1. VIIKKO

TEAM KUMMITUSJUNA - MAANTIEPARTIO HELVETISTÄ!

HYNYNEN:"laulu", kitarat, vammainen, nukkuminen, hengissä pysyminen, syvä hiljaisuus
HONGISTO: basso, mylvintä, paniikkihäiriöt, unihalvaukset
SINKKONEN: rummut, myhäily
HOLOPAINEN: koskettimet, maisemien tuijottelu
VIRTANEN: miksaus, vittuilu
VALO: valot, taiteilu
SALO: monitorit, "mitä sais olla?"
ÄLÖ: backliner, Old and horny -dvd:n ja Rambojen katselu
HIRVONEN: paidat, tuleva miljonääri, syvä hiljaisuus

IMATRA, PA -TREENIT keskiviikko 8.11.2006
Aamulla suuntaamme Sinkkosen ja eilen kylille saapuneen Holopaisen kanssa Lappeenrannan Levymusiikkiin nimmarikeikalle, sillä tänään on pienokaisemme laskettu aika. Hongisto ei pääse paikalle, hän vetoaa henkilökohtaisiin syihin. Eli sitä ei huvita. Tai sitten se ei vaan kerkeä. Holopainen kirjoittelee levyn kansiin nimmareita hänen puolestaan. Sama kai kenen nimmarit niissä on, jotenkin turhaa touhua ja vouhotusta tuommoinen. Mutta kai se joillekin ihmisille on tärkeää.

Hynynen tekee samalla hieman levyhankintoja. Hän ostaa Loirin Ivalon sekä Karjalaisen Lännen-Jukan, jonka hän kerkeää kuunnella kahteen kertaan kotona läpi ennen lähtöä. Vaikuttaa parhaalle.

Illan hämärtyessä haemme soitinrojua Lappeenrannan musiikista ja suuntaamme Imatralle. Hongistolta tulee matkalla tekstiviesti, että hän on jo paikalla ja viinaakin on. Mies on käynyt ostamassa sitä 280 eurolla. Eiköhän sillä yhdet treenit hoidu.

Siinäpä se ilta ja alkuyö meneekin. Soitamme helvetillisen määrän biisejä jossain isossa tilassa Imatran Messukeskuksessa. Jätkät laittavat äänen ja valot toimimaan samalla kun me yritämme saada soiton kulkemaan. Kulkeehan se, ainakin jotenkin. Muutamia biisejä joudumme kuitenkin hieromaan vähän enemmänkin. Saamme kasaan yhteensä 41 biisiä. Kyllä niistä muutaman setin voi rakentaa.

Ei muuta kun baariin. Siellä Hynynen käy älyllisen keskustelun paikallisen alkuasukkaan kanssa:
- Ootsie se hönönen?
- Joo, oon mie.
- Etkä varmasti ole.
- Oon mie.
- Et voi olla! Mitä se hönönen Imatralla tekis?
- Mitä se siulle kuuluu?
- Et sie oo oikee hönönen.
- No, sie olet näköjään jo kantasi päättänyt. Onko sillä siis jotain väliä?
- Et voi olla hönönen. Et varmasti ole hönönen.
- Onko siulla oikeesti jotain asiaa?

Tässä vaiheessa Hongisto keskeyttää "keskustelun", ja ehdottaa natiiville, että tämä voisi suksia vittuun. "Keskustelu" ei tunnu nimittäin etenevän.

Hynynen, Hongisto ja Älö suuntaavat yöllä Imatran Valtiohotelliin, jossa Hynynen päätyy leikkimään Arto Bryggarea remontissa olevalla käytävällä. Mies havahtuu käytävän lattialta, isojen A-tikkaiden alta siihen, että polveen, nilkkaan ja ranteeseen koskee niin helvetisti. Ensimmäinen ajatus miehen ryömiessä huoneeseensa on, että se kiertue oli sitten siinä.

TREENIKEIKKA JÄRVENPÄÄ, YANO torstai 9.11.2006
Sama ajatus vaivaa miestä aamulla, kun hän kuuden jälkeen nousee sängystä. Jalka ei pidä alla. Onneksi mies on jättänyt vaatteet päälleen yöllä nukkumaan käydessään. Bootsi ei nimittäin takuulla mahtuisi takaisin jalkaan. Hynynen yrittää herätellä Hongistoa, mutta tämä ei liikahdakaan. No, kyllä yksi MTV3 -palaveri Helsingissä hoituu yksinkin. Hynynen tilaa taksin ja nilkuttaa pihalle. Juna lähtee klo 07.12.

Tässä vaiheessa alkaa vituttaa VR:n "palvelu". Hynynen haaveilee lämpimästä aamiaisesta, mutta sitä ei löydy vaikka sitä kovasti mainosjulisteissa lupaillaan. Kuiva sämpylä huuleen ja nukkumaan.

Palaveri hoituu, puhumme rahasta. Meidän on pakko vaatia vuokrakamat MTV3 Max -kanavan keikalle viikon päästä lauantaina, sillä meidän kamamme on Tavastialla. Emme kerkeäisi purkaa ja kasata niitä ajoissa. Asiat hoituvat, Maikkarin väki ymmärtää taiteilijoiden tuskaa.

Hynynen suuntaa syömään viihtyisän näköiseen kahvilaan Hämeentiellä. Hän tilaa salaatin ja juo vettä. Krapula alkaa painaa vasta nyt. Mies nostaa katseensa pöydästä ja tarkkailee, että mihin paikkaan sitä on oikein jouduttu. Ikkunassa lukee Raittiuskahvila Raiku. Ei saatana, mies syö salaattia raittiuskahvilassa! Annos jää kesken, Hynynen nilkuttaa pihalle.

Taksi alle ja Järvenpäähän. Pojat ovat jo paikalla. Ei muuta kuin kamat hotellille ja kaljalle. Kaverit nauravat vammaiselle.

Teemme Voice -tv:n haastattelun keikkapaikalla ennen äänentarkastusta. Äänentarkastus on pitkä, jatkamme vielä treenaamista. Hyvin tuntuu kulkevan. Ei muuta kuin ruokaa huuleen ja keskittymään.

Hynynen keskittyy ravintolatiloissa jutellen vanhan armeijakaverinsa kanssa. Myös Karmila saapuu paikalle. Hynystä pelottaa tuleva keikka niin paljon, ettei edes viina maistu. Takaraivossa kumisee myös huomisaamuinen Uutisvuodon nauhoitus, se kun on jo klo 9. Ja kai siellä pitäisi olla ihan selvänä, ei siellä muuten pärjää.

Vedämme keikan rennolla asenteella. Soitamme lähes kaksi ja puoli tuntia. Biisin välit ovat pitkiä ja juttu lentää. Hermoilu on muisto vain. Tulee mieleen, että tämähän on ihan helvetin kivaa. Ja niinhän se onkin. Mutta tiukkuutta pitää saada lisää.

Pienten takahuonejatkojen jälkeen Hynynen suuntaa nukkumaan. Joku taisi käydä baarissakin. Ainakin Hynynen herää hetkeksi, kun Hongisto könyää huoneeseen. Mies puhuu kieliä - norjaa.

TAMPERE, PAKKAHUONE perjantai 10.11.2006
Hynynen herää aamulla puoli kahdeksan. Nopea aamupala ja taksi alle. Kohti Pasilaa ja Uutisvuotoa.

Se menee leppoisissa merkeissä. Tervo kehuu äänitysten jälkeen, että nyt oli paras vieras pitkiin aikoihin. Ja kun mies ehdottaa, että nyt lähdetään kaljoille niin silloinhan Hynynen lähtee. Hotelli Pasilassa tuhoutuu muutama tuoppi. Hynynen miettii, että uskaltaisiko kehua Tervon kirjoja, viimeiset neljä miehen tuotosta kun kuuluvat Hynysen lempilukemistoon. Hynynen päättää olla kehumatta, se olisi ehkä vähän kornia.

Jätkät ovat jo lähteneet bussilla Järvenpäästä. Hynynen hyppää Tampereen junaan. Junamatka menee nukkuessa. Pää täytyy selvittää ennen äänentarkastusta.

Hynynen on paikalla Pakkahuoneella ennen muita. Se käykin hyvin, sillä miestä odottaa siellä kaksi fotosessiota. Miestä kuvataan Rumban kanteen sekä johonkin YAD:n julkaisuun. Ilmeisesti Youth Against Drugs -yhdistys ei tiedä, että Hynynen käyttää huumeita. Tai sitten häntä halutaan käyttää varoittavana esimerkkinä.

Pojat saapuvat paikalle kesken Rumban kuvausten. Vakava sessio keskeytyy tylysti miesten heitellessä kolikoita Hynysen eteen ja huudellessa "vitun huora!". Hynynen kerää kolikot taskuunsa ja saa niillä myöhemmin kaksi tuoppia kaljaa. Välillä kannattaa huorata.

Äänentarkastus on rento. Homma on hallussa. Myös nuorempi Hynynen saapuu paikalle vetääkseen taustalauluja muutamiin biiseihin. Mies on käyttänyt edellisen yön niiden treenaamiseen.

Ruokailu ja hotellille makaamaan. Keikkamyyjämme Korhonen saapuu vierailulle. Läppä lentää, suunnittelemme vuotta 2007. Siinä ei tunnu olevan juuri suunnittelemista, Korhosella on homma hallussa. Lähinnä ongelmia aiheutuu kuulemma siitä, että mitkä festarikeikat jättäisimme ensi kesänä väliin. Vai jätetäänkö mitään. Päädymme siihen, että on pakko jättää jotain, se näyttää niin tyhmältä jos nimi lukee jokaisessa festarimainoksessa. Hongisto pohtii myös sitä, että onko aiheellista tehdä Tuuliajolla -rundia ensi kesänä jos me olemme kesän festareilla muutenkin. Miehellä ei tunnu olevan aikaa ruveta sitä silloin järjestelemään. Viisautta.

Lavalle astellessa tulee sellainen fiilis, että nyt ollaan kotona. Jengi ottaa meidät ihan mielettömän lämpimästi vastaan. Kyllä kelpaa ruveta louhimaan, vaikka jännittääkin vitusti. Hongistolla menee kuusi seitsemän biisiä ennen kuin hän uskaltaa avata silmänsä. Tai sitten hän on vain yksinkertaisesti unohtanut silmien käyttötarkoituksen. Hynynen ei ole unohtanut, hän tarkkailee yleisöä, ja varsinkin eturiviä tiuhaan. Hynynen on kuitenkin unohtanut, että suulla voi tehdä muutakin kuin huutaa. Hän ei nimittäin muista puhua yleisölle mitään. Sinkkonen vain lyö rumpua ja murisee kuten tavallisesti. Soitto ja laulu kulkevat kuitenkin ihan vitun hyvin. Hynyselle tulee jopa lavalla sellainen olo, että aletaanko me olla vähän liian hyviä. Liian isoja. Missä on punk? Missä on rähinä? Olo keikan jälkeen on sellainen, että tekee mieli halata kaikkia. Ketään ei kuitenkaan halata, emme me mitään sisustussuunnittelijoita tai tanssijoita ole, saatana.

Rähinäkin löytyy viimein. Se löytyy Jaloviinapullosta keikan jälkeen. Tosin närästys on melkoinen. Pakko juoda sitä vitun myrkkyä väkisin. Mutta kyllä se kulmaan käy silti.

Tulliklubin kautta Infernoon jatkoille. Normi-ilta. Jossain vaiheessa Riekki taluttaa Hynysen ja Hongiston jonnekin takahuoneeseen, jotta miehet saisivat humaltua rauhassa. Äijien ympärille alkaa nimittäin muodostua pientä ryysistä. Naisista. Sinkkonen saa olla rauhassa, sillä hän on paikallisten pärinäpoikien ympäröimänä. Miehen ympärillä on useampi sata kiloa puhdasta läskiä.

Mikähän näitä Tampereen lyylejä muuten vaivaa? Etsivätkö he isähahmoa?

SEINÄJOKI, RYTMIKORJAAMO lauantai 11.11.2006
Aamu on kiireinen, jälleen kerran. Hongisto ja Hynynen haetaan kahdentoista aikaan hotellin edestä eksoottiseen Lada -merkkiseen kulkuneuvoon ja kuljetetaan Pommi- radion haastatteluun. Siinä menee reilu tunti rattoisasti. Kahdeksi takaisin Tullintorin aukiolle ja bussimatka Seinäjoelle voi alkaa.

Se vietetään harvinaisissa merkeissä. Hynynen, Hongisto, Holopainen ja Sinkkonen vetävät päiväkännit. Tuhoamme yhdessä pullon Cambinaa ja muutaman oluen. Nauramme hieman. Sitten alamme puhua naisista. Nauru hyytyy. Ei muuta kuin nukkumaan.

Hynynen herää perillä. On pimeää ja vitun kylmä. Panettaa, vehje on puolikovana lahkeessa. Mikäköhän tuossa Neuvostoliiton kyydissä niin viehättää? Siellä seisoo aina. Ja joka jätkällä.

Käymme syömässä ravintolassa joka on täynnä pikkujouluseurueita. Viereisen pöydän naisseurueen kikatus porautuu Hynysen päähän. On vähän sellainen olo, ettei nyt kestäisi tuollaista keskiääni-meteliä. Mies ei kuitenkaan kehtaa ruveta heitä siitä moittimaan vaan kärsii kiltisti. Amatöörit ovat juhlimassa. Se heille kerran vuodessa suotakoon.

Sen jälkeen äänentarkastus puoli yhdeksältä. Siinä ei juuri ongelmia ilmene. Tämän jälkeen Hongisto, Hynynen ja Älö suuntaavat saunaan. Muut jäävät apaattisina tuijottamaan telkkaria takahuoneeseen. Holopainen maistelee Jaloviinaa, muut syövät sipsejä. Rok!

Tarkastamme, että miten se Hynysen esiintyminen Uutisvuodossa oikein menikään. Ihan ok. Kukaan ei valita eikä vittuile. Hynynen alkaa nauttia Jaloviinaa yhdessä Holopaisen kanssa. Holopainen vetää raakana, Hynynen sekoittaa sitä kahviin. On nimittäin päivän kahvikiintiö vielä täyttämättä. Se ilmenee lievänä päänsärkynä. Kun pullo on tyhjä päätä ei särje enää lainkaan. Ihme!

Keikka on mainio. Vielä haetaan selvästi jotain, mutta ote on jo eilistäkin varmempi. Läppäkin alkaa jo lentää. Ja ennen kaikkea: soitto ja laulu kulkevat mainiosti. Ei syytä valittaa. Saliin mahtuisi yleisöä enemmänkin, mutta eihän liikoja voi vaatia. Naapurikunnassa on samaan aikaan joku vitun Uriah Heep tai vastaava.

Pikainen pyörähdys takahuoneessa ja sitten baarin puolelle. Tapaamme Koiviston Juhan, joka juottaa meitä hieman. Juotamme itse itseämme hieman lisää. Annamme muutamia nimikirjoituksia. Jossain vaiheessa tekniikka tulee vihjailemaan, että viiden minuutin päästä lähdetään.

Viemme Holopaisen hotellille nukkumaan, miehen pitää seuraavana aamuna olla Helsingissä äänityshommissa. Muut aloittavat pitkän matkan kohti Karjalaa. Joku muistuttaa, että huomenna (tai tänään) on isänpäivä. Olo ei ole yhtään isämäinen.

Hyvä alku. Sukellus rokin maailmaan pitkän tauon jälkeen on totta. Ja se maistuu hyvälle.