Koomisen tragedian henkilöt ja heidän anagramminsa:
Jouni Kalervo Hynynen "Neron nyky-hevin luoja": kitara, huuto
Janne Kristian Hongisto "G-seksin Norja-hintti. Ano!": basso mylvintä
Jari-Markus Juhani Sinkkonen "Jenni runkkasi ns. ihku-jormaa": rummut
Heikki Ville Tapani valomies Koho "Homo Aki-Elviksen etova pallihiki": valot, autoilu
Timo Sakari miksaaja Virtanen " SM-Miitri rakastaa invakoneja": miksaus
Jani Maurits Vilhelm jokapaikanhöylä Tammi "Hi, Kaisa, Ylpön mimmi! Tarjoa kalja, vitun lehmä!": paitamyynti, autoilu
Petri Tapani monitorimies ja bussikuski Salo = ""Sirkku, persepano on taitolaji", basisti mumisi": monitorit ja autoilu
Tuomas Holopainen "Homopanon tuliase": koskettimet, taikuus
Ja kaupan päälle:
Mikko Santeri äänittäjä-tuottaja Karmila = Lääkäri: Matti joi, ja ruttomaksa teki tenän.

KOUVOLA, HOUSE OF ROCK torstai 2.6.2005
Lomakuukausi on mennyt livakasti. Hynysen maksa-arvot ovat palautuneet toukokuun loppuun mennessä normaaleiksi terhakkaan nenänvalkaisun myötä. Mies on tyytyväinen itseensä. Alkoholi ei vielä aivan kokonaan ole miestä orjuuttanut, vaikkakin hyvän niskalenkin ja heiton tatamiin on jo muutamaan otteeseen saanutkin aikaiseksi. Se todetaan jo jossain paskalehdessäkin, jossa uutisoidaan Hynysen tammikuista rattijuopumusta. Mainittakoon, ettei mies ole tästä asiasta ollenkaan ylpeä. Eikä siitäkään, että 7-päivää lehdessä mies on kuulemma ehdokkaana "Vuoden seksikkäin kesämies -kisassa". Hyi, helvetti.

Mutta asiaan. Olemme Kouvolassa jo hyvissä ajoin, sillä tarkoitus on treenata. Kimppasoittoa ei ole harrastettu nimittäin huhtikuun lopun jälkeen. Hynynen on tosin soitellut kotonaan, mutta vain keskittyen uusiin biiseihin. Niitä onkin syntynyt jo aika nippu, mutta niiden kimppuun päästäneen vasta ensi vuoden puolella. On nimittäin aika kiireinen loppuvuosi tulossa.

Tapaamme keikkapaikan terassilla. Nautimme parit kaljat. Holopainen hakee tiskiltä lonkeroa, ja joku paikallinen nero toteaa miehelle, että meilläpäin on tapana antaa tuon näköisille jätkille turpaan. Kaveri on sen verran jurrissa, ettei tajua kuinka lähellä kuolemaa käy. Olemme nimittäin heti asiasta kuultuamme valmiita teurastamaan tämän alkuasukkaan repimällä hänen päänsä irti, mutta viime hetkellä Tuomas saa meidät muuttamaan mielemme. Hän pitää episodia vain huvittavana, meistä se on yhtä hauska kuin kansalaissota.

Pidämme kuuden-seitsemän biisin treenit. Hyvin tuntuu kulkevan, joten emme hiero sen enempää. Paikan PA:na on Peer Gyntin vanha PA jostain 80-luvulta. Vähän vanhahan se on, mutta toimii. Se riittää meille. Samoin keikkaliksa, joka on pienempi kuin normaalisti. Vedämme keikan vähän niinkuin treeniperiaatteella.

Nautimme ruokailun jälkeen Holopaisen erittäin hyvää ja kallista punaviiniä hotellihuoneella. Samalla joudumme tekemään raakaa vieraslistakarsintaa, sillä keikkapaikan mielestä listamme on aivan liian pitkä. Ja niinhän se onkin. Esimerkiksi Hynynen ei tunne puoliakaan listalla olevista henkilöistä.

Tapaamme Viikatteen Kallen ja Hirvosen Kimmon keikkapaikan edessä. Menemme takahuonetiloihin nauttimaan alkoholituotteita. Kalle tuo tullessaan Hynyselle Viikatteen uudesta levystä vinyyliversion, joka on aivan vitun tyylikäs. Käy mielessä, että pitäisikö niitä teettää Kotiteollisuudellekin.

Keikka menee aluksi ihan normaalisti. Tuomaksen tullessa lavalle sähköt kuitenkin katkeavat. Sulakkeet kärähtävät, ja niiden vaihtamiseen menee ikuisuus. Hynynen ja Hongisto kävelevät yleisön poikki baaritiskille tilaamaan juomat ja keskustelemaan paikallisten alkuasukkaiden kanssa. Keskustelu tyssää kuitenkin lyhyeen, sillä emme ymmärrä paikallisten kieltä.

Jatkamme keskenjäänyttä Kaiholaa lähes samasta kohtaa, johon se oli jäänytkin sähköjen katkettua. Loppukeikassa ei juuri kerrottavaa ole. Vedämme noin 15 biisiä - joukossa mm. Yksinpuhelu ja Raudanlujat, joita ei vähään aikaan ole vedettykään - ja poistumme. Koko tämän aikaa Hynysen lahkeessa on roikkunut vähän yli neljäkymppinen, hampaaton nainen. Normaali meininki siis. Kouvola on täynnä viehättävää naiskauneutta.

Siitä ei onneksi ole tietoakaan yökerhossa, jossa vietämme loppuyön tanssien ja bailaten ankarasti. Matkalla hotellille emme tapaa ketään. Kaupunki on autio ja tyhjä. Aivan kuten nuppimmekin.

On kesä. Matka Helvettiin on alkanut.

HELSINKI, TAVASTIA perjantai 3.6.2005
Lähtö Helsinkiin on puolilta päivin. Bussi täyttyy hissukseen aika pirteän näköisestä porukasta. Elävien kuolleiden paluu.

Tavastialla aika menee Teräsvillan, tämän iltaisen ns. lämmittelybändin, toimintaa seuratessa. Meillä on aivan vitun hauskaa. Teräsvilla tietää kuinka homma hoidetaan. On viinaa, on huumeita, on naisia. Ja ennen kaikkea: jokaisella soittajalla on lihakset. Nämä eivät ole mitään saatanan kukkakeppejä kuten Teräsbetoni! Suomen heviskene on saanut uuden kiintotähden.

Siinäpä se ilta sitten meneekin. Teräsvillan yhden biisin keikka on rautainen. Se on niin hyvä, että yleisö vaatii bändiä soittamaan biisin vielä toiseenkin kertaan. Ja bändihän soittaa. Ei noiden jälkeen voi lavalle mennä, ajattelee Hynynen.

Mutta Kotiteollisuus menee silti. Ja heittää parhaan keikkansa koskaan. Setin rakenne on lähes sama kuin eilen, eli alku on rauhallinen ja loppua kohti kiihdytetään. Tuomas tulee lavalle kuudennen tai seitsemännen biisin kohdilla. Keikka on ehkä liian pitkä - vedämme 20 biisiä - mutta kun homma on niin hyvin hallussa, ettei kukaan halua lavalta pois. Vitun amatöörit. Mutta pakkohan sitä on kesän festareita varten jossain treenata. Vaikka sitten Tavastialla.

Mikäpäs siinä, ei muuta kuin erittäin onnistuneen keikan kunniaksi juhlinta pystyyn. Se on tosin vaikeaa, sillä kuvaamme materiaalia DVD:tä varten, ja Hynynen joutuu tekemään takahuoneessa juontohommia. Jossain vaiheessa bändi löytää itsensä kuitenkin Lostarista Teräsvillan kanssa samasta pöydästä. Ryyppäämiseksihän se menee. Teräsvilla kertoo kokemuksistaan miekkahevin maailmasta, me taas pilluhevin.

Hynynen havahtuu Punavuoresta jostain työhuoneesta siihen kun Markus Selin työntää viskiä väkisin kurkkuun ja katon rajassa lentää ufo. Älkää kysykö, kukaan ei enää muista mitä tapahtui. Ehkä se on sitä Markus Selinin tuotantoa ja Aleksi Mäkelän ohjaustyötä?

KAUHAJOKI, KASINO lauantai 4.6.2005
No, krapulahan tuollaisesta toiminnasta tulee. Hynynen herää hotellilta, mutta ei todellakaan tiedä miten on sinne päässyt. Myöhemmin Teräsvillan rumpali soittaa ja kertoo, että hän oli tilannut miehelle taksin. Kiitos siitä.

Holopainen on poistunut remmistä, miehellä on jotkut juhlat tänään. Suuntaamme siis Kauhajoelle normaalilla kokoonpanolla. Paitsi myös Tammi on joukosta poissa, hän on hakemassa itselleen uutta moottoripyörää. Arvatkaapa onko kyseessä japsipeli?

Perillä Kauhajoella eilisen illan huuruisuus alkaa selkiytyä. Havaitsemme, että kitarat ja bassot ovat jääneet Tavastian takahuoneeseen. Ammattilaiset ovat jälleen olleet liikenteessä. Ei muuta kuin hurja määrä puhelinsoittoja, ja keppejä metsästämään. Lopulta Kauhajoen Kasinon PA -toimittaja hankkii meille korvaavat soittimet Seinäjoelta. Hynynen rakastuu lainakitaraan niin paljon, että ostaa sen itselleen. Hongisto päättää vielä katsoa keikan yli miten Eko -merkkinen lainakeppi toimii. Miehellähän on samanmerkkisiä bassoja ja kitaroita jo ennestään.

Vietämme keikkaa edeltävää aikaa bussissa tarkkaillen paikallisten alkuasukasnuorten toimintaa. Parkkisen Sami, joka on ollut dokumentoimassa reissua videonauhalle eilisestä lähtien, käy kuvaamassa heimolaisia ja yllyttämässä heitä ajamaan kiivasta rinkiä "tunatuilla" autoillaan. Katselemme kun lapset hortoilevat kännissä tanssipaikan pihalla. Toteamme, että mehän voisimme olla kaikkien noiden 1500 nuoren isiä. "Luultavasti olemmekin", korjaa Sinkkonen.

Keikka hämmentää muusikon mielen. Basso ei soi ollenkaan, kaula on lyhyempi mihin Hongisto on tottunut ja hihnakin on niin lyhyt, että mies näyttää aivan siltä kuin olisi Pori Jazzissa soittamassa. Hynynen ja Sinkkonen repeilevät kesken keikan nauruun, kun näkevät miehen epätoivon. Hongisto näyttää aivan maansa myyneeltä ja soittaakin ihan pitkin reisiä. Hänen mielestään keikka on paskin ikinä, Hynynen ja Sinkkonen pitävät sitä perusvetona. Vähän on veto poissa, eikä viinakaan maistu, jotta sillä olisi saanut hommaa pirteämmäksi.

15 biisiä ja kamat kasaan. Pari voileipää huuleen ja pako Karjalaan voi alkaa.

Hynynen ja Sinkkonen nukkuvat koko matkan, Virtanen käy netissä jäljittämässä Hynysen uuden kitaran valmistusvuoden ja Hongisto vetää kevyet pleksit suruunsa. Paljastuu, että kitara on valmistettu 2003, nyttemin sen valmistus on lopetettu ja malliltaan se on Les Paul Voodoo.

No, mikä ettei! Vähän teinimeininki, kaulassa on pääkallo ja kaikkea, mutta jämptin tuntuinen se on. Vähän kuin olisi pitänyt rautakankea kädessä.

Vaikkapa mitä herkkä taiteilija mistään kangista voi voi tietää. Varsinkaan siitä mikä roikkuu lahkeessa. Käyttämättömänä.

MIKKELI, VAAKUNA CLUB YÖKERHO perjantai 10.6.2005
Herrat Tammi ja Hongisto olivat edellisellä viikolla uhanneet tulla Mikkeliin moottoripyörillä. Hynynen päätti pistää paremmaksi ja tulla polkupyörällä. Jätkät peruivat puheensa, mutta Hynynen ei. Aikaa tähän vähän yli sadan kilometrin matkaan menee viisi ja puoli tuntia. Ja siinä mies kerkeää pitämään kaksi puolen tunnin taukoakin.

Hynynen polkee suoraan Mikkelin torin kioskille, ja ostaa tölkin kaljaa. Maistuu pikkuisen hyvälle. Tämän jälkeen perse hellänä äänentarkastukseen. Meitä on etukäteen varoiteltu soittamaan vähän normaalia hiljempaa, koska Hotelli Vaakunan huoneet sijaitsevat keikkapaikan yläpuolella. Eihän me volumelle osata mitään tehdä. Yksi haastattelukin siinä hoidetaan jaloista. Sitten syömään ja saunaan.

Holopainen ilmoittelee itsestään tekstiviestillä. Mies kehuu olevansa Norjassa! Nightwish on tänään siellä keikalla Mötley Crüen kanssa. Siistii hei.

Mikkelin keikka on aika perusrutistus, ei huono mutta ei mitenkään loistokaskaan. Sinkkosella on vastoin tapojaan pieniä tempoheittelyitä, ja Hynysen demppikäsi meinaa hyytyä. Hongisto heittää osuutensa kunnialla.

Poistumme takahuoneeseen, jossa alamme ryystää raiderimme antimia. Baarin puolelle emme tänään kerkeä, sillä pakenemme heti kun tekniikka saa kamat autoon takaisin Karjalaan.

Hynynen ei muista kotimatkasta mitn. Iski väsy.