HELSINKI, HARTWALL AREENA perjantai 26.10.2007
Hynynen herää aamulla Helsingistä. Paikka on hotelli Skatta ja krapula on niin kova, ettei se enää voi olla todellista. Ei muuta kuin aamupalalle levy-yhtiön Rikalan kanssa. Olo alkaa helpottaa heti. Ei ihme, sillä mies ei muistanut eilen ryyppäämiseltään syödä mitään. Siis, aikuisten oikeesti, hei. Eipä vähän villiä, huh, huh. Ei oo todellista! Jessss!

Takana on railakas ilta Helsingin kirjamessuilla. Siellä Hynynen ymmärsi, että rokkarit ovat alkoholin vedon suhteen amatöörejä kirjailijoihin ja kirjallisuusväkeen verrattuna. Mehu virtasi kuin veri Raatteentiellä.

Hartwallille kolmeksi. Jätkät kasaavat jo romuja lavalle. Hynynen lahjoo Eppujen Torvisen sekä paitamyynnin Lilliksen juuri painosta tulleilla kokoelmalevyillä. On muuten hieno paketti. Jos sisältöä ei huomioida. Hymiö. Tässä vaiheessa ei ole vielä pienintäkään aavistusta tulevasta Smurffi-katastrofista. Ja siitä, ettei osa levykriitikoista kerkeä saada tarvittavaa informaatiopakettia sivuiltamme arvostellessaan levyä. Kansiin ei nimittäin ole laitettu mitään ylimääräistä infoa sen takia, että ne julkaistaan meidän kotisivuilla varsin asiallisessa paketissa.

Äänenpaineentarkastus on klo 17. Keikka on jo klo 20, joten checkin jälkeen on turha lähteä mihinkään. Hynynen krapulapaskoo, maistelemme ensimmäisiä oluita ja pompimme alasti takahuonetiloissa ja jammailemme biisejä läpi kitaralla ja bassolla. Normaalia toimintaa siis. Kuulemme, että paria tuntia ennen keikkaa ovella on myymättä vain 80 lippua. Areena tulee täyteen.

Sinkkonen kasaa hieman radikaalimman setin mitä viikko sitten Kuopiossa oli. Nyt mukana on harvinaisuuksia noin puolet setistä. Teinit tulevat olemaan ihmeissään.

Niin käykin. Eturivin tytöt ovat monttu auki, kun Noitavasara tärähtää soimaan heti setin alkuvaiheessa. Hyvä rähinäkeikka. Porukkaakin on kivasti, vaikkakin taaskaan sitä ei näe. Katsomo on nimittäin aivan pimeänä. Mutta kyllä sieltä mukavasti meteliä kuuluu. Kai sinne on jokunen meidänkin fani eksynyt. Aika paljonkin, kuulen myöhemmin.

Soitamme encoret ja poistumme takahuoneeseen, jossa alkaa armoton viinaralli. Pakko vetää hyväntuuliset pohjat ennen Eppujen vetoa, jota on tietenkin pakko mennä katsomaan. Ja kyllähän se katsomisen arvoinen onkin. Yli kaksi tuntia yhtä juhlaa. Ihan saatanan kova keikka. Jackpotit ja kaikki.

Hongisto tutustuu Eppu-leiriin lähemminkin. Mies tanssittaa Aku Syrjän tytärtä koko keikan ajan. Takahuonejatkoilla käsittelyyn joutuu Akun vaimo. Ja loppuyöstä, tai aamulla oikeastaan, sen jälkeen kun Martti Syrjä on ystävällisesti kyydinnyt meidät hotellille, Hongisto saunoo vielä Akun kanssa jossain Sörkässä. Tarina ei kerro, mitä siellä tapahtui.

Hynynen on tässä vaiheessa jo kuoleman oma. Kirjallisuus on vienyt miehen ryyppykunnon.

PÄLKÄNE, SAPPEEN LASKETTELUHELVETTI lauantai 27.10.2007
Nyt ollaan yövytty niin hienossa hotellissa, että aamupalalla tarjoilijat puhuvat pelkästään englantia. Se ei haittaa, sillä kieliä puhuvat herrat Hynynen ja Hongistokin aamiaisen tarjoilun aikaan. Tai ainakin Hongisto puhuu, Hynysellä on sentään suht hyvin nukuttu yö takanaan.

Hyvä niin, sillä mies on liikkeellä omalla autollaan. Hankkiudumme Areenalle ja lähdemme ajelemaan kohti Pälkänettä. Hynynen ajaa Tampereen kautta, josta hän hakee veljensä kyytiin. Nuorempi Hynynen hyppää autoon ja ensi töikseen vanhempi iskee hänelle kaljapullon käteen. Tässä autossa ei nimittäin selvänä kyydissä istuta. Tämän jälkeen alkaa seikkailu kohti Pälkäneen ja Sappeen viidakoita. Toteamme, että paikka on keskellä ei mitään. Osaako tänne kukaan?

Ainakin kirjanpitäjämme Heini on osannut. Hän soittaa heti alkukahinoissa meille ja tulee moikkaamaan meitä takahuoneeseen. Samalla nainen herättelee hellin suudelmin Hongiston, joka on rairatellut kuulemma bussissa lähes koko matkan Helsingistä Pälkäneelle. Noin viisitoista minuuttia ennen määränpäätä mies on nukahtanut soperrellen puuromaisesti Aku Syrjän tyttären nimeä.

Normaalia kauraa. Äänenpaineentarkastus, jonka aikana ensimmäiset ravintolassa istuvat idiootit lentävät jo ulos. Raukat vissiin luulevat, että meillä on jo keikka menossa, koska jokaisen biisin jälkeen taputellaan ja huudellaan. Täytyy sanoa, että harvoin tulee sellaista oloa, että tekisi mieli hakata joku. Nyt tulee. Hynynen hillitsee kuitenkin itsensä.

Ei muuta kuin helvetin hyvää ruokaa naamariin, saunaan ja keikkaa odottelemaan. Keikkaa, joka osoittautuu hyväksi. Ravintola ei ole täynnä, mutta suhteellisen tukossa kuitenkin. Tunnelma on leppoisa, läppä lentää. Johtuu varmaan saunan yhteydessä nautiuista parista saunakossusta.

Tapaamme keikan jälkeen herra Hobbitin, tutun miehen Kosovon maisemista. Mies on kotiutunut Suomeen ja tuo tyttöystävänsäkin näytille takahuoneeseen. Se on virhe, sillä kaikki alkavat välittömästi iskemään häntä. Tuskin kukaan nainen on nähnyt niin monia taikatemppuja parin tunnin aikana. Tyttö parka joutuu pyörittelemään päätään niin, että takuulla on niskat kipeänä seuraavana aamuna.

Hynysellä ainakin on pää kipeänä. Mies herää Hongiston ja Huotarin vierestä jostain Lahden keskustan hotellista klo 10. Aulassa on saattue odottamassa, ja pian krapulaista miestä viedään romurallin SM-osakilpailuun Hongiston ja Huotarin jäädessä imemään peukaloaan luksustason huoneistoon. Viimeinen näkymä huoneeseen on se, että baarikaapin ovi repsottaa auki ja kaapissa loistaa pelkkä valo. Se ammottaa tyhjyyttään. Saunakin hohkaa vielä lämpöisenä.

Paljon on keretty siis aamuyöstä tehdä. Paljon pahoja.

Hynysen krapula on niin kova, että mieheltä puuttuu itsesuojeluvaisto täysin. Romurallipäivän saldo on etuvetoisten SM-osakilpailun kolmas sija. Aika hyvin, osanottajia on kuitenkin monta kymmentä.

LAPPEENRANTA, DORIS NIGHT perjantai 2.11.2007
Ei oo todellista! Keikka kotikaupungissa on myyty loppuun jo alkuviikosta. Jessssssss!

Viikolla on tullut juotua viinaa. Hynynen on viettänyt keskiviikon Helsingissä edustustehtävissä. Ja lisää paskaa valuu housuun, sillä tänäänkin Hynysellä on kirjakauppakeikka iltapäivästä. Mies käy kiroilemassa tädeille ja kirjaa menee taas kaupaksi kuin siimaa. Naiset ovat helppoja. Liian helppoja. Mikään ei ole niin yksinkertaista, kuin näytellä huolenpitoa kaipaavaa miestä.

Tämän jälkeen erilaisten arkikiireiden jälkeen äänenpaineentarkastukseen. Soitamme pitkään ja hartaasti, innostumme jopa jammailemaan. Tuloksena on yksi biisi ja pientä kehittelyä vaativa riffi. Lavasoundi on taivaallinen, tuntuu helvetin hyvältä vetää. Muutenkin on tunnelma kohdallaan, kaikki ovat helvetin hyvällä tuulella. Varsinkin Huotari, joka tulee esittelemään palestiinahuiviaan Hynyselle tietäen, että Hynynen vihaa niitä. Vitun Che! Pitää vaatia tästä edes miehelle takahuoneeseen pelkkiä ituja ja porkkanamehua, saatana.

Hynynen suuntaa kotiinsa tekemään, arvatkaapa mitä. Paikkaamaan housujaan, jotka ovat revenneet edellisellä keikalla niin, ettei lompakko pysy enää takataskussa. Tämän jälkeen hän suuntaa WHC-baarin saunatiloihin, jossa odottavat herrat Huotari, Hongisto ja Tammi. Plus pari muuta viuhtojaa.

Kävelemme keikkapaikalle. Ulkona on helvetillinen jono. Näyttää pirun hyvälle.

Pitkä jätkä Sivenius liittyy Hynysen seuraan ja siirrymme närästyslääkekeskustelun jälkeen takahuoneeseen nauttimaan sen antimista. Pian muutkin valuvat paikalle. Vajaa tunti ja alkunauha pärähtää käyntiin.

Jännittää ihan vitusti. Oksettaa. Pakko silti mennä lavalle, tottakai. Ei muuta kuin louhinta käyntiin. Setti on taas täynnä erikoisuuksia, yhteensä kahdenkymmenen kappaleen verran kaikkine encoreineen. Mikäs siinä, mehän soitetaan. Meteli on helvetillinen, meidät taputetaan lavalle kaksi kertaa. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että toinen kerta on liikaa. Siellä olevat nopeat biisit, mm. Valomerkki, menevät vähän sinne päin. Ei riitä kunto, keikalla nautittu drinkki alkaa käydä kulmaan kesken setin. Se näkyy myös sanojen unohteluna, mutta onneksi sitä ei tapahdu kuin kahdessa biisissä.

Soitannollisesti ei paras keikka, mutta tunnelmaltaan erittäin hyvä. Tuntuu ihan helvetin hyvältä, että meidät on viime vuosina otettu kotikaupungissakin vastaan todella hyvin. Näin ei ole aina ollut.

Kauhea jurri tärähtää päälle keikan jälkeen. Hynynen ei muista takahuoneesta poistumisesta mitään. Joku lyyli kainalossaan se oli kuulemma hotellihuoneeseen katkokävellyt.

PORVOO, SEURAHOVI lauantai 3.11.2007
Aamulla alkaa hotellihuoneen puhelin piristä. Respan täti soittaa, että soittokamat pitäisi sopimuksen mukaan siirtää lavalta pois aamulla yhdeksän jälkeen. Hynynen toteaa, ettei asia kuulu hänelle ja iskee luurin korvaan. Puhelin soi pian uudestaan. Hynynen huutaa perkelettä ja antaa Salon Peten numeron ja jatkaa uniaan.

Tuhdin lounaan jälkeen tapaamme bussilla ja lähdemme kohti Porvoota. Matkalla juodaan palaverikaljat, tämän jälkeen nukkumaan. Hynynen ja Hongisto heräävät vasta perillä. Bändin pojat lähtevät hakemaan pitsoja, tekniikka jää kasaamaan kamoja.

Äänenpaineentarkastuksessa käydään Kummitusjuna läpi ja se päätetään ottaa tänään settiin. Tämän jälkeen suuntaamme saunaan ja hotellihuoneisiin makailemaan.

Tapaamme takahuoneessa tuntia ennen keikkaa. Kaikki tuntuu olevan kohdallaan. Jokainen on sen verran hereillä, että pääsee lavalle asti.

Baari on taas aivan tukossa. Ja keikka on rundin paras tähän asti. Kulkee helvetin hyvin ja sen kunniaksi on vedettävä pitkään ja hartaasti. Tällä rundilla on kyllä vedetty pitkään ja hartaasti, vaikkei olisi ihan parhaalla mahdollisella tavalla kulkenutkaan. Epämääräistä asiakaspalvelua ilman minkäänlaista logiikkaa.

Joka tapauksessa kaikki ovat keikan jälkeen erittäin tyytyväisiä. Ja sehän tarkoittaa sitä, että sen kunniaksi avautuu kossu. Takahuoneessa Hynynen käy kiivasta keskustelua jonkun vitun viherpiipertäjä-kommuuniasujan kanssa yksityisautoilun vahingollisuudesta. Keskustelu saa tylyhkön lopun, kun Hynynen päättää kesken keskustelun hankkia jonkin mahdollisimman paljon saastuttavan auton, ellei lässytys pääty. Sitten onkin aika hypätä bussiin ja suunnata Karjalaan.

Hynynen sammuu alkumatkasta. Tyytyväisenä viikonlopun suorituksiin ja uneksuen luonnon totaalisesta tuhoamisesta.

TAMPERE, K.L.U.B.I. perjantai 9.11.2007
Iiik, ei oo todellista! Pitkästä aikaa Tampereen Klubilla. Siistiä, hei. Aikuisten oikeesti! Jesssss!

Valotetaan taustaa hieman. Meillä on Tampereella kolme keikkapaikkaa. Pakkahuone, Klubi ja Yo-talo. Jokaista pitää tietysti eri henkilö tai organisaatio ja meillä on ollut tapana puhua vittuillessamme ja huumorimielessä niistä pahaa selän takana aina kulloisenkin järjestäjän ja keikkapaikan eduksi. Siksi Klubin Viikari käykin sanomassa Hynyselle, että “jouduittepa vielä tännekin tulemaan”. No, tottakai me tullaan. Fakta on kuitenkin se, että kaikki kolme keikkapaikkaa ovat loistavia. Ja nyt kirjoittaja ei yritä nuolla kenenkään persettä. No, kai Viikari, Santalahti ja Isomäki tietävät aikuisten oikeasti mistä on kysymys. Pelimiehiä.

Olemme paikalla ennen viittä. Hynysellä on pieni krapula, sillä edellinen ilta on mennyt toimittaja Isoahon kanssa viinaa juoden ja Sielun veljien ja CMX:n dvd:itä katsellen. Isoaho eksyi matkoillaan Lemin viidakoihin uutta Stam1naa kuuntelemaan ja Hynynen majoitti miehen, kun häntä ei muualle huolittu.

Krapulan parannus on helpointa hommaa maailmassa. Hynynen juoksee treffaamaan Juntusen Semaforiin, jossa nautitaan pari paukkua ja kaljat. Miehillä on viideltä kirjakauppakeikka paikallisessa Akateemisessa. Juntunen markkinoi juuri ilmestynyttä sarjakuva-albumiaan ja Hynynen kirjaansa. Keikka menee puheliaissa merkeissä. Miehet puhuvat toisiaan pyöryksiin minkä kerkeävät. Krapulasta ei ole enää tietoakaan.

Ruokaa, äänenpaineentarkastus ja näiden jälkeen Hynynen ja Hongisto siirtyvät Juntusen tatuointimestaan nauttimaan virvokkeita. Paikalla on porukkaa niin perkeleesti. Juomme muutamat oluet pois kuleksimasta, jauhamme paskaa. Paikalle tulee myös Macheten porukkaa. Miehillä on keikka tänään Hellässä. Hynynen tekee yhden haastattelun jonkun typsyn kanssa Juntusen amerikan autossa ja sitten Klubin takahuoneeseen mököttämään.

Klubi on myyty loppuun etukäteen. Meteli ennen keikkaa on melkoinen, ja sitä on mukava kuunnella lavan takana, kun taustanauha alkaa soida. Sitten ei muuta kuin lavalle ja louhinta käyntiin.

Menee nappiin. Suoritukseltaan ja fiilikseltään syksyn parasta antia. Jengi on vähän monttu auki alkusetin erikoisuuksien aikana, mutta lämpenee pikku hiljaa. Loppukeikka menee jo sellaisessa hurmoksessa, ettei mitään järkeä. Tulemme lavalle takaisin pariin kertaan ja vedämme muutaman “hitinkin” kiitokseksi. Mm. Yö päivää keinuttaa, jota onkin helvetin kiva soittaa pitkästä aikaa.

Takahuoneeseen ja suoraan lämpimään saunaan. Tämän jälkeen viinaa kitusiin. Se maistuu hyvältä. Nam. Seurueeseen liittyy illan aikana tuttuja niin paljon, ettei kaikkien kanssa kerkeä edes jutella. Näihin kuuluu myös nuorempi Hynynen, joka on kyllä siinä kunnossa, ettei keskustelu onnistu yrityksistä huolimatta. Mieheen ei saa mitään yhteyttä. Toimintaa kuvaa se, että ensi töikseen takahuoneessa hän kaataa kaljatuopin veljensä päähän.

Tekniikan pojat törmäävät yöllä outoon näkyyn. Hotellihuoneen ulkopuolelta kuuluu kovaa meteliä. Koskikadun Cumuluksen ulkoseinällä olevilla rakennustelineillä kiipeilee kolme hahmoa. Hahmot ovat ilman vaatteita, ja muistuttavat kovin paljon herroja Hongisto, Sinkkonen ja Hynynen.

Ilta on luova muutenkin. Hongisto saa jälleen muutaman uuden lempinimen Sinkkoselta. Lihan meri, Tikkalan Scatman ja Scooby doo.

TURKU, KLUBI lauantai 10.11.2007
Lienee turha mainita, että aamulla on perkeleellinen olo. Saatana on käynyt hotellihuoneessamme ja paskantanut jokaisen suuhun. Tästäkin huolimatta Hynynen herää jo yhdeksältä ja herättää Hongistonkin. Miehet suuntaavat juna-asemalle ja kohti Turkua. Hongisto lähtee hoitamaan moottoripyöräbisneksiään ja Hynysellä on taas kirjakauppakeikka. Alkaa maistua jo paskalle. Junalla miehet menevät siksi, ettei tekniikan hemmoja kehtaa mokomien asioiden takia herätellä. Nukkukoot kunnon yöunet ja tulkoot bussilla perässä.

Matkalla on juotava parit lonkerot. Se tarkoittaa sitä, että Hynysen kirjakauppakeikka menee taas puheliaissa merkeissä. Keikan jälkeen syömään ja hotellihuoneeseen nukkumaan muutamaksi tunniksi. Kuuden jälkeen Jani soittaa ja käskee valumaan äänenpaineentarkastukseen.

Normaali, pitkähkö checkki. Tämän jälkeen hätäistä ruokailua ja hotelliin saunomaan. Saunan jälkeen katsomme laadukasta Mustanaamio –elokuvaa ja käymme lähellä hirttäytymistä.

Täynnä on Turunkin Klubi. Niille onkin mukava vetää täydellisyyttä hipova keikka. Nyt alkaa bändi olemaan todella kovassa iskussa. Soitto kulkee ja se on jopa mukavaa. Soitamme taas parikymmentä biisiä. Alkaa mennä vähän liioitteluksi nämä setit.

Pojat kasaavat kamat, ovat kirotun nopeita. Alamme vasta päästä takahuoneessa juomisen makuun, kun pitääkin jo hypätä bussiin ja paeta Karjalaan. Eipä siinä mitään, maistelu jatkuu bussissa.

On epämääräisiä muistikuvia siitä, että pysähdymme jossain Helsingin kupeessa. Sen jälkeen pelkkää pimeää.

Nämä isit käyttävät isänpäivänsä fiksusti: nukkuen pitkälle alkuiltaan. Se on paras lahja ikinä, tietäkää naiset se.