Tilaa Susirajalla
KTvisio - kanava nörteille!
OSTA! OSTA! OSTA!
KOTITEOLLISUUDEN ESIINTYMISIÄ 2024
Keikat myy Dex Viihde Oy

Lokakuu
pe 04.10.2024 Orimattila, Takkari-klubi
la 05.10.2024 Rauma, Domino
pe 11.10.2024 Helsinki, Tavastia-klubi
la 12.10.2024 Jyväskylä, Lutakko
pe 18.10.2024 Kouvola, House Of Rock Bar
la 19.10.2024 Turku, Logomo
la 26.10.2024 Nurmijärvi, Monikkosali

Marraskuu
la 02.11.2024 Tampere, Tavara-asema
pe 08.11.2024 Kuopio, Sawohouse Underground
la 09.11.2024 Savonlinna, House of Olaf
pe 15.11.2024 Oulu, Kantakrouvi
la 16.11.2024 Seinäjoki, Rytmikorjaamo
pe 22.11.2024 Lohja, Lohja Spa & Resort
la 23.11.2024 Nilsiä, Hophouse
pe 29.11.2024 Jyväskylä, John Smith Frozen
la 30.11.2024 Joensuu, Unholy Winter Fest

Joulukuu
pe 06.12.2024 Varkaus, Z-One
la 07.12.2024 Mikkeli, Wilhelm Public House
pe 13.12.2024 Lahti, Möysän Musaklubi
la 14.12.2024 Imatra, Imatran Kylpylä
PEUKALOISEN RETKET 2007

- VAMMAISEN JA HÄNEN YSTÄVIENSÄ SEIKKAILUT SUOMEN KEVÄÄSSÄ JATKUVAT...

KAUHAJOKI, ART ROCK CAFE perjantai 30.3.2007
Hynynen on kännäillyt tiistaista asti. Tiistai ja keskiviikko menevät Helsingissä kaatuillessa. Torstaina on tarkoitus olla selvinpäin, mutta miehen puhelin soi illalla joskus yhdentoista jälkeen. Siellä on Hongisto. - Jouni, istu sohvalle tukevaan asentoon ja avaa viskipullo. Miulla on vähän asiaa. - No, mitä vittua nyt? Onko joku kuollut? - Ei. Mutta Sinkkosella on peukalot paskana, se ei ehkä soita enää tällä rundilla. Mitä tehdään?

Seuraa syvä hiljaisuus ennen totaalista räjähdystä. Hynynen huutaa puhelimeen kymmenen minuuttia. Kunniansa saavat kuulla niin Sinkkonen, Hongisto kuin koko vitun maailmakin. Kun Hongisto saa miehen viimein rauhoittumaan, päätetään ottaa tuuraaja kehiin. Hongisto lupaa hoitaa.

Thumbnail imageThumbnail imageThumbnail image

Hynynen vetää kalsarikännit ja päivittelee armottomassa vitutuksessa kotisivuja koko yön. Parin tunnin unien jälkeen alkaa puhelin soida. Hongisto istuu NO SORIn tähtitoimittajan kanssa junassa ja kertoo, että 51 Koodien rumpali, mystinen herra OM, on lupautunut mukaan tämän viikonlopun keikoille. Hynynen lupaa kysellä pikkuveljeään hoitamaan rundin loput keikat. Itse asiassa hän oli sitä humalapäissään kysellyt jo edellisenä yönä ja saanut myöntävän vastauksen.

Sinkkonen on kuitenkin saatava matkaan mukaan. Odottelemme Simolantien Nesteellä miestä aikamme, mutta häntä ei näy. Viimein saamme miehen kiinni. Sinkkonen kertoo odottelevansa peukaloittensa (kirjoitetaanko se noin?) kipsausta keskussairaalassa. Päätämme lähteä ilman häntä, mutta lupaamme maksaa miehen taksin Kauhajoelle, maksoi mitä maksoi. Jari lupaa etsiä jonkun kyydin.

Thumbnail imageHynynen mököttää alkumatkan ja kirjoittelee rästiin jääneitä kirjoitushommiaan. Hongisto vittuilee, ettei Hynyseltä löydy muka tarpeeksi ymmärrystä, haukkuu miehen kusipääksi. Hynynen puree huultaan ja päättää ettei lähde päiväkännihuuruisen miehen huuteluihin mukaan, vaan kostaa kitinän näin netin välityksellä kertomalla kaikille kaiken. Reilua, eikö totta? Toisaalta, mitä vitun ymmärrystä se vaatii, että Sinkkonen menee kaatumaan kesken rundin? Vituttaahan se tottakai, mutta ei asia itkemällä ja ymmärtämällä parane. Ei se kyllä parane paskapäisyydelläkään, pakko myöntää. Mutta kun Hynyselle ei ole annettu palikoita käsitellä tunteita muuten kuin mököttämällä ja asioita itsekseen pureskelemalla. Paskat asiat puretaan biiseihin. No, tämä nyt on sellainen aihe mistä ei biisiä tarvitse ruveta tekemään. Tai ehkä KT:n seuraavan singlen nimi on Peukaloinen, kuka tietää.

OM napataan kyytiin Tampereelta, samoin valomiehemme Huotari. Seikkailu alkaa. OM jännittää vitusti, mutta siltikin vain murto-osan siitä mitä me muut jännitämme. Avaamme sen kunniaksi kaljat, ja Hongiston ja Hynysen välitkin alkavat taas normalisoitua. Laadimme tiedotteen kotisivuille Sinkkosen onnettomuudesta, sillä meille kaikille alkaa sadella tekstiviestejä, että mitä ihmettä on oikein tapahtunut.

Thumbnail imagePerillä Kauhajoella alkaa helvetillinen treenailu. Soitamme yli kymmenen biisiä läpi ja tajuamme, että meillä ei ole mitään hätää. OM soittaa kuin kone biisit läpi. Ainoa ongelma on se, että me olemme Hongiston kanssa tottuneet välillä aika rajuunkin etunojaan rumputaiteilun suhteen. Nyt sitä etunojaa ei ole. OM vetää lähes levytempoilla, eikä tempo muutu kesken biisin. Vaatii tarkkuutta meiltäkin, Jarin kanssa kun vedetään vain ja ainoastaan tunteella. Itse asiassa koko bändin hyvyys tai huonous perustuu juuri siihen. Osaamme soittaa yhdessä väärin.

Kuulemme, että Jari on saanut kyydin Summaselta, ja on kovaa vauhtia tulossa kohti Kauhajokea. Ja känni on kuulemma tosiasia. Muutamaa tuntia myöhemmin otamme miehet vastaan ilon ja hämmennyksen sekaisin tuntein. Halatahan siinä pitää, ei voi muuta. Hynynenkin itkisi jos osaisi.

Keikkaa on vaikea kommentoida. Jännittää niin perkeleesti, ettei tiedä miten se meni. Mutta ilmeisesti erittäin hyvin olosuhteisiin nähden. Jotain kertoo sekin, että kun keikan jälkeen käymme baarin puolella ei kukaan edes huomauta uudesta rumpalista. Vaikkakin Hynynen asian on ennen keikkaa kaikille kertonutkin. Ketään ei tunnu kiinnostavan.

On muuten todella outo tunne nähdä kesken keikan Sinkkonen eturivissä tanssimassa tyttöjen kanssa. Hieman epätodellista. Sen hämmennyksen lieventämiseen tarvitaan muutama Valkovenäläinen ja Salmiakkikossu keikan jälkeen. Mutta olo on helpottunut. Taidamme selvitä voittajina sittenkin, vaikka vuorokausi sitten vitutti vielä armottomasti.

KAUSTINEN, KONSTA lauantai 31.3.2007
Lähtö on iltapäivästä. Kannamme Sinkkosen tuomaa Hongiston remontoitua bassovahvistinta (joka on itse asiassa kitaravahvistin, Peaveyn 5150) majapaikasta bussiin, kun poliisi pysäyttää meidät. Vaihdamme kuulumisia, poliisia tuntuu kiinnostavan hippien liikkeet positiivisessa mielessä. Faneja.

Olemme perillä Kaustisilla joskus neljän aikoihin. Huomaamme, että paikkaan on tehty totaalinen remontti. Ennen täällä oli ehkä maan paskin takahuone ja ahtain soittolava, nyt tilanne on lähes päinvastainen. Takahuone on viimeisen päälle ja lava on ehkä jopa hieman liian iso. Huomaatteko, aina pitää marista jostain.

Tapamme aikaa makailemalla takahuoneessa, kävelemällä kylillä, syömällä ja tekemällä yhden haastattelun. Siinä haastattelun lomassa tulee kumottua pari kaljaakin. Maku ei tarjoa yllätyksiä, mutta on silti yllättävän hyvä.

Thumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail image

Äänentarkastukseen tullessamme Hynystä odottaa yllätys. Jani on laajentanut toimenkuvaansa ja hän on vaihtanut miehen kitaraan kielet. Hämmentävää. Kukaan muu ei koskaan ole saanut vaihtaa niitä kuin Hynynen itse. Hynynen ei kuitenkaan hermostu, vaan on vain ja ainoastaan hämmennyksen vallassa. Tähän voisi tottua.

Teemme taas pitkähkön äänentarkastuksen ja soitto kulkee rennommin kuin eilen. Hongiston bassosoundi saadaan remontoidun vahvistimen ansioista viimein kohdalleen ja se lähentelee taivaallista. Tästä on tulossa hyvä keikka tai sitten päiväkänni tekee aistiharhan.

Ei se tee, keikka menee hyvin. Vieläkään ei läppä lennä, jännittää sen verran kovin, mutta soitto on jo rennompaa kuin eilen. Porukkaa on mukavasti, mutta enemmänkin mahtuisi. Pohjanmaalla asuu vaikea kansa, he eivät oikein osaa juhlia mutta eivät myöskään mököttää. Tai ehkä ne ovat jumissa muuten vain.

Vedämme eilisen tapaan 15 biisiä ja poistumme takahuoneeseen. Taputtelemme toisiamme olalle ja onnittelemme onnistuneesta viikonlopusta. Harmittaa, että OM:in täytyy poistua oman bändinsä keikoille juuri kun meillä alkoi homma kulkea. Ensi viikolla joudumme taas treenaamaan uuden rumpalin sisään. Ja tällä kertaa jo nyt loppuunmyydyllä Tavastialla.

Vedämme hätäiset drinkit takahuoneessa ja siirrymme baarin puolelle. Kerkeämme kaatamaan vähän yli puoli tuntia ennen kuin jätkät tulevat ilmoittamaan, että nyt on lähtö kotiin päin. Sekin aika menee suurimmaksi osaksi nimmareita kirjoitellessa. No, mikäs siinä. Se kuuluu nykyisin vissiin toimenkuvaan, vaikka en minä vieläkään ymmärrä mitä helvettiä te niillä nimmareilla teette.

Kotimatkasta ei muistikuvia ole. Hynynen on perillä joskus yhdeksän aikoihin. Tukka on takana, kuten viime aikoina on tapana ollut.


NILS HOLGERSON KUPAN KOURISSA 2007

- Olemme työttömiä, toteavat Sinkkosen peukalot täysin murtuneina.

HENKILÖT:
Jouni "Mediahuora" Hynynen: kitara, huuto

Janne "Passion of the Hongisto" Hongisto: basso, TAUSTALAULU

Jari "Peukaloinen" Sinkkonen: hengailu, Hongiston laulujen miksaus, valot, holtiton tanssi

Janne "Tulitikkumies", "Saunoo neekerin kanssa" Hynynen: rummut

Timo "Timeeeee" Virtanen: miksaus

Pete "Pepe Salonen" Salo: monitorihahmo, autoilu

Mika "Action-man", "Surun elonkorjaaja" Huotari: valot

Jani "Jani" Tammi: backline, autoilu, kamera

Kimmo "Kimeeeee!" Hirvonen: paitakioskin Jumala

HELSINKI, TAVASTIA torstai 5.4.2007
Hynynen suuntaa Helsinkiin jo heti aamujunassa. Siellä on taas tiedossa parit haastattelut, ja kaksi kuvaussessiota. Ne hoidetaan nopeasti, Hynynen kerkeää käymään Holopaisen kanssa kaljoillakin.

Tapaamme Ilveksessä joskus klo 17 hujakoilla. Nuorempi Hynynen toivotetaan tervetulleeksi porukkaan. Se tarkoittaa sitä, että hänelle isketään kalja eteen. Ja sormeen Mustanaamion paha merkki -sormus.

Thumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail image

Äänentarkastuksessa treenataan pitkään, pitkälle toistakymmentä biisiä. Treenaamme ensin kolmestaan ja sitten otamme Holopaisen mukaan. Nuorempi Hynynen paukuttaa niin hyvin, ettemme näe tilanteessa mitään ongelmia. Tuomaksella on myös homma hallussa. Ja niin on yllättäen Hynysellä ja Hongistollakin. Ei muuta kuin päälle vaan niin perkeleesti!

Hynyset ja Sinkkonen ryntäävät suoraan äänentarkastuksesta Pronssista Pokaalia koskevaan palaveriin. Holopainen lähtee statistiksi. Palaveri pidetään baarissa. Lähes koko bändi on paikalla, vain Annala ja Hyrkäs puuttuvat. Mokoman leiri diivailee tapansa mukaan.

Palaveri koskee Pokaalin toukokuussa ilmestyvää kokoelmalevyä sekä niitä neljää keikkaa, jotka sen yhteydessä tehdään. Ja kaikkia muita asioita, joita leijuu homman ympärillä. Eli pimpsaa, tissejä ja alkoholia.

Valumme Tavastian takahuoneeseen mököttämään. Siellä odottaa huomattava määrä kossua. Viron tuttumme tuovat sinne vielä lisää vodkaa ja muuta viinaa. Ilta alkaa vaikuttaa katastrofilta. Hyvä niin. Kossu avautuu. Hynysen ääni avautuu. Hynynen avautuu ja kertoo, että nyt jännittää ihan vitusti.

Kävelemme lavalle, Sinkkonen on mukana. Hynynen selittää Peukaloisen tilanteen ja mies itse murahtaa mikkiin "No soriiiiiiiii". Tämän jälkeen helvetti on irti.

Soitamme kaksikymmentä biisiä. Kahdeksan kolmestaan ja pienen tauon jälkeen kaksitoista Holopaisen kanssa. Keikka on yhtä juhlaa, vaikka ensimmäisten neljän biisin aikana vedetäänkin paska housussa. Mutta kun tunnelma Rakastaa/ei rakasta -biisissä aukeaa niin meitä ei pidättele enää mikään. Ihan vitun hyvä keikka. Ja tunnelma on helpottunut vedon jälkeen. Selvittiin tästäkin rumpalinvaihdoksesta.

Takahuone täyttyy taas nopeasti. Hynynen tyhjentää henkilökunnan käskystä huoneen. Pian palaamme pienemmällä porukalla takaisin, otamme drinkit, pakkaamme kassit ja suuntaamme Infernoon. Joku älypää laittaa viinamme laukkuunsa ja kantaa ne kotiinsa muka säilöön. Nerokasta. Niille olisi ollut ehkä käyttöä jatkoilla, joita osa porukasta vietti jossain prätkätalleilla aamuyöstä ja aamusta.

Tai ehkä se oli korkeamman johdastusta.

VANTAA, KULTAKAIVOS perjantai 6.4.2007
Ja sitähän se oli. Hynysellä on nimittäin kiireinen päivä edessään jälleen kerran. Se alkaa studiosessiolla Jalankulkuämpärin kanssa. Hynysellä on isän rooli 9E -kappaleessa, joka hoidetaan jaloista joskus iltapäivästä närästyslääkkeen, särkylääkkeen ja lonkeron voimalla. Tämän jälkeen kaljoille ja siitä johonkin hevikirja -haastatteluun, joka tehdään Ilveksessä. Hätäinen lihapiirakka huuleen jossain snagarilla ja kohti Vantaata. Kello on jo yli kahdeksan illalla, kun olemme Sinkkosen ja Hongiston kanssa perillä. Hätäinen äänentarkastus, taksi alle ja Leppäsen Tompalle lepäilemään.

Nuorempi Hynynen saa uuden intiaaninimen. Se on Saunoo neekerin kanssa. Mies on käynyt nimittäin aamulla hotelli Helkan aamusaunassa ja törmännyt ihan oikeaan neekeriin. Kuinka tällaista voi tapahtua Suomessa?

Mutta takaisin asiaan. On helvetin siistiä olla ennen keikkaa hiljaa jonkun oikean ihmisen oikeassa kodissa. Sielu ja kroppa rauhoittuu hätäisen päivän jälkeen totaalisesti. On siinä huonojakin puolia. Tuollaisen rauhoittumisen jälkeen tuntuu helvetin vaikealle mennä takaisin baariin.

Thumbnail imageThumbnail imageThumbnail image

Sinne on kuitenkin mentävä, ei auta. Baarin piha on jo täysi kaaos. Kävelemme jonon ohi. Pian Hynystä tartutaan niskasta. Narikkajätkä huutaa korvaan, että takki narikkaan, saatana! Hynystä naurattaa, hän on jo viemässä takkiaan sinne, mutta jätkät selvittävät tilanteen järjestysmiehille. Narikkamies antaa taiteilijalle luvan viedä takkinsa takahuoneeseen. Tämän kerran.

Thumbnail imageVantaa on Texas. Helvetti on irti. Kaaos on tosiasia. Kaikki nämä seikat sopivat Kotiteollisuudelle kuin vanhus bordelliin. Keikka on nimittäin helvetin hyvä. Soundista en tiedä, mutta tunnelma ainakin oli kohdallaan. Välillä se yltyi jopa kiihkeäksi, sillä Hynynen joutui jopa suuteloon kesken keikan täysin tuntemattoman lyylin kanssa.

Thumbnail imageSama kaava kuin eilen. Kaksikymmentä biisiä ja karkuun. Takahuoneessa hätäiset safkat (Hynynen tajuaa tässä vaiheessa, että on syönyt tänään ainoastaan sen yhden lihapiirakan), vahvat drinkit ja sitten bussiin. Meillä on tänä yönä sama hotelli kuin eilenkin. Ja tänään kaikki jopa nukkuvat siellä. Pepe Salonen saa jopa pillua.

Sitä ennen kerkeämme kuitenkin käymään Cornerissa. Lienee tarpeetonta sanoa, että toiminta siellä on kuin Mensan kokouksissa.

ALAVUS, PUUSTELLI lauantai 7.4.2007
Hynynen herää puheluun aamulla ennen kymmentä. Virtanen ilmoittaa, että bussi lähtee viiden minuutin kuluttua kohti Vantaata. Kamat ovat vielä eilisellä keikkapaikalla ja ne täytyy hakea sieltä pois ennen Pohjanmaalle menoa. Käskytys on tylyä. -Jos ette ole paikalla ajoissa niin tulette taksilla tai jollain perässä.

Tämä tarkoittaa sitä, että Hynynen ja Hongisto tulevat taksilla perässä. Holopainen jää porukasta tässä vaiheessa. Hynynen tajuaa, ettei edes tullut kysyttyä milloin mies tulee mukaan seuraavaksi. Vai tuleeko enää milloinkaan? Se jääköön mysteeriksi.

Thumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail imageThumbnail image

Vantaalla vedetään aamiainen sillä aikaa kun jätkät roudaavat. Aamiainen on tuoppi kaljaa. Alkaa karkailla käsistä, miettii Hynynen kun joutuu kuuntelemaan jonkun juopon horinoita jostain vitun Hurriganesista. Juopon, joka näyttää samalta kuin mies itsekin.

Thumbnail imageThumbnail imageThumbnail image

Kuten arvata saattaa se ei jää yhteen olueen. Koko porukka vetää hurjat päiväkännit matkalla Alavudelle. On nimittäin hauskin matka miesmuistiin. Hongisto järjestää kännipäissään Pronssiselle Pokaalille keikan Lappeenrantaan legendaariseen Totem -baariin. Hynynen nukahtaa bussiin viisi kilometriä ennen keikkapaikkaa ja herää vasta siihen kun häntä tullaan hakemaan äänentarkastukseen. On pikkuisen nuppi sekaisin, mutta tarkastus menee hyvin. Ja siihen vaaditaan vain pari biisiä. On muuten ensimmäinen kerta kun olemme Alavuden Puustellissa. Harvinaista, että vieläkin törmäämme silloin tällöin paikkoihin, joissa emme ole aikaisemmin olleet. Ja sellainenhan oli eilinen Kultakaivoskin.

Sauna, nokoset ja pieni pätkä Bondia ja Pasilaa perään. Puoli pulloa punaviiniä valuu kurkusta alas vilkkaasti. Sitten Hynyset ja Hongisto rientävät takahuoneeseen, johon muut ovatkin jo asettuneet kodikkaasti. Pöytä on täynnä tyhjiä pulloja, ilmassa leijailee paksu tupakansavu ja jätkät tepastelevat munasiltaan ympäriinsä.

Ja taas paranee. Soitto alkaa olla jo lähellä täydellistä, paitsi nuorempi Hynynen unohtelee muutamien biisien alkuja ja loppuja. Se ei kuitenkaan tunnu missään. Olemme Hongiston kanssa täysin tottuneet uuteen rumpaliin, ja tuntuu helpottavalta huomata luottavansa tähän. Ei tarvitse jännittää ja pelätä enää. Välispiikit ovat yhä kateissa, mutta se on nyt tällä rundilla näköjään tällaista. Ei jaksa enää. Tekee mieli vain soittaa.

Onnistunutta keikkaa täytyy juhlia. Pyydämme lisää kossua takahuoneeseen. Tyhjennämme sen ja menemme baarin puolelle. Valkovenäläis-rumba on tosiasia. Ja nimmarisählinki. Ja kännykkäkuvaus. Mutta nämä asiat eivät enää tule yllätyksinä, ei auta kuin totutella. Ja turruttaa itsensä alkoholilla. Sehän meillä ei ole ollut ongelma koskaan.

Huotari tanssii tanssilattialla kuin villieläin koko yön. Tämän jälkeen jatkoille hotellihuoneeseen.

Näin meillä Kotiteollisuudessa, mites siellä kotikatsomoissa?

EURA, OSMANTUPA sunnuntai 8.4.2007
Hynynen herää Eurassa ja ihmettelee kuka hänet on aamulla bussiin kantanut. Mies on kuulemma tehnyt tämän omilla jaloillaan. Hämmästyttävää. Pitäisiköhän pyrkiä sirkukseen hommiin? Katkokävelysirkukseen.

Teemme rennon äänentarkastuksen ja kuuntelemme Virtasen ja Sinkkosen äänittämiä Hongiston edellisen keikan taustalauluja. Nauramme kippurassa.

Thumbnail imageLonnimme majapaikassa. Otamme nokosia, saunomme, osa porukasta katselee Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaa. Kerromme Virtasen välityksellä terveiset sille tummalle tanssijapimulle, jonka nimeä Hynynen ei enää muista. Virtanen laittaa tekstiviestin ohjelman äänimiehelle, ja pian saamme pimulta terveiset takaisin. Itkemme liikutuksesta.

Astelemme keikkapaikalle. Tupa on turvoksissa, aivan kuten kaikki muutkin paikat ovat olleet tänä viikonloppuna. Vedämme keikan, joka on soiton ja bändin tunnelman puoleen täydellinen. Ei mitään marisemista. Se siitä.

Takahuoneessa Hynynen huomaa drinkkiä tehdessään, että ennen keikkaa ja sen aikana on mennyt kokonainen pullo kossua. Onkohan tämä nyt kehumisen arvoinen asia? Pitäisikö huolestua? Ehkä huolestua, sillä pahinta tässä on se, ettei se tunnu missään. Olo on kuin vesiselvällä.

Asia täytyy korjata ensi tilassa. Juoksemme baarin puolelle. Siellä Hynynen joutuu kuuntelemaan pariltakin pimulta kommentteja tyyliin "keikka oli kyllä hyvä, mutta miksi sä et vittuile meille". Sairasta porukkaa. Yritän selittää, että mie olen tehnyt sitä jo kymmenen vuotta enkä enää oikein jaksaisi. Pitää vissiin ruveta käsikirjoittamaan välispiikkejä ja ruveta viihdyttäjäksi.

Kaunaa emme kerkeä baarin puolella juopotella. Lähtö kohti Karjalaa on taas edessä. Se menee Jägermeister -pulloa tyhjennellessä ja loppumatkasta pitää jo alistua siideriinkin, kun muuta ei enää bussista löydy.

Kotiin astelee vesiselvä mies. Viina ei vaikuta. Täytyy siirtyä huumeisiin.

Ehkä puolentoista viikon "loma" tekee nyt hyvää...