KOTITEOLLISUUS - SUOMEN KOVIMMAT AITTAJUOKSIJAT

LEMPIJUOMAMME: VIRVOITUSJUOMA (mallia 013)

"KUN KOSSUPILLI SOI, SIIHEN VASTATAAN" (vanha karjalainen sanonta)

"Täällä huojuu vain puut. Ja minä." (Risto Salmi/"Niemi", Matti Ijäs: Viimeinen keikka)

HIEMAN TAUSTAA (Wikipedia): Koskenkorva tuli markkinoille 1953. Puolen litran pullollinen maksoi tuolloin 495 markkaa (vastaa ostovoimaltaan noin 15,44 euroa vuonna 2012). Usean vuosikymmenen ajan juomaa sai vain 0,5 litran lasipullossa. Sitä ei myöskään viety ulkomaille. 1990-luvulla Koskenkorvaa alkoi saada muissa pakkausko'oissa ja muunnelmina. Vuonna 2008 perinteinen 0,5 litran lasipullo maksoi 10,49 euroa.

Pullon etiketissä luki alun perin "Koskenkorvan viinaa", sittemmin "Koskenkorvan viina" ja nykyään "Koskenkorva Viina". Muotoa on arvosteltu kielenvastaisena.

Koskenkorva oli Alkon myydyin tuotemerkki, kunnes Hartwall Original Gin Long Drink ohitti sen vuonna 2005.

Se oli virhe.


KALAJOKI, MERISÄRKKÄ pe 25.07.2014
Kalajoki on niin vitun kaukana, ettei sitä voi järjellä selittää. Ei ainakaan minun järjelläni. Mutta maailmassa on paljon muitakin asioita, joita ei voi selittää järjellä. Näihin kuuluu muun muassa nainen ja kitara. Päätän siis mennä bussin takaosaan nukkumaan heti aamusta ja jätän ajattelutoiminnan muille.



Havahdun kunnolla vasta Lapinlahden kohdilla, johon pysähdymme syömään. Isotalo on napattu kyytiin ilmeisesti Kuopiosta. Tyhjennämme pikaisesti lounaspöydän, pieraisemme kiitokseksi ja jatkamme matkaa.

Perillä suuntaamme suoraan olutravintolaan. CatCatin tytöt kasailevat siellä kamojaan. Moikkaan sille vaalealle, tumma ei minua edes huomaa, saati tunnista. Blondit ovat aina oikeassa.

Kieltenvaihtotalkoot on tosiasia. Sitten tarkkailemme soundeja. Treenaamme Yhtälön kuntoon, kokeilemme paria muuta biisiä ja homma on hallussa. Valumme hotellille hetkeksi elpymään. Kerkeän tutkailla tv-tarjontaa. Siinä ei paljon tutkailtavaa ole. Siirryn siis hetkeksi unimaailmaan, jossa on tiukkoja takaa-ajo -kohtauksia sekä alastomia naisia, jotka ottavat estottomasti suihin, vaikka en sitä pyydä.

Keikkapaikalla on rauhallista. DJ soittaa Mokomaa ja System of a Downia. Kai se kuvittelee, että hevi vetää kansaa paikalle.

Ei se kauheasti vedä. Emmekä vedä mekään, korkeintaan käteen. Kai siellä toistasataa hahmoa hiippailee ympäri tanssisalia, mutta jotenkin meininki on niin sympaattinen, ettei se menoa häiritse. Meillä ainakin on helvetin kivaa ja sen verran mitä näen, niin on pienellä yleisölläkin.

Se riittää meille. Kossua huuleen ja hotellille maate. Pitkän päivän jälkeen on veto totaalisen pois.


KUOPIO, ROCKCOCK la 26.07.2014
Aamulla, kunnon unien ja panojen jälkeen, on kuitenkin niin hyvä olo, että se on pilattava parilla drinkillä. Edessä on matka Savon sydämeen, isieni maille. Ja äitieni. Ja serkkujeni, jotka ovat naimisissa keskenään. Banjo soi ja jalkajousi laulaa.

Ankaraa matkustelua tapahtuu. Perillä minä, naiseni ja Hongisto suuntaamme festarialueelle drinkille. Eihän siellä rauhassa saa olla, mutta se ei haittaa. Meininki on rauhallinen ja hyvä. Jotenkin mukavan seesteinen parista hysteerisestä naisesta huolimatta.



Keikkaa odotellessa tulee tsekattua pari biisiä Bat & Ryydiä. Tajuan, että kun se ei toiminut 90-luvullakaan, niin miksi se toimisi nyt. Myötähäpeä on tosiasia.

Jotenkin ihan järjettömän hyvä fiilis painaa päälle jälleen kerran. Mikä vittu minua riivaa? Kaikilla tuntuu olevan helvetin hauskaa. Fiilis ei huonone yhtään, kun astumme lavalle. Jengiä on ihan saatanasti, eikä se poistu vaikka Hongisto saapuukin meidän jälkeemme lavalle tuulettelemaan trikoissa, tennissukissa, sandaaleissa ja vyölaukussa. Homma toimii tästä huolimatta!

Kesän, ehkä koko uran, paras keikka! Heittämällä. Ainoastaan Hongisto marisee sitä että hänen piti esittää koko keikan ajan sitä vyölaukkumiestä.

Totean, että jokainen kantakoon vyölaukkunsa itse. Hyppäämme bussiin ja suuntaamme Karjalaan. Kotimatkalla bailaan ankarasti. Se tarkoittaa sitä mitä ennenkin: nukahdan heti alkukilometreillä. Tai metreillä.


VANTAA, TULISUUDELMA pe 01.08.2014
Pulisuudelma, lempipaikkani. Tämä ei ole ironiaa.

Ajan paikalle naiseni autolla. Kuin kohtalon lyömänä saavun paikalle täsmälleen samaan aikaan kuin keikkabussimme, jota ajaa - ta daaaaa - Janne Hongisto! Nomikäettei!

Eihän siinä auta muu kuin ottaa kalja huulille. Törmäämme Pätäriin, vuosikausia jossain vitun regeimaassa asuneeseen vosuun, jonka viemme Hongiston kanssa fiilistelemään Vantaan vihertäviä jokimaisemia. Pätärin tarinoista selviää, että hänen sukupuolielimensä on kuulemma nykyisin saman värinen kuin Vantaan joki: se hehkuu vihreyttään ja sitä ei ole käytetty muuhun kuin kusemiseen. Se oli surullinen tarina.

On siis aika karkoittaa nainen helvettiin ja mennä tarkastelemaan ääniä. Homma toimii.



Soittoaika venähtää lähemmäs yhtä. Se ei paljon puristele. Menemme tontille ja otamme sen haltuun. Vedämme ihan törkeän hyvän keikan. Tylsää kirjoitella kerta kerran jälkeen näin, mutta se on totta. Nyt on tosin sen verran kuuma, että laatta lennähtää välittömästi toisten encoreitten jälkeen. Kunto kestää juuri sen verran, kun pää antaa sen kestää.

Ihan saatanan hauskaa. Takahuone on täynnä jengiä ja lopulta minä saan Anal Thunderin ja Ruokosen Jannen, kavereiden kesken Ruokosen Janen, siivellä kyydin Helsinkiin jonkun hahmon hot rod -autossa.

Tyylikkäin kyyti koskaan. Ja baras! Piti kirjoittaa se b:llä, kun oli niin erikoismeininki.


JÄRVENPÄÄ, STREETFEST pe 08.08.2014
Onhan se niin, että on keikkapaikkoja. Ja sitten on Kerava ja Järvenpää. Mutta ne ovat meidän mestoja. Ja niin on moni muukin sellainen, jotka Luoja on hyljännyt.

Kevyt krapula on totta. Eikä ihan kevytkään. Olen juhlinut eri asioita koko saatanan viikon.  Ja niin on koko Lappeenrannan ystäväpiirinikin. Tuntuu, että kaikilla on loma-asetukset vahvasti päällä, ja se on aivan hyvä.
Aloitan Järvenpään visiittini "tyylikkäästi" ja käyn syömässä sushia. Paikalle saapuu myös toimittaja Jouni Hirn. Lapioimme joillain vitun tikuilla riisiä ja raakaa kalaa, puhumme Etelä-Saimaan kulttuuritoimituksesta pelkkää hyvää ja suuntaamme keikkapaikalle.

Ilmenee vakava ongelma. Minun, taiteilijan, on itse käveltävä festarialueen poikki ja haettava meille kuuluvat keikkakossut! No, onhan se uhrauduttuva, asia on kuitenkin akuutti ja tällä hetkellä maailman tärkein. Tiskillä törmään Kelan Anssiin, jonka keikkaa juuri hetki sitten olen käynyt kyttäämässä. Hämmentävää settiä, bändihän toimi. Ammattimiehet rokkasivat kuin hurrikaani ja Anssin pillihousut korostivat hienosti hänen pakaroittensa täydellisiä piirteitä. En ole homo, mutta panisin.

Oma keikkamme on ohi liian nopeasti. Tunti on meille kuin pieru, johon sisältyy lyhyehkö varsi. Mutta hyvin se menee. Ihan saatanan hauskaa.

Miitri, minä, Hirn, naiseni ja hänen serkkunsa "Delete-Honkanen" suuntaamme paikalliseen baariin vetämään karaokea. Minä ja Miitri vedämme pari biisiä, pakenemme bussiin ja sitten häviää muisti.

Herään aamu viideltä bussista. Se on parkissa, mutta minulla ei ole mitään tietoa missä.

Linnut laulaa, minä en.


NAANTALI, KAIVOHUONE la 09.08.2014
Myöhemmin aamusella tajuan, että olemme Lohjalla, kokkimme Tumpin talon välittömässä läheisyydessä. Valun pihalle ja avaan oluen. Tumppi ja Hongisto ovat hereillä, laitamme Bowien Let´s Dance -levyn soimaan ja alamme tanssia. Pikku hiljaa muutkin heräilevät ja syömme aamiaista.

Matka Naantaliin menee nukkuessa. Perillä alkaa kuitenkin kevyt korjailu. Vaihdamme Aaltosen kanssa kielet ja vedämme pari eheyttävää keskiolutta. Maistuu hyvälle, nam.

Tarkkailemme kiivaasti soundeja. Ne asettuvat paikalleen yllättävän nopeasti. Tämän jälkeen siirrymme syömään ja sen jälkeen hengailemme bussissa tovin, kuuntelemme kuskimme Hesen haitarioopperaa, juomme parit drinkit ja siirrymme keikkapaikalle. Jotenkin helvetin rento ja hyvä meininki taas.

Se näkyy keikalla. Homma on täysin paketissa. Kunnon baarikeikka pitkillä encoreilla on tosiasia. Ja se, että on ihan helvetin kuuma. Homma tuoksahtaa rockille.

Havahdun aamulla taas jostain. Joku sanoo, että lompsi ulos bussista, olemme Helsingissä. Otan varusteeni ja käyn.


KEMI, CORNER INN pe 15.8.2014
Meno on rajua, liha irtoaa luista. Tulen Tallinnasta, hyppään taksiin ja ajelen lentokentälle. Sieltä lennän Kemiin, jossa Juice-rockin järjestäjä Jani on ystävänsä kanssa minua vastassa. Saan kossupullon, jonka otan ilolla ja hörpyillä vastaan. Huuleni kohtaavat lasiset muodot, jotka ovat ihanimmat maailmassa. Minut viedään keikkapaikalle, jonne jätkät ovat saapuneet hetkeä aikaisemmin. Me rokkarit suuntaamme kuskimme Hesen ja Hämpyn kanssa syömään, jätkät jäävät rakentamaan.

Meininki on hyväisä ja ruokakin maistuu. Ja ruokailun jälkeisessä äänenpaineen tarkastuksessa ei ongelmia ilmene.
Makailemme hotellissa hetken. Paikalle ilmestyy myös Lene, Terveiden Käsien entinen kitaristi ja basisti, joka vie Hongiston pahuuden poluille eli huoriin ja baariin. Minä jään makailemaan vielä hetkeksi, mutta seuraan pian perässä. Saan revittyä Hongiston jonkun vosun päältä viime hetkillä ennen laukeamista ja lompsimme takahuoneeseen rentoutumaan.

Jumalauta, keikka on yhtä juhlaa! Hikinen baarimeininki, jengiä on niin saatanasti ja soitto kulkee. Rokkaamme kuin hurrikaani! Parasta meininkiä ja laatua mitä karjalaiset voivat ja osaavat tarjota. Ja parastaan pistää myös kemiläinen yleisö.

Pakko käväistä baarin puolella, nyt on niin saanut olo. Juomme muutamat drinkit ja kuuntelemme kun paikalliset laulavat karaokea. Jossain vaiheessa minun on riistettävä mikki joltain alkuasukkaalta, koska mies raiskaa Juicea todella vahvalla kädellä. Minä jatkan raiskausta, mutta hieman hellemmällä otteella. En työnny kakkoseen. En ainakaan ilman lupaa.

Minä olen taiteilija, mutta en moukka.


IISALMI, RUNNIROCK la 16.8.2014
Viimeistä viedään.

Aamu Kemissä sujuu leppoisissa merkeissä. Käymme musiikkiliikkeessä ostamassa kaupan kaikki 1.0 -soittolehdykät ja suuntaamme aamuolusille. Paikallisessa baarissa on helvetti irti. Lapin miehet ördäävät hullun lailla. Seuraamme liimautuu kanadalainen vahvistus, Jyrki, joka tarjoaa meille oluet ja johdattaa meidät Alkoon, josta käymme hakemassa viinalastin kesän päättäjäisiä varten. Lienee turha mainita, että virvokkeita (mallia 013) ostetaan paljon.



Lompsimme lavalle ja kesän viimeinen keikka saa arvoisensa piirteet. Nimittäin Allun piirteet. Tajuamme samalla, että Arska on terapiassa. Taas pitää siis rukoilla ja hinkata. Jengiä on niin saatanasti ja bändi on kunnossa. Yksi kesän parhaista vedoista ehdottomasti. Sen kruunaa se, että tapahtuman juontaja Ile Vainio luovuttaa minulle jossain vaiheessa kesken keikan liki legendaarisen veterano-paidan ja ylentää minut "Johtokunnan" jäseneksi.

Todella outo olo. Puuskutamme bussissa, juomme kossua ja ihmettelemme, että mitä nyt alettaisi. Edessä on loma, uuden levyn äänitykset ja kokoelmalevyn kasaus. Mutta mitä ennen näitä?



Päätämme tehdä ainoan mahdollisen ratkaisun. Kasaamme kamat, pakkaamme bussin ja ajamme Lappeenrantaan ja Voisalmeen ryyppäämään. Viikoksi.

Oli ihan vitun hieno kesä. Uramme paras. Kiitos, ihmiset!


FAKTAA:
- Uusi single Helvetti jäätyy ilmestyy 26.9.2014.

- Kokoelma Murheen mailla II ilmestyy 17.10.2014. Se sisältää kolme levyä. Ensimmäisellä on "hitit" (ja kaksi uutta biisiä Helvetti jäätyy sekä Yhtälö), toisella harvinaisuuksia ja kolmannen levyn sisältö selviää aikanaan.

- KT aloittaa ties monennen levynsä äänitykset 22.9. Joensuun kupeessa. Levyä tehdään hissukseen ja se on julkaisukunnossa toivottavasti keväällä 2015.

- Syksyllä tehdään rundi, ensi vuodesta ei ole vielä tietoa