Lähtö on iltapäivällä. Hynynen nukkuu koko matkan.

Perillä tapahtuu kummia. Sinkkoselle tuodaan moottoripyörä. Mies ostaa sen joltain Zen Cafen tekniikan tyypiltä. HD tietenkin. Ihailemme pyörää festarialueen lavan takana. Katselemme ihmeissämme kun Wallu Valpio käy istumassa ilman lupaa pyörän selässä antaen samalla haastattelua. Hetken harkitsemme muilutusoperaatiota, mutta päätämme antaa pojan leikkiä.

Myös Hynynen saa jotain uutta ja kivaa. Vanha armeijakaveri on jättänyt miehelle takahuonetelttaan lähetyksen. Laatikollinen tilaviiniä kelpaa Hynyselle kyllä. Kiitosta vaan.

Hongisto tulee lavan takaa bussiin kuola valuen. Mies on ollut katsomassa Jonna Tervomaan keikkaa, eikä miehen kasvoilta saa pyyhittyä hymyä nyrkilläkään. Kuulemma ihana ääni ja perse. Vakoilemme hermostuneesti bussin ikkunoista, kun Jonna kävelee keikkansa jälkeen alueella. Supattelemme kuin pikkupojat. "Tuolla se nyt menee!" Käymme jo ikivanhaa dilemmaa läpi. Että kumpi on ihanampi, Maija vai Jonna? Hynysen mielestä Maija, sillä se säveltää itse biisinsä. Muut taipuvat Jonnan puolelle.

Näistä spekulaatioista huolimatta närästys jatkuu. Nauraminen, jopa hengittäminenkin sattuu, eikä viinan juomista voi harkitakaan. Lopulta Hynynen päätyy epätoivoiseen ratkaisuun puoli tuntia ennen keikkaa. Hän juo paukun Jägermeisteria. Närästys häviää heti. Sillä se näköjään lähtee millä on tullutkin. Ei muuta kuin uutta perään. Pitäisi uskoa iskän neuvoja.

Ja siitä iloisena vedämme erittäin hyvän keikan. Jostain syystä on aivan helvetin hauska vetää, olemme yhtä hymyä. Lavalle tuulee kivasti, ja Hynysestä tuntuu aivan Bon Joville kun hiukset lepattavat. Kotiteollisuuden jätkät ovat vain huomattavasti paremman näköisiä kuin Bon Jovin. Hynynen vittuilee jossain välissä yleisölle ja sieltä lentää muovipullo. "Vitun neidit, heittäkää nyt edes teräaseilla. Seuraavaksi lentää varmaan käsilaukku", on Hynysen vastaus tälle.

Miehet valuvat bussiin, Hynyselle on tullut tekstiviesti. Mokoman Saikkonen kertoo, että he ovat joutuneet lopettamaan Jörisrockin keikkansa kesken lavalle lentäneen pullon ja siitä lentäneiden sirpaleiden takia. Tässä vaiheessa Hynynen tajuaa välispiikkinsä lapsellisuuden. Ihmiset ovat hulluja. Ja osa heistä vielä tyhmiäkin. Ei pitäisi leikkiä vakavalla asialla.

Leikitään sitten viinalla, päättävät pojat. Eiku baariin.

PUUSTOCK, JUVA lauantai 23.7.2005
Hynynen havahtuu aamulla kuuden aikoihin siihen, kun herran Hongisto ja Tammi käyvät kiivasta pingisturnausta hotellin puuhahuoneessa. Hynysen mennessä aamiaiselle kahdeksan jälkeen miehet istuvat hotellin ulkopuolella juomassa kaljaa joidenkin torttupäiden kanssa. Aika velikultia.

Vedämme kevyet päiväkännit ja käymme tutustumassa Hämeenlinnan vankilamuseoon. Pääsemme nimmareita vastaan ilmaiseksi sisälle. Reilua. Viihtyisä paikka, täytyy sanoa. En kuitenkaan viihtyisi kovin montaa vuotta pienessä, parin neliön kopissa (enää sitä vaaraa ei ole ainakaan toistaiseksi, ehdonalainen on lusittu. kirj. huom.).

Matka Juvalle menee ilman kommelluksia. Hynynen maistelee loppumatkasta eilen lahjaksi saamaansa viiniä. Hyvälle maistuu, vaikkakin vähän laihalle.

Perillä bussiamme ihaillaan jälleen. Saarelan Niko, jolla on kesäteatteripesti Juvalla, tulee ihmettelemään, samoin koko Alangon bändi. Kaikkia tuntuu vituttavan Neuvostoliiton kauneus ja jylhyys. Se on heille oikein.

Vilkkumaa ja 69 Eyes venyttävät settiään sen verran, että meillä tulee aloituksen kanssa kiire. Se onkin illan ainoa ongelma, muuten keikka menee mainiosti. Jengiäkin on huomattavasti enemmän kuin eilen. Keikan huippukohta on Murheen mailla -kertosäe, jonka aikana alkaa sataa ("joskus murheen maille sade lankeaa"). Näyttää valojen kanssa varmaan aika vitun hyvälle. Ja tietenkin sade loppuu kertosäkeen jälkeen.

Puustock on kesän parhaita festareita, se on pakko todeta. Helvetin mukavaa meininkiä. Juntti viihtyy junttien parissa. Harmi, että joudumme lähtemään yötä vasten ajelemaan Karjalaan päin.

Muistikuvia on Mikkeliin saakka. Sitten ei mitn.

DBTK, ROVANIEMI, TIVOLI, torstai 28.7.2005
Teemme matkan lentäen, vain kitarat, Hynysen vahvistin ja osa rumpukamoista on mukana. Lappalaisille saa kelvata lainakamoilla vedetty keikka. Mitäs asuvat niin vitun kaukana kaikesta. Vitun lappalaiset.

Meitä ollaan vastassa lentokentällä. Kuski vetää heti ässän hihasta ja kertoo, että Joulupukki odottaa meitä. Me ollaan että mitä vittua. Sydän alkaa lyödä tiheämmin ja kylmä hiki valuu otsilla. Ei tästä ollut mitään puhetta, saatana.

Perillä meidät johdatellaan törkeästi lapsijonon ohi suoraan Pukin luo. Lapsilla loksahtaa leuat auki, kun kolme kaljalle tuoksuvaa hippiä löntystelee velttoina partaäijän syliin. Vaihdamme muutaman sanasen. Pukki kertoo, että tontut kuulemma diggailevat KT:tä kovasti. Hynynen sanoo kyllä tietävänsä sen. Tonttujahan meidän kaikki fanit on. Pukkia tämä ei naurata. Hän sanoo, että Hynysen olisi syytä siistiä kieltään loppuvuotta kohti, voi muuten tulla aika hiljainen joulu. Tämä tieto vetää hiljaiseksi.

Itse keikkapaikka on mahtava. Tivoli on takahuonettaan myöten helvetin mukavan oloinen mesta. Haisee rokki nokkaan, ja siitähän me tykätään. Keikkakin menee lainakamoista huolimatta hyvin, räväkkä perussetti. Rovaniemeläiset katsovat toimintaa ihmeissään muutaman biisin ajan, mutta lämpenevät viimein. Tuntuu muuten oudolta soittaa kitarajohtojen kanssa pitkästä aikaa, Hynynen ja Hongisto kyttäävät jatkuvasti toisiaan, ettei vaan vahingossakaan pääse menemään letkut solmuun. Silti ne menevät.

Keikan jälkeen runsas määrä alkoholia takahuoneessa ja baarin puolella. Siellä törmäämme Sapattivuoden laulajaan. Jotain kai siinä juteltiinkin. Tuskin sekään muistaa että mitä.

Jätämme huomenna paikalle saapuvalle Zen Cafelle lahjaksi pullon jaloviinaa (persoonallinen lahja, johon jätkät eivät varmaan koskaan ole tutustuneet), loput takahuoneviinat otamme kainaloon ja suuntaamme hotellille. Tavoite on juoda kaikki aamuun mennessä pois.

On hieman heikko happi kun kapuamme taksiin aamulla 8:45. Hynynen on nukkunut puoli tuntia, Hongisto tuskin sitäkään. Urakka jää kesken, on pakko jättää muutama täysi kaljapullo hotellihuoneeseen. Sekös vituttaa.

Lennolla menee krapulakonjakki jos toinenkin.

DBTL, TURKU perjantai 29.7.2005
Matka Helsinki-Vantaalta Turkuun menee koomassa. Perillä olemme joskus klo 16 aikaan. Hynynen ryntää ostamaan kieliä kitaraansa, ja alkaa vaihtaa niitä bussissa. Paikalle saapuu myös herra Säynekoski, toimittaja Jumalan armosta. Alamme varovaisesti maistella alkoholituotteita.

Ei oikein tipu. Tuntuu, että entisiäkin pohjia on vielä riittävästi. Keikka on 20.00, ja sitä kohden olo onneksi paranee. Kossu-jääteellä on osuutta asiaan.

Turun Down by the Laiturissa haisee epätoivo. En tarkemmin osaa määritellä mistä on kysymys, mutta joku tuntuu mättävän. Jotenkin leväperäistä toimintaa, vaikkakin aikataulut toimivat ja ohjeet roudaukselle yms. ovat varsin selvät. Mutta jotenkin tuntuu, että tapahtuma on järjestetty vain sen takia, koska se on tapana ollut. Tunne puuttuu.

No, keikka menee kuitenkin totuttuun tyyliin. Eli vedossa ollaan ja hauskaakin on. Setti on sama kuin eilen Rovaniemellä. Nuorempi Hynynen on vetämässä stemmoja. Desibelirajat aiheuttavat ongelmia miksauspäässä, Virtasta vituttaa kun ei saa luukuttaa kovaa. Ja vituttaa kyllä meitäkin.

Keikan jälkeen baletti on levällään, kaikki häviävät kuka mihinkin. Hynynen suuntaa pikkuveljensä kanssa nukkumaan Röyhkän laulaessa taustalla. Tarkoitus oli jäädä Vilkkumaan bändin kanssa vetämään viinaa, mutta nyt ei jaksa.

Aamulla Hongisto kertoo, että hän oli noutanut takahuonetiloista sinne jääneen laukkunsa aamulla viiden aikaan. Onneksi oli löytynyt. Eihän siinä muuten mitään, mutta kun siellä sattui olemaan Rovaniemen keikkaliksa.

QSTOCK, OULU lauantai 30.7.2005
Hynynen nauttii pikkasen kahvin Turun bussiasemalla. Turvattomat karkulaisnaiset seuraavat sivummalla. Onpa hillitöntä kuppikuntaa.

Tämän jälkeen lähdemme kohti Oulua. Pitää mennä kiertoteitä pitkin, emme meinaa mahtua ulos tästä matalasiltaisesta kaupungista.

Itse matkasta Hynynen ei muista mitn. Se menee siis nukkuessa. Jossain kai pysähdytään syömään, sillä ainakin viime vuonna QStockin safkat olivat vain vähän sinne päin.

Saavumme perille kun Mokoma louhii settiään. Seuraamme sitä hissukseen bussista käsin ja alamme maistella alkoholituotteita. Petosalmen Jarkko käy tervehtimässä. Joku järjestäjistä tuo meille lahjan Zen Cafelta. Paketissa on pullo Jägermeisteriä (hm, tätä uutuustuotetta pitääkin maistaa), karkkeja ja keksejä. Somaa. Olemme otettuja. Ja otammekin.

CMX:n Halmkrona soittelee Kuopiosta tai jostain, ja kertoo, että Oulussa saattaa olla huonoa sähköä liikkeellä. Tai pikemminkin sitä taitaa olla liian vähän, sillä heillä oli eilen kesken keikan pimentynyt PA. Bäkkärialueella on kuulemma hieno poreallas vähäpukeisine pimuineen (joita ainoastaan VIP -vieraat voivat käydä katselemassa, vittu mikä meininki!), ja se yhdessä päälavan hienojen valosysteemien kanssa vie niin paljon sähköä, ettei se ihan joka lavalle välttämättä riitä. No, mitäpä rokkibändi sähköillä tekisikään. Tämän lisäksi Virtanen huomaa, että voimavirtajohdot on yleisön jaloissa, kuka tahansa voisi siis katkaista virrat milloin vain. Hieman pelottavaa.

Odottelemme hermostuneina keikkaa. Tunnelma alkaa olla kohdillaan, kunnes sen tulee sotkemaan joku vitun UHO Productionsin hemmo, joka ei meinaa millään ymmärtää, ettei meitä kiinnosta kuunnella kenenkään humalaista sönkötystä kymmenen minuuttia ennen keikkaa. Tähän kun lisää vielä sen, että mies väen väkisin yrittää pummata - ja Hongistolta saa varastettuakin - keikalle tarkoitetut viinat, on traaginen lopputulos hyvin lähellä. Jos Atte Blom ei olisi mukana UHOn toiminassa olisi jätkä saanut pataansa varmasti. Lähellä se on nytkin.

Keikka maistuu maukkaalle, nam. Soitto ja laulu kulkevat kuninkaallisesti. Olemme onnellisen tietämättömiä siitä, että Kuningas Mammonan lopussa PA sitten pimenee. Sähköt katkeavat, aivan kuten Halmkrona ennustikin. No, se ei häiritse meitä, ainoastaan yleisöä. Ja onhan siellä bäkkärialueella sentään se poreallas, kyllähän se on aina tärkeämpi asia rokkifestareilla kuin itse musiikki. Onneksi katkos ei kestä pitkään.

Käymme vilkaisemassa vielä Zen Cafen keikkaa, ja haemme heiltä Hynysen polkimet, jotka olivat olleet tämän keikan ajan heillä lainassa. Sen jälkeen hyvillä mielin kylille. Hynynen jää taas hotellille nukkumaan, mutta nuorempi Hynynen kiilaa 45:sen jonon ohi pokkana ja ilmoittaa pokelle olevansa "se hynynen". Mies pääsee sisään että paukahtaa. Eikä tarvinnut edes paljon valehdella.

KUKKAISROCK, TAMPERE sunnuntai 31.7.2005
Hynynen tulee hieman myöhässä bussille, ja siitähän meinaa syntyä riita. Hynynen tuittuilee, ja huutaa tekniikalle, ettei hänen tarvitse työnantajan ominaisuudessa moista vittuilua kuunnella. Mieheen alkaa tarttua rokkidiivan elkeitä. Myöhemmin mies pyytää anteeksi.

Matka Tampereelle alkaa siis oudoissa merkeissä. Pian meno on kuitenkin ennallaan. Bussi saa uuden nimen: Armageddon. Vai pitäisiköhän sen olla Arma get on?

Olipa huono juttu. No, jutut vain paranoo. Perillä huomaamme, että tapahtuma on fiasko. Ratinan kenttä on täynnä lapsia. Alkaa ahdistaa niin vitusti. Ja siihen tautiin ei auta muu kuin viina. Ei muuta kuin sen kimppuun siis.

Käymme salaa kurkkimassa Vilkkumaata takaapäin. Maijalla on stringit. Sekin ahdistaa hieman.

Vedämme keikan muutamalle kymmenelle lapselle ja muutamalle aikuiselle. Mutta vedämme hyvän sellaisen. Hynynen vittuilee ehkä hieman ilkeämmin kuin normaalisti, mutta muuten oikein hyvä. Rakastaa/ei rakasta palaa settiin.

Siinäpä se. Äkkiä kotiin. Suojakännin kautta.