KOKOONPANO SAMA - valitettavasti - paitsi, että valomiehen virkaa hoitaa oikeasti Pikku-Ville. Meni kiireessä Valot ja Kohot sekaisin... Enhän mie kaikkien meidän työntekijöiden nimiä voi muistaa! (kirj.huom.)

LAPPEENRANTA, LAPPEE keskiviikko 15.11.2006
Hynysen aamu alkaa jälleen kiireellä. Auto alle ja kohti Helsinkiä. Siellä odottaa Rumban ja Lista -ohjelman haastattelut.

Puolilta päivin Hynynen kohtaa krapulaisen rumbalaisen. Haastattelija-parka on edellisenä iltana ollut PMMP:n julkkaribileissä, ja tietäähän sen mitä siitä seuraa. Ne tytöt saavat miehen kuin miehen polvilleen. No, haastattelu menee kuitenkin hyvin. Sen jälkeen Hynynen nilkuttaa Lista -ohjelmaan, jossa jutustelu jatkuu. Aika leppoisa meininki. Hynynen kuulee Iankaikkisen olevan kakkosena Suomen virallisella albumilistalla. Se oli odotettavissa oleva pieni pettymys. Mutta ykkösenä on sentään Loiri, ja sille kelpaa kyllä hävitä.

Hynynen hyppää autoonsa ja ajaa Keravalle, josta Holopainen hyppää kyytiin. Keravan ja Lahden väli meneekin sitten tekstiviestejä purkaessa. Ihmisillä on kovin paljon sanottavaa Hynyselle nykyisin. Pukkaa stressiä. Vieraslistalle on taas tynkyä, ihan kuin ennen vanhaan. Silloin kun myö oltiin vielä nuori, lupaava bändi.

Saavumme Lappeenrantaan ja Lappeeseen juuri äänentarkastuksen alla. Nopea sapuska ja sen jälkeen rumpujen pauketta. Virtanen tekee huolellista työtä. Lieneekö paineita, vaikka kotikaupunki onkin nykyisin Helsinki ja Vantaa? Hongisto korjaa bassoaan, joku vitun jakki pitää vaihtaa. Vaihdon jälkeen basso ei toimi vieläkään. Virtanen tekee tinaukset uusiksi ja voilá; basso toimii! Hämmästyttävää!

Hongisto lähtee syöttämään ja juottamaan Tuuliajollan järjestysmiesporukkaa. Hynynen suuntaa kotiinsa vaihtamaan vaatteensa ja siistimään partansa. Sieltä taksi alle ja takaisin Lappeeseen ja suoraan saunaan, jossa Hongisto on kaljupäisten järkkäreiden kanssa. Lauteilla on läskiä lähemmäksi tuhat kiloa. Yksi sata kiloa uppoaa sinne sekaan helposti. Hynynen tuntee itsensä tytöksi, ja yksi kaljupäistä toteaakin: Haepa, huora, lisää löylyvettä! Hynynen hakee.

Nopea pyörähdys hotellihuoneessa (eihän sitä kotona nukuta, vaikka kotikaupungissa keikka onkin) ja takahuoneeseen valmistautumaan. Pari drinkkiä, leppoisaa jutustelua. Tuntuu ihan helvetin hyvälle, vaikka yleensä jännitämme kotikeikkoja tajuttomasti. Sinkkonen jännittää nytkin, mutta hyvällä tavalla.

Jännittää Hynynenkin, sillä kitarasta katkeaa kieli heti ensimmäisten biisien aikana. Ei muuta kuin Gibsonin Voodoo käyttöön, tuo Seinäjoelta ostettu varakitara, jota ei ole juurikaan tullut käytettyä. Nyt käytetään, ja huomataan, että tuntuupa se hyvältä. Ja soundi taitaa olla parempi kuin Standardissa. Mitä vittua, kysyy taiteilija ja miksaaja?!

Keikka on yhtä riemujuhlaa. Ihan saatanan hyvä kotikeikka. Baari on aivan tukossa. Koskaan emme ole kokeneet vastaavaa hartautta Lappeenrannassa yleisön puolelta. Ja kerrankin mekin pystymme näyttämään kavereille parasta. Paitsi, että yleisöä katsellessa on pakko tunnustaa, ettei Hynynen tunne sieltä ketään.

Takahuoneeseen ilmestyy ihmisiä. Kaksi pikkutyttöä väittävät olevansa Etelä-Saimaasta. Hynynen vaatii pressikortit näytille. Ihme kyllä ne löytyvät. Tytöt vouhottavat Tuomaksen mukana olosta, se tuntuu olevan heille suuri uutinen. Hynynen ymmärtää yskän ja ohjaa tytöt Holopaisen tykö. Holopainen saa antaa pari lausuntoa, Sinkkonen komppaa.

Kossu auki. Loppu on sumua. Parosen Pekalle terveisiä. Oli kiva nähdä, oikeasti.

JOENSUU, KIMMEL torstai 16.11.2006
Aamulla on niin kova krapula, ettei mitn järkee. Hynynen herää jonkun kissan vierestä. Sehän pitää oitis raiskata. Akti menee nappiin, pimu ei huomaa mitään. Näin toimii erotiikan ammattilainen!

Ei muuta kuin sumuinen katse silmissä kohti aamiaista. Hotellin aamiainen on tosin mennyt jo aikaa sitten. Hynynen ja Holopainen suuntaavat viereiselle ostarille syömään jotain rasvaista ja epäterveellistä. Sen jälkeen apteekkiin hakemaan särkylääkettä ja vitamiineja. Haiskahtaa homolle.

Bussiin yhden tietämillä. Käymme eilistä keikkaa läpi, kaikki tuntuvat olevan vitun tyytyväisiä. Ei muuta kuin nukkumaan. Pysähdymme Kiteen kohdilla ja käymme tarkastamassa Holopaisen tilukset. Siitä ei sen enempää. Sinkkonen kuitenkin päättää, että seuraava levy tehdään sitten siellä. Holopainen on ideasta otettu.

Perillä Hynynen tajuaa, että puolet omaisuudesta on jäänyt Lappeen takahuoneeseen. Puhelu sinne varmistaa asian. No, tänään pitää keksiä jotkut kuteet keikalle. Olisikohan musta T-paita ja farkut mitään? Niitä on nimittäin kassi täynnä. Vain rannehikinauha pitää käydä hakemassa paikallisesta urheiluliikkeestä. Samalla mies poikkeaa Levy- Eskoon, josta tulee ostettua äänitteitä sadalla eurolla. Ja mies saa vielä huomattavat alennukset.

Hynynen tapaa Jokelassa Sinkkosen ja Holopaisen. Pojat pelaavat pokeria, Hynynen juo kaljaa ja ihailee levyostoksiaan. Hongistokin ilmoittelee itsestään. Mies on tullut omia kyytejään Lappeenrannasta, sillä hän on käynyt aamutuimaan ostamassa itselleen traktorin! Aika rok.

Äänentarkastus, ruokailu, saunaa, uintia ja hotellilla makailua. Sitten takahuoneeseen. Pari drinkkiä ja sitä rataa. Paikalla on myös elokuvaohjaaja Pölönen, joka osoittautuu varsin miellyttäväksi persoonaksi. Juttu lentää. Pölösen vaimo aloittaa Hynyselle esitelmää närästyslääkkeistä, mutta Hynynen joutuu tylysti keskeyttämään luennon jo heti alkumetreillä. On nimittäin turhaa tulla ammattimiestä neuvomaan.

Keikkahan on taas aivan vitun kova, vaikka paikka onkin äänentoiston kannalta hieman ongelmallinen. Mutta sehän ei meitä soittajia haittaa. Soitto ja laulu kulkee, mutta juttu ei luista vieläkään. Ei näille voi sanoa mitään, ne on kaikki niin mukavia. Mitä helvettiä?! Setti on muuten Holopaisen tekemä. Mies laati listan periaatteella "nämä laulut haluaisin kuulla". No, mehän vedetään. Eikä meidän tarvitse edes hirveästi treenata, äänentarkastuksessa katsoimme vain Vuonna yksi ja kaksi ja Rakastaa/ ei rakasta -biisit läpi. Nehän kulkivat vanhasta muistista.

Keikan jälkeen lentää laatta. Kauhea olo, joka kestää noin viisitoista minuuttia. Moikkaamme ja halaamme Holopaisen äidin ja siirrymme baarin puolelle. Tiet eroavat saman tien, joka ukkoa revitään eri suuntaan. Loppu on sumua.

HELSINKI, TAVASTIA perjantai 17.11.2006
Lähtö Joensuusta on aamulla klo 10. Hynynen herää kymmeneltä siihen, että puhelin soi. Virtanen siellä toteaa, että lähtö on nyt. Liikettä, hippi!

Hynynen astuu Neuvostoliittoon klo 10:10. Mies murahtaa huomenen ja valuu punkkaan nukkumaan. Herääminen tapahtuu lähellä Helsinkiä. Hongisto ja Hynynen jäävät Hakaniemen kohdilla pois kyydistä ja hyppäävät taksiin. Miehet suuntaavat YleX:ään tekemään listaohjelman radiohaastattelua. Radiotalon ovimies ihmettelee, että miksei meillä tällä kertaa ole sixpäkkiä matkassa kuten yleensä. Me toteamme Jeesuksen olevan sydämessä. Itse haastattelu menee leppoisasti, vaikka se selvin päin tehdäänkin. Sen jälkeen taksiin ja Tavastialle.

Tavastialla on Suomen lehtikuvan valokuvaaja odottamassa. Firma haluaa päivitetyn kuvan yhtyeestä, edellinen kun on otettu joskus Helvetistä itään -levyn jälkikahinoissa. Mitäs päivittämistä meissä on, mehän olemme yhtä kauniita kuin silloinkin? Tämän jälkeen bändi hiihtää Ilveksen puolelle. Putron Samuli on siellä, matkalla keikalle hänkin. Kerkeämme jutella tunnin verran. Puhumme tisseistä, pillusta sekä ralliautoilusta. Putrolta lipsahtaa keskustelun aikana meille uusi asia: hän tykkää homoeläinpornosta.

Äänentarkastus päästään tekemään joskus seitsemän jälkeen. Tavastian yläparvelle valuu jotain papparaisia ja mummoja, raukoilla on joku tilaisuus siellä. Joutuvat ruuvaamaan sydämentahdistimiaan kolmoselle, meteli on nimittäin kova. Lämmittelijänä toimiva Monsteriser ei saa edes avata PA -laitteita oman äänentarkastuksensa aikana näiden takia. Mitä vittua? Miksi me emme saa tehdä töitämme rauhassa? Ei mekään mennä kenenkään työpaikalle metelöimään ja kokousta pitämään. Ei ainakaan jos ei pyydetä.

Hynynen soittaa pari puhelua, järjestelee treffejä. Pitäisi nähdä tuhatta ihmistä illan aikana, on siis paras järjestää ne kaikki samaan paikkaan ja samaan aikaan. Paikaksi päätetään Corona. Sitä ennen Hynynen käy kuitenkin hotelilla suihkussa, mies haisee nimittäin kuin hauta. Suihku ei sitä asiaa muuta, kyse taitaa olla ominaistuoksusta.

Coronan metelissä ei jaksa kauaa olla, on siirryttävä Tavastian takahuoneeseen mököttämään. Monsteriser on jo aloittanut Hynysen saapuessa paikalle. Mies käy kuuntelemassa muutaman biisin yleisön puolella, ja hyvältähän se kuulostaa. Oikein hyvältä.

Lavalle. Jengi huutaa hulluna, paikka on kuin haulikolla ammuttu. Soitamme keikan, joka on pakko rankata yhdeksi uramme parhaista. Kulkee aivan vitun hyvin. Niin hyvin, että heti encoreitten jälkeen maistuu velli. Hynynen ja Holopainen hyppäävät suoraan lavalta yleisön sekaan ja kävelevät baaritiskille. Pian miehet huomaavat, että se on erehdys. Jengillä on asiaa niin perkeleesti. Ei muuta kuin juomat käteen ja takahuoneeseen. Takahuoneeseen, joka on niin täynnä, ettei sinne meinaa uskaltaa mennä.

Taiteilijalla ei ole mitään asemaa omalla työpaikallaan. Ratkaisu on suojakänni. Ei muuta kuin aivot narikkaan, sekaan vaan ja paskan jauhanta voi alkaa.

HELSINKI MTV3 MAX + TAVASTIA lauantai 18.11.2006
Meille on varattu klo 14 sauna MTV3:n tiloista. Arvatkaapa heräämmekö sinne? No, emme.

Valumme neljäksi Maikkarin studioille. Jätkät tekevät rumpucheckiä, me makailemme lavalla ja odotamme vuoroamme. Ääntä tarkastellaan noin tunnin verran, sen jälkeen Hynynen ja Hongisto menevät saunaan. Muut jäävät tarkkailemaan tilanteita.

Ratkaisu epämääräisen heikkoon oloon on punaviini. Hynynen ja Holopainen hörppivät sitä, Hongisto maistelee lonkeroa. Sinkkonen mököttää. Maikkarin väki ehdottaa, että pidentäisimme settiä kolmella biisillä. Sinkkonen on eri mieltä. Hynynen ehdottaa kahden biisin lisäystä. Sinkkonen taipuu, mutta keskisormea näyttäen.

Keikka on hyvä. Ja hyväntuulinen myös. Väkeä on vain reilut 50, mutta se ei ole meille ongelma. Soitto ja laulu kulkee, ja juttukin luistaa jotenkin. Hynynen alkaa viihtyä lavalla.

Keikan jälkeen Hynynen ja Holopainen tekevät haastattelun pois kuleksimasta. Viinipullo juodaan loppuun. Tämän jälkeen bussiin ja kohti keskustaa.

Hynynen käy jälleen katsomassa muutaman biisin Monsteriseria. Kuulostaa vielä paremmalle kuin eilen. Pojilla on keikan jälkeen kiire. Heidän täytyy kantaa kamansa alakertaan Semifinaaliin, jossa heillä on toinen keikka heti perään. Koville joutuvat hekin siis.

Pari drinkkiä ja keikalle. Alkukeikka menee helvetin hyvissä tunnelmissa. Sitten, jossain neljännen viidennen biisin kohdalla, tapahtuu jotain. Hynynen tärähtää yhtäkkiä känniin. Loppukeikka on suorittamista. Sanat unohtuvat ja nopeimmissa biiseissä ei meinaa komppikäsi toimia. Paska meininki. Hynynen rämpii keikan kuitenkin jotenkin loppuun asti, muulla bändillä ei ongelmia tunnu olevankaan.

Vittu, että vituttaa keikan jälkeen. Tätä en anna itselleni koskaan anteeksi. Nyt juodaan vitutukseen ja se on aina huono meininki. Hynynen ei puhu koko iltana sanaakaan kenellekään.

Romahduksen täytyi tapahtua jossain vaiheessa. Mutta täältä vielä noustaan!