MAHTISANAT
On itkuvirret nilkkoihinsa kahleiksi sidottu
ja ruisleipänsä sisään on kivi leivottu
reppunsa on murheista, painajaisista ommeltu
kasvoilla hymy hyytynyt

Iskelmien kaiho on vaalentanut hapsensa
ja samalla myrkyllä hän saastuttaa lapsensa
kirosi ja meihin loi vihaavan katseensa
eikä siihen tyytynyt

Ja hän lausui sanoja, joista nyt saa
nauttia koko kansa ja pohjoinen maa:
“Jos iloitset, älä sitä muille jaa
ole yksin oman surusi kantaja
himoitse sitä mikä on toisen omaa
vaihda vaimosi naapurin rouvaan.
punainen tupa, perunamaa, ranta ja
tila-auto olkoon onnesi antaja!”

Se Jumalasta, Kekkosesta seuraavana on
elämänsä on suoritus kuin tammikuu tipaton
lippu puolitangossa pihallansa aina on
uskoo samaan lottoriviin

Se osaa juhlia vain vappuna tai juhannuksena
laulunsa soi kaihona ja kaipauksena
se itsepäinen luupää makaa haudattuna
palvottuun mausoleumiin

Ja hän lausui....

Kuka lausui....?

HYNYNEN KOMMENTOI:
Tämä oli ensimmäinen biisi, jonka sain valmiiksi. Sanojen suhteen ainakin.
Tämä on kaikessa yksinkertaisuudessaan juuri sellainen teksti, jonka olen
aina halunnut kirjoittaa. Nyt ollaan hyvin lähellä jotain Kotiteollisuuden
ydintä.

Karmilan kanssa muutimme hieman säkeistön kuviota sekä riffiä. Loppu
puolestaan oli Sinkkosen idea. Alunperin se piti tehdä “mies ja kitara”
–tyylillä, vähän Zen Cafemaisesti. Tässä vaiheessa kuitenkin Holopainen
iski jousi-ideallaan. Sehän napsahti sitten kohdilleen.

Olin varma jo demovaiheessa, että tästä tehdään ensimmäinen single. Enpä
sitten vaivautunut asiaa kysymään muilta missään vaiheessa. Katson
peiliin, olen pahoillani. Tästä tehdään video myös, se kuvataan tammikuun
lopussa. Stam1nan Hyyrynen ohjaa ja vastaa yhdessä meidän kanssamme
käsikirjoituksesta.

Minä soitan muuten bassoa viimeisissä kertosäkeissä. Ehdotin Jannelle
jotain kuviota sinne. Mies ojensi basson käteeni, otti omaan käteensä
drinkin ja totesi: “Soita ite, saatanan natsi.”

Näin Kotiteollisuudessa hoidetaan syvälliset analyysit, kriittiset
keskustelut sekä porautumiset musiikin ytimeen.

PÄÄ KYLMÄNÄ
Ei riitä viisi leipää meille
eikä riitä kaksi kalaa
ja tuskin Jumalamme tänne
niitä jakamaan meille palaa

Ja kun korttia pöydässä lyödään
kuka meille kortit jakaa
ja kun panoksia korotetaan
kuka lainat meille takaa

Onneksi meitä on kaksi
me täällä kaksin kuljetaan
maailmaa, jonka halki kuin
pikataivalta kaahataan
kai kaikki muuttuu paremmaksi
jos silmät suljetaan
kuljetaan pää kylmänä
ja pää kylmänä kuollaan
kuljetaan pää kylmänä ja
pää kylmänä kuollaan

Tämä pimeys on ikuinen, se
itsensä siittää ja sitä riittää
se nälkäänsä syö ihmisen
eikä muista edes kiittää

Olemme viljapelto, sen
satoa viikatemies niittää
kaiken keskellä ihminen
voi vain rukoukseen kädet liittää

On edessämme kirkas taivas
tähtinen taivas
ja pitkä ja mutkainen tie

HYNYNEN KOMMENTOI:
Markku Pölönen otti yhteyttä Holopaisen Tuomakseen joskus vuosia sitten ja
kyseli, että jos hän voisi tehdä joskus elokuvamusiikkia johonkin hänen
elokuvaansa. Tuomas kai sitten tekikin johonkin jotain ja siitä poiki idea
ottaa meidät seuraavaan elokuvaan mukaan. Tuomas soitti minulle ja minä
suostuin. Myöhemmin soitti Pölönen ja kertoi mistä on kysymys.
Alkuperäinen ajautus oli se, että minä - tai koko KT - ja Tuomas
säveltäisimme muutaman kappaleen yhdessä. Pian tajusimme, että Tuomas ei
kerkeäisikään mukaan NW –kiireiden takia, joten homma jäi meidän
“riesaksi”. Äänitimme tämän biisin Sotakoira –coverlevyn sessioissa.
Pölönen tilasi rallibiisiä, mutta ei se ihan sitä saanut. Mutta
mainitaanhan tässä sentään pikataival. Tunnelma on jotenkin liian rempseä
ja toiveikas, eikä kappale siksi päätynyt levylle. Silti tästä on tehty
video. Ja sen ohjasi, kukapas muu, kuin Markku Pölönen. Oli aika rento
sessio ja sen kuvauksiin sisältyi yksi Hynysen “uran” huippuhetkistä. Mies
istui samassa autossa näyttelijätär Laura Birnin kanssa! Jumalauta, kun
ujostutti.