HOMMAT HALLUSSA - PAITSI HIMASSA -kiertue jatkuu

KEIKKAPÄIVÄKIRJAN KOLMAS OSA

- JOSSA TIETOISUUS SIIRTYY AIVOJEN JA SELKÄYTIMEN TAVOITTAMATTOMIIN

RAUMA, DOMINO perjantai 4.11.2011
Lupasin, että päiväkirjan tässä osassa palaamme sivistyksen pariin. Puhuin paskaa, sillä episodin ensimmäinen keikkapaikka on Rauma.

Sinne on matkaa suunnilleen yhtä paljon kuin Tellukselta Jupiteriin. Perillä odottelua, ruokailua ja venyttelyä hotellihuoneessa. Woody Allenin elokuvan katselua. Äänenpaineen tarkastelua ei tarvitse tehdä kauan, sillä tällä kertaa homma on hallussa. Peten kanssa muistelemme, että Rauman Dominon saliääni, ja monitorointi varsinkin, on aikaisemmin tuottanut suuria ongelmia. Nyt niitä ongelmia ei ole. Ehkä Petestä on oikeasti tullut hyvä monitorimiksaaja tai sitten me teemme jotain toisin. Ehkä soitamme oikein.

Porukkaa on kivasti. Paikka ei tietääksemme ole kuitenkaan loppuunmyyty. Ei ole tainnut olla missään paikassa tänä syksynä. Onko jengi kyllästynyt meihin? Ehkä. Ehkä me teemme liikaa keikkoja. On syytä miettiä asiaa tässä syksyn aikana.

Odottelemme keikkaa takahuoneessa, Hynynen naukkailee kossua ja puhuu puhelimessa, ta daa, Olli Lindholmin kanssa! Olli on hieman näreissään, sillä hän tietää että Kotiteollisuuden Tampereen keikka lähestyy, eikä hän ole itse paikalla vartioimassa vaimoaan, tytärtään ja äitiään. Hynynen kuitenkin lupaa olla puuttumatta heihin ja sopu saadaan aikaiseksi. Muustakin puhutaan, mutta jääköön se salaisuudeksi. Niin, ja peppuseksistä puhutaan myös, tietysti.

Helvetin hyvä keikka taas kerran. Homma luistaa. Ja maistuu hyvälle. Tänään on ensi-ilta Hölmöjen taivaalle, joka kulkee suht hyvin. Voimme ruveta pitämään sitä setissä enemmänkin. Se on sitä paitsi hyvä livebiisi.

Tunnelma on katossa. Niin katossa, että valumme baarin puolelle sotkemaan tyttöjen tissejä nimikirjoituksilla. Hynynen käy jopa tanssittamassa paria lyyliä. Ikäneitoja, tietysti. Sitä varten täytyy pukeutua asian vaatimalla tavalla, kuten kuvasta näkyy.

HYVINKÄÄ, RANTASIPI lauantai 5.11.2011
Selkä on jäykkänä tanssimisesta. Joku on syönyt Hynysen suulla koiran ripulipaskaa. Ei muuta kuin katkokävelyllä aamiaiselle ja kahvi mukaan huoneeseen. Ja vielä pienet unet ennen kuin bussi starttaa Hyvinkäälle. Se matka meneekin sitten nukkuessa.

Hyvinkäällä on hieno palvelu! Ruokaviinit tulee pöytään kysymättä. Kun respan täti näkee Hynysen krapulan tason, hän tarjoaa Aspirinit omasta käsilaukustaan. Hynynen hämmentyy. Kielelle liukeneva Aspirin-jauhe vaikuttaa välittömästi. Uusi kipulääke on löytynyt, sillä Burana ei ole auttanut miestä enää vuosiin, sekoittaa vain vatsan. No, kuralla se on muutenkin jatkuvasti, kiinteä paska on vain kaukainen muisto teinivuosilta. Tämän asian raportointi kiinnostaa teitä varmasti.

Rento äänenpaineen tarkastus. Ja sitten unille ja harrastamaan sosiaalisia suhteita. Hyvinkää on täynnä vanhoja inttikavereita, jotka pitää tietenkin moikata. Ja kivaahan se onkin, mikäettei.

Valtakunnalla lähdetään, taas. Päätämme ennen keikkaa, että alkunauha menee lähiaikoina vaihtoon, ettei tule liikaa rutiinia. Jännityksen ja epävarmuuden tulee tuntua jo ennen ensimmäistä biisiä. Näin luodaan illuusio vaarasta, jota ei oikeasti ole.

Ja sehän menee hyvin. Tiukkaa settiä, vaikka Hynysen jutut alkavat valua navan alle (taas) keikan loppupuolella. Kossulla on vaikutuksensa. Jengiäkin tuntuu olevan ihan saatanasti, joten kaikki on kohdallaan. Kahden encoret ja takahuoneeseen.

Tyytyväisenä kotiin. Paitsi Hongisto, joka jää Hyvinkäälle bailaamaan ankarasti läpi yön. Tekstiviesteistä päätellen kevyt bailaus on jatkunut junaa odotellessa myös sunnuntaina.

VARKAUS, ZoNE perjantai 11.11.2011
Vesa Kontiainen, tuo Juvan lahja Suomen naisille, on facebook -statuksessaan ilmoittanut olevansa tänään Yön kanssa Kuopiossa. Se takaa Hynyselle vapaat metsästysmaat Varkauden seudulla. Ei muuta kuin Indiana Jones -varusteet ylle ja matkaan. Tutkimusretki Savon naismysteereihin voi alkaa. Indiana Hynynen ja Huorien Temppeli. Kadonneen pillun metsästys.

On pieni krapula. Edellinen yö on mennyt kossun ja jaloviinan mainiossa maailmassa. Hynynen on soitellut demoihinsa kosketinsoittimia ja sitä hommaahan ei selvänä voi tehdä.

Hongisto on saapunut paikalle junalla. Tapaamme hänet Sinkkosen kanssa hotellin ravintolassa. Syömme ja siirrymme tarkastelemaan jo täydelliseksi tiedettyä soundiamme. Ongelmia ei ilmene. Ihmettelemme takaisin hotellille kävellessämme Varkauden tyhjiä katuja. Ketään ei näy missään. Hämmentävää. Aavekaupunki.

Makailua hotellilla. Sinkkonen soittaa Hynyselle ja ilmoittaa, että Kuorosodassa raiskataan Tuonelan koivuja. Ei muuta kuin telkkari auki. Hynynen oli unohtanut asian, vaikka häntä oli pyydetty suoraan lähetykseenkin esitystä katsomaan, mutta tietyistä syistä hän valitsi mieluummin Varkauden. Virtasen Timpalta, joka siis siirtyi vähän turvallisempiin hommiin ja miksaa Kuorosodan, on aikaisemmin tullut viesti, että on kieroa kuunnella helsinkiläisen studiobändin vetävän biisiä. Ammattilaisten on mahdotonta saavuttaa amatöörien jäljittelemätöntä svengiä.

No, se oli sitten semmoinen esitys. Hanna veti kyllä erittäin hyvin. Hynynen laittaa hänelle tekstiviestin, että ketään ei tarvitse teurastaa asian tiimoilta, että laittakoon kuorolle terveisiä.

Takahuoneeseen ja kossu auki. Tunnelma on hyvä ja se pysyy hyvänä keikalle asti. Jengiä on vähiten mitä meillä on ollut Varkaudessa koskaan, mutta emme anna sen häiritä. Työnnämme hyvin ja tiukasti loppuun asti. Ja saamme vetää parit encoretkin. Hyvä meininki.

Keikan loppuvaiheessa se Kontiainenkin saapuu paikalle. Tuli, saatana, kuitenkin kyttäämään, ettei Hynynen roiski siemennestettä hänen reviirillään. Huoli on turha, sillä Hynysen peniksestä ei nykyisin lennä muuta kuin kuumaa ilmaa.

Yöllä baarin puolelle. Juhlinta on sen verran pedanttia, ettei Hynynen muista hotellille menosta mitään. Matkaa on kuitenkin vain sata metriä, joten sillä välillä ei ole mitään mahdollisuutta eksyä, ei edes Hynysellä.

Zone on turvallinen paikka ryypätä.

LAHTI, SIBELIUSKLUBI lauantai 12.11.2011
Aamu maistuu torin snagarin eteen yöllä jääneiltä ranskalaisten jämiltä. Lokit kirkuvat, Varkauden keskusta tuoksuu kalasatamalle ja Hynysen päähän sattuu. Aamiainen jää väliin, vaikkakin Hynynen herää aamulla jo yhdeksän jälkeen siihen, että hotellihuoneen puhelin soi. Hynynen vastaa ja luurin toisessa päässä on teini, joka yrittää epätoivoisesti jäljitellä aikuisen miehen ääntä: "Täällä Porin poliisi, teidät on etsintäkuulutettu." Sitten luuri kolahtaa korvaan. Hynynen repeää ja muistaa saman tien nähneensä eilen, että Varkauden hotelli Oskar oli aivan täynnä teinijätkiä, jotain jääpalloporukkaa. Tulee saman tien omat urheiluvuodet ja kisareissut mieleen. Mikään ei ole muuttunut, pojat on poikia.

Ei muuta kuin puolenpäivän jälkeen paikalliselle Nesteelle. Sitten kohti Lahtea. Otamme tämän vuoden lakeja uhmaten Hongiston kanssa parit päiväkaljat. Mutta siihen se jää. Sitten Hynynen siirtyy nukkumaan.

Hynynen vaihtaa kitaraansa kielet. Sitten äänenpaineen tarkastelua. Jammailemme joutavuuksia pitkään. Homma saadaan haltuun helposti, soittelemme vain omaksi iloksemme. Sitten syömään ja saunaan.

Keikka on jo ysiltä. Kroppa ja pää ovat ihmeissään aikataulusta. Kymmentä minuuttia ennen keikkaa meidät haetaan ylhäältä saunatilosta ja viedään lavan taakse. Metelistä päätellen porukkaa on.

Ja onhan sitä. Helvetin rento ja hyvä keikka, soitto kulkee ja yleisö tuntuu viihtyvän. Ja mikä tärkeintä: eturivissä vilahtaa tissit. Innostumme siitä niin kovin, että kaksien encoreiden jälkeen käymme pikaisesti saunassa, hyppäämme bussiin, ajelemme Lappeenrantaan ja polkaisemme baariin.

Hynynen herää aamulla työhuoneensa lattialta. Inventaarion jälkeen on todettava, että kamera ja kultainen KT-sormus ovat kateissa. Sillä lailla.

Hyvää isänpäivää. Onneksi mies on saanut jälleen isänpäivälahjoista parhaan: rauhan ja yksinäisyyden. Ei muuta kuin Slayer soimaan ja kalja auki.

HELSINKI, TAVASTIA perjantai 18.11.2011
Sormus löytyi lattialta, kamera puolestaan oli Tammen Janilla. Juoksukilometrejäkin kertyi viikolla kolmessa päivässä yli kolmekymmentä. Asiat ovat järjestyksessä.

Helsinki on paha paikka. Hynysellä on niin paljon ystäviä ja velvollisuuksia siellä, että itse keikat meinaavat unohtua. Näin kävi esimerkiksi syyskuussa Virgin Oilissa. Enää niin ei tapahdu koskaan. Puhelin on ja pysyy mykkänä ja nyt hoidetaan vain oleelliset asiat. Eli viina ja vittu.

Siksi Helsinkiin onkin lähdettävä jo torstaina. Tammi ja Summanen ajavat, Sinkkonen ja Hynynen juovat kaljaa. Hongisto ja muu porukka tulee perässä huomenna.

No, sehän menee ihan ryyppäämiseksi. Puolenyön jälkeen on lähdettävä Manalasta pois, koska kieli ei enää taivu ymmärrettävään puheeseen.

Perjantaiaamuna Hynynen ja Sinkkonen suuntaavat Liken konttorille sopimaan ensi vuoden kirjakuvioista. Samalla syödään aamiaista. Sitten hypätään autoon ja ajetaan Kirkkonummelle jonnekin kartanoon, joka on täynnä erilaisia sadomasovälineitä ja teemahuoneita. Otamme promo- ja kansikuvat kirjaa varten. Meitä ruoskii ja emännöi Susu -nimeä totteleva nainen, joka lupaa meille pikkuhousut muistoksi näistä sessioista. Punastelemme, emmekä ota tarjousta vastaan. Ujostuttaa.

Olemme vapaita kahleista ja ruoskan ikeestä joskus iltapäivästä. Vähän ruokaa kehiin ja sitten hotellille suihkuun ja elpymään.

Kuuden jälkeen äänenpaineen tarkastukseen. Pete on sairaslomalla monitorien takaa. Loppukesästä hajonnut kyynärpää operoitiin taas, joten menemme talon miehityksellä. Kirvesmäen Antti hoitaa homman. Hieromme muutaman biisin ja homma on hallussa. Sitten taas hotellille ja sinne sovittuun palaveriin.

Keikka on jo ysiltä, joten kokoonnumme takahuoneeseen jo kahdeksan jälkeen. On aika koskenkorvan. Se maistuu ihanalle. Tavastia tuntuu hiljaisemmalta kuin aikaisemmin, jengi ei ole tulessa kuten tavallisesti. Ihmettelemme tätä, kun lompsimme lavalle.

Timanttinen keikka. Setissä on paljon vanhoja biisejä mukana, muun muassa Eevan perintö, jota on pirun kiva soittaa taas. Ja Rakastaa/ei rakasta toimii myös. Ja Kultalusikka. Ja onhan niitä, mutta se yleisö... Jengi on kuin kirkossa. Toki se johtuu osaksi myös siitä, että paikka ei ole loppuunmyyty. Toisaalta Hynynen ottaa yleisön reaktion myös kohteliaisuutena, sillä kerrankin vaikuttaa siltä, että meitä ollaan tultu katselemaan ja kuuntelemaan, emmekä ole ryyppäämisen taustabändinä. Hyvä meininki, mutta hieman outo. Ehkäpä olemme nyt siinä pisteessä, että Tavastian tuplakeikat ovat taaksejäänyttä elämään. En tiedä.

Hirveet bileet keikan jälkeen. Hietalahden Hissu saapuu takahuoneeseen seurueineen. Keikka oli jäänyt näkemättä tietenkin, mutta mitäs siitä. Onhan se meidät nähnyt jo liiankin monta kertaa.

Hynynen yrittää iskeä näyttelijätär Mari Perankoskea lausumalla tälle jotain vitun runoutta, mutta mies sammuu kesken lauseen. Vakuuttavaa. Viimeinen muistikuva on Tavastian edestä. Mies seisoo yksin, luulee, että on jo lauantai ja muut ovat jo lähteneet Karjalaan. Onnen tunne on huomattava, kun ukko muistaa, että näin ei ole. Ei muuta kuin hotellille maate.

HELSINKI, TAVASTIA lauantai 19.11.2011
Vähän nihkeä aamu. Aamiainenkin jää väliin. Väsyttää ihan vitusti. Vaihdamme Karmilan kanssa puhelimessa muutaman sanan, harkitsemme jo päiväkaljojakin, mutta onneksi tajuamme, ettei se olisi hyvä juttu. Lupaamme nähdä vasta illalla.

Joskus iltapäivästä syömään. Kaikki keskustan ravintolat tuntuvat olevan niin tukossa, että paikaksi valikoituu lopulta Ilves. Sitten taas hotelliin päiväunille. Nyt on minimoitu kaikki ylimääräiset menot. Sinkkoselta ei, hän on soittamassa rumpuja Inkfishillä johonkin projektiin, josta on vielä turha puhua. Mutta sanotaanko näin, että se liittyy lätkään.

Tapaamme kuuden jälkeen Tavastialla. Paikalla on Karmila, jonka olemme eilen humalassa pakottaneet tänään mukaan keikalle. Myös Aaltosen Miitri ja Hynysen Janne ovat saapuneet Karjalasta. Holopainenkin on paikalla, mutta hän ei soita tänään. Mies aikoo kerrankin vain nauttia keikasta. Jos meistä nyt yleensä voi nauttia.

Tarkoitus on treenata setti kasaan. Aaltosen kitaravahvistin leviää kuitenkin alkumetreillä ja Hynynen antaa toisen vahvistimensa hänen käyttöönsä. Mennään tämä ilta sitten yhdellä. Se on ok, sillä meteliä on muutenkin ihan tarpeeksi. Karmila soittaa vahvistimella, jonka Reinin Kartsa on lainannut ilmaiseksi saatesanoilla: "Saat Twin Reverbin ilmaiseksi käyttöön, jos tosiaan menet mokaamaan itses sinne."

Treenaamme helvetillisen nipun biisejä. Taivas tippuu ja Satu peikoista ovat vaikeimmasta päästä, koska niitä ei ole aikoihin vedetty. Toimivat yllättävän hyvin jo treenivaiheessa.

Treenien jälkeen kello onkin jo niin paljon, että on alettava valmistautua keikkaan. Veto on taas jo ysiltä. Kossu narahtaa auki ja jengiä alkaa kerääntyä takahuoneeseen. Tunnelma on katossa ja sen kruunaa Tavastian tarjoama Sorbuspullo. Olemme liekeissä!

Saatanan kova veto, syksyn paras fiilikseltään. Soiton puoleen eilinen oli ehkä tiukempi, mutta homma toimii kuin kuppa, soitamme yli puolitoista tuntia. Jossain setin alkuvaiheessa Hynynen havahtuu selällään lavalta, eikä ollenkaan tiedä mitä on tapahtunut. Nuorempi Hynynen tekee natsitervehdyksiä ja kirkuu falsettiaan. Ja Miitri toimittaa mitä on tilattu, mies on treenannut Hölmöjen taivaankin kuntoon. Hynysen demppiosuudet vähenevät näin puolella. Hyvä niin. Lavalla Hynynen tajuaa, että kertosäkeen stemmoja on ehtinyt tässä syksyn aikana vähän kaipaillakin. Saatanan kivaa! Yleisöä on perkeleesti, nyt yläparvellakin on porukkaa. Mutta paikka ei taida olla loppuunmyyty tänäänkään. Lavalle satelee keikan päätteksi jopa fanilahja, meistä tehdyt voodoo -nuket. Pelottavaa.

Nyt on pakko juoda, sillä Kisälli, uusi valomiehemme, pakottaa. Ja Hynynenhän juo. Jengiä valuu lisää takahuoneeseen, meteli on helvetinmoinen. On Hyyrystä, Joutsenniemeä, Jussilaa ja muita. Mukavia ihmisiä huone täynnä. Ystäviä.

Jätkät poistuvat Karjalaan, Hynynen ja Hongisto jäävät, sillä nyt on bailaamisen aika.

Kun Hynynen loikkaa aamulla seitsemän jälkeen junaan, hän tajuaa, että videokamera ja laukku ovat kadoksissa. Hongisto puolestaan muistaa, että tänään on hänen lapsensa ristiäiset.

Pitäisiköhän alkaa ihmiseksi? Tympii tää rokkitähteily.