VALKEAKOSKI, WALTIKKA perjantai 28.10.2005
Kiertuehenkilökunta on taas entisellään. Virtanen on toipunut juoppohulluudestaan. Hongisto puolestaan ei, sillä mies saapuu vahvassa krapulatilassa keikkabussiin. Samalla mies miettii, että kukakohan perkele ajoi auton Tikkalasta Simpeleelle, hän kun ei muista muuta kuin ajon Simpeleeltä Lappeenrantaan. Hynynen hymyilee, kuulostaa nimittäin tutulta.

Tavara liikkuu perillä entiseen malliin. Velttoa lihaa roikkuu noin metrin korkeudella maasta. Poplaatikot siirtyvät kohteeseen, Waltikan tanssilattialle. Hynynen siirtyy baaritiskille, ja saa seuraansa tuopin. Käydään syvällinen keskustelu tyyliin: "Hei, olemmeko tavanneet aikaisemmin?" Vielä ei olla niin pitkällä alkoholismissa, että Hynynen kuulisi tuopin vastaavan.

Yllättäen saamme tiedon, että meillä on tänään lämppäri paikalla. Emme anna sen häiritä, sillä jätkät tarjoutuvat soittamaan tanssilattialla aivan omatoimisesti ennen kuin Virtanen ehtii sitä heille edes kovaäänisesti ehdottaa. Hyvä niin, sillä ei lavalle meidän rojujen lisäksi ketään mahtuisikaan. Hyvä jos edes me. Viimeiksi täällä ollessamme emme nimittäin mahtuneet, nuorempi Hynynen putosi lavalta kesken vedon. Alkoholilla oli tosin osuutta asiaan.

Äänentarkastuksessa vedetään Tuomittu ja Vuonna yksi ja kaksi. Hyvin kulkee. Siirrymme siis syömään, saunaan ja makailemaan huoneisiin.

Latinki keikkaa varten on hieman löysä Hynysen valuessa keikkapaikalle. Sitä ei paranna seikka, että takahuoneraideri vaikuttaa vähän köyhältä tänään. Emme jaksa marista asiasta. Vedämme omia eväitä raiderin lisäksi. Takahuoneen oven takana on naisia tyrkyllä, mutta sanomme heille ystävällisesti, että suksikaa vittuun. Täällä on aina sama juttu, ei hetken rauhaa. Takahuone on kaikkien omaisuutta. Se lisää aggressiota sopivasti juuri ennen keikkaa.

Valkeakosken alkuasukaskansa ei yllätä. Yleisön joukossa käydään kuulemma kolme tappelua, Hynynen ei tosin näe niistä yhtäkään. Soitto ja laulu maistuu nimittäin niin hyvälle, ettei tuollaisiin pieniin asioihin jaksa kiinnittää huomiota. Hynynen pistäytyy taas yleisön puolella Kuningas Mammonan aikana, ja joku ystävällinen sielu ostaa hänelle kaljan. Harmi, ettei mies ehdi juoda siitä kuin hörpyn. Erittäin hyvä keikka

Keikan jälkeen nautimme punaviinit pois kuleksimasta. Takahuoneeseen lentää harakka. Harakka sanoo kraak, kraak. Lisäksi hän kertoo, ettei ole mikään fani eikä bändäri, mutta haluaisi istua hetkeksi juttelemaan. Purskahdamme nauruun. Hynynen kysyy, että arvaapa monta kertaa me olemme kuulleet tuon. Tekeekö keikkailu kyyniseksi vai realistiksi, vai ovatko ne lopulta saman asian ilmentymiä, sitä sopii kysyä?

Istumme aikamme, sitten Hynynen päättää lähteä huoneeseensa. Aamulla hän kuulee, että hänen poistuttuaan oli poistunut nainenkin. Pikkuisen läpinäkyvää. Ja miksei Sinkkosen tai Hongiston seura muka kelpaa, nehän ovat huomattavasti parempia sängyssäkin? Puhun kokemuksesta.

Jätkät käyvät kolkuttelemassa alakerran baarin ovea, mutta turhaan. Hotelli ja sen baari on tyhjä. Tyhjä kuin tyhjyys

NIVALA, PUUSTELLI lauantai 29.10.2005
Hynynen kävelee bussille aamulla kymmenen aikaan. Siellä istuvat herrat Hongisto ja Tammi. Tunnelma bussissa on hilpeä. Hilpeä kuin hilpeys.

- No, jätkät. Menikö myöhään?

Tammi ja Hongisto alkavat hihittää sairasta naurua. Hynynen ei ymmärrä. Hän istuu alas ja toljottaa ulos tyhjillä, haikeilla silmillään. Hetken poikien jutustelua kuunneltuaan hän ymmärtää.

- Vittu, jätkät ei ole edes kerenneet nukkumaan vielä!

- Aivan, kuittaa Hongisto.

Pian jokainen valuu omaan soppeensa nukkumaan. Näin meneekin koko matka. Nivalassa ilmenee, että osa PA:sta on paskana. Joudumme virittelemään osan monitoreista PA:n yläpääksi. Virtanen saa aikaan siedettävän soundin. Soitamme äänentarkastuksessa mm. Piirin. Tunnelma on hyvä.

Kirjoitamme keikkamyyjällemme Korhoselle "terveisiä Suomesta" -kortin. Juomme parit kaljat, syömme ja valumme saunaan. Sen jälkeen huoneisiin torkkumaan.

Takahuoneraideri on päin persettä tänäänkin. Kori kaljaa ei oikein riitä, sitä paitsi kalja ei ole maitilla yhtään. Hynynen valitsee Jaloviinan, vaikkei siitä enää pidäkään. Pakon edessä sekin näyttää uppoavan tuohon janoiseen maaperään.

Musiikki hiljenee. Kävelemme tiskin kautta lavalle, käymme tilaamassa lavajuomat suoraan sieltä. Baari on aivan tukossa, ja joudumme odottelemaan juomiamme hyvän tovin. Samalla saamme käydä mielenkiintoisia keskusteluja alkuasukkaiden kanssa.

- Vittu, sie oot se Hynynen. Hei, millä biisillä te tänään aloitatte? Kerro! Hei, kerro nyt. Millä biisillä te aloitatte? Kertosit nyt. Sie oot kyllä ihana. Mikä on eka biisi? Toivottavasti joku ihana. Vittu, hei kaikki, täällä on se Hynynen.

Saamme juomat viimein ja lompsimme lavalle. Vedämme aivan helvetin loistavan keikan. Joku pojankoltiainen huitaisee Hynystä nyrkillä naamaan kesken yleisön joukossa seikkailun, mutta se ei paljon menoa haittaa. Nyt nimittäin kulkee. Bändi on vedossa.

Olemme sen verran innoissamme, että pistäydymme vain pikaisesti takahuoneessa ja tulemme sen jälkeen baarin puolelle nauttimaan alkoholituotteita. Niitä keretään nauttimaan tehokkaasti tunnin verran, kunnes on aika lähteä kohti Karjalaa.

Hynynen vetää kotimatkalla itsemurhakännit. Omat jalat eivät meinaa kantaa miehen valuessa aamulla kahdeksan hujakoilla kotiin.

TURKU, KÅREN perjantai 4.11.2005
Tammi hakee Hynysen aamupäivästä. Odottelemme keikkabussia, jälleen kerran, Simolantien Nesteellä. Seisomme pihalla ja hörpimme aamukaljat. Jätkät ovat myöhässä kuten aina.

Holopaisen Tuomas on mukana näillä kahdella viimeisellä keikalla. Jälleen näkemisen riemua on siis ilmassa. Mies kertoo matkalla Turusen erottamisen jälkeisistä tappouhkauksista, ja muista sairaista kirjeistä, joita hän on saanut. Emme tiedä itkeä vaiko nauraa. Teemme kumpaakin.

Nappaamme Hirnin Jounin Helsingistä matkaan. Hän lähtee soittelemaan levyjä näille kahdelle viimeiselle keikalle. Se on tarpeellista varsinkin Lapualla, sillä Pohjanmaalla keikkojamme lämmitellään yleensä kaikenmaailman Hausmyllyillä ja Raptoreilla. Se peli saa nyt riittää. Samalla jätämme PA:n Helsinkiin, sillä emme ehdi palauttaa sitä sunnuntaina. Silloin lähdetään Riikaan rentoutumaan. Kahden viimeisen keikan PA otetaan paikan päältä tai jostain. Vitustako minä tiedän? Minä olen vain taiteilija.

Turun äänentarkastus tehdään pitkän kaavan kautta. Palauttelemme mieleen ne biisit, joissa Tuomas on mukana, vaikka hän kertoo niiden olevan kyllä hallussa. Meille se ei ole niin itsestäänselvyys. Soitamme niitä siis läpi ja toteamme, että se on itsestäänselvyys. Virtanen vaikuttaa olevan erittäin tyytyväinen soundiin. Käymme kuuntelemassa sitä itsekin äänentarkastuksen aikana, ja helvetin hyvältähän se kuulostaa. Pakko myöntää itsekin. Miten soitto- ja laulutaidottomat ihmiset voivat kuulostaa näin hyvälle?

Hotellille ja saunomaan. Takaisin keikkapaikalle. Alkaa armoton valmistautuminen. Eli istumme hiljaa paikallamme ja katselemme seiniin. Ja juomme valkovenäläisiä. Pullo kossua hujahtaa noin sekunnissa.

Keikka tärähtää jonnekin kaikkien aikojen top 5:teen ihan saletisti. Vedämme Tuomaksen kanssa kymmenisen biisiä, ja viisi keskenämme. Mukana on Rautaportti, Siemen alla routaisen maan, Satu peikoista, Syli (pitkästä aikaa), vittu, vaikka mitä. Ihan mahtava meininki. Hynynen juoksee jälleen yleisön seassa, tällä kertaa venytyksen kohteena on Sylin loppuriffi. Ja Hongisto käy tilaamassa kesken biisin tuopin kaljaa.

Eipä siinä ihmeempiä. Juomme takahuoneen tyhjäksi ja valumme pihalle. Tilaamme taksin ja menemme baariin. Normi-ilta. Paitsi jotkut vitun akat vievät Hynysen istumapaikan, kun mies on hakemassa salmiakkikossua ystävilleen. Vähän tapoja, saanko pyytää.

LAPUA, QMAA lauantai 5.11.2005
Aamu menee istuessa jossain kebab-mestassa Turun keskustassa. Siellä istuessaan Hynynen kokee järkyttävän näyn. Kari Tapio sauvakävelee baarin ohi ja tuijottaa hetken aikaa Hynystä silmiin. Hynynen painaa kuninkaan edessä katseensa alas.

Helvetin pitkä matka Lapualle menee nukkuessa ja ristikoita täytellessä. Loppumatkasta Holopainen tarjoilee jotain eksoottista, Islannista tuotua viinaa, joka maistuu yskänlääkkeen ja salmiakkikossun risteytykseltä. Nam.

Holopainen soittaa äänentarkastuksessa Bon Jovin Runawaytä. Emme osaa liittyä tähän. Vedämme siis pari omaa biisiämme ja suuntaamme hotelliin saunaan. Sen jälkeen hetki makailua ja sivistynyttä keskustelua paikalle saapuneen keikkamyyjämme Korhosen kanssa. Puhumme perseseksistä ja nyrkkinainnista. Korhosella on kokemuksia molemmista. Ilmankos hän onkin Vuoden keikkamyyjä.

Normaalia odottelua takahuoneessa. Hirn laittaa alkunauhaksi Exploitedin Troops of Tomorrowin. Sen jälkeen veto, jonka alussa Hynynen lupaa, ettei puhu tänään sanaakaan panostehtaan räjähdyksestä. Keikka alkaa siis kommentilla "mitäs RUUDINKEKSIJÄT?", ja jatkuu tyyliin "seuraava, suorastaan RÄJÄHTÄVÄ kappale on nimeltään...". "Onpa RÄJÄHTÄVÄ tunnelma täällä..." jne. Noin neljä ensimmäistä biisiä menee näissä tunnelmissa, mutta sitten päätetään käydä asiaan ja vedetään loppukeikka asiallisesti. Niin asiallisesti, että siitä tulee yksi syksyn parhaista vedoista. Mahtava tunnelma, ja yleisö lämpenee viimein Pohjanmaan parhaaksi (Nivalan Puustellin ohella) koskaan. Ja taas Hynynen löytää itsensä miksauspöydän luota kuuntelemasta toimintaa kesken biisin. Näin siitäkin huolimatta, että Tammi on ennen keikkaa uhannut käydä väkivaltaiseksi jos näin käy. Se teettää nimittäin miehelle ylimääräistä työtä, miehen pitää seurata silmä kovana, että hippi selviää alkuasukkaiden kynsistä ehjin nahoin.

Keikan jälkeen totaaliset lärvit. Ensin baarin puolella sitten takahuoneessa. Holopainen leikkii lentokonetta ja laskeutuu mahalleen pöydälle, joka on täynnä tyhjiä pulloja. Takahuone jää aika ilkeään kuntoon meidän lähtiessämme. Pyydämme kiltisti anteeksi, ja onneksi henkilökunta ymmärtää. Kyllä viimeisen keikan jälkeen saa vähän irroitella.

Ja hölmöily jatkuu saunatiloissa, jossa nahkavyö laulaa ja kettingit helisevät. Teemme läskikasoja. Hynyseltä murtuu varvas. Hynynen oksentelee. Hongisto pieksää Hirniä nahkavyöllä perseelle niin että veri lentää. Joku viskoo tyhjiä viinapulloja seinään. Takkahuone on kuin pommin jäljiltä lähtiessämme sieltä huoneisiin.

Aamulla näky on niin hurja, että Hongisto antaa siivoojalle vähän ylimääräistä vaivanpalkkaa. Rahan muodossa tällä kertaa. Tällainen toiminta ei ole ollenkaan meidän tapaistamme, ja aamulla jokaista tuntuu hieman hävettävän.

Sitten kohti Pirkkalaa ja sieltä lento Riikaan. Se reissu ei ole painokelpoista tavaraa, joten tyytykää kuviin. Ja näihin lyhyisiin tunnelmakuvauksiin:

Hynynen ja Hongisto saavat uuden nimen: Maksan veljekset (Brothers in Liver)

Kun paikalliset kysyvät keitä olemme ja mistä tulemme ovat vastaukset tätä luokkaa:

- Olemme ruotsalaisia alkonautteja

- puolalaisia gynekologeja

- ugandalaisia diktaattoreita

- norjalaisia hammaslääkäreitä

- pillupiipareita (herkuttelemme ajatuksella, että Holopainen kävelee kaupungista pilliä soittaen ja kaikki naiset seuraavat)

Nimeämme Riikan Titsvilleksi. Ja kerkeämme harrastaa myös urheilua. Keksimme uuden judoliikkeen, hynymin. Kolmantena päivänä on niin kova krapula, että katsomme hotellimme DVD -arkistoista löytyneen Bambin hotellin oleskeluhuoneessa ja purskahtelemme itkuun. Respatädillä on hauskaa.

Hynysellä on pieniä ongelmia kävellä neljä päivää ympäri Riikaa murtuneella, täysin mustalla varpaalla. Se on loistava tekosyy olla kävelemättä. Hän istuu baarissa.

Mutta tämä tästä. Tässä vaiheessa täytyy kiittää teitä kaikkia, jotka ovat kiertäneet mukana. Ja myös teitä, joille yksi kerta on riittänyt. Ja niitä joille se yksikin kerta on ollut liikaa. Nyt huilataan hetki, kassellaan keväällä lisää.

Tai huilataan ja huilataan. Hynysellä on jo toista kymmentä uutta biisiä kasassa. Ja lisää tuntuu tulevan jatkuvasti. Vanha linja jatkuu siis. Aina tulee kun pyllistää.

Jouni Kalervo Hynynen 18.11.2005 klo 00:15