TV KAKKANEN ESITTELEE UUDEN TV-FORMAATIN: TOSIKKO-TV!

HE ELIVÄT KUIN EILISTÄ PÄIVÄÄ

MEANWHILE IN THE JUNGLE: KARMILAA PAKOON -KIERTUE 2013

SUOLIKAASUA - KOMISAARIO PEPPONE


KUOPIO, HENRY´S PUB keskiviikko 27.3.2013
Suussa maistuu ihan rehellinen paska. Ja kusi. Olemme ajelleet edellisenä iltana levyn äänityksistä Kiteeltä Lappeenrantaan, sillä lähtö keikoille tapahtuu sieltä. Minä olen viettänyt yön kämpässäni kuunnellen vanhaa punkkia, kirjoitellen tätä edeltäviä päiväkirjoja ja juoden kossua ja jaloviinaa aamuun asti.

Puoliltapäivin taksi alle ja kokoontumispaikkaan. Olen hiljaista ja nöyrää poikaa. Nukun koko matkan Kuopioon.

Herättyäni huomaan, että olemme perillä. Olo on yllättävän hyvä. Menemme Hongiston ja Sinkkosen kanssa syömään. Punaviiniäkin maistellaan. Ja ymmärrän, että myös miksaajamme Mika Isotalo on saatu jostain matkan varrelta kyytiin. Mistä, siitä ei ole varmuutta.



Äänenpaineen tarkastus menee mukavasti. Treenaamme nipun epävarmempia biisejä. Soitamme Yötä vasten -kappaleen ensimmäistä kertaa livenä läpi, sillä se äänitettiin aikoinaan studiossa minun demoni mukaan. Emme kerenneet koskaan sitä harjoitella. Mutta tästä huolimatta biisi kulkee, siitä tulee varmasti helvetin hyvä keikkabiisi. Treenaamme myös Veri valuu maahan -kappaleen, jota ei ole soitettu aikoihin. Ja nipun muita.

Ennen keikkaa jännittää niin perkeleesti. Edellisestä vedosta on kuitenkin aikaa pitkälti toista kuukautta. Mutta ei auta, ei muuta kuin viihteen etulinjaan.

Paikka on tukossa, meno on helvetin hyvä. Pientä jäykkyyttä alkukeikasta, mutta parin kossuhuikan jälkeen kone alkaa kulkea. Loppukeikka onkin sitten täyttä hurmosta ja se täytyy kuitata parilla encoresetillä. Muistaakseni. Helvetin hyvä veto ensimmäiseksi keikaksi.

Huppu humisemaan. Onnistuneen keikan jälkeen tapahtuu rentoutuminen. En muista baarista poistumisesta mitn.

VAASA, HULLU PULLO torstai 28.3.2013
Paikkailen aamulla oloa pitsalla ja keskioluella. Sitten bussiin nukkumaan. Herään 11 kilometriä ennen Vaasaa. Ajoituksen mestari.

Aaltonen hiippailee paikalle jostain kuin vaeltava aave. Hän soittaa meidän kanssamme nämä loput pääsiäiskeikat.



Hipsimme syömään helvetin hienoon ruokaravintolaan, jonka tarjoilijattaren punainen Bowie-73 -tukka tekee vaikutuksen. Takatukka on muodissa taas! Pari lasia viiniä ruuan kanssa ja sitten hotellille ja sen jälkeen ääniä tarkkailemaan.

Yötä vasten treenataan takahuoneessa akustisesti Miitrin kanssa ja vedetään checkissä. Ei mitään ongelmia. Muutama muukin biisi soitetaan muodon vuoksi ja treenimielessä. Hyvin kulkee, homma on nipussa. Minä, Hongisto ja Aaltonen menemme hotellihuoneeseen, ja siellä kuuntelen korvat punottaen, kun miehet puhuvat seksistä. Alkaa panettamaan, mutta tajuan, että tässä seurassa se tunne on vain ajan haaskausta. Ajattelen Visa Mäkisen elokuvia ja tunne helpottaa.

Silti palailemme kullit kovina keikkapaikalle klo 23. Paikalla ei ole vielä juuri ketään. Alamme valmistautua. Se tarkoittaa kossu-vissyn rakentelua.

Jengiä on, mutta on siellä tilaakin. Mutta paikalla oleva porukka on laadukasta, osaavat pitää meteliä. Ja meidän soittomme kulkee jopa paremmin kuin eilen. Pakko vetää kaksi encoresettiä täälläkin, sen verran hyvä meininki on meneillään.

Ja sitten ne perinteiset lärvit. Ja takahuoneen sauna. Ja tällä kertaa muistan poistumisen hotellille. Se tapahtuu riemusaatossa, serpentiinin lentäessä, fanfaarien soidessa ja ihmisten huutaessa ”Heil Kotiteollisuus!”.

KAUHAVA, TIIKERI perjantai 29.3.2013
Aamulla on yllättävän hyvä olo. Krapulasta ei ole tietoakaan. Kaappaan Hongiston, joka on bailannut läpi yön, kainalooni ja menemme hotellin aulabaariin viettämään laatuaikaa. Eli tasoittelemaan.

Matka Kauhavalle menee kuitenkin rauhallisissa merkeissä. Pilkkiessä. Saalista ei tule. Ei sillin tai kalasataman tuoksuakaan.

Tajuamme perillä, että keikkapaikan alakerrassa on karaokebaari. Helvetti pääsee irti. Minä ja Aaltonen vedämme nipun biisejä ja meininki on katossa. No, ainakin meidän mielestämme. Muista ei nyt niin väliä olekaan. Joku paikallinen vanha gubbe sekä joku vasemmistolais-vosu yrittävät heittää kapuloita rattaisiimme, mutta Aaltonen laulaa heidät, ja siinä sivussa minut, suohon. Ja syvemmälle.

Sitten äänenpaineen tarkastukseen ja syömään. Äänet on kohdillaan, ruoka and.

Tapaamme takahuoneessa klo 23. Kauhavan Tiikerin takahuone on maan parhaita. Paikassa on iso uima-allas sekä sauna, mutta näistä emme kerkeä nauttia ennen keikkaa.

Ja sitten se keikka. Sehän on perkeleen kova, soitto kulkee paremmin ja paremmin, arpajaisista ei ole tietoakaan. Eturivi on täynnä helvetin isorintaisia naisia, olemme ihmeissämme. Aaltonen kertoo keikan jälkeen, että hän jännitti koko ajan milloin eturivin naisten heiluvat rinnat pullahtavat ulos. Siinä olisi kuulemma sotkeutunut soittajapojan soinnut ja koordinaatio. Miitri on niin nuori ja kaino. Minä paatuneena paskiaisena olisin tuskin asiaa edes huomannutkaan.

Kaksi encoresettiä täälläkin. Sitten alkaa yökkäily. Olen niin poikki, että laatta meinaa lentää jo monitorilandiassa kun kävelemme kohti takahuonetta. Takahuonetta, josta joudumme ajelemaan liian innokkaita miehiä ulos, jotka heti keikan jälkeen tulevat puhumaan meille räystäistä ja omakotitalorakentamisesta! Siis mitä vittua? Ei ihan tuttu aihe, varsinkaan heti keikan jälkeen. Harmittavaa tässä kaikessa on se, että samalla lähtevät saman seurueen naistetkin, vaikka he osaavatkin käyttäytyä.

Sitten katoaa muisti.

NIVALA, PUUSTELLI lauantai 30.3.2013
Kauhavalla huomaan aamupalaa etsiessäni, että Sinkkonen ja Hongisto ovat bailanneet ankarasti aamuun saakka. Ja mikäs siinä, se on oikein. Minä lähden etsimään perinteistä aamiais-pitsaa, joka löytyykin.

Kohtaamme iltapäivällä Aaltosen kanssa eilisessä karaokebaarissa ja päätämme käydä saunassa ja uimassa. Sitten alkaa matka kohti Nivalaa. Ja sehän menee yllättäen nukkuessa. Herään perillä.

Siellä onkin sitten pöydät katettuina. Paikan emäntä paistelee meille pitsaa ja muutenkin on meno kohdillaan. Tämä on poikkeuksellista, sillä yleensä Nivalan Puustellin henkilökunnalla on keikka-raiderista täysin eri käsitys kuin meillä. No, juomien suhteen näin on nytkin, mutta asiat tuntuvat järjestyvän. Emäntä tuo meille takahuoneeseen myös lahjuksia, joita hän on omalla rahallaan käynyt meille ostamassa. Käsittämätöntä vieraanvaraisuutta. Ihanaa!

Katselen telkkarista Sauna-elokuvaa, joka vaikuttaa aika perkeleen hyvälle. Se jää kuitenkin kesken, sillä on mentävä takahuoneeseen. Tapaamme siellä klo 23 jälkeen ja alamme valmistautua. Eli suomeksi: korkki auki narahtaa, paska punttiin valahtaa.

Keikkahan on yhtä hurmosta heti alusta lähtien. Vauhti on kova ja yleisö on liekeissä. Vedämme taas kaksi encoresettiä. Ja sen jälkeen takahuoneessa lärvit. Metelistä päätellen jotkut pitävät jatkojakin jonnekin aamuyön tunteihin, mutta minä en jaksa. Nukuttaa ja vähän tympii. Jotenkin tuntuu, että kaikki keikkojen jälkeiset menevät nykyisin samalla kaavalla.

Ja niinhän ne saatana menevätkin. Mutta siihen on totuttava. Keikkoja tehdään tänä vuonna vielä saatanasti. Ja vielä enemmän.

KOKKOLA, KAARLE sunnuntai 31.3.2013
Aamukahvit Nivalan torigrillillä on kokemus. Aurinko paistaa ja meininki on hyvä. Lippisjätkät kaartelevat ympärillämme autoineen kuin lokit Viking Linen peräpuolella. Kyllä on taas alkuasukkailla ihmettelemistä.

Perillä Kokkolassa suuntaan ensin syömään, muut menevät elpymään. Paitsi tietysti tekniikka, joka aloittaa kamojen kasauksen. Soundcheckin jälkeen suuntaan paikalliseen karaokebaariin nauttimaan parit viinit ja tutustumaan paikallisten alkuasukkaiden primitiivisiin tapoihin. On kiva katsella ja kuunnella kun paikalliset vetävät karaokea. Todellista viihdettä. Minulta haetaan nimikirjoituksia ja huomaan, että ihmiset osaavat käyttäytyä. Toista oli viime kerralla kun olimme täällä. Silloin joku nuori kolli kävi sönkkäämässä minulle keikan jälkeen jotain paskaa ja väänsin jätkän silmälasit solmuun. Tosin maksoin ne kiltisti seuraavana päivänä, kun kyseinen hahmo oli kertonut asiasta äidilleen, jota olin joskus aiemmin rrrrrrrrrrrakastellut raivoisasti. Tiedä vaikka kyseinen vellihousu olisi ollut poikani. Luultavasti olikin.

Takaisin asiaan jota ei ole. Tupa on tulessa ja nuoriso heitteillä. Jengiä on hyvin ja keikka kulkee. Jossain vaiheessa havahdun siihen, että vieressäni hyppii alaston mies, jonka monitorimiksaajamme Pete hienovaraisesti ohjaa pois lavalta. Suomeksi sanottuna heittää. Hienoa toimittamista kuitenkin ja saamme soittaa taas kaksi encoresettiä. Ajallisesti tämä tarkoittaa sitä, että kaikki pääsiäisen keikat ovat hieman vajaan kahden tunnin mittaisia. Se on pitkä aika hikoilla ja huutaa.

Yöllä ajamme takaisin Karjalaan. Perillä olemme kymmenen jälkeen aamulla. Sitten unta palloon, sillä tänään on tarkoitus palailla Kiteelle jatkamaan levyn äänityksiä.



PANEMINEN ON PÄÄTTÄMÄTTÖMIEN IHMISTEN TOIMINTAA: EI TIEDÄ, PITÄISIKÖ KULLI TYÖNTÄÄ SISÄÄN VAI VETÄÄ ULOS
- ajattelija Jari Sinkkonen

KOTITEOLLISUUS - EEPPINEN VIRHE MAAILMANJÄRJESTYKSESSÄ

HYNYNEN - TUO IHMISKUNNAN KEHITYKSEN PERSOONALLINEN EPÄKOHTA

MAANANTAI 1.4.2013
Unet jäävät lyhyiksi. Iltapäivällä olen jo Lappeenrannan keskustassa syömässä ja mietin, että mitenköhän pääsisin Kiteelle jatkamaan hommia. Auto on nimittäin siellä, enkä ole ajokunnossakaan. Kaukana siitä. Kuski kuitenkin löytyy ja hänen kanssaan haemme Karmilan juna-asemalta, Hongiston pakettiauton Nuijamaalta, soittokamat Imatralta ja suuntaamme Kiteelle. Olemme perillä joskus kasin jälkeen illalla. Kasaamme kitarakamat pystyyn ja vedämme lärvit.

TIISTAI 2.4.2013
Herään iltapäivällä yhden jälkeen, kun Tuomas huutaa korvaani: ”Jouni, oluet tulee, ylös sieltä!” Nousen ruumisarkusta ja käyn. Ja toden totta: Koffin auto kaartaa pihaan ja tuo meille yli 200 litraa KT-olutta sekä krapulajuomia ja viinalantrinkeja päälle. Ihan vitun hyvä meininki! Kuvailemme Karmilan kanssa toimintaa kameroilla ja sitten on otettava vielä pienet unet.



Työt alkavat joskus alkuillasta. Etsimme kitarasoundia, löydämme sen ja soitan neljään biisiin peruskitarat. Eli kaksi raitaa/biisi. Vedämme siinä sivussa lärvit.

KESKIVIIKKO 3.4.2013
Meinaa heikottaa kun heräilen iltapäivästä. Vedän lumikengät jalkaani ja teen 42 minuutin lenkin jäällä. Käyn saunassa, otan päiväunet ja soitan neljään biisiin peruskitarat. Lopetamme puolenyön aikoihin. Huomaan olevani hyvässä jodissa.

TORSTAI 4.4.2013
Heräilen taas vasta iltapäivästä. Tärisyttää, kahvikuppi ei meinaa pysyä kädessä. Päätän rangaista itseäni 40 minuutin kuntopyörä-rääkillä ja perään teen etunojapunnerruksia sekä voimapyörää. Saunon. Soitan neljän biisin peruskitarat. Sinkkonen, Hongisto ja toimittaja Isoaho saapuvat tuoden mukanaan 9 isoa kossupulloa sekä 12 litraa viiniä. Vedämme jälleennäkemisen ja peruskitara-harjakaisten kunniaksi kunnon lärvit.

PERJANTAI 5.4.2013
Hongisto aloittaa bassosavotan. Soundia etsitään. Minä etsin Gambinan ja alan hörppiä sitä. Sinkkonen keksii uuden tv-formaatin, tosikko-tv:n. Otamme jossain välissä nipun bändikuvia Isoahon toimiessa seremoniamestarina.

Yöhön mennessä Hongisto on soittanut kuuteen biisiin bassot. Iloitsemme. Tuomas ja Isoaho ovat tehneet aamulla rantaan avannon, pistäneet rantasaunan tulille ja illalla viimein saunomme. Käyn ensimmäistä kertaa elämässäni avannossa, kahteen kertaan. Vedämme lärvit.

LAUANTAI 6.4.2013
Herään kolmen jälkeen iltapäivällä. Olo on heikko. Rankaisen itseäni puolen tunnin kuntopyörälenkillä ja saunalla.

Hongisto aloittelee bassotalkoita alkuillasta. Mies soittaa viiteen biisiin bassot. Tai sanotaan neljään. Viidennen kohdalla mies tärähtää niin kovaan känniin, ettei soitosta tule enää mitään. Toki se johtuu myös siitä, että biisin kertosäkeen soinnutus on muuttunut matkan varrella sen verran, ettei sitä enää meinaa samaksi tunnistaa.

Minä soitan viimeisen biisin bassot, koska kyseessä on valtava kymmenen minuutin progeteos, jota ei ole treenattu etukäteen. Sen opettaminen Hongistolle näin lyhyessä ajassa olisi kohtuuton urakka. Joka tapauksessa bassoharjakaiset on tosiasia. Päätämme vetää lärvit. Jossain vaiheessa alkuyöstä Hämppy raahaa Hongiston korvasta repien autoon ja ajaa tämän kotiin Nuijamaalle. Me jatkamme juomista pitkälle aamuun.

Sinkkonen herää aamulla Tuomaksen flyygelin alta, minä perinteiseen tapaan iltapäivästä alakerran ruumisarkusta kalu kovana.

SUNNUNTAI 7.4.2013
Sinkkonen on jo hyvässä punaviinissä, kun nousen arkustani ja hiippailen yläkertaan. Päätän liittyä iloiseen seurueeseen ja teen itselleni tanakan kossun. Sitten alamme etsiä jyräkitara-soundia. Siinä ei kauan mene.

Soitan kaikkiin 12 biisiin jyräkitarat (2 raitaa/biisi), paikkaan sen yhden huonon bassoraidan (soitan lopulta koko biisin uusiksi, en pelkästään kertosäettä) ja sävellän siinä ohessa yhteen biisiin uuden kitarariffin, koska alkuperäinen sekä siihen tehty myöhempi korvike eivät tunnu toimivan. Olen siis hetken luova. Samalla soitan siihen bassot, peruskitarat sekä jyräkitarat.

Olemme onnistuneet, biisi on ehkä pelastettu. Vedämme lärvit.



MAANANTAI 8.4.2012
Heräilen alakerrasta aamulla kuuden jälkeen Sinkkosen kuorsaukseen, joka raikaa yläkerrasta asti. Menen hakemaan vettä ja löydän miehen makaamasta keittiön lattialta. Meteli on kova ja tuoksut hurmaavat paatuneenkin hipin. Tämän reissun keittiömestarimme on antanut kaikkensa. Ja enemmän. Painovoima ja edellisen illan pöytäviina-ralli on tehnyt tehtävänsä.

Kirjoitan tämän päiväkirjan ja klo 08.40 jatkan unia. Herään kahden aikaan. Syön, käyn paskalla ja poljen 40 minuuttia kuntopyörää, jonka päälle teen vielä vajaan puolen tunnin kahvakuulatreenin. Sitten saunaan.



Karmila on hieman krapuloissaan. Hän ehdottaa, että tekisimme tänään biiseihin synabassot, joiden ohjelmoimisen minä olen jo alkusessiosta aloittanut. Näin teemmekin. Minä ohjelmoin biisin kerrallaan ja sitten ajamme bassolinjat kohdilleen. Lopettelemme joskus yhden jälkeen yöllä. Tämän jälkeen vetäydyn alakerran hautakammiooni katselemaan sanoituksia läpi. Niissä nimittäin löytyy paikattavaa.

Tämän päivän, illan ja yön juoma oli Aperita. Nam.

TIISTAI 9.4.2013
Aamu alkaa 05.34. Heräilen ja haen ulkoa vissyä. Sitten nukahdan.

Herään joskus puolenpäivän jälkeen. Lompsin ylös ja rakentelen itselleni aamupuuron. Sinkkonen on poistunut rakennuksesta takaisin Karjalaan.

Huilaan hetken ja käyn juoksemassa 44 minuutin lenkin, jonka aikana vedän 500 metriä sekä myöhemmin 200 metriä niin, että 50 metriä kovaa ja 50 metriä laskettelua. Tavoite on saada lihaksia auki. Jotain aukeaakin, nimittäin peräsuoli. Meinaa tulla paska housuun.



No, ollaan nyt rehellisiä. Se tulee.

Päivän agenda on melodiakitaroiden sekä riffikitaroiden teko. Niitä tehdään jonnekin yhteen asti yöllä.

Tätä kirjoittaessa alan olla jo aika simassa. Kello on nyt 02.01.

Ei muuta ku hyvää ytä. T: Karjalan Ristiluki -70