PULL..., PILL..., EIKU SORVIN ÄÄRELLÄ TAAS

VIINA ON VERTA MAKEAMPAA -KIERTUE 2011

FORSSA, BAR 54 keskiviikko 1.6.2011
Kesäkiertueen aloittaminen Forssasta kuulostaa aivan keikkamyyjämme Korhosen sairaalta pilalta. Ja sitähän se onkin.

Matkalle on siis lähdettävä vahvassa krapulassa. Hynysen edellinen ilta on mennyt votkaa tissutellessa. Aamulenkki ennen reissuun lähtöä jää siis haaveeksi. Varsinkin kun ennen lähtöä on hoidettava tuhat muutakin asiaa. Muun muassa raivoisa piparin vonkaus, joka ei johda edes tuloksiin.

Jounia nukuttaa, muut puuhaavat bussissa jotakin. Hongisto kulkee moottoripyörällä.

Teemme pitkän äänenpaineentarkastuksen, sillä emme ole treenanneet lainkaan. Lisäksi meillä on uusi miksaaja (Timppa huilaa hetken) Mika Isotalo ja koska Huotari on tänään Thorin keikalla Helsingissä hoitamassa lavalla pahiksen roolia, Skytän Mikko hoitaa tämän illan valoja. Juttu on siis hieman hakusessa. Homma saadaan kuitenkin haltuun. Hynynen tyyppää uutta kitaraansa, kunhan Jani voimamiehenä saa siihen vaihdettua ensin kielet, ja päättää aloittaa keikan sillä.

Se on virhe. Miestä hermostuttaa sen verran paljon, että totutteleminen uuteen keppiin ei keikan aikana suju. Neljännen biisin jälkeen on vaihdettava väline vanhaan tuttuun Les Pauliin. Loppukeikka meneekin sitten jo huomattavasti paremmin, mutta ei nappiin. Fiilis on jotenkin kateissa. Tuntuu siltä kun olisi töissä, ja se ei ole hyvä. Jengi on kyllä hyvin mukana, mutta bändi on hieman kohmeessa.

Kyllä kai tää tästä. Yö meneekin sitten ryypätessä ja se hommahan me osataan. Paremmin kuin soittaminen.

KOUVOLA, HOUSE OF ROCK torstai 2.6.2011
Matka Kouvolaan, tuohon Kymijoen jätealtaaseen, alkaa joskus puolilta päivin. Hynynen nukkuu koko matkan ja herää vasta House of Rockin edessä. Terassilla istuu joku hyvännäköinen tumma tyttö, jolla on jalat penkillä niin, että bussin eturitsiltä on suora näkymä hameen alle. Se on ihana näky. Päätämme lähteä runkkaamisen jälkeen samaiselle terassille kaljoille. Hongistokin liittyy pyörineen seuraan jossain vaiheessa. Mies on harrastanut maaseutumatkailua.

Pari kaljaa, kirjautuminen hotellille ja sitten onkin jo äänenpaineen tarkastuksen aika. Treenaamme lisää biisejä soittokuntoon. Tuntuu kulkevan. Illalla Hynynen tapaa armeijakaverinsa, juo parit tuopit ja sitten onkin aika kiivetä lavalle.

Keikalla tunnelma on hakusessa yhä. Sanoja unohtuu. Periaatteessa kaikki on kunnossa, mutta tämä töissäolo -fiilis pitäisi saada karisteltua olalta. Mitenköhän se onnistuisi? Keikan kohokohta on se, kun Stam1nan Hyrde tulee vetämään lavalle Soitellen sotaan -stemmat. Mutta siinäkin Hynynen unohtelee sanoja.

Tunnelmaa hakeakseen Hynynen kokeilee keikan jälkeen alkoholia. Ei onnistu. Fiilis vaan pahenee, vaikka Medialouhoksen porukka ja muut tutut takaavatkin hyvän seuran.

Onkohan nyt niin, että kuukauden loma on ollut liian totaalista lomailua? Rokkifiilis ei meinaa löytyä millään. Haara-asento ei kiinnosta. Paitsi sängyssä.

KOUVOLA, HOUSE OF ROCK perjantai 3.6.2011
Aamulla fiilinki on luonnollisesti vielä pahempi. Saatana, alkaa tuntua urheilulta tämä ryyppääminen. Mutta onneksi voi nukkua pitkään.

Hynynen vaihtaa kitaraan kielet, sitten pidämme iltapäivätreenit. Treenaamme lisää biisejä, sillä tänään on tarkoitus soittaa aivan eri biisit kuin eilen.

Ja niin tehdäänkin. Nyt kulkee jo paremmin, fiilis on hyvä. Bändi on kuin kotonaan, samoin yleisö, jossa ei ollut moitetta eilenkään. Molemmat Kouvolan illat on myyty loppuun ja se on hyvä se.

Hyvä olo, nyt alkaa maistua. Sama juttu viinan kanssa. Pakko vetää kunnon pleksit. Hynysen armeijakaverit vain lisääntyvät takahuoneessa. Ja Medialouhoksella on tänäänkin edustajat paikalla. Oivallista edustamista.

VIITASAARI, PIHKURINRANTA lauantai 4.6.2011
Hynynen herää bussissa joskus alkuillasta lohduttomaan, syvään nauruun. Jätkät nauravat tämän iltaiselle keikkapaikalle. "Jos Virtanen olis täällä, niin se soittais jo keikkamyyjälle ja haukkuis sen pystyyn", on Sinkkosen kommentti.

Paikka on kieltämättä sympaattinen. Mutta Hynysen mielestä hyvällä tavalla. Baarin pihalla on pystyssä vaatimaton lava ja that´s it. Mitä muuta sitä tarvitaankaan?

No, pari kaljaa. Hynynen ja Sinkkonen käyvät nauttimassa sellaiset kauniin maalaismaiseman kunniaksi. Sitten kirjaudutaan huoneisiin, tehdään äänenpaineen tarkastus (yksi biisi riittää), mennään saunaan ja Hynynen käy uimassakin. Vesi on niin kylmää, että muutenkin olematon kyrpä kutistuu entisestään ja vetäytyy nahkaiseen kuoreensa. No, ei sille nykyisin mitään käyttöä olekaan. Saisi tippua pois koko paska.

Näissä fiiliksissä on hyvä mennä keikalle. Käymme kuitenkin ensin bussimme kautta, jossa tapaamme palkanlaskijamme Kikan ja muita tuttuja. Katsomme kuinka porukkaa valuu pihalle pikkuhiljaa. Lavan edessä on kaksi ihmistä ja koira.

Ihmisiä on kokonaiset neljä kappaletta kun keikka alkaa. Koirien määrä ei ole lisääntynyt. Mutta se ei meitä haittaa, rynnimme päälle kuin kiimaiset hirvet. Ja se tepsii, jengi lisääntyy ja meno paranee. Soittokin kulkee siihen malliin, että käymme lähellä hurmosta. Oikein hyvä veto, paras näistä neljästä ensimmäisestä. Pakko käydä yhdet encoretkin soittamassa.

Fiiliksen löytymistä on juhlittava. Päätämme käydä Sinkkosen kanssa oikein baarin puolella sillä aikaa kun kamoja kasataan. Joudumme maksamaan lipun sisälle. Myöhemmin lipunmyyjä tulee tarjoamaan rahoja takaisin, kun meidät tunnistaa, mutta me emme suostu ottamaan rahoja vastaan. Kerrankos sitä omalle keikalle joutuu lipun ostamaan.

Villi ilta päättyy liian nopeasti, kuten aina. On aika paeta Karjalaan.

KAARINA OPEN AIR perjantai 10.6.2011
Helvetillinen helle. Saatanallinen krapula. Hynynen, Sinkkonen ja Hämppy istuvat Hummerissa yli kuusi tuntia päästäkseen Kaarinaan. Takana on edellisen illan Roast -veto Kuopiossa. Olemme siis käyneet vittuilemassa Marco Hietalalle julkisesti stand-up -koomikoiden kanssa. Oli muuten perkeleen hauskaa.

Saavumme Kaarinaan noin puoli tuntia ennen keikkaa. Hynynen juoksee paskalle ja sieltä drinkin sekoittamisen jälkeen suoraan lavalle. On tunnelma vähän hakusessa, asiaan ei ole keretty keskittyä ollenkaan.

Mutta siitähän se taas lähtee, muutaman biisin jälkeen homma on hallussa. Yleisöäkin alkaa ilmestyä pikkuhiljaa. Olemme tapahtuman ensimmäinen bändi, veto on viideltä, ja yleisöä ei ole vielä kerennyt kunnolla paikalle. Mutta hyväntuulinen perusveto silti. Yksi encorebiisi ja sitten lavan taakse oksentelemaan. Kesän ensimmäinen iso lava, eikä fiilis silti ole tämän kauheampi. Homma alkaa löytyä.

Kamat heitetään hätäisesti bussiin ja matka jatkuu. Illalla ollaan vielä Espoossa. Jos tästä päivästä selviämme hengissä niin olemme kyllä kovia jätkiä.

ESPOO, KIVENLAHTIROCK perjantai 10.6.2011
Hynynen ja Hämppy kulkevat Hummerilla, muut menevät bussilla edeltä. Tapaamme Kivenlahtirockin bäkkärillä. Veto on kympiltä, joten kerkeämme hetken hengähtää. Testailemme kamoja ja nautimme drinkkejä. Ja ihailemme salaa meitä ennen soittanutta Jenni Vartiaista. Ja poseeraamme virolaisen Kosmikud -bändin kanssa yhteiskuvissa.

Keikka on superia. Piinaava päivä huipentuu helvetin hyvään vetoon, jonka kruunaa Kosmikud -jäsenten alastomat vartalot kesken setin. Itse setti on sen verran pitkä, ettei encoreita keretä vetämään. Se on ainoa asia, joka jää harmittamaan.

Keikan jälkeen meitä odottaa sauna ja Kivenlahtirockin perinteinen paljukylpy. Siitä nautitaan pitkään ja hartaasti. Ja viinaa kuluu. Paikalle osuu myös paitapainajamme Atte.

Yöllä ajamme Järvenpäähän, josta meille on varattu majoitus. Siitä matkasta allekirjoittanut ei muista enää mitään. Votka toimii, aina.

JÄRVENPÄÄ, RT lauantai 11.6.2011
Aamu ei ala hyvin. Hynynen muistaa, että tänään pitäisi käydä Helsingissä studiossa hieman "laulamassa". Tai ainakin lausumassa. Mies on lupautunut tulevalle Hevisaurus -levylle vetämään kaksipäisen poliisin toisen pään roolin. Kaikkeen sitä tulee lupauduttua, kun oikea mies kysyy. Ja Nino Laurennehan on oikea mies. Hyvä mies on Nino. Oikein hyvä mies on hän. Ilman vaatteita tahtoisi Ninon nähdä.

Krapulaongelmaan on vain yksi lähestymistapa. Pari paukkua jaloviinaa, kalja ja yrittääpä Hynynen nauttia siiderinkin, mutta se ei sentään onnistu. Kauheaa sokerilitkua. Myös Hongisto on mukana toiminnassa. Hämppy on kuskina, sillä Hämpyllä on lehmän hermot.

Homma hoidetaan vajaassa tunnissa. Sen jälkeen kuuntelemme lopputuloksen, olemme siihen tyytyväisiä, hyppäämme Hummeriin ja ajamme takaisin Järvenpäähän. Sinkkonen odottelee meitä terassilla. Liitymme seuraan. Samalla tulee hoidettua Top Gearin (se lehti siis) foto- ja haastattelusessio. Ymmärrettävästi pääkohteena on Ukonhauta.

Ruokailun jälkeen on pakko vetää vähän unta palloon. Hynynen herää pari tuntia ennen keikkaa, tapaa erään armeijakaverinsa (jo kolmas tänä kesänä!) ja sitten onkin aika siirtyä takahuoneeseen ja sen tarjoilujen pariin.

Keikka on räjähtävä, hikinen baaritunnelma on tosiasia. Jengin lukumäärä jää mysteeriksi, sillä emme näe eturiviä pitemmälle. Jossain vaiheessa Hynynen käy yleisön puolella haahuilemassa ja huomaa, että tilaa siellä on. Jopa sen verran, että hän pystyy tanssittamaan naisia. Muuta Hynynen ei voi tehdäkään, sillä Hongisto on lavalla haahuillessaan polkaissut miehen viritysmittarin päälle, joten kitarasta ei tule pihaustakaan Kuningas Mammonan lopussa. Hynynen käy myös moikkaamassa paitamyyjäämme Villeä, mutta mies ei edes huomaa. Ukko räplää tekstiviesteillä naisia märäksi.

Encoret ja takahuoneeseen. Aivan poikki. Ei voi muuta kuin maata takahuoneen sohvalla ja puuskuttaa. Pian alkaa kuitenkin viina maistua. Sitä on otettava kotimatkallekin evääksi.

Se on kuitenkin turhaa, sillä Hynynen sammuu heti alkumatkasta. Kuten aina.

Jatkoa seuraa, sillä pitkässä alamäessä vauhti vaan kiihtyy. Ja nyt ollaan vasta mäen alussa.