mukana myös VON HYNYNEN BROTHERS

JA KAIKKI RAHAT PAHANTEKEVÄISYYTEEN

TURKU, RUISROCK perjantai 8.7.2011
Lappeenrannasta lähtee sekalainen seurakunta, muun muassa herrat Aaltonen ja nuorempi Hynynen. Mukana on jopa naisia. Olemme hämmentyneitä. Varsinkin siitä, että bussiin ilmestyy heidän myötävaikutuksellaan kukkia. Nyt bussista ei puutu enää kuin Marimekko-verhot.

Hynysellä on lievä krapula. Mies on saapunut Joensuusta aamujunalla. Samalla junalla matkusti myös herra Hongisto, mutta mies jatkoi matkaansa suoraan Helsinkiin ja sieltä Turkuun. Viimeisin näkymä ukosta on ravintolavaunusta ja täysin tuntemattomassa miesseurueessa. Seurueessa, jossa puhuttiin jotain outoa kieltä. Jotain norjan tapaista.

Perillä Turussa alkaa haastattelurumba. Hynynen tekee niitä neljä kappaletta. Tähän päälle vielä yksi fotosessio ja sitten onkin aika hypätä lavalle.

Teltassa on perkeleellinen meteli ja se on aivan tukossa. Nousemme lauteille ja vedämme mahtavan keikan. Stam1nan Hyyrynen ilmestyy laulamaan taustoja ja tarjoilemaan sorbusta. Karjala- invaasio on tosiasia. Sorbus ilmestyy Hynysen huulille niin yllättäen, että se lentää pitkässä kaaressa ulos samantien käyden vain nopeasti vastassa pistäytymässä. Joskus laatujuomakin on liikaa. Varsinkin silloin, kun pitäisi samanaikaisesti huutaa.

Keikan aikana Tumppi valmistaa meille herkkusapuskaa, jonka pääaineena on yllättäen liha. Prodigyn tyypit kävelevät reteinä paikalle lautaset kädessään, mutta Tumppi kehoittaa heitä ystävällisesti suksimaan vittuun. "What have we here", kyselee Prodigyn hahmo. "You have nothing, these are for Kotiteollisuus", vastaa Tumppi. Sillä tavalla. Myöhemmin sama hahmo tulee jonkun kuppasen sämpylän kanssa paikalle ja esittelee protestoiden, että miksi heille on vain näitä. Tumppi nostelee olkapäitään ja toteaa "no can do".

Mahtava fiilis. Bussi täyttyy ystävistä. Ajamme keskustaan. Osa suuntaa yökerhoon, mutta Hynynen puhuu kieliä jo siihen malliin, että suuntaa nussi... eiku nukkumaan.

AITOO, KIRKASTUSJUHLAT lauantai 9.7.2011
Lähtö on kahden aikoihin. Tunnelma on krapulainen.

Pysähdymme Valkeakoskella ja viemme bussista tyhjät pullot kauppaan. Niistä kertyy melkoinen summa. Kaupasta jatkamme matkaa Apian keskitysleirikeskukseen, josta vuokraamme saunan käyttöömme. Tumppi alkaa valmistamaan grillikatoksessa ruokaa.

Saunan ja safkan jälkeen pistäydymme mökillä, joka on täynnä syntymäpäiviä juhlivia naisia. Nauratamme heitä hieman, teemme parit taikatemput ja siirrymme sitten bussiin.

Hynynen nukahtaa ja herää perillä siihen, että bussi on täynnä naisia. Mitä helvettiä? Helvetillinen meteli. Paisuan, ja myöhemmin Tampereen lahja maailmalle, neiti Rönkkö, on metelin pääasiallinen lähde. Nainen puhuu rumia ja me miehet kuuntelemme posket helottaen.

Keikasta tulee hyvä. Tekisi mieli sanoa mahtava, mutta ei jaksa kehua itseään koko ajan. Sellainen se kuitenkin on. Jossain vaiheessa keikkaa Hynynen houkuttelee yleisöstä naisvahvistuksen lavalle tanssimaan. Kuten tavallista, amatööriä on vaikea saada lavalta pois. Lopulta järjestysmies hakee naisen pois keikistelemästä.

Keikan jälkeen syömme Tumpin ja Rönkön paistamia lettuja, hyppäämme bussiin ja ajamme Karjalaan.

Se on pitkä ja kostea kyyti. Jälleen kerran.

LAHTI, LAHDEN YÖT keskiviikko 13.7.2011
Hynynen valuu Lahteen suoraan Helsingistä, "miekka -levyn" ylijäämäbiisien miksauksista. Työn alla ovat Pappi puhuu, Hölmöjen taivas, Kalevan miekka sekä Unentakoja -nimiset taideteokset. Homma jää kesken, sillä alkoholi sai jälleen tiukan niskalenkin Hynysestä ja Karmilasta. Nyt Hynysen tukka on kuin parturin lattialta napattu, sekaisin ja takussa.

Hynynen kävelee asemalta kohti Lahden toria, kun viereen pysähtyy auto. Ikkuna veivataan auki ja möreä miesääni toteaa: "Hynynen, perkele. Hyppää kyytiin." Jumalauta, se on Peer Gyntin Nikki ja mies heittää Hynysen festivaalialueelle. Mahtava meininki meneillään!

Seuraava havainto onkin Stam1nan keikalta, jossa Hynynen hyppii ja yrittää laulaa Viikatteen Kaarlen kanssa taustoja. Hynysellä ei tietenkään ole vaatteita. Kalle ei vajoa niin alas, vaan hoitaa homman tyylikkäästi.

Keikkahan on erittäin hyvä. Kotiteollisuudenkin siis. Siihen sisältyy Kaarlen ja Hyrden yhteinen jazz-hetki, jota en ala ruotimaan tässä. Joka tapauksessa keikan hyvyyttä täytyy juhlia paikallisessa yökerhossa heti sen jälkeen kun olemme löytäneet hotellimme ja kirjautuneet sisään. Jossain vaiheessa pöydässä on useampi kymmenen paukkua ja juojia kolmesta eri yhtyeestä sekä yksi stand-up -koomikko. Kylmää kyytiä.

Sitten pelkkää mustaa.

TAMPERE, TAMMERFEST torstai 14.7.2011
Hynynen herää hotellista ja avaa munasiltaan verhot. Alhaalla sakeat kansainjoukot puhkeavat aplodeihin. Mies ei tunne maisemaa ja tajuaa heränneensä väärästä hotellista. Ei muuta kuin vaatteet niskaan ja oman hotellin omaan huoneeseen, jossa makaavat herrat Aaltonen sekä Virtanen (Kaarle siis) vierekkäin raukeina suihkun jälkeen. Nyt on palikat hieman sekaisin, mutta antaa olla.

Perillä Tampereella alkaa kielten vaihto kitaroihin. Tämän jälkeen pitkähkö äänenpaineen tarkastus, jonka jälkeen suuntaamme syömään. Sitten hyppäämme taksiin ja ajamme Rauhaniemeen, josta ystävämme Meuronen on järjestänyt meille saunan. Otamme sen tietenkin kiitollisina vastaan.

Ja sitten keikalle. Siitä tulee ihan perkeleellisen kova ja timanttinen veto. Stam1nan pojat jatkavat eilisillä linjoilla ja käyvät lavalla kolmeen otteeseen metelöimässä ja tarjoamassa muun muassa banaania. Kolmannella kerralla he kantavat sohvan paikalle ja siinä vaiheessa jopa Hynynenkin tajuaa, että nyt ne hullut meinaavat asettua taloksi. Seuraa jälleen pieni musisointihetki, kun Hyrde ja Kaikka tavoittelevat Meren mutaa -kappaletta. Suht hyvin tuloksin, mutta lopetamme biisin kuitenkin kesken.

Yleisö mylvii raivokkaasti. Muutaman encoren jälkeen pakkaamme auton, otamme toimittaja Isoahon matkaan ja suuntaamme Jyväskylään, jossa on tämän yön majoitus. Tämä siksi, että huomenna edessä on pitkä matka Karjalaan ja meidän täytyy keretä harjoituksiin. Harjoituksiin mieskuoron kanssa. Hirvittää.

JOENSUU, ILOSAARIROCK perjantai 15.7.2011
Lienee turhaakin turhempi huomauttaa, että aamulla on krapula. Kaupungilla Hynysen pää pyörii kuin tennistuomarilla, sillä kylä on täynnä naisia. Ei muuta kun bussiin nukkumaan ja haaveilemaan naimisesta. Mutta se on turhaa, sillä pillua ei näy nykyisin edes unissa. Liian kova kiire koko ajan.

Ilosaaressa tarkkailemme soundeja parin biisin verran. Sitten otamme 30 -henkisen mieskuoron mukaan lavalle ja treenaamme heidän kanssaan viisi biisiä kuntoon. Homma ei tuota ongelmia. Näin toimivat ammattilaiset.

Jätkät lähtevät mökkeilemään. Hynynen ei kerkeä, sillä edessä on viisi haastattelua sekä yksi fotosessio. Tämän jälkeen tulee takahuonekopissa uni. Silti jää luppoaikaa ja mies päättää vielä pyörähtää kaupungilla juomassa terassikaljan.

Takaisin Hynynen tulee mieskuoron kyydissä. Bussissa on vähän toisenlainen meininki kuin Ukonhaudassa. Takapenkiltä raikuu reipas laulu. Ukot availevat ääntään. Hynynen kuuntelee kauhuissaan ja miettii, että mihin kuseen KT onkaan taas joutunut.

Takahuonekoppi on täynnä tuttuja, vaimoja ja rakastajattaria, kaikki sulassa sovussa. Päätämme Hongiston kanssa luovuttaa kuorolaisille pari pulloa vahvaa laulujuomaa, jotta äänet aukeaisivat täydellisesti. Pullot kiertävät ringissä kiihtyvällä vauhdilla. Tämän jälkeen miehet laulavat meille alkuverryttelynä Finlandian. On pikkusen hyvä fiilis lähteä lavalle. Itkettää.

Väitän, että keikka on paras minkä olemme koskaan vetäneet! Alku ilman kuoroa menee loistavasti. Jossain seitsemännen biisin kohdilla kuoro vetää yksin pienen pätkän Tämän taivaan alla -kappaletta ja me seuraamme sitä verhon takaa sivusta. Hynyselle tulee itku, mutta ei auta. Ei muuta kuin pokkana lavalle vetämään Lemminkäisen laulua. Loppukeikka meneekin hurmoksessa ja sitten, liian nopeasti, kaikki on jo ohi.

Keikka loppuu hysteeriseen halailuun ja itkeskelyyn. Itkua vääntävät niin bändi, kuorolaiset, Ilosaarirockin järjestäjät kuin yleisökin. Aika koskettava meininki.

Tälläistä tunnemyrskyä ei voi käsitellä kuin yhdellä tavalla. Ei muuta kuin bussi kohti Tikkalaa ja lärvit ruttuun.

UUSIKAUPUNKI, KARJUROCK lauantai 16.7.2011
Aamussa on legendan aineksia. Jengi heräilee kuka mistäkin ja valuu saunalle yksi kerrallaan. Hynynen aloittaa aamun salaryypyllä, klassisella kahvin ja jaloviinan yhdistelmällä. Olo helpottuu heti. Ei muuta kuin matkaan kohti Uusikaupunkia. Tässä vaiheessa huomaamme, että bussista puuttuu yksi hahmo. Nuorempi Hynynen on päättänyt jäädä Joensuuhun katsomaan Sielun Veljiä. Valinta sekin. Petturi. Onneksi sentään Aaltonen on vielä matkassa.

Matkasta ei havaintoja juuri ole. Hynynen nukkuu, käki kukkuu.

Perillä avautuu surrealistinen näky. Olemme keskellä peltoa, joka on täynnä autoja, telttoja ja jossain näiden seassa on maalaiskartano sekä lava, jolla pitäisi esiintyä. Ja kaiken tämän keskellä kävelee omalle autolleen Danny!

Käymme kartanolla syömässä ja fiilis alkaa kohota. Tämähän on hyväntuulinen tapahtuma, kerta kaikkiaan. Hynynen, Aaltonen ja Hongisto käyvät jopa katsomassa vip-tilat, joka on todella harvinaista. Hynyselle kesän toinen kerta. Ensimmäinen kerta oli eilen.

Juuri ennen keikkaa Hynynen ja Hongisto juttelevat Kike Elomaan kanssa ja selviää, että kyseinen kartano, jonka mailla siis olemme, on hänen syntymäkotinsa. Nauramme myös yhdessä Perussuomalaisille.

Keikka lähtee tyylikkäästi puoli tuntia myöhässä johtuen Negativen velttoiluista. Jätkät eivät juuri soittoajoista piittaa, vaan vetävät tyylikkäästi yliaikaa. Muistelemme, että juuri näin kävi myös Räikkärockissa pari kesää sitten. Ihmettelemme, että miten voi olla niin perkeleen vaikeaa roudata kamat lavalle, soittaa sovitun mittainen keikka ja sen jälkeen poistua. Se ei ole mitään korkeampaa matematiikkaa. Ei edes matalampaa.

Joka tapauksessa keikka kulkee. Välispiikeissä on pakko mainita, että nyt ei uskalla vittuilla Perussuomamalaisille ennen Raskaat veet -biisiä, kuten tapana on ollut, koska lavan takana on henkilö, joka saattaa vetää turpaan. Ja kyseinen henkilö on vielä nainen.

Hyvä perusveto. Kamat kasaan ja Karjalaan. Hynynen horjuu kotiinsa joskus yhdeksän aikoihin aamulla ja nukkuu koko päivän.

ÄÄNEKOSKI, KEITELEJAZZ keskiviikko 20.7.2011
Kotiteollisuuttahan on perinteisesti pidetty jazz-bändinä.

Hynysen alkuviikko on mennyt Nikulan kanssa Radio Rockilla spedeillessä sekä Karmilan kanssa miksauksia päätellessä ja ryypätessä. Tiistaina miehellä on niin paha olo, että ukko vain tärisee helsinkiläisen hotellin sängyllä ja itkee.

Keskiviikkona kaikki on kuitenkin toisin. Tosin Hynynen joutuu ottamaan parit päiväunet matkalla Äänekoskelle. Kuten myös Huotari, joka on nyt vasta palannut Ilosaaresta, jossa hän on siis viettänyt jo pari viikkoa rakentamassa ja purkamassa festaria.

Meitä hemmotellaan. Meille on järjestetty risteily ennen keikkaa. Vietämme hulppealla botskilla mukavan parituntisen kierrellen Keitelejärvellä ja uiden, juoden ja syöden. Tulee Tuuliajolla -tunnelmat mieleen. Mahtavia ja kauheita muistoja menneestä. Hongisto ei ole paikalla, sillä hän saapuu mestoille moottoripyörällä.

Risteilyn jälkeen Hynynen seuraa muutaman biisin verran Vilkkumaan keikkaa, käy kättelemässä Pelle Miljoonan ja valmistaa itselleen vahvan drinkin. Hongisto saapuu. Alamme keskittyä ja tajuamme, että meitähän on tällä kertaa vain kolme. Aivan kuin ennen vanhaan.

Teltta on pirullisen kuuma, kuteet ovat läpimärkinä jo ensimmäisen biisin jälkeen. Myöhemmin katkeaa kieli ja on otettava varakitara käyttöön. Muita ongelmia ei ole, meininki on perkeleen kova, vaikka jazz-bileissä ollaankin. Lavalle jopa otetaan muutama pimu tanssimaan sellaista diskohittiä kuin Velhonaisen älä salli elää. Meillä on hauskaa, kun katsomme kuinka tytöt yrittävät löytää rytmistä ykkösen.

Osa porukasta suuntaa majoituspaikkaan saunomaan, Hynynen ja Hongisto suuntaavat baariin. Siellä ollaan sulkemisaikaan saakka, jonka jälkeen hekin siirtyvät saunomaan.

SAVONLINNA, HAPPY TIME torstai 21.7.2011
Aamulla nuppi on niin sekaisin, että Hynynen ei tiedä mistä herää. Pienten etsintöjen jälkeen mies löytää jonkinlaisen keittiötilan, josta saa pummattua itselleen aamiaista, vaikka varsinainen aamiaisaika on mennyt jo pari tuntia sitten. Ilmeisesti hän osaa vedota keittäjän äidillisiin tunteisiin, sillä pöytään ilmestyy täysi setti ravintoa. Huotari ilmestyy paikalle ja saa vain kupin kahvia ja säälivän katseen.

Matka menee taas nukkuessa. Perillä teemme "perinteiset" ja menemme keikkapaikan vieressä olevaan Vanha Pöllö -divariin (Sinkkosen sanoin Vanha Homo). Hynynen ostaa sieltä 90 eurolla kirjoja.

Tästä illasta tulee helvetti, sillä jo äänenpaineen tarkastus on hikinen. Paita ja kalsarit kastuvat läpimäriksi. No, tähän alkaa jo tottua.

Hynynen suuntaa valokuvaaja Lauri Kososen kanssa kaljoille ja törmää sattumalta Neljän Ruusun Kodeen, jonka kanssa vaihdetaan muutama sananen muun muassa Neljän Ruusun Ilosaaren keikasta, joka on kuulemma mennyt hyvin. Hyvä homma.

Normaalit keikkajuomat ja -rutiinit. Vahva drinkki ja paskanjauhantaa. Rutiinin sotkee tupakkapaikan vierestä löytyvä oliivinvihreä Saab 96, johon Hynynen rakastuu. Rekkarin perusteella täytyy jopa selvittää sen omistaja mahdollisia kauppoja varten.

Helvetin hyvä keikka jälleen kerran. Hiki ja läppä lentää ja pieru haisee. Eturivi on täynnä naiskauneutta. Palmut huojuvat ja hinkit heiluvat. Mikä ettei, mukavaa olla elossa. Mutta keikan jälkeen on niin antanut olo, että laatta lentää niin Hynyseltä kuin Hongistoltakin. Sinkkonen katsoo tyynenä jo kohti miksaajamme Virtasen veljen tarjoamia sauna- ja mökkitiloja.

Mutta koska baari on naisia täynnä, niin Hynynenhän ei sinne lähde vaan jää ryyppäämään kylille.

VANTAA, TULISUUDELMA perjantai 22.7.2011
Tämä on jälleen niitä aamuja, että täytyy pariin otteeseen keräillä muistipalapelin paloja ja miettiä, että missähän vitussa sitä oikein ollaan. Pian selviää, että kyseessä on Häppärin tarjoama kesähotelli. Mutta missä, se on arvoitus. Aamupala jää haaveeksi, sillä nyt on jo lähdettävä. Ei muuta kuin auto alle ja keskustaan.

Hyvin ei mene muillakaan. Hongisto on valvonut aamuun ja vaikka Sinkkonen yrittää vihjailla miehelle varsin suoraan tyyliin, että nyt perkele nukkumaan, se jää vain aikomuksen asteelle.

Hynynen herää kuitenkin vasta Vantaalla. Jätkät kasaavat kamoja, soittajat käyvät kaljoilla jossain eksoottisessa vanhassa myllyssä ja sitten syömme. Kuulemme, että saamme tehdä tsekin vasta joskus yhdeksän jälkeen. Ei muuta kuin pari odottelukaljaa huuleen. Sitten teemme äänenpaineen tarkastuksen ja kukin siirtyy tahoilleen.

Tapaamme yhdentoista jälkeen takahuoneessa. Hynynen valmistaa itselleen laulujuoman ja sitten mennään. Keikasta tulee saatanan hauska. Jopa hyvä. Jengiä on pirusti ja tunnelma kohdillaan. Tuonelan koivuja veisataan taas kerran oikein kunnolla ja isoon ääneen.

Takahuoneessa on rajut jatkot kaksien encoreiden jälkeen. Niin rajut, että paikalle pitää kutsua ambulanssi. Mutta ei siitä sen enempää.

HÄMEENLINNA, WANAJAFEST lauantai 23.7.2011
Olemme sen verran järkyttyneitä yön tapahtumista, että Hynysen ja Hongiston on otettava, Miitrin termiä käyttääkseni, tekniset keskioluet. Pian edessä onkin sitten jo camparit tuoremehulla. Tässä vaiheessa tekniikka saapuu paikalle ja raahaa herrat väkisin bussiin. Meinaa mennä aamukännäyksen puolelle.

Aamun syvälliset keskustelut käsittelevät lähinnä sitä kuinka ennen oli helppoa, kun elämässä, ja varsinkin naisten kanssa, oli vain yhdenlaista hommaa. Sitten tuli kahdenlaista hommaa. Sitten monenlaista. Ja nyt on jo kaikenlaista. Olemme oravanpyörässä, jonka vauhti kiihtyy. Tämä ei pääty hyvin.

Pysähdymme matkalla toimittaja Isoahon kotitilalle saunomaan (mahtava savusauna, kiitos!) ja syömään (mahtavat safkat, kiitos!). Tästä on hyvä jatkaa kohti festivaalihumua.

Perillä moikkaillaan tuttuja, mutta enimmäkseen mökötetään vain bussissa tai omassa takahuoneteltassa. Sitten onkin jo aika lähteä louhimaan.

Keikka lähtee hieman pöhnäisesti, mutta jossain neljännen tai viidennen biisin kohdilla alkaa jo kulkea. Loppu meneekin sitten jo pirun hyvin. Mutta näiden festareiden kohokohdaksi osoittautuu kuitenkin lopulta Therapy, jonka keikkaa oli tarkoitus katsoa vain muutama biisi, mutta lopulta se katsottiin kuitenkin lähes loppuun. Ihan saatanan kova livebändi!

Nappaamme herra Vilungin kyytiimme, viemme hänet Kouvolaan ja tämän jälkeen Hynynen ja Hongisto kerkeävät vielä Lappeenrannassa baariin naurattamaan naisia, joita ei ole.

Sunnuntaina on hyvät tärinät. Mutta vielä on kesää jäljellä.

Kuinka tämä kaikki oikein päättyy?