KOTITEOLLISUUS: KRUUNA/KLAAVA

KRUUNA/KLAAVA:n SYNNYSTÄ
Eletään vuoden 2014 helmi- tai maaliskuuta ja olemme matkalla tilataksilla Kittilästä Leville keikalle. Hongisto itkee, oikeasti itkee, että bändillä on perse täysin auki. Minä taas valitan, että olen juuri hylännyt 20 biisin demot, enkä jaksa tehdä enää uusia. Ei kiinnostanut. Olin sitä mieltä, että kaikki saisivat lähteä ”oikeisiin töihin”, jos sellaisia enää mistään löytyy, ja unohdettaisiin soittohommat vähäksi aikaa, vaikka pariksi vuodeksi.

Ei siis mikään ideaali tilanne aloittaa levyn tekoa.
Tässä vaiheessa, kuten aina ennenkin ”kriiseissä”, tilanteeseen saapuu sivuluisulla Sinkkosen Jari. Hän soittaa minulle Levin keikan jälkeen, että otetaan Aaltonen bändiin ja aletaan tehdä töitä taas kimpassa. Minä kuuntelen aikani ja olen lopulta samaa mieltä.

Olemme menossa Helsingin Pressaan keikalle, kun ilmoitamme Aaltoselle, että hän on tervetullut bändiin, jos vain haluaa. Hän haluaa.

Sen jälkeen kaikki olikin yhtä riemusaattuetta. Keväällä aloitamme treenauksen, jatkamme niitä kesällä ja loppukesästä materiaalia on kasassa parikymmentä biisiä. Aloitamme äänitykset Perkkiön Kimmon studiolla Lehmossa.

Kruuna/klaava alkaa hahmottua.

 

LEIKI KUOLLUTTA
- Levyn ensimmäinen biisi on myös biisi, josta kaikki lähti. Kokoonnuimme keväällä 2014 Astia studiolle Lappeenrantaan tarkoituksena treenata ja tehdä jonkinlainen demo. Meillä ei ollut juuri mitään materiaalia takataskussa, sillä minä olin hylännyt oman demosessioni 20 biisistä lähes kaikki. Oli vain nippu riffejä ja pari kertosäettä. Miitrillä oli aihioita ja jotain valmiita biisejäkin. Tämä syntyi puhtaasti ”jammailemalla”. Aluksi arvelutti lievät, tai ei niin lievätkään, Don Huonot ja Sielun Veljet -vaikutteet riffissä, mutta lopulta emme jaksaneet välittää. Kaikki musahan on jo tehty, meidän tehtävämme on vain valita parhaat päältä. Säkeistöissä on puolestaan lievää Dead Kennedys -vaikutetta. Ei huono sekään.

Olin kiltti ja nöyrä poika
tein kuten käskettiin
tein kaikki temput mitä osasin
ja pidin turvan kii

Hankin työn ja paljon lainaa
lääkkeet, että unta saan
silti öisin ääneen heräsin:
”Etkö pysty parempaan?”

En!

Luulin, että maailmalle
elinkautinen riittäisi
luulin, että se olisi isäntä
joka joskus kiittäisi

Mut se jatkoi kyselemistä:
”Pysytkö tarpeeksi kovana
onko aivosi tarpeeksi pienet
jotta uskoisit minua?”

Leiki kuollutta, leiki kuollutta
paskiainen!
Älä saatana näytä hampaita
seuraa kiltisti muita lampaita

Pääni syvälle syliisi painan
siellä hetken rauhan saan
maailmalta, joka minua päähän
on tottunut potkimaan

siinä makaan hiljaa ja mietin
leikki muuttuu todeksi
kuolema muuttuu seuralaisesta
pako-oveksi

 

KIERTOTÄHTI
- Poppikappale. Tämä on Aaltosen biisi. Miehellä oli demo tästä ja totesimme, että tämähän on helvetin hyvä, tehdään pois kuleksimasta. Kertosäkeen sanat syntyi erään Haagassa sijaitsevan talon pihalla, kun odotin taksia. Oli vähän irtonainen olo. Olen aina haaveillut biisin aloittamisesta kertosäkeellä. Sen toimivuuden ovat todistaneet muun muassa The Beatles sekä Irwin.

Olen kiertotähti
    tulen lähellesi
       tulen sieltä, missä vanhat sillat roihuaa

Tiedän, toisen sydämeen
kotia rakentaa ei voi
tai jos tuun ja sen teen, sinä meet
ja taivaanranta kipunoi

Olet kiertotähti
kuljet ohitseni
tulet sieltä missä taivaanranta roihuaa

Olet kiertotähti
tulet takaisin ja
kurkotan ja kurkotan, mut en sua kiinni saa

Takki auki huomiseen
tämän pelin osaan minäkin
jos et tartu kiinni, minä meen
ja silloin opit sinäkin:

    Sillat kun palaa
       näet raunioita
          ja yksin kuljet
             Tuonen vainioita

Olen kiertotähti
tulen lähellesi
tulen sieltä missä vanhat sillat roihuaa

Olen kiertotähti
tulen lähellesi
ja jos minut tahdot, tarvitsee vain kurkottaa

Olet kiertotähti
kuljet ohitseni
tulet sieltä missä taivaanranta roihuaa

Olet kiertotähti
tulet takaisin ja
jos minut tahdot, tarvitsee vain kurkottaa

     Olen kiertotähti!

             Olet kiertotähti!

 

EMMAUKSEN TIELLÄ
- Astia-studion session jälkeen sulkeuduimme muutamaksi päiväksi Lehmoon SF Sound -studioon ”jammailemaan” (vihaan sanaa, mutta muutakaan en nyt keksi). Nyt puhun siis kesästä 2014. Astialla saimme keväällä kasaan seitsemän (oikeasti, tämä ei ole vitsi) biisiä ja Lehmossa oli tarkoitus tehdä lisää. Niitähän syntyi. Tämä kappale syntyi aamukahvilla (tai aamukossulla) studion terassilla. Minulla ja Miitrillä oli akustiset kitarat sylissä ja biisi vain tuli. Alkumelodian Miitri kehitti myöhemmin tupakalla ollessaan. Siinä on kuultavissa lieviä Def Leppard -vaikutteita. Teksti ja laulumelodia syntyivät työhuoneella, kun myöhemmin yritin keksiä tehtyjen soittopohjien päälle jotain laulettavaa. Aihe tuli vähän liiankin läheltä. Minulla oli naiseni kanssa menossa tulinen tekstiviestiriita, joka koski sitä, että minä muka vietän liian vähän aikaa hänen kanssaan. Siis minäkö!? Miehän oon niin vitun sosiaalinen että. Biisin työnimi oli Foo-adams.

Sinä katoat kauemmaksi jonnekin
hetki hetkeltä
syksyn lehdet pudotessaan satuttaa

Ja kun sataa vaakasuoraan märkiä
tiskirättejä
silloin itsepäisyys saattaa kaduttaa
tulee mieleen, jos voisit tulla vastaan koskaan

Onko täällä pakko aina
ylpeytensä niellä
onko pakko nöyrtyä
ja silmät ummistaa

Ja jos joskus näemme siellä
Emmauksen tiellä
enkö voisi olla itseni
ja sinä minut tunnistaa?

Onko väliä kumpi on oikeessa,
kumpi on lähtijä
tai kumpi enemmän saa kituuttaa?

Kun molemmat katsovat
yksin syystaivaan tähtiä
totuus on, että kumpaakin se vituttaa
tulee mieleen, jos voisin tulla vastaan koskaan

Onko täällä pakko aina
ylpeytensä niellä
onko pakko nöyrtyä
ja silmät ummistaa

Ja jos joskus kerran vielä
näemme siellä
Emmauksen tiellä
enkö voisi olla itseni
ja sinä minut tunnistaa

 

KUOLEMANKURVIIN
- Riffi ja kertosäe tuli minulta, Aaltonen teki säkeistön ja bridge vain tuli soitellessa. Tekstin synnystä en muista mitään. Astia-studion sessioiden saldoa. Työnimenä oli Cult-biisi.

Huomista ei ole, eilen
tein mitä tein
taivaalta väsyneen kuun
kotiini mä vein

Kuljin kai valtateitä
liian nopeaan
tyytymättä mirhaan,
kultaan, hopeaan

      Ja nyt yksin juttelen
          kuoleman kanssa
              sylityksin, kahdestaan

Kuolemankurviin, kuolemankurviin
askel eteen, taakse kaksi
matka muuttuu rattoisaksi

      Kuolemankurviin, kuolemankurviin
      Pirun nauraa railakkaasti
      kun kaatuu kurviin kallis lasti

Äidin rinnat tyhjiksi
imin saman tien
nyt pesästä kylmästä
tuhkatkin vien

Rahaa, valtaa, voimaa
ja päälle kunniaa
kaikista niistä löydän
monta jumalaa

      Ja kun kuolen
          muutu en tarinoiksi
              marinoiksi korkeintaan

 

HUOMISEN JOUKOT
- Tämä syntyi Lehmon jameissa joskus yöllä. Näihin(kin) aikoihin tuli kuunneltua paljon Exploitedin Troops of Tomorrow -levyä, joka on silkkaa neroutta. Lopun äänikollaasin ideoin työhuoneella ja se toteutettiin lähes sellaisenaan, mutta tietysti paremmin, Finnvoxilla Karmilan toimesta. Marssit teimme Astialla crocsit jalassa marssimalla. Vakuuttavaa.

Auringon laskiessa
he jostain saapuvat
onnettomat tanssivat
muiden pillin mukaan

Silmistä on elo pois
hartiat kumarat
kantavat taakkaa
jota näe ei kukaan

Valtakunnan tahto on
että liikkuu kulkue
kun joku kaatuu
sitä ei odotella

Ja jos joku karkuun pyrkii
silloin Puolue
käskee, että täällä
ei saa ajatella

Huomisen joukot marssivat vaiti
kohti huomista kuolemaa

Harmaat hahmot
maisemassa harmaassa
kuin ruostuneet autot
keskellä peltoa

Tämä kaikki tapahtuu
maassa niin tutussa
mutta missä,
sitä ei tiedetä kertoa

Huomisen joukot marssivat vaiti
kohti huomista kuolemaa

Tulkoon valkeus, tulkoon kuolema
       Tulkoon pimeys, tulkoon kuolema

       Tulkoon vapaus, tulkoon kuolema
          Tulkoon vankeus, tulkoon kuolema

                Tulkoon rakkaus, tulkoon kuolema
                   Tulkoon viha, tulkoon kuolema

                        Tulkoon viisaus, tulkoon kuolema
                           Tulkoon tyhmyys, tulkoon kuolema

Tulkoon rikkaus, tulkoon kuolema
       Tulkoon köyhyys, tulkoon kuolema

           Tulkoon nöyryys, tulkoon kuolema
              Tulkoon ahneus, tulkoon kuolema

                   Tulkoon rauha, tulkoon kuolema
                      Tulkoon sota, tulkoon kuolema

                           Tulkoon edistys, tulkoon kuolema
                              Tulkoon taantumus, tulkoon kuolema

Tulkoon armo, tulkoon kuolema
       Tulkoon ymmärrys, tulkoon kuolema

               Tulkoon toivo, tulkoon kuolema

Tulkoon toivo, tulkoon kuolema.

 

KRUUNA VAI KLAAVA
- Lehmon session tuotoksia tämäkin. Miitri alkoi soittaa AC/DC -tyyppistä riffiä ehkä vitsinä, mutta me tartuimme siihen välittömästi. Biisi syntyi saman tien ja miksei olisikaan syntynyt, sillä se perustuu samaan sointukiertoon alusta loppuun. Karmila kuuli demon ja oli sitä mieltä, että sointukiertoon pitäisi saada jotain eloa. Meillä ei ollut aikaa sitä tehdä, eikä lopulta haluakaan. Tein kertosäkeen laulumelodiasta ainakin kolme versiota ennen kuin se toimi niin kuin liitossa oli sovittu. Silti en ollut ihan tyytyväinen biisiin. Karmilan osuus oli ratkaiseva. Kun kuulin valmiin miksauksen, tajusin, että kyseessä on levyn nimibiisi. Teksti syntyi sitä laulaessa, ja Karmila auttoi siinäkin paljon. Hän heitti muun muassa linjan: ”En muista/onko ne/vieraat vai omat.” Totesin, että linja on nerokas ja mikset tee, Mikko, meidän tekstejä enemmänkin. Vastaus oli tyly: ”Oonhan mä tehnyt niitä jo 15 vuotta.” Liian totta. Taustaköörin lapset ovat tyttäreni Vilja ja Hongiston tytär Onerva.

Silmät luon ylös taivaaseen
vaikka mieli lepää helvetissä
toivoa on
paljon
mutta missä

Kalpean hevosen selässä
ratsastamme kohti onnen huumaa
helmiä ei
sioille
pelkkää tuhkaa kuumaa

Kauas tultu on ajoista kun
haimme sampoa Pohjolasta
sitä ei
löydetä
koskaan Euroopasta

Kättä pitempää tarjoaa länsi
ja idän karhu ei enää nuku
keskellä
saa varoa
ettei paskaan huku

Pakenemme elämää henkemme edestä
ja kaikesta heitämme arpaa
emme osaa, tai valita voi
kruunaa tai klaavaa

Selitykset selittämällä tänne tilattiin
helvetti ja se tullaan saamaan
puh pah pelistä pois
kruuna vai klaava

Katson peilin syvyyteen
siellä näen kasvot liian kovat
en muista
onko ne
vieraat vai omat

On tämä väärä aika arpajaisille
väärä paikka juhlimisille
nostetaan
malja
kaiken hautajaisille

 

PAKKO ON VAIN KUOLLA
- Tämä perustuu täysin minun työhuoneella tekemään demoon. Biisi syntyi akustisella kitaralla soitellessa sohvan laidalla Haagassa. Teksti syntyi samana iltana lenkillä. Tein demon työhuoneella ja soitin jätkille jollain keikkareissulla. Tykkäsivät. Tässä biisissä ei ole ollenkaan bassoa, on vain jotain matalia taajuuksia. Ja "rumpu"pohjat on tehty äänittämällä Sinkkosen kantapään napsumista lattiaan, teippirullan repimistä, muovimukiin naputtelua sekä Aaltosen avainketjua tiputtelemalla.

Jumaluutta kaikkialla nään
rakkautta sylit levällään
silti halla silittää peltoja
savu hyväilee raunioita

Kaipa sitä vois
jatkaa tätä yhteistä matkaa
mutta ulkona tuolla
on pakko vain kuolla
koira häntäänsä siellä jahtaa

Veristä viljaa sotatantereen
sinä niität ja silloin minä meen
kenen puolesta sitä niitetään
kenen ansiolistaan se liitetään

Kaipa sitä vois
jatkaa tätä yhteistä matkaa
mutta ulkona tuolla
on pakko vain kuolla
koira häntäänsä siellä jahtaa

Kaipa sitä vois
ikuisesti yhdessä jatkaa
mutta ulkona tuolla
on pakko vain kuolla
turha palella yhtä matkaa

Mut koska ulkona tuolla
on pakko vain kuolla
turha palella yhtä matkaa

 

PUOLITIESSÄ
- Astia-studion session ja aamukahvittelun tuotos. Minulla oli kertosäe, johon teimme Aaltosen kanssa riffin ja säkeistön juodessamme aamukahvia kotonani Voisalmessa. Työnimi oli ”Pahuus”.

Tekemättömyyttä pitkä lista
eikä missään ole tolkun häivää
aina tulee vähän sanomista
en koskaan näe valmista päivää

Joku meitä aina juoksuttaa
mut mikä, siitä ei oo tajua
kai siihen löytyy selvyys kun
ajokoiran lailla seuraan hajua

Minut haudattu on samaan vanhaan tiehen
jolla aina harhailen
joku tahtoo naisen, toinen miehen
kuka tahtois ihmisen
Meiltä vaaditaan hellyyttä ja voimaa
puolitiessä harhailen
kuka meitä syyttää taikka soimaa
jos olen ihminen

Ihmisen arvoa ei voi
mitata millään hinnalla
käsi silti on laskimella
ja pelko juoksee rinnalla

Otamme kaiken vastaan
se on kai ihmisen tehtävä
puolitiessä hukumme paskaan
mut sinne on vaan mentävä

        Samaa vanhaa laulua soi maa
           Kuka meitä syyttää taikka soimaa?

Minut haudattu on samaan vanhaan tiehen
jolla aina harhailen
joku tahtoo naisen, toinen miehen
kuka tahtois ihmisen

Meiltä vaaditaan hellyyttä ja voimaa
totuutta arvailen
kuka meitä syyttää taikka soimaa
olen vain ihminen

 

LAULU KUOLLEILLE
- Jossain syksyn sound checkissä syntynyt riffi, jota lähdimme kehittelemään Astia studiolla. Siitä se sitten lähti, yhtäkkiä oli biisi kasassa. Työnimenä oli ajelu-biisi. Minä soitan muuten biisin basson, joka ylpeänä tässä todettakoon.

Yksi hautaansa kaivaa
ja on kuin olis myynyt maansa
silti vielä luottaa
toivon joskus tulevan maailmaansa

Kai se toive on turha
kun on perse auki ja putki päällä
hidas itsemurha
on kai ainoa vaihtoehto täällä

Ojanpohjalta matkaa
on taivaaseen kilsoja liian monta
vaikea tätä on jatkaa
kaikki tuntuu olevan mahdotonta

Elämänhalua riittää
jos ei valikoi seuraa ja sylje lasiin
se seurakunta kiittää
läsnäolostasi ja rahoistasi

Siellä mistä portaat nousee taivaaseen
siellä rämmit kunnes löytyy sateenkaaren pää
ikuinen laulu hukkuu kaaokseen
tulevaisuus selvä on, mut huomista et nää

Liian kauan oot yksin
keskustellut kanssa vessan peilin
monin selityksin
yrität olla heittämättä veivin

Tie ulos tästä
on olla juoppo ja olla välittämättä
koko elämästä
elää, mutta olla elämättä

 

ITSEMURHALENTÄJÄ
- Aaltonen soitti minulle puhelin-demon tästä kappaleesta kauniina kesäpäivänä, kun kävelimme kauppaan ostamaan lisää olutta. Kotini oli täynnä vieraita ja lisää juotavaa oli saatava. Totesin, että biisi on valmis, ei muuta kun tehdään pois kuleksimasta. Viimeistely tapahtui Lehmossa. Biisin julkaisu sattui tietenkin pahaan saumaan, kun joku hullu teki itsemurhalentonsa juuri samoihin aikoihin, mutta minkäs teet. Teksti syntyi kuitenkin jo syksyllä 2014. Minä en soita tässä biisissä mitään, Aaltonen hoiti kitaroinnin. Olin nukkumassa krapulaani pois, kun heräsin Lehmon studiolla kitaran räimeeseen. Menin tarkkaamoon katsomaan ja totesin, ettei minua tässä taideta kaivata.

On kasvot minulle tutut
ne minun on,
mut kuuluu väärälle miehelle

Paikallaan junnaavat jutut
ja paikallaan odottaa
kuolemaa vierelle

Suu käy jatkuvasti
samaa paskaa sataa
molemmista päistä

Ja koko haiseva lasti
ei hautajaisia
erota häistä

Vauhti sattuu silmiin
peninkulmat ja elämä vilistää
jää siihen viimeiseen filmiin
mut tässä ja nyt ei mitään mieleen jää

Halki ilmojen kiitää
mies ja tehtävä, jota ei olekaan
elämän halki liitää

       itsemurhalentäjä kohti tuhoaan!

Valtatie vitutuksen
on edessä auki
ja silmissä palo

Se tie on kadotukseen
sen päässä hohtaa
se viimeinen valo

 

PIRU LUKEE RAAMATTUA
- Lehmon soittosession tuloksia. Miitrillä oli Opeth-henkinen riffi, jota lähdimme kimpassa kehittelemään. Miitrillä oli vetovastuu, soinnut olivat meille outoja ja tuntemattomia. Finaalin laulumelodia syntyi SF Soundin tarkkaamossa, kun kuuntelimme soittopohjia. Hyräilin sitä ja Miitri nauhoitti sen puhelimeensa. Laulumelodian viimeistely tapahtui työhuoneessani ja tuli itku, kun kuulin demoversion laulettuna. Tajusin, että tästä tulee kova.

Tämä on viimeinen
kaunis aamunkoitto
sota viimeinen tämä on
Perkeleen riemuvoitto

Viimeiset enkelit
palelevat maan päällä
kauhuissaan he katsovat
orgioitamme täällä

Helvetin portit on
meille nyt avoimet
jokainen tervetullut on
jokainen saa avaimet

Ei siellä ketään tuomita
ja fiksu on tyhmäkin
ja valuuttaa täynnä on
lompakot tyhjätkin

Taivas täynnä tulta ja tappuraa
ja Piru lukee Raamattua
juhlii voittoaan

Se suurempi kuin sanansa on
Piru lukee Raamattua
ja on voittamaton

Uskotko, ei kaikilla
enkeleillä ei siipiä olekaan
kyllä enkeleitä on
mutta onko Jumalaa

Epäilys ainainen
taas kaluaa meitä
siksi sota tämä hävitään
siksi ei näy enkeleitä

Kylmä on vaatteiden sisällä
      kylmä on peiton alla
          kuolleita kaikkialla
              kuolevia kaikkialla on

Kylmä on kuutamo
      vaikka kauneuttansa hohtaa
          ja kylmä on ihminen
              vaikka toisen ihmisen kohtaa

Kuin Piru Raamattua
      luemme läpi sanomaa sen
          emme usko sanaakaan
              emme löydä sanomaa sen

Juoksemme maailman hulluuteen
      tai sitten jäämme tähän
          kirjoitin mitä kirjoitin
              nyt allekirjoitan tämän.

 

VÄÄRÄ AIKA, VÄÄRÄ PAIKKA
- Tämä löytyy vain vinyyliversiolta. Miitri soitti kappaleen demon samalla kaljanhakureissulla, jolla hän soitti Itsemurhalentäjän demon. Biisi jäi ulos levyltä, koska kaksi biisiä piti karsia ajanpuutteen vuoksi. Karmilalla oli kusiset paikat miksausten ja aikataulujen kanssa. Viimeistelimme biisin valmiiksi varsinaisten levysessioiden jälkeen Finnvoxilla, enkä muistanut, että olinkin jo laulanut biisin. Lopulta tarvittiin siis vain Miitrin taustalaulut, miksaus ja masterointi ja biisi oli valmis. Mutta muistamattomuus kertoo sen, miten tokkurassa olen laulusuoritusta tehdessäni ollut ja miten kiire meillä oli. Se ei kuulu kuitenkaan lopputuloksesta, väitän. Luulen myös, että Aaltonen hoitaa tämän biisin kaikki kitarat, mutta en ole täysin varma. Biisin lopputulosta tähdättiin jonnekin Killing Joken ja White Zombien väliin.

Niin kauan kulkenut oot järki jäässä
kuinka kauan, et muista itsekään
itsekkäästi ja kusta päässä
pääsemättä yhtään mihinkään

Pipo syvällä ja askel laahaa
kylmä pullo syleilee huulia
kuolema sinua jonnekin raahaa
kaikesta syytät huonoa tuuria

Väärään aikaan ja väärään paikkaan
sinä synnyit ja kuolet varmaankin
kuolo katso ei paikkaa, aikaa
se lähestyy varmoin askelin

Kaadut elämään kuin vieraan sänkyyn
sen peitto koskaan lämpöä ei suo
päätä kun hakkaat Karjalan mäntyyn
se kai edes hetkeksi lohdun tuo

Apina selässä jo alkoi painaa
sen liian myöhään tajusit
kun ripottelit yllesi tuhkaa
aikakausien syliin katosit