MAAILMANLOPUN MEININKI

NAANTALI, KAIVOHUONE pe 7.6.2013
Tästä se nyt lähtee. Keikkaputki, joka kestää joulukuun 14. päivään asti. Näin pitkää rundia emme ole aikaisemmin tehneet.

Koko talvi ja kevät on mennyt Maailmanloppu-levyä tehdessä sekä Paskapuhetta-kirjaa kirjoittaessa. Röi... eiku töitä on siis paiskottu. Jos biisintekoprosessi sekä kirjan pohjatyöt lasketaan kaikki yhteen nippuun, niin yhteensä pari vuotta. Nyt edessä on levyyn sekä kirjaan liittyvät promot, uusien biisien treenaus sekä muutama Radio Rock -työvuoro, joten helpotusta ei ennen heinäkuun puoliväliä ole odotettavissa. Joten anteeksi vaan, että näiden päiväkirjojenkin kirjoittelu on venähtänyt tänne asti. Vaikka tunnetustihan on tiedossa, ettei näitä kukaan edes lue. Silti yritän nyt parhaani mukaan muistaa viimeisen kuukauden tapahtumat.

Naantali on onnela. Maailma, jota ei ole oikeasti olemassa. Pariskunnat kävelevät käsikkäin ja lapset ilakoivat.

Karjalan miehille tämä tarkoittaa helvettiä.

Haistatan purjehdusjengille pitkät vitut, vaihdan terassilla kitaraan kielet, käyn erään ihanan vosun kanssa syömässä ja alan valmistautua keikkaan. Jännittää ihan vitusti, mutta siihen löytyy lääke. Sen lääkkeen nimi on, DA-DAA, kossu.

Ihan asiallinen ensimmäinen veto. Olemme kolmestaan liikenteessä, joten perusasioiden äärellä ollaan. Jengiä on perkeleesti ja he metelöivät siihen malliin, että joudumme, tai saamme, heittää pari encoresettiä. Ja mehän vedetään, sillä homma tuntuu maistuvan.

Myös viina maistuu. Vedämme armottomat lärvit.

KANKAANPÄÄ, AMERICANO la 8.6.2013
Missä on Kankaanpää? Tätä kyselen matkalla, mutta perillä tajuan, että olemme olleet täällä kerran aikaisemminkin. Americanoa pitää joku mamu-hahmo, joka on oikeasti ehkä mukavin keikkajärjestäjä tässä maassa. Mahtava tyyppi.

Majoitustila on sympaattinen. Joku vanhahko omakotitalo laitakaupungilla. Vietämme siellä aikaa ennen äänenpaineen tarkastusta. Sen tehtyämme minä nappaan jonkun naisen kainalooni ja suuntaan keskustaan drinkille.

Ei mene putkeen. Viereeni istuu mies, joka toteaa "saanko istua tähän, tai kyllä mä istun vaikka en saisikaan". Minä en alistu, vaan totean, että minulla on huomattavasti viehättävämpää seuraa pöydässä jo valmiiksi, että herra voi suksia vittuun. Tämä selvä viesti ei meinaa mennä urpon jakeluun. Onneksi miehellä on sen verran fiksu kaveri, että hän raahaa hahmon lopulta toiseen pöytään.

Porukkaa on ja soitto kulkee siedettävästi. Huomaan, että demppikäsi ei toimi niin hyvin kuin eilen, mutta biisit kulkevat silti. Pari encoresettiä vedämme täälläkin, on sen verran hyvä meininki.

Minä nukahdan bussissa välittömästi kun matka Karjalaan alkaa. Pappa on väsy.

KALAJOKI, MERISÄRKKÄ pe 14.6.2013
Missä on Kalajoki? Ilmeisesti hevon vitussa, sillä matkaa tehdään aamuaikaisesta pitkälle alkuiltaan. Saavun tapaamispaikalle aamulla kympiltä ja nukun lähes koko matkan. On todella vahvat pohjat edellisestä illasta, jota vietin Helsingissä. Lasken perillä, että olen reissannut tänä päivänä yli yhdeksän tuntia.

Mosse tuuraa Peteä monitori-landiassa tämän viikonlopun, sillä Pete on nussimassa lampaita. Mosse on lainassa mm. Viikatteelta. Viikate ei tee keikkoja nyt, sillä Kaarle Viikatteen kansantanssiharrastus vie miestä, tänä viikonloppuna aina Norjaan asti.

Aaltosen Miitri on mukana remmissä taas. Matka on niin pitkä ja rasittava, että emme näe hänen kanssaan muuta vaihtoehtoa kuin ottaa perillä pari teknistä olutta ja vähän punaviiniä. Myös Hongisto liittyy seuraan. Ja Sinkkonen, mutta hän juo pelkän limpparin, sillä hän on Limpparimies!

Merisärkkä on tanssilava-tyyppinen mesta. Näitä emme ole tehneet enää vuosiin, koska tanssilavoilla kukaan ei kuuntele bändiä. Niissä hengaillaan ja vongataan pillua ja tapellaan. Se on asiallista toimintaa kyllä, mutta bändin kannalta turhauttavaa.

Treenaamme äänenpaineen tarkastuksessa muutamat biisit ja toteamme, että homma on hallussa. Paskaako näitä hieromaan.

Puoli tuntia ennen keikka ketään ei näy missään, mutta kun keikka alkaa, huomaamme porukkaa olevan oikein hyvin. Alkuasukkaat ovat ryömineet luolistaan. Hämmentävää.

Hyvä keikka. Pari encoresettiä tälläkin kertaa ja mukana oli sellaisetkin harvinaisuudet kuin Taivaankaunis sekä Taivas tippuu. Ei tarvitse hävetä, mutta se terävin kärki puuttuu vielä. Pitää skarpata. Uudet biisit Yötä vasten sekä Maailmanloppu kulkevat jo mallikkaasti.

Yritämme päästä keikan jälkeen Aaltosen kanssa baariin vetämään karaokea, mutta emme kerkeä ajoissa. Harmittaa. Tosin ei minusta mihinkään olisi ollutkaan, sillä sammun välittömästi, kun pääsemme hotellille. Muut bailaavat läpi yön.

UTAJÄRVI, UNTOROCK la 15.6.2013
Tärisevä ihmisraunio, -muumio suorastaan, raahautuu bussiin. Hänen nimensä on Jouni Hynynen.

Pysähdymme matkalla Oulussa ja menemme stand up -hahmo Zaanille juomaan parit tekniset oluet ja syömään lihaa. Salaattiakin on, mikä on tietysti semisti homoa. Ruokailun jälkeen minä nukahdan. Toisen kerran tänä päivänä. Nukun lähes kahdeksaan, jonka jälkeen lähdemme ajelemaan kohti Utajärveä. Matkalla nukahdan. Ja Hongistokin nukahtaa. Ensimmäistä kertaa kolmeen vuorokauteen.

Nämä ovat kesän ensimmäiset festarit. Sisäfestarit tosin. Meitä ennen on vetämässä Lovex, Santa Cruz sekä Elonkerjuu. On hieman vaikeaa asennoitua sellaiseen seuraan, mutta takahuoneen vieressä oleva punttisali auttaa kummasti. Käymme Sinkkosen kanssa hieman kesyttämässä rautaa ja isommalla porukalla heittelemme myös hetken koripalloa. Siistiä.

Untorock on perkeleen sympaattinen tapahtuma. Jengiä on paljon ja soitamme heille keikan, joka on jälleen hyvä, mutta ei paras. Matkalla tajuan, että ote paranee jatkuvasti. Kesäkuun loppuun mennessä paketti on kasassa. Ehkä jo ensi viikolla.          

Kotimatka Karjalaan alkaa. Minä nukahdan ja torkun aamuun asti. Olemme perillä joskus yhdentoista aikoihin. Minä ja Aaltonen käymme hakemassa akustiset kitarat ja suuntaamme Kipon Anssin studiolle vetämään yksityiskeikan Dressmanin tytöille. On siellä pari poikaakin, mutta heitä kehoitamme ystävällisesti suksimaan vittuun.

Keikka on ohi joskus iltapäivästä. Suuntaan kotiin ja nukun pitkälle maanantaihin.

JÄMSÄ, HIMOSFESTIVAL pe 21.6.2013
Aamulla kymmenen jälkeen Mäkikadulla jyrähtää. Hämpyn avoauto saapuu hakemaan minua. Hyppään kyyttiin ja jätän puhkinussitun naisen ja kytevät lakanat sängylleni. Matka Himokselle voi alkaa.

Matkalla nukahdan. Kahteen kertaan. On nimittäin ihan vitun kova krapula.

On pikkuisen polleata saapua avoautolla festarialueelle. Jengi huutelee ja me vilkuttelemme kuninkaallisesti. Ajamme bäkkärialueelle, jossa ei meidän lisäksemme ole ketään muita. Luksusta.

Vedämme taas kolmistaan ilman Miitriä. Mutta ennen sitä ihmettelen nykyajan meininkejä. Meitä ennen vetää Stig sekä Jukka Poika ja minä totean, etten ole kuulut kummaltakaan yhtäkään biisiä. Ja nyt kun kuulen, ne kuulostavat aivan lasten rallatuksilta, lässytykseltä ja suoranaiselta paskalta. "Puumaa mä metsästän" ja muuta käsittämätöntä aivotonta sontaa. Mutta jengi osaa sanat ulkoa ja laulaa kovaäänisesti mukana. Todella hämmentävää. Rokkifestareita ei enää ole. Rokki on kuollut.

Silti meidän keikallamme on pirusti jengiä. Keikka menee hyvin, mutta viimeiset kolme biisiä mokaan railakkaasti. Lavadrinkki alkaa käydä kulmaan ja sanat unohtuvat ja demppikäsi laahaa. Pitää skarpata ja ihan helvetisti.

Sen kunniaksi, kun matkaan Hämpyn avoauton kyydissä Varkauteen, juon kossua ja sammun. Ja herään toteamukseen, että edellämme kulkeva keikkabussimme, joka on kesän ensimmäistä kertaa toiminnassa, on levinnyt tien varteen. Onneksi kuskina on Joonas Tammi, joka hoitaa vian. Jos muistan oikein, niin viimeiset viisi Himoksen keikkaa olemme surkutelleet bussimme kanssa samalla tavalla. Aina käy jotain. Ja enemmän.

Mutta siitä viis. Nyt juhannuksen viettoon.

EURA, SIERAVUORI pe 28.6.2013
Juhannus meni kivuttomasti. Hyppään Hämpyn avoauton kyytiin Riihimäeltä. Tekniikka on mennyt jo edeltä käsin bussilla. Minä olen puolestani ollut Helsingissä tekemässä Maailmanlopun promoja ja videoita Hissu Hietalahden kanssa. Alkuviikosta on myös kuvattu Maailmanloppu musiikkivideo Imatralla. Eli kiirettä on piisannut ja vähän helvetisti.

Poikkeamme matkalla mystiseen Citroén-varaosapaikkaan, josta Hongisto käy ostamassa jonkun vitun mies-vemputtimen. Minä juon sillä aikaa Aaltosen kanssa kossua.

Jätkät aloittelevat roudausta, kun saavumme paikalle. Me suuntaamme tekniselle oluelle ja syömään.

Treenaamme muutaman biisin kuntoon soundcheckissä. Ei mitään ongelmia, hyvin kulkee. Sen jälkeen suuntaamme mökeille lepäilemään.

Tapaamme tuntia ennen keikkaa takahuoneen luona. Se sijaitsee aivan Sieravuoren sisäänkäynnin vieressä, joten vipinää riittää. Valokuvia otellaan ja nimmareita kirjoitellaan. Lopulta pakenen kaikkea hässäkkää takahuoneeseen ja sitä kautta karaoken maailmaan. Aaltonen vetää perinteisen My wayn ja minä puolestani Leevi and the Leavingisin Mäyrän. Äänet on siis avattu.

Kesän paras veto tähän asti. Homma toimii täydellisesti. Kaksi encoresettiä, saunaan ja uimaan.

HELSINKI, ROCK THE BEACH ja RIIHIMÄKI, RIIHIMÄKI ROCK la 29.6.2013
Vittu, mikä krapula! Ehkä pahin kuukausiin. Mutta ei muuta kuin aamulla aikaisin avoauton kyytiin ja unta palloon. Sitä riittääkin lähes Helsinkiin asti. Siellä kaappaamme pari naista väkisin autoon ja suuntaamme Rock the Beach -alueelle.

Vauhti jatkuu. Meillä on Koffin järjestämä fanitapaaminen. Samaan aikaan Rumba tekee haastattelua ja ottaa kuvia. Pää meinaa räjähtää.

Mutta se ei räjähdä, sillä olen vahva kuin Tarzan. Teemme nopean linjachekin ja toteamme, että homma on nipussa. Lavakuuluvuus on täydellistä.

Viinaa kitusiin ja lavalle. Spede-show alkaa. Helvetin hyväntuulinen keikka, jota on katsomassa helvetisti ihmisiä. Mokaamme Soitellen sotaan -biisin välikohdan, koska Jussilan Mika käy laulamassa sen stemmat sillä tempolla millä sen kuuluisikin mennä, mutta nappaamme vauhdista kiinni ja vedämme setin loppuun asti tyylikkäästi. Tämä on kesän ensimmäinen todella iso lava, mutta se ei menoa haittaa. On näitä tehty aikaisemminkin, saatana.

Kiire jatkuu. Hyppäämme autoon ja suuntaamme kohti Riihimäkeä. Minä nukahdan ja herään vasta perillä. Nyt onkin luppoaikaa ja käytän sen katsomalla Paula Koivuniemen sekä PMMP:n keikat. PMMP iskee jälleen kuin miljoona volttia. Ja ehkä enemmänkin. Pääsen naisten kanssa fanikuvaankin, ja se on parasta ikinä. Mira keinuttaa persettään hameeni etumusta vasten. Se on minulle liikaa, joudun pakenemaan paikalta.

Neljää Ruusua käyn katsomassa myös ja jollain kierolla tavalla pidänkin siitä. Ehkä nostalgian takia. Hongisto saa toimia Lade Laakkosen bassoteknikkonakin.

Alan hörppiä viinaa. Kiipeämme lavalle. Ja soitamme keikan, joka on tämän kesän paras ja hyväntuulisin. Nyt kone on käynnistynyt, ja se on menoa. Meitä ei pysäytä enää muu kuin kuolema.

Näin toimii ammattimiehet. Hyppäämme bussiin ja nukahdan.