LUTKAJENKKAA SUOMEN SUVESSA

LAPPEENRANTA, OLD COCK pe 29.5.2015
Sitä on liikkeellä. Tärinää. Ränni täyttää näinä päivinä kaksi vuotta. Kukkia pöytään.

Toimittaja Hirn kurvaa pihan eteen iltapäivällä, tuo tullessaan ison klöntin villisikaa ja pyytää näin jo etukäteen anteeksi. Silti mies laitetaan töihin. Vene, keltainen kostaja, raahataan Hirnin nelivedolla veneliikkeeseen, Hummerissa ei ole vetokoukkua. Vene menee vaihtoon.

Ajokortti pöydälle, alkaa ankara kaataminen. Hyppäämme polkupyörien selkään ja suuntaamme kaupungille Old Cockin terassille, jossa Sinkkonen, Hyyrynen, Kallio ja Petsalo ”pekuloivat” tulevan videon speksejä. Pekulointi käy kiivaana pari tuntia, sitten on aika tsekkailla soundiloita. Niitä omia soundiloitaan ne tsekkailee. Se menee hyvin. Ilmassa leijuu jännitys, sitä pystyy koskettelemaan. Koskettelemmekin.

Tämä keikka on korvaava huhtikuun katastrofille, jossa ääni petti jo viiden biisin jälkeen. OsoIttautuu, että tupa on tukossa. Alkunauha soi ja rykmentti astelee lavalle. Alkaa pamputus, joka hakee vertaistaan. Jännittää niin paljon, että varsinkin setin alkupään biisien sanat hakevat, mutta eturivin tytöt paikkaavat urakalla. Paitsi Katri, joka ei muista Laulu kuolleille -biisin kolmattaa säkeistöä. Kiitos kuitenkin yrittämisestä.

Takahuone täyttyy ystävistä. On aika juhlia, vaikka keikka ei täydellinen ollutkaan. Aina on syytä juhlaan. Niitä omia juhlaloitaan ne pittää.

SIPOO, PARONI la 30.05.2015
Toimittaja Hirn autoilee ja hikoilee, minä ja Perankoski istumme kyydissä. Torkun, ei vanhus jaksa.

Pysähdymme Nikkilän vanhassa mielisairaalassa, Niksulassa. Kivat maisemat, kivat rakennukset. Seurueen miespuoliset henkilöt ottavat munat esiin ja kusevat pihalle.

Tekniikka kasailee jo kamoja kun tämä hyvän mielen seurue saapuu paikalle. On aika nauttia päivän ensimmäinen valkoviini. Sitten tarkistetaan äänenpaine ja sen laatu. Molemmat saadaan kohdilleen Aaltosta lukuunottamatta. Hän on naisystävänsä kanssa yksityisbileissä Helsingissä soittamassa. Niitä omia biisilöitään ne siellä soitteloo. Yritän testailla Aaltosen kitarakamoja, mutta tehtävä osoittautuu liian vaikeaksi. Liikaa liikkuvia osia, liikaa erilaisia nappuloita.

Hirn ja Perankoski ulos, Aaltonen sisään. Takahuonetta ei ole, on vain lastauslaituri ja varasto. Onneksi ilta on lämmin.

Ei mikään yleisöryntäys, tupa on puolillaan. Hyvä edes niin. Vedämme kelpo setin. Ei vieläkään täydellinen, mutta paranemaan päin.

Hirn on tehnyt paluun ja järjestää minulle, itselleen ja miksaaja Isotalolle kyydin Helsinkiin. Muut palailevat aamuyöstä Karjalaan. Kai.

ESPOO, KIVENLAHTI ROCK pe 05.06.2015
Tulemme Viipurista. Bussi on täynnä porukkaa. Järjestämme ylimääräisiä passeja ja rantaudumme alueelle.

Kävelen Viipurin tuliaisen kanssa katsomaan, tai kuuntelemaan oikeastaan, Kosmikudin keikkaa pikkulavalle. Järjestäjällä on asiasta eri näkemys asiasta kuin minulla, sanoo, ettei alkoholia saa tuoda alueelle. Naisystäväni, sama kuin aikaisemminkin tällä kertaa, näyttää tölkkiä järkkärille ja väittää juoman olevan eheyttävää terveysjuomaa, että jos järkkäri sattuu osaamaan venäjää, niin se on luettavissa tölkin kyljestä. Vale menee läpi.

Kosmikud on hyvä, samoin Melrose ja Mokoma. Nazareth ei ole. Epävireistä paskaa, jopa minä kuulen sen. Ja silloin ollaan pahasti epävireessä.

Keikka tapahtuu, se on hyväntuulinen, paras tähän mennessä. Hienoa soittaa isolla lavalla pitkästä aikaa.

Tämä arkoittaa armotonta juhlintaa. Yövymme Haagassa. Nainen ehdottaa tekevänsä pullaa, mutta se ei meille käy. Me ei olla mitään pullapoikia. Paitsi Janne. Pullasta se tykkää. Naiset, leipokaa sille, pitäkää sitä hyvänä.

LAHTI, MÖYSÄN BAARI la 06.06.2015
Rantaudumme Möysän baarin eteen, tapaamme sattumalta Marko Haaviston. Mukava mies, mutta ei anna peppua. Vielä.

Paikalliseen parille viinille, ruokailua ja äänien tarkastelua. Ihmettelyä. Kiva mesta.

Keikkamyyjämme saapuu ja kertoo loppukesän kuviot. Minä otan päiväunet bussissa ja lompsin puoli tuntia ennen keikkaa takahuoneeseen. Väkeä on kivasti, minä suuntaan paskalle.

Punk-keikka. Innostun niin, että haluan vetää Leiki kuollutta -biisin ilman kitaraa. Tai tajuan olevani sen verran pökissä, etten pystyisi vetämään sitä. Roikun mikrofonin jalassa ja leikin Rottenia, Biafraa ja Syrjää. Kivaa.

Kaarle Viikate päivystää takahuoneessa jaloviinapullon kanssa. Sovimme tekevämme kimpassa murhaballadi-levyn. Kaarle ei luultavasti muista tätä, ja minäkin yritän unohtaa.

En unohda.

VEHMAA, VEHMASSALMEN PAVILJONKI pe 12.06.2015
Vanhan liiton tanssilava-keikka. Olen hämmentynyt. Pojat hakevat minut Haagasta, tulen sinne suoraan Yle Puheen haastattelusta, jossa muistelin Timo Rautiaisen kanssa menneitä vahvassa krapulassa.

Hongisto vapaa-ajan ystävineen on saanut bussin viimein valmiiksi. Tähän asti kesän keikkoja on tehty miten ja millä milloinkin. Bussi on hieno. Ja ennen kaikkea se toimii.

Saavumme perille, kasaamme kamat ja testaamme ääniä. Niitä kuuluu. Kuu luu. Kukkuluuruu.

Hahmogalleria on totta. Paviljongin vieressä on asuntoautoalue (miten tuo kirjoitetaan?), ja sieltä valuu hahmoja yleisöksi. Olemme hieman kauhuissamme. Kaksi nuorta miestä paikkaa tilannetta. He tuovat meille uuden, tuunatun kossupillin kossuineen. Riemastumme kokeilemaan sitä. Toimii. Edellinenhän katosi jonkun Himoksen keikan yhteydessä.

Porukka on laskettavissa, mutta antavat meidän sentään vetää setin ja parit encoret päälle. Vähän vaisua, mutta perusveto. Se ei kuitenkaan riitä meille. Pitää tarkistaa asennetta. Minä unohtelen taas sanoja. Vituttaa.

Ajamme Haagaan yöksi. Emme syö pullaa. Bussi toimii yhä. Hongistolle kiitos, saimme siltä paljon. Ja enemmän.

KOUVOLA, VAAKUNA PIKNIK la 13.06.2015
Hongisto on karannut aamulla lähibaariimme, Frendiin. Sitä ennen hän on lämmittänyt pihan paljun ja saunan. Ahkera puliukko.

Saavumme Kouvolaan alkuillasta. Vanhempani tuovat tyttäreni paikalle. Lähdemme ensi yönä lomalle. Tunnelma on sen mukainen, hymyilyttää. Käymme syömässä, äiti tarjoaa, rikas äiti.

Keikka kulkee, jengiä on pirusti. Hyvä vetää, hyvä mieli. Lyhyt festarisetti. Ei tule edes hiki, mutta tunnelma on kohdallaan.

Bäkkärillä tapahtuu. Tytär käy pyytämässä nimmarin Haloo Helsingin Elliltä. Se antaa. Jutustelua 69 Eyesin tyyppien kanssa. Kimppakiertuetta suunnitellaan. En usko, että koskaan toteutuu. Käymme katsomassa Haloo Helsinkiä. Homma on isollaan, rahaa lentää pommeina taivaalle.

Isotalo ajaa yöllä Helsinkiin. Pakettiauton etupenkillä istuvat Perankoski ja tytär Hynynen, minä nukun takakontissa.

Aamulla lähtee lento Miamiin.

TUNTEMATON HOMO, HIEKKALAATIKKO-KRAPULA JA MUITA IHMEITÄ

MUTTA MIKÄ ON LUTKAJENKKA?

VANTAA, TULISUUDELMA pe 26.06.2015
Miamissa huojuivat palmut, Vantaalla on vähän hiljaisempaa. Saavun sinne suoraan lentokentältä. Jet lag on tosiasia, kaikki on usvaa. Menen suoraan maate ja laitan jätkille viestin, että tulevat herättelemään jos miestä ei iltaan mennessä näy.

Näkyy se. Valun alkuillasta äänenpaineen tarkastukseen. Ei ongelmia. Sitten taas unille, silmät ei pysy auki.

Puoli tuntia ennen keikkaa takahuoneeseen. Tunnelma on hyvä, mutta hermostunut.

Keikka lähtee hyvin. Leiki kuollutta -biisissä katkeaa kieli, saan vetää sen taas ilman kitaraa. Väsymys ja viina alkaa painaa loppusetistä. Alkaa vituttaa. Lyhennän omalla luvalla encoresettiä, ei jaksa. Vuonna 1 & 2 jää soittamatta.

Kuka käski olla läski? Skarppaa, Hynynen. Köysi kiristyy, Hynynen.

Kossua, komissario Hynynen.

LEMI, JALKOSALMEN LAVA la 27.06.2015
Lemi oli meille hyvä.

Hongisto on tullut Vantaalle prätkällä, sen akku reistailee. Suuntamme heti alkumatkasta Biltemaan. Pojat askartelevat prätkän kimpussa, minä menen maate. Kisällillä on niin paha olo, että hän kävelee Biltemasta hiekkalaatikko kainalossaan. Bussissa Kisälli muistaa, että eihän sillä saatana ole edes lapsia. Hiekkalaatikko-krapula.

Saavumme Lemille joskus iltapäivällä. Matkalla rakennamme tulevan kirjani rungon. Sen nimeksi tulee Tuntematon Homo.

No, eikä tule. Vaihdan kitaraan kielet. Jammailemme Miitrin kanssa bussissa, pari biisiä syntyy heittämällä. Lisää riffejä syntyy äänenpaineen tarkastuksessa, soittelemme niitä niin kauan, että jengiä täytyy pitää portin takana pois häiritsemästä.

Suuntaamme paikalliseen, Jehuun. Meininki on täysi inferno, jengi tönii, huutaa korvaan. Juomme parit viinit silti sujuvasti. Sitten bussiin mököttämään. Minä käyn paskalla, keikkapaskalla.

Keikka on timanttia, ehdottomasti kesän paras. Leivomme pari encoresettiä kaupanpäällisiksi. Vitun hauskaa. Hämäläisen klaani ja naiseni tanssivat yleisössä lutkajenkkaa. Ensimmäinen kesän veto, johon olemme kaikki täysin tyytyväisiä. Tästä se lähtee, viimein.

Nyt on oikeasti syytä juhlia. Suuntaamme Voisalmeen.

Juhlat kestävät pari viikkoa.