MAGIC CABARÉ ELI KOSSU-TAIKASHOW SUOMEN SUVESSA

JOUNI HYNYNEN - LYYRINEN HARHA

KUOPIO, KARJALAN LENNOSTO keskiviikko 4.7.2012
Aikainen aamu. Kaarran Sinkkosen pihaan kahdeksan aikoihin. Siirryn takapenkille tekemään toimistohommia eli räpläämään pallejani, tietokonetta sekä nukkumaan. Hämppy ajaa, kun suuntamme kohti Tikkalaa.

Sieltä otamme kyytiin Tikkalan Aivomyrskyn eli Hongiston, joka tunnetaan myös nimillä Tikkalan Mutantti sekä Piippolan Vaari. Matka Kuopioon alkaa.

Olemme perillä joskus yhden aikoihin. Odottelemme hetken tekniikan poikia ja bussia (joka saapuu toista reittiä), jonka jälkeen saamme perusteellisen ja asiallisen esitelmän Karjalan lennoston toiminnasta. Kokeilemme lentosimulaattoria, ihailemme Hornetia ja kyttäämme erittäin asiallisen näköisen naislentäjän persettä. Hyvä meininki. Päivä kuluu nopeasti. Suuntaamme meille järjestettyyn saunaan, syömään ja siitä keikalle.

Vedämme sinibareteille keikan, joka on aluksi hieman hankala, mutta osoittautuu lopulta työvoitoksi. Jengi jopa innostuu, vaikka ovatkin käskien paikalla. Pahimmillaan heitä jopa käsketään taputtamaan. Hieman arveluttavaa hipin mielestä, mutta loppukeikka on jo juhlaa ja jengi ottaa osaa käskemättäkin.

Uudestaan saunaan ja sitten kohti uusia seikkailuja. Bussi lähtee Karjalaan. Me soittajan rentut hyppäämme Hämpyn kanssa Hummeriin ja suuntamme kohti Helsinkiä. Matka menee ryypätessä, Magic Cabaré tärähtää käyntiin. Kuuntelemme Lamaa ja DADtä. Olemme perillä joskus neljän aikaan aamulla.

TORSTAI 5.7.2012
Sotakoira tekee studioinvaasion. Hyökkäämme Sonic Pumpille joskus yhdentoista aikoihin. Meille kasaillaan sinne rumpuja ja muita soittokamoja. Sinkkonen vetää siis lainakannuilla, minä lainakaapilla ja Hongisto, no, jollain. Omat soittimet on sentään mukana. Ja minulla vahvistin.

Toimimme seuraavalla tavalla. Minä ja Karmila kuuntelemme YouTubesta alkuperäisen biisin, sitten sovitamme hieman ja soitan demokitaran talteen. Aloitamme Taiskan Haltin häistä. Vedän kitaran ykkösellä sisään, laulan demolaulun ja tämän jälkeen on Sinkkosen vuoro. Mietimme hetken ja mies toimittaa tilauksen perille. Tämän jälkeen sama toistuu Merja Rantamäen Jossain- sekä Laman Jeesukset-biisien kohdilla. Sitten soitetaan pari raitaa peruskitaroita ja ilta päättyy basso-osuuksiin. Hongisto alkaa tosin siinä vaiheessa iltaa olla niin transsissa, että bassoja joudutaan hieromaan kunnolla, varsinkin Laman biisin kohdalla. Mutta lopulta nekin saadaan purkkiin. Valmista on joskus yhden jälkeen yöllä.

Kannamme Hongiston autoon. Hummerin valoissa ja auton sivulla horjuessaan mies näyttää aivan sandaaleihin pukeutuneelta poikahuoralta, joka käy neuvotteluja liksasta auton kuljettajan kanssa. Vanha Talvitie, Suomen ainoa poikahuorakatu. Ah, miten kuuma ajatus.

Näitä ajattelemme ja suuntaamme nukkumaan.

HELSINKI, BOHEMIA perjantai 6.7.2012
Yllättävän vaisu krapula. Hyppään taksiin ja noudan junalla tulleen Aaltosen rautatieasemalta. Juomme yhdet aamukaljat, tai Aaltoselle se on jo viides, ja vaihdamme kuulumisia. Kumpikin valittelee pillun puutetta. Valitus on turhaa, sillä kyllä aikuisten ihmisten pitäisi ymmärtää tosiasiat: ei näillä naamoilla mitään saa. Ja vaikka saisikin, niin ei seiso.

Suuntaamme Sonic Pumpille, jossa Karmila jo odottelee. Aloitamme laulutalkoot. Vedän Jossain, Haltin häät ja tämän jälkeen kossu onkin tehnyt jo tehtävänsä. Olen valmiina huutamaan Laman läpi ja se meneekin parilla otolla. Aaltonen makaa toimettomana sohvalla juoden tarjoamaani kossua, sillä päädymme lopulta siihen, ettei taustalauluja tarvitakaan. Tarvittavat yläoktaavit pystyn vetämään auttavasti itsekin.

Yläoktaavit ja kaikki. Kyllä nyt pitäisi biisien soida radiossa. Huumoria, huumoria...

Soitamme muutkin paikalle ja alamme leipoa taustaköörejä, joten lopulta Aaltonenkin pääsee Sinkkosen ja Hämpyn kanssa toimiin. Niissä ei kauaa mene. Hongisto elpyy vielä kirkolla, mutta saapuu lopulta hänkin paikalle. Sitten muut lähtevätkin Bohemiaan äänenpaineita tarkkailemaan, minä jään vielä tekemään maustekitaroita.

Tapaamme keikkapaikalla joskus puoli yhdentoista aikoihin. Jengiä on takahuoneessa kiitettävästi, viinojamme juodaan kovaa tahtia. Nomikäettei!

Helvetin kova keikka! Kuuluvuus on hyvä, vaikka hyppään lavalle ensimmäistä kertaa vasta keikalle. Soundcheckhän jäi minun kohdaltani tekemättä. Jengi on ihan liekeissä! Jossain vaiheessa vetoa huomaan, että taustalaulut soivat yllättävän puhtaasti. Katson sivulleni ja näen, että Jussilan Mika on hypännyt mikrofonin ääreen. Homma toimii, lavalla mylvitään niin perkeleesti!

Kaksi encoresettiä ja poistumme tyytyväisinä takahuoneeseen, josta viinat onkin jo juotu. Pyydän lisää ja sitähän tulee. Jossain vaiheessa pöydässä on kuusi täyttä pulloa kossua. Kiitos vaan järjestäjille. Sen pitäisi riittää, jopa meille.

Ja sehän riittää. Ei muuta kun bussiin ja hotellille. Minä sammun välittömästi, kaukosäädin kädessäni.

Onnistunut päivä, joskin raskas, mutta sen kruunasi onnistunut keikka. Kertakaikkiaan.

EURA, SIERAVUORI lauantai 7.7.2012
Herään siihen, että auto heittelehtii pienellä mökkitiellä. Olemme saapuneet sivilisaation reunamille, Sieravuoreen. Tajuamme olevamme jumalolentoja, jotka laskeutuvat Olympos-vuorelta ihmissaastan sekaan. Otamme mukaamme muutamia salamoita, joilla voimme viskellä sen iljettävimpiä edustajia. Laitamme päihimme siivekkäät kypärät sekä jumalaiset, kultaiset crocksit (säärinauhoituksella) ja suuntaamme terassille lonkerolle. Käy kuten arvelimmekin. Heti tulee pari ihmissaastan edustajaa mankumaan nimmareita ja häiritsemään jumalallista rauhaamme.

En ole muuten koskaan nähnyt niin paljon crockseja ja vyölaukkuja samassa paikassa kuin täällä. Järkyttävää. Olemme karavaanareitten pyhiinvaelluskohteessa.

Aaltonen, tuo Korkea-ahon jännitys, saapuu miksaajamme Isotalon kanssa Turusta paikalle. Mies on ollut siellä miksaamassa Stam1naa. Ruokailemme ja teemme äänenpaineen tarkastuksen. Kuuluvuus lavalla on erittäin hyvä, mutta miksaajalle paikka aiheuttaa ongelmia. Lievästi sanottuna kolkko soundi. Mutta emme anna sen häiritä. Valumme mökeille huilailemaan, Hongisto suuntaa jonkun polttariporukan kanssa rantaan saunomaan.

Hengailemme bussissa ennen keikkaa. Tunnelma on kohdillaan, vaikkakin vähän väsynyt. Ilma on painostavan kuuma ja kostea. Me jumalat olemme tuoneet ukkosen mukanamme.

Keikasta tulee soiton puoleen parempi jopa kuin eilen. Täydellistä toimittamista. Tunnelma hakee hieman, varsinkin kun joku eturivin urpo jaksaa huutaa sitä iänikuista "luulin, että sä oot äijä!" -paskaa, kun hörpin keikkajuomaa vesipullosta (joka on yhä se puolet vissyä, puolet kossua -drinkki). Junteimmat eivät näköjään tule unohtamaan sitä ohjelmaa koskaan. Mutta ei se mitään, leivomme hienon setin ja eturivi on täynnä naiskauneutta. Sen kautta rakennamme hienon keikan kasaan. Lavalla on tosin niin kuuma, että paita on läpimärkänä jo kolmannen biisin aikana. Varsinaisen setin viimeinen biisi on Murheen mailla ja sen viimeisessä kertosäkeessä, jossa huudetaan niin perkeleesti pitkää, korkeaa ääntä, minä, jumalolento, näen jo tähtiä. Puuskutamme vielä kolme encorebiisiä läpi ja suuntaamme elpymään.

Aivan lopussa. Ja nimmarirumba alkaa välittömästi keikan jälkeen. Niitä kirjoitellaan pieni hetki ja suuntaamme suihkuun. Hongisto menee rantaan uimaan.

Odottelemme herra toimitusjohtajaa bussissa yöllä, jotta pääsisimme lähtemään Karjalaan. Saan miehen lopulta puhelimella kiinni ja selviää, että rannalla makaa joku hahmo kallo veressä. Paikalle on soitettu jo ambulanssi, joka meneekin ohitsemme pian. Pian myös Hongisto valuu paikalle selvästi mieli järkkyneenä. Siihen löytyy lääke nopeasti. Sen nimi on kossu.

Pitkä matka Karjalaan alkaa. Se menee tietenkin Magic Cabarén parissa. Suomen suvessa se on parasta hommaa mitä voi vaatteet päällä tehdä.

Ja voi sitä tehdä alastikin.

MAANANTAI 9.7.2012
Sunnuntai on mennyt kotona tasoitellessa. Anoppi on lääkinnyt minua kuohuviinillä. Asiallista toimintaa. Herättelen yhä, paatuneena juopponakin, vanhemmissa naisissa äidillisiä tunteita.

Mutta nyt on siis maanantai ja istun junassa matkalla Radio Rockiin. Toimin Nikulan kesäpoikana pari aamua. Illat menevätkin sitten studiossa Sotakoiran viimeistelyissä.

Lähetys menee Nikulan kanssa paskaa jauhaessa. Senhän me osaamme. Yritän sanoa jotain aina kun suunvuoron vain saan. Aika harvoin. Mutta se on ok, koska voin keskittyä viinaan.

Iltapäivällä valun Sonic Pumpille ja teen kolmeen biisiin muutaman raidan kitarakiertoja. Perussettiä. Sitten alamme miettiä, että mitä biisit ja biisien välit tarvitsevat. Karmila tekee muistiinpanoja.

Illalla ja yöllä löydän itseni Rytmistä. Näyttelijättäret Knihtilä, Perankoski, Sutela sekä heidän nuoret toy-boynsa seuranani.

TIISTAI 10.7.2012
Aamulla taas lähetykseen kello yhdeksitoista. Samalla pientä korjailua. Kokeilen onneani valkoviini-vissyllä, juomalla, joka laukaisee minulle poikkeuksetta närästyksen. Kokeilen sitä silti, sillä olen tyhmä.

Iltapäivällä löydän itseni Kalliosta, Majavan terassilta. Karmila editoi lauluja, joten minua ei vielä studiossa tarvita. Päätän vetää siis lärvit. Valkoviini-vissyllä.

Alkuillasta iskee niin totaalinen närästyskohtaus, että linnottaudun ympyrätalon Rosson vessaan pariksi tunniksi oksentelemaan. Kun viimein pystyn kävelemään, suuntaan kämpille makailemaan.

Miksi vitussa mie olen näin tyhmä?

KESKIVIIKKO 11.7.2012
Valun studiolle iltapäivällä. Olo on kuin olisin noussut haudasta. Närästys ja sen aiheuttama nukkumaton yö on vienyt miehestä viimeisetkin mehut. Karmilakin on heikossa hapessa. Miestä on vaivannut mystinen köhä jo viikkokausia. Duuneista ei tule tänään mitään. Minä lähden Tampereelle, Karmila jää ihmettelemään.

Vaisuhkoa ryyppäämistä, ei mitään totaalista läträämistä. Alkuyöhön kuitenkin menee.

TAMPERE, TAMMERFEST torstai 12.7.2012
Aamupalaksi mustaa makkaraa! Herkkua. Voimat palautuvat ja olen jälleen kuolematon!

Valun puolenpäivän jälkeen Telakan terassille juomaan parit kaljat. Tämän jälkeen jatkan aamiaista Tillikan terassin pyttipannulla ja sitten keikkapaikalle Ratinan stadionille, jossa Mokoma jo vetää settiään. Saan järjestäjiltä matkaani Popeda-punaviiniä, joka osoittautuu yllättävän hyväksi. Oikein hyvää. Iso kiitos!

Haisee katastrofille. Paikalla on Mokomaa, Stam1naa, Viikatetta, Ylpön porukkaa ja liuta muita ystäviä. Karjala-invaasio on tosiasia.

Hoidamme keikkamme helvetin hyvässä tunnelmassa. Porukkaa on pirusti ja tuntuvat jopa tykkäävän. Ja mekin viihdymme. Kuuluvuus lavalla on hieman erilainen kuin normaalisti, mutta lopulta se ei haittaa. Kerrankin kuulen mitä Miitri soittaa. Ja nuoremman Hynysen stemmatkin kuuluvat. Ja se eturivi: ah! Täynnä ihania naisia.

Janne Joutsenniemen kommentti meidän keikan jälkeen: "Kyllähän mä tiesin, että te paskoja ootte, mutta että noin paskoja." Se on viimeisimpiä muistikuviani.

Lähtee ihan käsistä. Vedän totaaliset lärvit. Löydän itseni Stam1nan lavalta housut kintuissa. Magic Cabaré on täydessä käynnissä. Taiteilija kannetaan hotelliin jo kympin jälkeen illalla. Jalat eivät kanna.

Jouni, 42 v. Aikuinen.

KORIA, PIONEERIROCK perjantai 13.7.2012
Aamulla täytyy etsiä närästyslääkkeiden ohella myös muuta lääkitystä. Löydän itseni siis Telakan terassilta juomassa kaljaa. Iso pyörä on pyörähtänyt.

Lähdemme kohti Koriaa joskus yhden aikoihin. Korkki sulkeutuu.

Hotelli Vaakunan (meidän kielellä Vaaginan, joo, kahdella a:lla) kautta Korian varuskunta-alueelle, joka on minulle ja Hongistolle liiankin tuttu paikka. Takautumat 90-luvun alkuun alkavat välittömästi ja hylsy lentää. Muistelemme luutnantti Airaksista, joka teki juoksulenkkejä pururadalla kaasunaamari päässään. Siinä oli jo yritystä.

En aavista, että tästä illasta on tulossa elämäni tähtihetki. En aavista sitä edes keikalla, joka menee helvetin hyvin. Porukkaa on ilmestynyt alueelle aivan vitusti ja homma toimii hienolla puhdilla. Me saamme jengistä virtaa ja soitto kulkee. Ja väitän, että lauluhommatkin menevät tänään ihan saatanan hyvin, kiitos hienon kuuluvuuden.

Mutta sitten niihin tähtihetkiin. Eppu Normaali hyppää lavalle ja soundi on taivaallinen heti ensimmäisestä soinnusta ja tahdista lähtien. Syrjän välispiikit käsittelevät lähinnä "Kotitalous-yhtyeen Hynystä". Tanssityttöjen hypätessä lavalle Vuonna 85 -biisin ajaksi Syrjä tarinoi, että kun Kotitalous jatkaa uraansa vielä parikymmentä vuotta hekin voivat saada tyttöjä lavalle. Ja Murheellisten laulujen maa kertoo tänä iltana kuulemma tästä samaisen yhtyeen Hynysestä. Huh.

Ja kun Baarikärpänen alkaa, minut käydään repimässä lavalle laulamaan sen kertosäkeitä. Vedän ensimmäiset kaksi, kolmatta en enää ilkeä. Ei vittu. Nyt voin lopettaa! Kauas on tultu niistä ajoista, kun kävin 80-luvun loppupuolella kysymässä ujosti Eppuja uimaan Iitiän lavan keikan jälkeen. Tällaista mietin, kun Martti Syrjä roikkuu kaulassani ja laulamme yhdessä. Tai Martti laulaa, minä keskityn lähinnä karjumiseen ja itkemiseen.

Että kiitos tästä. Ikimuistoinen ilta, joka päättyy siihen kun kompuroin muutaman kossuprikallisen jälkeen Vaaginan yökerhossa ja hotellin käytävillä etsien huonetta. Omaani tällä kertaa.

Magic Cabaré on saanut minut taikapiiriinsä.

IISALMI, OLUSET lauantai 14.7.2012
Jollain ihmeen kaupalla olen löytänyt hotellihuoneen ja Magic Cabarén esirippu on sulkeutunut. Ja jollain ihmeen kaupalla herään puheluun, vaikka luurissani ei ole ääntä. Siellä on Jani, joka ilmoittaa, että lähtö on nyt. Kello on kaksitoista.

Päivä alkaa räväkästi. Hongisto saapuu bussiin myöhässä mukanaan tuliaisia. Mies on napannut jostain pullon kuohuviiniä. Ja jäitä! Mitä vittua, kysyy nimim. Epätietoinen -70.

Iisalmi, tuo ihmisyyden Via Dolorosa. Saavumme perille viideltä. Otan taksin ja suuntaan serkulleni saunomaan ja syömään. Pari kaljaakin juodaan. Ne tulevat oikeaan paikkaan, krapula on jo hellittänyt ja olen selvillä vesillä. Eihän se sellainen käy. Olen kuitenkin työtehtävissä.

Kasilta keikkapaikalle. Jukka Poika vetää letkeää reggaetaan. Tunnelma tulee muuttumaan pian. Kossu avautuu.

Monitorointi on kuulemma vitsi. PA on ihan ok, mutta ehkä festivaali ei ole katsonut tarpeelliseksi hommata kunnon monitoreja. Sivukaapit puuttuvat, joten leivomme isolla lavalla klubiperiaatteella.

No, meillehän klubit on tuttuja, isot ja pienet. Pyytelen laulua kovemmalle pari kertaa, mutta muuten mennään selkäytimellä. Ja yllätys: keikka on perkeleen kova! Ja taas kerran jengiä on pirusti paikalla. Läppä lentää vapautuneesti ja tunnelma on kohdillaan, vaikka haukummekin välispiikeissä Olvin tuotteet ja Genelecin kaiuttimet. Hyvä Savo!

Stand up -hahmo Zaani on taas eksynyt mestoille. Hän juontaa meidät encoreihin, joita vedämme kaksi kappaletta. Laulatamme jengiä taas Tuonelan koivuilla ja ne hulluthan laulaa. Mahtava päätös raskaalle pariviikkoiselle, joka on mennyt studiossa ja keikoilla.

Vähän väsy. Jätkät pakkaa auton ja me juomme viinaa. Kekseliästä. Matkalla katsomme Zaanin DVD:n ennen kuin minä sammun.

Olen kotona joskus kolmen jälkeen yöllä. Talo on tyhjä. Avaan kaljan ja laitan DAD:n dvd:n pyörimään. Ne on vetäneet lauantaina Ilosaaressa.

Kauhea ikävä ihmisiä. Itkettää.