RAKASTAN (elokuu 1998)
Hävettää tunnustaa, mutta idea on varastettu. Paavo Haavikon Rauta-aika oli tätä tekstiä tehdessä kova sana. Ja on vieläkin. Ja Raamattu tietysti.

Sinun on valtakunta, voima ja kunnia
Iänkaikkisesti sinulla on valta

Rakastan!

Turha on takoa naista mieleistänsä
Unta ja hopeaa takoa eläväksi

Rakastan!

EEVAN PERINTÖ (8.10.1998)
Helvetin tärkeä ja henkilökohtainen teksti (Ja hyvä! kirj.huom.). Tilannekatsaus. Puhdistautuminen. Omaan oloonsa voi vaikuttaa. Vai voiko? Karmila soitti kertosäkeeseen aivan helvetin matalalle viritetyn kitaran. Hynynenkin yritti, mutta ei osannut. Löysät kielet eivät oikein sovi halonhakkuutyylin taitajalle. Ei pysy vire.

Surulliset päivät
seisovat rivissä
odottavat aikaansa
tuoda terveisensä
oudoilta seuduilta,
karuilta mailta

Valonkantajan luota,
ikikylän perukoilta
saapuu ikävän henkäys,
kaihon kosketus
muistan taas osani;

Onnellinen, en saa olla
Onnellinen, en voi olla

Mitä täältä etsin?
Mitä täältä saan?
Vain omassa päässään voi
tätä paikkaa
paremmaksi rakentaa

IKUISESTI (joulukuu 1998)
Biisin runko syntyi päivää ennen studioon lähtöä, sanat vasta studiossa pakon edessä. Siihen nähden ihan kohtuullinen teksti. Aika uskonnollinen. Viimeinen säkeistö on homman idea. Että, mitä helvettiä se ihminen täällä oikein poukkoilee? Onko missään mitään järkeä? Onko tässä tekstissä mitään järkeä? (Ei. kirj.huom)

Jumalani on tullut tänne
meitä katsomaan,
heiluttelee puiden latvoja,
ravistelee minua

Hän repii tätä maisemaa
isännän otteella
tulee orpo olo, tulee
ikävä kotia

En saa kuolevien rauhaa maistaa,
en löydä kotiin milloinkaan
saan ikuisesti täällä vaeltaa

Tahtoisitko lähteä jumalani kanssa katsomaan
kultaista vasikkaa, jota täällä palvotaan
voi tulla äitiä ikävä, isän ohjeet mieleen
"Täällä saat, poika, etsiä itseäsi ikuisesti!"

SULJE SILMÄNI (heinäkuu-joulukuu 1998)
Minulla ei ole aavistustakaan mistä tämä biisi kertoo. Muistaakseni teksti lähti käyntiin jostain Leonard Cohenin runosta, en ole varma.

Pahuuden enkelit
puutarhan puiden katveessa
kantavat väsyneinä
miekkojaan kuluneita,
jotka ovat kylläisiä maailman mausta

Pahuuden enkelit
ostoskeskuksissa
sukeltavat mainosvaloihin,
värikkäisiin mainoksiin,
joissa Saatana valvoo meitä

Piirijoen jumala
pyydän sinua
sulje jo minun silmäni!

Minulla suden ikenet,
karhun pää kainalossa
kenelle antaisin
kaiken tämän raivon
se ei vaikuta mihinkään!

SOIN (heinäkuu 1998)
Tämä on taas näitä kriisilauluja. Tehokasta tarinaa suoraan auttavaan puhelimeen! Ensimmäinen teksti, joka valmistui tälle levylle. Näitä lauluja lapset... taitaa olla napattu jostain vanhasta kansanrunosta. Tai sitten se on Eino Leinoa. Mutta nehän ovat sama asia melkein. Kertosäe syntyi Hynysen ollessa tienaamassa kitararahoja rakennustyömaalla. Vitutti. (Aika hyvä teksti. kirj.huom.)

Sinä puhallat minuun voimaa,
puhallat inhoa itseeni
hyvää oloa en muille kailota
pahaa oloani huudan ja

soin!

Näitä lauluja lapset eivät laula,
näitä lauluja tytöt eivät kuuntele
nämä laulut tulevat sieltä,
missä miehet hikisinä kiertävät kehää

Katso kuinka täällä itken,
katso kuinka minä kärsin ja soin!

Mistä tulee ihmisen kaiho?
Mistä tulee pohjaton suru?
Mistä tulee toivo siitä, että joskus näkisi Jumalan,
jota ei ole?

KUOLEVA (elokuu 1998)
Pieniä ongelmia omatunnon kanssa. On ikävä muistaa kesken kaiken hölmöilyn, että sitä kuoleekin joskus. Killing Joke toimi innoittajana riffiin.

En näe enää unia.

Riutunut
ruhoni
matkalla
mummolaan
kantaa
säkillisen
valheita
mukanaan

Muistan, että olen kuoleva!
En näe enää unia.

Kestäkää
keuhkoni,
kestäkää
huutoni
ikuista,
jatkuvaa
sairasta
toimintaa

JUOKSU (elokuu 1998)
Kertosäe syntyi Hynysen testatessa uutta kitaraa peilin edessä. Oman itsensä ilmaisun vaikeutta ei siis tällä kertaa ollut vaikka teksti siitä kertookin. Vahva humoristinen lataus.

En osaa puhua,
en osaa sitä kieltä,
jolla rakkaudesta puhutaan

En saa sanoja,
sanoja,
sanoja,
sanoja,
sanoja ulos

Ja juoksu jatkuu kohti sanoja
Juoksuni jatkuu kohti sanoja
En osaa kauneudesta puhua
Juoksuni jatkuu ilman sanoja

Räty, Viren, Kekkonen
elävät ikuisesti täällä
ei suomalaista hiljaisuutta voita mikään

En saa sanoja&

VAKIOT (13.1.1999)
Huumoria. Ja aitoa, turhaa vihaa epämiellyttäviä asioita ja latteuksia kohtaan. Asioita, joihin itsekin sortuu usein. Itseinhoakin siis. (Tämähän sopisi Helvetistä itään -levylle. kirj.huom.)

Työ.
Raha.
Etelänmatkat.
Rusketus.
Viikset.
Takatukka.
Nilkkabootsit.
Imatra.
Ruotsinristeilyt.
Tv- visailut.
Työnhakuvalmennuskurssit.
Nimipäivät.
Hector, Kirka, Pave, Pepe.
Suomi-soul.
Poliisi- tv.
Puhelin.
Autokauppiaat.
Makuuhuonekitaristit.
Kaavakkeet.
Vaaleanpunainen huulipuna.
Nakkikioskijonot.
Automarketit.

Ylihuominen on huomenna,
tuskin maltan odottaa
Ylihuominen on huomenna,
ikuista krapulaa

Teekkarihaalarit.
Fysioterapiaverkkarit.
"Melkein pyrin teatterikouluun."
"Nuorempana urheilin."
"Lopetan juomisen, hankin kuntosalikortin."
Kasvirasvajäätelö.
Sunnuntaikävelyt.
Laiha kahvi.

MANIA (21.10.1998)
Huumoria taas (Vittu, kun sitä ollaankin oltu rehvakkaalla tuulella tätä levyä tehdessä! Tämäkin sopisi Helvetistä itään -levylle. kirj.huom.). Ja melkein tarina.

Öitä,
päiviä,
hiljaisia hetkiä
ei ole
on vain taakka,
jonka paino
alkaa olla liikaa

Kalmamäen alta kaivan
aurinkoa, kuuta, hiljaisuutta
elämän kehässä
selittämätöntä kiihkoa,
toivoa, halua

Maniamaniamaniamaniamaniamania
maniamaniamaniamaniamaniamania
maniamaniamaniamaniamaniamania
mania

Polkuja,
joita voisin kulkea
on liikaa,
en muista
mistä olen tulossa,
minne menossa

Ja joskus pääni sisällä
naksahtaa jotain, ja minä muistan
rivitaloasunnon,
vaimon, koiran ja lauantai-illat

EI PUHUTA (heinäkuu-21.9.1998)
Hautausmaalla on mukava rauhoittua. Välillä tuntuu, että siellä viihtyisi pitempäänkin...

Taasko heräsin
tänne katsomaan
tyhjiä kasvoja,
kuulemaan lupauksia

Pirun kusen maku
pyörii suussani
se syö haluni,
himoni

Kierrän rautasaappaissani
hornan vuorta
talvipoika minussa
ei tahdo kuolla

Etsin paikkaa, jossa
on hiljaista,
rauhallista&

Hengitän hiljaa,
hiljainen on maisema
Hiljaa,
sanaakaan ei puhuta
Ei puhuta!

Sielut lepäävät
kivien alla
hiljaisuudessa,
rauhassa

Linnun laulu seuranaan
ja luonnon vehreys
tänne voisin jäädä&

SAATTOVÄKI (29.10.-11.12.1998)
Ihminen on ihmiselle ihminen. Ja se on suttakin pahempi.

Niityillämme
kukkivat
yön
kukkaset

Pakkanen
heiluttelee
hentoja
varsia

Saattoväki kulkee hiljaa
itkemättä, hymyilemättä
Saattoväen jylhyys toivottaa
hyvää matkaa

Eevan
rakastajat
viruvat
kuolleina

Hetki sitten
nauroivat,
nauttivat
näistä juhlista

Miksen tunne mitään?