HÄN OLI KIERTUEELLA, HÄN OLI SIIS KIERTUE-MIES -KIERTUE 2013 JATKUU. JA JULKAISTAAN MEILTÄ JOKU LEVYKIN.


LAPPEENRANTA, KÄVELYKATU to 4.7.2013
Koko viikko on mennyt uusia biisejä treenatessa. Levy ilmestyy huomenna ja nyt on aika ottaa uusia biisejä isolla kädellä keikkasettiin. Myös Aaltonen on mukana treeneissä. Otamme haltuun kahdeksan uutta biisiä. Kepeitä multia, Tuhon enteet, Selkäranka sekä Kultainen vasikka jäävät reserviin. Ehkä niitäkin katsotaan joskus. Ainakin Selkäranka voisi  toimia, mutta sitä kassellaan syssymmällä. Kuten monia muitakin asioita. Se on tapa Karjalassa, sillä me olemme Kassellaan-Miehiä.

Tämä keikka vedetään promomielessä ja paikallista Levykauppa Äx:ää tukien. Velipoikani on ottanut puodin hoitaakseen ja meidän huomenna ilmestyvää levyä myydään siellä jo tänään. Kyseessä on puolen tunnin setti Lappeenrannan Oleksilla, kävelykadulla. Odotukset ovat olemattomat. Tuntuu siltä, että paikalle tulee tuskin ketään, onhan kyseessä rakas kotikaupunkimme Lappeenranta.

Väärin meni. Kävelykatu on aivan tukossa. Rykäisemme neljä uutta biisiä, sekä kolme vanhaa. Sitten alkaa nimmarisessio Levykauppa Äx:n edessä.



Voi vittu, kun on paljon porukkaa! Nimmarijono ulottuu silmänkantamattomiin. Ihan käsittämätön meininki on meneillään. Hoidamme homman, hyppäämme Hämpyn avoautoon ja ajamme Sinkkosille jatkamaan juhlintaa. Jarin tytär pääsee ripiltä ja meiltä ilmestyy levy, parin vuoden työn tulos. On siis syytäkin ottaa parit drinkit.


NURMES, BOMBAN TALO pe 5.7.2013
Jo toinen keikka Karjalassa. Ajatuksena se on silkkaa juhlaa.

On se sitä myös oikeasti. Saavumme Mr. Bombastikin pihaan iltapäivällä. Käymme hakemassa pari pulloa viiniä (niistä baarin pitäjälle kiitos!) ja asetumme aloillemme. Tekniikka työntää kamat sisään ja alkaa kasaamaan niitä.

Paisuan umpihoro, neiti Rönkkö, on paikalla myös. Se tarkoittaa ankaraa kaatamista.

Ruuan jälkeen (ehkä parhaat safkat koskaan!) teemme pitkän äänenpaineen tarkastuksen. Treenaamme uusia biisejä kuntoon. Osa kulkeekin jo mallikkaasti, mutta lievää epävarmuutta on ilmassa myös. Se on hyvä, se lisää latinkia.

Saunomme ja eheydymme. Uimme. Sitten kuulemme ilouutisen. Bussi on levinnyt keikkapaikan pihaan. Joonas aloittaa Jaakobin painin sen kanssa, sillä hän on Jaakobinpaini-Mies. Me valumme keikkapaikalle ja sen takahuoneeseen. Votka narahtaa auki.



Jumalauta, kun on paljon porukkaa! Paikka on ihan tukossa, puulattia notkuu ja talo on revetä liitoksistaan. Vedämme lähes parin tunnin keikan kahdella encoresetillä ja soitamme perkeleesti uusia biisejä. Jengi on tulessa ja niin olemme mekin. Kesän paras keikka tähän asti, ehdottomasti. Ja hikisin. Joka jätkä on aivan poikki keikan jälkeen.

Kun valumme hikisinä ja aivan puhkiväsyneinä takahuoneeseen, kuulemme, että neiti Rönkkö, tuo kirottu ihmispillu, on pilluttanut kaikki juomamme. Suomeksi sanottuna: hän on hieronut pillullaan viinapullomme.

No, makuhan vaan paranee. Aloitamme juomisen ja suuntaamme rantasaunalle saunomaan, uimaan ja grillaamaan.

Minulle tulee kuitenkin pian väsy. Koska olen Väsy-mies.


KOKKOLA, MANIFEST la 6.7.2013
Joonas on tehnyt ihmeitä. Bussi toimii ja matka Kokkolaan alkaa. Minä vietän matkan nukkuen. Kun avaan silmäni, olemme jo festarialueella. Joku vosu toivottaa meidät tervetulleiksi juoksemalla bussimme viereen ja näyttämällä rintansa. Täydellistä toimintaa! Jatkamme matkaa ja seuraavaksi meidät toivottaa tervetulleiksi Klamydian poikien hameväki keikuttamalla perseitään. Täydellisyys siis jatkuu. Ja mikä parasta, tällä kertaa ei tarvitse salaa kyttäillä heidän perseitään, kuten tapahtui muutama vuosi sitten tässä samassa paikassa.


Bäkkäri on ehkä paras koskaan. Oma rivitalokämppä. Käymme taloksi. Kokkimme Tumppi on mukanamme ja mies aloittaa ruoka-asioiden toimittamisen. Minä juttelen pitkät tovit Klamydian Veskun kanssa ja pian paikalle saapuu myös Mokoman ja Stam1nan porukat. Jälleennäkemisen riemua on ilmassa. Harmittelemme, ettemme voi jäädä tänne juhlimaan. Meillä on aikainen keikka huomenna Ruisrockissa ja edessä on siis yösiirtymä. Se tarkoittaa bussibileitä omassa porukassa. Olemmehan Bussibile-Miehiä.

Rautiainen vetää keikkaa Neljännen Sektorinsa kanssa ja vetää siinä sivussa jotain minua käsitteleviä välispiikkejä. Klamydia huudattaa yleisöllä, että ”Hynynen on hintti”. Mitä vittua täällä tapahtuu? Ei niin rakas lapsi saa nyt ehkä vähän liikaa huomiota, mutta en anna sen häiritä. Kiipeämme lavalle ja toimitus voi alkaa.

Ja sehän menee mallikkaasti. Hyvä, napakka setti ilman turhia lätinöitä. Eiliseen verrattuna tämä on kevyttä, sillä veto on peruskauraa festareilla: tunnin setti encoreineen ja ilman suurempaa hikoilua. Mutta fiilis on hyvä ja soitto kulkee. Ja jengiä on suht mukavasti.

Ruoka on valmista, mutta minä en kerkeä. Bäkkärillä on liikaa porukkaa ja se ahdistaa. Siirryn siis festarialueelle katsomaan Stam1nan ja Mokoman keikkoja. Eihän siitä oikein mitään tule, porukoilla on niin paljon minulle asiaa ja yhteiskuvia otetaan, mutta yritän kuitenkin.

Bussi starttaa yöllä kohti Turkua ja minä sammun. Näin toimivat ammattimiehet. Olen siis Ammattimies-Mies.

Se niistä bussibileistä.


TURKU, RUISROCK su 7.7.2013
Herään Ruisrockin bäkkärialueella joskus yhdeksän aikoihin. Aloitamme Aaltosen ja Hongiston kanssa kieltenvaihtotalkoot. Hörpimme kahvia. Krapula on kova. Naiseni saapuu paikalle ja tuo tullessaan passimme ja ajolupamme. Olemme onnistuneet pääsemään sisälle jollain konstilla ilman passeja aamuyön tunteina, sillä olemme Tulemmesisäänilmanpasseja-Miehiä.

Sitten alkaa rähinät. YleX haastattelee. Ruisrock haastattelee. Siinä sivussa käyn Hongiston kanssa juomassa tekniset kaljat. Sitten onkin aika hypätä lavalle, sillä keikka on jo kahden jälkeen. Taidamme olla tämän päivän ensimmäinen esiintyjä.



Soitto ja laulu kulkee, mutta porukkaa saisi olla enemmänkin. Suurin osa jengistä on vetäytyneenä varsinaisen katsomoalueen, ja sen aidan, taakse. Fiilistä pitää siis hakea hieman, mutta pian se löytyy, toisistamme. Ja kyllä se pieni yleisökin lopulta lämpenee. Lopulta on todettava, että ihan saatanan hyvä keikka yhdellä encorebiisillä.

Mitä sitten tapahtuu, en oikein muista. Joku Koffin järjestämä fanitapaaminen. Radio Extremen haastattelu. Käyn katsomassa Ismo Alankoa, J. Karjalaista, Samae Koskista sekä Pet Shop Boysia, joka on ihan saatanan kova. Sitten hyppään jonkun autoon ja herään Helsingissä, naiseni pihassa.

Sammunutta rokkikukkoa viedään kuin metrin dildoa.


VARKAUS, JOKU PRÄTKÄTAPAHTUMA ja VÄÄKSY, TALLUKKA pe 12.7.2013
Takana on viikko mökkeilyä ja reissailua. Mies, joka reissaa työkseen ympäri Suomea käyttää vapaa-aikansa reissaamalla ympäri Suomea. Sairasta. Mä oon Reissu-Mies, oon hitto soikoon.

Kahden keikan päivä tehdään eritysjärjestelyin. Tekniikka on ajanut bussin ja soittokamat Vääksyyn ja kasaa niitä siellä. Me soittajapojat , Soittaja-Miehet (Petellä vahvistettuna) ajamme pakettiautolla Varkauteen. Mukana on vain välttämättömimmät kamat eli Sinkkosen treenirummut, minun 5150-vahvistimeni sekä soittimet ja bassorojut. Aaltonen on Mokoman kanssa reissussa, joten nämä kaksi keikkaa teemme kolmestaan.



Nopean toiminnan joukot iskevät. Kasaamme kamat, teemme muutaman biisin äänenpaineen tarkastuksen, avaamme votkapullon ja nousemme lavalle.

Yleisö on huomattavasti rumempaa kuin normaalisti. Suurin osa on pelkkiä partauggeleita. Se ei meitä häiritse. Vedämme helvetin tiukan setin ilman turhia löpinöitä (kesän paras soitannollisesti!), kasaamme kamat, hyppäämme autoon ja suuntaamme kohti Vääksyä. Kukaan meistä ei tiedä missä se sijaitsee. Vain kuskillamme Hämpyllä on asiasta jonkinlainen aavistus.

Pian selviää, että se on jossain Lahden takana. Olemme paikalla joskus kympin jälkeen. Tekniikka kasaa loput kamoista ja testaa ne. Tuntuvat toimivan. Sitten onkin aika hypätä lavalle, sillä olemme Lavallenousija-Miehiä.

Jumalauta, nyt kulkee. Hikinen baarikeikka, joka huipentuu kahteen encoresettiin. Yhteensä soitamme lähes kaksi tuntia. Yhtä hurmosta ja juhlaa ja jengiäkin on ihan perkeleesti. Todella tiukkaa toimitusta.

Siirrymme takahuoneeseen vetämään lärvit ja syömään juustoja. Vittu, mitä porvareita! Mutta olo on hyvä, tästäkin päivästä selvittiin ja erittäin kunnialla.

Sitä pitää juhlia.


KORIA, PIONEERIFESTIVAALI la 13.7.2013
Lyhyt siirtymä. Se tarkoittaa sitä, että venytämme huoneiden luovuttamista viimeiseen saakka. Se on hyvä, sillä krapulaa pitelee. Hongisto lähtee parantelemaan sitä aamulla terassille, minä käyn naisen kanssa saunassa ja uimassa. Tämän jälkeen siirrymme yläkertaan, jossa paikan vetäjä tarjoaa meille syötävää ja juotavaa. Ihan huippumeininki. Tallukka nousee keikkapaikkojen top kymppiin heittämällä.

Ruokailu jatkuu muutamaa tuntia myöhemmin Kouvolan keskustassa Olé -nimisessä ravitsemusliikkeessä. Sitten suuntaamme festarialueelle, jossa meillä on keikka puolilta öin. Ennen sitä käyn katsomassa Rautiaisen poppoon keikan (ihan helvetin kova!), jossa tälläkin kertaa puhutaan Hynysestä. Ihmettelen, että kukahan se oikein on? Sama mies mainitaan myös Klamydian keikan aikana välihuudatusten, ”Hynynen on hintti”, muodossa. Ihme ukko se Hynynen, änkeää joka paikkaan. Itserakas diiva ja paskiainen. Lienee Hynynen-Mies.

Sitten onkin aika hypätä lavalle. Jengiä on niin saatanasti ja tunnelma on katossa. Hongisto on juopotellut koko päivän jopa siinä määrin, että mies on menettänyt puhekykynsä, mutta eihän soittoon puhekykyä tarvitakaan. Miehen soitto kulkee mallikkaasti ja niin kulkee meillä muillakin ja päädymme lopputulokseen, että keikka on kesän kovin tähän saakka, niin meidän kuin yleisönkin meiningin osalta. Meininki siis paranee keikka keikalta. Suuhun jää saatanan hyvä maku. Samoin nivusiin. Näin siitäkin huolimatta, että lavalla pyörähtää myös Turmion Kätilöiden porukkaa kesken vedon. En kuitenkaan kerkeä havaita mitä tarkkaan ottaen oikein tapahtuu.

Joka tapauksessa hyvät fiilikset täytyy aina pilata. Votkapullo avautuu kotimatkalla. Tällä kertaa juon klassista Dry Vodkan ja keltaisen jaffan sekoitusta. Kuuntelen kuinka Hongisto pitää monologia itselleen bussin etuosassa.

Siihen muminaan on hieman pelottavaa nukahtaa. Mutta en voi mitään, sillä olen Nukahtaja-Mies.