KUPIT KAAKKOON -KIERTUE JATKUU

SISÄLTÄÄ PALJASTUKSEN KOTITEOLLISUUDEN SHOKKI-ROMAHDUKSESTA VÄRIKUVINA!!!!

MUKANA MYÖS SUPERSANKARIT EX-MAN, TOHTORI HOURE SEKÄ TOHTORI NERVO

LAPPEENRANTA, OLD COCK pe 27.09.2013
Jo kolmas kerta Lappeenrannassa muutaman kuukauden sisään. Hämmentävää. No, baarikeikka on aina baarikeikka ja täysin eri asia kuin vetää kävelykadun rekkalavalla tai festareilla Linnoituksessa. Ei parempi tai huonompi, vaan erilainen.

Lappeenrannan keikkajärjestäjät paljastavat häikäisevän ammattitaitonsa. Viikate on toisessa baarissa samana iltana! Ehkä kaikkein pahin vaihtoehto kaikista suomalaisista bändeistä. No, saamme Kallen kanssa sumplittua soittoajat portaittain, jotta halukkaat pääsisivät katsomaan molempia. Myöhemmin illalla kuulen, että kolmannessa baarissa on vielä Jonna Tervomaa! Neroutta. Ja yleensä täällä ei käy ketään, eikä tapahdu mitään.

Tsekkailemme soundit kohdilleen, teen yhden haastattelun johonkin venäläiseen nettilehteen ja sitten alkaakin olla aika siirtyä katsomaan Viikatetta. He aloittavat puoli yhdeltätoista ja jengiä on perkeleesti. Hyvä niin. En kerkeä kuitenkaan katsoa koko keikkaa, sillä täytyy siirtyä omaan takahuoneeseen valmistautumaan, mutta kyllä siinä lyhyessäkin ajassa kerkeää joku urpo jo käydä haastamassa riitaa. Vittu, missään ei saa olla rauhassa! Jopa kesällä vietetyissä ystäväni häissä tuli joku urpo haastamaan minua painimatolle kesken hääruokailun. Ja minä kun haluaisin vain olla rauhassa ilman sen suurempaa huomiota.

Lompsimme lavalle alkunauhan soidessa. Baari on aivan tukossa. Alamme toimittaa ja nyt on pakko sanoa, että olemme hurmoksessa heti alusta lähtien. Tämän vuoden paras keikka on tosiasia ja lavalla on niin kuuma, etten muista loppukeikasta mitään. Olen aivan poikki ja meinaan encoresettien välissä oksentaa Peten monitoritiskille. Pitkä, hurmoksellinen keikka. Ja helvetin hyvä yleisö!

Ei muuta kuin juhlat käyntiin!

KOUVOLA, HOUSE OF ROCK la 28.09.2013
Herään naisen vierestä himasta, avaan siiderin, koska muuta ei nyt kaapissa satu olemaan, ja laitan punkit soimaan. Vietän laatuaikaa koko päivän, kunnes Hämppy tulee hakemaan meidät isolla Suburbanillaan. Tekniikka on mennyt edeltä Kouvolaan, me taiteilijat suuntaamme sinne ilta kahdeksaksi. Saammekin mennä lähes suoraan äänenpaineen tarkastukseen. Siinä ei ongelmia ilmene.

Katkokävelemme yläkerran takahuoneesta alakerran lavalle hyvissä fiiliksissä. Meteli on kohdillaan, porukkaa on paljon, ja homma toimii taas heti ensimmäisestä soinnusta alkaen. Ihan saatanan kiva vetää ja jengi tuntuu nauttivan ja olevan hyvin messissä.

Eipä siinä sitten ihmeempiä. Kahden encoresetin ja yli puolentoista tunnin vedon jälkeen kävelemme hikisinä takahuoneeseen ja arvaatte varmaan mitä siellä tapahtuu. Ai, ette? No, siellä juodaan viinaa niin perkeleesti ja käytetään huumeita ja lääkkeitä! Paikalla on myös medialouhoksen väkeä ja muutama naisihminen meitä piristämässä. Sitten onkin aika hypätä autoon ja ajella takaisin Lappeenrantaan.

Sunnuntaina on pakko korjailla vähän. Ja kuunnella punkkia.

KOTKA, AMARILLO pe 04.10.2013
Pukkaa pientä kiirettä. Viikko on mennyt kolmea uutta biisiä äänitellessä himassa. Biisintekokone Hynynen on hyrähtänyt käyntiin, eikä paluuta enää ole. Kyllä se seuraavakin levy sitten kai tehdään, vaikka ei sitä vielä voi tietää onko näistä biiseistä mihinkään.

Torstaina käyn yksissä tv-ohjelman kuvauksissa sekä levy-yhtiön bileissä juomassa huomattavia määriä ilmaista viinaa. Perjantaiaamuna hyppäänkin sitten Helsingissä junaan ja suuntaan Turun kirjamessuille. Siellä teen muutamat haastattelut, hyppään kolmen junaan ja tulen takaisin Helsinkiin (pummilla tietenkin, se on anarkiaa!), haen auton naiseni pihasta ja ajan Kotkaan. Jätkät ovat jo paikalla. Aaltonen on käynyt laulamassa Hongiston kanssa karaokea ja tunnelmat ovat sen mukaiset. Äänenpaineen tarkastus menee kuitenkin aivan normaalisti. Hyvä meininki, vaikka viina haiseekin vahvasti nokkaan.

Hotellihuoneessa makailua ja Tartu mikkiin -ohjelman tarkkailua. Laulavat siellä Mokoman Marrasta ja se naurattaa kovasti. Sitten keikalle. Jengiä on mukavasti, varsinkin naisia. Rykäisemme helvetin hyvän keikan kahdella encoresetillä. Maistuu taas erittäin hyvälle.

Minulla on se perkeleen auto parkissa, joten suuntaan aika nopeasti keikan jälkeen maate. Niin tekee myös Sinkkonen. Joillakin on kuulemma aamuun asti kestävät jatkot, mutta minä en tiedä niistä mitään ennen kun havahdun Aaltosen kömpiessä sänkyyn joskus aamuyöstä. Sitten nukahdan jälleen.

ESPOO, EL ARMADILLO la 05.10.2013
Kamelin selkä taittuu aina jossain vaiheessa kiertuetta. Nyt näin käy Espoossa.

Se on semmonen perusaamu. Heräilemme Aaltosen kanssa Kotkassa, juomme aamukahvit ja hyppäämme autooni. Myös Sinkkonen ja Hongisto tulevat kyytiin. Tekniikka jää vielä kasaamaan kamoja ja lupaa ajaa myöhemmin perässä. Tarkoitus on mennä naiseni luokse saunomaan ja paljuilemaan ennen Espooseen siirtymistä.

Näin tapahtuu. Tekniikka siirtyy kuitenkin suht pian Espooseen Sinkkosen kera. Me muut jäämme pelaamaan biljardia. Paikalle on eksynyt myös emolortto Rönkkö jostain Tampereen rajamailta. Viina virtaa ja Alice in Chains soi. Se on virhe.

Illan hämärtyessä, ja näkökyvyn myös, siirrymme viimein Espooseen parilla taksilla. Äänenpaineen tarkastus menee ihan okei, mutta sitten teemme perustavaa laatua olevan virheen numero kaksi. Siirrymme yläkerran karaokebaariin Aaltosen ja muutaman naisen kanssa. Viimeiset havainnot sieltä on, että minä laulan täydessä kännissä Leevi and the Leavingsiä ja Aaltonen on sammunut baarin sohvalle parin musiikkiesityksen, New Yorkin sekä My wayn, välissä.

Sieltä on vaikea nousta. Korjaan: sieltä on mahdoton nousta. Pieni skarppailu ennen keikkaa on vain epätoivoista meikkaamista. Lopulta keikka menee vähän sinne päin. Encorebiiseistä soitetaan osa, mutta kaikkia ei vaan ilkeä vetää, vaikka jengi tuntuu niitä vaativankin. Ei kehtaa antaa puolikasta, kun ei parhaaseen pysty. Baarihan on tietysti ihan täynnä. Senkin puoleen hävettää ihan vitusti.

Tällä kertaa meni näin. Mutta täältä noustaan vielä. On pakko. Tai sitten on lähdettävä katkaisuun.

SAVONLINNA, SEURAHUONE/MEFISTO pe 11.10.2013
Viikko on mennyt itseä rangaistessa eli juostessa ja biisejä tehden. Riffejä ja kokonaisia biisejäkin on alkanut putoilla siihen tahtiin, ettei taiteilija meinaa kyydissä pysyä. Juoksukin maistuu siihen malliin, että paino putoaa viikossa parilla kilolla.

Ajan Sinkkosen pihaan ennen kolmea. Ajamme autollani Imatralle, josta bussi lähtee treenikämpän pihalta kohti Savonlinnaa. Ennen lähtöä puramme hieman paineita juomalla pari olutta ja räiskimällä treenikämpällä/Gaia Musicin varastolla ilmakiväärillä. Viina ja ampuma-aseethan ovat perinteisesti tappavan hyvä yhdistelmä.

Perillä suuntaamme heti syömään. Hongisto kruunaa ravintohetken sadan euron konjakkipaukulla. "Ne on köyhiä, joil´ ei oo rahaa." Minä en kehtaa satsata, sillä viimeisin palkkakuittini näytti tylyjä lukuja. Sain muutamasta keikasta käteen 0,08 euroa. Kyllä musahommat kannattaa!

Vedämme äänenpaineen tarkastuksessa muutaman biisin ja hyvältä tuntuu. Ei muuta kuin hotellihuoneeseen elpymään ja kuuntelemaan Lords of the New Churchiä.

Sitten takahuoneeseen ja sieltä lavalle. Sehän lähtee taas entiseen malliin, Espoon notkahduksesta ei ole enää tietoakaan. Vedämme vajaan kahden tunnin setin kahdella encoresetillä ja sekä yleisö että bändi on liekeissä. Homma maistuu taas ja perkeleen hyvälle!

Sitten onkin jo kiire. Jätkät kasaavat kamat autoon, heittävät lihasvoimalla meidät soittajat bussiin ja matka kohti Helsinkiä alkaa.

Kännissä kohti aamua! Ja sen yli!

HELSINKI, MERIKAAPELIHALLI la 12.10.2013 (yksityistilaisuus, Koffin bileet)
Viimeiset havainnot ovat Viipurinportin ABC:ltä joskus aamuyöstä, jossa juon Hongiston kanssa kossua. Sitten sammun.

Herään perillä naiseni pihassa Haagassa. Käyn polkupyörällä hakemassa kaupasta aamiaistarvikkeet ja syötämme koko porukan. Sauna on lämpiämässä ja Alice in Chains, The Cult sekä Eppu Normaali soi. Merkit ovat pahat. Tuleeko tästä viime lauantain toisinto?

Valumme keikkapaikalle iltapäivästä. Kyseessä on Koffin yksityisbileet ja se tarkoittaa sitä, että soittoaika on jo seitsemältä illalla. Teemme unenpöppöröisen äänenpaineen tarkastuksen ja jokainen tahoillaan tajuaa, että tarvitsemme vielä hieman unta. Nukahtelemme kuka mihinkin. Minä tipahdan sushiannoksen uuvuttamana erään naisen sohvalle. Tämä siitäkin huolimatta että taustalla soi Keba sekä myöhemmin Popeda, johon herään. Sitten onkin kiire jo keikkapaikalle.

Takahuone on tukossa tutuista. Se on kivaa. Teen kossun ja alan valmistautua. Hongisto kömpii vessasta unisena ja Aaltonen herää tukka sekaisin jostain takahuoneen nurkasta. Olemme valmiina taistoon!

Ja nyt lähtee. Meille on määrätty soittoajaksi vain 70 minuuttia, joten meno on kuin festareilla. Samoin lavan puolesta, tilaa on perkeleesti jos vertaa vaikka eiliseen. Sehän käy meille, otamme tilan haltuun, vedämme isolle yleisölle helvetin hyvän keikan ja poistumme takahuoneeseen tyytyväisinä.

Jätkät kasaavat kamat ja poistuvat Karjalaan. Minä jään Helsinkiin ja vajoan Kossumaahan.

"Kossumaa on hauska paikka/ Kossumaa, se on iloinen."