- VIROSSA VITTU ON VINOSSA!

TORSTAI 22.2.2007
Hynysen reissu on alkanut jo keskiviikkona. Mies on hypännyt aamujunaan ja matkustanut Helsinkiin omiin hommiinsa. Päivä ja ilta on mennyt "töitä" tehdessä, kaljotellessa ja Jalankulkuämpärin keikkaa todistaessa. Tytöt pyytävät Hynystä lavallekin, mutta mies ilmoittaa sopertavalla äänellä olevansa vapaalla eikä näin ollen käytettävissä. Ainakaan musiikillisiin haasteisiin.

Suora leikkaus sopertavasta ja ääliömäisesti hymyilevästä humalaisesta suoraan tähän päivään. Paikka on Katajanokka ja aika on joskus yhdentoista jälkeen aamulla. Hynynen vaeltaa paikalle ja löytää muun seurueen tukevalta keskiolut-aamiaiselta. Ei muuta kuin seuraan! Seikkailu on alkanut.

Paikalla on siis Sinkkonen, Hynynen sekä sekalaista Viikatteen porukkaa. Myös Rikala Megamaniasta on paikalla. Mies esittelee Stonen DVD:tä. Me kuolaamme. Hongisto on eilen ilmoittanut tulevansa Viroon vasta perjantaina, sillä ukkoa on riivannut mystinen kuume jo viisi päivää. Tai mystinen ja mystinen, kuppaa se on. Sanokaa minun sanoneen.

Laivamatka menee vahvasti kännätessä. Ja suunnitellessa. Seuraava, joskus hamassa tulevaisuudessa tehtävä video on sitten täyspitkä elokuva, jossa ovat mukana ainakin Viikate, KT, Stam1na ja Mokoma. Kenen video siitä sitten tulee? Mistä vitusta me tiedämme.

Saavumme perille joskus, kelloajasta ei kenelläkään ole mitään tietoa enää tässä vaiheessa. Paikallinen houstimme, Raivo, on meitä vastassa. Hän vie porukan hotellille ja sen jälkeen syömään.

Katsomme jonkun kannettavalla tulevan Kummitusjuna -videomme raakaversion ja täytyy kyllä sanoa, että hyvältä näyttää. Todella hyvältä. On taas tullut tehtyä lyhytelokuva. Pituutta on vähän yli seitsemän minuuttia.

Perkeleen mukava ilta ei tuo yllätyksiä. Niinhän siinä käy, että Hynynen nukahtaa viimeiseen baariin. Kirottua, sen täytyy olla hypnoosia!

TALLINNA, ROCK CAFE perjantai 23.2.2007
Hynynen ja Kaarle tapaavat hotellin aulassa kahdeksan jälkeen aamulla. Tunnelmat ovat hiljaiset. Miehiä viedään radiohaastatteluun. Eiliseen kuntoon nähden läppä lentää yllättävän irtonaisesti. Molemmat miehet puhuvat sujuvaa viroa.

Tämän jälkeen muutaman tunnin unet ja suihku. Hynynen havahtuu hotellin sängyltä Sinkkosen puheluun. Mies on kaupungilla. Siellä ei kuulemma mirkku motkota ja puteli on jo huulilla. Hynynen ei voi liittyä vielä seuraan, sillä edessä on vielä toinen radiohaastattelu. Se menee yhtä "hyvin" kuin aamuinenkin.

Raivo vie meidät keikkapaikalle. Myös seurueen loput retkut ovat tässä vaiheessa jo saapuneet Suomesta. He saapuvat lainabussilla, sillä Neuvostoliitto ei ole lähtenyt aamulla käyntiin. Se on outoa, sillä Neuvostoliittoa kiinnosti Viron asiat aikoinaan vähän liiankin paljon. Ehkä se suuttui siitä, kun Viro itsenäistyi, eikä enää koskaan halua tulla maahan. Tavallaan ihan hyvä juttu.

Alkaa raivoisa kamojen pystytys. Hynynen ja Rikala käyvät sillä välin syömässä. He tutustuvat paikalliseen kulttuuriin ja menevät tyylikkäästi Rossoon, joka sijaitsee paikallisessa Prismassa. Näin toimii suomalainen!

Äänentarkastusta tehdään pitkään. Baari tuntuu kolkolle, vaikka näyttääkin fyysisesti perkeleen hyvälle, jollekin Tavastian ja Nosturin risteytykselle. Viimein, muutaman biisin jälkeen, saamme homman haltuun. Raivo vie meidät syömään samaan paikkaan, jossa olimme eilenkin. Sillä erotuksella, että nyt paikalle saapuvat kaikkien neljän bändin edustajat sekä porukkaa Suomen suurlähetystöstä tai jostain vastaavasta. En mie tiijä mistä.

J.M.K.E. soittaa jo kun saavumme paikalle. Tupa on täynnä. Näyttää erittäin hyvälle. Takahuoneessa näyttää vielä paremmalle. Pakastimesta löytyy yhdeksän pulloa vodkaa ja jääkaapista runsaasti kaljaa. Tunnelma alkaa kohota. Viikatteella se on jo ylimmillään, sillä he menevät lavalle seuraavaksi.

Ja hyvin vetävätkin. Lavalta saapuu hymyileviä miehiä. Paikalla on perkeleesti suomalaisia, tai sitten osa virolaisistakin tykkäsi heistä. Meteli on nimittäin melkoinen.

Eikä se laannu meidän mennessämme lauteille. Pelottaa niin perkeleesti, ja ensimmäisen biisin (Raskas kantaa) toinen säkeistö rairatellaan läpi sanoja muistamatta. Niin hämmentynyt Hynynen on vastaanotosta. Toinen biisi kulkee jo kuten pitääkin. Ei täällä ole mitään tarvetta pelätä, jengi ottaa meidät todella hyvin vastaan. Välispiikit heitetään tietysti suomeksi. Samat pillujutut tuntuvat uppoavan näihinkin. Soitto ja laulu kulkevat mallikkaasti, vaikka näin ripeää settiä ei ole vedettykään vähään aikaan. Jotain pientä kämmäilyä tapahtuu, kun Hongisto yrittää nostaa jäykkää jalkaansa rumpuraiserille, sotkeutuu mikkipiuhoihin ja kaataa yhden rumpumikkitelineen. Vanhuksen ei pitäisi kuvitella itsestään liikoja.

Mikäs siinä. Viinaa naamaan ja Metsatöllia katsomaan. Lisää viinaa. Nimmareita ja drinkkitarjoilua. Jutustelua paikallisten ja suomalaisten kanssa. Takahuoneen kautta baariin, jossa tapahtuu hypnoottinen reaktio. Raivo saa jälleen kyseenalaisen kunnian raahata Hynysen ja muutaman muun väsyneen juhlijan hotelliin nukkumaan.

No, olihan se pitkä päivä. Kyl kyl. Ja seli seli.

HELSINKI, NOSTURI lauantai 24.2.2007
Hynynen herää vaatteet päällään 07:12. Perkele, nyt on kiire. Bussi lähtee pääoven edestä tuota pikaa. Mies ravistelee Hongiston hereille ja sitten mennään.

Laivamatka menee nukkuessa. Perillä Helsingissä viemme soittokamat Nosturiin, nautimme pikaisen aamiaisen sen viereisellä Nesteellä ja otamme Helkasta päivähuoneen ja saunan. Pienten nokosten jälkeen menemme saunaosastolle ja porealtaaseen. Luksusta. Kaljat avautuvat.

Kevyt päiväkänni on tosiasia. Kävelemme Loosen kautta Nosturiin. Siellä odottaa äänentarkastus sekä kameraryhmä. Hynystä kuvataan johonkin telkkarijuttuun, joka tulee joltain kanavalta joskus. Mies alkaa olla jo niin immuuni kaikenmaailman kuvauksille, ettei jaksa enää edes kysellä ohjelmien nimiä. Neroutta.

Äänentarkastus on laiska. Hynystä kuvataan hetki, sitten käymme syömässä. Pikainen pyörähdys hotellilla ja takaisin Nosturiin, jossa pitäisi tavata Viron suurlähetystön porukkaa sekä itse suurlähettiläs. Ristimme hänet välittömästi suurvisiiriksi. Lopulta emme edes jaksa mennä tilaisuuteen. Keskitymme nauttimaan drinkkejä, joita Viikatteen Kalle meille ystävällisesti takahuoneesta löytyneellä tehosekoittimella väsäilee. Banaani-kossu jäämurskalla on herkkua. Samoin kahvi-viski-kossu-jalokahvi-maito jäämurskalla.

Hongisto ja Hynynen käyvät Salvessa kaljoilla. Mukana on myös Mokoman Aalto. Puimme juonia, juomme viinoja. Tunnelma alkaa olla kohdallaan, päiväkännin tuoma kevyt krapula alkaa hävitä ruumiista.

Viikate vetää kun saavumme paikalle. Kallella juttu tuntuu luistavan. Ilmeisesti soittokin kulkee, sillä miehet ovat taas yhtä hymyä tullessaan takahuoneeseen. Alamme valmistautua tulevaan.

Päätämme hassutella hieman. Aloitamme ensimmäisen biisin (Kivireki) esirippu kiinni. Se avataan vasta ensimmäisessä kertosäkeessä. Silloin avautuukin miellyttävä näky. Paikka on aivan tukossa. Ensimmäiset kasvot, jotka Hynynen bongaa kuuluvat Pekka Poudalle. Onneksi yleisöstä alkaa pian löytyä miellyttävämpiäkin naamoja. Tarkoitan lähinnä naisia.

Aavistuksenomainen velttous tuntuu kropassa, mutta keikka on luokiteltava hyväksi. Se tulee helpommaksi ja helpommaksi mitä pitemmälle keikkaa mennään. Tai sitten se johtuu alkoholin vaikutuksista. Alkoholin, joita Kalle omien sekoitustensa muodossa tuo meille lavalle lisää. Muutakin porukkaa lavan takaosassa vilahtelee. Karmila ja Holopainen ovat näköjään selvinneet Lontoosta hengissä. Hyvä niin.

Encoreiden jälkeen olisimme valmiita vetämään vielä pari biisiä, mutta miksaajamme ja DJ päättävät toisin. Poppi alkaa pauhaamaan, me juoksemme hiestä märkinä takahuoneeseen.

Voi helvetti sitä viinan määrää. Ja sitä kannetaan sisään vielä lisää! Viron suurlähetystö ja Nosturin henkilökunta yrittävät ilmeisesti tappaa meidät. Mikäs siinä, me tartumme haasteeseen. Johan tässä joutaakin kuolla. Juomme minkä kerkeämme, pakkaamme loput laukkuihin, jätämme Raivolle ja Viron porukoille hellät jäähyväiset ja valumme bussiin. Tarkoitus on palata yöllä Karjalaan. Tässä vaiheessa se hieman harmittaa, sillä tekisi mieli vetää armottomat pleksit.

Sitten Hynynen tajuaa, että voihan ne pleksit juoda bussissakin. Tuijotellen tuttuja naamoja ja ollen puhumatta sanaakaan. Kouvolan kohdalla hän joutuu sanomaan "moi", sillä osa Viikatteesta jää pois. Se sana tulee yllättävän sujuvasti. Ei muuta kuin lisää kasvopuudutusta kehiin.

Aamulla puudutus on täydellinen. Kotona ei tarvitse puhua kenenkään kanssa pariin päivään. Reissu on onnistunut.

Ei muuta kuin valmistautumaan tulevaan. Kevätrundi lähtee varsinaisesti käyntiin maaliskuun 16. päivä Mikkelistä. Rundilla on nimikin. Se on Kyl´em all!

hynynen maaliskuussa 2007