MISSÄ SIJAITSEE AHTERIN ELÄINPUISTO?
PULINEUVOS HYNYNEN YSTÄVINEEN JATKAA SEIKKAILUJAAN
PORI, BAR KINO to 5.9.2013
Olen ollut viikolla Helsingissä naisissa. Hyppään päivällä junaan ja suuntaan Riihimäelle, josta jätkät ottavat minut kyytiin paikalliselta peukkuasemalta. Korkean tolpan päässä nököttää peukalo ja osoittaa kunniaa Saatanalle. Nomikäettei!
Pysähdymme Forssan kupeessa syömään. Olen jo Riihimäellä jätkiä odotellessani syönyt yhden aterian. Nyt syön kaksi: riistaa ja sen päälle vielä hernekeittoa. Naisissa juokseminen on lisännyt ruokahalua, jostain täytyy saada voimaa.
Ruokailun jälkeen otan pienet nokoset. Herään perillä. Hongisto lähtee viemään bussia huoltoon, minä ja Sinkkonen suuntaamme hotellille. Jätkät jäävät tietenkin kasaamaan kamoja.
Teemme tämän ja huomisen päivän kolmestaan. Treenaamme pitkään. Musta kuu alkaa kulkea ja päätämme ottaa sen tänään settiin. Otan Outoja aikoja kitaramelodian haltuun ja päätämme vetää senkin, kävi miten kävi.
Jengiä on vitun vähän, varmaan jotain sata. No, torstai ei ole ikinä Porissa mitenkään tukossa ollut. Herää vain kysymys, miksi keikkoja pitää järkätä torstaina, jos jengiä ei käy tarpeeksi. Tai ehkä me emme vaan ole tarpeeksi kiinnostavia. Emme ole Cheek.
No, tämä ei meitä häiritse. Rykäisemme pitkän keikan kahdella encoresetillä. Toinen on ehkä liioittelua, mutta haluamme viimein ottaa sen Mustan kuun myös keikoille mukaan. Ja se(kin) on sellainen biisi, ettei sitä opi kuin soittamalla. Ja nimen omaan keikoilla soittamalla.
Yleisön vähyydestä huolimatta jää hyvä maku. Päätämme hieman juhlia. Menemme baarin puolelle ja alamme imeä viinaa.
EURA, OSMANTUPA pe 6.9.2013
Herään, enkä muista loppuillasta mitään. Puhelin soi kymmeneltä. Hongisto on aamiaisella ja pyytää minua mukaan lonkeron ihmeelliseen maailmaan. Valittelen, että minun pitäisi kirjoittaa ja jättää tänään kolumni Suur-Tampere -lehteen. Olin ajatellut käyttää aamun siihen.
Asiat tärkeysjärjestykseen. Lähden oluelle Hongiston kanssa. Menemme hotellin vieressä olevaan "kansan baariin". Suomeksi sanottuna räkälään.
Kahden oluen ja yhden jaloviinan jälkeen kömmin huoneeseeni, kirjoitan sen perkeleen kolumnin, pakkaan kamani ja suuntaan Sinkkosen kanssa tapaamaan André Wickströmiä keikkapaikan lähellä olevaan hotelli-ravintolaan. Hongisto jää kansan ja keskioluen pariin. Railakas nauru raikaa baarin oven takaa.
Tapaamisessa sovitaan kaikkea, mutta niistä sitten syssymmällä. Juomme myös parit viinit ja syömme. Minä tarjoan, sillä olenhan Tarjoajamies. André lähtee junalla kohti Tamperetta, me suuntaamme keikkapaikalle ja sieltä Euraan. Nukun jälleen, mutta se ei liene kenellekään yllätys. Hongisto nukkuu myös. Tai tarkemmin sanottuna hän sammuu bussin etupenkille, lämpimään auringonpaisteeseen.
Perillä vetäydyn majoitustilaan kirjoittelemaan päiväkirjoja sekä parantelen kolumnia vielä vähän ja laitan sen eteenpäin. Sitten teemme äänenpaineen tarkastuksen, joka on hieman lyhyempi kuin eilen ja sisältää muun muassa jammailua. Harvinaista meille. Sitten majoitustiloihin elpymään ja jauhamaan paskaa.
Valumme keikkapaikalle ja tajuamme, että siellä ei ole juuri ketään. Alkunauhan jälkeen alamme louhia ja paikalle ilmestyy jälleen ehkä sata ihmistä, mutta harmittavan tyhjää on. Revimme ilon irti niistä sadasta ja toisistamme. Keikka on pirun hyvä kuitenkin. Soitto kulkee hyvin ja vedämme encoretkin, koska tuntuu siltä, että jengi niitä kaipailee.
Olen kauhuissani. Avaan kossun. Oliko tämä nyt tässä? Näillä yleisömäärillä ei tällaista organisaatiota kannata pyörittää, se on fakta. Laitan hätäisen meilin Korhoselle, keikkamyyjällemme, että nyt on palaverin paikka. Sitten suuntaamme baarin puolelle, juon lisää kossua ja sitten katkeaa muisti.
Olen kuulemma sammunut majoitustilan sohvalle. Joonas päättää yllättäen, että jatkamme suoraan matkaa kohti Tamperetta, jossa on huomenna päiväkeikka ennen siirtymistä Helsinkiin. Minut ja tavarani kannetaan autoon.
Tekniikan toimenkuva alkaa laajeta liian suureksi.
TAMPERE, SÄRKÄNNIEMI ja HELSINKI, TAVASTIA la 7.9.2013
Heräämme bussissa jonkun huoltamon pihassa ja kuulemma aika lähellä Tamperetta. Joonas on ajanut kuin tuuli. Jotkut syövät aamiaistakin. Sitä yritän minäkin, mutta vaikealta tuntuu. Väkisin joku leivänkäntty tulee kuitenkin syötyä. Ja kahvia juon tietysti ja paljon.
Ajamme Tampereelle. Keikka on Särkänniemessä. Käymme pikaisesti tutustumassa lavaan ja huomaamme, että paikalla on pääasiassa lapsiperheitä. Päätämme Hongiston kanssa hakea motivaatiota oluttuopin äärestä. Sieltä se löytyy aina.
Oluen jälkeen siirrymme takahuoneeseen. Tuttiritari vetää keikkaansa. Paikalla ei ole ketään. Olen kauhuissani. Olen helvetissä! Eikö tämä piinaava viikonloppu pääty koskaan?
Miitri ja Hämppy ovat saapuneet paikalle. Miitri tekee kanssamme tämän päivän. Hyvä niin.
Testaamme kamat pikaisesti ja keskitymme hetken. Teen pikaisen radiohaastattelun. Sitten kömmimme lavalle.
No niin, nyt näyttää jo normaalille. Suurin osa lapsista on poistunut, yleisöä on kivasti, aurinko paistaa ja olo on hyvä, hieman nousujohteinen. Vedämme helvetin hyvän keikan! Erittäin hyväntuulista toimintaa ja tuntuu, että vajaan tunnin setti on aivan liian lyhyt. Mutta sellainen aika meille on annettu.
Kasaamme kamat, hyppäämme autoon ja suuntaamme Helsinkiin. Mukaan loikkaa myös neiti Rönkkö, tuo Tampereen emälortto ja virallinen KT-bussin bussinarttu.
Sitten olemmekin jo perillä Tavastian etuovella. Törmäämme Ismo Alankoon ja vaihdamme muutaman sanan. Tämän jälkeen suuntaamme Ilvekseen odottelemaan sound checkiä. Suomeksi tämä tarkoittaa oluen juontia ja ravintohommia. Olemmehan Ravintohommamiehiä.
Treenaamme nipun biisejä, pidämme kunnon treenit. Kivaa. Sitten kello onkin niin paljon, ettei voi muuta kuin jäädä odottelemaan keikan alkua. Se on jo puoli kymmeneltä.
No, nyt lähtee! Tavastian alakerta on suht tukossa, mutta yläparvi ei ole edes auki. Vähemmän porukkaa siis kuin normaalisti, mutta tämä ei meitä haittaa. Soitto ja laulu kulkevat nimittäin taivaallisen hyvin. Onnistumme jälleen kerran Tavastialla niin hyvin kuin se meille mahdollista on. Tämän vuoden paras keikka väitän minä. Muun muassa Taivas tippuu on setissä pienen tauon jälkeen, samoin kuin Taivaankaunis. Kahdet encoret ja puuskuttamaan.
Takahuoneessa on bileet. Paljon tuttuja, jälleen kerran. Sitten katoaa muisti. Ja sormukset, jotka käyn noutamassa viikkoa myöhemmin Ilveksen tiskiltä. Kiitos jälleen kerran, Tavan henkilökunta, että piditte huolta omaisuudestani. Taas.
STUDIOSSA - FINNVOX, PITÄJÄNMÄKI
SUNNUNTAI 8.9.2013
Herään Haagassa. Jätkät ovat hotelli Helkassa Kampissa. Tai Hongisto istuu jo Pub Ikkunassa hotellin lähellä Matti Nykäsen kanssa!
Hämppy on kuskina, kun he saapuvat hakemaan minua. Myös Karmila on haettu kyytiin. Tämä tarkoittaa sitä, että minä ja Hongisto joudumme auton tavaratilaan, sillä liikumme pakettiautolla. Aivan kuin ennen vanhaan. Olemme siis Pakettiautomiehiä.
Ajamme Finnvoxille, kannamme kamat studiolle, kasaamme ne ja alamme miettiä mitä tehtäisiin. Tarkoitus olisi äänittää yksi Eppu Normaalin biisi tulevaa Eppu-tribuuttia varten. Mukana on ainakin Pariisin Kevät, Haloo Helsinki sekä Mokoma. Muusta kattauksesta ei ole niin tarkkaa tietoa. Eikä oikeastaan väliäkään.
Päätämme tehdä Valkoisen kuplan. Muunnan biisin soinnut meille sopiviksi, juon olutta sekä kossua, soitan demokitaran tietokoneelle, laulan demolaulun ja sitten Jari pääsee vauhtiin. Muutama otto ja biisin rummut on soitettu, vaikka kappale ei olekaan Jarille tuttu. Näin toimivat ammattilaiset. Onhan Jari Ammattilaismies.
Karmila ehdottaa vittuillessaan, että seuraavaksi voisi soittaa bassot. Hongisto säikähtää, sillä hän on juonut minun laillani koko päivän, mutta vaikutukset ovat kovemmat. Mies on totaalisessa pierussa. Hän päättää silti yrittää.
No, se menee vähän sinne päin. Päätämme lopettaa joskus kymmenen jälkeen illalla. Siirrymme takaisin Haagaan saunomaan ja paljuilemaan. Karmila ja Hämppy suuntaavat lepäämään.
Menee pitkälle aamuyöhön. Sinkkosella menee aamuun asti. Sekä Hongisto että Sinkkonen nukahtavat asunnon alakertaan. Minä olen siirtynyt ylös jo aikaisemmin.
MAANANTAI 9.9.2013
Huh. Aika heikko olo. Korkkaan oluen ja siirryn alakertaan. Lillumme Hongiston kanssa paljussa, saunomme ja sitten onkin aika siirtyä studiolle. Tai minä siirryn, jätkät jäävät pihalle ryyppäämään. Karmila on mennyt jo aikaisemmin studiolle editoimaan rumpuja.
Päivä alkaa bassojen paikkailulla ja jatkuu kitaroinnilla. Soitan biisin kitararaidat ja hörpin kossua ja punaviiniä. Olutkiintiö on täyttynyt jo eilen, aamuinen ohrajuoma oli jo pakkopullaa.
Jätkiltä satelee kuvaviestejä pitkin päivää. Vauhti on kova. En anna sen häiritä, vaan laulan matalat lauluosuudet. Korkeat menee samalla kyydillä. Poistumme studiolta joskus yhdentoista aikoihin. Kumpikin koteihimme, sillä Hongisto päättääkin lähteä Hämpyn kyydillä kohti Karjalaa ja Sinkkonen on sen verran pierussa, ettei hänestä juuri seuraa olisi.
TIISTAI 10.9.2013
Karmila on jo studiolla, kun saavun autolla paikalle. Mies editoi lauluosuuksia ja muitakin raitoja. Teemme päätöksen, että korkeat lauluosuudet voisi laulaa hieman paremmin. Pakkaan studiolla lojuvat soittokamat autoon, ajan auton naiseni pihaan, hyppään pyörän selkään ja poljen takaisin studiolle. Näin mahdollistan sen, että voin hörppiä kossua ja punaviiniä lauluosuuksia tehdessäni.
Jossain vaiheessa Sinkkonen soittaa ja kertoo sammuneensa eilen hotellin käytävälle.
Laulut menee lopulta aika kivuttomasti. Tai ainakin paremmin kuin eilen. Lähden joskus kymmenen jälkeen takaisin kotiin. Huomenna on tarkoitus ajella soittokamat Karjalaan.
Näin tapahtuukin. Karmila jää miksaamaan ja keskiviikkoiltana on valmista. Minä olen silloin jo kaukana Karjalassa potemassa tärinä- ja pelkotilakrapulaa.
HYVINKÄÄ, HOPEALYHTY pe 13.9.2013
Siitä ei kuitenkaan ole enää tietoakaan perjantaina, jolloin hyppään auton rattiin, jonka palautan takaisin Helsinkiin. Käyn syömässä, haen Tavastialle jääneet sormukseni Ilveksestä ja hyppään lähijunaan. Matkaan kohti Hyvinkäätä, jonne olemme sopineet palaverin keikkamyyjämme kanssa. Samalla olen onnellisen tietämätön siitä, että minun kuuluisi olla tällä hetkellä aivan toisaalla. Nimittäin Tampereella.
Se selviää kuitenkin pian, kun saan tekstiviestin Liken, eli kustantajani, väeltä. Olemme sopineet joskus alkukesästä, että minun pitäisi tänään olla markkinoimassa kirjaani Tampereella jossain kirjatapahtumassa. Laittelen salamoita tekstareitten muodossa pariin eri osoitteeseen Liken pr-väelle. Miten vitussa minä en ole saanut mitään listaa siitä missä pitää olla ja milloin? Niin toimitaan ammattilaispiireissä, tai ainakin levy-yhtiöpuolella. En minä voi kuukausien takaisia asioita muistaa!
Ei auta. Perillä tilaan viiniä ja riennän pöytään, jossa Korhonen, Hongisto ja Sinkkonen jo istuvatkin. Mietimme viimeisimpiä keikkojamme ja keksimme syyt porukan vähyydelle. Aikaisempien vuosien tauot kesän festareiden ja syksyn keikkojen välillä ovat olleet perusteltuja. Ei jengi jaksa putkeen sellaista annosta rokkia ja viinaa. Toisin kuin me. Uuden levyn myyntikin hiipii jo kohti platinarajaa, joten ei vika voi siinäkään olla.
Päätämme, että keväällä tehdään jonkinlainen rundi ja kesää katsotaan tämän syksyn loppupuolella. Että kannattaako ja kiinnostaako ketään enää. Minä lupaan aloittaa uuden materiaalin säveltämisen viimeistään ensi vuoden alussa (olen aloittanut jo nyt, kirj.huom.). Hyvässä lykyssä studioon päästään jo ensi syksynä, mutta siitä on liian aikaista vielä puhua.
Äänenpaineita tarkastellaan ilman ongelmia. Olemme jälleen kolmestaan liikenteessä. Aaltonen on panemassa serkkupoikiaan jollain mökillä.
Takahuoneena toimii hotellihuone. Se on hyvä, sillä kaukainen sijainti ravintolasta takaa totaalisen hiljaisuuden. Teemme drinkit - aineksia nimittäin riittää, siitä järjestäjät ovat pitäneet huolen - ja suuntaamme täyden baarin läpi kohti lavaa alkunauhan soidessa.
Sehän lähtee kuin pyssyn suusta! Ihan saatanan herkullinen veto. Ja eturivissä vilahtaa lempimateriaalini. Nimittäin tissit. Kahdet encoret ja takahuoneeseen juomaan.
Nyt jää baarissa käynti väliin. Iskee väsy. Viina käy omituisen hyvin kulmaan. Mutta olo on helpottunut, jengiä on taas normaalisti.
KAARINA, OLD TEXAS la 14.9.2013
Aamu alkaa eilisestä jääneellä kossupaukulla ja Amebixilla. Sitten onkin aika hypätä bussiin. Suuntaamme kohti Lohjaa ja kokkimme Tumpin kotia. Hän on luvannut tehdä meille ruokaa.
On siellä juomaakin, ja pian krapula on muisto vain. Maikkarin viihteestä soitetaan ja kysellään syytä siihen, miksi en eilen ollut Tampereella. Kerron nuorelle soittajatytölle sen johtuvan siitä, että olen kuollut. Lyön luurin kiinni.
Matka jatkuu. Alkuillasta olemme Kaarinassa. Suuntaamme Hongiston kanssa Turkuun juomaan parit drinkit, kun jätkät puolestaan aloittavat kasausoperaation. Viivymme pari tuntia. Käymme Kukassa sekä Koulussa, jossa tapaan piinaavan nuoren miehen, joka sortuu joka känniurpon perussyntiin: Hän puhuu minulle huutamalla vaahto suusta valuen. Uskokaa jo, että minä kuulen normaaliakin puhetta! Ymmärrän myös sitä, joten samoja asioita ei tarvitse inttää moneen kertaan. Lisäksi tiedän, että nimeni on Hynynen, sitä ei tarvitse kovaan ääneen baarin terassilla toitottaa.
Se siitä. Teemme äänenpaineen tarkastuksen ja lymyilemme takahuoneessa. Minä vaihdan kitaraani kielet. Yleensä vaihdan ne tietenkin jo ennen soundcheckiä, mutta nyt asia unohtui.
Alkunauha soi. Kuljemme vakavana saattueena keikalle, jolla näyttää olevan perkeleesti väkeä. Olemme siis todellakin palanneet normaaliin päiväjärjestykseen. Hyvä niin.
Sehän on saatana taas yhtä juhlaa ja ilotulitusta. On ihanaa olla olemassa. Veri valuu maahan on setissä pitkästä aikaa, samoin Soitellen sotaan. Kaksi encoresettiä, josta jälkimmäinen alkaa olla minulle jo liikaa. Soittokäsi alkaa sleepata, mutta läpi niistäkin biiseistä mennään. Väkisin veltolla vehkeellä sisään. Vvvs.
Se on kovaa peliä Kaarinassa. Auto pakataan nopeasti ja hyppäämme bussiin. Mutta sen verran on mehut poissa, että siitä en enää muista mitään. Herään Viipurin portilla Lappeenrannassa siihen, kun Joonas kertoo taksin odottavan pihassa.
Nomikäettei! Hyppään siihen, otan unet, herättyäni rakastelen muutaman kerran ja lopulta sängystä noustuani tajuan tehneeni sen itseni kanssa. Laitan punk-levyn soimaan ja avaan oluen.
Näitä aineksista on hienot sunnuntait tehty.