AON-KIERTUE 2012
- Alkoholistit Omilla Nimillään

HELSINKI, NOSTURI perjantai 16.3.2012
Kevät alkaa tästä päivästä. Näin on liitossa sovittu.

Hynysen kohdalla se on alkanut jo edellisenä päivänä. Mies on viettänyt alkuviikon Turussa puhuen Käyrän avovankilan vangeille taiteen teon ihanuudesta. Eli siitä, miten musiikki ja kirjoittaminen on pelastanut hänet vankilalta. Samalla mies on käynyt tutustumassa Turun suljetun vankilan tiloihin. Vaikuttava reissu.

Mutta torstaina Hynynen on jo Helsingissä katsomassa lempibändiään DADtä. Vittu, kun on kova! Masentavan kova. Kotiteollisuudella, tai yleensä millään bändillä, ei ole koskaan mahdollisuuksia päästä lähellekään tätä bändiä livenä.

Perjantaiaamuna on siis krapula, kun mies lompsii Uutisvuodon kuvauksiin. Sieltä suoraan Enbuske Talk-shown kuvauksiin ja sieltä puolestaan tulevan Karjalainen ruletti -kesäpokkarin kansikuvauksiin. Miestä viedään taas kuin 184 sentin mittaista kyrpää.

Tapaamme klo 18 Nosturissa. Tunnelma on hyvä, tuntuu siltä ettemme olisi erossa olleetkaan. Vertailemme lomarusketuksiamme, krapuloitamme ja alamme treenata. Vähän yli tunti siinä menee kunnes kaikki biisit saadaan haltuun. Jännittää niin pirusti, edellisestä soittokerrasta on kuitenkin vierähtänyt jo kolme kuukautta. Mutta parin biisin jälkeen alkaa kulkea. Tosin Hynysen lauluääni katoaa jo heti alkukahinoissa, sillä mies ei ole laulanut kolmeen kuukauteen edes suihkussa. Hiljaisten makuuhuonedemojen laulamista ei lasketa.

Joukossa on uusia tulokkaita pienen tauon jälkeen. Muun muassa Tuomittu ja Voi Luoja.

Sitten onkin jo melkein soittoaika. Nopea pyörähdys hotellilla ja takahuoneeseen keskittymään. Eli tekemään lauludrinkkiä. Takahuone onkin jo täynnä porukkaa, bändin viinat on melkein juotu. Sitä täytyy siis tilata lisää.

Keikkahan toimii ihan saatanan hyvin! Harvinaisen kova rundin aloitus. Toki arvomme vähän sointujen kanssa ja pari pientä rumpukämmääkin tulee, mutta se ei yleisfiilikseen vaikuta. Yleisöä on paljon ja se on liekeissä. Hynynen on yllättynyt. Olemme olleet niin monta kertaa Helsingissä vuoden sisään, että hän oli varma ettei paikalle tulisi ketään.

Setin loppuvaiheessa Hongisto, joka on saanut tänään uuden lempinimen Pöppänä (mikä se on, älkää kysykö, mutta mies on ihan sen näköinen), seikkailee lavan edessä olevassa syvennyksessä ja yrittää kiivetä sieltä ylös. Hynynen menee muka auttaamaan, mutta ote ei pidä ja Pöppänä pölähtää selälleen mellakka-aidan kupeeseen. Bassopiuha menee paskaksi, mutta onneksi muilta vaurioilta vältytään. Siinä olisi voinut käydä pahastikin.

Masteroija-guru Jussila ottaa lavan sivulla valokuvia ja hörppii samalla muutaman kulauksen Hynysen lauludrinkistä. Mies tärähtää helvetilliseen känniin encoresettien välissä ja silmät alkavat kiiltää ja puhe hakee muotoaan. Lopulta mies ottaa sujuvasti valokuvia bändistä keskellä lavaa. Makuuasennossa.

Kaksi encoresettiä ja puuskuttamaan. Kausi on avattu. Pari yökkäystä takahuoneen lavuaariin ja sitten viina-annosten kimppuun.

Loppu on sumuista sekakäytön historiaa. Hynynen ja Hongisto sammuvat Looseen. Sylikkäin. Pillurintamalta ei siis mitään uutta.

KAARINA, OLD TEXAS lauantai 17.3.2012
Lempipaikkamme Kaarina tervehtii meitä elämän marinoimilla kasvoillaan, kun saavumme mestoille joskus neljän jälkeen iltapäivällä. Hynysellä ja Sinkkosella on jo takanaan yksi krapulahuuruinen esiintyminen Kampin Suomalaisessa kirjakaupassa. Maailmasta toiseen. Nyt olemme betonilähiöhelvetissä jossain hevon vitussa.

Hynynen tekee perusteellisen kitararemontin ja putsaa Joonaksen kanssa molemmat kitaransa. Kielet vaihdetaan myös tietysti. Sitten muutaman biisin äänenpaineen tarkastus, jossa Hongisto soittelee ihan jatsia, mutta vakuuttelee homman olevan hallussa keikkaan mennessä. Sen kunniaksi Hynynen ja Hongisto suuntaavat Turun keskustaan. Hongisto käväisee Tero-Petri Suovasen syntymäpäivillä ja Hynynen suuntaa baariin muuten vaan.

Vuokra-auto vie miehet yhdeksitoista takaisin Kaarinaan. Drinkki huuleen ja lavalle.

Eilisen veroista hyvää suorittamista, paitsi soittovirheitä on vähemmän. Hynysen ääni on vieläkin ihan kuralla, mutta kyllä se tästä lähtee. Jengiä on taas niin paljon, että ne joutuvat olemaan osaksi päällekäin. Ihan vitun kiva meininki.

Yöllä paluu Karjalaan.

KANKAANPÄÄ, AMERICANO perjantai 23.3.2012
Missä vitussa on Kankaanpää? Ei mitään havaintoa. Ehkä Norjassa.

Kurvaamme joskus alkuillasta Americanon pihaan, jossa meidät toivotetaan oikein kädestä pitäen tervetulleiksi. Harvinaista herkkua. Asiallista.

Hynynen tekee suoran puhelinhaastattelun YleX:lle. Toimittajat kyselevät faktoja Kankaanpäästä. Selviää, ettei Hynynen tosiaan tiedä paikasta mitään.

Käymme hotellilla ja etsimme paikallisen keskiolutkuppilan. Jätkät kasaavat sillä aikaa kamoja. Parin tunnin päästä teemme äänenpaineen tarkastuksen ja suuntaamme syömään.

Hynynen ja Hongisto tapaavat hotellin aulabaarissa tuntia ennen keikkaa. Hynynen juo punaviiniä, Hongisto aloittaa iltaa gin-tonicilla. Suuntaamme keikkapaikalle ja takahuoneeseen. Hynynen, tuo aina niin virkeä pikku kemisti, valmistaa lauludrinkin. Rai rai alkaa kaikua käytävillä.

Nyt toimii! Ääni kestää, soitto on timanttista. Saatanan hieno veto ja paljon hyvännäköisiä kimuleita.

Yksien encoreiden jälkeen takahuoneeseen, pari drinkkiä huuleen ja baarin puolelle sotkemaan tyttöjen tissejä.

Lopulta tekniikan pojat kantavat Hynysen hotelliin. Ilta on onnistunut.

KURIKKA, MIETAAN NS-TALO (niin sanottu talo) lauantai 23.3.2012
Mietaalla olemme olleet muistaakseni edellisen kerran vuonna 2005. Ensimmäisen dvd:mme kansi on kuvattu täällä. Ja osa Tämän taivaan alla -videosta. Sen jälkeen teinikeikkoja ei olekaan tehty, saimme niistä tarpeeksemme. Tämäkään ei sellainen ole, paikassa on tällä kertaa alkoholitarjoilu ja ikäraja.

Täälläkin osataan kätellä. Mahtavaa!

Äänenpaineen tarkastelua, saunomista, ruokailua, samaa vanhaa paskaa. Aika menee takahuoneessa maatessa, koska muuta mahdollisuutta ei ole. Täältä ei pääse, vittu, mihinkään. Mutta onneksi telkkarissa pyörii maailmankaikkeuden paras elokuva Hyvät, pahat ja rumat.

Paikalliset alkuasukkaat käyvät tarjoamassa meille jaloviinahörpyt ennen keikkaa. Vastentahtoisesti otamme huikat vastaan. Tai Hynynen ottaa, muille ei oikein maistu.

Alussa on pientä jännitettä, mutta kun yleisöä valuu soiton jatkuessa enemmän paikalle, alamme päästä tunnelmaan. Lopulta keikasta tulee perkeleen hyvä. Encoreitakin käydään repimässä muistaakseni kahteen otteeseen. En ole varma, kirjoittajan muisti alkaa tässä kohdassa pätkiä.

Puuskutamme takahuoneessa ja odotamme, että jätkät saavat rojut kasaan. Paikallisia alkuasukastyttöjä saapuu paikalle ja he esittelevät auliisti sulojaan. Sehän sopii meille, sotkemme niitä kynillämme. Isille ja miehille vaan terveisiä.

Lunta sataa kuin Esterin perseestä. Ankea ja pitkä kotimatka edessä. Pakko loiventaa sitä kossulla. Ja urakalla.

SALO, RIKALA-SALI perjantai 30.3.2012
Sinkkosella ja Hynysellä on takanaan onnistunut kirjastovierailu Kouvolaan. Hynysen torstai on siis mennyt lievässä krapulassa, mutta perjantaina hän on kuin uusi mies. Täynnä energiaa ja tahtoa näyttää Salon alkuasukkaille mitä on rock and roll! Ja sehän on hänen tapauksessaan sitä, että virtsa karkailee ja perseestä tulee verta.

Pysähdymme Kouvolassa ja vaihdamme kuulumisia Viikatteen Kaarlen kanssa. V:lla alkaa kiertue tänään Mikkelistä ja mies puhkuu intoa. Nomikäettei! Samalla kyytiin loikkaa Gaia Musicin työnharjoittelija Jarno, joka tulee siis KT:n matkaan liikuttelemaan poplaatikoita ja naurattamaan naisia.

Työnkuva laajenee heti. Mietimme uutta alkunauhaa ja päädymme Nälkämaan lauluun, sen instrumentaaliversioon. Hynynen ostaa huoltamolta Kahdeksan Surmanluotia -elokuvan ja kaivamme biisin sen alkuteksteistä. Biisin kaivaminen, sen tekeminen luupiksi ja muokkaaminen on Jarnon ensimmäinen työtehtävä.

Hynynen vetäytyy loppumatkaksi kirjoittamaan näitä päiväkirjoja ja leikkaamaan KT-visioon tulevaa kevään ensimmäistä videopätkää. Se sisältää silkkaa pornoa: Hongiston strippausta ja Hynysen munan heilutusta. Pitää vähän sensuroida.

Perillä suuntaamme kaljoille. Tämän jälkeen lyhyehkö äänenpaineen tarkastus ja ruokailu. Sitten makailua. Hynynen kääntää hotellihuoneessaan Psychoplasman I´ve been here before -tekstiä, sillä siitä on tarkoitus äänittää versio Sotakoira II:lle, jonka sessiot lähestyvät uhkaavasti.

Normaali meininki takahuoneessa ja sitten lavan sivulle odottamaan keikkaa. Alkunauha toimii hyvin, Hynysellä on ihokarvat pystyssä. Näissä fiiliksissä on hyvä kiivetä lavalle.

Sehän lähtee kuin tykin suusta. Ujostuttaa muutaman ensimmäisen biisin ajan, eikä Hynynen uskalla luoda katsekontaktia yleisöön, mutta muutaman lauludrinkkihörpyn jälkeen se onnistuu. Eturivihän on täynnä kauniita naisia. Ja on niitä kauempanakin. Se on aina yhtä hämmentävää.

Jossain vaiheessa keikkaa kuuluvuus kuitenkin heikkenee. Tai oikeastaan se sotkeutuu Sinkkosen peltikolinan alle, ja Hynynen ei loppusetistä kuule yhtään mitään. Mies laulaa Tuonelan koivut ja jonkun toisenkin biisin pitkin reisiä, mutta soitto kulkee ja yleisö hoitaa hommansa taas kerran mainiosti. Suomeksi: hyvä syfiilis.

SEINÄJOKI, KARMA lauantai 31.3.2012
Aamulla fiilis on vähän heikompi. Tärisyttää. Ja kuka perkele on syönyt Hynysen suulla kuivan nahkalompakon? Lompakko on kadonnut ja takataskusta löytyy lihapiirakka. Nakkikioskilla on siis tapahtunut outo sekaannus.

Siitä huolimatta matkaan on lähdettävä. Ei muuta kuin bussiin mököttämään ja torkkumaan. Hongisto puhuu vähän kieliä ennen kuin sammuu, mutta muuten matka menee rauhallisissa merkeissä. Hynynen on puhelinyhteydessä Karmilaan ja miehet suunnittelevat ja sovittavat Sotakoiran biisejä lennosta. Näin toimivat ammattilaiset.

Perillä Hynynen käy syömässä ja ottaa tämän jälkeen pienet torkut. Muut huitelevat tahoillaan. Ja tekniikka kasaa tietty kamoja.

Pieniä yllätyksiä äänenpaineen tarkastuksessa. Tuomo on heittäytynyt vapaalle, hän tekee viimeisen keikan kanssamme tänään. Tai siis jättää tekemättä. Jarno laitetaan miksaamaan ja Tuomo pohjustaa loikkaustaan Francinen leiriin rentoutumalla. Loikka tarkoittaa sitä, että me jäämme taas vaihteeksi ilman miksaajaa. On se ihme, ettei tekniikka pysy bändin tahdissa! Petekin jää kohta isyyslomalle monitoritiskin takaa. Ihmettelemme, miksi vitussa Pete jää lomille, vaimohan se on joka synnyttää ja lasta hoitaa?!

No, äänenpaineen tarkastus ei tuo yllätyksiä. Treenailemme mitä treenailemme ja siirrymme tämän jälkeen huoneisiimme. Osa lähtee syömään.

Tapaamme tuntia ennen keikkaa takahuoneessa. Hynynen valmistaa drinkin. Kaikki on hyvin. Valumme keikkapaikalle ja huomaamme, että ravintolan edessä on vielä sadan metrin jono. Mitä helvettiä!?

Lompsimme lavalle ja heitämme fiilikseltään hienon keikan. Hynynen kämmää Iankaikkisen kertosäkeet, mutta lunttaa viimein soinnut Hongistolta. Muuten ei suurempia ongelmia ole ja lavasoundi on suorastaan taivaallinen eiliseen verrattuna. Mutta jotain outoakin: yleisö on oudon nuorta. Eturivi tuntuu olevan täynnä parikymppisiä tyttöjä. Mitä ihmettä tämä tarkoittaa? Olemmeko teinibändi?

Loppupeleissä se tarkoittaa sitä, että takahuoneessa Hynynen juo lisää kossua. Keikkamyyjämme Korhonen käy juttusilla, Sinkkonen käy saunassa. Hynynen kulkee samassa hiessä kesät talvet.

Bussi on kotona Karjalassa hieman ennen yhdeksää. Aurinko paistaa ja taksikuski kysyy Hynyseltä, viedäänkö taiteilija suoraan kotiin. Hynynen nyökkää.

Taksikuski ajaa vaiti, eikä osoitetta tarvitse.