta. I-han saa-ta-nan hy-vä mei-nin-ki! Siitä ei tarvitse vaahdota sen enempää.


SIIKAJOKI (yksityistilaisuus) la 05.12.2015
Aamulla en muista edellisen illan tapahtumista mitään. Toisaalta: noeikssaisvittuollamuistamatta!?

Jossain vaiheessa bussi starttaa ja suuntaamme kohti paikkaa, jota en tunne. Sen verran jännittää, että pitää ottaa parit reissuviinit. Sitten katoaa järki.

Herään jossain hevon vitussa. On lunta, on pimeää, vituttaa ja ahdistaa. Bussi on jumissa räntälumessa jonkun vitun työväentalon pihassa, ja joku paikallinen traktoriukko repii sitä irti hangesta. Kiitos hänelle siitä. Seuraan tätä miesteutarointia aikani, sitten taas nukahdan.



Kyseessä on siis yksityistilaisuus. Noeikssaisvittuolla!? Radiopuhelimet ovat mestoilla myös. Siinä vaiheessa kun tapahtuman järjestäjä tulee ilman lupaa bussiimme huutamaan, että nyt jätkät lähdetään saunaan, minä päätän tehdä ainoan järkevän ratkaisun: menen takaisin punkkaan, lopetan hengittämisen, nostan kädet ilmaan ja leikin kuollutta.

Menetän paljon, tavallaan. Kuulen myöhemmin, että saunaillan päätteeksi Sinkkonen on ”päässyt” ampumaan hirvikiväärillä katulamppuja. Mutta tästä ei sen enempää, taitaisi olla poliisiasia.

Jätkät käyvät katsomassa Radiopuhelimet, minä en uskalla, sillä tekniikka varoittaa jengin olevan sellaista, että minut revittäisiin siellä kappaleiksi. Hynysen kanssa pitäisi päästä juttelemaan, vaikka mitään sanottavaa, tai edes asiaa, ei ole. Otan siis toiset tai kolmannet päiväunet. Tai nämä ovat oikeastaan iltaunet. Noeikssaisvittuolla!?

Keikka on muuten timanttia, mutta jossain vaiheessa vetoa tapahtuman järjestäjä tekee perinteiset ”urpot” ja kävelee lavalle, yrittää toimittaa jotain asiaa meille, nojaa toiseen vahvistin/kaappi -nippuuni ja kaataa sen. Settihän menee paskaksi, tietenkin, minä kävelen pois lavalta ulos hengittelemään kiukkani pois. Radiopuhelimien Mäki on ulkona tupakalla ja saa minut rauhoittumaan. Kävelen takaisin lavalle, ja loppusetin vedän toisella nipulla. Sekin riittää, mutta kieltämättä vähän vituttaa.
Pidämme bussijatkot työväentalon takapihalla. Kiihkeä meno. Myös Radiopuhelimien Mäki ja Raatikainen ovat paikalla. Puhumme eläinseksistä, toteamme sen olevan tällä hetkellä ainoa tyydyttävä seksin muoto.



Aamulla, tai iltapäivällä oikeastaan, havahdumme Lehmossa. Kasailemme soittokamoja, kuuntelemme demoja - joita siis on kasassa koko bändiltä, minulta ja Aaltoselta - ja teemme mielikuvatreenausta. Emme jaksa laittaa vielä vahvistimia päälle, saati soittaa rumpuja, sillä meteli ja soittaminen tuntuu keikkojen ja kännäämisen jäljiltä vielä ylivoimaiselta.

Maanantaina joskus aamupäivällä alkaa rokki raikaa. Jossain vaiheessa tajuan, että Kotiteollisuus kasaa viidennentoista levynsä pohjia, ja ihan tosissaan! Olen ihmeissäni. Missä vaiheessa nämä biisit on saatu kasaan?

Karmila saapuu maanantai-iltana valvomaan ”rosessia”. Prosessia rakkauden.

On jotenkin ihan vitun hyvä meininki. Oikeasti. Soitamme, sovitamme, hieman sävellämmekin, ja säädämme biisien tempoja kohdilleen. Tajuamme, että kasassa on nippu erittäin asiallisia biisejä.


KAJAANI, ROCKHOUSE KULMA pe 11.12.2015
Viikkohan siinä vierähtää, säätäna. Noeikssaisvittuvierähtää!?

Saamme kasaan kymmenen biisin rumpupohjat, kahteen mahdolliseen sinkkubiisiin myös kitarat ja bassot. Erittäin asiallinen meno. Lauluhommia sinkkubiiseihin jatketaan joskus tammikuun lopussa, itse levyä joskus maaliskuussa. Kai.

Back in business. Tapaamme tekniikan perjantaina Joensuun rautatieasemalla. Siirrämme soittokamat bussiin, herra Lakkala ajaa Sprintterin Lappeenrantaan ja me suuntaamme Kajaaniin. Minä puolestani suuntaan bussin perälle nukkumaan. On taas vähän univelkaa.

Herään keikkapaikan edessä. Olen saanut Tommi Liimatalta tekstiviestin, joka menee näin:
”He eivät koskaan tavanneet Helsingissä
vaikka toinen asui siellä pysyvästi
ja toinenkin aika ajoin.”

Samalla mies kertoo olevansa itsekin Kajaanissa, mutta liian kiireinen minua tapaamaan. Ja faktahan on se, että me asumme Helsingissä lähes naapureina, mutta koskaan emme ole siellä edes kaljoilla(kaan) käyneet. Säätäna.

Hotellille suihkuun. Pari päivää on mennyt sen verran röpötellessä/soitellessa, etten ole muistanut tällaista perusasiaa hoitaa. Nyt hoidan sen perusteellisesti. Juuriharjalla ja kloriitilla.

Keikka menee suoraan systeemiin, Kainuun musiikkitietouden ja -taidon historiaan. No, ei ne mitään tarkoita, mutta riittävästi. Erittäin hyvä meno, ja jengiä on niin säätänasti. Ja sitä seuraa erittäin kiva ilta tädin ja serkun seurassa. Serkun, joka taisi rakastua Miitriin.

Noeikssaisvitturakastua!?


MUHOS, MUHOS-KELLARI la 12.12.2015
Aamu Kajaanissa on huuruinen. Suuntaamme suoraan eiliseen soittopaikkaan, paikkaamme siellä tilanteen. Itse hoidan sen tuplakossulla ja pullollisella valkoviiniä.

Noeikssaisvittuhoitaa!?

Sitten meneekin makuuhommiksi. Seuraava havainto on bussissa herääminen, äänenpaineen tarkistaminen, sekä joku takahuoneen telkkarissa pyörivä Tähtien Sota -elokuva. Hämärähommia.

Onhan se taas semmoista. Porukkaa paljon, hyvä rähinä ja mikäettei! Suomeksi sanottuna: eivittumitäänhavaintoa. Ei paras, ei kyllä huonoinkaan. Eilisen Kajaanin jälkeen kyllä lievä pettymys, mutta ei paha.

Sunnuntaina suuntaan Helsinkiin Putouksen jälkilöylyihin. Ei ole mitään havaintoa siitäkään. Sammun kaikkine matkalaukkuineni johonkin baariin Porthaninkadun yläpäähän. Kuulemma.


PORI, BAR KINO pe 18.12.2015
Maanantaina on elämäni kovin krapula. Mikään ei pysy kädessä. Ei edes penis.

Pari päivää siinä menee, mutta perjantaina kaikki on kuitenkin jo oo ja koo. Olen päässyt jo Lappeenrantaan, ja hyppään bussiin joskus perjantaina puoliltapäivin Aaltosen ja Brumanin kyydistä. Otamme parit saunaoluet ja -viinit, sitten on päiväunien aika. Paitsi Hongistolla, joka on bailannut ankarasti läpi yön jossain Virossa. Nukahdan Aaltosen ja Hongiston papatukseen, siihen myös pari tuntia myöhemmin herään. Merkit ovat ilmassa. Ja ne ovat pahat.

Äänenpaineen tarkastus on totaalinen kaaos. Hongistolle pitää opettaa perusbiisitkin läpi, muun muassa Rakastaa/ei rakasta. Mies puhuu, ja ennen kaikkea soittaa kieliä, eikä edes basson. Hän soittaa kieliä rakkauden.

Käymme syömässä, minä myös juon. Suuntamme keikkapaikalle. Näyttää siltä, että jengiä on ihan vitusti, ja kun vähän ennen kahtatoista hiivimme alkunauhan tahdissa lavalle, tajuamme, että näin todellakin on. Porukkaa on enemmän kuin Porissa on meidän keikalla ollut koskaan. Enemmän kuin Pori Jatseilla läskejä kansanedustajia ja ministereitä.

Ihan törkeän hyvä keikka, ehkä syksyn paras. Mieluusti olisimme vetäneet myös toisen encore-setin, mutta eivät raukat osanneet sitä vaatia. Hyvä meno silti.


JÄRVENPÄÄ, SCANDIC JÄRVENPÄÄ 19.12.2015
Viimeistä viedään. Noeikssaisvittuviedä!?

Minä herään kahdentoista jälkeen siihen, että Broman vittuilee tyyliin ”siellä bussissa jo taiteilijaa odotetaan”. Olen toki käynyt jo aamiaisella yhdeksän jälkeen, kuten yleensä aina, mutta tietenkin nukahdan vatsa täynnä sen jälkeen uudestaan.

On siis vain yksi keino taltuttaa väsymys bussissa. Keinon nimi on alkoholi. Noeikssaisvittuolla!?

Hyppään Haagan kohdilla pois ja käyn syömässä lasten kanssa joulupäivällisen, koska jouluna en heitä näe. Aion nimittäin matkustaa Kuuhun.

Ruokosen Janne, tuo punkkari Jumalan armosta, kyyditsee minut ja kaksi naistani Järvenpäähän. Perillä tajuan, kieliä sen kummemmin ymmärtämättä, että Hongisto puhuu jo täyttä norjaa. Alkaa pelottaa. Äänenpaineen tarkastuksessa mies tunnustaa minulle kuiskaamalla olevansa ihan täydessä kännissä. Sinkkonen huutaa, että jos hän kuuli oikein, ja Hongisto ryssii keikan, bändin taru alkaa olla tässä.

Mutta nyt iloisempiin asioihin: bändin taru alkaa olla tässä.

No, ei vaan tänään juhlitaan Aaltosen nelikymppisiä! Sitä varten olemme varanneet puvut yllemme. Nyt mennään isolla kaavalla, säätäna. Ja vaikka Hongisto puhuukin kieliä, tunnelma on hyvä.



Käyn naisten kanssa keilaamassa, katson pieniä pätkiä Tartu mikkiin -ohjelmaa, sillä tahdon murtaa Oulussa alkaneen ja kyseiseen ohjelmaan liittyvän huonon karman keikan suhteen, ja suuntaan takahuoneeseen. Siellä meininki on yllättäen hyvä.

Hongisto ylittää itsensä, me vedämme normisti. Jengiä saisi olla enemmän, nyt sitä on ehkä vähän päälle sata, mutta tällä varoitusajalla se on oo ja koo. Tämä on siis myös yksi niiden peruuntuneitten Sleeppari-keikkojen tilalle saatu veto.

Asiasta seitsemänteen: tätä kirjoittaessani istun lentokoneessa jonkun vitun pariskunnan välissä, jotka eivät halua istua vierekkäin (määritelmä meni kysyttäessä: ”I want to sit here in this window place and my wife runs to the toilet all the time”), ja jompi kumpi niistä vittu vielä piereskelee. Luultavasti tuo nainen. En tykkää. Miten pariskunta voi valita lentokoneesta paikat niin, että mies on ikkunapaikalla ja nainen käytäväpaikalla? Ja minun pitää sitten olla siinä välissä, vaikka kysyimme, onko mahdollisuus vaihtaa? Homma huipentuu siihen, että nainen ei lopulta käy lennon aikana vessassa kertaakaan, minä käyn kerran.

Eniwei: kaksi encoresettiä, Satu Peikoista pitkästä aikaa, ja yhtä riemua sen jälkeen. Jätkät kuulemma greisisekopoltsibailaa bussissa matkalla Karjalaan, ja sen jälkeen pari päivää vielä perilläkin, minä suuntaan hotellihuoneeseen nukkumaan. Sen jälkeen reissaan New Yorkiin ja Panamaan joulua ja uutta vuotta pakoon. Tai sukulaisia oikeastaan.

Noeikssaisvittusuunnatajapaeta!?


NOMITÄVITTUAEIKSNYTSAISTAPAHTUATAIEHKÄTAPAHTUUSÄÄTÄNA!?

Paljon tapahtui vuonna 2015, ehkä liikaakin. Kruuna/klaava ilmestyi huhtikuussa, keväällä teimme siihen liittyen kiertueen, joka meni hyvällä sykkeellä yhdestä minun äänen menetyksestä huolimatta. Julkaisimme pari videota, Juurikkalan ohjaaman Emmauksen tiellä, sekä Sinkkosen ohjaaman Kruuna/klaava -videon, josta levy-yhtiö antoi jälkeenpäin palautetta, että budjetti oli ylitetty isolla kädellä, kuten myös koko levyn budjetti. Tässä vaiheessa me kysyimme, että noeikssaisvittuylittää, ja samalla ihmettelimme, miksi meille ei oltu missään vaiheessa mitään budjettia edes määritelty.

Toisaalta: me olemme taiteilijoita, emme taskulaskinmiehiä.

Siitä huolimatta levy-yhtiömme oli halukas uusimaan sopimuksemme. Me emme välttämättä olleet, mutta toisaalta ei ollut myöskään syytä valittaa. Miksi muuttaa kaavaa, jos se toimii? Nimet iskettiin papereihin kuitenkin vasta joulun 2015 alla, koska aikaisemmin emme jaksaneet tai kerenneet. Siinä oli vähän kaikenlaista.

Kesällä teimme normaalin rundin, tai ehkä siinä mielessä poikkeavan, ettei festareita ollut kuin muutama. Se johtuu siitä, että olemme niihin liian vanhoja, eikä oikeita rockfestareita ole kai enää edes olemassa. On vain hengailuviikonloppuja lökäpöksyille ja iiiiik-pissiksille. En ole katkera, mutta kuitenkin.

Meno jatkui kiivaana. Minä kirjoitin, ja kirjoitan yhä, esikoisromaaniani, joka ilmestyy vuoden 2016 syksyllä. Biisejä alkoi tipahdella kesän aikana sitä tahtia, että teimme niistä ensimmäisen demon elokuun lopussa. Pyörityksessä oli kahdeksan aihiota, joista pari oli ihan hyvääkin. Osa oli Kruuna/klaava -sessioista, osa oli soundcheckeistä kasatuista riffeistä ja osa oli minun ja Miitrin demoista. Jatkoimme työstöä. Tai jyystöä oikeastaan. Lisää syntyi jatkuvasti.

Lokakuun alussa lähdettiin syksyn rundille, jonka oli tarkoitus jatkua jouluun asti. Niin se jatkuikin, mutta yhteiskeikat Sleepy Sleepersin ja Pelle Miljoonan kanssa peruuntuivat, koska näytti siltä, ettei Sleeppareitten rahkeet riitä. Jälkiviisaana tekisi mieli sanoa, että mitä mie sanoin, ja kesän aikana hommaa ääneen epäilinkin. Olisi kyllä ollut kiva käydä soittamassa ja kukkoilemassa, mutta ehkä hyvä näin. Vähän väärä porukka ja paketti meille. Ja jos ihmisiä ei kiinnosta, niin sitten niitä ei kiinnosta.

Toisaalta, ei minuakaan kiinnosta ihmiset.

Joulukuun alussa, keikkojen lomassa, suuntasimme Lehmoon äänittelemään tulevan levyn rumpupohjia. Osa demoista oli tässä vaiheessa jo hylätty, olimme tehneet jo nipun uusia, ja lopulta kasaan saatiin kymmenen biisin rumpupohjat, joista kaksi valittiin singlevaihtoehdoiksi. Minun on tarkoitus laulaa nämä kaksi biisiä tammikuun loppupuolella (kukakohan tekisi sanat?), ja valmista on joskus maaliskuussa, jolloin jompi kumpi biiseistä julkaistaan, ja kai biisiin pitäisi joku videokin tehdä (kukakohan sen tekisi?). Itse levyn tekoa jatketaan maaliskuussa Tikkalassa, se miksataan kai touko-kesäkuussa, ja kaupoissa se on, jos mitään levykauppoja enää silloin on olemassakaan, elokuun lopussa.

Oha se varma.

Kukakohan muuten ottaisi promokuvat ja tekisi kannet? Pavosen Heska? Arska joka on terapiassa? Noeikssaisvittuottaajatehdä?

Syksyllä tehdään rundi, joku toinen single pitäisi ehkä julkaista, videota pitäisi kai saada aikaan, ja joulun 2016 tienoilla mennäänkin sitten jo hautaan. Suunnitelma on aukoton.

Kiitti tästä vuodesta, rakkaat! Nyt nukun viikon tai kaksi.

Noeikssaisvittunukkua!?


- hynynen, Panamassa 30.12.2015