KOTITEOLLISUUS: VIERAAN VALLAN AURINKO

LEVYN TEOSTA
Homma polkaistiin käyntiin Lehmossa elokuussa 2015. Paikkana oli jälleen kerran Perkkiön Kimmon SF Sound -studio, paikka, jossa olemme syntyneet uudelleen sen jälkeen, kun Aaltonen saatiin pakotettua mukaan bändiin.

Kruuna/klaavan sessioista oli jäänyt niin paljon hyvää materiaalia yli, että sitä oli helppo kehitellä kesän 2015 aikana eteenpäin keikkojen lomassa. Näin ollen meillä oli ennen elokuun Lehmon ”biisileiriä” periaatteessa kasassa jo neljä biisiä, jotka odottivat sovittamistaan. Neljän päivän aikana biisejä tuli vielä kuusi lisää. Näiden lisäksi minulla oli kotikoneella pari valmista biisiä odottamassa, samoin Aaltosella. Lehmon sessiossa keskityimme kuitenkin hetkeen, tekemään ja kehittelemään biisejä, joita sillä hetkellä syntyivät. 

Sessio oli hieno, tulosta syntyi. Niin ainakin luulin. Mutta himassa tajusin, että uusien biisiraakileiden seassa oli paljon paskaa, mutta koska kone oli polkaistu käyntiin, oli helppo jatkaa. Alkoi kehittely, joka jatkui koko syksyn. Se tarkoitti sitä, että minä ja Aaltonen vetäydyimme syksyn kiertueen välipäivinä työhuoneisiimme ja yritimme saada kasassa olevista raakileista jotain järkevää kasaan.

Huh, ne olivat talkoot.

Lopulta kaikki tuntui olevan kunnossa. Matsku tuntui niin valmiilta, että päätimme äänittää koko levyn rumpupohjat jo joulukuussa, ja jatkaa muiden äänitysten kanssa myöhemmin.

Tässä vaiheessa en tietenkään kertonut kenellekään, että biisipohjat ovat toki hienot, mutta minulla ei ole niihin mitään laulettavaa. Romaanin kirjoitus painoi päälle, samoin kesken ollut kiertue, ja jossain välissä piti yrittää levätäkin.

Tai ainakin naisystäväni näin väitti.

No, vitut. Rumpupohjat tehtiin. Niiden teon ohella äänitimme joulukuussa kahteen biisiin myös kitarat ja bassot. Kasaan saatiin lauluja ja kitarakiertoja vaille valmiit Varjoihmiset sekä Mariaanien hauta -nimiset biisit. Nimet olivat siis olemassa, tekstit eivät.

Päätin lähteä syksyn kiertueen jälkeen joulua pakoon ulkomaille, Panamaan ja New Yorkiin. Ajattelin kirjoittaa kaikkien biisien tekstit siellä.

En saanut kasaan riviäkään. Ei kiinnostanut.

Jotain oli kuitenkin pakko kehitellä. Levy-yhtiö sekä keikkamyyjä painoivat päälle: kevääksi olisi hyvä saada single kasaan, jotta kesäksi saataisiin myytyä keikkoja. Pakotin itseni kirjoittamaan joulukuussa äänitettyihin kahteen biisiin tekstit ja kävin laulamassa ne tammikuun loppupuolella Suomeen palattuani.

Yllättäen homma maistui, sanat tekivät itsensä valmiiksi vauhdissa ja laulu kulki. Tajuisin, että tästä voisi tullakin jotain.

Eihän mistään mitään tullut! Tarjosimme biisejä levy-yhtiölle. Siellä kuulemma tykättiinkin matskusta, mutta biisit olivat heidän mielestään liian pitkiä singleiksi. Neuvottelujen jälkeen olimme lopulta kaikki sitä mieltä, ettei mitään kiirettä ole. Päätimme tehdä levyn valmiiksi kaikessa rauhassa ja katsoa sitten mitä tapahtuu.  

Jatkoimme hommia maaliskuussa Tikkalassa Hongiston toisessa kodissa. Raahasimme soittokamat sinne, äänittelimme viikolla ja viikonloppuina kävimme keikoilla. Kuulostaa raskaalta, mutta sitä se ei ollut. Kaikki sujui kuin transsi. En ole ikinä kokenut yhtä helppoa levysessiota. Sessioiden rankin osuus oli ajella autolla väliä Helsinki-Lappeenranta-Tikkala joka maanantai tai tiistai.

Vähän yli kuukausi meni seuraavin rutiinein:
heräsin joskus klo 9-11 välillä, tein aamupuurot ja keittelin kahvia
kirjoitin pari tuntia romaania
kirjoitin yksi tai kaksi biisin tekstiä, joiden ideat olivat toki muhineet päässäni jonkin aikaa.
Tein muutaman haastattelun, koska paikallislehtiä tuntui toimintamme kiinnostavan
urheilin jos jaksoin, kävin saunassa ja viimeistelin aamulla kirjoitetut tekstit
Karmila heräsi joskus iltapäivästä ja oli äänitysvalmiudessa noin klo 16 aikoihin, joskus paljon myöhemmin, riippuen edellisestä yöstä
äänitimme illan ja alkuyön
joimme viinaa
sammuimme.

Yhtäkkiä olikin jo toukokuu. Teimme vielä taustaköörit Aaltosen himassa Lappeenrannassa ja niiden jälkeen siirryimme miksaamaan Helsinkiin Finnvoxille. Jossain välissä olimme myös kasanneet keikkojen lomassa yhden uuden kappaleen nimeltään Syöt, juot ja kuolet pois, jonka rumpupohjat äänitimme ennen Kuopion keikkaa Ilonassa, samassa paikassa, jossa illan keikka oli.

Vauhti oli niin kova, ettei tarkkoja muistikuvia ole.

Teimme Helsingissä myös viimeisiä äänityksiä miksausten lomassa. Aaltonen oli tehnyt omia kitaraäänityksiään Lappeenrannassa pitkin matkaa, maustekitaroita lähinnä, sekä taustalauluja veljeni ja Miitrin vaimon Heidin kanssa. Kitarakompit oli tehty jo aikaisemmin Tikkalassa myös Aaltosen osalta, sillä teimme vauhdissa kitarasovituksia biiseihin ennen niiden äänityksiä kokoonpanolla Aaltonen, Hynynen, Karmila.

Miksaukset kestivät pari viikkoa. Niiden loppuvaiheessa pakenin Berliiniin, olin aivan loppu, mutta tietenkin kuuntelin viimeiset valmiit miksaukset siellä. Hyvältä kuulosti, paketti alkoi olla kasassa. Matkan jälkeen kuuntelimme Finnvoxilla valmiit biisit, teimme viikon verran biisijärjestystä ja Jussilan Mika masteroi paketin kasaan samalla kun Karmila viilasi vielä miksauksia.

Valmis paketti oli käsissämme joskus toukokuun lopussa. Vai oliko se kesäkuun alkua, en muista enää? Sen jälkeen tämä on ollut yhtä helvetin odottelua.

Se odottelu on nyt lopussa.

KOTITEOLLISUUS: Vieraan vallan aurinko

1. Pahuus ja Viha        6.51
2. Ruumiinvalvojaiset    4.01
3. Varjoihmiset        5.15
4. Mariaanien hauta        4.43
5. Verta, luuta ja lihaa    4.25
6. Viinamäki        3.42
7. Vainoharha        4.06
8. Syöt, juot ja kuolet pois    5.20
9. Kaiken valtias        4.41
10. Maanalaiset        5.04
11. Vieraan vallan aurinko    6.22

Säv: Hynynen, Aaltonen, Sinkkonen, Hongisto
San: Hynynen
Sov: Hynynen, Aaltonen, Sinkkonen, Hongisto, Karmila

Tuotanto, äänitys, miksaus: Mikko Karmila

Masterointi: Mika Jussila, Finnvox

Kannet ja kuvat: Ville Juurikkala

Vieraan vallan aurinkoa taottiin SF Soundissa, Tikkalan asemalla, Matalapaine studiossa (Aaltonen äänitti), Kuopion Ilonassa (Syöt, juot ja kuolet pois rummut äänitti Aaltonen ja Salo), sekä Finnvoxissa aikavälillä joulukuu 2015-toukokuu 2016. Karmila miksasi levyn Finnvoxilla toukokuussa 2016.

Kotiteollisuus 2016:
Hynynen: laulu, huuto, kitarat, synabasso, koskettimet
Hongisto: basso, taustalaulu
Sinkkonen: rummut, taustalaulu
Aaltonen: kitarat, taustalaulu, koskettimet
Karmila: koskettimet

Janne Hynynen, Heidi Bergbacka, Antti Hyyrynen: taustalaulut
Taustakuoro South Karelian Pleibois: Hyyrynen, Hämppy, Koikkalainen

Katupartio Soldiers of Otin tai Nou: Salo, Isotalo, Kisälli, Hese, Illi

Rätit ja lumput: Virtanen, Paska-Halinen/ longplaymusic.net

Keikat: Hannu Korhonen/dexviihde.fi




1. PAHUUS JA VIHA
Kertosäkeen sointukierto syntyi bänditreeneissä Perkkiön studiolla Lehmossa elokuussa 2015, samoin kuin kaikki muutkin biisin osat. Muut osat biisistä olivat kuitenkin sen verran paskaa, että tein uuden riffin ja säkeistön työhuoneella, samoin kuin biisin finaalin. ”Intro” on jotain minun ja Miitrin humalaisia äänityksiä, en muista tarkkaan. Jossain vaiheessa - kaiken tämän sekoilun jälkeen - palikat asettuivat kohdilleen. Atte Blom oli mukana biisien loppukuuntelussa ja ehdotti, että levyn pitäisi alkaa tällä. Tajusin, että mies on oikeassa jälleen kerran: tekstin suhteen tämä on selkeästi levyn intro. Mutta jälleen kerran jonkun ”ulkopuolisen” piti se minulle kertoa.




Älä muistele
vanhoja aikoja
nyt on uudet pykälässä
hihassa ässä
ja kuviot uudet

Älä avaa
Pandoran rasiaa
tikusta asiaa
älä tee
nyt on uudet mahdollisuudet

Voit korjata
satoa vaikket koskaan mitään
edes kylvänyt
ja nyt
jo uusi sato itää

Voit tehdä mitä vaan
kaivaa toivon hatusta
ja rahaa sataa taivaalta
ja leipä tulee pöytään
tekemättä mitään

Mitään ei ole
kiveen kirjoitettu
Mitään ei ole
kirkossa kuulutettu
Mikään ei ole
varmempaa kuin epävarmuus
ikiaikainen
ihmisen vajavaisuus ja

        Pahuus ja Viha!


Maailma ryöstää
sen, joka nukahtaa
ja silmää valvovaa
et voi paeta koskaan
et edes paskalla

Aikamme
kirous lankeaa
on vitun ankeaa
se nähdä painettuna
lehtien kannessa

    On kauneutta kaikkialla
        mut on vaikeeta tunnustaa sitä ääneen
    Vaikka maailma onkin vinossa
        se on valmis ja, kumarrun sen ääreen
    Katson taivasta, sen rantaa ja
        katson yötä, näen kauniin aamuruskon
    Vaikka ihmiseen en luotakaan
        luotan kuitenkin siihen, että uskon
                    kauneuteen.


2. RUUMIINVALVOJAISET
Aaltosen sävellys, joka oli härnännyt minua jo monta vuotta. Kuulin tämän aikoinaan Monsteriserin demolta ja nyt uskalsin ehdottaa, että ehkä biisi pitäisi ottaa haltuun meille, koska Monsteriser ei sitä aikoinaan tehnyt. Tämmöinen siitä sitten tuli, ihan perkeleen kova. Olisi voinut olla ensimmäinen single. Vanhan liiton Irwin/The Beatles -sisääntulo, eli lähdetään kertosäkeellä. Karmila muokkasi säkeistön sointukiertoa, koska ”kertsi on liian jatsia/  ei miellytä sointunatsia”.




    Juhlitaan
    ihmisyyden hautajaiset
        kansa saa
        kunnon ruumiinvalvojaiset

Kahlaamme loputonta yötä
emme tunne toisiamme
ja lehdet täynnä ovat
pelkästään huonoa uutista

Pysähdytkö miettimään
sitä mihin tämä kaikki johtaa,
kuuletko kaikuja
jostain hornan tuutista?

Juhlitaan
ihmisyyden hautajaiset
kansa saa
kunnon ruumiinvalvojaiset
tanssitaan
haudalla ja ylensyödään
nauretaan
kun heikkoa ja köyhää lyödään

Käy kello omituista aikaa
mut se aika loppuu pian
ja kauhuissamme me peitämme
omat jälkemme

Kannetaan arkku hautaan ja
    päälle betonia lastataan
        Kaivataan jotain suurta
            mutta kukaan ei muista mitä
        Ihmisen neroutta täällä juhlitaan
    ja sitä, ettei mistään löydy enää
suurempaa, jota kumartaa


3. VARJOIHMISET
Minun biisini alusta loppuun. Kappale äänitettiin valmiiksi jo joulukuussa 2015 muiden biisien rumpupohjien teon yhteydessä ja miksattiin tammikuussa 2016. Tästä piti tulla ensimmäinen single jo alkuvuodesta 2016, mutta levy-yhtiön mielestä biisi oli liian pitkä. Kirotut nössöt, mitä väliä, ei meidän biisien pituuksia - tai biisejä yleensäkään - kukaan kuuntele! Levyn avainbiisi tekstin puoleen. Lopun riffiin Aaltonen ja Karmila toivat vahvat lisänsä Tikkalassa juuri ennen kuin sitä alettiin äänittämään. Minun versioni oli kuulemma liian yksinkertainen. Ja tekstistä: kertosäe syntyi juoksulenkillä, kuten monet meidän teksteistä syntyvät.

Karmila on näköjään viimein tajunnut, että kertosäkeisiin voi lisätä tamburiinin. Siitä olen ukolle vuosikaudet tilittänyt.




Puvuissaan herrat
naureskellen katsovat ulos
taas jälleen kerran
on saatu hieno vaalitulos
ulkona kansa
värjöttelee taas pakkasessa
ei parastansa
tajuu, ei järki kulje palellessa

Taas tuli palaa
palaessaan ei tuo mitään uutta
aivan kuin salaa
se lisää kansan katkeruutta
ja kun katseemme
toisen tyhjän katseen kohtaa
menemme sinne
missä uusi aurinko hohtaa

Pelkkiä varjoihmisiä
kaikki kadut mustanaan
on vain varjoihmisiä
jotka pelkäävät maailmaa
ei ole mitään yhteistä matkaa
ei ole rakkauttakaan
on vain pelkkiä varjoihmisiä
jotka pelkäävät toisiaan

Oikeutta etsii
ne jotka kaduillamme liikkuu
ne nerot keksii:
erilaiset kaulakiikkuun
ja lähimmäistä
vihaamme niin kuin itseämme
no, mitäs näistä
se on vain meidän elämämme

Tämä uusi aate
saa pian meidät kaikkee vastaan
ja periaate
vie meidät tuhoon ainoastaan
työkalut saimme
emme rakentaneet, teimme haudan
uutta jumalaamme
seuraamme vaikka taakse saunan


4. MARIAANIEN HAUTA
Aaltonen tarjosi tämän biisin pohjaa jo Kruuna/klaava -levylle, mutta emme osanneet tehdä sitä valmiiksi. Kertosäkeessä - ammattikielellä ”laakereissa” - oli jotain vitun hämminkiä. Ehdotin, että säästetään biisin runko, mutta minä teen paremman kertosäkeen. Näin tapahtui. Kappale äänitettiin joulukuussa 2015 Varjoihmisten kanssa ja miksattiin tammikuussa 2016. Ei kelvannut singleksi levy-yhtiölle tämäkään. Tästä tehtiin ehkä kolme tai neljä eri miksausta ennen kuin työryhmä Hynynen-Aaltonen-Karmila olivat tyytyväisiä. Ennätys meille, sillä yleensä minulle kelpaa kaikki mitä nämä jätkät tekevät.




Niin helppo on luovuttaa
pudottaa hanskat lattialle
silti kinuta hyvän miehen lisää

Olla vihainen itselleen
ja koko maailmalle
saamatta koskaan aikaan yhtään mitään

Mariaanien hauta
ei auta sinua pois kukaan
Syöksykierre sinua vie
Mariaanien hauta
ei auta sinua pois kukaan
sinua vie, auta ei kukaan

Miltä tuntuisi seistä hetki
omilla jaloillansa
piittaamatta muusta maailmasta

Katsoa kuinka monet
rimpuilevat paikoillansa
saamatta aikaan paskaa taikka lasta

    Mariaanien syvä hauta
        sieltä auta sinua pois ei kukaan


5. VERTA, LUUTA JA LIHAA
Kertosäe syntyi bänditreeneissä elokuussa 2015 vain joutuakseen Karmilan myllyn käsittelyyn. Suomeksi: koko kertosäkeen sointupohja meni uusiksi. Riffiä hinkattiin ensimmäistä kertaa jossain sound checkissä Lapissa ja tajusimme heti, että homma toimii. ”Tää on klassikko”, totesi Aaltonen. No, ei se ollut, joku mätti. Teimme demon ja tajusin, että biisi on liian veltto. Tein työhuoneella paremman demon ja biisi oli siinä. Metallica haisee vähän nokkaan. Alkuperäinen teksti on tehty toiseen biisiin Kampin Ikkuna Pubissa, samassa paikassa kuin Yötä vasten -kappale aikoinaan. Se on hyvä mesta, uskokaa jo!




Olkoon itäistä pituutta
tai olkoon pohjoista leveyttä
minun elämäni on jossain toisaalla

Olkoon tasapainoa tai
mielenrauhaa, eheyttä
pitäkää tunkkinne, sillä minä olen toisaalta

Verta, luuta ja lihaa
se on pirun kaunista
huipulla luomakunnan on taas vähän tuulista

Kusen vastatuuleen ja kuulee kaikki
kuka kovin on
sota loppuu itseni kanssa kun teen sovinnon

Kaikki on jäänyt kesken
ja minä olen luovuttanut jo
olen vastaan kaikkea, sillä maalissa saa valittaa

Baarissa murjotan
vaikka ulkona paistaakin aurinko
sönkötän jotain sekavaa ja silmät harittaa


6. VIINAMÄKI
Aaltosen biisi. Olin alusta saakka varma, että tästä pitää tehdä ensimmäinen single. Materiaalin kuultuaan levy-yhtiö oli samaa mieltä. Levyn käännekohta, nyt tarinan henkilöllä alkaa karata mopo lapasesta. ”Mä en kyllä haluais, että KT kuulostais Foo Fightersilta” oli Karmilan ensimmäinen kommentti demosta. Pidimme päämme, treenasimme biisin valmiiksi ja nyt se kuulostaa KT:lta, vaikka sovitus on yhä sama kuin Aaltosen demolla. Miitri soittaa kaikki riffikitarat. Levyn äänitysten aikaan tämä oli liian nopea meikäläiselle, levyllä soitan vain peruskompit. Nyt tämä kulkee jo keikoillakin. Teksti syntyi muutamassa minuutissa. Miettikää, mitä se kertoo minusta.

Oli ilo seurata Jannen basso-osuuksien vetoa. Puolen tunnin treenauksen jälkeen mies uskoi viimein neuvoni: ”Iske säkeistöön ääni tahtia kohti, se riittää!” Yksinkertaistaminen on taidetta.




On kuu ja aurinko
yhdessä taivaalla
ne sieltä ilkuu, huutaa nimeäni

On horisontti taas
helvetin vinossa
kaltevaa pintaa elämäni

Saatanan siivet
maailmaani varjostaa
niin suuret, ettei niille löydy mittaa

Sen suu suoltaa
jotain ihme tarinaa
totuuksia, joista ei voi valittaa

    Nousen viinamäkeä
        kun silmät auki saan
        ja viinapirut saattelevat
    minut nukkumaan!

Järki - se jossain hautoo muniaan
enkä elämästä enää kiinni saa
Ja tolkku - se jahtaa viinapiruja
kun tahdon pari lasii viinii krapulaan

En kaipaa ketään
kaapin paikkaa kertomaan
en kaipaa ketään, jota kouluttaa

Tahdon vain lasin viinii
tähän krapulaan
vanhan päälle uutta humalaa

   
    (Järki, hyvää yötä
        Tolkku, hyvää yötä
            Elämä, hyvää yötä)

    Viinapirut paetkoon takaisin Manalaan!
        Viinamäen huipulta voittaja tuulettaa!


7. VAINOHARHA
Biisin riffi syntyi bänditreeneissä Lehmossa elokuussa 2015. Minä kehittelin työhuoneessa jotain ”laulettavaa” ja Karmila ehdotti kertosäkeen menemään eri sävellajista. Killing Joke haisee nokkaan. Rumpupohjat tehtiin kokoonpanolla Aaltonen-Sinkkonen, pohjana käytettiin minun työhuonedemoa. Hongisto oli sammunut, minä kävin sillä välin Alkossa ja hakemassa Karmilan rautatieasemalta. Silti säkeistöjen bassottelu on jumaluutta!




Taivaanranta on verenpunainen
minä huudan kaipuuta ihmisen
teen sitä turhaan
ei ketään ole kotona
vain viinapirut kiusaa nurkissa

Vainoharha kaikkialla!

Kuka joi toisesta viinilasista
kenen tuoksu leijuu makuuhuoneessa
mies löytyykö kaapista
lymyileekö sängyn alla
se perkele on mielessä, kaikkialla

Vainoharha kaikkialla!
    (kaiken nyt mä nään)
Vainoharha kaikkialla!
    (se vaihtaa nimeään)
Vainoharha kaikkialla!
    (on liittomme ikuinen)
Vainoharha kaikkialla!
    (viimein opit sen)

    Voi hyvä Jumala mitä tein
        Anna anteeksi se mitä tein


8. SYÖT, JUOT JA KUOLET POIS
Miitrillä oli hieno biisin sointupohja, mutta emme tienneet mitä tehdä sille. Äänitimme rumpupohjat Kuopion Ilonassa, jossa meillä oli samana iltana keikka, ja minä kehitin laulumelodiat Tikkalan saunassa juuri ennen laulusuoritusta ja sanojen tekoa. Yöllä viimeistä osaa laulaessa tuli itku, mutta pidin pokerin, eikä Karmila huomannut mitään. Tai ehkä se huomasi, mutta ei puuttunut tilanteen vakavuuteen. Herrasmies. Tarjosin lopun kitaramelodiaa Aaltoselle tyyliin: ”Vedä jotain tämmöstä”. Miitri totesi: ”Joo, vedän. Mut silleen, että se kuulostaa hyvälle.” Sitten se teki sen.




Oli elämän valttikortit
hetken verran kourassain
nyt on lukittu Taivaan portit, elämä
on helvettiä vain

Kuolemaa silmästä silmään
saat sinäkin tuijottaa
ja kulkea syvälle metsään, eksyä
ja kadota kauas sen taa

Kauniilla rusketuksella
luulitko kuoleman voittavas
ei mikään täällä koskaan riitä, joku
pistää aina paremmaks

Syöt, juot ja kuolet pois!
On elo siinä, ja sen täytyy riittää
Syöt, juot ja kuolet pois!
On turha luulla, että joku kiittää
Syöt, juot ja kuolet pois!
Ei ole mitään taivasta korkeemmalla
Syöt, juot ja kuolet pois!
vain madot mullan alla

Rahavirrat äyräittensä
yli tulvineet jo on
niin sanottiin uutisissa, ja minä koitan
peittää vahingon ilon
   
    Se voi syödä vähän miestä
        kun se tajuu, ettei mitään olekaan
            kuoleman jälkeen

    Mut se jatkaa empimistä
        sillä toivohan ei kuole milloinkaan
            ja heti kärkeen
    Se kerää rahaa lisää
        ja näin oljenkorteen vihoviimeiseen
            hädässään tarttuu

    Ja kun tulee aika kuolla
        mies kaiken sen kasaa ympärilleen
            mukaan arkkuun


9. KAIKEN VALTIAS
Tämäkin on bänditreenien tulos elokuulta 2015. Kehitin tekstin ja laulumelodiat työhuoneella ja se oli siinä. Sanat tein juuri ennen laulamista, mutta ne ei Karmilalle kelvanneet. Hinkkasin hänen kanssaan kolmannen säkeistön kasaan, lauloin biisin ja valmista tuli. Helppoa kuin heinän veto. Yhtä kivaa myös. Vanhan liiton Kotiteollisuutta! Tekstissä levyn henkilö herää järkiinsä.




Rooman
viemäreiden löyhkä
leviää yli kaiken
ja yli mantereiden
vierivät sotakoneet
joita pitänyt ei olla
seitsemän pasuunan ääni
on kuin kaiken ääri
se on loputon

Hullut
hallitsijoina
diktaattoreina
valehtelijoina
jotka opastavat meitä
tielle, jota ei ole
tielle, jota ei tule
tielle, joka jo palaa
ikuisesti

Kenen sudennälkä tyydyty ei milloinkaan?
(Kaiken valtias)
Kuka nousee valtaan uudestaan ja uudestaan?
(Kaikein valtias)
Synkkä kointähti, joka kaiken yllä on!
(Kaiken valtias)
Voi pienellä eleellään sammuttaa auringon!
(Kaiken valtias)

Kahden
ihmisen liitto
suudelmien syvyydestä
takaisin en kaipaa
Niinpä tätä matkaa
sinä et voi estää
se loppuun asti kestää
nujertaen voimat
jotka sinulla on


10. MAANALAISET
Tämäkin biisi, kuten myös Mariaanien hauta, oli tyrkyllä jo Kruuna/klaava -levylle, mutta olin sitä mieltä, ettei kertosäe ollut vielä tarpeeksi hyvä. Tein siis paremman - jälleen kerran. Nokkaan tuoksahtaa Alice in Chains. Meikäläisen lemppari tämän levyn biiseistä. Tarinan loogisuuden kannalta biisin alun ”herää” -pyynnön olisi pitänyt lausua nainen, mutta emme lopulta jaksaneet pyytää ketään, ja rouva Hynysen pyytäminen olisi ollut liian ilmeistä. Kertosäkeen teksti on syntynyt - taas - lenkillä.

Ja Karmilalle kiitos, sain siltä paljon: tamburiini on hieno!




    (Herää!)

Kuljimme, nyt väsyttää
emme jaksa tämän pidempään
jotkut rattaat pyörivät kaikkialla
meillä ihana rauha maamme alla
kaipaa emme enempää (enää)

    Ei!
    Mikään ei voi sinua viedä pois minulta!
        Pois!
        En minkään anna koskaan viedä sinua pois!

Makaamme vaiti, kuulemme kuinka
jossain kaukana pyörii tahko
se pyörii, kuten maailma pyörii   
ja pyörii pyörittäjät sen

En jaksa enää välittää kestääkö
miehen luonto tai tahto
en mistään enää välitä kun
olen löytänyt ihmisen

Taivas ei ole rajana
katsomme mitä sen takana
niin rauhaisa on Tuonen lehto
ikuisuutta kuolon kehto
unohtuu paha maailma (taas)


11. VIERAAN VALLAN AURINKO
Meikäläisen biisi, paitsi alun melodia/biisin teema on Miitrin Ylivieskan sound checkissä tarjoama tyrkky. Tajusin heti, että tämä sopii minun demooni, joka lojui lopulta tietokoneella pari vuotta. Meinasin tarjota tätä jo Kruuna/klaava -levylle, mutta tajusin meillä olevan liikaa treenattavaa - varsinkin, kun bändi oli käymistilassa muutenkin - enkä kehdannut tätä enää tarjota lisäriesaksi. Takaraivossa kolkutti muutenkin ajatus, että tälle biisille olisi joku tärkeämpikin tehtävä. Niin olikin. Kun tein tekstiä Tikkalan saunassa ennen laulusuoritusta, upotin kertosäkeeseen kosinnan. Biisi oli sen jälkeen valmis. Säkeistön laululinja on sama kuin Varjoihmiset -biisissä, koska tarina jatkuu tässä, kyseessä on levyn tarinaa jatkava sama biisi. Se tyhmimmille tiedoksi, ettei tarvitse huudella perään, säätana.




Kaukaa jostain
humalainen nauru raikaa
herrat kai siellä
viettävät taas laatuaikaa
Konjakki läikkyy
on rinnuksilla kaviaarit
pihvit maistuu
kansan verestä marinadit

Pelko ja vaino
ja jatkuvaa terrorin uhkaa
aurinko paistaa
mut päällemme sataa tuhkaa
Teurastusta
nimeen uskontojen, rauhan
haaveillemme
saamme kaivaa joukkohaudan

Taivaanranta loistaa
paistaa jonkun vieraan vallan aurinko
Turhaan sitä paetaan, vastaa:
loppuun asti kanssain kuljetko?

Olet puolellamme
tai sitten olet meitä vastaan
niiden kanssa
saat marssia vaikka paskaan
Olet työsi tehnyt
nyt kajahtakoon niskalaukaus
hymyillen kuolet
viimeinkin koitti vapaus

Taivaanrantaa
kaksin täällä katselemme
periksi emme
anna ja me astelemme
rakkauteen, vihaan
säälivien katseittenne alla
niin suurta voimaa
ei ole edes Jumalalla