Rakkaat lapset. Nyt jää kesän viimeiset keikat raportoimatta. Se johtuu siitä, että taiteilija on niin väsynyt. Ei ole mitään sanottavaa. Aivan poikki. Finaalissa. Harventunut hammaskalusto louhii väsyneenä patonkia, eikä punaviini meinaa mennä alas, se valuu kuolan mukana suusta rinnuksille. Lähdetään siis syksystä liikeneeseen, uutena ihmisenä, puhtaalta pöydältä. Ja uudella, helvetin hienolla kannettavalla tietokoneella keikkabussissa kirjoitellen. Onpa jotain järkevää tekemistä täällä näiden muiden apinoiden runkkailua katsellessa ja korinaa kuunnellessa.

Marraskuun puolivälissä lähdetään studioon. Pyrin kirjoittamaan studioraporttia aika reaaliajassa. Jos se nyt ketään kiinnostaa. Kassellaan.

Kiteytän kesän 4 viimeistä keikkaa lyhyesti näin. Jos sekään nyt ketään kiinnostaa.

KUOPIO, PUIJONSARVI torsai 29.7.2004
- Baarikeikka pitkästä aikaa. Happi loppuu ja Hynynen oksentelee kesken setin rinnuksilleen. Encoreitten jälkeen suoraan lavalta yleisön sekaan ja baaritiskille, jonne Jani on väkivalloin raivannut tilaa. Tyhmä liike, Hynynen ei ensimmäisen tunnin aikana pysty juomaan mitään, olo on niin huono ja naiset häiritsevät “annatsie miun äidille/kaverille nimmarin” -jutuillaan. Myöhemmin yöllä oksentelua hotellin ikkunasta, saksalaisen naisen pää ilmestyy kerrosta alempana olevan huoneen ikkunasta huutaen: “Was?”. Hynynen siihen: “Was has du gegen Hankkija?” Vastausta ei tule. Kaikki saksalaiset pitäisi tappaa kostoksi Lapin tragedialle. Keikka sinällään oli hieman keskinkertaista parempi.

PIHTIPUDAS, SAAPASJALKAYÖT perjantai 30.7.2004
- Yhteiskeikat Mokoman kanssa ovat aina tuhoisia. Niin tälläkin kertaa. Mokoman keikka päättyy siihen, että KT käy kaappaamassa Hyrkkään rumpusetin takaa. Oma keikka menee helvetin hyvin sateesta huolimatta. Hyvä yleisö, ja mahtava Dex viihteen ylläpito. Se tarkoittaa sitä, että kaikki muu on kohdallaan paitsi keikkaliksa. Silti Hongisto heittelee alkuyöstä hotellin parvekkeelta kolikoita alhaalla oleville ihmisille huutaen samalla: “Köyhät!”

ANKKAROCK perjantai 31.7.2004
- Vantaa on veden vallassa, hurjat tulvat. Meidän setin aikanakin sataa kaksi kertaa. Tervasaaren kesäteattterin mahtava alustus ennen keikkaa. Keikka on hyvä, hyväntuulinen ja rento. Merimaa hommaa taksin ja hotellinkin, josta suuri kiitos. Muuten olisi maalaispojat olleet taas ihan eksyksissä suurkaupungin humussa.

LAPPEENRANTA, LINNOITUKSEN YÖ lauantai 7.8.2004
-Vaikein kotikeikka koskaan, jengi tuijottaa suut auki. Suorituksena hyvä, fiilikseltään ihan paska. Kesän päättäjäiset vietetään Saimaalla seilaten ja jossain vitun luonnossa kokkaillen. Siinä meneekin pari päivää.

 

MOTIVEISSÖN, MOTIVEISSÖN -KIERTUE syksy 2004

LEHTIÄ ILOSAARESSA tiistai 14.9.2004
Homma on hakusessa. Olemme olleet yli kuukauden “lomilla”. Tosin meidän tapauksessamme lomailu on hyvin venyvä käsite. Hynynen on käyttänyt ajan uusien biisien tekoon ja viimeistelyyn, ja välillä niitä on sorvattu kimpassa kämpillä kuntoon. Totuus on siis, että lomaa vietettiin lopulta vain viikko.

No, mutta keikkalomaa oli yli kuukausi ja se tuntuu kropassa. Mihinkään ei koske, suurin osa läskistä ja alkoholin tuomasta nesteestä on poistunut ruumiista. Se on mahtava tunne.

Tauko tuntuu myös jännityksenä. Pelottaa aivan vitusti hypätä bussiin ja suunnata kohti Joensuuta, vaikkakin tiedossa on, että eihän siellä ole kuin tuttuja. Sama kun menisi kotiin. Mutta totuus on se, että vanhoja biisejä ei ole soitettu aikoihin, vain uusia on hierottu. Menemme siis Joensuuhun “treenaamaan” ja palauttamaan keikkakuntomme ennen syksyn viikonlopputurnajaisia. Toteamme, että se on niille umpikieroille karjalaisille ihan oikein.

Kuuntelemme matkalla imatralaisen suuruuden, Henry K. Rockin demoa. Biisi nimeltään Naiseni pillu vetää ukot aika hiljaiseksi.

Olemme perillä joskus iltasella. Killer soittaa juuri, kun valtava bussimme, Neuvostoliitto, lipuu alueelle. Emme vaivaudu ulos kuuntelemaan, mökötämme sisällä autossa ja tarkkailemme sateista juhla-aluetta. Näyttäähän siellä muutama teini rypevän. Ja muutama vanhempikin. Monilla on yllään hassun värisiä haalareita.

Teemme pari haastattelua jaloista pyörimästä. Hynynen nauttii punkkua, Hongisto kaljaa ja Sinkkonen raapii kiveksiään.

Lavalle mennessä jännittää aivan osmona. Tuntuu siltä, kun olisimme olleet poissa keikoilta sata vuotta. Mutta heti ensimmäisestä soinnusta lähtien kone lähtee täydellä voimalla käyntiin. Vetäisemme pimenevässä illassa karjalan alkuasukkaille varsin kelvollisen keikan. Hynynen rääkyy taas loppukeikasta kuin tapettava sika, mutta siihenhän yleisö on jo tottunut. Ääni tulee jos on tullakseen, sävel löytyy jos on löytyäkseen.

Hynynen ja Hongisto tekevät yllättävän päätöksen. He alkavat kiskoa alkoholituotteita. Samalla käydään katsomassa minuutin verran suht valmista pätkää Samin ja Jaskan tekemästä Kultalusikka ­videosta. Näyttää helvetin hyvälle, vaikkakin on omistuista tehdä videota, kun tietää ettei sitä kuitenkaan missään koskaan näytetä. Motiveissön, motiveissön!

Olisi muuten ehkä hienoin kohteliaisuus ja uran kohokohta, jos KT ­video näytettäisiin joskus Poliisi ­TV:ssä. Mitenköhän se olisi mahdollista? Ehkä “Tutustukaa rikolliseen toimintaan” ­nimikkeen alla.

Tai ehkä vain pitäisi toimia niin kuin me yleensä toimitaan. Ei muuta kuin pokaamaan Raija Pelli. Ei helvetti, joku raja se on meilläkin.

ESPOO, TAPIOLA GARDEN perjantai 24.9.2004
Matka pääkaupunkiseudulle menee katsellessa Mikko Niskasen Kahdeksan surmanluotia ­elokuvaa. Se on wittu PARAS! Kaukana ameriikan meiningistä.

Saavumme Espoon Tapiolaan joskus iltapäivällä. Vittu, mikä betonihelvetti. Vahvaa Neuvostoliiton tuoksua ilmassa. Ja 70-luvun.

Normaalia ajan tappoa. Tekniikka kasailee kamoja, Hynynen vaihtaa kielet kitaraansa, ruokailu ja soundcheck, jota viihdyttää joku paikallinen, täydessä hönössä oleva, selvästikin vanha humppamuusikko kuuluvin “hei Hynynen, kato tänne!” ­huudoin. Ja Hynynenhän katsoo. Ja vaihtaa alkuasukkaan kanssa muutaman sanan. Ugala bugala.

Hotellihuoneessa Hynyseen ja Hongistoon iskee ripuli. Paska lentää, kylmä hiki valuu. Epäilemme sen johtuvan raskaan demosession jälkilöylyistä, kunnes kuulemme, että myös Janilla on sama vaiva. Ja Sinkkosellakin lentää paska, mutta niinhän sillä lentää aina. Sitä on siis syöty jollain huoltamolla jotain epämääräistä. Tai sitten Espoon porukka yrittää myrkyttää meidät.

Jouni Hirn, toiminttajanrenttu suoraan helvetistä, tulee paikalle ja esittelee kuvia Kiinan reissultaan. Mies oli siellä kuukauden luomassa kontakteja meidän tulevaa Kiinan kiertuetta varten. No, joo. Oikeasti se oli lapsipornoreissu.

Ennen keikkaa pari lasia punaviiniä ja sitten huutamaan. Keikka menee kannikat yhdessä seistessä, orava kurkkii nimittäin koko vedon ajan kolostaan. Bändi näyttää varmaan aivan joltain vitun tilataideteokselta.

No, se menee kuitenkin hyvin. Espoon porukka on äänekästä ja sitä on paljon. Porukkaa käy lavallakin, ennen kuin Jani alkaa kovin ottein viskelemään hulluja pois. Jotenkin tuntuu siltä kuin olisimme jossain Pohjanmaalla, vaikka ollaan näinkin lähellä Helsingin kermapersemestoja. Tämä käy selväksi myös keikan jälkeen kun käymme jututtamassa paikallisia baarin puolella. Jani joutuu jälleen hommiin, tällä kertaa toimimaan Hynysen henkivartijana. Ilmakitaraa soittava, ilman paitaa hengaileva, puhelinkopin kokoinen alkuasukas sentin päässä Hynysen kasvoja on nimittäin yön hämärässä aika pelottava näky.

Saamme sympaattisen lapun takahuoneeseen. Eroottissävytteinen viesti “Te ootte tosi sexy ja hot, nähdään respassa klo 02,36” ei johtanut toimenpiteisiin. Tällä kertaa. Sen sijaa katsomme aikamme kuinka joku paikallinen hurja yrittää kiivetä hotellihuoneemme parvekkeelle viinan ja rokkityyppien älykkään seuran toivossa. Hynynen tipahtaa jätkien nauruun ja kiipeilevän äijän helvetilliseen ähinään.

KUOPIO, KUOPIOHALLI lauantai 25.9.2004
Hynynen tapaa todella leipääntyneen kaupan kassan aamiaisreissullaan. Nuori pimu kikattelee, hörppii kokista ja tekee töitä kun muistaa Tapiolan S-marketissa. Hullu. Tai sitten hänkin kuuluu Motiveissön ­kerhoon.

Matka Kuopioon on ihan vitun pitkä. Se menee 6. aisti ­elokuvan parissa. Ihan vitun hyvä, Hynynenkin lähes innostuu, vaikkei Amerikan ihmemaasta hyvää viihdettä yleensä tulekaan. Autoja sen sijaan tulee. Ford on nimittäin PARAS!

Olemme Savossa joskus kahdeksalta. Riennämme heti syömään. Hynysen serkku saapuu paikalle, ja riennämme saunomaan. Saunassa törmäämme Alangon Iliin, joka veljensä kanssa käymässään puhelussa haukkuu meitä rock-tähdiksi. Jos mies tietäisi missä kunnossa Hynysen hermot on, hän ei tekisi niin.

Soittoaika on jotain aivan käsittämätöntä. Se on 02.35. Perkele, että on vittumaista odotella, ja pitää itsensä soitttokunnossa. Lopulta teemme johtopäätöksen, ettei yleisöstä kuitenkaan kukaan ole hereillä siihen aikaan, voimme siis huoletta juoda muutamat saunalonkerot. Näin tehdään. Tekniikan ­ lähinnä Viltsun ­ lanseeraama motiveissön ­huuto raikuu hotellin käytävillä.

Kello on puoli kaksi kun valumme keikkapaikalle. Neljä ruusua vetää settiään, me haemme muutamat kaljat ja alamme valmistautua omaamme. Jostain syystä jännittää poikkeuksellisen paljon.

Ja jännittää yhä kun astelemme lavalle. Kädet tärisee. Sali on täynnä. Kai ne jotain odottaa kuitenkin, koska näyttävät yhä olevan tolpillaan. Pakkohan tässä on täysillä yrittää vittumaisesta soittoajasta huolimatta.

Ja meneehän se suhteellisen hyvin, vaikka Älö heitteleekin Hynystä lavan takaosasta erilaisilla esineillä ja Hynysen ääni ei oikein meinaa kestää ja sanat meinaavat varsinkin Minä olen ­biisin aikana kadota. Nämä ovat kuitenkin pieniä vastoinkäymisiä Hongiston ja Sinkkosen häikäisevän taituruuden varjoissa.

Yhdet encoret (muistaakseni) ja takahuoneeseen juomaan viinaa. Hynynen käy vähän oksentelemassa. Oksennuksen maku huudotaan suusta Leijonalla ja Jaloviinalla. Varmuuden vuoksi tätä desinfiointia jatketaan aamuun asti meidän hotellihuoneella, johon kokoontuu lähes puolet Joensuun väkiluvusta. Ja muutama hurja myös Helsingistä. Ja yksi Iisalmesta.

Vuosisadan rapelo kotimatkalla. Ei enää koskaan viinaa.

VAASA, HULLU PULLO perjantai 1.10.2004
Paitsi tänään. Vaasa on nimittäin aina ollut meille helvein hyvä keikkamesta. Ja hyvä keikka tarkoittaa lähes aina hyviä kännejä. No, mikä ettei!

Kotiteollisuus ­tuotteet ovat tehneet paluun. Paitoja ja muuta krääsää saa taas, Jani myy. Katsotaan miten homma lähtee käyntiin.

Odotteluaika menee nukkuessa ja telkkaria tuijotellessa. Paikka on jo aivan tukossa kun valumme paikalle. Paitoja menee mukavasti, ainakin alkuasukkaat käyvät kovasti niitä hypistelemässä. Vaasalaisia kiinnostaa ilmeisesti erilaiset kankaat. Hulluja.

Keikka on vitun hyvä, vaikkakin Hynysellä on vaikeuksia löytää oikea sävel lauluunsa. Harvinaisen suuria vaikeuksia siis, pienet vaikeudet tällä saralla ovat arkipäivää. Mutta Vaasan yleisö on mahtavaa tälläkin kertaa, eikä niitä pienet seikkailut laulumaassa tunnu haittaavan. Kukaan ei ainakaan uskalla tulla asiasta valittamaan.

Keikan jälkeen saunaan ja Janin avuksi myymään paitoja. Eihän siitä mitään tule, kaikki juuttuvat vain juttelemaan ja mankumaan nimmareita kun seistä jökötämme tiskin takana. Paitamyynti tyrehtyy täysin. Päätämme keskittyä alkoholiin.

Teemme sen ansiokkaasti. Hynynen oksentelee jälleen ja puhuu kieliä hotellilla. Paska hotelli, miehessä ei ole vikaa tietenkään.

LAPUA, QMAA lauantai 2.10.2004
Krapula hellittää vasta illalla soundcheckissä. Itse asiassa sen jälkeen tulee valtavan hyvä olo. Ei muuta kuin pilaammaan tämä harmonia, tuoppi huulille ja hotelliin saunomaan.

Huomaamme, että Karmilan tekemiä sinkkuja on virallisella listalla top 20:ssä peräti viisi kappaletta. Kultalusikka on toisena. Otamme tiedon ilolla vastaan. Joku vitun Nightwish on kuulemma ykkösenä. Never heard.

Ilta menee makaillessa ja katsellessa laatuelokuvaa. Vain muutaman dollarin tähden tulee telkkarista, ja Hynystä oikeasti harmittaa lähteä kesken elokuvan keikkapaikalle.

Kuulemme paikan isännältä, että lähiseudulla soittaa tänään Popeda, Mokoma ja Osmo´s Cosmos. Laatuviihdettä Pohjanmaalla siis. Lyömme hanskat tiskiin. Olemme varmoja, ettei meitä tule katsomaan kukaan. Luulemme väärin. Paikka on tukossa.

Soitto kulkee jälleen, setti on lähes sama kuin eilen. Välispiikit eivät ole, tulee heitettyä aika ala-arvoistakin läppää mm Lapuan ammustehtaan räjähdyksestä. Tästä käydäänkin parin paikallisen kanssa kovaäänistä keskustelua keikan jälkeen. Mutta tällaista se on, kun meidät tilataan paikalle. Aina on suuri vaara pahoittaa mielensä.

Anteeksi en siis pyydä. Keikka oli hyvä, se riittäkööt.

Yöllä kotiin, matka menee ryypätessä, kunnes sammumme. Oletteko yllättyneitä? Jostain syystä minä en ole. Deja vu.

LAPPEENRANTA, DORIS NIGHT perjantai 8.10.2004
Aloitan yllätyksellä. Hynysellä on hirmuinen krapula. Tai oikeastaan voimme puhua kännistä. Uuden saunan sisäänajo serkkupojan kanssa oli jatkunut saunakaljoineen, sikareineen ja viskeineen pitkälle aamupäivään.

Sen huomaa myös krapulapeikko, joka jahtaa kärsivää Hynystä pitkin Doriksen yökerhoa ennen soundcheckiä. Vituttaa.

Tämä on ensimmäinen kerta kun olemme Lappeenrannan Doriksessa. Hämmentävää. Yleensä täällä käyvät vain Tommi Läntiset ja muut, jotka ovat hieman meitä enemmän aikuiseen makuun. Kuulummeko mekin jo tähän sarjaan? Wittu, ei.

Hyvä soundcheck vie krapulan. Ville laittaa vitsimielessä hirttoköyden roikkumaan esiintymislavalle. Se näyttää aivan helvetin hyvälle. Päätämme jättää sen paikalleen.

Ruokailun ja bonuksien kinuamisten jälkeen Hynynen ja Hongisto suuntaavat hotellin saunaan ja uima-allasosastolle lonkerot ja keskioluet eväinään. Aika menee rattoisasti altaassa lilluessa. Veden pintaan jää rasvainen kalvo, jossa kelluu muutama häpykarva.

Takahuoneessa on asialliset tarjoilut. Tunnelma on leppoisa. Jostain syystä tuntuu, että tänään homma on hyppysissä. Ja onhan se. Heitämme parhaan keikkamme Lappeenrannassa koskaan. Soitto on tiukkaa ja tunnelma pysyy loppuun asti leppoisana, vaikka Hynynen mesoaakin Saattoväen lopussa haluavansa kuolla. Siellä ei siis huuudettu “huora”, niinkuin jossain keikka-arviossa väitettiin. Eihän Hynynen puhu rivouksia.

Onnistuneen keikan jälkeen onnistuneet kännit. Hynynen heittelee kotipihallaan taksikuskille kaksikymppisiä viiden jälkeen aamulla tyyliin “osta vaimolles jotain kivaa”.

Jani vie Hongiston taksilla Hongiston vanhempien kotiin (kyllä, hirviölläkin voi olla äiti ja isä) paikalliselta prätkäklubilta joskus puoli seitsemän jälkeen. Mies kaatuu naamalleen nurmikolle. Jani heittää Hongiston kannettavan tietokoneen miehen perään ja huutaa portailla seisovalle, hirvimetsälle lähdössä olevalle isä-Hongistolle:
- Tällanen löyty, palautan alkuperäiseen osoitteeseen.
Tarinan mukaan Hongistot käyvät aika tulenkatkuisen keskustelun keittiön pöydän äärellä tapahtuman jälkeen. Poika kuulee kunniansa, vaikka muka miehen iässä jo onkin. Janin puolestaan pyytäessä taksilta kuittia kotipihallaan toteaa kuski:
- Haista sinä vittu, soitan poliisit!
Jani poistuu niskat köyryssä kotiinsa. Lappeenrannan taksimiehet taitavat asiakaspalvelun salat.

HELSINKI, NOSTURI lauantai 9.10.2004
Aamu alkaa vakuuttavasti. Hynynen keräilee kaksikymppisiä kotinsa pihan kuralammmikoista viime yön - tai aamun oikeastaan - jäljiltä. Hongisto laitttaa viestin, että nähdään Doriksen aulabaarissa lonkeron merkeissä. Ei muuta kuin taksi alle ja paikalle. Tällä kertaa Hynynen ei levittele seteleitään taksista poistuessaan. Taksikuski näkee bussimme hotellin edessä ja kysyy, että onko täällä tänään joku bändi. Hynynen vastaa, että kaikki tuollaiset rokkihipit pitäisi ampua.

Jätkät lastaavat siis bussia Doriksen edessä. Kerkeämme vetää ne hätäiset lonkerot. Tämän jälkeen Hynynen tipahtaa bussiin. Hongisto soittelee bussissa humalaisia puheluita ympäri Suomen. Samalla tulee varattua hotellihuoneet, paikkana toimii vanha kunnon Helka.

Soundcheckit ja ruokailut menevät vanhalla rutiinilla. Riennämme makailemaan hotellihuoneisiimme, rohkeimmat käyvät jopa suihkussa. Tapaammme tuttuja ja hörpimme kaljaa. Otamme taksin ja suuntaamme Nosturiin. Hörpimme lisää kaljaa. Soitamme keikan, johon Hynynen on erittäin tyytyväinen, Hongisto ja Sinkkonen eivät niinkään. Miehiä väsyttää. Mutta väittäisin, että huomattavasti keskimäärätistä parempi veto silti. Mutta ei ehkä niin hyvä kuin edellisenä iltana kotona Karjalassa. Paitsi Pikku-Ville on sitä mieltä, ettei tällä kiertueella parempia valoja enää voi tulla. Kauniin naisen läsnäolo tekee kuulemma ihmeitä.

Kukahan sillä on ollut siellä? Esa Pakarinen JR?

Vittu, mitä säätämistä. Juomme alkoholia Nosturin takahuoneessa pitkälle yöhön. Tilailemme taksia ja sirrymme Manalaan. Hynynen tapaa Hissu Hietalahden. Sovimme, että Kotiteollisuus tekee jätkien seuraavaan sketsihelvettiin yhden räväkän hevipunk-biisin.

Kaikkea sitä tulee kännissä sovittua saatana.

LAPPEENRANNAN URHEILUTALO maanantai 11.10.2004
Soundcheck klo 10 aamulla. Ei hippi ole tottunut tällaiseen. Muutennkin kattaus on omituinen. Soitamme jonkun vitun Kapasiteettiyksikön jälkeen teineille ja soittoaika on joskus yhden jälkeen iltapäivällä.

Kuuntelemme kuinka lökäpöksyt osaavat ottaa yleisönsä. Jengi laulaa mukana ja elää myötä tiukkapipojen toiminnassa. Tässä yhteydessä tiukkapioisuudella viitataan lähinnä ulkonäköön, muutenhan nämä räppärit tuntuvat olevan helvetin rentoa ja mukavaa porukkaa. Mutta senhän Hynynen tiesi jo ennestäänkin. Tuntuu siltä, että näillä lökäpöksyillä on enemmän asennetta kuin monella nykyajan rokkarilla.

No, keikkahan on semmoinen. Hynynen vittuilee isohkolla kädellä. Aluksi teinejä naurattaa, mutta loppukeikasta ei enää. Soitto sinällään kulkee hyvin oudosta, tuijottavasta tunnelmasta huolimatta. Teknisesti tämän syksyn parhaita vetoja.

- Seuraava biisi on Kuningas Clerasil, eiku Kuningas Mammona. No, sori-i-i-i-i-i-i.

TAMPERE, K.L.U.B.I. perjantai 15.10.2004
Bryssel kaupallinen lämmittelee tänään! Ja samassa paikassa, jossa me nähtiin ne livenä joskus 90-luvun puolivälissä kun olimme tekemässä Hullu ukko ja kotiteollisuus ­levyä ja tajusimme, että myöhän ollaan ihan paskoja. Paskoja myö ollaan yhä, ehkä jopa paskempia kuin silloin, mutta nyt itsetunto on jokaisella kohdallaan

Mukavaa askartelua soundcheckin ja ruokailun maailmassa. Klubin lava tuntuu taas aivan helvetin hyvältä. Jostain syystä täällä on aina saatanan mukava lavasoundi. Johtuu varmaan siitä, että täällä soitto ja laulu tulee aina kovaa.

Hotelliin saunomaan. Tämän jälkeen Hynynen lähtee parin hipin kanssa baariin. Paikalla on Diablo ­porukkaa ja toimittaja Isoaho, joka on aikaisemmin päivällä ajeluttanut meitä ympäri Tamperetta hienolla Taunuksellaan, jossa on mm. Stray Catsin, Motörheadin ja Kotiteollisuuden nimmarit.

Wittu, kaiken maailman hipit kyselevät harvoja vapaahetkiään viettävältä Hynyseltä ilmaista pääsyä Klubille. Hynynenhän on niin vitun mukava mies kaikille, että lupaakin pari nimeä vieraslistalle laittaa. Helvetin ruman näkösiä jätkiä vielä. Tulkaa vain kaikki ja viekää spermatkin pesästä! Se ei haittaa, meillä on kyllä varaa.

Takahuoneessa rauhallista kaljottelua. Hynynen käy katsomassa pari biisiä Bryssel kaupallista, mutta joutuu poistumaan kun nuoret pojat kuolaavat rinnnuksille. Mutta kolme ensimmäistä biisiä toimii kyllä, ei voi minkään. Ehkä niiltäkin se uusi levy joskus tulee.

Meidän keikka on wittu PARAS! Ja tämä on totta. Muistikuvia ei ole, täysi transsi päällä.

Ei baariin tällä kertaa. Suoraan hotelliin nukkumaan. Tosin sitä ennen juodaan takahuoneviinat viimeiseen pisaraan.

HYVINKÄÄ, KLUBI lauantai 16.10.2004
Helvetistä itään ­kiertue päättyi vuosi sitten syksyllä tänne. Muistikuvat tästä ovat hämäriä. Ne selkeytyvät kun valumme paikan takahuoneeseen ja näemme viime visiitillämme tehdyt julistepiirrustukset. Meinaa naurattaa. Tekniikka huutelee salin puolella motiveissön, motiveissön.

Katselemme Vintiöt ­DVDtä. Naurattaa lisää. Saatana kun toimii. Teemme haastattelun. Haastattelija epäilee, että Helvetistä itään on meidän toinen levymme. Naurattaa jälleen. Hymy kuitekin hyytyy kun haastattelija ojentaa Hynyselle pullon hyvää viskiä. Kas, näin toimivat ammattimiehet.

Ja ei kun keikalle. Normaali show, paikka on tukossa, soitto kulkee mainiosti, Virtanen rankaisee yleisöä kovilla volumeilla ja Hynynen saa tästä palautetta sähköpostien muodossa. Hyvinkää on muuten ainoa paikka, josta on tullut jälkeenpäin valituksia volumesta. Taitaa olla kermaperseitä koko porukka. Siihen viittaa myös se, että keikan jälkeen paikka tyhjenee hetkeksi ja paikalle valuu ylipynttäytyneitä neitejä tanssimaan discoa. Lopetamme keikan Enkeliin, sitä biisiä emme ole soittaneet pitkään aikaan. Soundcheckissä kokeilimme myös Aamenta, mutta se oli vähän sähläämistä.

Lähdemme yötä myöten Karjalaan ja sammumme Vintiöiden äärelle.

JYVÄSKYLÄ, LUTAKKO perjantai 22.10.2004
Keikka nauhoitetaan, siksi valumme paikalle jo aika hyvissä ajoin. Tallenteen käyttötarkoitus on vielä mysteeri, katsotaan mitä siitä nyt tulee. Soundcheck on pitkä. Lutakko on myyty loppuuun ja jengiä valuu pihalle jonottamaan niitä muutamia ovelta saatavia lippuja. Päätämme olla taas niin vitun reiluja ja käymme jututtamassa natiiveja. Lahjoitamme noin kymmenelle ilmaisen päästyn illan keikalle. Tämän jälkeen hotellille saunomaan.

Jyväskylässä on jotkut vitun kelkkamessut, ja jälki on sen mukaista. Hotellin sauna on hurjassa kunnossa. Jopa rokkari hämmästyy tyhjien kaljapullojen ja roskien määrästä.

Hynynen vaihtaa pikaisesti kielet kitaraansa. Tämän jälkeen alkaa tutkimusretki musiikin ihmeelliseen maailmaan keikan muodossa. Meininki on helvetin hyvä, niinhän se aina Lutakossa on. Tämän kunniaksi vedämme setin, joka kestää tunnin ja 45 minuuttia. Onnistunut suoritus muuten, mutta Hynynen laulaa Enkelin ja Kädessäni pitkin vittuja.

Ja eikun taksiin ja baariin. Toistammeko itseämme?

KAUSTINEN, KONSTA lauantai 23.10.2004
Mikä vitun Kaustinen? Tekniikka laulaa Viltsun säveltämää, tulevaa hittibiisiä Motiveissön, motiveissön, ja suunnittelee samalla kuinka Pohjanmaa saataisiin muilutettua lahden yli Ruotsin puolelle. Näin saataisiin molempien maiden keskimääräistä älykkyysosamäärää nostettua hieman.

Kieltämättä Kaustinen vaikuttaa aika eksoottiselta paikalta. Lava on aivan helvetin ahdas, tekee jopa triolle tiukkaa mahtua sinne. Teknikka on ihmeissään kamojen kanssa, mm Hynysen toinen kitaravahvistin päätetään jättää autoon. Myöhemmin syksyllä paikkaan on tulossa ainakin Yö ja CMX, mitenköhän he mahtuvat lavalle?

Tapamme aikaa pajatsoturnauksella ja kuuntelemalla Kilven levyä. Jasso on peleistä parhain. Kilpeä en osaa kommentoida, emme taida kuulua kohderyhmään.

Myös majapaikka on eksoottinen vaikkakin miellyttävä. Meillä on kokonainen omakotitalo käytössämme. Mahtavaa. Käytämme vapaa-aikaamme musisointiin, Virtanen soittelee harmoonilla virsiä, vinguttaa välillä viulua ja Sinkkonen keksittyy panhuiluun. Hullut.

Keikka on vaisuhko, rutiiniveto. On liian paljon mietittävää biisien aikana, mm se, että mitenköhän särön saisi polkaistua päälle. Se onkin aikamoinen projekti, oikea jalka pitää ensin nostaa Sinkkosen peltiständin yli ennen kuin vasemmalla jalalla yltää polkimelle. Ja tämä tapahtuu ennen jokaista kertosäettä. Tänä iltana tilataideteos Kotiteollisuus!

Jututamme paikallisia natiiveja kun jätkät roudaa. Paikalliset pimut ovat aika aggressiivisia, yrittävät vängätä syliin aivan väkisin. Hynynen joutuu ärähtämään muutamalle.

Tämän jälkeen bussiin nukkumaan. Pakko myöntää: Nyt maistuu vähän työlle.

KAARINA, OLD TEXAS perjantai 29.10.2004
Hurja betonilähiö. Motiveissön raikuu jälleen tekniikan huulilta. Soittajapojilla on hymy kuitenkin herkässä, onhan jätkillä taskuissaan Eppujen uudet levyt ja takana on onnistunut palaveri levy-yhtiön kanssa, jossa sovittiin tulevat julkaisut ja toimet vuoden 2006 loppuun asti. Tulevaisuus hallussa siis. Ainoa asia mikä siinä päiväkännäyksen lomassa unohtuu on se, että milloinkohan sitä kerkeää pitämään vähän lomaa? No, lomailu on yliarvostettua puuhaa muutenkin. Homojen hommaa.

Old Texas on silkkaa murhaa. Pariskunta tanssii Dire Straitsia jätkien kasaillessa kamoja. Soundcheckin aikana joku pimu tulee joraamaan Hynysen eteen ja pyytää tätä soittamaan jotain herkkää. Muutamat ihmiset luulevat ilmeisesti, että me esiinnymme jo, taputtavat molempien tsekkibiisien jälkeen. Mieleen tulee ajat joskus 90-luvun puolivälissä, kun vedimme keikan Kouvolassa neljälle ihmiselle. Eikä sitä jengiä muuallakaan niin hirveästi ollut. Oikein tarkkaan kun muistelee niin eipä niitä keikkojaan tainnut hirveästi olla. Aika omituista oikeastaan, että olemme kasassa sellaisen muilutuksen jälkeen. Ehkä me oikeasti sitten pidämme näistä hommista. Ja toisistamme.

Jaska, Sami ja Tuomas (olikohan tuo nimi oikein) Joensuusta ovat mukana taltioimassa tapahtumia videolle. Toimittaja Säynekoski tulee paikalle muuten vain. Vaihdamme kuulumisia ja hörpimme punaviiniä hissukseen. Samalla seuraamme Neuvostoliiton ikkunasta kuinka alkuasukkaita alkaa valua paikalle.

Paikka on aivan tukossa kun menemme lavalle. Heitämme aivan saatanan hyvän ja hikisen keikan, syksyn parhaita ehdottomasti. Ja sitähän täytyy juhlia. Juhlimme sitä ensin parilla encoreilla, myöhemmin alkoholilla ja Säynekosken tuomilla paksuilla sikareilla.

Heräämme Turusta Hamburger Börssistä. Mitä vittua? Downtownissakin on kuulemma käyty. Lienee paskapuhetta, vai onko jollain todistusaineistoa.

KAUHAJOEN KASINO lauantai 30.10.2004
Ei tunnu kovinkaan mielekkäältä päättää syksyn keikkoja Kauhajoen Kasinolle, tanssilavalle, joka on kylmä. Takahuonetarjoiluistakaan ei oltu aikaisemmin sovittu, joten köyhää on. No, välillä näinkin.

Käymme siis pitkällä illallisella ennen keikkaa. Ja kioskilta haetaan muutamat keppanat. Pikku-Ville hämmästyy, näemme kuinka hänen leukansa loksahtaa auki ja kyntää hotellin parkkipaikan asvalttia tämän valtavan mielikuvituksellisuuden ja älykkyyden edessä, jota jälleen osoitamme.

Ennen keikkaa selailemme Kasinon takahuoneesta löytyviä Tekniikan maailmoja ja Rekyyli ­lehteä, josta lähes tapellaan. Taistelun tuoksinnan aikana Viltsu ja Jani väsäävät paikalta löytyvistä hirsistä ööö ­ jotain. Emme tunnista lopputulosta. Ehkä se on taidetta ja näin ollen vaikeammin määriteltävä kokonaisuus.

Keikka kulkee mainiosti, vaikka Hynynen meinaakin liukastua eturivin kollien heittämiin oksennuksiin lavan etureunassa. Varsin hyvä, kolmen encorebiisin suoritus, joka ei vaadi tämän kummempaa analyysiä. Eikä se kylmyyskään loppupeleissä haitannut.

Auto pakataan ennätysajassa ja kerkeämme vielä Art Rock Cafeseen Kauhajoen keskustaan. Siitä ei kylläkään juuri muistikuvia enää ole. Kuten ei myöskään hotellijatkoilta, muuta kuin se, että Hynynen herää jossain vaiheessa siihen kun sänky kaatuu hänen päälleen ja mies itse makaa lasinsiruissa. Homman pääarkitehti, aivotohtori Sinkkonen on tässä vaiheessa jo ulkona tupakilla.

Aamulla aikainen lähtö kohti Karjalaa. Hongisto ja Hynynen innostuvat viettämään Viltsun läksiäisiä, mies siirtyy ensi keväänä takaisin Zen Cafen leipiin. Mies oli meillä vain lainassa. Juhlakalu itse nukkuu lähes koko matkan Helsinkiin. Hongisto ja Hynynen jatkavat vielä Lappeenrannassakin.

Loppu hyvinkö? No, ei aivan. Hynynen tuupertuu maanantai-iltana vessan lattialle, eikä saa helvetillisen rintakivun takia henkeä. Hiki valuu, laatta lentää ja rintaan pistää niin pirusti. Ei muuta kuin autokyydillä ensiapuun.

Ei se sydänkohtaus ollut. Mutta diagnoosia ei saada aikaiseksi. Paniikkihäiriökohtaus tai närästystä, sanoo lääkäri ja kirjoittaa närästyslääkereseptin. Sairaanhoitaja kysyy sydänfilmiä otettaessa, että onkos sitä tullut viime aikoina juotua viinaa.

Menihän tuossa pari päivää, vastaa Hynynen.

No, sori-i-i-i-i-i-i.