JUMALOLENNOT KOSSUX, FRUKTOS JA PENTTI SUOMEN SUVESSA

MEIDÄT KAIKKI ON VALMISTETTU PUOLASSA. MUTTA MIKSI?

Tuonelan portti. Porttiteorian sheitsenviikkoinen kurssi pitää käydä kuha täst sais hauki!
- Janne Hongisto, basisti (tekstiviesti Hynyselle krapula-aamuna)

HÄMEENLINNA, WANAJA-FESTIVAL, KARKKILA BEACHPARTY perjantai 20.7.2012
Kahden keikan päivä. Great! Haastetta, haastetta.

Sitähän pitää vielä lisätä. Pitelee pientä krapulaa. Mutta vain pientä. Edellinen ilta on mennyt kansitaiteilija Scharinin kanssa konjakkia juodessa ja Sotakoira II kansia suunnitellessa. Tai ei niitä enää tarvitse suunnitella. Ne ovat lähes valmiit. Suunnittelun ja lyhyen baarikierroksen jälkeen minä linnottauduin tv:n ääreen katsomaan Eppu Normaalin dvd:tä jatkaen konjakin nauttimista. Aamuun meni.

Ei muuta kuin korjailun eli aamuviinilasillisen jälkeen bussiin nukkumaan.

Herään perillä Hämeenlinnassa. Elokuu aloittelee settiään. Keksimme heidän musiikilleen uuden termin: cityhomostelu. Kehitämme myös uutta liikeideaa, armomurhaamoa. Kaikki itsemurhakanditaatit, jotka ette itse uskalla lopullista ratkaisua tehdä, tervetuloa! Ja kaikki mulkut myös. Niitähän riittää. Ja paljon. Jopa meidän bussissamme.

Tänään ei kuitenkaan niin paljon kuin viimeiksi. Soitamme tämän päivän kolmestaan. Sehän passaa. Soitto ja laulu kulkee mahtavasti, pirun hyvä keikka. Hyvä keikka, joka on ohi nopeasti. Liiankin nopeasti. Jussila käy taas vahvistamassa lavapreesenssiämme vetämällä pariin biisiin stemmat. Samoin Antti Hyyrynen, vaikka aina niin luotettavan median mukaan olemmekin riidoissa Stam1nan kanssa.

Pakkaamme bussin ja suuntaamme seuraavaan paikkaan, Karkkilaan. Matka menee nukkuessa. Ja teen vahingossa myös yhden uuden biisihahmotelman. Kanavat on auki.

Meidät haetaan Karkkilan torilta, sillä bussimme ei mahdu festarialueelle. Rönkkö, lähes sukulaistyttö Paisuan takamailta, toimii kuskina. Sillä on ihan älyttömät hinkit. Rönkkö, maitotyttö. Ihmettelemme meloneita suureen ääneen. Kysymme jos niitä saisi koskea, mutta akka ei anna. Vitun pihtari.

Piinaavaa odottelua helvetillisessä metelissä lavan takana. Ei auta muu kuin avata kossu ja seurata kun kokkimme Tumppi valmistelee tulevaa yöllistä illallista. Vesi herahtaa kielelle. Tänään saadaan yllättäen lihaa. Monen viattoman pieneläimen lihaa.

Keikka menee vähän sinne suuntaan. Kaukana nappisuorituksesta. Lähinnä syy on minussa, olen vähän liian kännissä demppailemaan ja soittamaan ja laulamaan särmästi. Mutta kai se on ihan ok silti. Tai oli tai ei, saa kelvata. Teimme parhaamme, mutta tällä kertaa se ei riittänyt kuin neljänteen sijaan.

Vatsa täyteen lihaa ja bussiin nukkumaan. Himassa joskus aamulla.

OULU, QSTOCK perjantai 27.7.2012
Viikolla on tapahtunut kummia. Olen ollut Aaltosen pajalla rakentelemassa joululaulua Viikatteen Kallen kanssa. Muutamassa tunnissa, Kallen demon perusteella, olemme rakentaneet demon biisistä, joka äänitetään ja julkaistaan syksyn aikana. Tähän tulee liittymään joulukuussa myös kiertue KT-Viikate -porukoilla, mutta siitä sitten myöhemmin.

Mutta nyt tähän hetkeen. Aamu on kankea. Torstain ja perjantain välinen yö on mennyt omia demoja läpikäydessä ja konjakkia juoden. Hyppään bussiin joskus yhdeksän jälkeen täydessä kännissä. Ei muuta kuin pientä paikkailua ja sitten korkki kiinni.

Olemme perillä joskus viiden jälkeen. Levymoguli ja taiteilija Riku Mattila hyppää kyytiimme festarialueen portilla. Tähän on pakko todeta, että housussa on tortilla. Menemme bäkkärialueelle puhumaan pillusta ja juomaan kaljaa. Minä teen siinä sivussa parit haastattelutkin.

Aaltonen ja nuorempi Hynynen ovat tänään ja huomenna mukana toiminnassa. Tunnelma on hillitön ja se näkyy. Vedämme aivan helvetin hyvän keikan, jossa soitto ja laulu hipoo jo täydellisyyttä. Kesän parhaita, ellei paras. Tunnelmaa ei hälvennä edes parin minuutin oksentelu keikan jälkeen ennen encoreita.

Mahtava tunnelma. Katsomme pienen hetken Mike Monroen keikkaa, hyppäämme bussiin ja suuntaamme mökille jonnekin Oulun ulkopuolelle. Sauna lämpiämään, grilli kuumaksi ja uimaan.

Menee yllättäen aamuun asti.

KUOPIO, ROCKCOCK lauantai 28.7.2012
Tunnelma on hauras, taivaalta satelee haarukoita. Ei muuta kuin bussiin nukkumaan.

Herään selvänä. Eihän sellainen käy. Punaviini avautuu juuri kun saavumme Kuopioon. Jatkan yhdellä kaljalla ja sitten onkin aika hypätä jo lavalle.

Jos eilen oli kesän paras, niin nyt on vielä parempi! No, tunnelmaltaan ainakin täydellinen. Sanoja vähän unohtuu, mutta se kuuluu kuvioon. Tosin tänä kesänä sekin on ollut todella harvinaista. Ja Jussila pistäytyy taas lavalla muutamassa biisissä, joten parhaimmillaan paikalla on kuusi hahmoa. Tai hahmotelmaa tässä tapauksessa. Hahmoterapian avulla meistä saisi ehkä kursittua kasaan kokonaisia hahmoja. Joka tapauksessa erittäin hyvää ja hyväntuulista toimittamista. Lavalla jopa juostaan, joka on meille erittäin harvinaista.

Vitun hyvä fiilis. Osa porukasta rientää katsomaan Nightwishiä, mutta minä jään "mököttämään" bussiin. En saisi katsoa bändiä rauhassa kuitenkaan, enkä kestä nyt muutenkaan minkäänlaista meteliä ja ihmisiä.

Matka Karjalaan alkaa joskus puolenyön jälkeen.

Se on pitkä matka. Pirun pitkä. Varkaudesta eteenpäin jopa loputon. Ehkä ikuinen.

PUUMALA, SILTAKEMMAKOT torstai 2.8.2012
Pitkä matka on myös polkea polkupyörällä Lappeenrannasta Puumalaan. Se on tarkkaan ottaen sadan kilometrin siivu. Näin kuitenkin tapahtuu. Ja tietenkin pienessä krapulassa, sillä edellinen ilta on mennyt Helsingissä Sotakoiran viimeisen biisin miksauksissa. Käsittelyssä oli Motelli Skronklen Kone. Viimeiset muistikuvat on Majavasta, jossa pöydällä oli useampi paukku kossua.

Nomikäettei! Ei muuta kuin pyörän selkään puoli viideltä iltapäivällä ja matkaan. Neljä tuntia ja kaksikymmentä minuuttia myöhemmin olen perillä. Jätkät poimivat minut kyytiin juuri ennen Puumalan siltaa.

Tankkaan nestettä (alkoholitonta vielä) ja vaihdan kitaraan kielet. Olo on yllättävän hyvä siihen nähden, että perse on kuin tulessa ja Vesa Kontiainen puhuu vieressä pillusta jatkuvalla, katkeamattomalla syötöllä. Samalla hän tuo iloiset terveiset Juvan kunnanjohtajalta: "Jos näät sitä Hynystä, niin sano sille, että haistaa paskan!"

Välit virkamiehiin on syytä pitää kunnossa. Muistakaa tämä, rokkarit.

Kossupaukku ja lavalle. Aaltosen Miitri on tänään mukana kesän viimeistä kertaa. Eräänlaiset päättäjäiset siis tiedossa. Meno on sen mukaista. Ihan saatanan mukava keikka, jossa liekeissä ovat niin bändi kuin yleisökin. Ja sitä on paljon, Puumalan satamassa oleva teltta on tukossa. Vitun hyvä ja hauska meininki meneillään. Ja ihana eturivi, on reittä ja rintaa. Palkitsemme itsemme ja yleisön kaksilla encoreilla ja sitten alkaa oksentelu. Yököttää taas niin perkeleesti, hermopaine purkautuu.

Muistikuvat alkavat hämärtyä. Ajamme Imatralle, jonne bussi jää, ja hyppäämme Sinkkosen autoon. Samalla mietimme, miten iloinen yllätys koko Puumalan tapahtuma oli. Odotukset oli nollassa, saimme paljon enemmän. Joskus nuo pikkutapahtumat näyttävät parhaimmat puolensa. Nyt kävi niin.

Jari vie väsyneen Aaltosen ja minut kotiin. Hämppy puolestaan ajaa Hongiston Nuijamaalle.

NAANTALI, KAIVOHUONE perjantai 3.8.2012
Herään pyörryksissä omasta makuuhuoneestani. Ihmettelen, kuka vieressäni makaava rouva mahtaa olla. Jotain tuttua hänessä kyllä on. Lopulta tajuan, että se on iho, sellainenhan on joka akalla. Käyn pikaisesti suihkussa ja suuntaan Viipurinportille, jonne bussi on saapunut. Kello on yksitoista.

Tunnelmat ovat uniset. Tervehdimme toisiamme kaikkien herättyä vasta joskus kolmen aikoihin. Kukaan ei puhu, mutta hiljakseen jengiin alkaa tulla virtaa. Mistä, sitä ei kukaan tiedä.

Naantalin Kaivohuone on sympaattinen paikka. Vanha puurakennus vierasvenesatamassa. Tuntuu hieman kolkolle soundillisesti, mutta me soittajan rentut emme välitä siitä. Se on miksaajien ja mahdollisen yleisön ongelma.

Odotusarvot on kovat. Naantaliahan pidetään Karjalassa kermaperseiden mekkana. Tämä osoittautuukin todeksi, sillä havaitsemme heti saavuttuamme ensimmäisen villaneuleen "miehen" harteilla. Ja puuvillashortsit. Täydellistä. Katselemme ympärillemme hieman tarkemmin ja huomaamme, että kaikki alueella liikkuvat miehet ovat kuin vaimojensa pukemia. Samanlaiset vaatteet niin isille kuin pojillekin. Hyi helvetti.

Yllätys onkin suuri, kun hyppäämme lavalle. Jengiä on perkeleesti ja ne pitävät meteliä! Mehän nappaamme tästä kiinni ja leivomme kunnon rähinäkeikan. Kolkko soundikin on pehmentynyt huomattavasti yleisön määrän myötä. Hyvä! Vaatii taas parit encoret, joita siivittää ilahduttava havainto. Eturivissä on kahdet samat tissiparit kuin Puumalassakin. Kyllä lavalta kuitenkin jotain näkee baarikeikallakin, vaikka valaistuksen takia luulisi toisin.

Jatkot baarissa, pitkästä aikaa. Pöytä on täynnä drinkkejä ja shotteja. Sinkkonen on irti ja tarjoaa.

Aamuyöstä odotellaan taksia Kaivohuoneen edessä. Hartaasti ja hiljaisina. Lokit kirkuvat ja aamu sarastaa.

HARJAVALTA, NIGHT FACTORY lauantai 4.8.2012
Onko Harjavalta kaupunki? Tätä pohdimme, kun saavumme paikalle. Kukaan ei kuitenkaan jaksa tarkistaa asiaa kansainvälisestä internet-tietoverkosta.

Nyt on vähän vauhti päällä. Päätämme ottaa terassikaljat ja tasoitella. Eihän se siihen jää. Äänenpaineen tarkastuksen (jossa syntyy uusi riffi!) jälkeen huomaan olevani Hongiston kanssa alakerran baarissa laulamassa karaokea. Onhan ääni avattava. Avaan sen Leevi and the Leavingsin Mäyrällä, Matti-Eskon Rekkamiehellä ja Jipun Tuonelan koivuilla. Hyvin kulkee. Hongisto vetää Irwinin Häirikön ja on häirikkö.

Jengiä on pirun vähän. Porissa samaan aikaan oleva Porisphere varmaan verottaa osansa, mutta meininki on muutenkin outo. Keikan alku lähtee ihan normaalisti, mutta lopulta huomaamme ettemme pääse yleisön "päälle" missään vaiheessa. Ei vaan lähde. Tosin Puumalassa ja Naantalissa olleet tissiparit piristävät hieman menoa, mutta muuten jengi on vaisua ja me lakkaamme lopulta yrittämästä. Alamme pitää hauskaa vain keskenämme, yleisöstä välittämättä. Onneksi osaamme senkin taidon. Olkoon saatana! Yhdet väkinäiset encoret ja takahuoneeseen mököttämään ja saunomaan.

Jossain vaiheessa yötä lähdemme Karjalaan hämärien muistikuvien saattelemina. Havahdun lopulta yhdentoista aikaan aamulla Hongiston pihalta Nuijamaalta kaljatölkki kädessäni. Aurinko mollottaa. Elämme harhakuvien maailmassa. Olemme aivan varmoja, että pihalla olevasta kaivosta avautuu portti tuonpuoleiseen. Puolalaisten tiedemiesten laboratorioon, josta meitä tarkkaillaan. Siellähän meidät on luotukin, koko ihmisrotu.

Pelottava ajatus. Noin kymmenes kalja avautuu. Tänään vuorokauteen lisätään muutama tunti, näin on Puolassa päätetty.

HÄMEENLINNA, ELOMESSUT perjantai 10.8.2012
Sotakoira II valmistuu iltapäivän aikana, kun Jussilan Mika pistää homman pakettiin ja masteroi levyn. Minun ja Karmilan edellinen päivä on mennyt biisien välejä ja biisijärjestystä tehdessä. Nyt vain myhäilemme Jussilan takana olevalla sohvalla ja juomme samppanjaa. Käsi kädessä.

Masteroinnin jälkeen suuntaamme Universalille palaveriin. Paikalla on myös Viikatteen Kalle. Puhumme syksyn kimppakiertueesta ja singlejulkaisusta. Näistä lisää myöhemmin. Asiat menevät täydellisen yhteisymmärryksen vallitessa.

Hyppään junaan ja suuntaan Hämeenlinnaan. Jätkät ovat ajaneet seitsemäksi paikalle, minä tulen hieman myöhemmin. Toimittaja Isoaho, mies jolla on Lemmy Kilmisterin puhelinnumero, kuljettaa minut ystävällisesti paikalle asemalta hotellin kautta. Soitan jätkille bussissa valmiin levyn ja kaikki ovat tyytyväisiä. Erittäin tyytyväisiä.

Pidämme kansikuvasession. Mies jolla on Lemmy Kilmisterin numero ottaa valokuvat. Tänä viikonloppuna on tarkoitus saada Sotakoira II kannet valmiiksi ja tätä varten tarvitsemme valokuvia. Niistä tulee älykkään näköisiä, se lienee sanomattakin selvää. Onhan kyseessä Karjalan älykkäin rockyhtye, jonka jäsenet ovat Puolassa rakennettuja robottimaisia jumalolentoja nimiltään Fruktos, Kossux ja Pentti. Päättäkää itse kuka on kuka.

Sitten keikalle. Tunnelma on infernaalinen, jopa hieman humalainen. Mutta soitto ja laulu kulkee, joten kaikki on hyvin. Perkeleen hieno veto. Yleisöäkin on perkeleesti, toisin kuin alkuilta antoi odottaa. Silloin paikalla ei ollut ketään. Tulee pyörähdettyä Kuningas Mammonan lopussa yleisönkin puolella tyttöjä pussailemassa. Kahdet encoret ja bussiin ihmettelemään. Ja juomaan kossua.

Sitten katoaa muisti. Jätkät suuntaavat baariin, mutta minä olen valmis petiin. Onhan takana rankka paripäiväinen. Hermopaine ja känni tekee tehtävänsä. Taas. Seli seli.

KALAJOKI, GRAND PAPPA DRAG RACE lauantai 11.8.2012
Viimeistä viedään. On pakko vähän tasoitella aamusta, sillä tärinä on kova. Samalla tulee syötyä kunnon annos ruokaa. Ensimmäistä kertaa pariin päivään. Nyt alkaa tuntua kropassa tämä kesä. Ukko on tärisevä ihmishyytelö.

Lähdemme kohti Kalajokea yhdeltä. Huomaamme Hämeenlinnan linja-autoasemalla, että bussi on levinnyt. Älkää kysykö mitä on tapahtunut, minä en ymmärrä autoista mitään. Viinasta ymmärrän. Juonkin siis Scanian pihalla korjausta odotellessa parit viinit.

Pääsemme jatkamaan loputtomalta tuntuvaa matkaa ja joskus alkuyöstä olemme perillä. Kuullaksemme vain, että tapahtuman ohjelma on auttamatta myöhässä. Yllättäen Negative sählää taas juuri ennen meitä. Tämä on jo kolmas kerta, kun joudumme odottelemaan Negativen takia. Tällä kertaa syy ei ole yksin heissä, mutta kuitenkin. On pakko kuittailla jätkille asiasta. Teen sen kuitenkin ystävällisessä hengessä, sillä he ovat niin pieniä, että voivat mennä rikki. Negative herättää isällisiä tunteita jopa minussa, paatuneessa Puolassa rakennetussa robotissa. Minussa täytyy olla joku rakennevika. Otan yhteyden kellarilaboratorioihin, mutta kukaan ei yllättäen vastaa.

Pääsemme lavalle viimein, mutta yli tunnin myöhässä. Hyvin lähtee kuitenkin. Pohjalla on jonkin verran kossua, joten aika viihteellinen setti on tosiasia. Pari nopeaa biisiä, Vuonna yksi ja kaksi sekä Soitellen sotaan menevät vähän sinne päin, sillä demppikäteni laahaa vaikka tahtotila on kova, jopa ylittämätön. Mutta muuten oikein asiallinen setti. Hongisto pukeutuu encoreissa valkoisiin trikoisiin ja paljastavaan t-paitaan, joten pientä showta on kesän päättymisen kunniaksi ilmassa. Yleisö on hieman ihmeissään, mutta me emme välitä. Kivaa on.

Tämä on sitten tässä. Ajamme yöllä Karjalaan ja jatkamme ryyppäämistä päivän valjetessa Sinkkosella saunomisen merkeissä. Myös Sinkkosen pihalta avautuu luukku puolalaisten laboratorioihin. Säikähdämme tätä ja siirrymme keskustaan syömään ja sitten meneekin muisti. Johtuen siitä, että tajuamme tarjoilijan puhuvan sujuvaa puolaa. Emme ymmärrä häntä.

Sinkkonen herää kuulemma yöllä autostaan, Hongisto hotellista ja minä kotoa pitkän ja hartaan keskusteluhetken päätteeksi. Näyttää siltä, että tämä kevät ja kesä tulee erittäin kalliiksi. Mutta olkoon sitten niin.

Sotakoira II julkaistaan syyskuun puolivälissä. Lokakuussa lähdetään kiertueelle, joka kestää joulukuun alkupuolelle saakka. Viimeiset neljä keikkaa tehdään Viikatteen kanssa. Jossain välissä syksyllä treenaamme myös seuraavan levyn materiaalin kasaan. Pari videotakin pitäisi tehdä. Ja käsikirjoittaa Hyyrysen kanssa yksi tv-sarja.

Tekemistä siis riittää. Mutta ennen sitä suuntaan jätkien kanssa Ranskaan ryyppäämään muutamaksi päiväksi. Ja vähän myöhemmin Lontooseen katsomaan The Cultia.

Pitää nollata pää ja hakea vähän asetuksia. Homma on ihan vitun hakusessa.

Loppu.