IMATRA BIG BAND lauantai 3.7.2004
Takana on viikon loma. Jää kesän ainoaksi. Hynynen on viettänyt lomaansa mm. kiertelemällä muutaman hipinretaleen kanssa Tuusulanjärveä tutustuen kulttuurimaisemiin. Sibeliuksen Ainolat, Aleksis Kiven hauta, kuolinmökki ym kulttuuripaikat ovat nyt häpäistyt. Karmila ja Hynynen joivat Allun haudalla salmiakkikossut. Paikalla olivat myös herrat Rautiainen, Martikainen, Holopainen, Jussila (Master of the universe eli Finnvoxin masteroija), Kakko ja Petosalmi. Illan päätteeksi Hynynen tekee perinteiset ja sammuu Corneriin.

Mutta takaisin viidakkoon eli Imatralle. Soundcheckin jälkeen Hynynen on jo joutua ensimmäiseen tappeluun paikallisen alkuasukkaan kanssa. Tätä on kuitenkin jo parissakin pakinassa kuvailtu, joten ei siitä sen enempää. Normaalia meininkiä Imatralla. Onpa Pirisen Ville nähnyt joskus aikoinaan kuinka joltain äijältä on potkittu kives irti Rajapatsaalla. Hynysen nujakka oli kevyttä sen rinnalla. Jumalalle kiitos siitä.

Ravintoa ja saunomista hotellin saunatiloissa, alastonuintia uima-altaalla. Jutustelua paikallisten äijien kanssa saunassa. Imatran katukuvan ihmettelyä hotellin ikkunasta. Se jää kuitenkin lyhyeen, sillä toisen kerroksen ikkunasta kurkistavat karvaiset naamamme tunnistetaan ja joudumme piiloutumaan. Makaamme sängyllä ja katselemme erotiikkaa, jonka Älö saa loihdittua ilmaiseksi hotellin TV -ruutuun. Imatran Cumulus on tästä heikkoudesta kuuluisa soittoporukoiden keskuudessa. Hynynen nukahtaa kuitenkin pian, ei vanha mies jaksa pornoa tuijottaa. Eipä sitä jaksa tuijottaa muutkaan, kun Hynynen herää päällä on jo turvallinen Yle1.

Valumme keikkapaikalle ja katselemme Vilkkumaan keikkaa aitiopaikoilta - takaapäin. Hynynen väittää pitävänsä joistain Vilkkumaan biiseistä aika paljonkin, mutta älkää kertoko tätä kenellekään. Ette kuulleet sitä minulta.

Oma keikka menee täydessä hurmiossa alusta saakka, soitto tuntuu harvinaisen tiukalta. Taustalaulajatkin ovat mukana ja homma toimii. Tapojemme vastaisesti onnistumme, vaikka keikka taltioidaan sekä nauhalle että videolle. Yleisökin ansaitsee kiitoksen, oli harvinaisen hyvä veto, tarjoaisin arvosanaksi semmoiset 9 1/2. Myöhemmin selviää, että tältä samaiselta keikalta tulee kokonaiset viisi biisiä Kultalusikka -singlelle.

Keikan jälkeen on poutasää. Kotiteollisuus tapaa ystäviään ja Vilkkumaan bändeineen. Siirrymme paikalliseen yökerhoon. Hynynen juttelee fanien kanssa, muut sekoilevat muualla. Loppuyö menee hotellihuoneessa kieliä puhuessa Marko Haaviston Poutahaukkojen kanssa. Juovat perkeleet meidän viinat. Kovia viinasieppoja nuo iskelmähemmot!

Aamulla on helvetin kova krapula. Hynynen ja Hongisto päättävät ottaa pari lonkeroa aamulääkkeeksi. Ne tehoavat, ja miehet jäävätkin juopottelemaan Imatran humuun koko sunnuntaiksi. Aikaa kulutetaan mm. Vilkkumaan basistin ja Silu Seppälän kanssa, Hynynen on siis pahimmillaan kolmen basistin ympäröimänä. Kotiin Lappeenrantaan mies menee reteesti taksilla.

Idiootti.

VEKARAJÄRVEN VARUSKUNTA torstai 8.7.2004
Torstaihin mennessä krapula on juuri ja juuri parantunut. Suuntaamme Vekarajärvelle poikkeuksellisesti henkilö- ja pakettiautolla, näin lähellä olevaa pistokeikkaa ei kannata bussilla tehdä. Valumme paikalle jo klo 14, sillä eräs tuttu kapiainen on luvannut Hynyselle järjestää hipeille pientä ohjelmaa. Hörpimme kaljaa varuskunnan vieressä olevassa baarissa ja odotamme jännityksellä.

Meidät haetaan armeijan pakettiautolla. Sanaakaan sanomatta tuima, kivikasvoinen luutnantti ajaa joukkiota kohti teloituspaikkaa muistuttavaa soramonttua. Hipeille isketään belgialaiset 9 mm sotilaspistoolit käteen, ja tarkassa valvonnassa ammumme tauluun 70 kutia. Uutena remmiin hypännyt, jo viime kesänä meitä kuskannut Jani on tässä hommassa aivan ylivoimainen, muut hipit räiskivät mihin sattuu. Reservin kersantin Hynysen suoritus esimerkiksi tuntuu huononevan kerta kerran jälkeen, viimeisellä kierroksella yhtyetoveritkin alkavat olla jo vaarassa. Hynystä alkaa vituttaa. Hynynen alkaa hörppiä kossua. Ystävät epäilevät, että Hynynen pyrkii tarkoituksella aiheuttamaan vaaratilanteita, että miehellä olisi muka jotain patoutumia yhtyetovereitaan kohtaan. Saattaa pitää paikkaansa.

Ennen keikkaa seuraamme kuinka tanssiryhmä Lámourettes valuu paikalle tyttö kerrallaan. Pojilla menee sormi suuhun. Ehdotamme tytöille, että me voisimme soittaa ensin, muuten meitä ei jäisi katsomaan kukaan. Tytöille tämä käy.

Vedämme helvetin hyväntuulisen keikan. Aggressiot ovat tosin karisseet ampumaradalle, mutta meininki on muuten hyvä. Ja varusmiehet ja -naiset tuntuvat alun kankeuden jälkeen lämpiävän vaikka Hynynen vetääkin välispiikkien vittuiluissa ehkä parhaat kommenttinsa moneen vuoteen. Tai ehkä juuri sen takia. Oudoista olosuhteista huolimatta yksi kesän parhaista vedoista tähän asti.

Keikan jälkeen syömme pikaisesti ja tarkkailemme tanssiryhmän showta aitiopaikoilta - takaapäin. Vetää hiljaiseksi. Älö ottaa salaa kuvia kun tytöt vaihtavat vaatteita. Olemme niin hämillämme, ettemme tajua tarjota tytöille suojaisaa telttaa backstageksi, röyheästi valtaamme koko teltan itsellemme. Herrasmiehiä.

Keikan jälkeen suoraan kotiin. Tai no, Taipalsaaren Pölkkybaarin kautta, mutta kuitenkin. Melkein suoraan.

TURKU RUISROCK lauantai 10.7.2004
Hongisto ja Hynynen noudetaan Helsingin jäähallin edestä perjantai-iltana, miehet ovat olleet katsomassa Stray Catsiä. Matka Turkuun menee keikkaa muistellessa ja Camparia ja lonkeroa juodessa. Nerokasta toimintaa suomalaisessa suviyössä. Myös muu porukka on hyvässä nousussa. Bussissa istuvat herrat nuorempi Hynynen ja tietenkin Sinkkonen. Älö ja Virtanen ajavat, muistaakseni. Ja Huotarin Mika tulee tässä vaiheessa korvaamaan Pikku-Villen valotyöskentelyä ja ajelua heinäkuun ajaksi. Hullu.

Apinoiden planeetta leviää Saloon. Jätkät korjailevat bussia aikansa, ja pääsemme viimein jatkamaan matkaa. Saapuminen Turkuun menee kuitenkin aamun tunneille.

Valumme festarialueelle puolilta päivin ja teemme tukun haastatteluja. Hynynen vaihtaa kitaraansa kielet. Vai Älökö ne vaihtoi? No, joku kuitenkin. Hörpimme takahuonekopissa viinaa, ja Sinkkonen lanseeraa kesän tulevan hittituotteen - Kossun/ Leijonan jääteellä. On nimittäin helvetin hyvää, viina ei maistu ollenkaan. Hynynen innostuu tuotteesta, eikä malta luopua pullosta edes paskalla käydessään.

Aaltosta - toista taustalaulajaa - ei näy missään. Mies soittaa matkalta, että menee aikatauluväärinkäsitysten takia tiukille, mies ajaa Mokoman Mänttibussia, ja heillä on vaikeuksia keretä edes omalle keikalleen. Käskemme miestä kuitenkin yrittämään ja ajamaan kuolemaa halveksuen. Aaltonen lupaa tehdä parhaansa.

Vedämme kolmatta biisiä kun Aaltonen saapuu juosten lauteille. Emme anna sen häiritä. Alkusetti on laulun puoleen mennyt jo päin vittua, huonommaksi se ei voi enää muuttua. Eikä se muutukaan, Hynysen ääni alkaa hiljakseen toimia ja loppusetti on jo lähellä hurmiota. Porukkaa on katsomassa aivan järjetön määrä, taitaa olla tämän kesän ennätyksiä. Vedämme parit encoret ja poistumme lavalta varsin tyytyväisinä. Ehkä semmoinen 8 1/2.

Hynynen, Petosalmi ja pullollinen kossujääteetä tarkkailevat Mokoman keikkaa yleisöstä. Nimmareita. Ruokailua. Juopottelua. Dokumentin kuvausta. Lisää nimmareita. Alkoholia. Levy-yhtiömme kanssa käytyjä neuvotteluja syksyn aikataulusta. Viinaa. Emme suostu poistumaan takahuonekopista 69 Eyesin tieltä. Juopottelua. Tekniikkamme kertoo 69 Eyesin tekniikalle, ettemme aio missään vaiheessa siirtyä pois kopista. "Siktareiden" tekniikka toteaa, että se on niille kumihousupuuterihomoille ihan oikein. Lisää viinaa. Motörhead. Hynynen karkaa kesken keikan juopottelemaan Mokoman takahuonekoppiin. Stray Cats. Se on wittu PARAS! Keikan jälkeen Hynynen sammuu kaupunkiin menevään vesibussiin.

Hotellia ei löydy mistään, eikä takseja saa. Turku on sekava kaupunki.

- Hei, etkös sä oo se Hynynen? heittää joku humaltunut nuori kolli juuri kun mies lopulta tajuaa sijaintinsa ja näkee hotellinsa. Hynynen käskee jätkää painumaan vittuun.

Hynynen odottaa jo liki legendaarista kommenttia: "Ai, sulla on noussu hattuun?" Sitä ei tule. Ei tule, vaikka se saattaa pitää paikkaansakin.

OULUN VALKEAT YÖT sunnuntai 11.7.2004
Lähtö on kymmenen hujakoilla aamulla. Se tarkoittaa vähän yli yhtätoista. Huomaa, ettei Pikku-Ville ole matkassa, aikataulut valuvat pitkin reisiä.

Matkalla pysähdymme jossain Pohjanmaalla jollekin sympaattiselle huoltamolle. Pari vetävän näköistä pimua juo sisällä kahvia. Hippien suut loksahtavat auki kun näemme, että samaiset pimut poistuvat hetken päästä traktorilla.

Olemme Oulussa joskus iltasella. Paikka on hämmentävä - joku torin tapainen - kyseessä on joku vitun aikuistapahtuma. Hynynen seuraa Mokoman keikkaa hetken ja havaitsee, että tulossa on tavallinen sunnuntaikeikka. Yleisö on kuin varuillaan, selvin päin. Olkoon niin.

Hynynen tapaa Lasse Norreksen. Siitä ei sen enempää. Mainittakoon kuitenkin, ettei seuraavia treffejä sovita.

Vietämme Älön läksiäisiä. Mies on lähdössä yöjunalla kohti Joensuuta, ja seuraavana päivänä pitäisi astua armeijan harmaisiin. Läksiäisiä vietetään - ehkä hieman yllättäen - juopotellen. Huomaa, että Älöllä on päivät vähissä, mies ei suostu tekemään mitään, hän keskittyy vain alkoholituotteisiin. Vedämme keikan, joka hakee hyväntuulisuudessa vertaistaan. Meillä on helvetin hauskaa, mutta seuraavalla viikolla tulleiden sähköpostien perusteella yleisöllä ei. Heviä pitäisi esittää aina vakavissaan verta ja liekkejä sylkien, ainakin aikuisille. Meillä on käytössä uudet langattomat kitaravehkeet, ja Hynynen huomaakin kesken jotain biisiä, että Hongisto on kadonnut etulinjasta. Mies on tehnyt hyökkäyksen todelliseen etulinjaan, miksauskopille. Pokeri pettää täysin kun Hynynen ja Sinkkonen näkevät miehen seikkailevan yleisön seassa. Yritä siinä sitten olla aggressiivinen, vittu. Jossain vaiheessa Hynysen eteen kiikutetaan Älön paperille kirjoittama viesti: "Kiinnostaa ihan vitusti".

Näissä merkeissä olemme erittäin tyytyväisiä illan suoritukseen, vaikkakin Mokoman Kuisma yrittääkin sabotoida viimeistä biisiä ilmakitaroinnilla. Ja tajusikohan kukaan, että Hynynen avautui Saattoväen lopussa aivan oikeasti? Suuri taiteilija purkautui yleisöön, eikä kukaan edes tajunnut.

Hyvästelemme Älön ja valumme 45:seen, mutta niistä tapahtumista voitte lukea Rumban Nisse M -palstalta. Sen verran voin mainita, etteivät siellä oikein tykänneet kun KT-Mokoma -leiri yritti Drum Odyssey -nimellä jammailla päivän iskusävelmiä. Sotkimme Sex Pistols -tyyliin niin rauhallisen ja kivan blues/reggae -illan. Parasta tässä on se, että Annalalta - joka ei ollut lähelläkään esiintymislavaa - tultiin "keikan" jälkeen kyselemään, että kai te aiotte mennä vielä uudestaankin. Mies puri hammasta ja häpesi meidän puolestamme silmät päästään, eikä jaksanut ruveta selvittämään, että hänet ja Aaltonen sotketaan ulkonäön vuoksi taas. Kyllä hävetti Sinkkostakin. Ja jami-illan järjestäjää, jota selvästi häpeän lisäksi myös vitutti. Yritimme myöhemmin vielä mennä lavalle nimellä Ylilyönti, mutta järjestäjä arvasi ketkä ovat homman takana ja kieltsi kyseisen ryhmän esiintymisen. Hyvä niin.

Yöllä syötämme lokeille pizzaa. Se on pelottavaa. On nimittäin jännittävää seurata kuinka nykyajan citylokki liihottaa horisontissa auringonnousuun neljäsosa pizzasta nokassaan.

AITOON KIRKASTUSJUHLAT maanantai 12.7.2004
Krapula ravisuttaa ruumista maanantai-aamun tunteina. Ei mitenkään yllättävä tunne enää, tässä vaiheessa kesää siihen alkaa jo tottua. Tavallaan se on vitun huono juttu, sillä samalla häviää puolet sen tehosta.

Bussiin nukkumaan. Tapaamme Mokoman alkuasukkaat jossain huoltamolla, joka on täynnä erilaisia tiukuja ja kelloja. Suomi on täynnä ihmeellisiä huoltiksia. Pitää varmaan perustaa jonnekin huoltamo, joka on täynnä lasikaappeihin sullottuja homoja. Tervetuloa Homohuoltamolle! Näe aitoja homoja livenä! Ruokkiminen kielletty, homo saattaa läpsäistä poskelle!

Vielä perillä Aitoossakin väsyttää niin perkeleesti. Kalja ei mene alas, närästää. Ripulipaska lentää. Ei pysty syömään. Lavalle meno tuntuu aivan helvetin vaikealle, ei oikein jaksa sytyttää. Meininki muuttuu kuitenkin heti kun keikka alkaa. Huomaamme, että yleisöä on niin perkeleesti ja tunnelma on kuin saunassa. Alun kitarasoundihankaluuksien jälkeen soittokin alkaa toimia ja vedämme hyvän setin. Ei hävetä yhtään. Välillä hämmästyttää, että miten se kone aina käynnistyy vaikka öljyt on lopussa eikä starttikaan meinaa toimia. No, työntämällä käyntiin ja ajellaan niin kauan kunnes kone leikkaa kiinni. Siihen ei varmaan ole enää pitkä aika. Toistaalta; kyllähän Peer Gyntkin vielä porskuttaa.

Kotimatka on hiljainen. Viltsu jää yöllä pois Tampereen lähellä olevalla ABC: llä, ja Virtanen ajaa Lappeenrantaan vittuillen samalla, että eikö poppareista ole pitämään hänelle seuraa jotta hän pysyisi hereillä. Hynynen ja Sinkkonen nukkuvat jo, mutta Hongisto bailaa ankarasti läpi yön.

Miehen pitäisi perustaa seuramiespalvelu. Tilaa itsellesi sönköttävää seuraa koko yöksi! Petyt varmasti!

jatkuu joskus...