"KUN KAIKKI MAAILMAN ALKOHOLI EI RIITÄ"
KESÄKIERTUE JATKUU - YLILYÖNTIORKESTERI SEIKKAILEE

Ylilyöntejä toteuttamassa:
Hynynen: laulu, kitara, "Jeesus Nero Gandhi", CMX:n hotellihuora
Hongisto: basso, mylvintä, kylpylä, "Miusta tuntuu, että miuta ei voi pelastaa alkkomahoolilta kukaan muu kuin Jeesus Kristus"
Sinkkonen: rummut, paini, "minkähän auton Teostoilla ostais?"
Virtanen: miksaus, paini, "mitä lakoninen tarkoittaa?"
Pikku-Ville: autoilu, valot, takkatuli- ja akvaario-DVD:t, bändin kirjuri hotellirespassa
Viltsu: monitorit, autoilu, betanque, Duo Balancén kitara
Älö: autoilu, Hynysen särön hävittäminen, backline, Duo Balancén rummut
Aaltonen: taustalaulut Provinsissa ja Vantaalla, ylilyönnit
Jean Hysé: taustalaulut Provinsissa ja Vantaalla, hotelli Lakeuden lattioiden lähitarkkailu

JYVÄSKYLÄ, LUTAKKO torstai 17.6.2004
Tylsän matkan ainoa ilo on lukea bassotaiteilija Hongiston värikkäitä tekstiviestikuvailuja humalatilastaan. Mies tulee Älön kanssa suoraan Joensuusta junalla, ja kuljemme näin siis eri reittejä. Emme huolestu, emme suinkaan. Hongisto soittaa aina yhtä huonosti humalatilasta tai sen puutteesta huolimatta. Tasainen jätkä.

Ruokailu, soundcheck ja nopea pistäytyminen hotelilla, jossa teemme illan biisilistan. Siitä tulee pitkä, yli 20 biisiä. Ajattelimme kiusata Lutakon väkeä todella pitkillä treeneillä. Älön veli, Niko, saa auttaa meitä Satu peikoista sanojen kanssa. Soitamme Joensuuhun ja pyydämme häntä selvittämään miten biisi alkaa ja miten se viimeinen osa menee. Asia selkenee ja Hynynen aloittaa ulkoluvun.

Petosalmi valuu paikalle Lutakon takahuoneeseen. Miehellä on syntymäpäivät, hän täyttää täydet 100 vuotta. Päätämme juhlistaa asiaa muutamalla drinkillä.

Itse keikasta ei voi oikeastaan sanoa muuta kuin sen, että se on yhtä juhlaa. Kaksi tuntia, noin 25 biisiä. Maistuu ihan helvetin hyvälle, eikä yleisökään tunnu pitkästyneeltä, vaikka Hynynen kehoittaakin heitä jo 15. biisin kohdalla poistumaan paikalta tyyliin "ei teidän ole pakko meidän treenejä seurata, saa täältä lähteä jo kotiinkin". Petosalmi poistuu kaljatiskille 18. biisin kohdalla, osa nuorisosta poistuu, koska vanhemmat ovat pihalla jo odottamassa. Miksaaja ja valomies ilmestyvät yhtäkkiä Hynysen mikrofoniin huutamaan taustoja. Mutta bändi soittaa. Ja jopa nauttii siitä.

Keikan jälkeen on veto pois. Ajattelemme silti huomisen vapaapäivän ja Petosalmen synttäreiden kunniaksi juoda vähän viinaa. Jossain vaiheessa yötä havaitsemme, että suunnitelmiin tuleekin yllättävä muutos. Tajuamme juovamme sitä paljon. Ja täysiä.

VAPAAPÄIVÄ, MATKA PROVINSSIIN perjantai 18.6.2004
Muutama fakta riittää kuvaamaan tätä huuruista päivää:

- Teostot ovat tulleet tilille. Sen kunniaksi ostetaan keikkabussiin aivan käsittämätön satsi alkoholia.
- Huominen soittoaika on myöhään. Se mahdollistaa täyden viinarallin pitkän kaavan mukaan.
- Lanseeraamme kesän hittidrinkin. Se on Campari Gefilus- mehulla. Terveellistä.
- Mokoman keikka Provinssissa on wittu PARAS!
- VIP-teltassa ei voi olla selvinpäin. Emme siis ole.
- Hynynen herää lauantai-aamuna klo 05.10 seinäjokelaisesta keittiökalusteliikkeestä. Älkää kysykö miksi. Hynynen ei tiedä. Hotelliin palatessaan häntä kuitenkin odottaa tuttujen miesten legioona, koko porukka on hotelli Lakeuden neljännen kerroksen aulassa taputtamassa Hynysen valuessa paikalle. Tulee ihan helvetin kotoinen fiilis. Mutta mikähän oli nuoremman Hynysen fiilis hänen herätessään kakkoskerroksen käytävältä aamulla?

SEINÄJOKI, PROVINSSIROCK lauantai 19.6.2004
Helvetillistä krapulaa korjaillaan lounaalla levy-yhtiömme edustajien kanssa. Lasillinen punaviiniä saa Hynysen hereille, samoin maukas kanapihvi. Pian alkaakin vaikuttaa siltä, että ehkä emme perukaan illan keikkaa. Tosin se vaatii vielä yhden päiväkaljan. Kaljoilla istuessamme päätämme tuoda Suomen musiikkimaailmaan uuden kiintotähden, Antti Ruiskun. Hynynen alkaa välittömästi säveltää materiaalia. Tämän jälkeen muutaman tunnin päiväunille.

Valumme takahuoneeseen, saamme sinne mielenkiintoisen taksikyydin. Kuski uhmaa kuolemaa ajelemalla kaistoista ja jonoista välittämättä. Krapulaisilta miehiltä meinaa sydämet pettää ja lusikalliset lorahtaa housuun.

Päätämme taustalaulaja Aaltosen kanssa vetää tänään ns. ylilyönnit. Se tarkoittaa totaalipleksejä. Aaltonen on jo hyvää vauhtia menossa sitä kohti. Merkkeinä siitä toimivat näyttävät kaatuilut takahuonekopissa ja se, ettei keskiolut meinaa pysyä suussa. Se valuu parralle. "Asiallisen hommat hoidetaan, muuten ollaan kuin ellun kanat" -sanonta saa kuitenkin luottamuksen miehen työkunnosta palaamaan.

Keikka lähtee todella hermostuneesti liikkeelle, alkupuoli setistä menee panikoidessa. Jengiä on aivan vitusti ja ne pitävät todella kovaa meteliä. Hyvä meininki, mutta festareihin vielä tottumattomalle juntille hieman liian suurta. Kielet katkeilevat ja Piiraisen tekemä Heavy Machinery -kitara kiertää niin perkeleesti, että demppaaminen on lähes mahdotonta. Loppusettiin Hynynen saa taas oman Gibsoninsa käyttöön ja viimeiset 6 biisiä on yhtä juhlaa. Minä olen räjäyttää pankin, koko vitun Saarilavan yleisö huutaa niin perkeleesti. Hämmentävää. Penis Minores vetää kuin enkelikuoro ja meillä kulkee soitto vitun hyvin. Hynynen purskahtaa itkuun Yö päivää keinuttaa -biisin lopussa, ja Hongisto kommentoi kesken soiton "vittu, siehän oot liikuttuneessa tilassa". Aivan helvetin hyvä loppusetti. Paitsi uudessa biisissä, Kultalusikassa, ääni pettää täysin. Menee tottumattomuuden piikkiin, kurkku ei vielä kestä täyspitkää rairattelua.

Ajattelemme palkita itsemme keikan jälkeen alkoholilla. Sen teemmekin tehokkaasti. Hynynen käy humalapäissään kirjoittamassa Diablon jätkien mattamustan Taunuksen kylkeen hopeatussilla ison "Poliisit on paskoja" -tekstin. Markkasen Jouni järjestää meille kyydin Provinssista keskustaan jonkun ruotsalaisbändin kanssa samalla autolla, ja keskustelua käydään tyyliin "min mamma heter Matti Puoskari". Ruotsalaisia ei jostain syystä naurata. Nuorempi Hynynen kusee jonkun auton konepellille Hotelli Vaakunan edessä. Pidämme jatkoja Hotelli Lakeuden käytävillä, Hynynen tutustuu 22 -Pistepirkon hemmoihin. Niiden rumpalilla on hyvä maku, sillä on kuulemma lappeenrantalainen emäntä. Babylon Whoresin Litmanen herää Hynysen ja Hongiston huoneesta, eikä kukaan tiedä miksi. Aamuiset ilmeet ovat hämmentyneitä.

Onkohan se homo? Tai edes hintti?

Nuorempi Hynynen herää taas hotellin käytävältä. Ei taida jätkälle hotellihuoneet kelvata.

VANTAA, MYÖTÄTUULIROCK, sunnuntai 20.6.2004
Hynynen herää bussissa Karmilan puheluun. Mies uhkaa tulla Vantaalle, ja meidän tehtävänämme on hankkia miehelle passi. Lupaamme hoitaa. Se on kuitenkin vaikea tehtävä. Järjestäjät eivät suostu enää ylimääräisiin nimiin. Onneksi passeja sattuu olemaan kuitenkin tällä kertaa yksi ylimääräinen ja asia järjestyy.

Sunnuntaimeininki, paskameininki. Väsyttää ihan vitusti, eikä kiinnosta pätkääkään. Asiaa ei helpota yhtään se, että joku älypää on ostanut autoon pornoa, ja se tarkoittaa jatkuvaa krapulaseisokkia. Hynynen on sitä mieltä, että keikkabussiporno pitäisi kieltää lailla. Ajanhukkaa. Onneksi loppumatka menee takkatuli- ja akvaario-DVD:n parissa. Tunnelma rauhoittuu hieman.

Hynynen lähtee linjalle "ylilyönti". Aaltonen, joka termin Provinssissa lanseerasi, ei ole samaa mieltä. Hongisto kuitenkin peesaa mielellään, samoin Karmila. Alamme tuhota Camparia ja keskiolutta. Samalla tulee jaettua lapsille nimikirjoituksia pihalla. Lapsille pitää kuitenkin asettaa selvät rajat, joten 10 minuutin jälkeen Hynynen toteaa, että "voisitte painua jo helvettiin, setä ei jaksa enää". Lapsilta aukeaa monttu, he poistuvat. Herkimmät purskahtavat itkuun.

Keikka on hieman väsynyt, samoin yleisö. Perheitä ja pariskuntia ja kaikki selvin päin liikenteessä. Mutta soitto ja laulu kulkevat paremmin kuin Provinssissa. Kone alkaa käynnistyä. Poistumme kohti Karjalaa Maija Vilkkumaan kysellessä yleisöltä "mikä meininki?" Se naurattaa meitä suuresti.

Maanantaina ja tiistaina Hynynen kärsii elämänsä ensimmäisistä paniikkihäiriökohtauksista, koko maanantai menee peiton alla maailmaa peläten. Lupavaa meininkiä loppukesää ajatellen.

RAUMANMEREN JUHANNUS torstai 24.6.2004
Matka Raumalle on pitkä ja painostava. Katsomme Rambo 1:sen ja Michael Mooren asedokkarin. Ameriikan meininki, paras meininki. Tuokaa minulle jokaisen amerikkalaisen pää!

Älö ajaa, sillä Pikku-Ville on saapunut Raumalle jo heti viime sunnuntaisen Vantaan keikan jälkeen. Kuka vittu mitään vapaapäiviä tarvitsee? Ei ainakaan Ville, joka näyttää kyllä epäilyttävän ruskettuneelta meidän saapuessamme paikalle. Joko mies on saanut aurinkoa työskennellessään tai sitten hän on unohtanut käydä suihkussa. Hajusta päätellen jälkimmäinen vaihtoehto on todennäköisin.

Hynynen löytää itsensä CMX:n takahuonekopista juomasta Jägermeisteria. Aika yllättävä tuote. Sen jälkeen hän poseeraa Simo Frangenin kanssa Katso -lehdelle. Aika yllättävä media. Hongisto ja Hynynen antavat lausuntoja TV 2:lle. Aika yllättävä kanava. Juomme Viikatteen poikien kanssa Camparia tuoremehulla. Aika yllättävä alkoholituote. Mutta varsinaisen yllätyksen iskee kehiin kuitenkin Kotiteollisuuden tekniikka, joka ilmoittaa hävittäneensä Hynysen särön, sen, joka tuo kitarasoundiin tanakkuutta Music Manin kautta. Hynynen ei suutu, ei suinkaan. Hän poistuu takahuonekoppiin ja puree ranteitaan auki. Totta kai näin käy juuri silloin kun keikka televisioidaan.

Meininki yltyy kuitenkin hyväksi. Vedämme hyvän keikan, vaikkakin pientä hermostuneisuutta on vieläkin kehissä. Mutta ääni kestää ja soitto kulkee. Taustalaulajat eivät ole tällä kertaa mukana, mutta se ei menoa haittaa. Perusmeininki, hyvä meininki. Nautimme toiminnasta ja se lievä jännityskin häviää setin loppua kohti. Spesiaaleina vedetään Voimakas ja Kultalusikka, joka alkaa jo hiljakseen kulkea. Jää oikein hyvä maku, pojat alkavat tottua festarilavoihin. Ja yleisö on aivan helvetin hyvin messissä.

Keikan jälkeen kevyttä kaatuilua VIP-teltassa Viikatteen Kallen, CMX:n miehien ja 69 Eyesin basistin kanssa. Sovimme Halmkronan kanssa, että hän tulee vetämään huomenna Himoksella Satu peikoista soolon. Pidämme ajatusta aivan vitun hyvänä.

Hongisto on järjestänyt majoituksen kauas, Ikaalisten kylpylään. Hynystä alkaa jo hieman tympiä Hongiston fanaattisuus kylpylöitä kohtaan ja hän ilmoittaa lähtevänsä CMX:n matkaan Rauman keskustaan yöksi. Olisihan matka huomisen Himoksen keikkaa kohti sama tehdä heidänkin kyydissään. Jätkät myöntyvät. Kuitenkin heti kun pääsemme CMX:n hotellihuoneisiin Hynysen puhelin soi. Virtanen soittaa ja käskee Hynystä tulemaan ulos ja ottamaan CMX:n miehet mukaansa. Edessä olisi painimatsi ja Hynysen takaisinkaappaus omiensa pariin. CMX:n soittajapojat ovat kuitenkin jo sammuneita, eikä heidän miksaajastaan ole vastusta, joten Hynynen kaapataan ilman suurempaa väkivaltaa. Aamulla Kotiteollisuus herää kokonaisuudessaan Ikaalisista. Sinkkosella on helvetillinen patti otsassaan, Virtanen on hakannut häntä kameralla päähän. Koko kahden tunnin matka Ikaalisiin on mennyt bussissa painien, Pikku-Ville on kirjannut koko porukan hotelliin, koska pojilla ei ole pysynyt enää kynä kädessä.

Ylilyönti on siis totta, ja sen onnistumisprosentti lähentelee sataa.

JÄMSÄ, HIMOS perjantai 25.6.2004
Aamu menee hotellikanavan piirrettyjä katsoessa. Väiski Vemmelsääri on wittu PARAS! Nauramme kippurassa hotellihuoneen lattialla. Käymme syömässä ja juomme lonkerot. Ravintolan stereoista pauhaa Kolmas nainen. Hynysen leuka alkaa väpättää.

Jätkät menevät polskimaan altaisiin, Hynynen tyytyy nukkumaan ja jatkamaan piirrettyjen katselua. Sopivan älykästä puuhaa tähän oloon.

Klo 18 alamme ajella kohti Himosta. Pysähdymme jokaiselle mahdolliselle huoltikselle, sillä Älön on saatava pornoa. Tällaista se on kun ottaa nuoria miehiä matkaan. Meillä muillahan on seisonut viimeiksi 70-luvulla. Onneksi porno-DVD:itä ei löydy.

Saavumme Himokselle vain myöhästyäksemme hiukan Hanna Pakarisen keikalta. Olisi ollut kiva käydä katsomassa Lappeenrannan oman tytön show. No, ehkä sitten joskus toiste. Tyydymme ruokailemaan ja nauttimaan keskioluet. Maistuu yllättävän hyvälle, sekä olut että ruoka. Samalla varmistamme, että Halmkrona tulee vetämään illan soolon meidän keikalle. Mies lupaa pitää sanansa, tosin otsaltaan hikeä pyyhkien.

Provinssirockin promoottori, herra Koivisto, alkaa määrätietoisin ottein juottaa Hynystä Jaloviinalla. Koivisto ei enää itse sitä juuri tarvitsisi, hän puhuu jo kieliä. Hynynen juo pari paukkua ja pakenee katsomaan CMX:n keikkaa. Se osoittautuu aivan helvetin hyväksi, sen verran kun sitä nyt kameroille poseeraamiselta ja nimmareiden kirjoitukselta kerkesi katsoa. Kesken keikan hoidamme meille järjestetyn fanitapaamisen, joka menee hämmentävissä merkeissä. Fanit kyselevät, että mitä tällaisissa tapaamisissa yleensä tehdään. Me emme tiedä. Noin 15 minuutin löpertelyn jälkeen Hynynen huutaa tapaamisen järjestäjälle, Hyttisen Hetalle, että miten kauan näitä urpoja pitää vielä kuunnella. Heta taluttaa pojat ulos.

Tämän jälkeen alkaa helvetillinen treenaus takahuonemökillä. Hynynen näyttää mistä Satu peikoista menee, ja Halmkrona alkaa opetella melodiaa ja sooloa. Samalla nautimme varovasti alkoholituotteita. Ne maistuvat hyviltä. Saamme mahtavan idean. Pyydämme Yrjänää laulamaan biisin. Mies on oman keikkansa jälkeen tarpeeksi humalassa suostuakseen. Alkaa sanojen kirjoitus ja niiden opettelu. Treenaamme biisiä ns. riparipohjalla kitaraa rämpyttäen ja laulaen. Siinä olisi ollut goottitytöillä ja ripulilutkilla ihmettelemistä.

Keikka on ehkä paras koskaan. Olemme aivan helvetin hyvässä vedossa, biisit kulkevat hirven lailla maisemassa, joka on täynnä yleisöä. Mahtava tunnelma huipentuu viimeiseen biisiin, joka on se liki legendaarinen Satu peikoista, lauluissa A.W. Yrjänä ja Hynynen. En tiedä miltä se kuulosti, mutta ainakin sitä oli ihan helvetin kiva vetää. Venytämme soolo-osuutta niin perkeleesti, ja lopulta Halmkrona löytää itsensä tiluttamasta rumpuraiserilta. Keikan jälkeen hän ihmettelee itsekin, että miten hän sinne joutui. Kukaan ei osaa vastata.

Yö on huuruinen. Löydämme itsemme aamulla Jämsän keskustan hotellista. Muistikuvia sinne tulosta ei ole, pitää tsekata digikamerasta, että mitä on tapahtunut. Se ei paljon auta. Mutta mieltä lohduttaa seikka, että keikka oli ihan witun hyvä. Kone on viimein pienen yskimisen jälkeen saatu käyntiin, ja se on tärkeintä.

NUMMIROCK lauantai 26.6.2004
Viltsu ostaa matkalla petanque -pelin (kirjoitetaanko se noin?), jota alammekin pelaamaan innokkaasti heti perille saavuttuamme. Toimintaa tulevat ihmettelemään myös levy-yhtiömme Atte Blom, keikkamyyjämme Korhonen, toimittaja Isoaho ja Diablon ja Niskalaukauksen hemmot. Hongisto käy ennen peliä paskalla lavan takana olevassa huusissa, ja saamme aina hyvät naurut jonkun yrittäessä mennä sinne tarpeilleen. Mm. Niskalaukauksen edustajistoa juoksee kopista ulos oksentaen. Pelin voittaa muuten Sinkkonen, Hynynen on paskin. Mies siirtyykin kesken pelin keikkabussiin, Apinoiden planeettaan, murjottamaan tappiotaan ja juomaan suruunsa. Taito, jonka vain Hynynen osaa.

Nummirockin lääkärinä toimii tänä vuonna YUP:n kitaristi, Lemin mies herra Hyyrynen, joka lupaa kirjoittaa meille Viagra-reseptit jos olemme sen tarpeessa. Olemmehan me, kukaan meistä ei enää edes muista mitä sana "erektio" tarkoittaa, puhumattakaan mihin yhteyteen kyseinen ilmiö liittyy, mutta päätämme silti jättää sen mysteeriksi. Laitamme asiat tärkeysjärjestykseen. Tilaamme mieheltä närästyslääkettä, jotta voisimme aloittaa täysipainoisen alkoholin juonnin. Hynysen ja Hongiston tavoitteena tänä iltana on nyt jo lähes legendaarisiin mittoihin paisunut käsite "ylilyönti". Ylilyöntiä lähestytään tällä kertaa omenasiiderin ja Jaloviinan sekoituksella, joka karkoittaakin orastavan krapulan ja väsymyksen tehokkaasti.

Tekniikkamme projekti Duo Balancé lämmittelee lavalla soundcheckimme aikana. Älö paikkaa Virtasen rummuttelua, koska mies joutuu itse seisomaan miksauspöydän takana. Duossa monesti vieraileva artisti, Blackout, puolestaan tutustuu valopöytään, joten hänkin jää pois. Meteliä on silti tarpeeksi. Parin biisin keikka hipoo täydellisyyttä.

Ja niin hipoo Kotiteollisuudenkin keikka. Menee nimittäin aivan putkeen. Soitto ja varsinkin laulu tuntuvat kulkevan käsittämättömän helposti. Tulee sellainen olo, että tämähän on helppoa. Perkele, tuleeko meistä ammattilaisia? No, siitä ei taida olla vaaraa.

Kamat autoon, yksi humalainen haastattelu, Atte Blom kyytiin ja matka kohti Tamperetta ja sieltä Karjalaan. Hynynen sammuu heti Tampereen jälkeen helvetin väsyneenä, mutta itseensä, soittajatovereihinsa ja tekniikkaan tyytyväisenä tietäen, että meitä ei pysäyttäisi tänä kesänä enää mikään.

Tai ehkä poliisi korkeintaan. Ja kuolema.