LAPPEENRANNAN PESÄTEATTERI ESITTÄÄ:
HÄPY SELÄN ALLA

KESÄKIERTUE JATKUU, VAIKKA KESÄ LOPPUU

KEMI, JUICEROCK pe 9.8.2013
Olimme Kemissä viimeiksi viikko sitten. Nyt teen paluun, yksin.

Olin lupautunut tulemaan Juicen kunniaksi järjestettyyn Juicerockiin jo joskus pari vuotta sitten. Nyt tähän löytyi lopulta aikaakin, tosin omien keikkojemme kustannuksella. Ilmoitin Korhoselle jo vuosi sitten, ettei myy tälle päivälle mitään.



Tulen paikalle lentämällä. Olen paikalla sen verran aikaisin, että kerkeän treenata kuusi Juicen biisiä paikallisen bändin kanssa. Bändi on törkeän hyvä. Vedämme biisit pari kertaa läpi ja se on siinä. Pyörityksessä on Luonas kai olla saan, Poliisikouluun, Vaasan veri vapisee, Musta aurinko nousee, Rakkauden ammattilainen sekä 3.30.

Keikka on puolilta öin. Baari on aivan tukossa. On ihan saatanan kivaa istua pallilla ja pelkästään laulaa ja juoda. Homma toimii.

Muutenhan homma menee samalla tavalla kuin Kotiteollisuuden kanssa. Eli keikan jälkeen istumme takahuoneessa ja vedämme kännit.

MIKKELI, JURASSIC ROCK la 10.8.2013
Lähtö on aamulla viiden aikaan. Minut viedään Kemistä Oulun rautatieasemalle. Nukun koko matkan ja perillä hyppään junaan ja Mikkelissä olen joskus iltapäivällä. Törmään heti rehvakkaaseen seurueeseen jonkun baarin terassilla. Porukka koostuu Aaltosen Miitristä sekä Mokoman väestä. Teen Radio Rockin haastattelun ja liityn seurueeseen. Olut virtaa kuin veri Raatteella.

Valun festarialueelle. Pojat ovat saapuneet. Mukana on myös puolisoita ja Hongistolla on jopa lapset mukanaan. Ihan helvetin hyvä ja lämmin meininki. Tumppi alkaa tehdä sapuskaa mökillämme. Me menemme lavalle ja heitämme aivan helvetin hienon keikan, jonka aikana tuttavamme, Hiltusen Kaitsu, menee naimisiin. Seremonia tulee morsiammelle täytenä yllätyksenä. Rakkautta on ilmassa ja paljon.

Seuraavat havainnot on Tumpin herkkuruokien maistelusta, Stam1nan keikalta sekä siitä kun juttelen Guns and Rosesin kosketinsoittajan kanssa.

Seuraavana päivänä olenkin jo lentokentällä Nick Caven kanssa ja matkaan Lontooseen. Cave ojentaa hihnalta naiseni laukun minulle, koska itse en saa siitä kunnon otetta, ja nyökkää.

VANTAA, TULISUUDELMA pe 16.8.2013
Viikko on mennyt ryypätessä, sarjakuva- ja levyostoksilla sekä punk-bändien keikoilla. Lomailua siis.

Tapaan jätkät Tulisuudelmassa alkuillasta. Teemme pitkän äänenpaineen tarkastuksen. Treenaamme Outoja aikoja sekä Hyvien puolella -biisit keikkakuntoon.

Rikalan Sami levy-yhtiöstämme tulee mestoille ja tuo tullessaan Maailmanloppu-levyn kirjaversion, josta löytyy eeppinen moka. Kotelossa on paikka kahdelle cd:lle, vaikka kyseessä ei ole tupla. Emme anna sen häiritä, paketti on muuten kohdillaan.



Tulisuudelmaa sanotaan soittajaporukoissa Pulisuudelmaksi. Sen junttiudelle ja ”ruotsinlaivamaisuudelle” nauretaan. Totuus on kuitenkin se, että se on meille juuri oikea paikka. Jengiä on helvetisti ja me soitamme aivan perkeleen hyvän keikan. Saamme taas vetää pari encoresettiä.

Sen jälkeen käymme asiaan. Eli juomme viinaa. Satsaamme yllätyksellisyyteen.

YLÖJÄRVI, YLISFESTARIT la 17.8.2013
Aamu menee korjaillessa. Jopa tekniikan pojat ovat mukana. Sen jälkeen menen kuitenkin bussiin nukkumaan ja herään festarialueella Ylöjärvellä. Nostan pääni ja katson bussin ikkunasta ulos. Näen pelkästään lapsia ja vammaisia sekä heidän hoitajiaan ja huoltajiaan. Tuntuu kuin olisin vieläkin unessa.

Käyn bussin ulkopuolella kirjoittelemassa nimmareita. Kuuntelemme sivukorvalla Cheekiä, joka väittää ”Jos sulla on toinen” -biisiä omakseen ja varta vasten tämän päivän yleisölle tehdyksi. Vittu, mitä kusetusta! Pahinta mahdollista yleisön aliarvioimista.

Emme anna sen häiritä. Soitamme aivan helvetin hyvän keikan. Ehkä kesän paras. Ja ikinä en ole nähnyt näin hyväntuulista yleisöä. Kiitos Pirkanmaan sairaanhoitopiirille hyvästä kattauksesta. Hienoa, että vieläkin saa välillä yllättyä.

Juhlimme hyvää keikkaa siirtymällä Tampereen keskustaan ja johonkin nepalilaiseen ravintolaan syömään. Yöllä siirrymme Karjalaan. Sammun.

Yllätyittekö?

VAMMALA, BARON pe 30.8.2013
Takana on tiukka edustusviikko. Teen haastatteluja Helsingissä, käyn Likefesteillä pyörähtämässä, mutta osaan myös rentoutua. On ihan vitun siistiä käydä katsomassa Bottalla sellaista aloittelevaa orkesteria kuin Hearthill. Muistaako kukaan? Bändi on ihan vitun hyvässä hapessa.

Tiukka päivä. Ajan aamulla Helsingistä Lappeenrantaan, olen siellä pari tuntia ja lähden sitten ajelemaan kohti Vammalaa. Päivän aikana tulee kilometrejä siis vähän yli kuusisataa. Näin siksi, että olen luvannut itseni ja autoni ystäväni Rostin Kaitsun häihin Jyväskylään huomiseksi.



Perillä Vammalassa alkaa kuitenkin olut ja kossu maistua. Puhun Joonaksen kuskiksi huomisaamuksi ja rentoudun. Tämä viikonloppu tehdään kolmistaan, joten liikaa ei kuitenkaan voi rentoutua. Pitää hoitaa kitarahommia, jotka Miitri yleensä hoitaa. Tämän takia teemme pitkän äänenpaineen tarkastuksen. Treenaamme Outoja aikoja sekä Mustan kuun jonkinlaiseen kuntoon, mutta päätämme ettei Mustaa kuuta ainakaan pysty vielä tänään vetämään.

Omituinen ilta. Jengiä on vajaat sata, mutta keikka kulkee hyvin. Ihan saatanan hyvin. Ja jostain syystä viihdymme myös, vaikka yleisö hieman monttu auki onkin. Hieman omituinen maku jää silti. Sellainen, että ehkä meitä ei Vammalassa kaivata. Näin oli myös vuosi sitten, jolloin aloitimme Sotakoira-kiertueen täältä. Jätämme siis encoret soittamatta, koska niitä ei kaivata.

Keikan jälkeiseen toimintaan se ei vaikuta. Juon ja nussin.

LOIMAA, SEURAHUONE la 31.8.2013
Herään aamulla ennen seitsemää ja hyppään autoon. Joonas ajaa. Suuntaamme Jyväskylään.

Käyn naiseni kanssa ystäväni häissä, ajan hääautoa ja vedän hääbändin kanssa Satu peikoista sekä Hyvien puolella -biisit. Se on hauskaa, mutta hieman omituista, koska normaalia rähinää ei ole. Jätkät soittavat hyvin, mutta hiljaa. Syön ja sitten suuntaamme kohti Loimaata.

Teemme pitkän äänenpaineen tarkastuksen joskus ysin jälkeen illalla. Musta kuu alkaa kulkea ja päätämme ottaa sen settiin encoreihin.

Nyt kulkee! Jengiä on perkeleesti ja soitto hipoo lähes täydellisyyttä. Hongisto vetää jatsia Yö päivää keinuttaa -biisissä, joka on toisen encoresetin, ja samalla koko keikan viimeinen biisi, mutta muuten ollaan todella ytimessä. Ihan vitun hauska ja hyvä keikka! Puramme viikonloppua takahuoneessa, juomme viinaa ja vietämme laatuaikaa miesten kesken. Spekuloimme, minkä Eppu Normaali -biisin soitamme viikon päästä. Meitä on pyydetty Eppu-tribuutti -levylle jo viime keväänä, mutta biisiä emme ole kiireitten takia muistaneet päättää vieläkään.

Sitten se on siinä. Jätkät lähtee Karjalaan, minä suuntaan keikkapaikan yläkertaan nukkumaan. Täydessä kännissä.