RAKKAUDESTA MAMMONAAN -kiertue

ALKOHOLOKAUSTI!

PÄÄOSASSA NUIJAMAAN VAPAHTAJA - CHEESY CHRIST HONGISTO

VANTAA, TULISUUDELMA perjantai 15.6.2012
Kuka on keksinyt sanonnan "sorvin ääreen taas"? Tyhmä sanonta. Minkä vitun sorvin? Se on kuitenkin ensimmäisenä mielessä, kun hyppään junaan jo torstaina ja suuntaan Helsinkiin.

Ehkä meidän tapauksessa olisi parempi käyttää termiä "pillun ääreen taas". Heko heko.

No, se torstai menee istuessa Kallion baareissa. Sammun kuulemma jo neljän jälkeen iltapäivällä Rytmin terassille. Sillälailla.

Lomat on menneet normaaleissa merkeissä. Minä olen reissannut, Hongisto on säätänyt muuten vaan ja Sinkkosesta ei ole mitään tietoa. Missään yhteydessä emme ole olleet, emme edes sukupuoli. Nuottiakaan emme ole soittaneet yhdessä. Sinkkonen ja Hongisto tuskin ovat koskeneet soittimiinsakaan. Minun on ollut pakko, sillä olen tehnyt ja äänitellyt "loman" aikana reissaamisen ohessa nipun uusia biisejä. Seuraava levy alkaa uhkaavasti jo hahmottua, vaikka Sotakoirakin on vielä kesken. Karmilan kanssa on sovittu, että Sotakoira palaa studioon parin kolmen biisin merkeissä heti heinäkuun alussa.

Suomi-rockin kärkinimet aloittavat keikkakesänsä Provinssista, me aloitamme siis Vantaalta. Ja vielä omasta toiveestamme. Tapaamme Pulisuudelmassa klo 19. Karjalaksi se on sheitsemän. Katsomme soundit kohdilleen ja treenaamme nipun biisejä. Laitamme kuntoon muun muassa Appendixin Ei raha oo mun valuuttaa -biisin. Kulkee hyvin ja maistuu hyvälle. Ei muuta kuin huoneisiin mököttämään.

Sitä ennen tarkkailemme kuitenkin tarvikesalkun sisältöä. Minun oli tarkoitus vaihtaa kitaraan kielet, mutta se saa jäädä. Salkun pitää nimittäin tuulettua muutama viikko. Hongisto suurena juustojen ystävänä on säilönyt Virgin Oilin takahuonejuustot salkkuun vappukeikan jälkeen, eikä ole sen jälkeen sitä avannut, vaikka vei sen kotiinsa asti. Tuoksu on melkoinen. Voi ainakin sanoa, että juusto on kypsynyt.

Tästä siis Cheesy Christ Hongisto -nimi. Nuijamaan vapahtaja hän on siksi, että pian hän asuu siellä. Perustamme sinne Kotiteollisuus-imperiumin! Tosin Hongisto ei tiedä tästä vielä mitään, perheestä puhumattakaan.

Asiaan, saatana. Unien ja suihkun jälkeen tapaamme alkuyöstä takahuoneessa. Järjestäjän toiveesta venytämme soittoajan alkua parillakymmenellä minuutilla. Aloitamme siis joskus puolen yön jälkeen.

Keikka on hyvä. Ja hauska. Cheesy Christ vierailee planeetalla Jazz useassakin biisissä, mutta se on vain hauskaa, koska tunnelma on muuten kohdillaan. Ja jengiäkin on pirusti. Kuulemma pari tappeluakin on, mutta sehän kuuluu Suomen suveen.

On mukava siis olla pillun äärellä taas.

JÄMSÄ, HIMOSFESTIVAL torstai 21.6.2012
Ah, Suomen juhannus. Helvetillinen meteli ja vitusti humalaisia ihmisiä. Kuka puhui jostain luonnon rauhasta? Håmåjen hommia. Minä en ole kokenut luonnon rauhaa vuosiin. Onneksi on sentään kaunis eturivi, se ei petä nykyisin koskaan. Jotain pysyvyyttä sentään.

Linja-autossa on tunnelmaa. Mukana ovat nimittäin herrat Janne Hynynen, Miitri Aaltonen sekä Tuomo Saikkonen. Puhumme muun muassa PMMP:n uudesta levystä. Kaikki kehuvat. Tämän päälle minä kehun Paulan ja Miran peputkin. Mutta se ei liene yllätys.

Olemme Himoksella juuri ennen liikenneruuhkaa, jonka takia muun muassa Mokoma pääsee paikalle vasta juuri ennen omaa keikkaansa. Tämä saa Saikkosen kävelemään tulisilla hiilillä. Juttelemme järjestäjä Isomäen kanssa aiheesta, mutta ruuhkille ei kuulemma ole tehtävissä mitään. Alueelle ei ole kuin yksi tie. Ja se on aina tukossa. Ruuhkat eivät meitä kuitenkaan haittaa oikeasti, sillä Tavastian Pätkä tuo meille taas perinteisen juhannuslahjan: pullon Sorbusta. Laitan sen heti pakkaseen kylmenemään. Kiitos Pätkä, kiitos Tavastia!

No, me saunomme. Minä teen muutaman haastattelun niiden lomassa ja käyn katsomassa muutaman biisin Stam1naakin. Tuntuu toimivan. Se ei ole yllätys. He eivät ole ihmisiä. He ovat yksi iso, rasvattu kone, jonka musisointi sulkee meidät kuuntelijat maagiseen taikapiiriinsä.

Aaltosella on kiire. Mies miksaa Mokoman keikan ja ennen viimeistä biisiä jättää kioskin talonmiehen hoiviin ja juoksee meidän lavamme taakse valmistautumaan KT:n keikkaan. Keikkaan, joka menee perkeleen hyvin siihen nähden, että biisit on treenattu nippuun Aaltosen ja nuoremman Hynysen kanssa vasta matkalla tänne. Aaltonen valittelee omaa suoritustaan, mutta turhaan. Meininki on hyvähkö. Ei täydellinen, mutta oikein hyvä.

Ei muuta kun saunaan. Sinne saapuu muun muassa herra Ylppö, jonka kanssa poraudumme perseseksin saloihin. Juuri kun alan päästä sen makuun selviää, että meille ei olekaan majoitusta Himokselta. Joudumme hyppäämään bussiin ja ajamaan Tampereelle, josta sellainen jotenkin järjestyy.

Järjestyyhän se. Koko kaupunki on tyhjä kuin Hongiston kassit navetassa käynnin jälkeen. Nythän on juhannus.

NUMMIJÄRVI, NUMMIROCK perjantai 22.6.2012
Pojilla on ollut jatkot, minä olen yllättäen hyytynyt jo tulomatkalla Tampereelle. Se oli se perkeleen Sorbus! Ei ole nyt kunto kohdillaan.

Käyn Tammelan torilla vetämässä myöhäisen aamiaisen valtaisan hedarin ja erektion vallitessa. Neljä pötköä mustaa makkaraa, makkaraperunat sekä puoli litraa maitoa. Meinaa toimia.

Tapaamme Telakan terassilla ja vedämme kevyet aamunousut. Tunnelma on katossa. Hongisto "ylentää" toimittaja Isoahon Kotiteollisuuden hovikuvaajaksi. Me puolestamme ristimme saman miehen uudella nimellä. Isoaho on tästä lähtien "Mies, jolla on Lemmy Kilmisterin puhelinnumero".

Mies, jolla on Lemmy Kilmisterin puhelinnumero ei ylpisty, vaikka Hongisto lyö hänet rock´n´roll ritariksi. Päinvastoin. Hän lupaa vain harkita asiaa.

Sitten bussiin ja kohti Nummirockia. Monen vuoden tauon jälkeen. Tuntuu hyvälle, mutta samalla pelottaa hieman. Osataanko tällaisia poppareita kaivata siellä?

Minä herään vasta perillä, koko matka menee nukkuessa. Miten paljon mies voi nukkua? Nukun baarissa, nukun yöt, nukun bussimatkat. No, se on kuin laittaisi rahaa pankkiin, kun vanha mies nukkuu.

Nummirock on oma maailmansa. Naurattaa ihan vitusti, kun katselemme ikkunasta festariväkeä. Mistä luolista tämä jengi oikein heräilee? Ja miksi vitussa ne tulevat tänne, keskelle metsää?

No, musiikin takia tietenkin. Se on suuri voima. Se yhdistää, ainakin Karjalan pojat. Bussimme täyttyy pian Mokoman hahmoista ja alkaa armoton paskanjauhanta. Huomaan samalla kauhukseni, että joku on ostanut matkan aikana bussin täyteen pornoa. Selailen lehtiä pelokkaana, mutta turhaan: ei mitään reaktiota alapäässä, mutta suupielestä herahtaa lusikallinen kuolaa.

Nikulan Jone kuuluttaa meidät lavalle ja yllätymme kun tajuamme, että yleisöstä lähtee meteliä. Soittoaika on kuitenkin jo viiden jälkeen iltapäivällä. Lompsimme lauteille ja alamme toimittaa.

Homma menee putkeen alusta lähtien. Tunnelma on kohdillaan, jätkät soittavat hienosti ja yleisö näyttää jopa kaivanneen meitä. Ihan helvetin hauska keikka. Niin hauska, että hörpin keikkajuomaani hieman liian kiireiseen tahtiin ja loppukeikasta välispiikit alkavat hieman takellella. Mutta soitto ja laulu kulkevat, se on tärkeintä. Jossain vaiheessa keikkaa tajuan, että lavalla on myös Mokoman ja Stam1nan porukkaa huutamassa taustaköörejä. Mahtavaa!

Nyt on näkymät kohdillaan. Suoraan näkösektorillani istuu orrella mimmi lyhyessä hameessa. Minulla on suora näkymä pääkonttoriin. Jotkut käyttävät myös termiä haarakonttori, mutta se on väärä. Pääkonttori se on, sillä sinne mennään aina nöyränä poikana hattu kädessä. Tulen näkymästä niin hyvälle tuulelle, että "palkitsen" yleisön Angus Young -tyyliin näyttämällä sille pakarani ja kassini keikan päätteeksi. Yli nelikymppistä ukkoa lapsettaa. Taas.

Käymme rantasaunassa, uimassa ja sitten suuntaamme Karjalaan, tuonne unelmien ihmemaahan. Olemme perillä aamulla. Otan Miehen jolla on Lemmy Kilmisterin puhelinnumeron meille odottamaan junan lähtöä. Sitä ennen avaamme jaloviinan ja laitamme Juicen dvd:n koneeseen.

Juhannus alkakoon.

IMATRA, BAR Q torstai 28.6.2012
Torstai on torttua täynnä. Ainakin unelmissa.

Nousen junaan aamulla puoli seitsemän aikaan ja suuntaan Helsinkiin tekemään NYT-liitteen haastattelun ja kuvaussession. Se menee sangrian ja oluen merkeissä. Ja siihen päälle maistelen vielä hieman mansikoita. Nam. Totean, että osaavat ne Helsingissäkin kasvattaa ihan hyviä marjoja. Hämmentävää. Luulin sen olevan savuinen, sumuinen kaupunki.

Iltapäivällä hyppään junaan ja nukun matkan Imatralle. Ja kirjoitan keikkapäiväkirjoja. Olen perillä viiden jälkeen ja saan kyydin keskustaan Osmos Cosmoksen Villeltä, joka sattuu samaan aikaan olemaan asemalla odottamassa rahtilähetystä Norjasta. Tulossa on kuulemma ydinvoimalla käyvä peppudildo.

Vaihdan kitaraan kielet ja odottelen muita. Keikkapaikka on helvetin hieno. Hyvä takahuone, jossa on hyvä seurata päin persettä menevää keihään EM-finaalia. Itse asiassa takahuoneita on kaksikin. Toinen on yläkerran huoneisto, jossa osa porukasta tulee myös viettämään ensi yön. Tai ainakin minä, näin päätän. Ei jaksa mennä kännissä himaan.

Tarkistelemme soundeja. Tuomo on tällä kertaa nappuloiden takana. Minua harmittaa, sillä olen ostanut uuden kitaran, mutta aamuisen Helsingin reissun takia en jaksanut raahata sitä mukaani. No, ensi viikolla testataan keppi kunnolla studiossa Helsingissä, kun viimeistelemme Sotakoiran levykokonaisuutta vielä kolmella biisillä.

Lavasoundi on kohdillaan. Hongisto ja Sinkkonen lähtevät käymään Lappeenrannassa, me muut menemme saunomaan yläkertaan. Viinipullo avautuu.

Takahuoneeseen klo 23. Tai vähän jälkeen. Viinapullo avautuu. Kossu.

Jumalauta, nyt lähtee! Porukkaa on "ihan kivasti", eli paikka ei ole täynnä. Mutta jengi on liekeissä. Kuten myös bändi. Vedämme kesän parhaan keikan tähän asti kahdella encoresetillä. Kolmattakin vaaditaan terhakkaasti, tarkemmin sanottuna Jos sanon -biisiä, mutta tajuamme baarin pitäjän valjastaneen osan porukkaa sitä huutamaan. Päätämme jättää sen tämän takia soittamatta. Vittumainen asenne, mutta jätetään nyt vähän nälkääkin.

Keikan jälkeen saunaan (taas). Minä suuntaan tekniikan jätkien kanssa baarin puolelle. Hongisto jää pyörimään takahuoneeseen psykoottista känniympyrää, kun Sinkkonen odottaa häntä Hämpyn kanssa ulkona autossa. Miehet ovat lähdössä takaisin Lappeenrantaan yöksi. Viimein Hongisto pääsee känniluupistaan ja juustotarjottimesta irti ja siirtyy Sinkkosen ja Hämpyn kyytiin.

Me suuntaamme laulamaan karaokea. Vedän Rekkamiehen ja Mäyrän. Ja saan todistaa ensimmäistä kertaa, kun paitamyyjämme Ville laulaa karaokea.

Se on järisyttävä kokemus. Varaan heti aamulla ajan terapeutilta.

KOTKA, AMARILLO perjantai 29.6.2012
Aamulla juimii otsaa. Ei muuta kuin alakerran terassille juomaan kahvia ja katsomaan, kun jätkät roudaa. Se on viihdyttävää. Kävelykadulla alkaa soittamaan joku big band ja me pakenemme paikalta.

Ajamme Lappeenrantaan ja menemme syömään satamaan. Punaviiniä, kaljaa, paistettuja muikkuja ja perunamuusia. Ai vittu, kun toimii.

Sen jälkeen maistuukin uni. Minä torkkun perille saakka. Hongisto tulee paikalle moottoripyörällä, joten törmäämme mieheen vasta soundcheckissä. Treenaamme kaksi biisiä. Homma on paketissa. Hongisto vie työtehokkuuden huippuunsa. Mies mussuttaa soittamisen aikana hampurilaista. Minä puolestani mietin, että ikinä ei ole kitarasoundini kuulostanut näin hyvälle kuin täällä. Johtunee krapulasta. Miksaaja on taas vaihtunut, tällä kertaa Isotalon Mika on tullut paikalle.

Suuntaan suihkuun ja katson hotellihuoneessa urheilua. Ja kuuntelen Sielun Veljiä ja juon punaviiniä. Näin kuluu pari tuntia ja sitten onkin aika mennä takahuoneeseen.

Sehän toimii taas! Puolitoista tuntia rokin maailmassa kastelee paidan ja housut, saa kullin seisomaan ja hyvän olon tunteen koko kroppaan. Kotkalainen yleisö on hieman hiljaisempaa kuin imatralainen, mutta tuntuu heillekin kelpaavan toimituksemme erittäin hyvin. Helvetin mukava meininki.

Alamme kiskoa takahuoneessa viinaa. Paikalle lompsii joku nainen, joka ilmoittaa, että hän ei ole ikinä käynyt minkään bändin takahuoneessa. Näytämme hänelle millaista se on. Miehet istuvat pöydän ääressä ja juovat viinaa sanomatta sanaakaan. Akka on ihmeissään.

Kotkan Amarillon takahuoneessa on muutenkin tyly meininki. Jostain syystä sen on oltava tyhjä kahteen mennessä. Tämä tarkoittaa sitä, että saamme rauhoittua kokonaiset puoli tuntia. Raahaamme takahuoneviinat alas lavalle, katsomme kun jätkät purkavat lavaa ja minä innostun käymään tanssimassa.

Liika on liikaa, pitkä setti ja tanssi tekee tehtävänsä. Alkaa nukuttaa. Pappa ei jaksa, jalka ei enää nouse. Tekolonkista on patterit lopussa.

JUVA, METSÄ ROKKAA lauantai 30.6.2012
Puolipäivä. Herään kyrpä kovana sängyltä ja tietenkin siivooja astuu silloin sisään. Pyydän häntä taltuttamaan erektioni. Hän juoksee huutaen pois. Huudosta tajuan, että hän on mies. Joudun lopulta sitomaan kulliin kiristyssiteen, annan sille luunapin ja kutsun sitä teurastajaksi huutaen samalla: "Tuhma poika!" Lopulta teippaan sen jeesusteipillä reiteen kiinni. Sitten suuntaan pokkana aamukahville alakertaan.

Isotalo ja Hongisto ovat paikalla. Ajelemme satamaan syömään. Kotkan satama on tyly paikka. Siellä ei ole kuin pari kuppaista kahvilaa, joiden ruokatarjonnalla ei voi kehua. Kananuggetit ja ranskalaiset ei ole mikään kulinaristinen nautinto. Tai ei mikään nautinto. No, onneksi viini maistuu siedettävälle.

Hongisto lähtee moottoripyöräilemään ja minä lähden Isotalon kyydillä kohti Lappeenrantaa, jossa kohtaamme muun porukan. Sitten bussiin maate. Herään, kun kaarramme Juvan festarialueelle.

Käymme syömässä ja kohtaamme Juvan kunnanjohtajan. Leppoisa meininki. Puhumme pillusta ja sodomiasta. Mies innostuu, viikset väpättävät. Lempiaihe selvästi.

Kontiaisen Vesan lempiaihe se ainakin on, sillä samat jutut jatkuvat myös hänen kanssaan. Kuten myös Osmo´s Cosmoksen porukoiden kanssa. Ja Jaana Pelkosen, joka juontaa tapahtuman. Hän kertoo, että Kokoomuksella on eduskunnassa ihan oma sodomia-kerhonsa.

Kesän paras veto tähän asti. Ehdottomasti. Vaikka vettä satelee hissukseen, niin yleisöä se ei tunnu haittaavan. Meininki on asiallista ja eturivin tytöt tuntuvat olevan märkinä muunkin kuin sateen takia. Herkullista.

Keikka loppuu liiankin pian. Se vika näissä festarivedoissa on, että soittoaika on lyhyempi. Mutta emme anna sen häiritä, valumme bussille onnellisina. Paitsi sitä ennen minä käyn noutamassa tapahtuman järjestäjiltä meille moottorisahalla veistetyn metso-toteemin. Ihan vitun asiallista toimintaa! Liikutun niin, että pitää itkua pidätellä.

Sitten pidätelläänkin virtsaa koko matka kotiin. Ja juodaan alkoholituotteita. Olen ihan sekaisin, kun pääsen himaan. Onnesta ja ihanasta, suloisesta koskenkorvasta.

Lempijuomastani. Rakkaastani.